Jatkoajan leffakerho

[heavy]

Kaverin Hulu tunnareilla pääsin kattoon tän eniten oskarehdokkuuksia kahmineen leffan

Mank keräsi paaaaljon enemmän ehdokkuuksia.

 

[vastaantulija]

Onks kukaan nähnyt Kullia?

 

[Blue F]

Onks kukaan nähnyt Kullia?

Kyllä. Valloitustarina vailla vertaa.

Sisältää juonipaljastuksia:

Kun oma käsi ei enää riitä.

Kullihan (Kevin Sorbom, Havaiji 5-0) on suuri, mahtava taistelija ja jäykähkö sankari. Valloittaja. Kull seisoo kovennettu, kun on sen aika, mutta tarvittaessa hänestä löytyy myös pehmeämpi puoli. Hän on työmies, duunari, joka taitaa työkalunsa käytön. Kahdeksasta neljään on hänelle outo käsite. Kuten arvata saattaakin, Kull on kuitenkin vailla todellista ystävää. Huolenpitäjää. Tukea ja turvaa. Oikeaa kättä. Mies kaipaa kosketusta kiireisen ja fyysisestikin raskaan työnsä ohessa. Naista (kts. Wikipedia). Kukapa ei kaipaisi?

Kun Kulli tapaa ensi kertaa Akivashan (veret seisauttava ihana Tia Carrera), syttyy kipinä, outoa väreilyä vatsan pohjassa ja sen yläpuolella. Tunne, jota hän ei ole aiemmin kokenut. Hän ei kuitenkaan machon roolissaan osaa käsitellä fiiliksiään, saati puhua niistä, vaan päätyy kerta toisensa jälkeen rientämään kul*i kolmantena jalkana pakosalle. Akivasha, parturin tytär ja parturi itsekin, ihastuu myös poukkoilevasti pakoilevaan komeaan oriin ja tämän tuuheaan vaaleaan harjaan tämän komistuksen yllä. Tämä saa hänen äidinvaistonsa heräämään. Hän päättää hoivaviettinsä sokaisemana etsiä ja kaivaa Kullin esiin, tutustua häneen, ottaa lasin pari viiniä, sulkea hänet lämpimien kätöstensä huomaan, tehdä hänelle temput; täydellisen muodonmuutoksen. Muuttaa brutaali raakalainen, herkäksi runopojaksi, todelliseksi herra 47:ksi, jollaisesta toiset toiset tytöt olivat hänelle puhuneet.

Ystävänsä Kenraali T:n suostuttelemana ja rohkaisemana Kull suostuu kohtaamaan lopulta neidon tämän hämärässä, kosteassa luolassaan, jota reunustavat mystiset pölyttyneet hämähäkinseitit. Tarjoamiseksi köyhällä neitokaisella ei ole tarjota hurmurille, kun pienen pieni siivu kuivahtanutta torttua, sekä viehättävät kosteana kiiltelevät pinkit huulet, jotka värisevät innostuksesta. Pienen epäröinnin jälkeen syntyy kuitenkin silmitön taisto ja sapelien kalistelu, kun Akivashan alkaa neuvomaan, opettamaan kädestä pitäen kokematonta rakkautensa nuppua käyttämään vahvuuksiaan ja varustustaan entistä tehokkaammin. Nesteitä vaihdetaan, litkuja testataan, kunnes lopulta löytyy yhteinen sopiva sekoitus. Akivasha keksii yhdistelmän, millä Kull ja hänen tukkansa seisovat ritirinnan, jäykkääkin jäykempänä ja vain kuolema voi heidät erottaa. Uudella lookillaan uusiutunut nuorikko valitettavasti sekoittaa myös kylän muiden tyttöjen päät ympärileikatulla, uljaalla olemuksellaan. Akivashanista tulee mustasukkainen, vaikkei hän edes käytä sukkia. Kull on hänen, vai hänen. Katsoa saa, mutta ei koskea. Upea ilmestys tulee seisomaan hänen rinnoillaan elämän tappiin asti.

Mutta kuinka käykään, kun Akivashan on lähdettävä naapuripitäjästä hakemaan lisää tukkavahaa? Kulli jää seisomaan portin pieleen vilkuttaen hänelle oudosti, varovasti. Hänen silmäkulmaansa on osunut jo jotain, naapuri-emännän karannut takkuinen mirri... Käsi hamuaa jo Kullin rakkainta, joka roikkuu hänen vyötäisillään. Kullin on aika ryhtyä töihin... Onneksi ainakin miekka on terävä.

En suosittele elokuvaa herkkänahkaisille. Petetyille. Jätetyille. Kullin katsominen saattaa aiheuttaa kateutta ja vilun väristyksiä. Kull ei ole ehkä parasta itsetuntolääkettä suomalaiselle miehelle, urokselle jonka leijonan harja on muisto vain ja otsalohkoista paistaa kalju, kalkinvalkoinen iho. Pussit roikkuvat velttoina, sameiden silmien alla. Miehelle joka seistessään ja alaspäin katsoessaan näkee vain pöhöttyneen vatsakumpunsa. Ei vilahdustakaan Kullista, sankarista, ei totta vieköön ja hitto vie.

edit. poistettu muutama tarpeeton i-kirjain

 

[TylerDG]

Kyllä. Valloitustarina vailla vertaa.

Sisältää juonipaljastuksia:

Kun oma käsi ei enää riitä.

