16.2. loppui rapian 10 vuoden polttaminen, joten kohta on merkkipäivä tiedossa, kun ruutuun pamahtaa puoli vuotta savuttomuutta. Tai no melkein savuttomuutta, sillä kerran on tullut kaatokännissä imaistua parit imut, jonka jälkeen meinasikin yskittää keuhkot pihalle.
Lopettaminen tapahtui omalta osalta myös täysin ilman apuvälineitä eikä itselläkään sen suurempia ongelmia ollut, sillä 42 vuotta polttanut appiukko lopetti samoihin aikoihin tuon tavan, joten eihän siinä voinut epäonnistua itsekkään. Ensimmäinen viikko oli pahin ja välillä kyllä vitutti sen vertaa, että olisi voinut käydä kellarissa takomassa betoniseinää, mutta tuon viikon jälkeen olo on ollut suhteellisen normaali.. Välillä, ainakin näin kesällä, tekee kyllä mieli tupakkaa ja se tupakka muuten tuoksuu ainakin omaan nokkaani vieläkin aivan helvetin hyvälle, mutta eipä noin muuten ole ollut ongelmia (jos siis tuota pientä hairahdusta ei lasketa).
Päivä ja viikko kerrallaan mennään, mutta kyllä mä nyt vaan olen lopettanut.. Vihdoin!