Mitä ihmettä, onko Suomessa alettu tekemään hyviä elokuvia? Olen tässä Viaplay-tilauksen lopettamisen jälkeen yrittänyt katsoa palvelusta mielenkiintoisimmat leffat ennen kun maksukausi menee umpeen ja olen nähnyt jopa kaksi(!) viime aikoina tehtyä Suomi-elokuvaa, joita ei tarvitse arvioida vain kansallisella skaalalla - ne ovat nimittäin oikeasti hyviä. Ensin katsoin
Koirat eivät käytä housuja, joka oli suorastaan ällistyttävän upea visuaalisesti. Okei, tarinan pihvi ei ole ihan sisäfilee-tasoa, mutta ei sitä turhaan pitkitetäkään. Hienoa näyttelytyöskentelyä ja muutama aidosti ahdistava kohtaus. Harvemmin suomalaista elokuvaa katsoessa on tullut mieleen, että aika moni still-kuva tekisi loistavan julisteen.
Vielä yllättävämpi uusi tuttavuus oli Jenni Toivoniemen ohjaama
Seurapeli, jota lähdin katsomaan todella pienin odotuksin huomioiden suomalaisten draamaelokuvien tavallisen puuduttavuuden. Yllätyksekseni elokuvan dialogi oli parasta mitä olen missään kotimaisessa elokuvassa ikinä nähnyt/kuullut. Näyttelytyö ja ohjaus eivät olleet sitä tyypillistä teatterin lavalta nauhalle-kamaa vaan elokuvassa oli todellisen elämän tuntua. Tälle todella vahva suositus, mikäli kasvudraamat kiinnostavat. Erinomainen elokuva.
Jep. Plussaa siitä, että ymmärsin mielestäni kaiken ja elokuva teki hyvää työtä eksposition suhteen. Taidan haluta nyt lukea kirjan (kirjat). Mutta sitäkin enemmän haluan katsoa elokuvan uudelleen (ja taidan mennä), koska pidän Villeneuvesta ja hänen kaikista elokuvistaan valtavasti. En tiedä olinko se vain minä, vai vaikuttiko se hieman vaillinaiselta ja tyhjältä spektaakkelilta. Valtavalta, näyttävältä, audiovisuaaliselta spektaakkelilta, joka oli liian valtava jopa elokuvateatteriin. Toivottavasti porukka käy katsomassa, koska toisen osan syntyminen riippuu siitä. Elokuva itse ilmoittaa jo aloituksessa olevansa Dyyni osa 1.
Et ole ainoa. Minä myös olen Villeneuven suuri fani ja hänen aiemmat scifi-eepoksensa ovat minusta olleet monitasoisuudessaan äärimmäisen hienoja elokuvia. Dyyni on kuitenkin "vain" ihan perus sankaritarina, niin traditiossa kiinni, ettei "kaiken nähnyt" osaa oikein elokuvasta hirveästi ottaa kiinni. Audiovisuaalisesti päräyttävä elokuva kaltaiselleni CGI-heitterillekin, kuvat olivat hienoja ja musiikki vielä hienompaa. Stellan Skarsgårdin hahmo oli hyvin luotu, mutta muuten tämä minusta jää Tolkienille ja muille sukulaisille. Katson toki seuraavankin osan, mutta
huomattavasti pienemmin odotuksin kuin tämän ensimmäisen.
7/10