Kullihan (Kevin Sorbom, Havaiji 5-0) on suuri, mahtava taistelija ja jäykähkö sankari. Valloittaja. Kull seisoo kovennettu, kun on sen aika, mutta tarvittaessa hänestä löytyy myös pehmeämpi puoli. Hän on työmies, duunari, joka taitaa työkalunsa käytön. Kahdeksasta neljään on hänelle outo käsite. Kuten arvata saattaakin, Kull on kuitenkin vailla todellista ystävää. Huolenpitäjää. Tukea ja turvaa. Oikeaa kättä. Mies kaipaa kosketusta kiireisen ja fyysisestikin raskaan työnsä ohessa. Naista (kts. Wikipedia). Kukapa ei kaipaisi?

Kun Kulli tapaa ensi kertaa Akivashan (veret seisauttava ihana Tia Carrera), syttyy kipinä, outoa väreilyä vatsan pohjassa ja sen yläpuolella. Tunne, jota hän ei ole aiemmin kokenut. Hän ei kuitenkaan machon roolissaan osaa käsitellä fiiliksiään, saati puhua niistä, vaan päätyy kerta toisensa jälkeen rientämään kul*i kolmantena jalkana pakosalle. Akivasha, parturin tytär ja parturi itsekin, ihastuu myös poukkoilevasti pakoilevaan komeaan oriin ja tämän tuuheaan vaaleaan harjaan tämän komistuksen yllä. Tämä saa hänen äidinvaistonsa heräämään. Hän päättää hoivaviettinsä sokaisemana etsiä ja kaivaa Kullin esiin, tutustua häneen, ottaa lasin pari viiniä, sulkea hänet lämpimien kätöstensä huomaan, tehdä hänelle temput; täydellisen muodonmuutoksen. Muuttaa brutaali raakalainen, herkäksi runopojaksi, todelliseksi herra 47:ksi, jollaisesta toiset toiset tytöt olivat hänelle puhuneet.

Ystävänsä Kenraali T:n suostuttelemana ja rohkaisemana Kull suostuu kohtaamaan lopulta neidon tämän hämärässä, kosteassa luolassaan, jota reunustavat mystiset pölyttyneet hämähäkinseitit. Tarjoamiseksi köyhällä neitokaisella ei ole tarjota hurmurille, kun pienen pieni siivu kuivahtanutta torttua, sekä viehättävät kosteana kiiltelevät pinkit huulet, jotka värisevät innostuksesta. Pienen epäröinnin jälkeen syntyy kuitenkin silmitön taisto ja sapelien kalistelu, kun Akivashan alkaa neuvomaan, opettamaan kädestä pitäen kokematonta rakkautensa nuppua käyttämään vahvuuksiaan ja varustustaan entistä tehokkaammin. Nesteitä vaihdetaan, litkuja testataan, kunnes lopulta löytyy yhteinen sopiva sekoitus. Akivasha keksii yhdistelmän, millä Kull ja hänen tukkansa seisovat ritirinnan, jäykkääkin jäykempänä ja vain kuolema voi heidät erottaa. Uudella lookillaan uusiutunut nuorikko valitettavasti sekoittaa myös kylän muiden tyttöjen päät ympärileikatulla, uljaalla olemuksellaan. Akivashanista tulee mustasukkainen, vaikkei hän edes käytä sukkia. Kull on hänen, vai hänen. Katsoa saa, mutta ei koskea. Upea ilmestys tulee seisomaan hänen rinnoillaan elämän tappiin asti.

Mutta kuinka käykään, kun Akivashan on lähdettävä naapuripitäjästä hakemaan lisää tukkavahaa? Kulli jää seisomaan portin pieleen vilkuttaen hänelle oudosti, varovasti. Hänen silmäkulmaansa on osunut jo jotain, naapuri-emännän karannut takkuinen mirri... Käsi hamuaa jo Kullin rakkainta, joka roikkuu hänen vyötäisillään. Kullin on aika ryhtyä töihin... Onneksi ainakin miekka on terävä.

En suosittele elokuvaa herkkänahkaisille. Petetyille. Jätetyille. Kullin katsominen saattaa aiheuttaa kateutta ja vilun väristyksiä. Kull ei ole ehkä parasta itsetuntolääkettä suomalaiselle miehelle, urokselle jonka leijonan harja on muisto vain ja otsalohkoista paistaa kalju, kalkinvalkoinen iho. Pussit roikkuvat velttoina, sameiden silmien alla. Miehelle joka seistessään ja alaspäin katsoessaan näkee vain pöhöttyneen vatsakumpunsa. Ei vilahdustakaan Kullista, sankarista, ei totta vieköön ja hitto vie.

edit. poistettu muutama tarpeeton i-kirjain

sen verran tarkka synopsis, että ei taida olla eka kerta kun käsittelet Kullia? On jäänyt hyvin tapahtumat mieleen meinaan.

Tässähän halut ihan heräs. Nähdä tää leffa. täytynee kysellä vaimolta kiinnostaisko huomenna nähä kul.. kevin sorbo!

 

[Oskar]

Ai että mikä helmi tämä olikaan! Voisi katsoa merkkipäivän kunniaksi. Tai sitten en katso.

Suomen huonoimmaksi haukuttu elokuva Ponterosa täyttää 20 vuotta – Tämä Tony Halmeen repliikki ei unohdu

Ponterosa-elokuvan ensi-illasta tulee täyteen 20 vuotta.

www.iltalehti.fi

 

[Tarinankertoja]

The trial of Chicago 7

Elokuva siis pohjautuu vuoden 1968 tapahtumiin Chicagossa. Vietnamin sotaa vastustaneet ja ihmisoikeuksia peräänkuuluttaneet mielenosoittajat joutuivat demokraattien puoluekokouksen alla veriseen yhteydenottoon poliisin kanssa.

