Jatkoajan tupakkilakkolaiset

[Lynyrd]

Minulla on ollut vuosia röökiin viha-rakkaussuhde. Aamulla kun ottaa kupillisen kahvia ja painelee takapihalle istuskelemaan röökille tai kun käy saunassa, ottaa kylmän kaljan ja menee röökille on rakkaus sitä tuotetta kohtaan erittäin suurta. Viha taas on käsinkosketeltavissa kun on jäänyt päälle ns. savustusvaide (noin askipäivässä) ja koittaa käydä lenkillä pelata lätkää sählyä yms. Sillon vituttaa joka sekuntti kun on ikinä edes maistanut tuotetta. Nyt olenkin ollut puolisen vuotta aika vähillä röökeillä, eli normi arkipäivänä menee yleensä kaksi röökiä aamulla kahvikupien kans ja joskus iltaisin yksi.Tämän hetkinen aski on kestänyt viime perjantaista asti. eli ei ihan kauheaa polttamista ole ollut. Toki nuo määrät nousee huimasti jos alkaa juopottelemaan.

 

[Nick Neim]

Tämähän menee jo vähän päiväkirjan pitämiseksi, mutta onko monikin lopettanut selvinnyt kokonaan ilman vieroitusoireita? Hämmästyttää nyt kun tosiaan kolmas päivä menossa, eikä ole ollut oikein minkäänlaisia fyysisiä tai psyykkisiä vieroitusoireita. Pari kertaa röökin vetäminen käynyt mielessä, mutta mitään pahempaa ei ole ollut. Ja monesta paikasta on tullut luettua, että nämä päivät 1-3 pitäisi olla pahimmat, mutta nekin ovat kohta jo ohi.

Vai aivopesikö tuo Carrin kirja mut tosiaan noin hyvin?

 

[mutina]

Tämähän menee jo vähän päiväkirjan pitämiseksi, mutta onko monikin lopettanut selvinnyt kokonaan ilman vieroitusoireita? Hämmästyttää nyt kun tosiaan kolmas päivä menossa, eikä ole ollut oikein minkäänlaisia fyysisiä tai psyykkisiä vieroitusoireita. Pari kertaa röökin vetäminen käynyt mielessä, mutta mitään pahempaa ei ole ollut. Ja monesta paikasta on tullut luettua, että nämä päivät 1-3 pitäisi olla pahimmat, mutta nekin ovat kohta jo ohi.

Polttelin reilun parikymmentä vuotta, välillä meni toista askia päivässä. Lopettaminen ei koskaan aiheuttanut mitään fyysisiä oireita. Silti lopetin vuosien aikana useita kertoja, koska sosiaalinen riippuvuus oli kova. Se tupakkapaikkameininki, ja tietysti baarissa polttelu. Viimeksi lopetin kolmisen vuotta sitten, tai ehkä neljä? Monta vuotta tietyt tilanteet olivat hankalia, kun tupakanhimo iski, mutta nyt olin päättänyt, ettei parane ottaa edes sitä yhtä. Ehkä vuosi sitten huomasin, että voin olla tupakoivan kaverin vieressä, eikä tunnu miltään.

 

[Nick Neim]

Allen Carrin Stumppaa tähän viimeinkin luettu ja tupakointi on nyt lopetettu. Hyvä kirja jo tämän päivän perusteella, koska tuo tosiaan avaa tupakanhimoa ja sen tarvetta tavalla, jota itse en edes osannut oikein ajatella. Mikäli vähänkin painiskelee tupakan lopettamisen kaltaisten ajatusten kanssa, niin lisätkää kirja ehdottomasti lukulistalle. Mitään sitä lukemalla ei voi hävitä, mutta kirja ainakin pistää ajattelemaan ongelmaa ihan uudelta kantilta, ja tuo "silmät aukeaa" fiilis on aikamoinen kirjan luettuaan.

Hieman vajaat 7 vuotta tässä tuli polteltua aski päivässä, ja nyt on varma tunne, että sauhuttelu loppui. Toki tyhmäähän se on vajaan puolen päivän perusteella mitään huudella, mutta aika ahaa elämyksen tuo kirja antoi jo tuollaisenaan, vaikka tämä lopetus epäonnistuisikin.

Tosin ei se epäonnistu.

4.7.2016 se loppui, ja edelleen sama meno jatkuu. Kerran on tullut ryypättyä tässä lopettamisen aikana, ja silloin oli kyllä aika vaikeaa, täytyy myöntää. Selvinpäin ollessa ei tupakka edes kummoisesti käy mielessä - puhumattakaan siitä, että sen erikoisemmin tekisi oikeasti mieli polttaa. Nimittäin enää ei tee, uskoisin (tai ainakin toivoisin) pahimman olevan jo takana.

Eilen illalla 23 aikoihin tajusin ensimmäistä kertaa ajattelevani röökiä, kun näin huoltoaseman pihassa parin jannun vetelevän tupakkaa. Oli aikamoinen VAU -fiilis, kun tajusi menneen koko päivän ilman röökiajatuksia. Eniten tuolloin lopettaessa pelotti se, että pyöriikö rööki mielessä vielä useita kuukausiakin lopettamisen jälkeen, mutta eipä näemmä minulla ainakaan. Se on hyvä se.

18 päivää takana, huomattavasti useampi päivä edessä.

