Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Tahdon tähän toisen syöttöpisteen. Soitin jo Torontoon.
Ja näppistä kuivaamaan...
Voisivatko @Moderaattorit käydä vilkaisemassa Perussuomalaiset-ketjua?
Voidaan. Hirveältä näyttää ja voi luoja paratkoon.
Risto Dufva herättää joukkueen. Tämä on signaali, että tason PITÄÄ nousta.
Tuppuraisen, Immosen, Louhivaaran ja Hytösen löysäily loppuu NYT! RD palauttaa kurin. Tomasekia hän vähän ravistelee, laittaa samaan ketjuun Jerryn kanssa ja avot, virtuoosi is bäck. Duunarit Lahden ja Kolehmaisen hän laittaa tekemään niin pirusti duunia, että molemmille tehdään jatkosopparit ja fanit vieläpä kiittävät siitä.
Risto läimäyttää Mäenpäätä ja Honkaa molempia 9 kertaa avokämmenellä. Risto laittaa heidät vähän rauhoittumaan ja ennen kaikkea ryhdistäytymään. Loppukaudella Mäenpää ei vedä kertaakaan ekan miehen polkkareihin ja Honka ei syötä kertaakaan vastustajan lapaan. Heistä tulee ykköspakit.
Dufva palauttaa kurinalaisen viisikkopuolustuksen. Kalteva puhkeaa jälleen kukkaan. Kuukka, Kalteva ja Vainio muodostavat JYPin peräpään selkärangan.
Perjantai, aamujäät. Dufva on virittämässä joukkuetta illan otteluun. Näytön paikka. Jukka Seppänen on katsomassa joukkueensa harjoituksia. Hytönen näkee hänet, ja muistaa Seppäsen sanat:
"Se, mitä heiltä on aikaisemmin saatu, ei riitä yhtään mihinkään."
Hytönen kavahtaa. Hän miettii, mitä häneltä odotetaan kapteenina. Mistä hänelle maksetaan.
Hytönen kääntää päänsä. Hän ei tahdo katsekontaktia Seppäsen kanssa.
Perjantai 18.1., kello lyö puoli seitsemän illalla. JYP-HIFK ottelu on valmiina alkamaan loppuunmyydyssä LähiTapiola Areenassa. Uusi alku.
JYPillä on aivan hirmuinen lataus otteluun. Joukkue janoaa voittoa. HIFK jää traktorin alle. JYP latoo tauluun tylyt 5-1 -lukemat.
Myrskyvaroitus annettu.
Seuraavana päivänä JYP ottaa kolmen pisteen taisteluvoiton Tapparasta, 2-3. Voittoputki. McTorso tulee kommentoimaan JYPin runkosarja 2018-2019 -ketjuun varmaan neljättä kertaa "JYPin nousu on alkanut"!
Ilves ja SaiPa ovat hävinneet viikon kaikki ottelunsa. Ilves TPS:lle, Kärpille ja Lukolle. SaiPa HPK:lle ja Tapparalle. Pudotuspeliviiva on enää 2 pisteen päässä.
Seuraavaksi edessä on 12 pisteen viikonloppu. Tuplapelit Ilvestä vastaan. Ilves on ottanut tiistaina 22. päivä voiton IFK:sta. Eroa joukkueilla on 5 pistettä.
JYPille yhtään vähempi kuin 6 pistettä on pettymys. Perjantaina Jyväskylässä JYP ottaa 3 pisteen voiton. Niin kuin pitääkin. Lauantai, Hakametsä.
JYP lähtee kolmanteen erään 2-3 johdossa. Ajassa 56:53 Ilves tasoittaa. Alkukauden muistot, pelko sulamisesta kummittelee alitajunnassa.
Mutta JYP on muuttunut. JYP pitää päänsä kylmänä, ja ottaa jatkoaikavoiton. JYP on enää pisteen päässä 10. sijalla majailevasta Ilveksestä.
Loppukausi on tiukkaa taistelua viimeisistä playoffpaikoista. Välillä JYP käy viivan yläpuolella, välillä putoaa taas sen alle.
Tiistai 12.3., Lumon Areena, Kouvola. Runkosarjan viimeinen ottelu, vastassa tyhjennysmyynnin suorittanut KooKoo. JYP tarvitsee 3 pistettä. Tämän helpommin pisteitä ei saa. Tätä ei saa ryssiä. Nyt ei saa jäätyä.
JYP tekee ensimmäisessä erässä kolme maalia. Vielä neljännen toiseen erään. Loppuaika pelaillaan pois. 0-4. That's it. JYPin kohtalo ei ole enää omissa käsissä. JYPillä on edessä kaksi piinaavaa päivää, joiden aikana ratkeaa, kokeeko JYP täydellisen nöyryytyksen.
Nuo ratkaisevat ottelut ovat torstaina 14.3. TPS-Saipa ja Ilves-Lukko. Jos Ilves ottaa 3 pistettä, se nousee tasapisteisiin JYPin kanssa ja ohi kolmen pisteen voittojen turvin. Jos SaiPa ottaa 2 pistettä, se nousee myös tasapisteisiin ja ohi niin ikään kolmen pisteen voittojen turvin.
Ilves voittaa jatkoajalla. SaiPa häviää varsinaiselle peliajalla.
JYP on playoffeissa. JYP sijoittuu runkosarjassa yhdeksänneksi yhden pisteen erolla 10. olevaan Ilvekseen ja kahden pisteen erolla 11. olevaan SaiPaan.
Edessä säälipleijarit, HPK-JYP. JYP pelaa kliinistä dufvakiekkoa ja menee voitoin 2-0 puolivälieriin. JYP voittaa molemmat ottelut 2-1.
Puolivälierät. Vastassa ylivoimainen, suuri ja mahtava mestarisuosikki Kärpät. Daavid vastaan Goljat. Pelin henki on selvä: todennäköisimmin JYP lähtee
4-0 kesälomille. Kärppien kaato olisi vuosituhannen sensaatio. Jos JYP menee jatkoon, se pääsee pysäyttämättömään hurmostilaan.
Perjantai 22.3., Raksila. 1. Puolivälierä.
1. erässä Janne Kolehmainen taklaa tytöltä näyttävän 70 kg:n kukkakeppi-Heponiemen lasarettiin. Kolelle tuomitaan 5+20 min ryntäyksestä.
JYP taistelee ja kestää alivoiman. Kärpät hakkaa päätä seinään. Se lamaantuu. JYP tekee maalin. 0-1. Se jää lopputulokseksi.
Ryöstö.
Seuraava päivä, lauantai 23.3., 2. Puolivälierä Jyväskylässä. LähiTapiola Areena osoittaa olevansa jälleen helvetin esikartano. Se on enemmän kuin loppuunmyyty: ottelua seuraa 4 438 katsojaa. Joku sössi toimistolla.
JYP voittaa 3-1. "Ei helvetti", miettii Manner. JYP johtaa ottelusarjaa 2-0.
Kärpät voittaa seuraavat 2 ottelua ja tasoittaa voitot 2-2:een. Kärpät voittaa myös viidennen. JYP kuudennen.
Game seven, Maanantai 1.4., Raksila. JYP tekee toisessa erässä 0-2 maalin. Pelko hiipii Kärppien puseroon. Itseluottamus katoaa. "Me ollaan ylivoimasesti parhaat, miten me voitais hävitä?". 48:58, 0-3. Viimeinen niitti. Kärpät painaa viimeiset 11 minuuttia hullun lailla päälle. Ei auta. JYP menee välieriin voitoin
4-3.
Välierät, Tappara - JYP. Kaksi vanhan liiton kurinalaista joukkuetta. Kaksi vanhan liiton valmentajaa. Nyt ei ole kyseessä uusi vastaan vanha. Vain paremmuus ratkaisee. Kumpi kahvaa kovempaa?
JYP on kovempi. Ottelut ovat tiukkoja ja vähämaalisia, mutta lopulta JYP menee finaaleihin voitoin 4-1. Toinen dinosauruksista kuolee. Jukka Rautakorpi on menneisyyttä. Hänen valmentajauransa on ohi.
Finaaleissa vastaan asettuu Lahden Pelicans, aivan kuin 7 vuotta sitten. Toisinto.
Nuorekas Pelicans, debytantti Ville Nieminen vastaan viimeisiään vetelevä, kokenut JYP ja vanha mestari, Risto Dufva. Näyttääkö Nieminen kiekkomaailmalle, että tulevaisuus on tänään, tappaako Scar Mufasan, vai näyttääkö mestari vielä kerran hauista, näyttääkö Dufva työn, periksiantamattomuuden ja kurin merkityksen, Näyttääkö hän, mistä traktori on tehty?
Kyllä näyttää. Teräksestä.
Ottelusarja etenee vuorovoitoin game seveniin. Lauantai 4.5., Lahden Isku Areena. Ottelu etenee tilanteessa 2-2 jatkoerään.
Déja vu voimistuu. "PERRIN LAUKOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!! JYP ON SUOMEN MESTARI VUOSIMALLIA 2019!!!!", kuuluu Jani Alkion sanat Telia TV:n katsojille. Yhtä numeroa lukuun ottamatta samat sanat kuin 7 vuotta sitten. Éric Perrin ratkaisee mestaruuden. 2-3.
Matsi Bar, Asemakatu 11, Jyväskylä. Alkion sanoja on kuulemassa samassa pöydässä Lauri Merikivi, Antti & Marko Virtanen sekä Anssi Ritari.
"Sinä teit sen, Risto!" huudahtaa Merikivi. Mutta kukaan ei kuule. Melu baarissa on yli 100 desibeliä.
Lahden Isku Areenassa sen sijaan on hiirenhiljaista, toista päätyä lukuun ottamatta. Oijoijoi raikaa ja rummut pärisevät.
Modeilla on viime aikoina ollut rento fiilis.