Kolmen eri ryhmittymän johtohahmoja, jota alettiin kutsua Chicago 7 -ryhmäksi, joutuivat oikeuden eteen väkivallan lietsomisen vuoksi.

Aihe on USAssa hyvinkin ajankohtanen konservatismin ja liberalismin iskiessä vastakkain, sekä tietty mustien eriarvosen kohtelun kautta. Näyttelijät tekee hyviä rooleja kautta linjan, varsinkin Cohentekee hyvän hahmon... mutta ei tää nyt oikeussalidraamana kuitenkaan mikään 12 Angry Men tai Inherit the Wind ole.

Hyvää viihdettä toki, jos sattuu itse istuun liberaalileirissä.

 

[Jupe]

Ai että mikä helmi tämä olikaan! Voisi katsoa merkkipäivän kunniaksi. Tai sitten en katso.

Suomen huonoimmaksi haukuttu elokuva Ponterosa täyttää 20 vuotta – Tämä Tony Halmeen repliikki ei unohdu

Ponterosa-elokuvan ensi-illasta tulee täyteen 20 vuotta.

www.iltalehti.fi

Mun mielestä tämä on hieno ja rehellinen b-movie, jo uutena oli tuleva kulttiklassikko. Itse olen aina ollut sitä mieltä että elokuvamaailmaan mahtuu tälläisiä kieli poskella tehtyjä elokuvia. Huonoa läppää ja silmäkarkkia missien muodossa, tätähän on tehty jenkeissä iät ja ajat.

Ehkä merkittävin esimerkki maailmalta joka edelleen suoltaa usita elokuvia vuodessa on Troma. Lloyd Kaufmann on suorastaan nero tällä saralla.
Mies on 75v ja edelleen johtaa joukkoja niin kameran edestä kuin takaa.

Lloyd Kaufman | Actor, Producer, Director

Known for: Toxic Avenger, Troma's War, Shakespeare's Sh*tstorm

www.imdb.com

 

[Oles]

Spider-Man: Far From Home
Katselin tämän keskiviikkona viihdykkeeksi. Pari tuntia meni nopeasti, mutta kokemus itsessään oli aika meh. Tämä on ihan ok elokuva. Tuntui vaan jotenkin teolliselta tai että Feige on painanut toimistossa nappia, joka laittaa tietokoneen tekemään perus Spider-Man -elokuvan. Toimintaa on, huumoria on (muttei liian roisia), jokin sanoma on ja Peter Parker on sosiaalisesti kiusallinen. Elokuva täyttää tietyt vaatimukset, jotta se on aito Hämähäkkimiesleffa ja viihdyttävä kesäleffapläjäys, mutta mitään kovin ihmeellistä se ei tarjoa. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin pisteet Tom Hollandille, kun pystyy jo niin nuorena kannattelemaan elokuvaa. Starkin manttelinperijän pohtiminen oli ihan kiinnostavaa ja kiva, että Happy sai jotain tekemistä sitten Iron Man kakkosen. Joidenkin vanhojen täysin unohdettujen asioiden tuominen takaisin oli ihan yllättävää.

Tämä tuntui jotenkin todella rutiininomaiselta suoritukselta ja siinä toistettiin vanhoja juttuja. Jälleen joku Starkin kehittämä asia joutuu vääriin käsiin ja kylvää tuhoa, jälleen vihollinen on joku Starkin suututtama tyyppi ja jälleen otettiin jonkun omituisemman vihulaisen konsepti ja tehtiin siitä nykyaikaistettu versio. Leffa tuntui todella arvattavalta tai siltä, että sen olisi jo nähnyt aiemmin. Juoni tallustelee vaiheesta toiseen yllätyksettömästi. Ihan kuin olisi otettu joku "näin teet perus juonen" kehikon ja syöttänyt siihen Spider-Man -elokuvan ideat ja homma oli valmis. En myöskään syttynyt Gyllenhaalille tai Mysteriolle, mikä on yllättävää, koska yleensä pidän Gyllenhaalista. Ei mitenkään uhkaava vihu ja hahmo jäi ohueksi niin kuin monet muutkin Marvelin vihut. No varmaan nähdään vielä jatkossakin häntä, joten hahmon ohuus on vielä korjattavissa, joskin tämä esiintyminen ei jättänyt oloa, että odottaisin hahmon uudelleen näkemistä innolla.

Itseäni myös kyllästytti, kun koko ajan piti olla jotain vitsiä kohtauksessa kuin kohtauksessa. Kesäleffa kyseessä, mutta jatkuva vitsailu näissä Marvel -leffoissa vaan vie sitä terää pois. Ei kaiken tarvitse olla hauskaa, varsinkin kun Spider-Man on monesti itsessään jo hauska, niin ei tarvitse olla 353 sivuhahmoa, jotka ovat hauskoja, mutta eivät tuo muuten mitään. Siellä on jo se yksi sidekick, jonka tehtävä on olla hauska. Olen vaan alkanut näissä Marvelin leffoissa kyllästymään tähän. Ei tule missään vaiheessa minkäänlaista vaaran tuntua tai että pelottaisi hahmojen puolesta, kun uhkaavassa tilanteessakin voi heittää läppää. Jos hahmot eivät ota tilannetta tosissaan, niin miksi katsojakaan ottaisi?

