Jatkoajan leffakerho

[Buster]

Onko jatkislaiset vielä nähneet Dyyniä?

Jep. Plussaa siitä, että ymmärsin mielestäni kaiken ja elokuva teki hyvää työtä eksposition suhteen. Taidan haluta nyt lukea kirjan (kirjat). Mutta sitäkin enemmän haluan katsoa elokuvan uudelleen (ja taidan mennä), koska pidän Villeneuvesta ja hänen kaikista elokuvistaan valtavasti. En tiedä olinko se vain minä, vai vaikuttiko se hieman vaillinaiselta ja tyhjältä spektaakkelilta. Valtavalta, näyttävältä, audiovisuaaliselta spektaakkelilta, joka oli liian valtava jopa elokuvateatteriin. Toivottavasti porukka käy katsomassa, koska toisen osan syntyminen riippuu siitä. Elokuva itse ilmoittaa jo aloituksessa olevansa Dyyni osa 1.

 

[Oskar]

Paitsi että nyt trailerissa esiintynyt Yahya Abdul-Mateen II on vahvistanut sosiaalisessa mediassa että hänen hahmonsa on todellakin Morpheus:

Totta se on: Morpheus on todellakin mukana Matrix 4:ssa, mutta Laurence Fishburne ei - Muropaketti.com

Laurence Fishburne ei ole mukana Matrix: Resurrectionsissa, mutta Moprheus on. Asia käy aika hyvin selväksi elokuvan ensimmäisestä trailerista, ja nyt näyttelijä Yahya Abdul-Mateen II on vahvistanut tilanteen tahollaan. Arvatenkin liki kaikk…

muropaketti.com

Ehkä Morpheus on sitten löytänyt joko aikakoneen tai nuoruudenlähteen... Tai sitten kyseessä on pelkkä salailu, ja halutaan pitää Fishburne yllätyksenä loppuun asti, ja leffassa onkin kaksi Morpheusta eri ulottuvuuksista :D

Tämähän on selvästi jonkinnäköinen "esiosa" Matrixille. Nuori Morpheus on käytännössä jo vahvistettu ja trailerissa on myös nuoren oraakkelin näköinen nainen.
Mutta oudoin kohta trailerissa on, että joku katselee Matrix ykköstä jostain screeniltä. Matrix trilogian tai ainakin ykkösen tapahtumat ovat siis tiedossa jollain, mutta kenellä ja miten?

 

[Nosebleed]

Tämähän on selvästi jonkinnäköinen "esiosa" Matrixille. Nuori Morpheus on käytännössä jo vahvistettu ja trailerissa on myös nuoren oraakkelin näköinen nainen.
Mutta oudoin kohta trailerissa on, että joku katselee Matrix ykköstä jostain screeniltä. Matrix trilogian tai ainakin ykkösen tapahtumat ovat siis tiedossa jollain, mutta kenellä ja miten?

Oma veikkaus on, että Neo käynnisti Matrixin jotenkin uudelleen kolmannen elokuvan lopussa. En enää muista miten se Arkkitehdin puhe meni, mutta jokin sen ainakin on nyt uudelleenkäynnistänyt tai ainakin siltä vaikuttaa :D Olisikohan joku looppi?

 

[Oskar]

Oma veikkaus on, että Neo käynnisti Matrixin jotenkin uudelleen kolmannen elokuvan lopussa. En enää muista miten se Arkkitehdin puhe meni, mutta jokin sen ainakin on nyt uudelleenkäynnistänyt tai ainakin siltä vaikuttaa :D Olisikohan joku looppi?

Jotenkin loopilta vaikuttaa. Morpheus totesi myös, että on nähnyt monia the chosen oneja. Ehkä tämä on yksi niistä. Jos joku on varmaa, niin tulee olemaan kimurantti aikajana tässä.