Mitä jos unohdettaisiin putkimiehet ja keskityttäisiin vaihteeksi vaikkapa asiaan?
Moderaattorit
Oli kyllä paska aloitus aamulle, kun uutisen luin.
Yksi kaikkien aikojen suomalaisurheilijoista ja tavallaan koko mies itsessään oli ns. sukupolvikokemus. Ei näitä vain valmisteta enää tämän vuosituhannen kliinisessä maailmassa. Uran jälkeen elämänhallinta ei ollut kunnossa ja alamäki meinasi viedä miehen jo silloin yli kriittisen pisteen, mutta Matti oli kuin onkivavan koho; vähän sellainen mökkisaunan nurkalle unohdettu, mutta joka kaivetaan aina uudestaan esiin ja joka nousee kovankin röypytysen jälkeen uudestaan aina pintaan. Ja eihän Matilla mitenkään huonosti kai nykyisin mennyt, 2000-luvulla vuosiansiot olivat useasti yli 100 000€ ja taisi kerran lähes 250 000 € lähes paukkua. Toki mitäpä raha sinänsä "hyvin menemisestä" määrittää.
Matin keikoilla tuli käytyä 2000-luvun alkupuolella useasti ja aluksi vähän vitsillä. Tai ei nyt niin vähänkään. Toisaalta siellä huomasi sen, että mies todella nautti siitä mitä teki ja osasi yhä ottaa yleisönsä. Oliko se touhu junttia? Oli. Oliko se toisaalta hyvällä tavalla junttia ja hyvällä tavalla kliseisen suomalaista? Oli. Hyvät muistot noista kerroista jäi ja kerran päädyin Matin kanssa lasille takahuoneeseenkin. Ihan tavallinen suomalainen ukko lopulta, noita löytyy pitkin Suomea. Matti kysyi tuolloin vähän ihmetellen, että mikähän se on mikä minussa ihmisiä kiinnostaa? En osannut tuohon muuta silloin sahdin sokaisemana todeta kuin, että sinä olet Matti. Matille on myös varmasti aika moni ihminen ostanut baarissa juoman, mutta allekirjoittaneelle M. Nykänen on puolestaan tarjonnut lasillisen. Arvostus tuli siitä, kun en laskenut jotain Keski-Euroopan nevari-2D-hyppääjää etuilemaan baarijonossa. Kuulemma ulkomaan pelleille näytettiin siinä kuin Calgaryssä ikään.
Eihän Matti mikään pulmunen ollut ja nämä kaikki puukkohipat, vaimon hakkaamiset sun muut ovat ihan synkkää paskaa. Vähän aikaa sitten Matti myös surkutteli miten ei saa nähdä lastenlapsiaan, mutta kyllä tuossakin olisi varmaan ollut miehellä peiliin katsomisen paikka. Ihminen on erehtyväinen, toiset enemmän vielä kuin toiset.
Silti jotain todella suomalaista kuoli tänään. Rauhaisaa lepoa.
"Kivitettiinhän Jeesustakin aikanaan, mutta nyt mies on maailman maineessa." - M. Nykänen
Olen tykännyt Viasatin Pelipäivä-haastatteluista Jotenkin vieraat ovat vähän normaalia rennommalla ja avoimemmalla otteella mukana ja monista vieraista on saatu hyviä juttuja ulos.
Mutta voi helvetti niitä Mäkisen kysymysten alustuksia. Voisiko niitä enää yhtään syvemmältä kaivaa? Kuvitellaan tilanne, että siellä on Wayne Gretzky vieraana.
Mäkinen: "Sitten tullaan kesään 1988. Silloin tapahtui jotain, joka vahvahdutti koko kiekkoilevaa maailmaa. Wayne Gretzky, olet kotoisin pienehköstä bräntfjöördin kaupunkista, joka sijaitsee gränd rivö -joen rannalla antääriön provinssissa. Sieltä matkasi vei indianääpoliksen kautta älböörtan edmantaniin. Miltä Wayne Gretzkystä tuntui vaihtaa jääkiekkoilun sydänmaat ja älböörtan kovat pakkaset kälifoonian helteisiin, ja sanoisinko, maltillisempaan kiekkokulttuuriin. Oliko siirto järkytys? Tai kysytään näin, että miltä wääiinn kretskistä tuntui treidi las äntseles khingsiin silloin kesällä 1988? Ainakin eräs kymmenvuotias Antti Mäkinen Suomen Tampereella seurasi tapahtumia suorastaan järkyttyneenä."
No niin, nyt tradenomit vittuun täältä laskeskelemasta.
Hiihto on vähän kuin formulaa. Formuloissa kuski testaa ja kertoo mimmoisen auton haluaa ja se on sitten mekaanikoista kiinni, miten kisa menee. Hiihdossa hiihtäjä kertoo mimmoiset sukset haluaa ja voitelijoista kiinni, miten kisa menee.
Onneksi lätkässä edelleen pelaajat ja valmentajat kantavat vastuun, eikä kaikkea työnnetä huoltajien syyksi, tyyliin tylsät luistimet.
Lätkässä syyllisiä ovat yleensä tuomarit.
En nyt tiedä kenelle tämä sekava tykitys oli suunnattu mutta vastaan itse kommentoimaani osaan ja toistan että käytit termiä trickle down -efekti päin honkia. Muuten ei kiinnosta lähteä mihinkään "postmodernit neomarxistit vastaan uusliberaalit monetaristit" -vääntöön jossa tunnepohjalta heitellään näitä leimakäsitteitä. Suomessa varallisuus valuu rikkailta ja hyvätuloisilta vähäosaisemmille ihan kiistatta eikä sillä ole mitään tekemistä "trickle down" -teorian kanssa.
Edes pääomaverotuksen progressiiviseen suuntaan kehittymistä tukevat selvitykset tuntuvat päätyvän kannalle ettei tason tarvitse/kuulu olla sama kuin ansiotulojen tapauksessa. Yksi esimerkki tähän hätään: Capital Income Taxation and the Mirrlees Review by Patricia F. Apps, Ray Rees :: SSRN
Lähinnä paradigma on muuttunut/muuttumassa käsityksestä jossa pääomatuloja ei pitäisi verottaa lainkaan, käsitykseen että niitä tulisi verottaa (esim. https://economics.mit.edu/files/6820).
Mutta heitä toki lähteitä jutuillesi. Kovalla paatoksella vedät mutta kovin vähän on substanssia jutuissasi. Vuoden 93 verouudistuskin, jonka näit uusliberalististen monetaristien juonena, vastasi osittain ongelmaan että suuri osa pääomatuloista oli tuota ennen kokonaan verovapaita. Eriytetyillä verokannalla pyrittiin esim. vähentämään verokikkailua.
Eli esität että uusliberalistiset monetaristit eriyttivät pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen Suomessa kun ne ennen olivat kaikki progressiivisesti samanarvoisina verotettavia ja tämän myötä eriarvoisuus räjähti. Todellisuudessa ennen verouudistusta pääomatuloja ei Suomessa verotettu suurelta osin ollenkaan, minkä lisäksi ne ovat suuressa osassa maailmaa yhä edelleen verovapaita. Myös taloustieteen optimiverotusta koskevat perusteoriat päätyvät pääomatulojen nollaverotukseen joskin oletuksia realistisemmiksi viilaamalla on todettu ettei tuo ole mikään välttämätön lopputulos, vaan että pääomatulojen verottaminen on kenties jopa suotavaa (itse uskon näin). Villeimmät ovat jopa teoretisoineet ja esittäneet malleja joissa tämä vero voisi olla jopa progressiivinen. Vedät kuitenkin noin tuhat mutkaa suoraksi ilman mitään kunnon perusteita vihjatessasi että pääomatuloja olisi järkevää verottaa samalla asteikolla kuin ansiotuloja.
https://www.etla.fi/wp-content/uploads/A46.pdf
"Verouudistuksen erääksi keskeiseksi tavoitteeksi tuli pääomatulojen verotuksen yhdenmukaistaminen. Tavoitteena oli horisontaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen pääomatuloa saavien verovelvollisten kesken. Taustalla oli kokonaisverouudistuksen jälkeinen tilanne, jossa pääomatulojen verotus oli hyvin epäyhtenäistä. Tämä aiheutti sijoittajille kannustimen järjestää asiansa siten, että verotus ei muodostunut ankarimmaksi mahdolliseksi.134
Pääomatulojen verotuksen eriyttämistä ansiotulojen verotuksesta perusteltiin paitsi pääomatulojen verotuksen yhtenäistämisellä myös kansainvälisellä verokilpailulla sekä Pohjoismaiden omaksumalla käytännöllä. Myös yritysten rahoitusrakenteen parantaminen osinkotulojen verottamista muuttamalla sekä verokeinottelun estäminen olivat pontimena eriyttämiselle.135"
Hetemäen ryhmän loppuraportti: https://vm.fi/dms-portlet/document/0/367458
"Ruotsissa on laadittu perusteellinen kvantitatiivinen arvio Ruotsin verojärjestelmän aiheuttamasta hyvinvointitappiosta. Suurimman hyvinvointitappion aiheuttavat työtulojen verotus, yritysverotus ja pääomatulojen verotus.
Yhteisövero nostaa veroja edeltävää investointien tuottovaatimusta ja heikentää siksi kannusteita investoida. Kansainvälisessä toimintaympäristössä se vääristää lisäksi yritysten sijoittumispäätöksiä. Korkea yhteisövero myös lisää kansainvälisten yritysten verosuunnittelua, johon niillä on laajat mahdollisuudet. Yksittäisen pienen avotalouden kannalta korkean yhteisöveron aiheuttama hyvinvointitappio voi olla hyvin merkittävä. Kotitalouksien pääomatuloihin kohdistuva verotus puolestaan heikentää kannusteita säästää sekä ohjaa säästöjä pois verollisista, tuotannollista toimintaa tukevista investoinneista omistusasuntoihin ja muuhun kevyesti verotettuun pääomaan."