Tämä elokuva on ihan ok. Siinä ei sinänsä ole isoja vikoja, mutta kokonaisuutena se tuntuu todella turvallisesti tehdyltä, yllätyksettömältä liukuhihnatuotteelta. Huumori on aika väsyttävää ja sitä on liikaa, niin kuin jo sanoin. Itselläni tämä menee Marvel -elokuvien osalta samaan boksiin kuin jotku Antman ja Thor 2, vaikkei se välttämättä ole yhtä huono, mutta jotenkin todella merkityksetön ja en näe syytä katsoa uudestaan.

 

[Barcelona]

Äsken tuli katsottua YLE teemalta Silverado (1985). Aika keskinkertainen länkkäri jossa ei ollut mitään muuta ihmeelistä kuin se että oli kai Kevin Costner läpimurtoleffa ja isompi rooli jonka aikoinaan sai. Mutta kun tosta laitoin arvosan IMDb:hen niin siitä nyt tuli 1 666 arvostelemani leffa/tv-sarja. En tiedä onko toi luku suuri vai pieni, mutta hieman taikauskosena heppuna pitää kyllä huomenna katsoa joku uusi leffa saa yhden arvostelun lisää... ;)

 

[PJPT]

Olen sen verran nuori että näin Silveradon vasta 2010-luvulla kun olin kahlannut Costnerin tuotantoa läpi jo vinon pinon, mutta on siinä muutakin hyvää kuin nuori Kevin, joka teki tosiaan upean uran; myös monta kovaa länkkäriä. Musiikki on A-luokkaa, hyvää huumoria ja laadukasta väkivaltaa aina siellä täällä ja en muistanut miten kova cast onkaan Costnerin takana. Scott Glenn on tietysti "vain" kova äijä (aliarvostettu taito, koska nykyään tungetaan usein "hyviä näyttelijöitä" näihin rooleihin, eivätkä he osaa esittää tuollaista miestä edes vähää alusta joka pilaa elokuvan), mutta Kevin Kline, John Cleese ja "Rambo-pahis" Brian Dennehy vetävät hyvin läpi leffan. Kaupan päälle vielä kaunis, joskin huonoin näyttelijä sisarparvesta, Rosanna Arquette, tulevat tähdet Jeff Goldblum ja Danny Glover sekä nykyään kulttitähti, tuolloin tyttöjen märkäunelma Jeff Fahey, niin onhan siinä aikamoinen keitos valmiina.

Eli ei mikään maaginen mitä länkkäreihin tulee, mutta turha verrata parhaisiin kun loistavia on niin helvetinmoinen pino. Kuitenkin toimiva leffa ja jos verrataan esim nykypätkiin, niin paljon perempi kuin 95% hutusta jota tarjotaan tässä "popcorn-viihde"-kategoriassa. Uusista länkkäreistä ei edes tarvitse sanoa mitään, kun mieleen tulee lähinnä Kurt Russellin yllättävän hyvä kauhulänkkäri Bone Tomahawk..

7,5/10

Siinä ei sinänsä ole isoja vikoja, mutta kokonaisuutena se tuntuu todella turvallisesti tehdyltä, yllätyksettömältä liukuhihnatuotteelta. Huumori on aika väsyttävää ja sitä on liikaa, niin kuin jo sanoin. Jotenkin todella merkityksetön ja en näe syytä katsoa uudestaan.

Eikös tuo kuvaa Marvellin tuotantoa täydellisesti noin muutenkin?!? Olen katsellut heidän leffojaan aina välillä kun sattuu tulemaan tvstä ja edellinen mikä oli oikeasti vaikuttava oli Iron Man 1. Se taisi tulla ennen kuin Disney sai tungettua likaiset kätensä tuotteeseen, jonka jälkeen on tullut juurikin tuota ääriturvallisesti tehtyä liukuhihnatuotetta tai jopa puhdasta paskaa. Iron Man oli oikeasti lupaava ja siitä olisi voinut rakentaa jotain mikä haastaa Batmanin vakavasti otettavana supersankarina, mutta momentum menetettiin nopeasti kun seuraava osa oli surkea ja sitten on tullut lähinnä noita pikkulapsille suunnattuja hassutteluja, joihin on tungettu paljon tähtiä ja CGIta miettimättä sisältöä tippaakaan. Joku "uudehko" SpiderMan oli muistaakseni yllättävän katsottava, mutta siinä taitaa olla Sonylläkin oikeuksia, joten Disney ei voi pilata sitä yksin.

Eli ainakin minulle Iron Man 1 on edellinen Marvellin leffa jonka voisin katsoa joskus uudestaan, enkä usko että uutta tulee ennen kuin Disney lopettaa eri tuotteiden pilaamisen, jota he tekevät liukuhihnalta (seuraavaksi Indiana Jones ja kaiketi Die Hard). En usko että tulee tapahtumaan ihan heti jos koskaan!

 

[Oles]

Eikös tuo kuvaa Marvellin tuotantoa täydellisesti noin muutenkin?!? Olen katsellut heidän leffojaan aina välillä kun sattuu tulemaan tvstä ja edellinen mikä oli oikeasti vaikuttava oli Iron Man 1. Se taisi tulla ennen kuin Disney sai tungettua likaiset kätensä tuotteeseen, jonka jälkeen on tullut juurikin tuota ääriturvallisesti tehtyä liukuhihnatuotetta tai jopa puhdasta paskaa. Iron Man oli oikeasti lupaava ja siitä olisi voinut rakentaa jotain mikä haastaa Batmanin vakavasti otettavana supersankarina, mutta momentum menetettiin nopeasti kun seuraava osa oli surkea ja sitten on tullut lähinnä noita pikkulapsille suunnattuja hassutteluja, joihin on tungettu paljon tähtiä ja CGIta miettimättä sisältöä tippaakaan. Joku "uudehko" SpiderMan oli muistaakseni yllättävän katsottava, mutta siinä taitaa olla Sonylläkin oikeuksia, joten Disney ei voi pilata sitä yksin.