 

[El Gordo]

Ei taida mikään muu selitys toimia kuin se, että ekan Matrixin lopussa Neo kuolee agentti Smithin ampumana, ja näkee kuolinhoureita lentämisestä, Monica Belluccista, Ruoholahden metroasemalle jumittumisesta ym. Mitään jatko-osissa kuvattua ei siis oikeasti tapahtunut vaan kyse on niistä houreista.

Selittää senkin, miten se oraakkeli muuttui niin erinäköiseksi.

 

[Osmo Rapeli]

Uusi Candyman pyörii nyt jossain suoratoiston ensi-illassa. Tietääkö joku saako esim. tuolta Microsoftin kautta oikeasti joitain näitä uutuuksia samantien näkyviin?

Candyman (2021)

Oscar® winner Jordan Peele and filmmaker Nia DaCosta unleash a fresh take on the blood-chilling urban legend: Candyman. For decades, the housing projects of Chicago's Cabrini-Green were terrorized by a ghost story about a supernatural, hook handed killer. In present day, an artist (Yahya...

www.candymanmovie.com

 

[peruna]

Juuri tullut kotiin Dunesta. Pidin ja paljon, mutta olen Villeneuve fanipoika ja lukenut kirjan. Musta menee heittämällä scifi elokuvien top 10:n.

 

[ML17]

Itsekin kävin eilen katsomassa. Hienosti tehty eeppinen elokuva, joka tulee nähdä elokuvateatterissa ja mielellään jossain erikoiserikoistehosteteatterissa, jos mahdollista. Itse olin isense-salissa. Aika vahvat Taru sormusten herrasta -vibat tästä tulee. Tämä oli tosiaan ensimmäinen osa ja ratkaisut jäävät tuleviin osiin.

 

[Tinke-80]

Dyyni oli tunnelmaltaan erittäin onnistunut elokuva. Onko se vain minun luuloani mutta oliko musiikin ja muu äänen käyttö erittäin voimakasta tässä elokuvassa? Voin suositella lämpimästi Dyyni kirjojen ystäville. Varsin onnistunut ensimmäinen osa.

 

[eeMule]

Dune oli kyllä vallan mainio. Kirja tai aiemmat filmatisoinnit eivät ole itselle tuttuja, joten hyvin kylmiltään lähdin katsomaan, lähinnä näyttelijäkaartin ja Villeneuven takia. Alkaa Villeneuve olemaan melkoinen ylikylän jätkä, mitä tulee tämän päivän scifi-elokuviin. Track recordia Arrival, Blade Runner 2049 ja Dune on vaikea ylittää.

Myös Hans Zimmer osoitti taas tällä elokuvalla miksi hän on jumalasta seuraava. Valtaisaan elokuvaan valtaisat musiikit. Nautin joka solulla, iSense-salissa kävin eilen aamulla katsomassa. Jatkoa odotellessa.

Myöhemmin tässä kuussa vielä The Green Knight ja No Time to Die. Ja loppuvuodesta vielä aimo läjä mielenkiintoisia leffoja. Kelepaa.

 

[heavy]

Yksi hieno puoli tässä korona-ajassa on ollut 3D leffojen poistuminen teattereista. Nytkin on mahtavaa mennä katsomaan tuo Dyyni kunnon saliin ilman 3D efektiä.

 

[Ramchester]

The Lighthouse. Tässä oli kyllä melko ainutlaatuinen tunnelma. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Tulihan tuo katsottua, mutta olisin voinut jättää katsomattakin - en olisi menettänyt mitään. Veikkaan, että suomalaiset olisivat osanneet tehdä tämän elokuvan juoppohulluudesta jopa paremmin. Täällä kuitenkin noita juoppohulluja on katseltavissa ympäri maata.

Tove Janssonin Muumipappa ja meri on sitten taas jännittävämpi kuin tämä elokuva….

 

[Ollakseni]

Myös Hans Zimmer osoitti taas tällä elokuvalla miksi hän on jumalasta seuraava. Valtaisaan elokuvaan valtaisat musiikit. Nautin joka solulla, iSense-salissa kävin eilen aamulla katsomassa. Jatkoa odotellessa.