Myös vihreiden Osmo Soininvaara, joka epäilemättä @Tarinankertoja :n mielestä on paatunut uusliberalisti ja monetaristi, viittaa blogissaan tulokseen jonka mukaan pääomatulojen verotus on kansantaloudelle haitallisinta: Olisi aika verotuksen kokonaisuudistukselle – Soininvaara
"Yleisen teoria mukaan verot jaotellaan niiden kansantaloudelle aiheuttamien haittojen mukaan neljään luokkaan haitallisimmista haitattomimpiin seuraavasti:
1) Yritys- ja pääomatulojen verottaminen
2) Tuloverot (palkkojen verottaminen)
3) Kulutusverot
4) Kiinteistövero
...
Tämän lisäksi verojen toki pitäisi olla oikeudenmukaisia. Kun pyritään oikeudenmukaiseen verotukseen, kannattaisi ottaa tämä haitallisuusasteikko myös huomioon. Verotuksen taloudellisia vaikutuksia pohtineet ovat sitä mieltä, että talous selviää kyllä varsin korkeistakin veroista, kunhan verotuksen rakenne on järkevä, tai tahokas, kuten termi kuuluu."
Näkemys että pääomatulojen verotus oli järkevää kunnes uusliberaalit monetaristit tulivat pilaamaan kaiken onkin lähinnä naurettavaa pölhöpopulismia. Tietenkin pääomatulojen verottaminen samoin kuin ansiotulojen (niin että pääomatuloverotus muuttuu progressiiviseksi) vetoaa primitiiviseen tunteeseen jossa "rötösherrat laitetaan kuriin". Soininvaaran hengessä minäkään en näe syytä lähteä verotuspäätöksiin tunne edellä vaan uskon että eri verotusmuotojen vaikutuket tulee huomioida kriittisesti.
Mutta onko Roposella enemmän mitaleja kun Jani Sievisellä. Koska vapaa on vapaa niin lasken vapaauinnin tähän. Sievisellä on 9 mitalia MM/olympiatasolla joista 5 kultaa. Koska sekauinti päätetään vapaauintiin niin lasken tämän määräävimmäksi lajiksi.
Sievisellä on myös 12 EM kultaa joista yksi selkäuinnista. Sievisellä on siis enemmän kultamitaleita vapaalla tyylillä kuin kenelläkään hiihtäjällä.
Enpä olisi uskonut 1994 Rooman uinnin jälkeen että Jani Sievisestä kasvaa vielä kaikkien aikojen paras vapaan tavan hiihtäjä.
Toivottavasti ei. Sitten alkaa sielläkin joku kiertely kulmissa eikä kukaan aja suoraan baaritiskille. Koko jengi selvinpäin ja ilman pillua.
Voi ei. Kyllä se kohta erotetaan. Kyllä moni tässäkin ketjussa vuosia öyhöttänyt näyttää nyt typerältä.
"Moni"? Ei teitä ole kuin muutama ja "nyt" sanan tilalle voi huoletta laittaa aina.
Kävin katsomassa ensimmäistä kertaa tällä kaudella pudotuspelikiekkoa. Yleisöä oli saapunut paikalle 5145 katsojaa. Alla ovat erikoistilannekoostumukset ja sen jälkeen raporttiosuus.
TPS YV: Heikkinen-Palve-Kakko-Nieminen-Budish, EKJ-Filppula-Palmu-Korpikoski-Björkstrand
TPS AV: Virtanen-Nurmi-Heikkinen/Kaskinen-Lukka, Karvonen-Björkstrand-Forsström-Eronen/Salonen, Palve-Kakko
HPK YV: Nikkilä-Lucenius-Innala-Paajanen-Tuulola, Lindgren-Turunen-Puustinen-Leino-Nenonen
HPK AV: Turunen-Paajanen-Almari-Friman, Tavi-Leino-Niemeläinen-Karjalainen, Riska-Tuulola-Laatikainen-Friman
1. erä
Avausvaihdossa Paajanen laukoi vasemmalta patjaan 2v1-hyökkäyksen päätteeksi Tepsin ykkösviisikon keskialueen ohjauspelin hajottua yhdellä Turusen siirrolla. Alusta asti kumpikin joukkue peluutti seitsemää puolustajaa, mikä sekoitti puolustajapareja jonkin verran. Toinen huomioni oli se, että Kaskinen peluutti Virtasen ketjua Leinon ketjua vastaan. Viiden minuutin kohdalla tosin vaihto oli kesken, kun Leino syötti kulmasta maalille ja Tavi nosti yksin maalilta rystyltä maalin kattoon ennen kuin Heikkinen ehti kolaamaan hänet. Heti seuraavassa vaihdossa 0-2 oli lähellä, kun Turusen syöttö kulmasta löysi slotista Puustisen, joka laukoi avopaikasta päin Haukelandia. Karmea merkkausvirhe isäntien ykkösketjulta. Samalla Heikkinen sai jäähyn korkeasta mailasta. Ylivoimalla Innala syötti kerran alussa neliön läpi Tuulolalle, mutta Haukeland otti huiman varvastorjunnan one-timeriin. Laukaukset olivat peräti 0-13 mainoksille mennessä. Vieraiden syöttöjen napakkuus ihastutti isäntiin nähden.
Puolivälissä Kakon ketjun kulmahyrräys tuotti ylivoiman. Kuvio pyöri kuitenkin vieraiden neliön ulkopuolella eikä Larmilla ollut hätää, kun läpisyötöt takatolpille pomppivat mailoista kulmaan jatkuvasti. Seuraavaksi oli lähes vieraiden ylivoiman aika, kun Filppulan maila takertui Turusen kainaloon 13 minuutin pelin jälkeen, mutta samalla Nenonen sai jäähyn korkeasta mailasta, mikä meni minulta ohi. Laukaukset olivat kaventuneet lukemiin 4-14 siihen mennessä. Tasavajaalla Kakko pääsi haastamaan Lindgrenin 1v1-tilanteessa, mutta hänet ohjattiin rystyllä ja sen kudin Larmi poimi vaivatta itsestä katsottuna vasemmalta pisteeltä.
Neljä minuuttia ennen taukoa HPK sai ylivoimansa, kun isännillä oli liikaa pelaajia jäällä. Puntit tasoittuivat lähes heti Tuulolan kampattua Karvosen keskialueella. Tasavajaalla Turunen sai kovan taklauksen keskialueella ja ravisteli kättään vaihtoon liukuessa. Kotijoukkueen ylivoiman jämillä Filppula haki vasemmasta siivestä syöttöä Budishin lapaan takatolpalle, mutta passi oli liian voimakas. Kymmenen sekuntia ennen taukoa HPK käänsi omista 4v2-hyökkäyksen. Korpikoski polki rajusti alas auttamaan Ekeståhl-Jonssonia, mutta ei saanut katki Leinon poikkipassia vasemmalta siniviivan päältä Nikkilälle, joka jatkoi oikealta puolelta heti slottiin Innalalle, joka laukoi ranteella vasempaan tolppaan hienon kuvion päätteeksi. Sen jälkeen vielä Pajuniemi sai jäähyn taklauksestaan, joten HPK aloitti toisen erän ylivoimalla.
Laukaukset erässä olivat lopulta 5-16 ja torjunnat 8-4. Haukeland piti isännät pelissä mukana muutamalla huippukopilla. TPS ei oikein päässyt alussa pois vieraiden liikkuvan 3-2 karvauksen alta. HPK puolestaan hyödynsi paljon pitkiä biljardisyöttöjä puolustajilta hyökkääjille siniviivan kulmaan päästen siten jatkuvaa syöttöä kotijoukkueen alueelle. Toinen puolikas erästä oli rikkonaisempi, mutta Larmi pääsi melko helpolla, vaikka peli tasoittui ja myös TPS kykeni luomaan kulmaralleja.
2. erä
Alun ylivoimallaan HPK jäi maalitta. Innala laukoi kerran patjaan oikealta Nikkilän levityksestä. Vajaan vitosen kohdalla Karvonen laukoi siniviivan tuntumasta maskitta Larmin syliin isäntien nelosketjun kulmapelin päätteeksi. Ajassa 6:30 Innala voitti Filppulan keskialueen irtokiekkoväännössä ja pomputti kiekon eteenpäin luoden 2v1-tilanteen. Tuulola oli mukana vasemmalla laidalla, mutta Innala laukoi itse patjaan oikealta. Vedot olivat 5-6 mainoksille mennessä ja peli melko tarkkaa eikä kumpikaan päässyt laukomaan kuin laidoista tai maskitta siniviivalta lähinnä.
Mainosten jälkeen Heikkinen nousi viivasta ohi Puustisen tämän blokattua laukauksen ja syötti vasemmasta laidasta maalille, mutta Budish ei saanut ohjattua kiekkoa ruuhkasta sisään. Puolivälissä erää Kallio ja Perrin bongattiin videotaululle aitiosta ja he saivat isot aplodit. Samalla TPS loi muutamia pidempiä hyökkäyksiä, mutta edelleen vedot tulivat vain viivasta puolustajilta. 11. minuutilla Palve nappasi slotissa HPK:n maalin edessä kiekon Frimanilta, mutta Larmi paikkasi puolustajan erheen liimaamalla nopean kääntökudin syliinsä. Hetken päästä Palmu pujotteli keskialueen läpi, mutta rannari jaloista vasemmalta oli helppo marja. Toiselle mainostauolle mennessä vedot erässä olivat 14-6 eli mainostaukojen välinen pätkä oli kotijoukkueelta vahva, sillä HPK ei laukonut kertaakaan sinä aikana erän keskivaiheilla, vaan purki vain kiekkoja pois omista.