 

[stairox]

Seitsemättä päivää polttamatta. Eikä ole edes vaikeaa tällä kertaa. Olen polttanut melkein 34 vuotta ja yrittänyt lopettaa kymmeniä kertoja ja joka kerta olen antanut periksi jo muutaman päivän jälkeen. Sekä fyysinen että henkinen riippuvuus on ollut sitä luokkaa etten ole päässyt pidemmälle.

Tällä kertaa päätin että lopetan kun lomat alkaa ja uutena keinona kokeilen Champix:ia. Täytyy sanoa että lääke on aivan uskomattoman tehokas. Noin 2-3 kertaa päivässä tekee yhtäkkiä mieli tupakkaa, mutta "kohtaus" menee ohi jo muutaman minuutin jälkeen. Ei tarvi edes ottaa mitään nikotiinikorviketta. Lääkkeen tehokkuudesta kertoo se, että lomien aikana tulee paljon istuttua ulkona lukemassa kirjaa ja tottakai kalja seurana, mutta silti ei tee mieli tupakkaa. Normaalisti poltan todella paljon juuri näissä tilanteissa.

Eli suosittelen Champix:ia niille joille lopettaminen tuntuu mahdottomalta.

 

[sinikettu]

Olen polttanut melkein 34 vuotta ja yrittänyt lopettaa kymmeniä kertoja ja joka kerta olen antanut periksi jo muutaman päivän jälkeen. Sekä fyysinen että henkinen riippuvuus on ollut sitä luokkaa etten ole päässyt pidemmälle.

Mikset vaihda sähkötupakkaan? Negatiiviset terveysvaikutukset putoavat taivaista lähestulkoon nollaan. Totuttele siihen ja sitten myöhemmin, jos on tarvetta, yritä lopettaa kokonaan. Asteittainen lopettaminen lienee muutenkin helpompaa kuin kerrrasta poikki -systeemit.

 

[stairox]

Mikset vaihda sähkötupakkaan? Negatiiviset terveysvaikutukset putoavat taivaista lähestulkoon nollaan. Totuttele siihen ja sitten myöhemmin, jos on tarvetta, yritä lopettaa kokonaan. Asteittainen lopettaminen lienee muutenkin helpompaa kuin kerrrasta poikki -systeemit.

Kokeilin sähkötupakkaa jo pari vuotta sitten, ei toiminut ollenkaan minun kohddallani. Ja miksi muuten vaihtaisin, kun Champix toimii kun junan vessa?

 

[Nick Neim]

Mikset vaihda sähkötupakkaan? Negatiiviset terveysvaikutukset putoavat taivaista lähestulkoon nollaan. Totuttele siihen ja sitten myöhemmin, jos on tarvetta, yritä lopettaa kokonaan. Asteittainen lopettaminen lienee muutenkin helpompaa kuin kerrrasta poikki -systeemit.

Asteittaisessa lopettamisessa kehossa pidetään nikotiinia "säästöliekillä", mikä ei ainakaan yhtään mitenkään helpota lopettamista. Siksi yleensä lopettamiset näiden röökin vähentämisien kautta eivät tuppaa onnistumaan, koska kehoa kiusataan vierotusoireilla pitkin päivää. Ja jossain vaiheessa pitäisi lopettaa ihan yhtälailla se nikotiinin hankinta seinään, oli polttanut sitten 6 tai 20 röökiä tai sauhutellut sähkötupakkaa useasti päivässä. Kehossa on kuitenkin vähänkin polttaessa sitä nikotiinia, josta ihmiselle ei ole yhtään mitään hyötyä.

Henkilökohtaisia juttujahan nämä jokaiselle on, mutta mielestäni tuo asteittainen lopettaminen kuulostaa jokaiselle kamalalta idealta.

 

[sinikettu]

Asteittaisessa lopettamisessa kehossa pidetään nikotiinia "säästöliekillä", mikä ei ainakaan yhtään mitenkään helpota lopettamista. Siksi yleensä lopettamiset näiden röökin vähentämisien kautta eivät tuppaa onnistumaan, koska kehoa kiusataan vierotusoireilla pitkin päivää. Ja jossain vaiheessa pitäisi lopettaa ihan yhtälailla se nikotiinin hankinta seinään, oli polttanut sitten 6 tai 20 röökiä tai sauhutellut sähkötupakkaa useasti päivässä. Kehossa on kuitenkin vähänkin polttaessa sitä nikotiinia, josta ihmiselle ei ole yhtään mitään hyötyä.

3760 henkilöä sisältäneiden tutkimusten Cochrane-analyysin mukaan asteittainen tupakoinnin lopettaminen ja äkkilopetus ovat yhtä tehokkaita. Muistelen lukeneeni kuitenkin, ett' tupakointi vähenee keskimäärin enemmän niiden keskuudessa, jotka asteittain ovat yrittäneet lopettamista, mutta ovat epäonnistuneet. Joten tuskinpa tuo asteittainen lopettaminen niin kamalalta oikein tehtynä tuntuu, kun sillä saadaan ihan samanlaisia tuloksia kuin äkkilopettamisella

Tuollaiset tutkimukset saattavat kuitenkin olla metodologisesti aika epävarmoja, joten viimeistä sanaa ei aiheesta välttämättä ole sanottu.

 

[sinikettu]

Kokeilin sähkötupakkaa jo pari vuotta sitten, ei toiminut ollenkaan minun kohddallani. Ja miksi muuten vaihtaisin, kun Champix toimii kun junan vessa?

