Jatkoajan tupakkilakkolaiset

  • 157 950
  • 829

Tkachuk7

Jäsen
Suosikkijoukkue
CBJ, WPG, BUF, EDM, STL
Sähkötupakalla nyt menty viisi viikkoa, eikä tavallista tee mieli yhtään. Enemmänkin ällöttää se haju.

Ehkä tästäkin vielä pääsee eroon aikanaan.
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Sähkötupakalla nyt menty viisi viikkoa, eikä tavallista tee mieli yhtään. Enemmänkin ällöttää se haju.

Ehkä tästäkin vielä pääsee eroon aikanaan.

Täällä menty reilu vuosi vapottamalla, joten älä vielä stressaa sitä milloin jätät sähkötupakan pois. Haitallista lienee tämäkin, muttei niin haitallista kuin analoginen tupakka. Itselläni ei ole kiire irtaantua tästä, sillä jo tämä jäisi kotiin vaikka baarireissulla niin tiukkaa tekisi, vaikkei tupakkaa mieleni ole pitkään aikaan tehnytkään. Koukussa sähköröökiin? Kyllä! Vituttaako se? Ei todellakaan. Supertyytyväinen että pääsin tupakasta eroon.
 

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Aloittelin 13-vuotiaana ja sitten tulikin neljännes vuosisata pumpattua joka päivä, ilman ensimmäistäkään lopetus yritystä.Lopettaminen ei itse asiassa käynyt kertaakaan edes mielessä. Aivan sama oliko helvetinmoisessa kuumeessa tai oksennustaudissa tai missä tahansa,niin röökille oli aina päästävä.

Mulla tilanne oli pitkälti sama. Olin oikeastaan aina todella kateellinen sellaisille, jotka kykenivät olemaan polttamatta kipeänä ollessaan tms. Multa se ei onnistunut ikinä, vaan parvekkeelle könysin vaikka konttaamalla. Samoin tuolloin kadehdin (ja oikeastaan kadehdin vieläkin) sellaisia, jotka pystyvät olemaan niin sanottuja satunnaispolttajia. Mulla ei ainakaan ole siinä asiassa vaihtoehtoja, vaan ainoa vaihtoehtona on täydellinen nollatoleranssi.

Toisaalta olen aina ihmetellyt sellaisia ihmisiä, jotka polttavat vakituisesti ja sitten lopettavat täysin ongelmattomasti esim. pariksi kuukaudeksi, sitten aloittavat taas ja sitten lopettavat taas ongemattomasti jne. Idioottimaista, sanoisin. Mitä vitun järkeä on tupakoida, jos aivan helposti pystyy olemaan tupakoimattakin? Tämä siis toki koskee vain pitkään polttaneita. Nuoruuden kokeilut ovat tietysti asia erikseen.
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
9 vuorokautta nyt takana. Toki on jonkin verran ollut nuuskaa apuna, heikkoja hetkiä on ollut pari, mutta niistäkin päässyt yli kun siirtänyt väkisin ajatuksia johonkin muuhun.

Kyllä nyt on sellainen meininki, että tämä olisi tässä. Saapa nähdä, sitten sen testin kokee kun johonkin lähtee kunnolla juopottelemaan.
 

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
9 vuorokautta nyt takana. Toki on jonkin verran ollut nuuskaa apuna, heikkoja hetkiä on ollut pari, mutta niistäkin päässyt yli kun siirtänyt väkisin ajatuksia johonkin muuhun.

Kyllä nyt on sellainen meininki, että tämä olisi tässä. Saapa nähdä, sitten sen testin kokee kun johonkin lähtee kunnolla juopottelemaan.

Tsemppiä.

Yhdeksän vuorokautta ei ole mikään pikku juttu, vaikka joku, varsinkin tupakoimaton, saattaisi niinkin ajatella. Nicorette-mainoksessakin sanottu "Viikko ilman tupakkaa tuplaa mahdollisuutesi onnistua" ei ole paskapuhetta. Asiasta on ihan tieteellistä näyttöäkin.