Seitsemän minuuttia ennen taukoa Kakko kamppasi maalia kohti ajaneen Leinon, mutta samalla tämä sai sukellusjäähyn yleisön painostuksen ehkä vaikutettua, vaikka minusta vain Kakon olisi tullut saada jäähy tämän estettyä Leinoa vastaanottamasta Tavin syöttöä nopeassa vastaiskussa. Tasavajaalla Almarille avautui vapaa väylä nousta yhtäkkiä oikeaa laitaa, mutta EKJ pelasti tilanteen blokkaamalla vedon oikeasta laidasta. Palmu-Björkstrand parin kommunikointi ei oikein toiminut. Kelloon jäi 4:24, kun Nikkilä kaatoi Kakon tämän punnerrettua esiin kulmasta. Nieminen tasoitti lopulta maalin edestä toisella hutaisullaan Palven pelattua laidasta päätyyn ja Budishin heti maalin eteen. Karjalainen-Niemeläinen parilta heppoista maalineduspelaamista. Jo sitä ennen Otolla oli hyvä paikka, mutta hän ei osunut Kakon nopeaan syöttöön oikeasta laidasta maalin eteen. Reilu minuutti ennen taukoa Lucenius levitti poikittain paikoiltaan laidasta ja Tuulola laukoi joustetulla rannarilla rytmistä Budishin jaloista kohti oikeaa alakulmaa, mutta Haukeland poimi hanskallaan vedon. Seuraavassa vaihdossa Nenonen katkoi siniviivalla Heikkisen avauksen, mutta Haukeland poimi tulisen ja maskittoman rannevedon eleettä. Viimeisellä minuutilla Filppula puolestaan nappasi irtokiekon siniviivan alla ja käänsi sen nopeasti maalille, mutta Nieminen nosti oikealta kaarelta yli maalin, joten päätöserään mentiin 1-1 lukemista.
Vedot kahden erän jälkeen olivat 27-28 eli toisessa erässä 22-12. Torjunnat olivat puolestaan 6-15. Isännät olivat aktiivisempi osapuoli ja taklauspelaaminen erän alussa herätti kenties sen voittamaan kamppailuja laitojen lähellä sekä luomaan pidempiä kulmapelejä. HPK ei oikeastaan luonut juuri pitkiä hyökkäyksiä, vaan pyrki suoraviivaisesti laukomaan sinisen ylitettyään. Larmi joutui jo nyt urakoimaan toisin kuin avauserässä ja selvisi moitteetta. Reboundosumalle hän ei voinut mitään.
3. erä
Päätöserän alussa Pajuniemi latasi one-timerin ohi tyhjistä Korpikosken ja Filppulan alustettua paikan hyökkäysalueen kulmasta. Kahden minuutin kohdalla oli Lukan vuoro avata suoraan Nenosen lapaan, mutta taas Haukeland paikkasi hanskakopilla. Hetkeä myöhemmin Filppula löysi EKJ:n painottomalta puolelta, mutta tämä laukoi ohi takakulmasta ranteella nousunsa päätteeksi. Viiden minuutin jälkeen TPS meni johtoon, kun Lukka laukoi suorasta hyökkäyksestä maalille ranteella, Larmi pomputti eteen ja Karvonen siirsi reboundin Niemeläisen jaloista viereen Virtaselle, joka viimeisteli varmasti metrin päästä. Maalin jälkeen Luceniuksen ketju pelasi pitkän kulmarallin, mutta Lindgrenin laukaus oikealta laidalta osui vain patjaan. Vieraiden kolmonen jatkoi momentumia ja tasoitti pelin ajassa 47:38. Leino syötti laidasta ristiin viivaan Nikkilälle, joka latasi Heikkisen mailan lapaan maalin edessä ja Nenonen nosti vapaasti reboundin läheltä ylös Haukelandin hämäännyttyä Heikkisen epäonnistuneesta blokista. Vielä ennen mainostaukoa HPK:n ykkönen käänsi omista nopeasti ylös 2v1-hyökkäykseen, mutta Puustisen oma ratkaisu oikealta laidalta päätyi Haukelandin räpylään. Vedot olivat 11-11 mainoksille mentäessä kahdeksan minuutin kohdalla.
HPK jatkoi momentumiaan mainosten jälkeenkin. Puolivälissä erää Lucenius latasi tulisen lyöntilaukauksen vasemmalta yläkaarelta olkapään kautta päätyverkkoon. Sitä seuraavassa vaihdossa Kaskinen kaatoi jäähynarvoisesti omalla alueella Tavin huidottuaan ensin ohi kiekosta paineen alla. Leinon YV-viisikko pyöritti puolitoista minuuttia tuloksetta. Kerran Turunen latasi one-timerin Leinon levityksestä ohi maalin ja toisella kerralla lähempänä maalia Forsström pelasti varman maalin saamalla lavan väliin Leinon poikkisyöttöön tolpalta toiselle.
Reilut neljä minuuttia ennen loppua Leino riisti kiekon Korpikosken suojauksesta isäntien maalin takana. Seurauksena oli lyhyt kulmapeli ja lopulta pitkä kiekko, minkä takia Kaskinen joutui ottamaan aikalisän 3:45 ennen loppua. Seuraavan aloituksen Pajuniemi hävisi ja lopulta viivakudin jälkeen Innala pääsi slotissa reboundiin, mutta laukoi taas patjaan, kunnes Pajuniemi lopulta taisteli kiekon ulos alueelta. 2:54 ennen loppua puolestaan Tuulola sai jäähyn kaadettuaan Budishin Tepsin aition edessä. Leino-Tavi pari aloitti alivoiman kera Nikkilän ja Laatikaisen. Leinon purku kulmasta jäi Heikkiselle, joka levitti Palveelle, mutta Larmi torjui rannarin eteensä ja sulki kiekon sitten alleen. Ylivoiman lopussa Nieminen pyörähti maalin kulmalta sen eteen, mutta Larmi piti patjat yhdessä, joten lopulta mentiin jatkoajalle 2-2 lukemissa.
Päätöserän vedot olivat 17-18 ja torjunnat 11-8, joten kyseessä oli kuitenkin ehkä tasaisin erä. TPS oli maaliinsa asti erinomainen, kunnes momentum kääntyi HPK:lle moneksi minuutiksi. Sen jälkeen kummallekin tarjottiin voittomaalia ylivoimalla toisella puolikkaalla, mutta eipä kelvannut.
1. jatkoerä
Jatkoerä alkoi Tepsin kulmapeleillä. Toisella minuutilla Salonen laukoi hieman ohi takakulman kolmosketjun esityöstä. Minuutin päästä Kakko hidasti tultuaan alueelle ja löysi painottomalta puolelta EKJ:n, joka jäätyi ja haki lopulta syöttöä maalille, mutta Palve ja Budish eivät päässeet kiekkoon kiinni ruuhkassa, vaikka Larmi ui jo jäässä. Kuudennella minuutilla Tuulola irtautui Virtasesta saaden päädystä syötön oikealle kaarelle, mutta Haukeland torjui kilvellä. Virtanen, Eronen ja Lukka joutuivat pitkän kiekon takia pelaamaan todella ylimittaiset vaihdot, mutta lopulta he yksi kerrallaan pääsivät vaihtoon. Lukka vieläpä katkoi yhden Turusen poikkipassin luistimellaan vieraiden käännettyä pelin keskialueelta heti takaisin isäntien alueelle päästämättä puolustajaparia vaihtoon.
Puolivälin jälkeen Pajuniemi kiersi Karjalaisen ja ajoi maalille, mutta Larmi piti etukulman kiinni. 12. minuutilla Tuulola tai Leino jatkoi oikeasta laidasta puolustajan päätydumppauksen yhdellä siirrolla maalille, mutta Haukeland nollasi Nenosen avopaikan Virtasen nukahdettua. Pari minuuttia myöhemmin Tepsin näppärä keskialueen ylitys päättyi Björkstrandin painavaan vetoon jaloista yli maalin. Seuraavaksi Virtanen väläytti asennettaan takakarvaamalla komeasti Innalalta kiekon juuri kun tämä oli laukomassa oikealta b-pisteeltä.
Viisi minuuttia ennen taukoa Haukeland ei osunut hakemaansa päätykiekkoon, joten maali oli tyhjä ja Turunen laukoi pienestä kulmasta tolppaan. HPK oli päässyt niskan päälle oikeastaan erän edetessä ja TPS joutui viljelemään paljon pitkiä kiekkoja, kun HPK puolusti hyvin keskialueella ja voitti Tepsin päädyssä kaksinkamppailuja väsyttäen kotijoukkueen viisikoita. Voittomaalin teki kuitenkin kotijoukkue minuutti ennen erän loppua. Ensin Pajuniemi kolattiin voimakkaasti laitaan tämän pitäessä kiekkoa oikeassa laidassa. Björkstrand poimi irtokiekon ja laukoi sitten slotista ohi oikealta. Päätypeli kuitenkin jatkui. Lopulta Ekeståhl-Jonsson nousi viivasta maalin vasemmalle kulmalle ja syötti takatolpalle Riskan läpi Niemiselle, jonka kaaliperhosone-timer ohitti Larmin. Björkstrand sai kakkossyötön. Laatikaiselle miinusta heikosta sijoittumisesta Niemisen jäätyä vapaaksi. Minua se ei toki haitannut TPS ML -betsaajana.
Jatkoajan vedot olivat 14-20 ja torjunnat 13-4. Haukelandin monsteri-ilta takasi Tepsille voiton, vaikkei Larmikaan huonosti pelannut. HPK oli parempi avauserässä, TPS toisessa, kolmas meni melko tasan, mutta jatkoilla HPK oli lähempänä maalia vyörynsä aikana ennen Niemisen osumaa. Sitten pelaaja-arviot.