Champix (varecline) ei näytä tutkimusten mukaan olevan keskimäärin sen tehokkaampi kuin nikotiinilaastarihoito. Sivuvaikutuksia sen sijaan on reilusti enemmän kuin muilla hoitomuodoilla. Saattaahan tuo tietenkin joillakin toimia paremmin kuin toisilla. Lomalla lienee muutenkin helpompaa yrittää tupakoinnin lopettamista johtuen pienemmästä stressin määrästä, paremmasta levosta ja niin edelleen. Lyhytaikaisilla tuloksilla ei ole juuri mitään väliä, ellei pidemmällä aikavälillä tupakointia saada kuriin. Kunnon testi tulee siinä vaiheessa, kun palailet töihin.

Toivottavasti nämä eivät lamaannuta sisukkuuttasi lopettaa :-D

 

[stairox]

Champix (varecline) ei näytä tutkimusten mukaan olevan keskimäärin sen tehokkaampi kuin nikotiinilaastarihoito. Sivuvaikutuksia sen sijaan on reilusti enemmän kuin muilla hoitomuodoilla. Saattaahan tuo tietenkin joillakin toimia paremmin kuin toisilla. Lomalla lienee muutenkin helpompaa yrittää tupakoinnin lopettamista johtuen pienemmästä stressin määrästä, paremmasta levosta ja niin edelleen. Lyhytaikaisilla tuloksilla ei ole juuri mitään väliä, ellei pidemmällä aikavälillä tupakointia saada kuriin. Kunnon testi tulee siinä vaiheessa, kun palailet töihin.

Toivottavasti nämä eivät lamaannuta sisukkuuttasi lopettaa :-D

Olen kokeillut sähkötupakkaa, purukumia, laastareita, imutabletteja ym. ym. Nikotiiniahan kroppa sai jatkuvasti, mutta se henkinen puoli oli vaikeampi. Eli se tunne kun vie tupakan huulille ja imaisee. Sitä tunnetta ei mikään korvike pysty simuloimaan riittävän hyvin. Nyt Champixin myötä tuo henkinen riippuvuus on kadonnut täysin ja siksi on ollut todella helppoa olla polttamatta tällä kertaa.

Sivuvaikutuksi ei tietääkseni ole ollut, ei ainakaan kukaan lähiympäristössä ole maininnut että olisin jotenkin erilainen kun ennen. Sanoisin että muut kerrat kun olen yrittänyt, niin luonne muuttui täysin: olin jatkuvasti huonolla tuulella ja ärhäkkä kun en saanut polttaa. Parasta on kaiken lisäksi ettei tarvitse ottaa nikotiinia ollenkaan, missään muodossa. Monii muukin tuttu on lopettanut Champixin avulla ja heidän kokemuksien perusteella päätin kokeilla itsekin.

Tuohon loma/työ-kuvioon olen myös täysin eri mieltä (en ole siitä syystä että olisi vain pakko olla eri mieltä). Töissä poltan vähemmän kun vapaa-ajalla. Varsinkin lomalla poltan yleensä todella paljon kun vietän aikaa ulkona, kirja ja kalja kourassa, illalla nautin vielä hyvästä ruosta ja punaviinistä. Juuri siksi päätin kokeilla silloin kun tupakkahimo on pahimmillaan, eli lomalla.

Ja lopuksi: nåo hätä, nuo ei todellakaan lamaannuta sisukkuutta lopettaa, sillä sen verran hyvin homma näyttää toimivan tällä hetkellä ;)

 

[Kaukalonreuna]

Tervehdys. Täällä tervakeuhko joka oli savuttomana kaksi vuotta 2013-2015. Tuli aloitettua uudestaan 2015 loppuvuonna tiettyjen tapahtumien jälkeen, ja voi että kaduttaa tämä nyt.

2016 meni vähän on-off, tuli polteltua 1-2kk ja sitten samanverran savuttomana, jatkuu edelleen. Nyt on vaiheessa polttaminen toista kuukautta putkeen. Sunnuntaina päätin että nyt loppuu kokonaan kun olen kerran aikaisemminkin onnistunut pari vuotta savuttomana olemaan..

Eilen sorruin yhteen ja tänään kahteen tupakkaan, edellinen lopetus tapahtui nikotiinipurkan avulla, ensimmäinen kk 4mg ja toinen kk 2mg, jonka jälkeen onnistuin vaihtamaan normipurkkaan joka myös pysyi tapana sen pari vuotta kun ilman oli.

Nyt nämä kuukauden-parin jaksot savuttomana käynnistynyt ilman korvaushoitoja, joten harkinnassa että pitäiskö kumminkin koittaa tuota samaa keinoa jolla 2013 onnistui lopettamaan. Vinkkejä palstaveljiltä ja millä te olette päässeet irti tästä kurasta?

 

[BattleHymn]

Täällä ikää 43v, ja tupakkaa on tullut poltettua 4kk taukoa lukuunottamatta noin 30-vuotta. Joskus mietin lopettamista, mutta sitten ajattelin että kun suurimman osaa ikääni olen polttanut, niin poltetaan loppuun asti. Todellakin toivon teille jotka olette päättäneet yrittää lopettaa ONNEA koko sydämestäni. Mulle se on jo liian myöhäistä.