Pitää siis varata korvatulpat mukaan kun Zimmer koittaa rikkoa tärykalvoni puhallinsoittimilla.

 

[peruna]

Myös Hans Zimmer osoitti taas tällä elokuvalla miksi hän on jumalasta seuraava. Valtaisaan elokuvaan valtaisat musiikit. Nautin joka solulla, iSense-salissa kävin eilen aamulla katsomassa. Jatkoa odotellessa.

Tää soundtrack on ihan timanttia, kuunnellut koko päivän ja spotifyssä on vielä ylimääräistä tuotanto koska Zimmeristä tuntu siltä että kiva tehdä.

 

[olkikuukkeli]

Mitä ihmettä, onko Suomessa alettu tekemään hyviä elokuvia? Olen tässä Viaplay-tilauksen lopettamisen jälkeen yrittänyt katsoa palvelusta mielenkiintoisimmat leffat ennen kun maksukausi menee umpeen ja olen nähnyt jopa kaksi(!) viime aikoina tehtyä Suomi-elokuvaa, joita ei tarvitse arvioida vain kansallisella skaalalla - ne ovat nimittäin oikeasti hyviä. Ensin katsoin Koirat eivät käytä housuja, joka oli suorastaan ällistyttävän upea visuaalisesti. Okei, tarinan pihvi ei ole ihan sisäfilee-tasoa, mutta ei sitä turhaan pitkitetäkään. Hienoa näyttelytyöskentelyä ja muutama aidosti ahdistava kohtaus. Harvemmin suomalaista elokuvaa katsoessa on tullut mieleen, että aika moni still-kuva tekisi loistavan julisteen.

Vielä yllättävämpi uusi tuttavuus oli Jenni Toivoniemen ohjaama Seurapeli, jota lähdin katsomaan todella pienin odotuksin huomioiden suomalaisten draamaelokuvien tavallisen puuduttavuuden. Yllätyksekseni elokuvan dialogi oli parasta mitä olen missään kotimaisessa elokuvassa ikinä nähnyt/kuullut. Näyttelytyö ja ohjaus eivät olleet sitä tyypillistä teatterin lavalta nauhalle-kamaa vaan elokuvassa oli todellisen elämän tuntua. Tälle todella vahva suositus, mikäli kasvudraamat kiinnostavat. Erinomainen elokuva.

Jep. Plussaa siitä, että ymmärsin mielestäni kaiken ja elokuva teki hyvää työtä eksposition suhteen. Taidan haluta nyt lukea kirjan (kirjat). Mutta sitäkin enemmän haluan katsoa elokuvan uudelleen (ja taidan mennä), koska pidän Villeneuvesta ja hänen kaikista elokuvistaan valtavasti. En tiedä olinko se vain minä, vai vaikuttiko se hieman vaillinaiselta ja tyhjältä spektaakkelilta. Valtavalta, näyttävältä, audiovisuaaliselta spektaakkelilta, joka oli liian valtava jopa elokuvateatteriin. Toivottavasti porukka käy katsomassa, koska toisen osan syntyminen riippuu siitä. Elokuva itse ilmoittaa jo aloituksessa olevansa Dyyni osa 1.

Et ole ainoa. Minä myös olen Villeneuven suuri fani ja hänen aiemmat scifi-eepoksensa ovat minusta olleet monitasoisuudessaan äärimmäisen hienoja elokuvia. Dyyni on kuitenkin "vain" ihan perus sankaritarina, niin traditiossa kiinni, ettei "kaiken nähnyt" osaa oikein elokuvasta hirveästi ottaa kiinni. Audiovisuaalisesti päräyttävä elokuva kaltaiselleni CGI-heitterillekin, kuvat olivat hienoja ja musiikki vielä hienompaa. Stellan Skarsgårdin hahmo oli hyvin luotu, mutta muuten tämä minusta jää Tolkienille ja muille sukulaisille. Katson toki seuraavankin osan, mutta huomattavasti pienemmin odotuksin kuin tämän ensimmäisen.