Ihan maallikkona myös sanoisin, että jos viikon pystyy olemaan polttamatta, pystyy olemaan loppuelämänsäkin polttamatta. Ensimmäisten päivien aikana tarvitaan usein valtavasti tahdonvoimaa ja ties mitä seinien potkimisia ja päälläseisontoja. Sen jälkeen kyse on enemmän siitä, että jaksaa jatkaa valitsemallaan tiellä.
 

Buddha

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyhjäntoimittajan sijaisnäyttelijä Nybondas.
Kyllä nyt on sellainen meininki, että tämä olisi tässä. Saapa nähdä, sitten sen testin kokee kun johonkin lähtee kunnolla juopottelemaan.

Päiviä muutama vähemmän, kuin sinulla, mutta olen käynyt tämän aikaisemminkin läpi ja voin sanoa, että kohta helpottaa. Ensimmäiset päivät vaikeimmat ja kahden viikon kohdalla olo on jo ihan toinen. En osaa sanoa tarkemmin tuosta biitistä, koska olen lopettanut seinään, ilman mitään apukeinoja, koska minua ne eivät kannattele. Päinvastoin, olen nikotiinisti, ollut sitä reilut 25-vuotta ja purkalla tms vain vaikeutan omaa oloani.

Mä ajattelen vaan kokoajan,kun olotila tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, että "kohta se menee ohi", koska aikaa pelaamalla ne reflat kuitenkin menee ohi. Sama koskee ensimmäistä kertaa, kun ottaa bissee tms alkoa, olotila on aluksi infernaalisen vaikea, mutta helpottaa jo illan kuluessa huomattavasti. Aivot on tottunut vaan siihen, että sitä nikotiinia pitää saada heti, kun alkoa maistaa. Ja vaikka tuossa tupakoinkin hetken taas, niin en mä hirveämmin röökillä loppuillasta juossut; mulle kai se dokaamisen aloittaminen on se vaikein ja sitten iltaa kohti röökin tarve vähenee. Sama koskee sitä, kun on ilman nikotiinia, ekat hetket kriittisiä, mutta nekin olot menee ohitse, eikä niihin refloihin kannata jäädä jumittamaan. Aamulla on muuten vitun yy äl pee olo, kun ei maistu rööki leegoissa ja muutenkin, kun on voittanut itsensä.
Tsemii Puuhis Pete, ei tää tähän jää, eikä mitään lakkoa edes ole.
 

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Juuri tasan vuosi (15.11.2011 klo 14.30) sitten poltin viimeisen tupakkani. Olen häpeämättömän ylpeä itsestäni.
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Juu kiitos vain, kyllä toistaikseksi mennyt suhteellisen helposti. Tosin viettänyt aikaakin sellaisissa paikoissa, ettei ole tottunut siellä juuri polttamaan. Eipä tee kyllä mielikään, vihaan sitä masentavaa hajua röökistä.
 

Baldrick

Jäsen
Itselläni on nyt sellainen tilanne, että olen 21 vuotias (vielä puolisen kuukautta tosin) ja polttanut sen 8,5 vuotta, eli käytännössä koko nuoruuteni, pääsääntöisesti sätkiä. Tuossa syksyllä kuitenkin sätkiä polttaessa rupesi kurkku ja henkitorvi sakkaamaan, joten vaihdoin pääsääntöisesti mentoolitupakkiin. Nyt siis viimeisen kuukauden ajan olen tullut huonovointiseksi lähes jokaisesta poltetusta tupakasta, voisi verrata esimerkiksi matkapahoinvointiin lievässä muodossa. Keuhkojani on särkenyt silloin tällöin viimeisen parin vuoden aikana ja epäilen, että taidan ottaa tupakasta lukemaa vielä "normaalia" enemmän. Olen myös kipeänä sen kiintiökerran kuukaudessa ja tässä parin viimeisen vuoden aikana perus nuhakuume tjsp. on vaihtunut 1-2 päiväisestä 3-7 päiväisiksi. Terveydellisiä syitä on siis lopettaa, mutta...