 

[Mike]

Täällä ikää 43v, ja tupakkaa on tullut poltettua 4kk taukoa lukuunottamatta noin 30-vuotta. Joskus mietin lopettamista, mutta sitten ajattelin että kun suurimman osaa ikääni olen polttanut, niin poltetaan loppuun asti. Todellakin toivon teille jotka olette päättäneet yrittää lopettaa ONNEA koko sydämestäni. Mulle se on jo liian myöhäistä.

Sama historia ja vuosi jo ilman. Voin kertoa, että happi kulkee ihan pikkuisen eri malliin jo muutamien kuukausien jälkeen. Eli myöhäistähän se ei ole koskaan, ja kyllä edelleen on ikävä niitä röökihetkiä ja tilanteita joissa se oli nautinnollisimmillaan.
Ei siis pelkkää posia savuttomuuskaan - elämästä puuttuu jotain mikä oli osa itseä - mutta koska kohtuukäyttö 1-5 spajaria/päivä olisi omalla tupakointihistorialla mahdotonta, tai parhaimmillaankin kauheaa itsensä kiusaamista, niin ollaan sitten ilman.

Mieli ei enää tee ja se maistuu + haisee paskalta, joten sikäli ollaan varmaan jo voiton puolella, jos tuo nyt kelle voitto on.

 

[Valapatto]

Itsellä kanssa alkanut viritä ajatus lopettamisesta. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pisin tauko on ollut kuusi kuukautta jokunen vuosi sitten. On tullut pari vuotta kuntoiltua enemmän ja kyllähän toi rööki sitä jarruttaa vieläkin aika paljon. Tässä on nyt seuraava kuukausi aika stressaavaa aikaa kun pitää tehdä isoja ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen. Mietin, että pitäisikö siirtää lopettamista siihen asti kun asiat vähän rauhoittuvat, vai onko se vaan pään sisäinen tekosyy, jolla käryttämistä tulee jatkettua.

 

[Useful Idiot]

Itsellä kanssa alkanut viritä ajatus lopettamisesta. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pisin tauko on ollut kuusi kuukautta jokunen vuosi sitten. On tullut pari vuotta kuntoiltua enemmän ja kyllähän toi rööki sitä jarruttaa vieläkin aika paljon. Tässä on nyt seuraava kuukausi aika stressaavaa aikaa kun pitää tehdä isoja ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen. Mietin, että pitäisikö siirtää lopettamista siihen asti kun asiat vähän rauhoittuvat, vai onko se vaan pään sisäinen tekosyy, jolla käryttämistä tulee jatkettua.

Mä olen nyt aika pitkälti vuoden ollut ilman röökiä juuri tuon kuntoilun takia ja kyllähän se aina kannattaa. Tupakan kanssa ei ollut edes mitään kiksejä lähteä liikkumaan, minusta oli hölmöä vetää pari kessua ja lähteä lenkille, tuntui jotenkin kummalliselta ja koomiselta, että tuhoaa & korjailee kehoansa perätysten.


Tuosta monien riivaamasta "viihdetupakoinnista" en ole päässyt irti, enkä varmaan pääsekään, enkä tiedä haluanko edes päästä. Eli poltan kyllä, kun alkoholia käytän. Pienempi paha silti tuo, kun imuttaa joka päivä askillinen sitä sinistä L&M:ää. Kyllähän se pitää myöntää, että kylmä bisse ja tupakka on aivan mahtava combo kesäiltana, vaikkakin mielummin ottaisin sen vaihtoehdon, että ei olisi koskaan röökiin koskenutkaan.

 

[Valapatto]

Tuosta monien riivaamasta "viihdetupakoinnista" en ole päässyt irti, enkä varmaan pääsekään, enkä tiedä haluanko edes päästä. Eli poltan kyllä, kun alkoholia käytän. Pienempi paha silti tuo, kun imuttaa joka päivä askillinen sitä sinistä L&M:ää. Kyllähän se pitää myöntää, että kylmä bisse ja tupakka on aivan mahtava combo kesäiltana, vaikkakin mielummin ottaisin sen vaihtoehdon, että ei olisi koskaan röökiin koskenutkaan.

Itse olisin ihan tyytyväinen jos pystyisin pitämään tossa "viihdetupakoinnissa". Taitaa vaan meikäläisen tapauksessa olla mahdottomuus. Viimeksi kun olin ollut pitkään polttamatta, niin se yksi rööki katkaisi kamelin selän ja viikon päästä mentiin taas aski päivässä tahtia.

 

[peterra]

Itsellä kanssa alkanut viritä ajatus lopettamisesta. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pisin tauko on ollut kuusi kuukautta jokunen vuosi sitten. On tullut pari vuotta kuntoiltua enemmän ja kyllähän toi rööki sitä jarruttaa vieläkin aika paljon. Tässä on nyt seuraava kuukausi aika stressaavaa aikaa kun pitää tehdä isoja ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen. Mietin, että pitäisikö siirtää lopettamista siihen asti kun asiat vähän rauhoittuvat, vai onko se vaan pään sisäinen tekosyy, jolla käryttämistä tulee jatkettua.