7/10

 

[Buster]

@olkikuukkeli Pitänee selvyyden vuoksi todeta, etten suinkaan peukuttanut reagointia ja myötäilyä omaan lainaukseen. Vaan meillä on hämmentävän yhtenevät näkemykset kaikista noista kolmesta elokuvasta.

Koirat jotka eivät käytä housuja (katsoin vuosi sitten) oli hieno kansainvälisen tason pikkuelokuva, ja Seurapeli todellakin räjäytti pankin. Itkin kyyneliä siinä vaiheessa, kun TATU:n All About Us soi, koska se oli kaikki niin elämänkaltaista ja tuo kohtaus huipensi kauniisti vielä melko nuorten aikuisten sotkuista ajatuskulkua. Koska viimeksi on suomalaisessa elokuvassa käytetty valmismusiikkia noin hyvin? Dialogista ja muusta ei tarvitse edes mainita, kun sen teit jo - enkä ulkomuistista osaisikaan yksilöidä kummemmin. Raapustin tosin molemmista elokuvista elokuvapäiväkirjaan aikanaan pätkät, Seurapelistä hieman pidemmin. Oli sykähdyttävä ja jännä nähdä millainen tuo Sihja tulee olemaan, kun Toivoniemi ja Kirsikka Saari takana. Saadaanko pitkästä aikaa kunnon lastenelokuva. Odotan näin aikuisikäisenäkin sen näkemistä yllättävän paljon.

 

[Nosebleed]

Kirjaa lukematta ja aiempaa Dyyni-elokuvaa katsomatta mentiin katsomaan, joten tämä on vähän tämmönen n00bin arvio.

Audiovisuaalisesti tosiaan hieno, voisi kuvata sanoilla laadukkaasti tehtyä, epäselvää meteliä. Ei tässä ilmeisesti pitänyt tajutakkaan kaikkea, mutta silti jäi vähän semmonen fiilis kuin olisi hypännyt kesken kauden johonkin sarjaan. Vähän kuin olisi aloittanut LOTRit Kahdesta tornista tai Game of Thronesin neloskaudesta. Musiikki ja äänimaailma oli tosiaan Zimmer/Villeneuve elokuvien tyyliin vuorotellen kovaa, lähes meteliä ja sitten välillä niin hiljaista, että kuulee joka sadepisarat ja kuiskaukset. Korville hieman stressaavaa ja vieläkin tuntuu seuraavana aamuna kuin olisi ollut jossain baarissa illan.

80-luvun versiossa ilmeisesti jaettu aikoinaan lunttilappuja katsojille selkeyttämään juonta ja tapahtumia ja tuli itsekin leffan jälkeen sitten luettua wikistä yms. mitä tuli katsottua :D
Ehkä paremmin aukeaa vielä kun tulee jatko-osa ja voisi myös sen Lynchin version väijyä Netflixistä vaikka sitä on fanit ilmeisesti haukkuneet.

Onko tuo maailma muuten kuvattu kuinka tarkasti kirjassa kun niin paljon samannäköinen on visuaalisesti molemmat elokuvat?

Annetaan semmoinen varovainen 2,5/5. En kauheasti pitänyt Villeneuven Arrivalista tai Blade Runner 2049sta ja niiden kanssa oli aika samantyylinen, niin sanoisin, että jos pitää/ei pidä noista niin varmaan silloin myös pitää/ei pidä tästä. Ei tätä kuitenkaan voi haukkua kun niin laadukkaasti tehty ja varmaan nannaa faneille.

 

[Alejandro]

Dyyni on kuitenkin "vain" ihan perus sankaritarina

Tekisi mieli kommentoida tätä, mutta en haluaisi viedä keskustelua vaarallisille urille. Jonkun nohevan käyttäjän tulisi pystyttää Dyyni-ketju pystyyn. Olisi kivaa jutella elokuvista ja kirjoista.

Olipahan spektaakkeli. Olin viimeeksi yhtä innoissani elokuvasta kymmenenvuotiaana Sormusten ritareiden jälkeen. Seuraava osa ei voi tulla yhtään liian aikaisin. Älyttömän hyvät fiilikset jäi.

 

[mikko600]

Mitä ihmettä, onko Suomessa alettu tekemään hyviä elokuvia? Olen tässä Viaplay-tilauksen lopettamisen jälkeen yrittänyt katsoa palvelusta mielenkiintoisimmat leffat ennen kun maksukausi menee umpeen ja olen nähnyt jopa kaksi(!) viime aikoina tehtyä Suomi-elokuvaa, joita ei tarvitse arvioida vain kansallisella skaalalla - ne ovat nimittäin oikeasti hyviä. Ensin katsoin Koirat eivät käytä housuja, joka oli suorastaan ällistyttävän upea visuaalisesti. Okei, tarinan pihvi ei ole ihan sisäfilee-tasoa, mutta ei sitä turhaan pitkitetäkään. Hienoa näyttelytyöskentelyä ja muutama aidosti ahdistava kohtaus. Harvemmin suomalaista elokuvaa katsoessa on tullut mieleen, että aika moni still-kuva tekisi loistavan julisteen.

Vielä yllättävämpi uusi tuttavuus oli Jenni Toivoniemen ohjaama Seurapeli, jota lähdin katsomaan todella pienin odotuksin huomioiden suomalaisten draamaelokuvien tavallisen puuduttavuuden. Yllätyksekseni elokuvan dialogi oli parasta mitä olen missään kotimaisessa elokuvassa ikinä nähnyt/kuullut. Näyttelytyö ja ohjaus eivät olleet sitä tyypillistä teatterin lavalta nauhalle-kamaa vaan elokuvassa oli todellisen elämän tuntua. Tälle todella vahva suositus, mikäli kasvudraamat kiinnostavat. Erinomainen elokuva.



Et ole ainoa. Minä myös olen Villeneuven suuri fani ja hänen aiemmat scifi-eepoksensa ovat minusta olleet monitasoisuudessaan äärimmäisen hienoja elokuvia. Dyyni on kuitenkin "vain" ihan perus sankaritarina, niin traditiossa kiinni, ettei "kaiken nähnyt" osaa oikein elokuvasta hirveästi ottaa kiinni. Audiovisuaalisesti päräyttävä elokuva kaltaiselleni CGI-heitterillekin, kuvat olivat hienoja ja musiikki vielä hienompaa. Stellan Skarsgårdin hahmo oli hyvin luotu, mutta muuten tämä minusta jää Tolkienille ja muille sukulaisille. Katson toki seuraavankin osan, mutta huomattavasti pienemmin odotuksin kuin tämän ensimmäisen.

7/10

Jos Dyyniä pitää perus-sankaritarinana, oletan ettei ole tullut luettua kirjoja. Mutta selkenee siis toisessa osassa enemmän.

 

[Osmo Rapeli]

Mitä ihmettä, onko Suomessa alettu tekemään hyviä elokuvia? Olen tässä Viaplay-tilauksen lopettamisen jälkeen yrittänyt katsoa palvelusta mielenkiintoisimmat leffat ennen kun maksukausi menee umpeen ja olen nähnyt jopa kaksi(!) viime aikoina tehtyä Suomi-elokuvaa, joita ei tarvitse arvioida vain kansallisella skaalalla - ne ovat nimittäin oikeasti hyviä. Ensin katsoin Koirat eivät käytä housuja, joka oli suorastaan ällistyttävän upea visuaalisesti.

Kolmas putkeen samassa palvelussa voisi olla tämä "Elämää kuoleman jälkeen": Katso Elämää kuoleman jälkeen .Videovuokraamo netissä - Viaplay

 

[olkikuukkeli]

Jos Dyyniä pitää perus-sankaritarinana, oletan ettei ole tullut luettua kirjoja. Mutta selkenee siis toisessa osassa enemmän.

En ole lukenut kirjoja, ihan leffan varassa olen. Minulle juoni oli vähän aikuisempaa Star Warsia (toki tämäkin PG13-kamaa). Kuten sanoin, toisen osankin aion tietysti katsoa, olihan leffa aivan kelvollinen kuitenkin. Omaan makuun visuaalisesti 9/10 ja juonellisesti 6/10. Sen tiedän, että kirjasarja on maineeltaan monimutkainen. Ehkä sitä monimutkaisuutta/-tasoisuutta sitten nähdään myöhemmin.

@Alejandro Kommentoi toki ihmeessä. Kulttuurituotteista on mukava keskustella ja kuulla eri näkökulmia!

 

[Alejandro]

@Alejandro Kommentoi toki ihmeessä. Kulttuurituotteista on mukava keskustella ja kuulla eri näkökulmia!

Pelkään, että keskustelu menee helposti spoilerivyöhykkeelle, jota en todellakaan toivo. En myöskään haluaisi vihjailla mitään vaan kunnioittaa sinua ja muita käyttäjiä.

 

[palle]

En muista milloin olen viimeksi istunut elokuvateatterissa 2.5 tuntia, enkä vilkuillut kelloa kertaakaan.

Dyyni tuli tänään käytyä katsomassa ja jumalauta että kolahti ja kovaa. Lähdemateriaali ei ole tuttu, mutta silti ei tullut yllätyksenä, että pidin näkemästäni. Onhan Villeneuven kaikki näkemäni pätkät olleet erittäin hyvin omia makuhermoja kutkuttavia. Ymmärrän silti, että kaikki eivät pidä. Toki suosittelen ehdottomasti kenelle tahansa ihan vain elokuvateatteri kokemuksena, koska audiovisuaalisesti en ole hetkeen nähnyt vastaavaa nannaa. Jopa Jason Momoa tuntui hyvältä castaukselta, vaikka kaverista en muuten tykkää alkuunkaan.

Jatkoa innolla odottaen.

9/10

 

[AlapaanKarvaaja]

Vielä yllättävämpi uusi tuttavuus oli Jenni Toivoniemen ohjaama Seurapeli, jota lähdin katsomaan todella pienin odotuksin huomioiden suomalaisten draamaelokuvien tavallisen puuduttavuuden.

En jotenkaan saanut kyseisestä elokuvasta juuri mitään irti. Oli siinä hetkensä, mutta jotenkin koko ajan oli tunne, että elokuvan ja sen tarinan olisi nähnyt ennenkin ja se latisti tunnelmaa. Ilmeisen kehuttu ja pidetty se kuitenkin lienee yleisesti olevan.

 

[olkikuukkeli]

En jotenkaan saanut kyseisestä elokuvasta juuri mitään irti. Oli siinä hetkensä, mutta jotenkin koko ajan oli tunne, että elokuvan ja sen tarinan olisi nähnyt ennenkin ja se latisti tunnelmaa. Ilmeisen kehuttu ja pidetty se kuitenkin lienee yleisesti olevan.

Itsellä tuttuuden tunne liittyi kyllä ennen kaikkea omiin kokemuksiin kolmekymppisenä korkeakoulutettuna samankaltaisten ihmisten kanssa liikkuessa - niin kevyempine kuin raskaampine aiheineen. Jotenkin itselle tuli vähän sellainen Linklater-tyylinen slice-of-life-meininki tuosta parhaassa mahdollisessa mielessä. Toisaalta eihän tuollainen tyylikään läheskään kaikkiin pure, eikä liian kaukaiseen maailmaan omasta todellisuudesta käsin pääse kiinni - olen siis Seurapelin kohdeyleisöä. Itselle esim. Woody Allen-leffat ovat aina olleet vaikeita niiden insider-juttujen takia. Jollakin newyorkilaisella kulttuuri-intellektuellilla tuskin on samanlaista kokemusta!