Kuinka helvetissä pääsee eroon ajatuksesta, että en voi enää koskaan polttaa tupakkaa? En kesäterassilla oluen kanssa tai aurinkoisena talvipäivänä tai ihan vaikka vitutukseen... Tässä on se suurin kompastus, sillä tupakanpoltto on minulle kuitenkin osin silti nautinnollista, varsinkin se ajatus siitä. Käytännössä minua ahdistaa tässä juurikin se ehdottomuus, jota lopettaminen kuitenkin vaatii. Minulta viedään nautinto, enkä koskaan voi siihen palata. Se ehdottomuus...

Pall&Mall tummanvihreässä askissa olisi tällä hetkellä 1 tupakki jäljellä. Sätkävehkeet ja Chesterfieldin punainen puolikas aski löytyy talosta, mutta mielummin menen kaupasta hakemaan mentoolitupakkaa, sillä siitä ei aiheudu niin pahaa oloa kuin sätkistä tai chessusta. Tälläkin hetkellä olen hieman kipeänä ja aion viettää viikonlopun kotosalla, joten nyt on mielestäni hyvä paikka yrittää päästä pahimmasta ohi jos se tästä nyt lähtee.

Kertokaa siis minulle:

1) Miten olette selvinneet viimeisen tupakan ajatuksesta?

2) Kertokaa minulle, miten tupakoinnin lopettaminen paransi teidän oloanne? Varsinkin konkreettiset esimerkit ovat tervetulleita, sekä liikunnallinen näkökulma, sillä olen tässä aloitellut lenkkeilyharrastusta ja aion parantaa kuntoani.

Auttakee...
 
Kertokaa siis minulle:

1) Miten olette selvinneet viimeisen tupakan ajatuksesta?

2) Kertokaa minulle, miten tupakoinnin lopettaminen paransi teidän oloanne?
1) Minun strategiani oli se, etten ole liian ankara itselleni enkä ole vielä viimeistä tupakkaani polttanutkaan. Lupasin itselleni että muutaman kuukauden jälkeen voin polttaa satunnaisesti niissä tilanteissa joissa erityisesti tiedän tupakkaa haluavan. Tähän liittyy tiettyjä käytännön asioita, jotka rajaavat nämä tilanteet suhteellisen harvinaisiksi. Pian pari vuotta menty näin, minulle sopiva metodi.

B) Ei mitenkään, paitsi nyt voin itsekin nyrpistellä nenääni tupakanhajuisille ihmisille ja tuntea itseni paremmaksi. Paino on noussut 5 kg.
 

Seymon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Punakeltaiset och världens bästa Karlsson
Kertokaa siis minulle:

1) Miten olette selvinneet viimeisen tupakan ajatuksesta?

2) Kertokaa minulle, miten tupakoinnin lopettaminen paransi teidän oloanne? Varsinkin konkreettiset esimerkit ovat tervetulleita, sekä liikunnallinen näkökulma, sillä olen tässä aloitellut lenkkeilyharrastusta ja aion parantaa kuntoani.

Auttakee...

Mä lopetin röökaamisen elokuussa 2011 noin 15 vuoden kessuttelun jälkeen. Lopettamista edelsi pari kelvotonta lopettamisyritystä. En polttanut mitään viimeistä tupakkaa ennen kuin lopetin. Psyykkasin itseni tajuamaan mitä paskaa olen vedellyt keuhkoihin vuosikaupalla. Kiinnitin erityisesti huomiota niihin yskiviin ja keltaisen värisiin ihmisiin, jotka värjöttelivät ulkona röökillä. Viimeisinä sauhutteluaikoina rööki alkoi maistua niin pahalta, että poltin yleensä vain puoleen väliin.

Tupakoinnin lopettaminen paransi oloa enemmän varmaan henkisesti. Tajusin, että olen henkisesti vahva, kun ei tarvii mennä röökille eikä oikeasti tee edes mieli. Toki sitä jäi enemmän rahaa muuhin käyttöön (laitoin ekan vuoden ajan aina parikymppiä lasipurkkiin, jotta näkisin konkreettisesti lopettamisen rahallisen hyödyn). En ole mikään himolenkkeilijä, mutta kyllä oon koiran kanssa ulkoillessa huomannut, ettei sitä enää hengästy läheskään yhtä helposti kuin ennen.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että on tärkeää tajuta vielä polttaessaan joka henkosella mitä paskaa sitä sisäänsä vetää. Ymmärtää, että se ei oikeasti ole hyvän makuista.
 