Itselläkin siintää ajatuksista pysyvä lopettaminen. Olen ollut silloin tällöin tupakoimatta pidempiäkin jaksoja, mutta aina on palattu vanhaan, kun on tullut eteen tilanne, jota ei ole osannut käsitellä vielä ilman tupakkaa. Kuitenkin uskon itse vakaasti vieläkin, että pian olisi se aika jo pysyvään lopettamiseen. Jokaisesta lopetuskerrasta oppii paljon ja itselläni poltetut määrät ovat olleet aina korkeita, mutta samalla olen kuitenkin huomannut, että henkinen riippuvuus tupakkaan on paljon suurempi kuin sosiaalinen tai fyysinen.

Itselläni on fyysinen riippuvuus kahviin, johon myös kroppa reagoi, jos kahvia ei saa. Yleensä viimeistään klo 13 alkaa hirmuinen päänsärky, jos olen ilman kahvia aamun. Joillakin tupakointi ja nikotiini aiheuttaa vastaavaa riippuvuutta ja pelkäsin, kun viimeksi lopetin kolmeksi kuukaudeksi syksyllä, että minulla olisi kanssa hirveät fyysiset oireet. Höpönlöpön, ei tullut mitään fyysistä oiretta nikotiinittomuudesta ja kunto alkoi kasvaa, olo parani merkittävästi ja yöunien laatu ainoastaan parani. Ei mitään hikoilua, tärinää yms. Keskitymisvaikeudet luen enemmän "pään sisäisiksi ongelmiksi."

Kannattaa tehdä itsensä kanssa testiä ja olla vaikka pari päivää polttamatta ja katsoa, miten oma kroppa reagoi nikitiinittomuuteen. Jos ei tule fyysisia oireita niin nikotiiniavut voi jättää kaupan hyllylle ja keskittyä tapariippuvuuden purkamiseen. Mielestäni paras on tehdä realistinen suunnitelma lopetusaikataulusta ja jättää siitä "pakko lopettaa" -ajattelu pois ja ajatella ennemmin, että minulla on mahdollisuus lopettaa, se lohduttaa heikkoina hetkinä, vaikka ei se repsahtamisen mahdollisuutta ainakaan itseltäni poista.

Itse olen todennut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti tehdä tupakoinnista tiedostettua toimintaa ja vähitellen muuttaa rutiinejaan. Lopettamista ei tarvi tehdä kerralla ja täräyttää koko jackpottia kerralla vaan lähteä yksinkertaisesti kirjaamisperusteisesti liikkeelle. Ota vihko mukaan matkaasi ja kirjoita muistiin, milloin käyt tupakalla. Aika + paikka ainakin ylös, koska silloin alat hahmottaa niitä hetkiä, kun tupakka kuuluu arkeesi ja tupakoinnista tulee tiedostettua toimintaa eikä enää vain kulunutta tapaa. Kun olet tehnyt kirjaukset, voit jo ennakkoon miettiä, mihin kaikkeen tapasi yhdistät ja aika nopeasti huomaa, että tupakointi on rutiininomaista toimintaa, jolla ei ole minkäänlaista virkaa elämässäsi. Se on vähän sama kuin se, että sulla on tapana istua aamukahville keittiöön aina samalle paikalle. Kun olet runsaan kirjaamisen kautta saanut kokonaiskuvan tupakointisi syistä ja laadusta niin silloin lopettaminen on oikeastaan jo helppoa. Toki päivät vaihtelevat ja toiset päivät ovat helvettiä ja toiset eivät ole.

Mutta kun sinulla on se pelisuunnitelma kunnossa, silloin voi onnistua ja saada siitä voimaa. Kannattaa panostaa suunnitelmaan ja miettiä tarkasti lopettamisen syiden lisäksi sitä, miksi ylipäätään olet aloittanut ja miksi jatkaisit? Ja meillä on joka päivä tuhansia hetkiä, kun voimme muuttaa kuluttavaa rutiinia. Minä lopetin viimeksi siten, että ensin tein päätöksen, että minun ei tarvitse polttaa ruokailujen yhteydessä, koska se ei tuo minulle mitään. Kun tämä rutiini katosi niin tupakan määrä väheni itsestään jo huomattavasti. Seuraavaksi päätin, että minä en tarvitse tupakkaa hallilla pelejä katsellessa ja huomasin, että erätauolla voi tehdä muuta ja en enää edes ajattele asiaa. Rutiini on muuttunut. Nyt kun olen taas repsahtanut polttamaan enemmän, olen edelleen pitänyt tupakoinnin sekä yliopistossa että hallilla poissa, koska pieni repsahdus ei saa palauttaa kaikkea kuten se oli. Aion jatkaa siitä, mihin jäin, mutta itsekään en ole vielä(kään) valmis täydelliseen lopettamiseen.

Tsemppiä.

 

[nummenkallio]

En ole oikeastaan koskaan polttanut vakituiseen lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta, mutta viihdepolttaja olen ollut teinistä asti, eli noin 25 vuotta. Nyt on tullut kuitenkin seinä vastaan. Viimeisen reilun vuoden ajan söin nikotiinipurkkaa niissä tilanteissa, kun olisin polttanut, ja tänä keväänä lopetin senkin. Nyt olen ihan mielenkiinnosta polttanut tupakkaa muutaman kerran viihteellä ollessani, ja ei kyllä maistu yhtään. Yhdenkin tupakan polttaminen tökkii. Joskus nuorena hurjana saatoin polttaa baari-illan aikana kaksi toppaa tupakkaa, siis silloin kun baareissa sai vielä polttaa, mutta nyt ei meinaa tosiaan maistua se yksikään. Se maistuu hiton pahalta. En usko, että siirryn missään vaiheessa sikariosastollekaan, koska en ole ikinä tykännyt sikareista.

