Stallonen omalle YouTube-kanavalle on lisätty 90 min dokkari Rocky IV ohjaajan version tekemisestä.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Lauri Mikkola muokkaa Nuorten Leijonien kokoonpanoa Yhdysvallat-otteluunLue lisää »
-
Yliopistosta ja Suomi-sarjasta ponnistanut Samuli Niinisaari on yksi Liiga-kärjen uusista kulmakivistäLue lisää »
-
SaiPa-hyökkääjä Janne Naukkarisen vuosi on ollut vuoristorataa – heittää myös arvionsa Nuorista LeijonistaLue lisää »
-
Rami Määttä pitää ässälaivan suuntaa oikeana ja haluaa nostaa kannua PorissaLue lisää »
-
SaiPa räpiköi takaisin sarjan kärkipaikalle lisäpisteellä vuoden viimeisessä pelissäänLue lisää »
-
Ville Meskanen kuntoutuksestaan: "Luulin viime kaudella olleeni jo loukkaantumisen jälkeen kunnossa, mutta en ollut"Lue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 427 527
- 12 341
Stallonen omalle YouTube-kanavalle on lisätty 90 min dokkari Rocky IV ohjaajan version tekemisestä.
Many Saints of Newark katsottuna netin hämäristä onkaloista koska HBO Max -suomi päätti sitten kusta muroihini.
En usko että leffasta saa paljoakaan irti ellei Sopranos ole katsottuna ja mielellään useampaan kertaan että osasi tunnistaa pienimmätkin "call backit". Livian "oh poor you", Uncle Junin "your sisters cunt" -kiroaminen kaatuessa ja tietenkin "Varsity athlete" sekä "How's your rash -tervehdykset saivat hymyn huulille.
TV-trays oli hieno muistutus miten tämä tulee päättymään ja tosiaan kun sarja on katsottu kymmeniä kertoja niin tiesi heti että nyt on lähtö lähellä kun siellä varastolla niitä oli vino pino.
Silvion näyttelijän suora imitaatio Steven Van Zandtin suorituksesta vaikutti vähän amatöörimäiseltä.
Paulieta olisi halunnut nähdä enemmän vaikka ei hänenkään näyttelijänsä mitään oscareita tule voittamaan.
Suurin twisti oli luonnollisesti se että Corrado oli Dickien kuoleman takana. Motiivi murhalle oli taattua Sopranos-kamaa eli pikkumaisuuden takia. Osui Junioriin kuin nenä päähän.
Eipä tämä kauheasti rikastuttanut Sopranos-universumia mutta oli ihan kiva.
TV-trays oli hieno muistutus miten tämä tulee päättymään ja tosiaan kun sarja on katsottu kymmeniä kertoja niin tiesi heti että nyt on lähtö lähellä kun siellä varastolla niitä oli vino pino.
Silvion näyttelijän suora imitaatio Steven Van Zandtin suorituksesta vaikutti vähän amatöörimäiseltä.
Paulieta olisi halunnut nähdä enemmän vaikka ei hänenkään näyttelijänsä mitään oscareita tule voittamaan.
Suurin twisti oli luonnollisesti se että Corrado oli Dickien kuoleman takana. Motiivi murhalle oli taattua Sopranos-kamaa eli pikkumaisuuden takia. Osui Junioriin kuin nenä päähän.
Eipä tämä kauheasti rikastuttanut Sopranos-universumia mutta oli ihan kiva.
Viimeksi muokattu:
Joko täällä on mainittu Netflixin lyhytkauhuelokuva, joka on maailman ensimmäinen kokonaan botin käsikirjoittama leffa. Leffa on katsottavissa Youtubesta.
10/10 kamaa ja pitää otteessaan koko neljä minuuttisen ajan. Onko tässä varma voittaja lyhytelokuva-Oscarille?
”He’s no whale, he’s an underwater cop!”
10/10 kamaa ja pitää otteessaan koko neljä minuuttisen ajan. Onko tässä varma voittaja lyhytelokuva-Oscarille?
”He’s no whale, he’s an underwater cop!”
Eikö se ollutkaan Sunspring viisi vuotta sitten?
Sorjonen: Muraalimurhat (2021). Toivoin elokuvan innoittavan katsomaan sarjaa, mutta niin ei käynyt. Ennen pitkää varmaankin saatan sen katsoa, mutta ei ole korkealla prioriteeteissa. Paljon kliseitä, sillain ei hyvällä tavalla toteutettuna. Veikkasin ohjaajan olevan musamies, mutta se onkin mainosohjaaja. Ei oikein mitään isompaa draamaa ja jännitystä rakentunut elokuvassa, tai yksittäisissä kohtauksissa. Juonen kuljetus ja kerronta kömpelöä. Olisi ollut eittämättä etua sarjan katsomisesta, mutta kyllä elokuvan pitää seistä omilla jaloillaan. Virtanen mumisee eksentrisenä nero-hahmona ja hyppii ruuduissaan. En saanut kaikesta elokuvan dialogista myöskään selvää. Kuulin kyllä, mutta ei mitään hajua, mitä sanottiin parissa avainrepliikissä.