pongo

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
1) Minun strategiani oli se, etten ole liian ankara itselleni enkä ole vielä viimeistä tupakkaani polttanutkaan. Lupasin itselleni että muutaman kuukauden jälkeen voin polttaa satunnaisesti niissä tilanteissa joissa erityisesti tiedän tupakkaa haluavan. Tähän liittyy tiettyjä käytännön asioita, jotka rajaavat nämä tilanteet suhteellisen harvinaisiksi. Pian pari vuotta menty näin, minulle sopiva metodi.
Minulla toimi juuri sama ajatus. Ei saa olla liian ehdoton, olen jättänyt itselleni tupakointi-oikeuden satunnaisissa saunailloissa ja metsäreissuilla. Vähentää ahdistusta huomattavasti, ja reissun jälkeen aski saatta pyöriä taskussa viikonkin ennen kuin muistan heittää sen kaappiin. Minulla tämä on voimakkaasti paikkakuntasidonnainen tapa, kotiarkeen tupakka ei ole kuulunut aikoihin, mutta kotiseudulle mennessä on turha kiduttaa itseään savuttomuudella. Se ei maailmaa mullista jos muutaman viikonlopun vuodessa polttelee, mielelle se sen sijaan tekee hyvää.
 

Seymon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Punakeltaiset och världens bästa Karlsson
Minulla toimi juuri sama ajatus. Ei saa olla liian ehdoton, olen jättänyt itselleni tupakointi-oikeuden satunnaisissa saunailloissa ja metsäreissuilla.

Toisilla tosiaan toimii pongon mainitsema. Itselläni ei. Monta kertaa röökin lopettaminen kaatui siihen yhteen lipsahtamiseen. Mutta mulle rööki on yhtä addiktoivaa kuin heroiini jollekin pahimmalle nistille.
 
Suosikkijoukkue
JYP, Vatanen, Blackhawks
Itse poltin vajaa kymmenen vuotta ja koko nuoruuteni meni rööki huulessa. Viime kesänä en varsinaisesti lopettanut, vaan jätin vakituisen polttamisen pois. Sinällään se ei ollut hankalaa. Nyt poltan oikeastaan silloin kun huvittaa, mutten enää pode huonoa omatuntoa siitä, että olisi tupakoitsija. Saatan olla pari kuukautta polttamatta ja sitten vetää yhdessä illassa 2-3 tupakkaa. Se on hyvä minulle ja varsinkin avopuolisolle, joka jätti tupakan osaksi astman takia. Yleensä en polta jos olen parin tunnin sisällä avopuolison luona.

Suosittelen olemaan ajattelematta viimeisenä tupakkana. Jätät vaan polttamatta. Lopulta se ei tee pahaa, jos voi esimerkiksi löhötä mukavasti sohvalla ja pelata konsolilla. Jos löytyy tyttöystävä, niin hän kyllä tsemppaa varmasti. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan halua asettaa mitään totaalikieltoa itselleni oikeastaan minkään suhteen. En halua, että vapaus tehdä mitä lystää häviäisi.
 

Baldrick

Jäsen
En halua, että vapaus tehdä mitä lystää häviäisi.

Tässä nimenomaan päästään asian ytimeen. Puhuessani siis viimeisen tupakan ajatuksesta en tarkoittanut, että seuraava olisi se viimeinen, vaan nimenomaan ajatus siitä, etten tulevaisuudessa enää voisi polttaa. Ehkäpä siis lähden testaamaan itseäni ja itsekuriani, pitäen mielessä sen, että voin kesällä jokusen röllön vetäistä. Nyt poltan tuon viimosen vihreän ja sitten katsellaan, että milloin iskee hinku. Sen jälkeen voinkin sitten itseni kanssa kamppailla mukavasti.