Eli ainakin minulle Iron Man 1 on edellinen Marvellin leffa jonka voisin katsoa joskus uudestaan, enkä usko että uutta tulee ennen kuin Disney lopettaa eri tuotteiden pilaamisen, jota he tekevät liukuhihnalta (seuraavaksi Indiana Jones ja kaiketi Die Hard). En usko että tulee tapahtumaan ihan heti jos koskaan!

Toki Marvelin elokuvat ovat ensisijaisesti viihdetuotteita, joiden on tarkoitus olla mahdollisimman suosittuja. Siinä auttaa se, ettei ota hirveästi riskejä ja nyt kun sellainen menestysresepti on löytynyt, ei siitä kannata hirveästi poiketa. MCU-leffoja on olemassa jo yli parikymmentä, joten siihen kumminkin mahtuu erilaisiakin leffoja, joista osa on kokeilevampia kuin toiset ja osasta löytyy enemmän sydäntä kuin toisista. Tämä uusin Spider-Man jätti vain itselleni eniten liukuhihnatuotteen fiiliksen, kun siinä ei tuntunut olleen mitään yritystä tehdä jotain muistettavaa ja kun juoni oli niin kaavamainen, niin tuli vain olo, että on otettu sellainen elokuvan viitekehys ja syötetty siihen halutut asiat ja oltu tyytyväisiä lopputulokseen. On X määrä minuutteja toimintaa, vitsi puolen minuutin välein, joku ikoninen Spider-Man -pahis jne. Joku tuommoinen checklist käyty läpi ja annettu vihreää valoa projektille. Kaikki ainekset tehdä keskiverto elokuva ja siinä onnistuttiin.

Vertailun vuoksi Captain America: Winter Soldier oli paljon omalaatuisempi, kun siinä yhdistettiin vakoilujännäri supersankaritarinaan. Otettiin hyvin mustavalkoisen moraalikompassin omaava sankari ja laitettiin se maailmaan, jossa sävyt ovat harmaita. Toki lopulta sieltäkin löytyi ne selvät pahikset, joita vetää turpaan, mutta sitä ennen oli hetkiä jolloin Rogers joutuu miettimään toimintaansa. Toinen vertailu on Guardians of the Galaxy -elokuvat, jotka olivat hienoinen riski, sillä kyseessä oli aika outo ja ei niin suosittu porukka Marvelin sarjakuvissa, mutta hyvin onnistuivat siirtämään hahmot valkokankaalle. Noista leffoista löytyy aika persoonallisia hahmoja, joiden avulla elokuvat erottautuvat edukseen.

Tuossa oli jotain esimerkkejä mitä kaipaisin, että leffa ei tuntuisi niin geneeriseltä. Ja tiedostan kyllä, että mainitsemistani esimerkeistä löytyy niitä Marvel-kliseitä ja ne ovat yhtälailla viihde-elokuvia, niin koen, että ne onnistuvat paremmin samojen rajoitteiden sisällä.

 

[Tarinankertoja]

Mank


no tämäkin Oskarehdokas piti sit katsoa…

Leffa kertoo siis Citizen Kane leffan käsikirjoittamisesta.

Oldmanin esittämä Mank on viinaanmenevä kaveri ja auto-onnettomuudessa just ollu käsikirjottaja, jonka Orson Welles on palkannu käsikirjoituksen tekijäksi ensimmäiseen elokuvaansa. Joka siis on Citizen Kane.

Leffa koostuu kohtauksista ”nykyajassa” ja takaumissa. ”Nykyajassa” ollaan autiomaakämpässä, jossa Mankilla on seuranaan Rita-sihteeri, joka kirjoittaa puhtaaksi Mankin sanelemaa käsikirjoitusta sekä sairaanhoitaja Fräulein Frieda.

Takautumissa sitten Mank ”seikkailee” ja bilettää 30 luvun Hollywoodissa.

… mitään kunnollista tarinaa leffassa ei ole, kunhan Mank kännää ja laukoo nokkelia repliikkejä kaikille ja kaikesta. Oldman on toki hyvä, mutta no.. Oldman on yli kuuskymppinen äijä, ja sellaseksi Mankin mieltää, jopa takautumissa. Vaimo näyttää 20 – 30 vuotta nuoremmalta, mutta sitten paljastuu, ettei se Mank olekkaan niin vanha.. mua ainakin hämäs tämä epäsuhta. ryyppäämällä kuuskymppisennäköseks ei oikein toimi.

Leffan siis katsoo sujuvasti, eikä sen parissa pitkästy, taitavaa työtä kaiken kaikkiaan. Mutta eihän siinä mitään omaa tai ihmeellistä ole. Kuvakerronnan viittaukset Citizen Kaneen on vähän hölmöjä, ymmärrettäviä toki, mutta .. tää on kuvattu mustavalkoisena varmaan vain sen takia, että saatas noita ikonisia kohtauksia referoitua toiseen leffaan. Ja jos nyt niuhottaa, niin kontrasti ja valo ja varjo ovat tässä aika harmaansävyissä vs. CK leffaan, jossa varsinkin kuuluisissa syväteräväkuvissa on isot kontrastit.

Sanomalehtimiljonääri William Hearst roolissa Charles Dance on myös mainio ja Amanda Seyfried näyttää oikeesti 30 –luvun hollywoodkaunottarelta (esittää Marion Daviesia) .