TPS
#24 Kaapo Kakko - #89 Oula Palve - #18 Zach Budish
- Kakko oli isäntien paras kenttäpelaaja avauserässä. Kulmahyrrääminen oli tutun hyvää. Ylivoimalla laatu uupui oikean siiven ratkaisuista ja hän hautoi kiekkoa hieman liikaa. Muissakin erissä hän oli hyvä ja raporttiosuudessa on kerrottu maineteot. Tehot uupuivat, siitä ainoa miinus. Takakarvaaminen oli ahnasta läpi illan. Budishista jäi mieleen se, että hänellä ei ollut lapa kuumana maalin edessä toisin kuin joskus muulloin. Luotettavaa ja vuodotonta puolustamista omissa. Palveelta odotin hieman enemmän. Ylivoimalla pakotti liikaa lättyjä. Tasaviisikoin jäi Kakon varjoon. 2-2 tasoituksessa menetti kohtalokkaasti kiekon, kun olisi voinut purkaa.
#26 Lauri Korpikoski - #81 Ilari Filppula - #48 Lauri Pajuniemi
- Avauserässä Korpikoski jäi mieleen vain lopun spurtista alas, jossa riitti energiaa vaihdon lopussakin. Päätöserässä hän aiheutti lopussa menetyksellään pakotetun aikalisän. Annan plussaa silti siitä, että yläparvelle asti näkyi sitkeys. Filppula haki hyvin keskikaistalle kiekkoa. Kerran hän syötti syvyydestä heikosti viivaan ja HPK käänsi vastaiskuun avauserässä. Päätöserässä syötöt löysivät enemmän omia ja hän alusti pari loistavaa paikkaa. Aloituksissa surkeaa tekemistä prosentin oltua 38,5. Pajuniemi oli melko pimennossa kaksi ensimmäistä erää. Päätöserässä jäi mieleen tyhjän maalin missaus, mutta vastapainona yksi heittäytymällä alueelta ulos taisteltu kiekko. Jatkoajalla hänet kolattiin rajusti, joten toivottavasti hän on kunnossa.
#43 Otto Nieminen - #62 Patrick Bjorkstrand - #52 Petrus Palmu
- Nieminen oli tämän kolmikon etevin ja osui ylivoimalla sekä jatkoilla. Se oli hyvin kiitetty liigapörssiluottamuksestani. Olen jo vuosia todennut hänen olevan potentiaalisin näistä TPS-junnuista, jos Kakkoa ei lasketa. Tällä kaudella myös suuri yleisö ja Kaskinen ovat onneksi tämän ymmärtäneet. Liike on aina ollut oivaa ja peliäly riittävä. Palmu liikkui tutun hyvin ja kiekko pysyi mukana harhautuksissa, mutta se jokin vain uupuu. Laukaus on pehmeä, mutta patukkamaisuus ja matala painopiste auttavat suojaamisessa. Ehkä se läpimurto on vain pääkopasta kiinni, koska muuta en keksi. Björkstrand paransi pelin edetessä huimasti ja oli jatkoilla yksi kotijoukkueen parhaita saaden palkinnon syöttöpisteen myötä. Luistelu oli tutun vahvaa ja kuti painava, mutta sihti oli surkeaa. Kamppailuissa hyvä läpi illan.
#44 Elias Karvonen - #29 Jonne Virtanen - #51 Markus Nurmi
- Pelasi alussa Leinon ketjua vastaan. Virtanen taisi ehti juuri vaihtoon, kun ketju otti avausmaalista miinukset tehotilastoon. Päätöserässä tuli paikkaus päättäväisen maalilleajon seurauksena. Jokainen pelasi alivoimaa ja ilman takaiskuja, josta plussaa. Jatkoilla Virtanen väläytti napatessaan karkin Innalalta, mutta toisaalta nukahti kerran pahasti sekä joutui pelaamaan yhden ylipitkän vaihdon. Kaksijakoinen ilta, joka kääntyi kuitenkin lopulta plussalle niukasti. Laiturit olivat melko tasapaksuja kumpikin, mikä ei toki yllättänyt. Karvonen oli lievästi paremmin pelin sisällä.
#49 Ilkka Heikkinen - # 5 Santeri Lukka
- Heikkinen oli ylivoimalla melko vaisu pari erää. Kerran Palve sai hänelle kiekon pelattua one-timeriin, mutta veto oli jäänuoliainen. Toisaalta sitten omalla alueella Heikkinen osoitti aggressiivisuutta, jota en ole ennen nähnyt. Kumpikin lahjoitti kerran kiekon Nenoselle heikolla avauksella ja lisäksi Heikkinen vielä 2-2 tasoituksessa, joten tehotilasto oli -2. Lukalle kehuja taklaamisesta, mikä ainakin toisessa erässä herätti isäntiä. Ei kuitenkaan laukonut kertaakaan 23:57 jääajasta huolimatta.
#61 Lucas Ekeståhl-Jonsson - #36 Elmeri Eronen
- EKJ heräsi toisessa erässä nousten kerran hyvin viivasta ja laukoen napakan ranteen ruuhkaan. Lisäksi hän blokkasi yhden kudin HPK:n vastaiskussa tasavajaalla. Päätöserässä ja jatkoajalla nousut jatkuivat ja seurauksena olikin syntymäpäivänä voittomaalin alustus. Mielestäni Tepsin paras puolustaja tässä ottelussa oltuaan vahva kummassakin päässä kenttää. Ainoa miinus tarkkuudesta rannelaukauksissa. Erosesta jäivät mieleen kuskaukset jalalla, kun syöttöpaikkaa ei auennut. Pelasi eniten 30:34 tasaisen harmaasti. Jatkoajalla yksi ylipitkä vaihto, mutta selvisi siitä.
#20 Jani Forsström - # 6 Aleksi Salonen
- Salonen oli todella pimennossa kaksi erää. Jotenkin hän silti kirjasi kahdeksan laukausta eli ehkä en kiinnittänyt tarpeeksi vain huomiota. Ei häikäissyt eikä pettänyt. Forsström säväytti puolestaan päätöserässä yhdellä alivoimakatkollaan. Kiekolla muutama epävarma ratkaisu, mutta muuten ihan OK-ilta.
#45 Olli Kaskinen
- Sai peliaikaa alusta asti rotaatiossa. Toisessa erässä hän sai minusta osakseen jopa kohtuuttomia ja turhautuneita huutoja yleisöstä. Kahdeksan minuutin peliajalla toki ei saisi ottaa jäähyä ja pari muutakin huonoa suoritusta seassa oli.
#30 Henrik Haukeland
- Kotijoukkueen paras Niemisen ohella. Jo avauserässä kaksi huippukoppia ja piti jatkoilla TPS:n elossa.
HPK
80 Teemu Turunen - 7 Otto Paajanen - 48 Valtteri Puustinen
- Turunen oli alusta asti pelin sisällä ja antoi loistavia syöttöjä avauserässä. Yhden niistä tuhlasi Puustinen, mutta muutoin hän ei tosiaan ollut ketjussa matkustajana kuten oletin, vaan liike riitti ja peliäly myös. Laidoissakaan hän ei liikaa vuotanut, vaan sai kiekot alueelta ulos. Paajanen pääsi pari kertaa laukomaan avauserässä ranteella maskitta, mutta laatu oli pehmeä. Toisessa erässä ketjun peli oli siirtokiekkoja ulos omista ja painimista, mutta kolmannessa jälleen se loi jotain hyökkäyssuuntaankin, mutta Puustinen ei osunut 2v1-hyökkäyksestä. Jatkoilla sitten Turunen osui tolppaan. Hyvä ottelu kuitenkin varsinkin Turuselta ja Puustiselta. Ensin mainitun napakat syötöt ihastuttivat.
21 Jere Innala - 71 Niclas Lucenius - 82 Eetu Tuulola
- Avauserässä melko pimennossa pl. ylivoimat ja Innalan erän lopun tolppakilautus. Toisessa erässä Innala oli vieraiden paras hyökkääjä ja hakeutui koko ajan vetopaikoille, mutta Haukeland oli parempi. Koko illan itse asiassa Innala alistui Haukelandille. Tuulolalta odotin enemmän. Pelaaminen oli lähinnä pörräämistä kulmissa kera turhien jäähyjen. Lucenius oli kohtalainen. Pari oivaltavaa syöttöä ja yksi lämäri olkapäähän. Ylivoimalla hän ei ollut niin maaginen kuin oletin. Puolustusalueella ehjä suoritus eikä taipunut kamppailuissa. Aloituksissa erinomainen prosentti 68.
40 Janne Tavi - 62 Robert Leino - 28 Markus Nenonen
- Vastasi varsinaisen peliajan maaleista. Leino vakuutti minut jo syksyllä oltuani katsomassa kauden avausta samojen joukkueiden välillä. Hän näkee hyvin kentän ja on ideaali kahden suunnan sentteri. Aloitukset hoituivat vajaan 70%:n tehokkuudella. Tavilta kliininen rystynosto läheltä ylös alussa Leinon oivalluksesta, mutta muutoin hän oli ketjun heikoin, mutta ei missään nimessä turhake, vaan vain vertailussa ketjutovereihin. Kulmissa hän kuitenkin pystyi pitämään rallit elossa. Nenonen oli loistava katkomaan vastustajan avauksia ja laukaus lähti terävästi 11 kertaa. Palkinto tuli päätöserässä. Tämä oli vieraiden ehkä paras ketju maalien takia. Leino oli myös vieraiden paras pelaaja ja molemmat joukkueet huomioiden sentteri.