Täytynee kokeilla tuota änäriä loppupäivän, vaikka siihenkin on tietty röökirutiini ollut jonkin asteisesti liitettynä. Nyt rikkomaan niitä rutiineja sitten, kuten lopettamissivustoilla kehotettiin :D
 

Konson Antti

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Menee vahvan spämmäyksen puolelle, mutta kyllä tässä triidissä voi joka sivulla olla maininta Allen Carrin kirjasta Stumppaa tähän.

Oma otantani kirjan lukeneista on kolme: kaksi lopetti samantien ja kolmas kamppailee edelleen. Tosin kolmas ei ole vieläkään antanut minulle kirjaani takaisin lainasta, koska uskoo sen vielä auttavan.

Joten räpylärepe, tuhlaa parin askin hinta ja kirjakauppaan!

Edit. Heh, edellisellä sivulla joku muu suositteli samaa, melkein samoilla sanoilla.
 

roottori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Itse olen ollut nyt vuoden ja neljä kuukautta polttamatta ja polttaminen loppui kivuttomasti höyryttelyllä eli sähkösavukkeen käytöllä. Kun se imitoi sangen hyvin tupakointitapoja, niin en ainakaan koe joutuneeni luopumaan esimerkiksi terassilla polttelusta.
 

Seymon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Punakeltaiset och världens bästa Karlsson
Menee vahvan spämmäyksen puolelle, mutta kyllä tässä triidissä voi joka sivulla olla maininta Allen Carrin kirjasta Stumppaa tähän.

Oma otantani kirjan lukeneista on kolme: kaksi lopetti samantien ja kolmas kamppailee edelleen. Tosin kolmas ei ole vieläkään antanut minulle kirjaani takaisin lainasta, koska uskoo sen vielä auttavan.

Hyvä kirja, jeesasi ainakin itseä. Tosin kirjan opit auttanevat erityisesti niitä, jotka ovat ihan tosissaan koukussa röökiin ja haluavat päästä siitä lopullisesti eroon. Eli ei ehkä niin tehokas henkilölle, jonka sauhuttelu on fest rökare -meininkiä ja joka pystyy melkein huomaamatta olevan päivän pari ilman tupakkaa.
 

Baldrick

Jäsen
Katsotaan nyt millä fiiliksillä tästä lähdetään. Seinään lopettaminen tuntuu ehkä hieman rajulta, joten aamuisten kirjoittelujeni jälkeen polttanut kaksi kertaa kolmanneksen tupakasta. Tämän illan aikana saattaa mennä toiset samanmoiset, mutta katsellaan. Edistystä tämäkin ensimmäiselle päivälle vrt. rapia parikymmentä tupakkia päivässä. Kaverilta ostan viikonlopun aikana sähkötupakan lievittämään tapariippuvuutta.

Stumppaa tähän!-kirjan laitoin tilaukseen. Katsotaan miten tämä tästä lähtee. Päivittelen tilannetta ja jaan varmaankin kokemuksiani täällä vielä lisää mm. sähkötupakasta ja mainitusta kirjasta.
 

Siren

Jäsen
Suosikkijoukkue
Man City, Bolts
Tsemppistä punttiin sinnepäin!

Oma lopettamiseni tapahtui tupakkakiellon astuttua ravintoloihin, kuusi vuottahan tuosta kesäkuussa tulee. Zybanilla kokeilin aiemmin mutta motivaation oltua hakusessa tuo ei onnistunut. Lopulta fiiliksen oltua kohdillaan ja nikotiinipurkat haettua sain prosessin onnistumaan.

Taustatietona olin sauhutellut yli 20 vuotta vähintään askin päivässä, joten iso muutoshan tuo rutiineihin oli. Täälläkin mainittu "viimeisen tupakan pelko" ajoi lykkäämään päätöstä useasti.

Hengityksen helpottuminen, maku- ja hajuaistin paraneminen päällimmäisinä positiivisina mieleen, muutama lanttikin löytänyt tiensä muuhun käyttöön.