Viihdyttävä, mutta ei kyllä missääntapauksessa parhaanleffanoskarin arvonen suoritus. Episodimainen ja liikaa lainauksia Citizen Kaneen, mitä omaa?

(Citizen Kanen näkeminen ei ole edellytys elokuvan ymmärtämiselle ja katsomiselle, mutta hyötyä sitä on.)

 

[Walrus21]

Itseäni myös kyllästytti, kun koko ajan piti olla jotain vitsiä kohtauksessa kuin kohtauksessa. Kesäleffa kyseessä, mutta jatkuva vitsailu näissä Marvel -leffoissa vaan vie sitä terää pois.

Pakko kommentoida tähän, kun on näitä tullut viime aikoina katseltua (viimeisimpänä Homecoming, seuraavaksi tämä mainitsemasi Far from home).

Vaikka pidän Marvel-leffoista, niin omissa kirjoissa ne eivät nouse erinomaiselle tasolle juuri tuosta kuvaamastasi syystä. Välillä on vaikea ottaa tosissaan näitä rainoja, kun viiden minuutin välein pulassa oleva hahmo heittää jonkun pop-kulttuurivitsin. Siis hahmo, joka roikkuu jostain kallionkielekkeeltä, ja josta meidän katsojina pitäisi kai välittää(?), alkaa laukomaan vitsejä kesken kohtauksen. Sen jälkeen muistan aina, että nämä on vain leffoja. Immersio katoaa.

Toinen probleema on se, että nämä leffat alkavat toistaa itseään. Ensin esitellään hyvis, jolla on joku heikkous. Sitten esitellään pahis, joka haluaa tuhota maailman! Loppuaika heitellään niitä mainitsemiani vitsejä ja hakataan figuureita toisiaan vasten hienoissa maisemissa.

Käsikirjoitukset ovat toki sen verran hyviä, että Marveliin leffoissa on tietynlainen laatutakuu. Huonoimmillaankin ne etenevät aika sujuvasti, ja katsoja voi luottaa siihen, että perusasiat ovat kunnossa.

Homecomingissa oli sellainen mukava poikkeus, että Michael Keaton veti tapansa mukaan mielettömän roolisuorituksen. Tuon tason kavereita kun saadaan mukaan, niin vähän kehnompikin kesähassuttelu tarjoaa muutakin kuin kivoja CGI-ympäristöjä.

 

[Tarinankertoja]

Michael Keaton veti tapansa mukaan mielettömän roolisuorituksen.

Michael Keaton supersankarileffa, joka on imo yksi kaikkienaikojen parhaita leffoja ja jossa mies tekee uskomattoman hienon roolin, eli neljän oskarin Birdman. . . ei toki tätä marvel/dc genreä lainkaan, mutta tulipahan mieleen, että pitäs katsoa uudestaan

 

[SilentMan]

Mank
Viihdyttävä, mutta ei kyllä missääntapauksessa parhaanleffanoskarin arvonen suoritus. Episodimainen ja liikaa lainauksia Citizen Kaneen, mitä omaa?

(Citizen Kanen näkeminen ei ole edellytys elokuvan ymmärtämiselle ja katsomiselle, mutta hyötyä sitä on.)

Kylmä, etäinen ja itsekeskeinen elokuva, jonka katsoo viittauksena kulta-ajan Hollywoodiin.

 

[Oles]

Michael Keaton supersankarileffa, joka on imo yksi kaikkienaikojen parhaita leffoja ja jossa mies tekee uskomattoman hienon roolin, eli neljän oskarin Birdman. . . ei toki tätä marvel/dc genreä lainkaan, mutta tulipahan mieleen, että pitäs katsoa uudestaan

Batman Returns on myös kova Keatonin supersankarileffa.

 

[Walrus21]

Michael Keaton supersankarileffa, joka on imo yksi kaikkienaikojen parhaita leffoja ja jossa mies tekee uskomattoman hienon roolin, eli neljän oskarin Birdman. . . ei toki tätä marvel/dc genreä lainkaan, mutta tulipahan mieleen, että pitäs katsoa uudestaan

Birdman on, totta tosiaan, parhaita elokuvia viimeisen 20 vuoden aikana. Toivottavasti Keaton jaksaa ottaa rooleja tasaiseen tahtiin. Minun puolestani hän voi esittää lintuhahmoja vaikka highschool-musikaalissa, menen silti katsomaan.

 

[Tarinankertoja]

Chaos Walking

Koska kaikki Scifi:t katotaan.. ja toisaalta tän pohjallahan on erittäin suosittu nuortenkirjasarja, jonka ekaan kirjaan tää perustuu ”The Knife of Never Letting Go”

Jos ajattelee vastaavista tehtyjä leffoja, Hungergames oli mainio toteutus, ja Divergent - Outolintu leffatkin oli ihan katsomisen arvoisa. MAze runnerin ekakin oli hyvä leffa jne.

No tässä siis mua kiinnosti se, miten leffassa on toteutettu ”Noice”. En ole siis kirjoja lukenut, mutta tiedän premissin, missä ihmisten ajatukset kuuluu kaikille kokoajan ”noicen” välityksellä.

Itseasiassa tämä oli toteutettu aikas hyvin, vaikka välillä johtikin sekaviin kohtauksiin. Ja ilman tekstitystä en olisi kyllä ehkä pystynyt tätä katsomaan (enkkuteksteillä siis, Hulu, kun viä on käytössä hetken)

Leffa on siis SciFi leffa, jossa johonkin toisaalle on ihmiset perustaneet siirtokunnan, jonne Daisey Ridleyn hahmo tekee pakkolaskun. Naisia ei ole päähenkilön yhteisössä lainkaan, sillä alkuperäset planeetan asukkaat on tappanut ne kaikki (kuinka omaperäinen setup, eli länkkäriuudisasukkaat jne). Siirtokunnan pormestaria näyttelevä Mads Mikkelsen vetää toki hienon roolin, koskapa ei vetäisi, mutta kaikki muu kumiseekin sitten onttouttaan.