15 Jan Brejcak - 10 Filip Riska - 27 Filip Krivosik
- Alkulämmöissä Krivosikin pehmeät tassut tekivät vaikutuksen. Kahdessa ensimmäisessä erässä jäivät mieleen Brejcakin Filppulan alistaminen yhdessä laitakahinassa ja Riskan alivoimarooli. Brejcak pelasi lopulta vain neljä minuuttia ja kaksi muuta ketjun jäsentä 12 minuuttia. Riskalle pieni miinus voittomaalista, kun syöttö meni läpi. Krivosik oli pettymys, koska lämmittelyn perusteella odotin enemmän hyökkäyssuuntaan antia. Plussaa 4/4 voitetusta aloituksesta.
42 Arto Laatikainen - 74 Petteri Nikkilä
- Nikkilä pyöritti avauserässä ylivoimaa varmoin elkein. Erän lopussa hyvä syöttö yhdellä kosketuksella Innalalle slottiin. Liikkui hyvin koko illan ja vaihto takaperin luisteluun oli sulavaa. Seuraavissa erissä tasaviisikoin Nikkilän rooli viivassa kasvoi ja hän toimitti kumia maalille hyvällä prosentilla sekä puolusti omissa ehjästi ohjaten hyökkääjät laitaan ja blokkaamalla mailalla kuteja päätyverkkoon. Laatikainen oli syksyyn nähden parantanut luisteluaan paljon ja ei ollut ongelmissa yhtään paineen alla. 27 minuuttia lähes virheetöntä ja yksinkertaista kiekon liikuttamista, kunnes jatkoajalla Nieminen unohtui vapaaksi takatolpalle.
6 Niklas Friman - 5 Jesper Lindgren
- Avauserässä Lindgren ohjasi hyvin Kakon laitaan tämän haastaessa avojäällä. Hän vakuutti myös kyvyllään nostaa kiekko jalalla pois paineen alta keskialueelle samalla suojaten. Friman menetti toisessa erässä kertaalleen vaarallisesti kiekon, mutta pelasi muutoin melko varmasti. Yhteistyö toimi ihan kivasti ja samoin rytmitys hyökkäyksiinlähdöissä.
56 Markus Niemeläinen - 38 Miro Karjalainen
- Avauserässä hyvää alivoimapelaamista ja päätypainimista. Toisessa erässä he nukahtivat sitten maalin edessä alivoimalla, josta miinusta. Päätöserässä Niemeläinen hävisi taas irtokiekkoväännön maalilla, josta TPS rankoi, joten sanoisin hänen olleen vieraiden heikoin puolustaja. Karjalainen liikkui yllättävän hyvin ja häntä ei kierretty kuin keilaa ennen jatkoaikaa. Lisäksi hän pystyi nostamaan itsekin jalalla ajoittain ja dumppaamaan kiekon päätyyn.
37 Niclas Almari
- Sai peliaikaa alusta asti osana rotaatiota. Pelasi hyvin varmasti kuten jo syyskuun kohtaamisessa, jota myös todistin. Silloin hän oli vieraiden paras puolustaja ja Nikkilä heikoin, mutta kauden edetessä roolit ovat muuttuneet.
33 Emil Larmi
- Toimeton avauserä. Toisessa erässä varmoja liimauksia ja hyvä reboundkontrolli laukausten lisäännyttyä, mutta päätöserässä sylki Lukan vedon Karvoselle ja Virtaselle hyödynnettäväksi. Ei päästänyt helppoja, mutta venymiset jäivät tekemättä toisin kuin Haukelandilta.
Antti on parhaimmillaan jatkoerissä. Koskaan ei ole päästänyt yhtä enempää.
Tämä olisi enemmän ihmetteluketjun kamaa mutta se myös että Börje osaa helkkarin hyvin suomea.Olen aiemminkin pannut merkille kyseisen nimimerkin kirjoituksia selaillessa, että aivan älyttömän tarkkoja sekä kattavia kuvauksia pelaajista, pelitilanteista ja kaikesta matsiin liittyvästä. Miten voi ihminen saada noin paljon yksityiskohtaista analyysia aikaiseksi katsotusta jääkiekkopelistä... nostan ehdottomasti fiktiivistä hattua kyseiselle nimimerkille. Tägätään vielä tähän loppuun. @Salming
Siitä en tiedä, miten liigatuotetta palvelee yhtenä mestarisuosikkina kauteen lähteneen joukkueen kapteeninakin esiintyneen pelaajan sammuminen alasti karaokebaariin.
Eikö siinä nyt ole Tepsin kausi pienoiskoossa?
Mitä tarkoitat?!
Nyt oli kyllä täysin tahaton "no pun intended"-tilanne.
Lähinnä itsepetokset ovat tuolla päiväkotimaailmassa ongelma. Ensin kyllä otetaan lautaselle puolet salaattia, mutta sitten santsataankin pelkkää perunaa ja lihakastiketta.
Ck kyykyttää jopa itseään psychodadia. Puhdasta trollikultaa.Kuten sanottua, ei ole ensimmäinen kerta kun näen ja ymmärrän jotain asioita mitä joku muu ei ymmärrä. Se vaatii tietynlaista älykkyyttä sekä kykyä ajatella ja yhdistellä tiettyjä asioita. Joillain sitä on toisilla ei. Jääköön jokaisen omaksi päätettäväksi kenellä on, jos pää riittää.
Nyt tuli kommentti, joka sai hymyn huulille :)Tavallaan harmi, että kaikki eivät voi kokea G7:n jatkoaikatappiota.
Viime kauden Jukureista Markku Flinck, Valtteri Hietanen ja Nestori Lähde, onko huhurintamalla kolmikosta mitään? Ihmeen hiljaista on näistä ollut. Flinck pelasi viime kaudella parhaan kautensa Jukureissa ja varmasti olisi annettavaa vielä liigassa. Hietanen on perusvarma omanpään pakki, jolla luulisi olevan liigassa ottajia. Taistelija-Lähde nelosketjun työmyyräksi jollekin? Vai olisiko kaikki suuntaamassa ulkomaille?
Mitä tätä hullua jääkiekkomaailmaa ny kattelee, niin todennäköisesti nuo kolmekin ovat tekemässä NHL-sopimusta.
Tyrväinen pääsee irti kertoo about kaikki mediat. Melko köyhää on...
Everything should be fine
Men are healthy
coaching is healthy
The only one who is of course concerned
the messenger department is not always healthy,
but it doesn't matter
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
While doing pains so do not hurt
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
But then you have to calm down
hellurei hellurei
Torsion is wild
hellurei hellurei
And not when the man on the wall
hellurei hellurei
Awesome artist
it has a place
Why don't you laugh?
Hellurei hellurei
Torsion is wild
hellurei hellurei
And now it leaves
hellurei hellurei
Knead it on the crepe
It has a place and it is there!
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
While doing pains so do not hurt
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
And more power to the engine, boys
hellurei hellurei
And the rage is over
hellurei hellurei
Oh, yeah, when it was ugly tear
if any one has a prosthesis in the mouth
it drops immediately
hellurei hellurei
And now it comes
And yes, that kind of memory
that empty is not coming!
And there you rest!
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
While doing pains so do not hurt
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
That's it!
There's no need for a cat to say
when the wheel is already in the backpack
Defense is played
Kebab for the kiosk
And look at this noise
Tickets flutter
There's already a roll in the stand
and the Finnish public has stripped off their shirts
maybe some of them already take off the pants,
but it doesn't matter!
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
While doing pains so do not hurt
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
While doing pains so do not hurt
Wonderful, Lions, wonderful
Wonderful, Lions, wonderful
This is wonderful
Thank you Finns
thank you lions
This was an incredible battle
There was already faith here
You can top me up with tar and feathers
No such men here should be
who do not believe that Finnish
The hockey player can still do this.
That's it!
Veikkaan, että menee ottamaan yhteiskuvaa Mörkön kanssa ja lopulta siinä kuvassa kököttääkin Joel Kiviranta. Kaverit näyttävät kuitenkin melkein samalta ja ovat samankokoisiakin.
Nyt ei pääse Harjakainenkaan paikalle kun sillä on vähän eri valtion järjestämät projektit ollu päällä, ns. firman piikkiin ninnannuna.
Tällainen kansanjuhla on erityisen tärkeä jo siitäkin syystä, että melkein vuorokauden hyvää fiilistä poteneet kansalaiset pääsevät vihdoin kertomaan Internetiin, kuinka päin vittua järjestelyt, esiintyjät ja asiat ylipäänsä ovat. Hyvä me!
Ihan kiva tarina Mörköllä.
2002-03 B-junnujen divaria ja seuraavalla kaudella A:n Suomi-sarjaa ja Mestistä. Noilla taustoilla hyvin harva enää uneksii kiekkoammattilaisuudesta, vaan lätkä on mukava harrastaus. NHL-varausta kuitenkin pukkasi viimeisillä roundeilla, sen jälkeen ei Chicago enää vuoroja omannut. Suomessa ihmeteltiin, että mikä mies tämä on ja miten Mestistä alempaa voidaan vielä pelaajia löytää. Varmaan jossain päin maailmaa tuli mieleen Buffalon legendaarinen varaus Taro Tsujimoto. Rehellisesti sanoen, Anttilan näytöillä olisi pitänyt saada korkeintaan tryoutti Mestikseen, A:n Liigaan tai A:n Mestikseen/divariin, ei NHL-varausta. Vaikka Sakke Pietilä oli jotain vinkkiä saanut, niin eiköhän Chicagossa tuo varaus tehty ihan muista syistä, kuin uskosta miehen nousevan lähellekään NHL-tasoa.
Kausi 2004-05 oli Anttilan ensimmäinen kovassa sarjassa. Puolet kaudesta meni Ilveksen edustuksen mukana, puolet A:n. A-junnuissa dominoi Anttilaa pari vuotta nuorempi Perttu Lindgren, tuleva Sveitsin mestari. Mestaruus tuolla kaudella oli Anttilan ensimmäinen, muttei viimeinen. Pleijareissa Lindgren oli 1,7 PPG-tahdissa ja maalilla Tuukka Rask oli huikeassa vedossa, mutta Anttila ei jäänyt statistiksi. Mestarijoukkueen sisäisen pistepörssin 2. sija ja yli 1 PPG olivat kovia numeroita miehelle, joka oli edelliset kaudet pelannut harrasteporukoissa. Joukkueeseen kuului myös Vili Lankinen.