Näin se savuttomuus näköjään etenee. Helppoahan tämä on, jos vertaa niihin, jotka ovat polttaneet vuosikymmeniä ihan vakituiseen ja yrittävät lopettaa.

 

[stairox]

Nyt näyttää jo siltä että olen onnistunut lopettamaan. Kohta kymmenen kuukautta ilman tupakkaa ja ennen kaikkea: ilman nikotiinia missään muodossa. 33 vuoden aikana olen kokeillut lopettaa varmaan 20 kertaa onnistumatta, mutta tällä kertaa kaikki meni yllättävän helposti. Champix-kuuri oli todella tehokas, ei tehnyt mieli tupakkaa ollenkaan jo viikon jälkeen. Minulla oli ensin kolmen kuukauden kuuri ja kun se päättyi päätin vielä jatkaa kahden kuukauden kuurilla ettei vain nikotiinihimo iske kun lopetan Champixin käytön.

Ainoa kerta kun himo on iskenyt kunnolla oli kun kävin reilu kuukausi sitten Kanarialla. Kun näin hotellihuoneen parvekkeen niin teki todella kovaa mieli mennä sinne istumaan viinilasi kädessä ja tupakka suussa.

 

[Yargon]

Itselläni lopettaminen oli jotenkin yllätävän vaivatonta. Kymmenen vuotta tuota tuli tupruteltua noin askin verran päivässä ja sitten ihan kertarysäyksellä vain nollaan. Aiemmin en ollut tosissani edes yrittänyt lopettamista ja säälittävät yritykset olivat kaikki kaatuneet max. yhden päivän jälkeen. Eräänä iltana pienessä flunssassa parvekkeella tupakoidessani mieleen vain juolahti ajatus, että miten sitä pärjäisi jos tämä tässä olisi viimeinen tupakkani koskaan. Itsepohdiskeluun taipuvaisena aloin miettiä syitä tupakointiini ja ainoa järkevä syy oli, että se rauhoittaa hermojani "tiukoissa" tai stressaavissa tilanteissa. Siitä pääsi ajatusketjulla siihen, että miten tupakoimattomat ihmiset selviytyvät vastaavanlaisissa tilanteissa ilman tarvetta helpottaa oloaan savukkeella?

Monesti aiemminkin olin miettinyt, että kun ihmiset puhuvat tapatupakoinnista niin mitä he sillä oikeastaan tarkottavat. En koskaan ollut huomannut itsessäni sitä, että tupakoisin tietynlaisissa sosiaalisissa tilanteissa enemmän tai tupakointi olisi jokin tapa. Olin huomannut tupakoinnin vaikutukset omassa terveydessäni ja ajattelin aina, että onpas hölmöä tuollalailla vahingoittaa itseään vain tavan vuoksi. Sama kuin kävisi säännöllisin väliajoin lyömässä itseltään lihaveitsellä palan sormea irti. Olin siis aivan varma, että oma tupakointini oli pelkästään nikotiiniriippuvuutta johon olin hölmöyksissäni itseni teininä saattanut.

Päätin yrittää taistella itseni ulos riippuvuudesta ja muutaman päivän savuttomuuden jälkeen huomasin ihmetyksekseni, että ne paljon pelotellut vieroitusoireet olivat ihan pupun silittelyä. Toisinsanoen lievää levottomuutta ja ajatuksen harhailua tupakkaan mutta loppujenlopuksi melko huomaamattomia. Meni aikalailla kuukausi ja huomasin, että en oikeastaan enää edes ajattele tupakkaa ja jos esimerkiksi työkaverit tai kaverit lähtivät ulos röökille niin kuittasin sen olankohautuksella ilman minkäänlaista halua tarttua tupakkaan. Se tuntui oikeastaan aika hämmentävältä kun peilataan siihen, kuinka vaikeana tupakoinnin lopettamista yleisesti pidetään ja itseasiassa moni ei edes uskonut kertomaani.

Muutama kuukausi sitten äitini ja siskoni saivat lopetettua lukemalla Allen Carrin Stumppaa tähän! kirjan ja kertoivat, että lopettaminen oli yllättävän helppoa, (sisko ratkesi myöhemmin uudelleen polttamaan) joten mielenkiinnosta lukaisin itsekkin kirjan läpi. Omien kokemuksieni perusteella voisin sanoa, että Carr on varsin hyvin jäljillä tupakoinnin syistä ja siitä mikä on tehokkain tapa lopettaa. Hänen mukaansa tupakkakoukun aiheuttaa kaksi tekijää:

1) Nikotiini riippuvuus, joka on oikeasti todella vähä vieroitusoireinen.
2) Aivopesu siihen, että lopettaminen on tuskallisen vaikeaa ja, että tupakka jollain tavalla veisi ihmisen pahaa oloa/stressiä/tyhjyyden tunnetta pois vaikka tosiasiassa se luo niitä.