Daisy Ridley.. no ei kyllä tän perustella pääse maineestaan eroon puupökkelönä, ja Tom Holland täysin persoonaton hemppa.

Juonessa kehuttiin olevan twistejä ja ylläreitä, mutta vähääkään scifijuttuja kattoneena tai lukeneena, on tämä täysin ennalta-arvattava ja hölmö leffa. Teiniangsti/romanssi on erittäin huonosti näyteltyä ja kirjotettua. Pääjuonen siis arvaa, hahmot on ohuita kuin silkkipaperi..

Visuaalisetikkaan tää ei tarjoa mitään, kanadan metsissä ilmeisesti kuvattu. Pahispapin (jep tietysti sellanenkin on) pahuus korostetaan niiiin kliseisesti että oksat pois..

ei taida tulla ihan Hungergamsein kaltaista menestystä, tuskin siis saa enempää leffojakaan, kuten Divergent ja Maze Runner sai (josta viimesen kaks jälkimmäistä on kyllä aika huttua)



Älkää kattoko…

 

[Buster]

Chaos Walking

Periaatteessa olisi tosiaan ollut tilaa taas tällaiselle nuorten sci-fi -sarjalle, kun kaikki on loppuneet ja vain pari rakkauselokuvienkin sarjaa on pyörinyt (se joku Always-hommeli ja sitten se Netflixin). Aina ne vaan ryssitään jostain syystä. Lionsgate muuten on juurikin se studio, joka näihin on yrittänyt keskittyä ja onnistunutkin muita paremmin Nälkäpelin, Outolinnun ja Twilightin myötä.

Chaos Walkingin tosin tietää aika isolla varmuudella olevan katsomatta roskaa, vaikka kuinka ovat Doug Limaninkin ostaneet ohjaajaksi sen jälkeen, kun Robert Zemeckis jätti projektin. Limanhan on ollut tunnettu siitä, että hänen elokuviensa tuotannot ovat olleet kaoottisia, mutta hyvin usein nämä elokuvat ovat lopulta lippuluukuilta tuottaneet mukavia summia.

Mitä jotain 125 miljoonaa dollaria upotettu Chaos Walkingiin ja käsikirjoitusta on käyneet ruuvailemassa Charlie Kaufman, Jamie Linden, John Lee Hancock, Gary Spinelli, Lindsey Beer, Christopher Ford ja kirjat kirjoittanut Patrick Ness, joista kaksi viimeistä vissiin saaneet nimensä viralliseen viimeiseen paperikasaan.

Julkkarin piti olla jo maaliskuussa 2019, mutta test screeningeissa tuli täystyrmäys ja sitten lähdettiin kuvaamaan lisää materiaalia. Tätä ennen vissiin jo studio itse 2018 totesi elokuvan olevan sellaisenaan unreleasable ja silloinkn lähdettiin kuvaamaan lisää materiaalia - johon meni lähes vuosi että löydettiin sopiva rako, koska Holland teki uutta Spider-Mania ja Ridley Star Warsia. Yhteensä elokuvaan on vissiin kolmeen eri kertaan kuvattu lisää materiaalia.

Vähän on jo alusta asti kitkainen tuo premiissi tuoda tuollainen kirja valkokankaalle, koska sitähän pidetään isona "ei-ei":nä, jos jonkun hahmon ajatuksia tuodaan voice-overina valkokankaalla esiin. Kirjassa se on täysin luonnollista, valkokankaalla tabu. Sitä paitsi jatkuva puhuminen valkokankaalla tuottaa agitaatiota muutenkin, puhumattakaan jos se on vielä eri lähteistä tulevaa päällekkäisyyttä.

Toki loistava dramaattinen aihio tuo ajatusten kuuleminen, koska ne eivät ole tarkoitettuja kenekään kuultavaksi ja niitä ei hallita. Ongelmana vain, että miten tuon toteutat, koska siinä pitäisi sivumennen tulla uudistaneeksi myös elokuvan kieltä, jos sen haluaa onnistuvan. Aika kunnianhimoista cash grabiksi tarkoitetulta nuorisoelokuvalta, joka kuitenkin pohjimmiltaan vain haluaa menestyä sen verran, että saa filmatisoitua kaikki kirjat.

Ja kuten tavallista, niin tuo pelkkä toisten ajatusten kuuleminen olisi jo yksin riittävä ominaisuus elokuvalle. Mutta siihen päälle tulee vissiin paljon lisää, kuten kaikki naiset kuolleet ja muukalaisplaneetta ynnä muuta sellaista. Ihan kuin tuo yksi asia ei olisi jo riittävän vaikea toteuttaa, niin siinä on sitten lisää ongelmia. Nopein tapa tappaa tarina on tehdä siitä liian monimutkainen.

 

[palle]

News of the World

Tom Hanksin uutukainen. Tom Hanks näyttelee sisällissotaveteraania, joka toimii sodan jälkeen uutisten lukijana lukutaidottomille. Eli Tomppa kiertelee kyläpahasesta kyläpahaseen ja maksua vastaan viihdyttävään tyyliin lukee päivän polttavimpia uutisia. Erään siirtymän aikana Tomppa tapaa nuoren tytön, jonka saattaja on tapettu. Tyttö on kahdesti orvoksi jäänyt, kielitaidoton ja alkuperäisasukkaiden kasvattama ja oli matkalla viimeisten verisukulaistensa luo. Tomppa kunnon faijana ja kansalaisena ottaa asiakseen saattaa tytön tuonne määränpäähänsä.