Useampi kausi Anttilalla meni Ilveksessä roolia vakiinnuttaesas. 3-7-4 olivat neljän ensimmäisen kauden pisteet, pelejä kertyi yhteensä 131. 14 pistettä kolmeen kauteen ja 131 otteluun on vähän. Viimeisellä kaudella 2+2 53 otteluun ja sisäisen tehopörssin tappio lukemalla -13 kertoivat omaa tarinaansa. Anttila olikin melkoinen Hessu Hopo tuolloin: pitkä hörökorvainen kaveri, joka ei näyttänyt kiekkoilijalta. Tuskin kukaan uskoi, että tuossa vaiheessa Anttila voisi nousta arvokisoihin. Yleensä noilla statseilla noinkin kauan liikkuvan pelaajan kohdalla alkaa pikkuhiljaa lähtölaskenta kevyempiin sarjoihin.
Mutta Anttila ei luovuta. Seuraavien neljän kauden aikana Anttila rikkoo 20 pisteen rajapyykin kolmasti putkeen, neljäskin olisi mennyt heittämällä rikki, ellei puolet runkosarjasta olisi jäänyt väliin. Anttila oli roudannut itsensä Liigan vakiopelaajaksi, mutta tähdeksi häntä tuskin kukana tituleerasi. Tampereen suunnilla oli aistittavissa kulttipelaajan statusta, mutta muutoin Anttila oli vielä käytännössä naurun aihe. Vaikka Anttila olikin noussut vakiokasvoksi Liigassa, oli hänen pelinsä ajoittain erittäin ailahtelevaa Ilveksessä. Kauden 2010-11 päätteeksi Suomi voitti toisen maailmanmestaruuden. Tarina ei kerro missä Anttila oli mestaruuden ratketessa, mutta ainakaan hän ei ollut lähellä paikkaa maajoukkueessa. Jos tuolloin olisi pistetty veikkaus pystyyn seuraavasta suomalaisesta kultakapteenista, Anttilaa olisi äänestetty vain kännissä ja läpällä.
Kaudeksi 2011-12 tapahtui siirto Turkuun ja TPS:n riveihin. Edellisellä kaudella TPS oli ollut järkyttävässä mestaruuskrapulassa, ja vasta viimeisellä kierroksella sai sysättyä yhden pisteen erolla Pelicansin karsimaan. Eikä Turussa taidettu Messiasta odottaa. Suorina lainauksina mm. "Tyrmään nämä hankinnat suoralta kädeltä ja kovaa!!" ja "maksimissaan kakkosketjun laituri" kertovat jotain. Enkä edes pidä noita mitenkään erikoisina mielipiteinä, varmasti olisin esittänyt samanlaista, jos olisi tuolloin Ilmalaan saapunut. Parhaan kommentin pisti kuitenkin palstahiljaisuutta neljä vuotta pitänyt Fensba, jota en saa enää edes tägättyä. Ilveksen miehen heittämä "Ensi kausi on Markon läpimurtokausi - ikävä kyllä" kuvasti mitä oli tulossa.
Sisäisen pistepörssin jaettu toinen sija, Plihalilla enemmän maaleja. Sisäisen maalipörssin kolmossija. Ensimmäiset piirrot jäähän maajoukkueen mukana, junnupelit luonnollisesti laskettuna mukaan. 36 pistettä ja TPS:n palauttaminen karsintojen partaalta sääleihin oli kova temppu Anttilalta. Vähintään Turku oli tajunnut, että Anttila ei ollut mikään hupiukko tai aihe naurulle. Ja kun seuraavalla kaudella voitti sisäisen pistepörssin 41 pisteellä ja pelasi MM-kisoissa, niin kovasti oli Anttila mennyt eteenpäin. Ja sitten koitti KHL.
Anttila siirtyi Metallurg Novokuznetskin riveihin. Sitä kesti sarjajumbon riveissä 16 matsin verran ja potkut tulivat marraskuussa 2013. Joutuipa Anttila muutaman ottelun pelaamaan VHL:nkin puolella, kun Ariada Volzhsk tuli kuuden ottelun verran tutuksi. Volzhsk tuskin monelle paljoa sanoo, mutta Wikipedia tietää kaupungin olevan väkiluvultaan vähän Raumaa suurempi kaupunki Marin tasavallassa, jota ei tunneta kovinkaan varakkaana paikkana. Marin tasavallan BKT henkeä kohden oli Wikipedian mukaan 2899 euroa vuoden 2010 vaihtokurssin mukaan, eli 45% maan keskimääräisestä tasosta. Novokuznetskin tunnistaa jo moni, eikä kaupunkia ole liiemmin kehuttu. Blogissaan mm. Teemu Ramstedt kirjoitti kaupungin olevan sarjan karuimpia. Helppoihin paikkoihin ei Anttila lähtenyt Venäjää valtaamaan.
Venäjältä matka jatkui 2½ kauden ajaksi Ruotsiin. Anttila lensi taas vähän tutkan alla suomalaisesta näkökulmasta, kun Örebro ei ihan niitä seksikkäimpiä ja seuratuimpia seuroja ole. Ensimmäisen kauden puolikkaalla tyylikkäät 20 pistettä 22 matsiin olivat kovaa valuuttaa, mutta sen jälkeen pistetahti alkoi hiipua. Ei tarvinnut tuolloin Anttilan myöskään maajoukkuepaitaa liiemmin kanniskella.
Huhtikuussa 2016 Jokerit tiedotti, hieman ehkä yllättäenkin, että Anttilan kanssa on tehty sopimus. Tämän ketjun mukaan vauhdin ei pitäisi riittää KHL:ssa, ei mitään saumoja jatkoon ja vituttaisi vaikka pelattaisiin Liigaa. Hyvin harvalla oli positiivista sanottavaa. Ja mitä muutakaan voi odottaa, kun edellisillä kausilla oli 52o/20p ja 49o/14p SHL:ssa, ikää päältä 30 ja yksi MM-edustus. Jonka ainoa piste oli kuvaavasti 2. syöttö 5-2 maaliin Itävaltaa vastaan ajassa 50:22. Ei kovin kiimainen piste.
Kausi Jokereissa alkoi, ja nopeasti Anttila alkoi lunastamaan paikkaansa. Kauden avausmatsi elokuussa Spartakia vastaan päättyi Jokerien hikiseen 2-1 voittoon, eikä Anttila päässyt pisteille. Sen sijaan neljä taklausta ja kaksi blokkia päätyivät tilastoihin 16:52 jääajalla. Blokeissa ja taklauksissa Anttila oli Jokerien ykkönen. Ei kausi kuitenkaan ihan täyttä juhlaa ollut. elo-syyskuussa keräsi kehuja huolella, mutta lokakuun alussa alkoi jo teksti kovenemaan. Kovasti tuntui mies jakavan meidän leirissä tuolloin mielipiteitä, mutta lokakuun loppua kohden tuntui konsensus kääntyvän posin puolelle. Pyyteetön työ toi kauden aikana 16 pistettä, 56 peliä, paluun maajoukkuepaitaan ja jatkosopimuksen. Eikä Anttilan tarvinnut enää todistella sitä, miksi hänet oli Jokereihin hankittu. Hän oli tehnyt sen Helsingissä, minkä aikanaan oli tehnyt myös Turussa ja Tampereella.
Toiselle kaudelle Jokereissa alkoi homma futata kunnolla. Lokakuussa 2017 Jatkoajassa ollut Jere Korkalaisen mielipidekirjoitus kuvastaa hyvin tilannetta. Tuolloin Markosta alettiin puhua olympiapelaajana. Toki NHL skippasi kisat, mutta se ei vähennä Anttilan arvoa ja arvostusta. Yksi meemi oli muuttunut todellisuudeksi. Ja Anttila oli tällä kaudella osa sellaista ketjua, johon oli finglishiä puhuessa helppo liittää määräinen artikkeli. The-nelonen.
Tälle kaudelle lähdettiin jännistä merkeistä. Marjamäki oli kauden alla fanien hampaissa maajoukkueen konttaamisten takia. Oli sukellettu kisat kisojen perään. Kausi lähti kuitenkin hyvin käyntiin, ja Marjamäen työrauhan yhtenä takuumiehenä oli Anttila. 26 otteluun 9+3 olivat kovat tehot miehelle, jonka arvo mitattiin muualla kuin pisteissä. Ja sitten hän loukkaantui marraskuun lopulla, ollen sivussa hyvän aikaa tammikuun puolelle.
Joulun maissa Anttila oli telakalla. Näytti siltä, että Minnesota ei pelaisi pitkää kautta ja sekä Koivu että Granlund olisivat potentiaalisia kisapelaajia. Floridalle ei kukaan povannut pitkää kevättä, ja Barkov näytti potentiaaliselta kisapelaajalta. Carolinalle tuskin kovin moni uskoi pitkää kautta, ja sekä Aho että Teräväinen näyttivät potentiaalisilta kisapelaajilta. Tuskin joulukuussa kukaan uskoi, että lopulta C oli Anttilan rinnassa. Siellä oli MM-pokaalin miehissä kapteenina nostanutta, NHL-jengiä kipparoinutta, junnujen kultakapteenia ja uudemman aallon miehiä siinä pisteessä, että kisat näyttivät otteluohjelman perusteella potentiaaliselta. Niin vain sitten Koivu loukkaantui ja lisääntymään mennyt Granlund treidattiin, Ahon ja Teräväisen "bunch of jerks" veti kauden pitkän kaavan kautta, ja Barkovillekin pukkasi vammaa.