Dear, Evan Hansen (2021). Moraalisesti ruma musikaali (oliko kirja lähteenä), jonka Broadway-versiota tähdittänyt pääosanäyttelijä Ben Platt näyttää juurikin ikäiseltään, eli kolmekymppiseltä, kun hahmon pitäisi olla teini-ikäinen. Jälkimmäinen ei toki itseä sinänsä haittaa, sillä pystyn katsomaan helposti sen ohi ja kuvittelemaan näkemäni olevan totta. Siitähän elokuvan katsomisessa on kysymys aina enemmän tai vähemmän.
Moraalikysymys sen sijaan... Alustetaan juonen lähtökohta, että sen saa selitettyä. Päähenkilö Evan Hansen on teini-ikäinen high school -opiskelija, joka kärsii sairaalloisesta ujoudesta ja sosiaalisesta ahdistuksesta, minkä johdosta hänen on vaikea saada ystäviä ja puhua tuntemattomille. Eräs Evan Hansenin kanssaopiskelija tekee itsemurhan ja häneltä löydetään kirje/viesti, joka on osoitettu Evan Hansenille. Kuolleella opiskelijalla ei ollut myöskään ystäviä ja hän oli perheensäkin sisällä sulkeutunut tapaus, joten tämän vanhemmat olettavat Evanin olleen heidän kuolleen poikansa sydänystävä ja haluavat tietää; mitä he tekivät yhdessä, mistä he puhuivat, missä he tykkäsivät käydä jne. Todellisuudessa tuo kuolleelta pojalta löytynyt kirje on Evanin itselleen terapeuttisena harjoituksena kirjoittama kirje, jonka kuollut poika vain sieppasi ja piti itsellään.
Lisää moraalista sameutta tuovat peliin taloudelliset asemat. Evanin yksinhuoltajaperhe on köyhä ja kuolleen pojan perhe on rikas. Lisäksi Evan sattuu olemaan lätkässä juuri tuon kyseisen kuolleen pojan siskoon. Joten Evan ui valheilla osaksi heidän elämäänsä. En pidä siitä, että Evanin sairaalloinen ujous on pelkkä juonellinen väline. Rikkaat vanhemmat olettavat Evanin ja heidän poikansa olleen ystäviä, ja Evan ei saa sanaakaan sanotuksi. Ei kiellä, ei myönnä, ei sano mitään. Antaa vain asioiden edetä. Tuo nimenomaan sairaalloinen ujous on kehitetty ainoastaan tuota kohtausta varten, että sillä saadaan pidettyä Evan jollakin tavalla vielä sympaattisena ja pidettävänä hahmona noin rumasta valheesta huolimatta. En pidä siitä. Erityisesti kun Evan oikeastaan heti tämän jälkeen lähti vapaaehtoisesti syventämään valhettaan varsin vaivattomasti vailla tunnontuskia. Häntä on vaikea olla näkemättä hieman kavalana hahmona. Tästä olisi saanut todella hienon synkän ja puhuttelevan tarinan aikaiseksi kanadalaisen White Lien hengessä, jos käsikirjoittavat olisivat vain kunnolla hyväksyneet ja myöntäneet Evanin teon synkkyyden. Antisankarista, tai pahiksesta, on mahdollista pitää siinä missä "hyviksestäkin". Tai ainakin vähintäänkin ymmärtää hänen tekojaan ja sympatisoida, jopa empatisoida. Ei se ole este. Myöskään musikaali genrenä ei ole este synkille ja raskaille asioille, joita käsitellään muutenkin kuin pinnallisesti.
Koko korttitalo käsikirjoituksen osalta vielä romahtaa kaikkien puolesta taistelevan Alannan epäjohdonmukaiseen tekoon, koska se on jälleen helppo juoniväline ja oikotie, jolla tätä tarinaa viedään kohti loppuhuipennusta. Elokuvan pitäisi kertoa nuorten mielenterveysongelmista mm., mutta tämä näyttäytyy tahattomasti pinnallisena tarinana itsekkäistä ihmisistä.
Syke: Hätätila (2021). En ole katsonut sarjaa. Mukulana katsoin Teho-osastoa, sekä George Clooneyta, ja siitä sain loppuelämän annoksen lääkäridraamoja. Kuinka erilaisia eri lääkärisarjat nyt voivat lopulta olla? Elokuva oli jännä, ei ehkä järin laadukas, mutta ihan jännää ja passelia viihdettä. Hämmensi vain nuo muutamat kohtaukset, jossa lääkäri/hoitajahahmot käyttäytyivät jumalan tavoin. Neliraajahalvautunut ja loppu. Mistä he tietävät, ettei ensin mainittu kärsinyt jostain masennuksesta. Mitä on tapahtunut Hippokrateen valalle? Mutta Krista Kosonen on ihana ja mukava nähdä, että suomalaisen komedian kulmakivi, eli tyhmät ja avuttomat esimiehet, jatkavat voittokulkuaan nykyaikanakin. Ihan mukava ja helpporuokainen sarja isoja tunteita. Ei ole vaikea nähdä, miksi sarja on vissiin ihan suosittu. Hetkittäin paistoi läpi tietty "sunnuntaidraaman" lämpeys noista ihmissuhteista, vaikka elokuva olikin hieman tummasävyinen ja dramaattinen.