Samaistuin todella moneen kirjan näkökulmaan ja sanomaan ja mielestäni Carr lähestyy nikotiiniriippuvuutta vähän erilaisella näkökulmalla ja tässä tapauksessa jopa oikealta kantilta. Minusta tuntuu, että olin jotenkin sisäsyntyisesti sisäistänyt samat teoriat tai ainakin osan niistä, jotka Carr esittää kirjassaan ja siksi nikotiiniriippuvuuden kellistäminen oli niin helppoa. Suosittelen kyllä ihan varauksetta lukemaan kirjan avoimin mielin jos on pienintäkään halua lopettaa tupakointi. Jos ei onnistu niin pahin mitä menettää on ~10eur kirjaan ja pari iltaa lukemiseen.

Itse olen nyt sen 7kk ollut "lakossa" ja uskallan rohkeasti väittää päässeeni tupakasta eroon, koska kertaakaan ei sen alun (vieroitusoireet) jälkeen ole tullut mieleenkään, että henkoset ottaisin. Itseasiassa ajatus puistattaa, kun ajattelen kaikkia niitä yskäisiä aamuja ja urheillessa sitä, että ei tahdo happi kulkea. Ikävä ei ole mitään tupakointiin liittyvää ja illanvietoissakin kun kaverit polttavat voin aivan huoletta lähteä pihalle mukaan seurustelemaan ilman halua tupakoida itse.

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä tällä kirjoituksella. Tarkoitukseni ei missäännimessä ole julistaa, että tupakanpolton lopettaminen olisi aina helppoa vaikka se itselleni syystä tai toisesta oli. Olen vuosia vierestä seurannut mm. vanhempieni epäonnistuneita yrityksiä lopettaa ja toivon sydämmestäni tsemppiä kaikille lopettamista yrittäville.

 

[Useful Idiot]

Muutama kuukausi sitten äitini ja siskoni saivat lopetettua lukemalla Allen Carrin Stumppaa tähän! kirjan ja kertoivat, että lopettaminen oli yllättävän helppoa, (sisko ratkesi myöhemmin uudelleen polttamaan) joten mielenkiinnosta lukaisin itsekkin kirjan läpi. Omien kokemuksieni perusteella voisin sanoa, että Carr on varsin hyvin jäljillä tupakoinnin syistä ja siitä mikä on tehokkain tapa lopettaa. Hänen mukaansa tupakkakoukun aiheuttaa kaksi tekijää:

1) Nikotiini riippuvuus, joka on oikeasti todella vähä vieroitusoireinen.
2) Aivopesu siihen, että lopettaminen on tuskallisen vaikeaa ja, että tupakka jollain tavalla veisi ihmisen pahaa oloa/stressiä/tyhjyyden tunnetta pois vaikka tosiasiassa se luo niitä.

Samaistuin todella moneen kirjan näkökulmaan ja sanomaan ja mielestäni Carr lähestyy nikotiiniriippuvuutta vähän erilaisella näkökulmalla ja tässä tapauksessa jopa oikealta kantilta. Minusta tuntuu, että olin jotenkin sisäsyntyisesti sisäistänyt samat teoriat tai ainakin osan niistä, jotka Carr esittää kirjassaan ja siksi nikotiiniriippuvuuden kellistäminen oli niin helppoa. Suosittelen kyllä ihan varauksetta lukemaan kirjan avoimin mielin jos on pienintäkään halua lopettaa tupakointi. Jos ei onnistu niin pahin mitä menettää on ~10eur kirjaan ja pari iltaa lukemiseen.

Itse olen nyt sen 7kk ollut "lakossa" ja uskallan rohkeasti väittää päässeeni tupakasta eroon, koska kertaakaan ei sen alun (vieroitusoireet) jälkeen ole tullut mieleenkään, että henkoset ottaisin. Itseasiassa ajatus puistattaa, kun ajattelen kaikkia niitä yskäisiä aamuja ja urheillessa sitä, että ei tahdo happi kulkea. Ikävä ei ole mitään tupakointiin liittyvää ja illanvietoissakin kun kaverit polttavat voin aivan huoletta lähteä pihalle mukaan seurustelemaan ilman halua tupakoida itse.

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä tällä kirjoituksella. Tarkoitukseni ei missäännimessä ole julistaa, että tupakanpolton lopettaminen olisi aina helppoa vaikka se itselleni syystä tai toisesta oli. Olen vuosia vierestä seurannut mm. vanhempieni epäonnistuneita yrityksiä lopettaa ja toivon sydämmestäni tsemppiä kaikille lopettamista yrittäville.

Olen kuullut tuosta kirjasta niin paljon hyvää, että pitääpä lukaista tuo jo pelkästään mielenkiinnosta läpi. Oikeastaan kun mietin, niin jokainen kuulemani ihminen on lopettanut tuon kirjan lukemisen jälkeen. Pitää käydä katsomassa, löytyisikö kirjastosta. Voin myös kirjoitella myöhemmin fiiliksiä.

Minulla tupakanpoltto on nykyään "viihdetupakointia" eli kun bisse aukeaa, niin röökiaskin muovit avataan samalla sekunnilla. Tuosta kun vielä pääsisi jollain eroon, niin turhaa hommaa pelkästään tuokin on, silti tosin edistystä toki "aktiiviseen" sauhutteluun. Ehkä tuo kirja toimisi apuna.. Tuohon "viihdekäyttöön" sain itseni psyykattua yksinkertaisesti sillä mentaliteetilla, kun alkoi miettimään ja ahdistamaan ajatus siitä, että puolet elämästä on kulkenut rööki huulessa ja ikää on "vasta" se 30v.