Anttila palasi telakalta, mutta Jokerien kausi päättyi pettymykseen. Moskovan Dynamo oli ensimmäisellä kierroksella voitoin 4-2 parempi, ja paljon jossiteltavaa jäi. Erityisen paska maku jäi viimeisestä ottelusta, jossa Jokerien lammaslauma teurastettiin selkein numeroin. Peli oli jo 6-0, kun Jokerit sai pari maalia lohdusta. Kauden viimeisen naulasi kukas muukaan kuin Marko Anttila.
Anttila lähti, toisin kuin moni muu meidän nipusta, MM-leiritykseen mukaan. Ensimmäisellä leirityksellä Jokereista oli mukana Anttilan lisäksi vain Manninen. Joensuu, Lepistö, Kivistö ja miksei Jormakkakin olisivat voineet lähteä. Ilomäki ja Luostarinen lähtivät heti ensimmäiselle leirille, nyt kaulassa roikkuu kultamitali. Ojamäki tuli mukaan peliensä päätyttyä. 37p/60o Joensuu ja 23p/48o Jormakka olisivat tuossa nipussa tapelleet aivan tosissaan MM-kisapaikasta. 36 pisteen Lepistö olisi ollut kovaa valuuttaa puolustuksessa ja Kivistökin olisi voinut mahtua mukaan.
Suomella oli aikamoinen floppijoukkue kasassa. Monilla EHT-turneen rosterilla olisi pyyhitty jengillä jäätä, ainakin paperilla. NHL:stä saatiin apuun Jokiharju ja Lammikko, farmista Lankinen. KHL:sta saatiin vähän enemmän pelaajia mukaan, mutta moni kärkijätkistä (Hartikainen, Lepistö, Kemppainen, Hietanen, Ruohomaa, Pakarinen, Pulkkinen, jne.) jäi ulos. Joulukuussa itseään kuntouttanut Anttila tuskin epäili mahdollisuuksiaan päästä kisoihin Jalosen alaisuuteen, mutta varmasti edes hän ei uskoisi sitä tarinaa, mikä lopulta tapahtui. Ja tuskin hän uskoi silloin, että C olisi rinnassa ja oikeutetusti.
Ensimmäinen matsi kapteenina, vastassa Kanada. Leijonien mahdollisuudeksi nähtiin se, että Kanada oli suunnilleen vasta lentokentällä pistetty kasaan. Pohjois-Amerikan joukkueilla turnaukset tuppaavatkin käynnistymään hitaasti yhteispelin vasta hioutuessa kuntoon. Kaapo Kakon johdolla Suomi kaataa Kanadan. Yllätys, muttei täysin ennalta-arvaamaton. Olihan vasta Kanadan ensimmäinen peli.
Toinen matsi, vastassa isäntämaa Slovakia. Suomen tavoin Slovakia oli edellisenä päivänä kaatanut Pohjois-Amerikan maan. Slovakiaa tuskin kukaan piti minään tähtinippuna. Onnistuessaan maa voisi pelata jatkopelejä, mutta paperilla joukkue ei erityisen vahvalta näyttänyt. Kaapo Kakon johdolla taas voitto. Ei yllätys, mutta ei mikään helppo voittokaan.
Kolmas peli, vastassa Yhdysvallat. Vaikea alku ottelulle. Vehviläinen päästää muutaman helpon alkuun, ja korttitalo alkaa natisemaan. Ollaanko vain yhden junnun varassa? Kuka tekee maalit? Suomi nousee jatkoille ja Vehviläinen nostaa tasoaan, mutta niin vain kunniakujan auetessa Yhdysvallat vie pelin. Aletaanko olla nyt siinä pisteessä, missä piti? Alkoiko hyvän valmistumisen jälkeinen aika, kun muut saavuttavat leirityksen tuomat edut pelitavan osalta ja materiaaliero alkaa näkyä?
Neljäs, viides ja kuudes peli. Rutiinivoitot Tanskasta, Iso-Britanniasta ja Ranskasta eivät juhlia aiheuta. Varsinaisia murskajaisia ei nähdä, vaikka britit kaatuvatkin 5-0. Enemmänkin olisi voitu tehdä tai naulata peli nopeammin. Anttilalla on kasassa 0+0 ja ratkaisuvoimaa tuntuu puuttuvan. Hyvän alun ja oikein menneiden ristiin pelattujen matsien johdosta Suomella on kuitenkin lohkovoitto vielä saavutettavissa. Tulos, jota tuskin monikaan uskalsi toivoa. Puolivälieräpaikka oli jo varmistettu, mitä moni piti joukkueen mestaruutena.
Seitsemäs peli, vastassa Saksa. Suomella on sinänsä hyvä ote peliin, mutta... Ei löydy ratkaisijoita. Kaapo Kakko alkaa näyttämään tavalliselta kuolevaiselta, eikä tukeakaan löydy. Suomi näyttää myös siltä, että se ei kestäisi paineita. Ehkä hyvä olo on tullut jo puseroon, kun joukkue on ruuvannut itsensä kahdeksan sakkiin.
Kahdeksas peli. Vastaan asettuu Ruotsin hurja jengi. Itse hiljaa mielessäni toivon kunniakasta taistelua ja korkeintaan kolmen maalin tappiota. Voitolle lasken juuri niin pienet mahdollisuudet, kuin yksittäisessä matsissa voi omata. Ei Suomella pitäisi olla mitään palaa, mutta aina voi veskarin huippupeli, pari pomppu ja paska vihellys tehdä ihmeitä. Se pomppu tuleekin, kun minuutin pelin jälkeen Suomi johtaa. Sitä johtoa kestää 1:38. Erätauolle mennään 2-1 tappioasemassa ja ajassa 20:25 Pettersson sammuttaa valot, 3-1. Mutta, Suomi kampeaa tasoihin, vain päästääkseen erän lopussa Ruotsin taas johtoon. Seitsemän peliä ja kaksi erää takana, Anttilalla 0+0. Viimeiset minuutit pelistä alkavat, kun Anttila tuikkaa tasoituksen. Jatkoilla Manninen hyvästelee Ruotsin.
Yhdeksäs peli, vastassa Venäjä ja vielä hurjempi nippu. Alkusarjassa maaliero 36-7 ja ei yhtään pistemenetystä, on Ovechkinia, Kucherovia sun muuta. Asetelmat kertovat paljon. Venäjä vie ja Suomi vikisee. Lankinen on pitänyt pelin nollissa kaksi erää. Eiköhän se Suomen bensa kohta lopu. Jossain vaiheessa joku venäläistähti kuitenkin osuu. Mutta mitä vielä. Hieman kolmannen erän puolivälin jälkeen Anttila vie Suomen 1-0 johtoon. Ja se voitto kestää. Anttila on kahteen otteluun tehnyt tehot 2+0, molemmat maalit vielä viimeisellä kympillä tärkeään paikkaan. Jos puolivälierä ja Mertarannan mölinä eivät sitä jo tehneet, Anttila on viimeistään nyt ilmiö.
Kymppipeli, vastassa taas Kanada. Aivan toisenlainen Kanada kuin ensimmäisessä kohtaamisessa. Sen jälkeen Kanada oli vienyt jokaisen pelin, rieputtaen välierissä Tshekkiä 5-1. Noh, Sveitsi oli sentään lähellä viedä puolivälierät, mutta Kanada näytti luonnettaan ja tasoitti viimeisen sekunnin viimeisellä puoliskolla. Nyt viimeistään pitää Suomella olla bensan lopussa, mailan täristä ja tuurin loppua. Ensimmäinen erä meneekin Kanadalle, eikä edes Tuomo Ruutua hymyilytä. Kaski missaa rankkarinkin. Toinen erä alkaa kuitenkin, kuinka muuten, Anttilan tasoituksella. Suomi pelaa ajoittain hyvää lätkää, mutta varsinkin pari venähtänyttä vaihtoa ja pitkä vaihtoväli näyttävät satavan Kanadan laariin. Kolmas erä, 42:35. Maagiset numerot. Anttila sivaltaa Suomen johtoon. Alkaa hirveä taistelu, ja Kanada tykittää menemään. Suomi kestää, Pesonen yllättää Mörrin ja juhlat alkavat.
Anttila nostaa kolmantena suomalaisena pelaajana MM-pokaalin suorille käsille C rinnassa. Mies, joka viisi kuukautta aiemmin oli telakalla ja tuskin yhdessäkään paperissa edes kapteenistoon ajateltavana pelaajana. Seitsemän ensimmäistä peliä 0+0 tekee lopulta kolmeen kuoleman otteluun yhden tasoitusmaalin ja kaksi voittomaalia, vastaten neljästä Suomen kuudesta viimeisestä maalista.
27.5.2004 Anttilasta ei tiedä perheen ja lähipiirin ulkopuolella kukaan yhtään mitään miehen juhliessa 19. syntymäpäiväänsä. Pari kuukautta myöhemmin NHL-varaus täysin puskista, ja joidenkin mieleen jää nimi. 27.5.2019 mittariin tulee 34 ja Anttilan tietää jokainen Suomessa. Hänestä on noussut lyhyessä ajassa ilmiö, jolle ei löydy tämän maan urheiluhistoriasta vastinetta. Mitään ottamatta pois Ville Peltoselta, Jari Litmaselta, Mika Häkkiseltä, Lauri Markkaselta tai keneltäkään muulta, mutta tämmöistä tarinaa ei ole aiemmin kerrottu.
Tämän tarinan yksilö on kuin se joukkue, jonka seurauksena Suomi meni 26.5.2019 sekaisin. Kukaan ei alussa uskonut ja monta kertaa usko oli koetuksella. Lopulta kuitenkin kuin ihmeen kaupalla kaikki meni nappiin. Ei kauniilla tavalla, mutta kuitenkin. Ja sen kaiken takana oli Anttila.