Ja sitähän tuo leffa pitkälti on: siirtymistä. Toki matkalle osuu jos jonkinlaista estettä ja hidastetta, jotta katsoja ei tylsistyisi kuoliaaksi. Ironista kyllä, nuo sivujuonteeet olivat se, mikä tylsistytti allekirjoittaneen kuoliaaksi. Pääosakaksikko Tom Hanks ja nuori Helena Zengel kun ovat sen tasoisia näyttelijöitä, niin odotin puhtaasti heidän väliseen henkilökemiaan ja dynamiikkaan nojautuvaa, jopa hieman räkäistä elokuvaa. Se mitä saimme oli hyviä näyttelijäsuorituksia, mutta laiskaa kirjoittamista.

Elokuva on turvallinen sanan varsinaisessa merkityksessä. On suorastaan käsittämätöntä, miten varovaisesti elokuva yrittää käsitellä tuon ajan ongelmia, haluten kuitenkin väkisin ottaa asiaan kantaa. Elokuvasta on hiottu särmät pois ja sen päälle valkopesty pesukoneessa. Lopputuloksena on tällainen turvallinen, perinteinen ja Oscar -ehdokkuudet silmissä tehty perus-elokuva, jota ei tarvitse koskaan katsoa uudelleen.

Ei siinä mitään, kyllä mä Tom Hanksia vielä mielellään katselen, kun siihen on mahdollisuus.

5/10

 

[lemponen]

Täytyy kyllä sanoa, että on ollut kyllä Edvin Laine paras elokuva-ohjaajaa tässä maassa koskaan. Kuten 2000-luvulla tavattiin sanoa, Edvin Laine kyllä taikoo paskasta konvehtia! Se täytyy kyllä tunnustaa, kun katsoo Laineen Akaton mies elokuvaa. Jos kuka tahansa suomalainen ohjaaja koskaan olisi tarttunut samaan ohjaustyöhön, lopputulos ei olisi/ole lähellekään Laineen suoritusta!

Uskomaton teos, uskomaton suoritus: Akaton mies, Edvin Laine.

 

[BelajaSmert]

Terve leffakerholaiset!

En ole katsonut leffoja vuosiin ja kysyisinkin nyt teiltä että jos minun pitäisi katsoa yksi elokuva sanotaan vaikka viimeisen viiden vuoden aikana ilmestynyt niin mikä se olisi? Genrellä ei väliä, olen kaikkiruokainen.

 

[Tifosi]

Terve leffakerholaiset!

En ole katsonut leffoja vuosiin ja kysyisinkin nyt teiltä että jos minun pitäisi katsoa yksi elokuva sanotaan vaikka viimeisen viiden vuoden aikana ilmestynyt niin mikä se olisi? Genrellä ei väliä, olen kaikkiruokainen.

Mulle tuli ensimmäisen mieleen Jojo Rabbit. En viitsi edes sanoa miksi suosittelen sitä etten anna mitään odotuksia.

 

[sampio]

Leffojen katselu on jäänyt kyllä erittäin vähiin, mutta rapia viikko sitten tuli katseltua Interstellar viimein. En mikään scifin ystävä ole, mutta hieno elokuva oli silti kyseessä. Voisin kuvitella, että lajityypin ystäville mahdollisesti vielä kovempi juttu, mutta kelpasi minullekin.

Yllä mainittu Jojo Rabbit oli myös mainio. Puhutaan täysin erilaisesta leffasta, mutta omalla tavallaan kekseliäs ja puhutteleva elokuva sekin.

 

[Tarinankertoja]

Terve leffakerholaiset!

En ole katsonut leffoja vuosiin ja kysyisinkin nyt teiltä että jos minun pitäisi katsoa yksi elokuva sanotaan vaikka viimeisen viiden vuoden aikana ilmestynyt niin mikä se olisi? Genrellä ei väliä, olen kaikkiruokainen.

Three bilboard outside Ebbing, Missouri
Yksi viimevuosien parhaista leffoista händsdown

Leave no trace
Sotaveteraani asuu tyttärensä kanssa mettässä sivilisaation ulkopuolella, kunnes viranomaset löytää

Extraction
Yksinkertainen stoori palkkasoturista jonka tehtävä on pelastaa huumeparonin kidnapattu poika Bangladeshin Dakhan kaupungista. Paikka tuo tähän hienon mausteen, on sokkeloista, on joka paikassa paljon porukkaa ja ihmisiä...
Jos äctionia halaa, niin tiivistunnelmainen äction, jossa rynkky laulaa, mutta ei olla jenkkiuholla liikkeellä

Taso
espanialainen scifi/kauhu? leffa.. Mies herää sellissä, jossa asuu toisen henkilön kanssa. Keskellä selliä on aukko, josta kerran päivässä laskeytyy lavetti, jossa on ruokaa. Sitä on senverran, mitä on jäänyt edellisiltä syöjiltä...

Toy Story 4
Kyllähän toki pääkohderyhmä on lapset, mutta hienosti tän seurassa aikuinenkin viihtyy.. ja nauraa ihan spontaanisti ääneen. Ääninäyttelt jälleen huippua Tom Hanksin johdolla ja tarvii olla todella kyyninen ihminen, jos tarinan käänteet ei liikuta. Tarina ystävyydestä