Täältäkin tsempit kaikille lopettamista yrittäneille.

 

[banaaninviljelijä]

En suosittele lukemaan Stumppaa tähän kirjaa ripeästi alta pois, vaan pitkään ja hartaudella. Minä luin pitkään ja olen ollut lakossa yli seitsemän vuotta. Siksi lakossa, kun äitini oli aikoinaan yli 14 vuotta savutta ja nykyään polttaa kuin korsteeni. Ja juuri äitini ja pari muuta naista on lukenut tuon kirjan, mutta nopeasti ja heille siitä ei ollut mitään apua.

 

[peterra]

Tällä kertaa lopettamiseni on ns. epäsuunnitelmallinen. Olen lopettanut jo useita kertoja ja polttanut kaiken kaikkiaan n. 11 vuotta. Siitä, kun otetaan lopettamiset yms. pois niin n. 9 vuotta kaikkiaan. Olen lopettanut ja aloittanut lukemattoman monta kertaa, mutta oikeita ja onnistuneita lopettamiskertoja minulla on kolme. Ensimmäinen kesti 9 kk, toinen kesti 6 kk ja kolmas 3kk. Kolmas kerta ei sanonut vielä sitä viimeistä totuutta, koska hyvin alkanut 3kk:n paussi tökkäsi jouluna, kun tuli melkoinen kasa ihmissuhdeongelmia ja elämässä oli erittäin rauhaton ja ahdistava vaihe. Oudointa oli, että tuon ahdistavan vaiheen yli vielä kestin ja juuri, kun vaikutti, että hommat olisi ns. ohitse ja elämä palaa raiteilleen niin repesin tupakoimaan uutena vuotena.

Nyt kuitenkin kevään mittaan olen joka päivä ajatellut, että tavasta on viimein päästävä oikeasti eroon. Terveyshuolet kasvavat vuosi vuodelta enemmän ja se oma kokonaisolotila ei oikeasti päätä huimaa. Itsensä takia haluaa sitä savutonta elämää, joka maistuu oikeasti paremmalta ja siitä on paljon onnellisempi. Ei savuttomuuskaan ihmeitä tee - ei se taikaiskusta elämää paremmaksi muuta, mutta ainakin se tekee hyvää yleisolotilalle. Alkoholiakin voi käyttää ihan toisin, kun ei hanki itselleen krapulaa tupakalla.

Yhtä kaikki, mitä olen aikaisemmista lopetuskerroistani oppinut:
a) olen riippuvainen ja minulla on paha nikotiiniriippuvuus. Ei ole olemassa yhtä tupakkaa ja yksikin tulee murentamaan jokaisen lopetusyritykseni. Jos aion pysyä ikuisesti polttamatta se vaatii sitä, että ei ole yhtä - ei juhannuksena, ei jouluna, ei ensi vuonna eikä edes kymmenen vuoden päästä.
b) ei kannata laskea aikaa, kuinka kauan on ollut polttamatta vaan nauttia jokaisesta savuttomasta päivästä. Päivä kerrallaan mennään - ei tarvitse ajatella savuttomuutta ikuisena vaan riittää, kun selviää tämän päivän.
c) tärkeintä on erityisesti alussa olla hieman askeettinen ja välttää tilanteita, joissa yleensä polttaisi. Alussa motivaatio on kovimmillaan, mutta kyllä ne koettelemukset sieltä aina tulevat. Tärkeintä on mahdollisimman normaalisti elää ja siirtää ajatuksia pois tupakasta.

Uskon, että tämä on viimeinen kerta, kun minä lopetan. Onneksi jokainen aikaisempi lopetus on antanut sitä tukea ja kokemusta, kuinka tupakasta voi päästä eroon. Pelkästään se tuottaa hirveän määrän itseluottamusta, että on aina onnistunut lopettamaan ja tieto siitä on olemassa, että savuton elämä on täysin mahdollista eikä mikään mahdottomuus. Kun on kokenut ne ensimmäiset ja vaikeimmat päivät muutamaan kertaan tietää aina jo lopettamisen ekana päivänä, mikä odottaa ja ei tule mikään yllätyksenä. Yllättävän helposti on itsellä mennyt nämä ekat päivät nyt, mutta olenkin elänyt hyvin tarkasti ja välttänyt tekemästä asiasta itselleni numeroa.

 

[Fancy Jasper]

Tämä voisi kuulua kalsarikänneihin mutta NYT lähtee!!

Olen henkisesti valmistautunut lopettamaan jo pitemmän ajan. Äskön vedin viimeisen röökin.

Tein vähän mielikuvaharjoittelua. Jos ennen sain tyydytystä siitä, kuinka imen sisääni syysillassa röökiä, käänsin mielikuvankin toistepäin, niin että savu tulee keuhkoista ulospäin ja tein itselleni oksennusreaktion. Seuraavassa vaiheessa otin kulauksen tuhkakuppina toimineesta mehukattipullosta ja saman tien laattasin. Lopussa toistin peilin edessä hokemalla itselleni, Mä pystyn päätökseen lopettaa. Tää on kirurgin tarkkaa työtä. Jätin vielä tyhjiä askeja lojumaan ja haisevan tuhkakupin liesituulettimen alle muistuttamaan kaikesta pahan olon tunkkaisesta tunteesta. Vielä pitäisi ostaa se Stumppaa Tähän -kirja.