Itsellä kanssa alkanut viritä ajatus lopettamisesta. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pisin tauko on ollut kuusi kuukautta jokunen vuosi sitten. On tullut pari vuotta kuntoiltua enemmän ja kyllähän toi rööki sitä jarruttaa vieläkin aika paljon. Tässä on nyt seuraava kuukausi aika stressaavaa aikaa kun pitää tehdä isoja ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen. Mietin, että pitäisikö siirtää lopettamista siihen asti kun asiat vähän rauhoittuvat, vai onko se vaan pään sisäinen tekosyy, jolla käryttämistä tulee jatkettua.
Itselläkin siintää ajatuksista pysyvä lopettaminen. Olen ollut silloin tällöin tupakoimatta pidempiäkin jaksoja, mutta aina on palattu vanhaan, kun on tullut eteen tilanne, jota ei ole osannut käsitellä vielä ilman tupakkaa. Kuitenkin uskon itse vakaasti vieläkin, että pian olisi se aika jo pysyvään lopettamiseen. Jokaisesta lopetuskerrasta oppii paljon ja itselläni poltetut määrät ovat olleet aina korkeita, mutta samalla olen kuitenkin huomannut, että henkinen riippuvuus tupakkaan on paljon suurempi kuin sosiaalinen tai fyysinen.
Itselläni on fyysinen riippuvuus kahviin, johon myös kroppa reagoi, jos kahvia ei saa. Yleensä viimeistään klo 13 alkaa hirmuinen päänsärky, jos olen ilman kahvia aamun. Joillakin tupakointi ja nikotiini aiheuttaa vastaavaa riippuvuutta ja pelkäsin, kun viimeksi lopetin kolmeksi kuukaudeksi syksyllä, että minulla olisi kanssa hirveät fyysiset oireet. Höpönlöpön, ei tullut mitään fyysistä oiretta nikotiinittomuudesta ja kunto alkoi kasvaa, olo parani merkittävästi ja yöunien laatu ainoastaan parani. Ei mitään hikoilua, tärinää yms. Keskitymisvaikeudet luen enemmän "pään sisäisiksi ongelmiksi."
Kannattaa tehdä itsensä kanssa testiä ja olla vaikka pari päivää polttamatta ja katsoa, miten oma kroppa reagoi nikitiinittomuuteen. Jos ei tule fyysisia oireita niin nikotiiniavut voi jättää kaupan hyllylle ja keskittyä tapariippuvuuden purkamiseen. Mielestäni paras on tehdä realistinen suunnitelma lopetusaikataulusta ja jättää siitä "pakko lopettaa" -ajattelu pois ja ajatella ennemmin, että minulla on mahdollisuus lopettaa, se lohduttaa heikkoina hetkinä, vaikka ei se repsahtamisen mahdollisuutta ainakaan itseltäni poista.
Itse olen todennut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti tehdä tupakoinnista tiedostettua toimintaa ja vähitellen muuttaa rutiinejaan. Lopettamista ei tarvi tehdä kerralla ja täräyttää koko jackpottia kerralla vaan lähteä yksinkertaisesti kirjaamisperusteisesti liikkeelle. Ota vihko mukaan matkaasi ja kirjoita muistiin, milloin käyt tupakalla. Aika + paikka ainakin ylös, koska silloin alat hahmottaa niitä hetkiä, kun tupakka kuuluu arkeesi ja tupakoinnista tulee tiedostettua toimintaa eikä enää vain kulunutta tapaa. Kun olet tehnyt kirjaukset, voit jo ennakkoon miettiä, mihin kaikkeen tapasi yhdistät ja aika nopeasti huomaa, että tupakointi on rutiininomaista toimintaa, jolla ei ole minkäänlaista virkaa elämässäsi. Se on vähän sama kuin se, että sulla on tapana istua aamukahville keittiöön aina samalle paikalle. Kun olet runsaan kirjaamisen kautta saanut kokonaiskuvan tupakointisi syistä ja laadusta niin silloin lopettaminen on oikeastaan jo helppoa. Toki päivät vaihtelevat ja toiset päivät ovat helvettiä ja toiset eivät ole.
Mutta kun sinulla on se pelisuunnitelma kunnossa, silloin voi onnistua ja saada siitä voimaa. Kannattaa panostaa suunnitelmaan ja miettiä tarkasti lopettamisen syiden lisäksi sitä, miksi ylipäätään olet aloittanut ja miksi jatkaisit? Ja meillä on joka päivä tuhansia hetkiä, kun voimme muuttaa kuluttavaa rutiinia. Minä lopetin viimeksi siten, että ensin tein päätöksen, että minun ei tarvitse polttaa ruokailujen yhteydessä, koska se ei tuo minulle mitään. Kun tämä rutiini katosi niin tupakan määrä väheni itsestään jo huomattavasti. Seuraavaksi päätin, että minä en tarvitse tupakkaa hallilla pelejä katsellessa ja huomasin, että erätauolla voi tehdä muuta ja en enää edes ajattele asiaa. Rutiini on muuttunut. Nyt kun olen taas repsahtanut polttamaan enemmän, olen edelleen pitänyt tupakoinnin sekä yliopistossa että hallilla poissa, koska pieni repsahdus ei saa palauttaa kaikkea kuten se oli. Aion jatkaa siitä, mihin jäin, mutta itsekään en ole vielä(kään) valmis täydelliseen lopettamiseen.
Tsemppiä.