Painonnousua tuli, tukkoinen nenä ei poistunut vaikka hajuaisti parani mutta eiköhän tuo positiiviseksi jää, kaikesta huolimatta.
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Noin neljätoista vuotta tuli polteltua, sitten lopetin. Itseasiassa lopettaminen osoittautui melko helpoksi. Vuoden ehdin olla polttamatta kun eräs tragedia sai taas sauhuttelemaan noin kuukaudeksi. Vähän ennen viime joulua tumppasin toistaiseksi viimeisen. Purkki nuuskaa ja nikkaripurkkaa on kyllä kulunut. Tänään on ollut eka päivä ilman mitään nikotiinituotetta. Vielä on tosin muutama purkka jäljellä jos alkaa hermot mennä.

Tsemppiä lopettaville, se kannattaa!
 

Buddha

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyhjäntoimittajan sijaisnäyttelijä Nybondas.
Katsotaan nyt millä fiiliksillä tästä lähdetään. Seinään lopettaminen tuntuu ehkä hieman rajulta,...

Musta seinään lopettaminen on ainoa oikea valinta. Ainakin itseni kaltaisille nikotiinisteille. Purkalla, biitillä tms nikotiinivalmisteilla vaan pitkittää refloja, jotka on kärsittävä tavalla tai toisella.
Huonoja hetkiä vieläkin ajoittain, mutta en pidä nikotiiniä enään vaihtoehtona. Mikään tai kukaan ei ole sen arvoinen, että aloittaisin sen paskan uudelleen.

Edit: Miten puuhis Petellä pöhisee? Suunnilleen samoihin aikoihin alkoi tää touhu molemmilla.
 

TDM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät Oulu
Lopetus

Oma lopettamiseni vaati sen Champix-kuurin. Lähisukulainen on lekuri joten meni siinä mielessä kivuttomasti. Nikotiinituotteita on tullut käytettyä sellaiset 15 vuotta. Nuuskaa, tupakkia ja loppuvaiheessa nikotiinipurkkaa meni sellaisia määriä että ei mitään järkeä. Pari kertaa sain lopetettua matkan varrella, mutta puolen vuoden - vuoden ilmanolon jälkeen aina repsahti. Nyt ilman elokuusta lähtien.

Tuo lääke syödään siten että viikon-pari vedetään lääkettä ja samalla tupakkaa/purkkaa jne normaalisti. Sitten annoskokoa isommaksi ja tupakki pois. Helpotti kyllä aika paljon lopettamista, tosin aikaisemmin on onnistunut ilmankin. Kokemuksena on että 2-3 päivää menee niin riippuvuusoireet häviävät, mutta esmes kaljatuopin kanssa on vieläkin hankalaa kun ei ole röökiä.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Itselläni on tullut sauhuteltua aktiivisesti sellaiset 12 vuotta n. 10-15 röökin päivävauhtia. Nyt on viime aikoina tullut sellainen fiilis, että tavasta voisi päästä vähitellen irti; urheilusta kun ei meinaa tulla oikein mitään ja aamulla on aina niin helkkarin tukkoinen olo.

Ei ole aiemmin lopettamista tullut kokeiltua ja hieman hirvittää ajatus kertalaakista poisjättämiseen. Siispä kyselenkin, että onko sellainen malli toiminut kenelläkään, jossa aluksi esim. vähennetään päivittäistä tupakkamäärää radikaalisti ja vasta tämän jälkeen hiljalleen jätetään kokonaan pois? Vai onko tämä vain itsensä huijaamista?
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Itsehän päätin lopettaa noin kuukausi sitten. Keinona on e-savuke ja pakko myöntää, että hyvin on toiminut. Tämän aikana en ole kuin kerran retkahtanut ja sekin oli kännissä, kun savukkeestani loppui akku. Pakko kyllä kehua tuota keinoa. Harmikseni olen kuullut juttuja, että EU koittaisi kieltää kyseisen tuotteen myymisen.

Ennen tätä on ollut montakin lopettamisyritystä, mutta pisimmillään taisi lakko kestää 2 viikkoa ja silloinkin oli nuuska apuna. Sitä vaan tulee helvetin ahdistunut olo ja kaikki vituttaa. Sähkötupakan kanssa ei ole ollut näitä vaivoja ollenkaan. Terveyskin on parantunut osittain, sillä enään ei aamuisin erity limaa kurkkuun tai muutenkaan yskitä. Pakko vain olla tyytyväinen tähän tilanteeseen.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös