Jatkoajan leffakerho

[Jancky]

Ei ole montaa vuotta kun joku amerikan-korealainen filmintekijä voitti jonkun palkinnon ja totesi kiitospuheessaan että amerikassa on yhtä paljon korealaisia kuin italialaisia mutta italialaiset jyräävät elokuvabisneksessä ja ohjeisti korelaisvanhempia ostamaan lapsilleen viulun sijasta videokameran.

Naurahdin puheelle mutta sitten tuli Parasite ja nyt katsoin Minarin joka on aiheuttanut oscar-huhuilua ja se oli paras elokuva jonka olen tänä vuonna nähnyt. Taidetaan elää korealaisen elokuvan aikakautta.

Hahmoihin tykästyy/samaistuu äkkiä ja vaikka "juonen"-käänteissä ei ole mitään uutta ja mullistavaa niin ne toimivat täydellisesti. Varsinkin iso-äiti on erinomaisesti kirjoitettu.

Löytyykö tuo Minari jo jostain suoratoistopalvelusta?

 

[Tifosi]

Löytyykö tuo Minari jo jostain suoratoistopalvelusta?

Muistan lukeneeni että helmikuun puolessavälissä tekis teatterikierroksen ja sitten amazoniin.

 

[Barcelona]

Tuli tossa hiljattain katsottua YLE Areenasta The Long Riders (1980). On länkkäri joka kertoo James–Younger rosvojoukon vaiheista. Vaikka Jesse James oli leffan tunnetuin henkilö niin aika 50-50 tuntui tarina painottuvan Jamesin ja Youngerin veljesten välillä. Kokonaisuutena ihan ok leffa, vaikka itsestä tuntui että loppua kohden hieman lässähti ja leffa loppui töksähtäen. IMDB:ssä leffan keskiarvo on 7 ja saman arvosanan annoin itsekkin.

Mutta elokuvassa oli sikäli mielenkiintoinen casting että tarinassa oli paljon veljeksiä ja rooliveljeksiksi oli valittu näyttelijöitä, jotka ovat todellisuudessakin veljeksiä:

Cole Younger (David Carradine), Jim Younger (Keith Carradine) ja Bob Younger (Robert Carradine)
Jesse James (James Keach) ja Frank James (Stacy Keach)
Ed Miller (Dennis Quaid) ja Clell Miller (Randy Quaid)
Charley Ford (Christopher Guest) ja Robert Ford (Nicholas Guest)

Jos länkkärit tai Jesse James kiinnostaa niin pakko on suositella The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (2007) leffaa joka on kyllä yksi parhaista länkkäreistä jonka olen nähnyt.

 

[Buster]

Jos länkkärit tai Jesse James kiinnostaa niin pakko on suositella The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (2007) leffaa joka on kyllä yksi parhaista länkkäreistä jonka olen nähnyt.

Sama. Tuntuu uskomattomalta, miten tuo saatiin ulos tuollaisena. Vaikka audience test scoret oli negatiivisia ja epäilemään alkanut studio halus lisää actionia ensin rohkeasti upotettuaan melko tuntemattoman Dominikin leffaan 30 miltsiä, niin silti tuo yhden nykyaikojen kovimman näyttelijäkattauksen omaava artwestern vaan saatiin ulos timanttisena.

En sen kummemmin tiedä mitään taustoja, mutta on kirjoissani yksi näitä erikoisia isoja elokuvia, jotka on vaan jotenkin ihmeellisesti olemassa excel-elokuvanteosta huolimatta. Kova elokuvavuosi muutenkin kuten todettua.

 

[Jakedeus]

En sen kummemmin tiedä mitään taustoja, mutta on kirjoissani yksi näitä erikoisia isoja elokuvia, jotka on vaan jotenkin ihmeellisesti olemassa excel-elokuvanteosta huolimatta. Kova elokuvavuosi muutenkin kuten todettua.

Kannattaa lukea IMDB:n trivia. Tosiaan ilmeisesti tehtiin monta leikkausversiota (joista studion näkemystä on verrattu Clint Eastwoodin tyyliin), mutta lopulta päätyivät ohjaaja Dominikin versioon (vaikka hänellä ei ollut final cut -oikeutta). Tässä ilmeisesti Pittillä (myös tuottaja) oli isokin panos. Onhan tuosta tehty myös 4h versio, jota jotkut kaipailevat, mutta viimeksi Roger Deakisilta asiaa kysyttäessä totesi että ei ole kuullut huhuja julkaisusta ja että Dominik on varsin tyytyväinen nykyiseen.

On kyl yksi parhaista elokuvista ikinä, jolla on todella iso rooli myös oman elokuvaharrastuksen innostamisessa.

En ole vielä itse kuunnellut, mutta kuvaaja Roger Deakins muuten juttelee elokuvasta yhdessä tuoreessa Team Deakins -podcastin jaksossa (ks. esim Spotify).

Vihdoin pandemian jälkeen tulossa lisäksi Dominkin pitkään työstössä ollut Marilyn leffa Blonde, josta ennakkotiedot olleet varsin lupaavia.

 

[torreira#11]

Linkki: https://youtu.be/wZti8QKBWPo

Katselin tässä aamun ratoksi tulevia leffajulkaisuja, niin tämä Nobody osui silmään.

Breaking Bad- ja Better Call Saul-näyttelijä, Bob Odenkirkista, ollaan näköjään tekemässä toimintatähteä. Huvittava ja mielenkiintoinen idea kyllä. Trailer kertoo jälleen varmaan liikaa leffasta, joten en suosittele katsomaan, mikäli se haittaa.

 

[vastaantulija]

Sain käsiini ja katselin eilen pitkästä aikaa Maximum Overdrive (1986) -leffan, joka on Stephen Kingin teoksiin perustuvista leffoista ainoa, jonka King on myös ohjannut.

Onhan tuossa Emilio Estevez ja hauskana hahmona myös Lisa Simpsonin ääninäyttelijä Yeardley Smith, mutta aikamoista tuubaahan tuo on leffana.

No mutta, hyvä esimerkki musiikin merkityksestä elokuvassa, eli tuon leffan Soundtrack on AC/DC:n Who Made Who -levy, mikä sitten taas tekeekin tästä leffasta oikeastaan ihan hyvän musiikkivideon.

 

[Vintsukka]

Kinghän on myöhemmin sanonut, että ei muista Maximum Overdriven tekemisestä mitään, koska oli niin kokaiinipöllyssä koko kuvausten ajan. Eikä mennyt muutenkaan kuvaukset putkeen, joku kuvausryhmän jäsenistä sai ruohonleikkurikohtausta kuvatessa osuman leikkurin lennättämästä puupalikasta tms. ja menetti toisen silmänsä, mikä johti oikeustaisteluun ja King sai maksaa isot korvaukset.

 

[axe]

Mää oon suuri komediaelokuvien ystävä. Tällaiset Nuija ja tosinuijat, Wayne's Worldit, Sekaisin Marysta, Millerit ja miljoona muuta, joita en nyt jaksa miettiä sen enempää, mutta elokuvia joilla ei tarvi olla mitään sanomaa eikä viestiä, kunhan vähän naurattaa. Saa olla myös maailman paskinta ja epähauskinta ja ennalta-arvattavinta huumoria, joka ei oikeasti edes hymyilytä mutta jota on silti yritetty jossain epäonnistuneessa pienessä ihmismielessä tehdä hauskaksi. Esim. Fingerpori on todella huono elokuva eikä millään tavalla hauska, mutta ainakin se on (ehkä) tarkoitettu hauskaksi, on tehty komediaelokuva.

Se mitä mää en tajua on sitten nää nykyajan amerikkalaiset pikkuleffat, joita sanotaan komedioiksi mutta jotka on vain pelkkää puuduttavaa olemista ja jotain "kasvamista". Olisikohan ne draamaelokuvia mutta kun niistä puuttuu myös se oikea todellinen draama ja ne on vain jotain wannabe-taiteilijoiden muka-parempaa elokuvaa, ja oikean draaman puutteessa sitten ne jostain syystä luokitellaan komedioiksi, vaikka niillä ei ole naurun tai huumorin tai edes viihtymisen kanssa mitään tekemistä.

Tässä just googlettelin vuoden 2020 parhaita komedioita ja valkkasin sitten yhden, joka oli parilla kolmellakin listalla ihan siellä jossain top-kasissa. Ja joo, valkkasin osin nimen perusteella vaikka en kuvitellut millään lailla nimen olevan kuvaava leffan sisällölle. Mutta oletin että jottain hauskaahan on pakko olla kun nimessä on paska, koska kakkahuumorihan on hauskaa. Mutta vittusaatana, jonkun nössön mitäänsanomaton "kasvutarinahan" se taas. Ei yhtä ainutta hauskaksi tarkoitettuakaan seikkaa koko elokuvassa. Elokuva voi sinänsä olla ihan hyvä johonkin makuun (aivan käsittättämätön IMDB 7.0) - vaikka ei se kyllä ole sitäkään, ellei katsoja ole sellainen paksuun röyhelöiseen kaulahuiviin sisätiloissakin pukeutuva...ööö, tyyppi. Mutta että se luokitellaan komediaksi ja listataan vielä yhdeksi vuoden parhaista komedioista? Voi vittu, sanon minä.

Tällä nimenomaisella elokuvalla ei yksilönä ole merkitystä. Syynä on koko tämä hipsterileffaajien lajityyppi. Tai siis että tän tyypin elokuvat luokitellaan komedioiksi.

Wikipedia:
A comedy film is a category of film in which the main emphasis is on humor. These films are designed to make the audience laugh through amusement and most often work by exaggerating characteristics for humorous effect.[1]

Määritelmä:
comedy
/ˈkɒmɪdi/

noun

1.
professional entertainment consisting of jokes and sketches, intended to make an audience laugh.
"a cabaret with music, dancing, and comedy"

2.
a play characterized by its humorous or satirical tone and its depiction of amusing people or incidents, in which the characters ultimately triumph over adversity.
"Shakespeare's comedies"

 

[Tarinankertoja]

News of the world

aika mitäänsanomaton länkkäri, jossa tom Hanks näyttelee.. Tom Hanksia.. siis hyvistä joka auttaa inkkareilta löydetyn saksalaislapsen kohti kotia.. tai siis sukua jne. Hanksin hahmo siis kiertää länttä lukemassa ihmiselle sanomalehtiä, ja on, tietysti, entinen sisällissodan upseeri jne.-jne.



Ihan laadukkaastihan tän koon tuotannot tehdään, ja kyllähän sen parissa viihtyi, mutta todella yllätyksetön vaellustarina länkkärien mailla tämä kyllä..

 

[olkikuukkeli]

Luotettavin elokuva-arvostelu tulee muuten aina googlen puolesta. Mitä enemmän peukkua ylöspäin on näytetty, sitä todennäköisemmin kyseessä on huono elokuva. Huvittavaa, että viikon sisään on tullut katsottua The Lighthouse (google 82% tykkäsi tästä), Rosemary's Baby (86%) ja Predator 2 (90%) ja metodi toimii hienosti!

Tuo The Lighthouse kyllä hienosti osoittaa, kuinka elokuvataide on näistä massakulttuurituotteista lopulta yllättävin ja ettei käsite "Hollywood-elokuva" sinänsä vielä tarkoita yhtään mitään. Roposia valuu myös hienoille taidepätkille, jollaista Majakka ehdottomasti edustaa.

Sen sijaan Predatorin jatko-osa oli kyllä ihan mieletöntä kuraa. En nyt mitään taideteosta odottanutkaan kun ensimmäinen versio jätti itseni melko kylmäksi (kuten suurin osa näistä kasarin toimintapätkistä), mutta tässä oli jo ihan kaikki pielessä. Juoni, dialogi, näyttely ja ehkä tehosteleffaksi yllättäen äänitekniikka ihan uskomatonta ripulia. Muutama ihan hienosti kuvattu kohtaus nosti imdb-arvioni sentään neljään tähteen, mutta ehkä vähän liioittelua siinäkin.

 

[Ollakseni]

Tässä just googlettelin vuoden 2020 parhaita komedioita ja valkkasin sitten yhden, joka oli parilla kolmellakin listalla ihan siellä jossain top-kasissa. Ja joo, valkkasin osin nimen perusteella vaikka en kuvitellut millään lailla nimen olevan kuvaava leffan sisällölle. Mutta oletin että jottain hauskaahan on pakko olla kun nimessä on paska, koska kakkahuumorihan on hauskaa. Mutta vittusaatana, jonkun nössön mitäänsanomaton "kasvutarinahan" se taas. Ei yhtä ainutta hauskaksi tarkoitettuakaan seikkaa koko elokuvassa. Elokuva voi sinänsä olla ihan hyvä johonkin makuun (aivan käsittättämätön IMDB 7.0) - vaikka ei se kyllä ole sitäkään, ellei katsoja ole sellainen paksuun röyhelöiseen kaulahuiviin sisätiloissakin pukeutuva...ööö, tyyppi. Mutta että se luokitellaan komediaksi ja listataan vielä yhdeksi vuoden parhaista komedioista? Voi vittu, sanon minä.

Tällä nimenomaisella elokuvalla ei yksilönä ole merkitystä. Syynä on koko tämä hipsterileffaajien lajityyppi. Tai siis että tän tyypin elokuvat luokitellaan komedioiksi.

Mikä elokuva oli kyseessä? Tämän haluaisin nyt tietää, kun et sitä kertonut.

 

[heavy]

Mikä elokuva oli kyseessä? Tämän haluaisin nyt tietää, kun et sitä kertonut.

Varmaan Shithouse. Tai kirjoitetaanko se vaikka S#%thouse

 

[Buster]

Mää oon suuri komediaelokuvien ystävä. Tällaiset Nuija ja tosinuijat, Wayne's Worldit, Sekaisin Marysta, Millerit ja miljoona muuta, joita en nyt jaksa miettiä sen enempää, mutta elokuvia joilla ei tarvi olla mitään sanomaa eikä viestiä, kunhan vähän naurattaa. Saa olla myös maailman paskinta ja epähauskinta ja ennalta-arvattavinta huumoria, joka ei oikeasti edes hymyilytä mutta jota on silti yritetty jossain epäonnistuneessa pienessä ihmismielessä tehdä hauskaksi. Esim. Fingerpori on todella huono elokuva eikä millään tavalla hauska, mutta ainakin se on (ehkä) tarkoitettu hauskaksi, on tehty komediaelokuva.

Se mitä mää en tajua on sitten nää nykyajan amerikkalaiset pikkuleffat, joita sanotaan komedioiksi mutta jotka on vain pelkkää puuduttavaa olemista ja jotain "kasvamista". Olisikohan ne draamaelokuvia mutta kun niistä puuttuu myös se oikea todellinen draama ja ne on vain jotain wannabe-taiteilijoiden muka-parempaa elokuvaa, ja oikean draaman puutteessa sitten ne jostain syystä luokitellaan komedioiksi, vaikka niillä ei ole naurun tai huumorin tai edes viihtymisen kanssa mitään tekemistä.

Tässä just googlettelin vuoden 2020 parhaita komedioita ja valkkasin sitten yhden, joka oli parilla kolmellakin listalla ihan siellä jossain top-kasissa. Ja joo, valkkasin osin nimen perusteella vaikka en kuvitellut millään lailla nimen olevan kuvaava leffan sisällölle. Mutta oletin että jottain hauskaahan on pakko olla kun nimessä on paska, koska kakkahuumorihan on hauskaa. Mutta vittusaatana, jonkun nössön mitäänsanomaton "kasvutarinahan" se taas. Ei yhtä ainutta hauskaksi tarkoitettuakaan seikkaa koko elokuvassa. Elokuva voi sinänsä olla ihan hyvä johonkin makuun (aivan käsittättämätön IMDB 7.0) - vaikka ei se kyllä ole sitäkään, ellei katsoja ole sellainen paksuun röyhelöiseen kaulahuiviin sisätiloissakin pukeutuva...ööö, tyyppi. Mutta että se luokitellaan komediaksi ja listataan vielä yhdeksi vuoden parhaista komedioista? Voi vittu, sanon minä.

Tällä nimenomaisella elokuvalla ei yksilönä ole merkitystä. Syynä on koko tämä hipsterileffaajien lajityyppi. Tai siis että tän tyypin elokuvat luokitellaan komedioiksi.

Wikipedia:
A comedy film is a category of film in which the main emphasis is on humor. These films are designed to make the audience laugh through amusement and most often work by exaggerating characteristics for humorous effect.[1]

Määritelmä:
comedy
/ˈkɒmɪdi/

noun

1.
professional entertainment consisting of jokes and sketches, intended to make an audience laugh.
"a cabaret with music, dancing, and comedy"

2.
a play characterized by its humorous or satirical tone and its depiction of amusing people or incidents, in which the characters ultimately triumph over adversity.
"Shakespeare's comedies"

Valitettavasti ihmiset käyttävät todella vähän rahaa elokuvateattereissa komediaelokuviin ja vissiin erityisesti Yhdysvaltojen ulkopuolella, mikä sitten näkyy vähäisinä komedialeffojen määränä. Nykyään jos ihmiset haluavat komediaa, ne menevät Netflixiin. Elokuvateattereissa käydään katsomassa supersankarileffoja ja sellaisia Tenetin kaltaisia "tapaus-elokuvia". Sääli sinänsä, koska myös komediaelokuvat ovat hauskimmillaan elokuvateatterissa eri ihmisten nauraessa eri asioille.

Shithousen tapauksessa kyse on jo kreikkalaisten tuhansia vuosia sitten huomaamasta asiasta, että ihmiset tykkäävät nauraa aiemmille versioille itsestään. Siksi indie-skenen rakastamat "coming of age" -elokuvat. Vaikka toki olen samaa mieltä, ettei Shithousessa ollut oikein mitään hauskaa, mutta ehkä amerikkalaiset sitten enemmän nauraa tuollaisella hienovaraiselle sosiaaliselle kömpelyydelle. Jotkut nauravat John Wick-elokuvillekin, komedia on subjektiivista. Hyvä filmi kuitenkin tuo Shithouse draamana ja olen itse käynyt nuorena samoja asioita, sekä teemoja läpi omassa päässä.

Will Ferrellin ja Adam McKayn yhteistyö on tainnut loppua tuottamishommia lukuunottamatta, komediatähdet haluavat kokeilla siipiään draamassa. Elokuvastudiot keskittyvät selkeästi markkinoitaviin elokuviin, joilla avausviikon tuotot saadaan mahdollisimman suuriksi ja sellaiseen muottiin ei usein puskaradion kautta (oliko se hauska?) hitaasti leviävä komedia sovi. Komediakin osaltaan kärsii myös näistä keskibudjetin niche-elokuvien sukupuutosta studioelokuvien osalta. Sosiaalinen media ei ikinä sallisi jonkun Tropic Thunderin ja Robert Downey Jr.:n kaltaista touhua tänä päivänä, siitä kertoo jo "idiootti-elokuvienkin" lähes täydellinen katoaminen, jonka ymmärsin Sandlerin Hubie pelastaa Halloweenin katsoessa. Tilanne on hieman surullinen.

Vitsin on tarkoitus synnyttää vastaus kuulijassa ja itse vähän ihmettelen, miten se vastaus on usein tänä päivänä vähättelevä, tai arrogantti, tai vihamielinen tai jotain vastaavaa. Itse rakastan komediaa kaikissa muodoissa ja sinne mahtuu Ferrell & Reilly -parin Holmeskin. Ei tarvitse kunnollista tarinaa, kunhan naurattaa (The Wrong Missy, ihan ok) riittävästi. Vaikka toki jos siinä on samalla myös hyvä tarina ja jotain merkitystä, niin sitten se nousee vielä ihan eri tasolle. Komedia varmaankin etsii muotoaan ja paikkaansa tällä hetkellä.

On se kyllä hullua, kun katsoo vuoden 1998 rahasampoja. Top-10 mahtuu apnewsin mukaan komedioita: Sekaisin Marista, Doctor Dolittle, The Waterboy ja sitten sinne mahtuu vielä Rush Hour, Tappava ase 4, sekä draamakomedia The Truman Show.

E: Itse en ole niin hirveästi tähän elokuvien genrettämiseen kiinnittänyt huomiota, kun pyrin elokuvani katsomaan niin tabula rasana kuin mahdollista. Mutta kieltämättä puhtaat komediat ovat vähissä nyt kun ajautui asiaa katsomaan ja pyörittämään.

 

[ChosenTwo]

Sen sijaan Predatorin jatko-osa oli kyllä ihan mieletöntä kuraa. En nyt mitään taideteosta odottanutkaan kun ensimmäinen versio jätti itseni melko kylmäksi (kuten suurin osa näistä kasarin toimintapätkistä), mutta tässä oli jo ihan kaikki pielessä. Juoni, dialogi, näyttely ja ehkä tehosteleffaksi yllättäen äänitekniikka ihan uskomatonta ripulia. Muutama ihan hienosti kuvattu kohtaus nosti imdb-arvioni sentään neljään tähteen, mutta ehkä vähän liioittelua siinäkin.

Predator 2 ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, joten sinällään on toki ymmärrettävää, että kakkonen ei maistu jos ykkönenkin jättää kylmäksi.

Mutta Predatorhan on oikeasti yksi parhaista elokuvista mitä on koskaan tehty. Kasaritoiminnat voivat monesti olla aika kökköjä ja vaativat tietyn asenteen katselussa, mutta Predator toimii loistavasti tänäkin päivänä. Leiri-kohtaus on pitkälti perinteistä kasaritoimintaa ylivoimaisine hyviksineen, jotka ammuskelevat lonkalta kaikki pahikset, mutta muutenhan kyseessä on tyylikäs sekoitus toimintaa, jännitystä, seikkailua, sci-fiä ja kauhuakin. Pääosassa Prime-Arska ja yksi elokuvahistorian tyylikkäimmistä "hirviöistä". Sekä taustatukena vielä nimiä kuten Jesse Ventura, Carl Weathers, Sonny Landham & Bill Duke, joiden myötä kyseessä ei ole Arska + redshirts vs Predator, vaan koko hyvisjoukkue on enemmän tai vähemmän badass-porukkaa.

Näin 34 vuotta myöhemmin toki erikoisefektit eivät ole uusinta uutta, mutta toisaalta nekin ovat ikääntyneet erittäin tyylikkästi. Predatorin näkövinkkelin kuvaus on toteutettu kekseliäästi ja sillä saadaan hyvä, painostava tunnelma aikaiseksi. Kyllä muuten pelotti, kun näin joskus ala-asteella Predatoria ensimmäistä kertaa töllöstä. Joku ihmeen ihmisiä nylkevä ja suurilta osin näkymätön otus väijyy sankareita ja kun lopulta tämä pahis näytetään itseään paikkailemassa, tehdään tuo vain pienellä vilautuksella. Sitten alkoikin mainoskatko ja pikku-ChosenTwo sai mennä nukkumaan, kun seuraavana päivänä oli koulua. Jäi vähän kummittelemaan tuo pieni vilahdus päähän, että mikäs helvetti siellä nyt olikaan. Nerokkaasti tehty hirviön esittely. Ja sitten kun hirviötä näytetään myöhemmin koko kauneudessaan, niin onhan se nyt komeasti tehty. CGI-vastineet saavat turpaan 100-0, kun kyseessä on upeaa maskeerausta ja Kevin Peter Hallin hienoa elehdintää sen alla.