Hytti no.6 (2021). Aika hemmetin hyvä elokuva. Sulattelen vielä, mutta vuoden parhaiden joukossa tässä kohtaa. Mustaa komediaa, venäläistä sielunmaisemaa ja junamatkailua, sekä hieno sisäinen herääminen/kypsyminen päähahmolle matkan päätteeksi. Hetken jo epäilin, että pitääkö todeta matkan olleen tärkeämpi määränpäätä, mutta kyllä se sieltä huipentui nätisti ja hillitysti. Pari kertaa sai silmiä räpytellä kostumisen estämiseksi.
Dear, Evan Hansen (2021). Moraalisesti ruma musikaali (oliko kirja lähteenä), jonka Broadway-versiota tähdittänyt pääosanäyttelijä Ben Platt näyttää juurikin ikäiseltään, eli kolmekymppiseltä, kun hahmon pitäisi olla teini-ikäinen. Jälkimmäinen ei toki itseä sinänsä haittaa, sillä pystyn katsomaan helposti sen ohi ja kuvittelemaan näkemäni olevan totta. Siitähän elokuvan katsomisessa on kysymys aina enemmän tai vähemmän.
Moraalikysymys sen sijaan... Alustetaan juonen lähtökohta, että sen saa selitettyä. Päähenkilö Evan Hansen on teini-ikäinen high school -opiskelija, joka kärsii sairaalloisesta ujoudesta ja sosiaalisesta ahdistuksesta, minkä johdosta hänen on vaikea saada ystäviä ja puhua tuntemattomille. Eräs Evan Hansenin kanssaopiskelija tekee itsemurhan ja häneltä löydetään kirje/viesti, joka on osoitettu Evan Hansenille. Kuolleella opiskelijalla ei ollut myöskään ystäviä ja hän oli perheensäkin sisällä sulkeutunut tapaus, joten tämän vanhemmat olettavat Evanin olleen heidän kuolleen poikansa sydänystävä ja haluavat tietää; mitä he tekivät yhdessä, mistä he puhuivat, missä he tykkäsivät käydä jne. Todellisuudessa tuo kuolleelta pojalta löytynyt kirje on Evanin itselleen terapeuttisena harjoituksena kirjoittama kirje, jonka kuollut poika vain sieppasi ja piti itsellään.
Lisää moraalista sameutta tuovat peliin taloudelliset asemat. Evanin yksinhuoltajaperhe on köyhä ja kuolleen pojan perhe on rikas. Lisäksi Evan sattuu olemaan lätkässä juuri tuon kyseisen kuolleen pojan siskoon. Joten Evan ui valheilla osaksi heidän elämäänsä. En pidä siitä, että Evanin sairaalloinen ujous on pelkkä juonellinen väline. Rikkaat vanhemmat olettavat Evanin ja heidän poikansa olleen ystäviä, ja Evan ei saa sanaakaan sanotuksi. Ei kiellä, ei myönnä, ei sano mitään. Antaa vain asioiden edetä. Tuo nimenomaan sairaalloinen ujous on kehitetty ainoastaan tuota kohtausta varten, että sillä saadaan pidettyä Evan jollakin tavalla vielä sympaattisena ja pidettävänä hahmona noin rumasta valheesta huolimatta. En pidä siitä. Erityisesti kun Evan oikeastaan heti tämän jälkeen lähti vapaaehtoisesti syventämään valhettaan varsin vaivattomasti vailla tunnontuskia. Häntä on vaikea olla näkemättä hieman kavalana hahmona. Tästä olisi saanut todella hienon synkän ja puhuttelevan tarinan aikaiseksi kanadalaisen White Lien hengessä, jos käsikirjoittavat olisivat vain kunnolla hyväksyneet ja myöntäneet Evanin teon synkkyyden. Antisankarista, tai pahiksesta, on mahdollista pitää siinä missä "hyviksestäkin". Tai ainakin vähintäänkin ymmärtää hänen tekojaan ja sympatisoida, jopa empatisoida. Ei se ole este. Myöskään musikaali genrenä ei ole este synkille ja raskaille asioille, joita käsitellään muutenkin kuin pinnallisesti.
Koko korttitalo käsikirjoituksen osalta vielä romahtaa kaikkien puolesta taistelevan Alannan epäjohdonmukaiseen tekoon, koska se on jälleen helppo juoniväline ja oikotie, jolla tätä tarinaa viedään kohti loppuhuipennusta. Elokuvan pitäisi kertoa nuorten mielenterveysongelmista mm., mutta tämä näyttäytyy tahattomasti pinnallisena tarinana itsekkäistä ihmisistä.
Syke: Hätätila (2021). En ole katsonut sarjaa. Mukulana katsoin Teho-osastoa, sekä George Clooneyta, ja siitä sain loppuelämän annoksen lääkäridraamoja. Kuinka erilaisia eri lääkärisarjat nyt voivat lopulta olla? Elokuva oli jännä, ei ehkä järin laadukas, mutta ihan jännää ja passelia viihdettä. Hämmensi vain nuo muutamat kohtaukset, jossa lääkäri/hoitajahahmot käyttäytyivät jumalan tavoin. Neliraajahalvautunut ja loppu. Mistä he tietävät, ettei ensin mainittu kärsinyt jostain masennuksesta. Mitä on tapahtunut Hippokrateen valalle? Mutta Krista Kosonen on ihana ja mukava nähdä, että suomalaisen komedian kulmakivi, eli tyhmät ja avuttomat esimiehet, jatkavat voittokulkuaan nykyaikanakin. Ihan mukava ja helpporuokainen sarja isoja tunteita. Ei ole vaikea nähdä, miksi sarja on vissiin ihan suosittu. Hetkittäin paistoi läpi tietty "sunnuntaidraaman" lämpeys noista ihmissuhteista, vaikka elokuva olikin hieman tummasävyinen ja dramaattinen.
Hytti no.6 (2021). Aika hemmetin hyvä elokuva. Sulattelen vielä, mutta vuoden parhaiden joukossa tässä kohtaa. Mustaa komediaa, venäläistä sielunmaisemaa ja junamatkailua, sekä hieno sisäinen herääminen/kypsyminen päähahmolle matkan päätteeksi. Hetken jo epäilin, että pitääkö todeta matkan olleen tärkeämpi määränpäätä, mutta kyllä se sieltä huipentui nätisti ja hillitysti. Pari kertaa sai silmiä räpytellä kostumisen estämiseksi.
Viimeksi muokattu:
Itsekin tämän juuri katsoneena veit varpaat suustani tuolla spoilerilla. Leffassa on hienoja pieniä nyasseja jatkuvasti itse tv-sarjaan peilaten. Tätä katsoessa pitää tietää Sopranos tarina aika hyvin, jotta leffasta saa mitään irti. Ehkä Dickien rooli olisi voinut olla pienempikin. No Sopranos faneille ihan hyvä pätkä.
Se että Tony tiesi, kuten sarjassa totesikin sen, että peruukki sillä on ollut aina. Antoi myös tähän selvyyden
olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Täältä tullaan elämä
YLE on tehnyt taas kulttuuripalveluksen ja pistänyt tällaisen jo yli nelikymppisen suomalaisen kulttileffan pysyvästi katsottavaksi areenaan. Aika vähän on lopulta tuota Suomi-skeneä tullut kulutettua ja tämäkin oli uusi tuttavuus. Aika shokeeraavastihan se alkaa dokumentaarisesti kuvattuine synnytyksineen ja ainakin meille Jarmusch-/Linklater-tyylisten slice of life-kuvausten ystäville elokuva tarjoilee mielenkiintoisen tarinankaaren.
Ennen kaikkea elokuva on aikamatka vuoteen 1980, Suomeen, joka oli kovaa vauhtia nousemassa osaksi länsi-Eurooppaa elokuvassa kuvatun sukupolven johdolla. Tässä päähenkilöt tosin tarkkailevat orastavaa (öljykriisin jälkeisestä stagnaatiosta ponnistavaa) nousu-Suomea syrjäytyneinä ja leimaantuneina. Lähiö- ja kaupunkikuvat ovat nannaa, tässä ei mitään Suomi-leffoille tyypillistä maalaisromantiikkaa tai juuri muutakaan romantiikkaa ole minkään vertaa.
Lähes täysin amatööripohjainen näyttelijäkööri tekee ihan kunnioitettavaa työtä. Hauskalla tavalla - tietysti elokuvan aiheesta johtuen - paikoitellen kulmikas näyttely oikeastaan tukee elokuvan realistista otetta. Ja 18-vuotiasta Kati Outista katsoessa on helppo huomata, miksi hänestä tuli myöhemmin tunnetumman Kaurismäen vakionäyttelijä!
8/10
YLE on tehnyt taas kulttuuripalveluksen ja pistänyt tällaisen jo yli nelikymppisen suomalaisen kulttileffan pysyvästi katsottavaksi areenaan. Aika vähän on lopulta tuota Suomi-skeneä tullut kulutettua ja tämäkin oli uusi tuttavuus. Aika shokeeraavastihan se alkaa dokumentaarisesti kuvattuine synnytyksineen ja ainakin meille Jarmusch-/Linklater-tyylisten slice of life-kuvausten ystäville elokuva tarjoilee mielenkiintoisen tarinankaaren.
Ennen kaikkea elokuva on aikamatka vuoteen 1980, Suomeen, joka oli kovaa vauhtia nousemassa osaksi länsi-Eurooppaa elokuvassa kuvatun sukupolven johdolla. Tässä päähenkilöt tosin tarkkailevat orastavaa (öljykriisin jälkeisestä stagnaatiosta ponnistavaa) nousu-Suomea syrjäytyneinä ja leimaantuneina. Lähiö- ja kaupunkikuvat ovat nannaa, tässä ei mitään Suomi-leffoille tyypillistä maalaisromantiikkaa tai juuri muutakaan romantiikkaa ole minkään vertaa.
Lähes täysin amatööripohjainen näyttelijäkööri tekee ihan kunnioitettavaa työtä. Hauskalla tavalla - tietysti elokuvan aiheesta johtuen - paikoitellen kulmikas näyttely oikeastaan tukee elokuvan realistista otetta. Ja 18-vuotiasta Kati Outista katsoessa on helppo huomata, miksi hänestä tuli myöhemmin tunnetumman Kaurismäen vakionäyttelijä!
8/10
Viimeksi muokattu:
olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Mikähän myöhäisillan aivopieru tämä oli :D
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Nyt kun Venom let there be carnage tuli teattereihin niin ois kiva kattoa tuo eka Venom mutta ei tahdo löytyä mistään. Löytyykö joltain tietoa näkyykö striimauspalveluista vai onko pakko vaan vuokrata erikseen
Ei näytä löytyvän kuin vuokraamoista.
Venom - elokuva: missä suoratoistettavissa netissä
Onko Venom striimattavissa Netflixissä, tai Viaplayissä? Selvitä missä voit katsoa elokuvia netissä nyt!
(JustWatch on kätevä sivusto näille.)
Tenet 2/5. Räiskettä, maailmanpelastusta ja aikamatkustusta. Yhden tekevä juoni. Paska äänimixaus. Ei kuulunut yhtään dialogia ellei laittanut ääniä todella kovalle, jolloin koko talomme olisi varmaan liikahtanut räjähdysäänten voimakkuudesta. Ainakin HBO maxilla näin. Action-kohtaukset hienoja ja näyttelijät tekivät parhaansa. Siitä yksi tähti.
Nolanin huonoin elokuva.
Nolanin huonoin elokuva.
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Ei tule itseltä tällaista muistikuvaa että äänissä ois ollu ongelmia
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Aikanaan kun Ilmestyskirja. Nyt. -leffasta tuli tämä ohjaajan pidempi versio, oli hemmetin hienoa ja upeaa ja kiehtovaa nähdä nämä alkuperäisestä poistetut kohtaukset.
Kun katsoo nyt uudestaan, niin ne ovat edelleen sellaisenaan ihan hienoja kohtauksia, mutta aika puuduttavaksi tekevät kokonaisuuden. Että kerta riitti pidennettynä, toisella olisi voinut jättää väliin extrat.
Kun katsoo nyt uudestaan, niin ne ovat edelleen sellaisenaan ihan hienoja kohtauksia, mutta aika puuduttavaksi tekevät kokonaisuuden. Että kerta riitti pidennettynä, toisella olisi voinut jättää väliin extrat.
Hols Nilgerssön
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 1992-1993 JyP HT, no smoking team
Huhuilen hieman vanhempaan viestiin, jos sallit.
Ei ole elokuva, mutta pinta-aluksia on kuvioissa ja merellistä sotakikkailua dystooppisessa nykymaailman skenaariossa, joku saattaisi jopa scifiksi kutsua. Semmonen 7/10 mutta aihepiiri saattaisi sua kiinnostella.
Rocky IV - Rocky vs. Drago
Syltyn ohjaajan versio tuli katsottua ja ihan mielenkiintoinen versio kyllä oli. Elokuva ei loppujen lopuksi kauheasti eroa aiemmasta ja mittaakin elokuvalla oli aika sama kuin vanhalla teatteriversiolla 93 min.
Leffa alkaa Rocky III flashbackillä Clubber-matsista ja miten Apollo auttoi Rocky treenaamaan. Eye of the tiger, man. Tämän jälkeen Apollo näkee uima-altaassa uutisen Dragon saapumisesta USAhan. Osa jutuista on kuvattu eri näkö- ja kuvakulmista ja osa on samaa. Paulieta on hieman vähemmän kun tämän robotti lensi kaatopaikalle niin näitä kohtauksia ei ole. Adrian puolestaan saa pari kohtausta lisää mm. ennen Rockyn lähtöä Venäjälle ja You can't win! - kohtaus on pidempi. Drago puhuu hieman enemmän eikä näin ollen ole täysin cold machine. Rocky Jr.lle myös Rocky kertoo elämänviisauksia mitä ei ollut alkuperäisessä mielestäni. Tässä versiossa myös selitetään miksei Rockylla ole sparraustoveria Venäjällä. Drago-matsissa myös matsia on hieman korjailtu näyttämään ehkä enemmän oikealta matsilta niin, että lyönnit näyttävät osuvan paremmin. Lisäksi Dragon joihinkin moukari-iskuihin on pistetty enemmän osumaa ääneen puolesta korostamaan, että minkälainen voima lyönneissä on. Rockylla on myös pieni Rocky 6-hetki kehässä jossa kuullaan vanhaa(?) Sylttyä.
Osa uudistuksista on hyviä ja parempia, mutta joistakin ehkä ymmärtää minkä takia ne leikattiin alunperin pois.
Kaikesta huolimatta, annetaan 10/10. Vanhaa ennen näkemätöntä Rocky ja Stallone-materiaalia on aina siisti nähdä. Toivottavasti joskus nähdään vielä Rocky Vsta ohjaajan versio hyvälaatuisena, netin syövereistä tuokin löytyy raakaversiona. En kyllä tiedä onko Stallone halukas tuohon koskemaan kun ei itse ohjannut elokuvaa ja Junioria näytellyt oma poika Sage kuoli yllättäen 10 vuotta sitten.
Edit. Itseasiassa tässä haastattelussa Syltty sanoo, että haluaisi kokeilla editoida myös Rocky V!
Syltyn ohjaajan versio tuli katsottua ja ihan mielenkiintoinen versio kyllä oli. Elokuva ei loppujen lopuksi kauheasti eroa aiemmasta ja mittaakin elokuvalla oli aika sama kuin vanhalla teatteriversiolla 93 min.
Leffa alkaa Rocky III flashbackillä Clubber-matsista ja miten Apollo auttoi Rocky treenaamaan. Eye of the tiger, man. Tämän jälkeen Apollo näkee uima-altaassa uutisen Dragon saapumisesta USAhan. Osa jutuista on kuvattu eri näkö- ja kuvakulmista ja osa on samaa. Paulieta on hieman vähemmän kun tämän robotti lensi kaatopaikalle niin näitä kohtauksia ei ole. Adrian puolestaan saa pari kohtausta lisää mm. ennen Rockyn lähtöä Venäjälle ja You can't win! - kohtaus on pidempi. Drago puhuu hieman enemmän eikä näin ollen ole täysin cold machine. Rocky Jr.lle myös Rocky kertoo elämänviisauksia mitä ei ollut alkuperäisessä mielestäni. Tässä versiossa myös selitetään miksei Rockylla ole sparraustoveria Venäjällä. Drago-matsissa myös matsia on hieman korjailtu näyttämään ehkä enemmän oikealta matsilta niin, että lyönnit näyttävät osuvan paremmin. Lisäksi Dragon joihinkin moukari-iskuihin on pistetty enemmän osumaa ääneen puolesta korostamaan, että minkälainen voima lyönneissä on. Rockylla on myös pieni Rocky 6-hetki kehässä jossa kuullaan vanhaa(?) Sylttyä.
Osa uudistuksista on hyviä ja parempia, mutta joistakin ehkä ymmärtää minkä takia ne leikattiin alunperin pois.
Kaikesta huolimatta, annetaan 10/10. Vanhaa ennen näkemätöntä Rocky ja Stallone-materiaalia on aina siisti nähdä. Toivottavasti joskus nähdään vielä Rocky Vsta ohjaajan versio hyvälaatuisena, netin syövereistä tuokin löytyy raakaversiona. En kyllä tiedä onko Stallone halukas tuohon koskemaan kun ei itse ohjannut elokuvaa ja Junioria näytellyt oma poika Sage kuoli yllättäen 10 vuotta sitten.
Edit. Itseasiassa tässä haastattelussa Syltty sanoo, että haluaisi kokeilla editoida myös Rocky V!
Viimeksi muokattu:
Yle Areenaan tullut korealainen elokuva "Burning". Aika jännä. Ei Squid Game -näyttelyä.
areena.yle.fi
Burning
Kolme nuorta aikuista muodostaa epätavallisen triangelin, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Kun Ben paljastaa epätavallisen harrastuksensa ja Haemi yllättäen katoaa, Jongsun sisällä kytevä mustasukkaisuus roihahtaa liekkeihin. Kolmiodraamasta mystiseksi jännäriksi muuttuva elokuva perustuu...
Elokuva-arvostelu | Yli kahdeksan miljoonaa euroa maksanut Ilkka Remes -filmatisointi Omerta 6/12 on niin tönkkö, että se muistuttaa toimintaelokuvien parodiaa
Suomalaisittain poikkeuksellisen kallis Omerta 6/12 tulvii kliseitä ja kökköjä repliikkejä, eikä toimintakaan ole päätähuimaavaa.
www.hs.fi
Taitaa olla hyvä elokuva tiedossa, kun saa näin kovaa kritiikkiä Hesarissa.
Tuli katsottua eilen Yle Teemalta tuo Noidantappajat (1968). Olipahan suorastaan kuvottava tositapahtumiin perustuva elokuva. Kaikessa karmeudessaan kuitenkin varsin vangitseva mestariteos joka oli pakko katsoa loppuun vaikka olisi pitänyt olla nukkumassa.
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Iso peukku tälle. Itse nautin suuresti nostalgia tripeistä.
Gibsonhan on todella kovassa kuosissa näyttänyt olevan 65v ikäiseksi. Yleensäkin mies oli siinä joskus Expendables 3:n aikaan varmasti lihasten osalta kovemmassa tikissä kuin koskaan aiemmin. Eli fyysisesti kyllä toimintakomedia-roolin ajattelisi lähtevän edelleen ongelmitta. 10 vuotta vanhempi Danny Glover sitten taasen ei varmasti kauhean räväkkää menoa saa aikaiseksi.
Lethal Weapon 5 huhujahan pyöri jo silloin kun Richard Donner oli vielä elossa. 91-vuotiaana olisi ollut vielä hommassa mukana. Sitten vain aikansa tuli täyteen tuossa viitisen kuukautta sitten.
Myös Donnerin kasari-seikkailu Arkajaloista (The Goonies) ollaan tekemässä jatko-osaa. Elokuva pyritään tekemään mahdollisuuksien rajoissa, niin samoilla näyttelijöillä kuin ensimmäinenkin osa. Käsikirjoitusta työstää Chris Columbus. Chrisin kynä sauhuaa niinikään kauhukomedia Riiviöiden (Gremlins) kolmannen osan parissa, joka toivottavasti jonain päivänä tavoittaa valkokankaan.
Laitetaan kootusti tänne kaksi hyvää elokuvaa, jotka katsoin.
HBO Maxilta voi paikantaa elokuvan 8-bit Christmas, joka on nostalginen 80-luvun koko perheen elokuva kuten vaikkapa Yksin kotona. Se sijoittuu 80-luvun lopulle ja kertoo siitä ajasta, kun Nintendo Entertainment System - eli NES - oli kuumin, siistein ja ainoa asia, joka pyöri pienten lasten päissä. Itse olen 90-luvun lapsi ja löysin silti valtavasti yhtymäkohtia omaan nuoruuteen, koska ei ollut internettiä ja älypuhelimia, ja meidän sukupolvella oli omat himoitut konsolit, lisälaitteet ja pelit. Se oli aikaa, kun pelihimoissa käytiin sellaistenkin koulukavereiden kodeissa pelaamassa , jotka eivät varsinaisesti olleet sinun hyviä "kavereita". Heillä nyt vain sattui olemaan joku hyvä peli, jota oli kiva pelata. Koulussa välitunneilla himoittiin porukalla uutuuksia ja mietittiin vähän, että kuka ostaa minkäkin pelin, ettei kaikki käytetä rajattuja rahoja samaan peliin. Se oli tarkkaa hommaa, koska viikko- ja lahjarahoja ei tullut joka raosta ja pelit maksoi paikallisessa kaupassa uutena jotain 350 markkaa, mikä oli massiivinen raha, kun viikkorahana saatoit saada tyyliin 20 markkaa (reilut 3 euroa). Mutta se nyt oli muutenkin aikaa jolloin kahvikuppi maksoi kaksi markkaa, eikä kaksi euroa.
Mutta siis elokuva... Sen pääosassa on n. 10-vuotias poika, joka haluaa joululahjaksi NES:n. Hänellä on koulussa joukko saman henkisiä ystäviä samalla lahjatoiveella ja pelihimolla, jotka hän osuvasti esittelee verrattain yksiulotteisina, koska tuossa iässä asiat vain ovat niin ja kaikkiin lyödään heitä määrittävä leima. Samalla tavalla hänen perheensä on liioitellun satiirinen, koska sillä tavalla poika näkee maailman. Hänen pikkusiskonsa on ärsyttävä, vanhempien huomiota janoava manipuloija, äitinsä on hajamielinen "sata rautaa tulessa" -oleva alennustenmetsästäjä ja isänsä (loistava Steve Zahn) on hiljainen ja muinaisemmalla aikakaudella varttunut kunnostelija, joka ei saa koskaan mitään valmiiksi. Elokuvan vuotuinen suuri jouluostosmatka on silkkaa nostalgista (ja komedista) kultaa ja kadonnutta kulttuuriperintöä, jonka internet on pilannut, koska enää ei tarvitse lähteä fyysisesti paikan päälle.
8-bit Christmas on erittäin hauska, hyvin nostalginen ja sillä on sydän paikallaan. Voi niitä aikoja, kun välitunnilla pelattiin kukkulan kuningasta... Olen tuskaillut sen parissa monesti, miten nykyaikana ei jotenkin osata tehdä samanlaisia lasten kannattelemia ja verrattain kypsiä koko perheen elokuvia, joita tehtiin 80-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuolellakin. Mutta tässä sellainen nyt sitten olisi. Tässä ei ole mitään tyhmennettyä ja lapsellista, se toimii sellaisenaan niin lapselle kuin aikuiselle, jotka nauttivat tasan samoista asioista. Hieno jouluelokuva, joka menee omissa papereissa Feast of the Seven Fishesin (etsikää, ette pety, tai ilmoittakaa jollekin tv-kanavalle, että hopi hopi hommatkaa) kanssa välittömästi joulun klassikkoelokuvien kirjoon.
Toinen elokuva puolestaan oli Netflixistä espanjalainen Rajan lait / Outlaws. Se on varttumistarina ja rikoselokuva punaisten valojen alueelta, jonka päähahmon establisointi on oppikirjakamaa tehokkuudessaan, minkä vuoksi tuo kiusattu ruma ankanpoikanen nimeltä Nacho ansaitsee välittömän katsojan sympatian.
Nacho on 17-vuotias poika, joka asuu edelleen verrattain hyvin toimeen tulevan perheensä luona. Hänen isänsä on hyvin tarkat rajat asettanut ja jopa tahattoman tukahduttava kasvattaja, sillä hän kohtelee aikuisuuden kynnyksellä olevaa Nachoa vielä kuin esiteiniä. Nacho ei ole elänyt yhtään, hänellä ei ole ikäistensä kokemuksia ja hän on turhautunut. Väsynyt olemaan ulkopuolinen, väsynyt olemaan kiusattu. Ehkä parhaiten hänen tilannettaan kuvaa, että 17-vuotiaana hänen ainoa toimeentulonsa on isältään saamansa viikkoraha - siis 17-vuotiaana. Kuinka emaskuloivaa on joutua anelemaan lisää rahaa isältään päästääkseen elokuviin tuossa iässä?
Nachon kapinointi alkaa, kun hän törmää viehättävään tyttöön (järkyttävän kaunis Begona Vargas) ja tämän poikaystävään, joita kuvaillaan hänelle huonona seurana, he tietävät pelkästään ikävyyksiä. Mutta Nacho on ihastunut ja haluaa olla tytön lähellä. Ja tämä Nachon tuntema vetovoima johdattaa hänet useiden ensimmäisten kokemusten äärelle, hän elää. Mutta rakkaus/ihastus tätä eri taustasta tulevaa tyttöä kohtaan ja maskuliinisuutensa todistelu johdattaa Nachoa myös kohti huonoja teitä ja valintoja kohti.
HBO Maxilta voi paikantaa elokuvan 8-bit Christmas, joka on nostalginen 80-luvun koko perheen elokuva kuten vaikkapa Yksin kotona. Se sijoittuu 80-luvun lopulle ja kertoo siitä ajasta, kun Nintendo Entertainment System - eli NES - oli kuumin, siistein ja ainoa asia, joka pyöri pienten lasten päissä. Itse olen 90-luvun lapsi ja löysin silti valtavasti yhtymäkohtia omaan nuoruuteen, koska ei ollut internettiä ja älypuhelimia, ja meidän sukupolvella oli omat himoitut konsolit, lisälaitteet ja pelit. Se oli aikaa, kun pelihimoissa käytiin sellaistenkin koulukavereiden kodeissa pelaamassa , jotka eivät varsinaisesti olleet sinun hyviä "kavereita". Heillä nyt vain sattui olemaan joku hyvä peli, jota oli kiva pelata. Koulussa välitunneilla himoittiin porukalla uutuuksia ja mietittiin vähän, että kuka ostaa minkäkin pelin, ettei kaikki käytetä rajattuja rahoja samaan peliin. Se oli tarkkaa hommaa, koska viikko- ja lahjarahoja ei tullut joka raosta ja pelit maksoi paikallisessa kaupassa uutena jotain 350 markkaa, mikä oli massiivinen raha, kun viikkorahana saatoit saada tyyliin 20 markkaa (reilut 3 euroa). Mutta se nyt oli muutenkin aikaa jolloin kahvikuppi maksoi kaksi markkaa, eikä kaksi euroa.
Mutta siis elokuva... Sen pääosassa on n. 10-vuotias poika, joka haluaa joululahjaksi NES:n. Hänellä on koulussa joukko saman henkisiä ystäviä samalla lahjatoiveella ja pelihimolla, jotka hän osuvasti esittelee verrattain yksiulotteisina, koska tuossa iässä asiat vain ovat niin ja kaikkiin lyödään heitä määrittävä leima. Samalla tavalla hänen perheensä on liioitellun satiirinen, koska sillä tavalla poika näkee maailman. Hänen pikkusiskonsa on ärsyttävä, vanhempien huomiota janoava manipuloija, äitinsä on hajamielinen "sata rautaa tulessa" -oleva alennustenmetsästäjä ja isänsä (loistava Steve Zahn) on hiljainen ja muinaisemmalla aikakaudella varttunut kunnostelija, joka ei saa koskaan mitään valmiiksi. Elokuvan vuotuinen suuri jouluostosmatka on silkkaa nostalgista (ja komedista) kultaa ja kadonnutta kulttuuriperintöä, jonka internet on pilannut, koska enää ei tarvitse lähteä fyysisesti paikan päälle.
8-bit Christmas on erittäin hauska, hyvin nostalginen ja sillä on sydän paikallaan. Voi niitä aikoja, kun välitunnilla pelattiin kukkulan kuningasta... Olen tuskaillut sen parissa monesti, miten nykyaikana ei jotenkin osata tehdä samanlaisia lasten kannattelemia ja verrattain kypsiä koko perheen elokuvia, joita tehtiin 80-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuolellakin. Mutta tässä sellainen nyt sitten olisi. Tässä ei ole mitään tyhmennettyä ja lapsellista, se toimii sellaisenaan niin lapselle kuin aikuiselle, jotka nauttivat tasan samoista asioista. Hieno jouluelokuva, joka menee omissa papereissa Feast of the Seven Fishesin (etsikää, ette pety, tai ilmoittakaa jollekin tv-kanavalle, että hopi hopi hommatkaa) kanssa välittömästi joulun klassikkoelokuvien kirjoon.
Toinen elokuva puolestaan oli Netflixistä espanjalainen Rajan lait / Outlaws. Se on varttumistarina ja rikoselokuva punaisten valojen alueelta, jonka päähahmon establisointi on oppikirjakamaa tehokkuudessaan, minkä vuoksi tuo kiusattu ruma ankanpoikanen nimeltä Nacho ansaitsee välittömän katsojan sympatian.
Nacho on 17-vuotias poika, joka asuu edelleen verrattain hyvin toimeen tulevan perheensä luona. Hänen isänsä on hyvin tarkat rajat asettanut ja jopa tahattoman tukahduttava kasvattaja, sillä hän kohtelee aikuisuuden kynnyksellä olevaa Nachoa vielä kuin esiteiniä. Nacho ei ole elänyt yhtään, hänellä ei ole ikäistensä kokemuksia ja hän on turhautunut. Väsynyt olemaan ulkopuolinen, väsynyt olemaan kiusattu. Ehkä parhaiten hänen tilannettaan kuvaa, että 17-vuotiaana hänen ainoa toimeentulonsa on isältään saamansa viikkoraha - siis 17-vuotiaana. Kuinka emaskuloivaa on joutua anelemaan lisää rahaa isältään päästääkseen elokuviin tuossa iässä?
Nachon kapinointi alkaa, kun hän törmää viehättävään tyttöön (järkyttävän kaunis Begona Vargas) ja tämän poikaystävään, joita kuvaillaan hänelle huonona seurana, he tietävät pelkästään ikävyyksiä. Mutta Nacho on ihastunut ja haluaa olla tytön lähellä. Ja tämä Nachon tuntema vetovoima johdattaa hänet useiden ensimmäisten kokemusten äärelle, hän elää. Mutta rakkaus/ihastus tätä eri taustasta tulevaa tyttöä kohtaan ja maskuliinisuutensa todistelu johdattaa Nachoa myös kohti huonoja teitä ja valintoja kohti.
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy