Helpottaa toki jonkin verran jatkuvasti. Tapa on kuitenkin juurtunut niin vahvaksi, että monissa tilanteissa todennäköisesti ratkeisin jos tupakkaa olisi. Pelastuksena lienee kyky olla ostamatta, tai valita se tabletti kassalla.
Muistaakseni joskus jostain kuulin että fyysinen himo tupakkaan katoaa viikossa (toki tähän pientä varausta, eiköhän se himo kesämökin terassilla saunan jälkeisen oluen kera tule aina) mutta hankalampaa on rikkoa se rutiini.
Tuleeko mieleen vaikeimpia hetkiä nyt kuuden päivän ajalta? Milloin usko on ollut koetuksella?
Koita sähköröökiä. Tuohon saa myös nikotiinia, niin ei tarvi niitä tabletteja tai purkkia vedellä. Eihän tuo nyt täysin sama asia ole, mutta helpottaa varsinkin sen tavan kanssa.No nyt on se pahamaineinen viikko takana, mutta voi perse sentään mikä olo. Näin paljoa ei ole tehnyt vielä mieli. Ja koitin lukea sitä stumppaa tähän -kirjaa ja noin 1/4 luettuani tämä himo vain yltyi. En vitussa yritä edes lukea loppuun.
Koita sähköröökiä. Tuohon saa myös nikotiinia, niin ei tarvi niitä tabletteja tai purkkia vedellä. Eihän tuo nyt täysin sama asia ole, mutta helpottaa varsinkin sen tavan kanssa.
Itsellä oli sama aikoinaan, mutta onneksi koulussa tuli tutustuttua yhteen kaveriin jolta sain kaiken ostettua valmiina. Yhtään en tiedä mitä teen, kun nämä nykyiset nesteet loppuvat. Pitäisi ilmeisesti ostaa pohjanesteet, makunesteet ja nikotiinit sitten kaikki erikseen ja sekoitella siitä sitten hyvänmakuista nestettä. Voivoi...Taidan olla vähän liian laiska alkaakseni tutustumaan uusiin vempeleisiin jne.
No nyt on se pahamaineinen viikko takana, mutta voi perse sentään mikä olo. Näin paljoa ei ole tehnyt vielä mieli. Ja koitin lukea sitä stumppaa tähän -kirjaa ja noin 1/4 luettuani tämä himo vain yltyi. En vitussa yritä edes lukea loppuun.
No joo. Hyvä kirja ja itse olin ollut polttamatta 4kk kun sen luin. Kuukausi siitä ja kaipasin niin vitusti aamuhetken röökiä kahvikupin kylkeen, että menin ja ostin askin vihreää Marlboroa ja nyt elämä hymyilee taas. Itselleni polttaminen tai olla polttamatta on jotenkin veteen piirretty viiva, sillä paljon on kavereita lähtenyt ilmavoimiin ja osa ei koskaan edes polttanut, mutta niin vaan tuonelan kellot kilkatti ja aina sanotaan että kun ei polta niin on terve ja fyrkkaa säästyy etc...Vittu, samat rahat tilillä ja jäällä ollessa puuskutus ihan yhtä kovaa..
Vajaa kaksi viikkoa ja tuntuu että voisi aloittaa taas polttamisen jos paska olo vain voimistuu ja jatkuu...
Mä koitin tossa lopettamista, kuukauden olin polttamatta mut sit en enää mahtanu itelleni mitään. Tosin nyt on menny siitä lähtiin silleen että en polta kun aamulla yhden ja illalla yhden. Tää kelpaa mulle ihan hyvin, koska suurin kynnys olikin lopettamisessa se että en saa enää aamukahvin kanssa tupakkaa ja ennen nukkumaanmenoa.
Suunnilleen 12 vuotta vakituisesti.Kauanko olet polttanut noin?
Vaikeimpia ovat järjestään aamut, jolloin on tottunut polttamaan 2-3 lähes ketjussa heti heräämisen jälkeen. Yksittäisiä raastavia hetkiä ei oikeastaan muuten ole tullut, mutta sellainen omituinen ja jopa masentava olo vaivaa, kun on ihan ulkopuolinen tunne ja kuin elämä ja itsekin olisi muuttunut aivan toisenlaiseksi. Skitsofreenistä. Hankala selittää tarkemmin.
No, nyt olis tarkoitus taas viritellä lopettamista, ja siksi tänne ketjuun eksyin. Luultavasti yritän ensin vähentää hieman, ja sitten täysi stoppi viikon parin jälkeen. Mikään pidempiaikainen aamu- ja iltatupakki ei minulla onnistu, menee koko päivä sitten siihen, että odottaa kauheissa tuskissa sitä iltatupakkia ja sitten on kohta kehissä aamupäivätupakki, ruokatupakki, kahvitupakki, panotupakki, salkkaritupakki ja lopulta päiväaski.
Mä olen tätä ihmetellyt että miten mulle oli aikanaan niin helppoa röökaamisen lopettaminen. Olin ehkä jonkun viikon tai kaksi etukäteen päättänyt että tuo on se päivä kun lopetan. Olin semmoinen joka poltti askin päivässä ja joka aamu ensimmäinen asia herätessä mielessä oli rööki. Suoraan pehkuista tupakalle suurin piirtein kalsarit jalassa. Elokuussa 2011 se yksi ilta sitten tuli kun sen viimeisen tumppasin.
Ei mitään mielitekoja, eikä mitään fyysisiä oireita. Se vaan loppui kuin seinään. En halua mitenkään väheksyä muita, mutta kunhan nyt vain ajattelen ääneen.
Riippuvuus lienee vaihtunut körssin vetämisestä niksatabuihin. Josko näistäkin pääsisi pian eroon, koska rahansäästö oli suurin yksittäinen syy lopettamiselle.
Eikö ole edes hajuaisti parantunut? Se kuulemma palaa tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Oma hajuaisti kyllä toimii vielä aika hyvin.Se on vielä sanottava, että mitään eroa tupakoimattomaan elämään ei ole. Paitsi se raha, joka tosin harvalle on mikään kannustin.
Juuh, haju- ja makuaisti alkaa molemmat toimimaan paremmin. Lisäksi itse silloin aikoinaan keittiössä töitä tehneenä (viiltohaava sormeen per päivä) huomasin, että veri alkoi virtaamaan paljon ärhäkämmin. Myös kikkeli(varsinkin aamukikkeli) oli paljon kovempi kuin polttaessa.Eikö ole edes hajuaisti parantunut? Se kuulemma palaa tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Oma hajuaisti kyllä toimii vielä aika hyvin.
Eikö ole edes hajuaisti parantunut? Se kuulemma palaa tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Oma hajuaisti kyllä toimii vielä aika hyvin.
Nyt ei ole mitään pelkoa, että riippuvuus vaihtaisi kohdetta. Neljättä viikkoa ollaan jo polttamatta, mikä on tuonut mukanaan selittämättömät ja äärimmäisen raskaat levottomuus- ja vitutuskohtaukset tai olot. Ei näissä olotilamuutoksissa ole mitään logiikkaa, joten uusi viikko tuo aina uudet tuulet mukanaan. Se on kuitenkin varsin selvää onneksi, että tupakasta olen jo päässyt eroon. Mitään haluja ei ole sitä ostaa eikä tupakointi tunnu yhtään houkuttelevalta enää. Aivot vain koettavat ilmeisesti unohtaa kaikki muistot ja muut, mennen toisinaan oikosulkuun.