Viidakkoseikkailua, jännitystä, toimintaa... Verta ja suolenpätkiä... Arskaa ja kumppaneita laukomassa legendaarisia onelinereitä... Eihän se nyt tuota paremmaksi mene. Jos jossain yhteydessä voi käyttää ÄIJÄILY-sanaa positiivisessa mielessä, niin tämä elokuva ja sen casting on juuri sitä.

Aiheeseen liittyvä linkki:

Marriage not as good as 'Predator', say men

MARRYING a woman who shares your hopes and dreams is still nowhere near as good as Predator, according to a new survey.

www.thedailymash.co.uk

Predator 2 sitten on erittäin hyvä jatko-osa, jossa tapahtumat siirretään viidakosta kaupunkiin. Kyseessä ei ole ykkösen kaltainen klassikko ja ymmärrän jos joku antaisi sille vaikka 7:n, mutta olen huomannut että osaan itse arvostaa sitä jokaisella katselukerralla enemmän ja enemmän. Tämä on kuitenkin pitkälti juuri sellaista mitä jatko-osalta toivoisin; samanlaista tunnelmaa (ei nyt toki niin ÄIJÄILYÄ) ja eri genrejen sekoittelua, mutta uudella twistillä.

Danny Glover ei ole Arska, mutta mies on kyllä tarpeeksi cool kannattelemaan pääroolia. Bill Paxton ja Gary Busey antavat hyvää taustatukea. Los Angeles on hieno tapahtuma-ympäristö eri jengien välienselvittelyineen ja King Willie -tyylisine hahmoineen. Buseyn johtama porukka tuo hyvän twistin juoneen. Toteutuksesta pitää todeta, että esimerkiksi metro ja teurastamo -kohtaukset ovat kyllä komeita edelleen.

Predator 10/10 ja Predator 2 9/10.

Predators ja Alien versus Predatorit ovat sitten vähän erilaista tuotantoa... Uusinta The Predatoria en ole edes katsonut, sillä sen juonikuvaus kuulosti aikanaan jo niin typerältä, että en vain pysty. Lisäksi kavereiden kommentit siitä eivät ole kauheasti mielikuvaa parantaneet.

Sivuhuomiona vielä loppuun, että pidin kyllä myös The Lighthousesta. Ja saman ohjaajan The Witch iski vielä enemmän.

 

[disco-stu]

@olkikuukkeli olen ihmetellyt samaa komediasta ja @Buster listasikin jo miten ajat ovat muuttuneet.

Näin setämiehenä tekee kyllä mieli syyttää nykyajan PC (ei personal computer) kulttuuria sekä mielensäpahoittamista, joka on saanut kaikki takajaloilleen eikä mitään uskalleta tehdä, koska vihainen twitter-hiekkapillu suuttuu jos on mälliä hiuksissa. Ja rahahan toki puhuu, ei siinä. Tuolla sarjapuolella täysin sama ilmiö, joku 10v vanha Family Guy tai It's always sunny in Philly lynkattaisiin nykyään välittömästi. Jumalauta johan Frendeistäkin on saatu älämölöä aikaseksi! South Park vielä jossain määrin pitää pintansa, mutta ahtaalle sekin on ajettu ja aika kieli keskellä suuta joutuu taiteilemaan, verrattuna taas vaikka sarjan alkuaikoihin.

Sitten taas toisaalta myös tuntuu, että tuollaista kevyttä komediallista draamaa tulee vähän joka tuutista ja se on järjestäen, sorivaan, ihan vitullista paskaa. Ei siis ole rahkeet riittäneet tehdä vakavasti otettavaa draamaa niin heitetään pari haha-hassua juttua, vaikka joku vaivaannuttava dialogi tai hahmona funny sidekick Jar-Jar Binks ja voilá, tämä on draamakomedia. Ja tämäkin vaivaa myös sarjoja yhtälailla.

Jotain ranskalaisia komedioita oon katsellut, mitkä on ollut ihan hauskoja mutta nyt en muista nimiä. Samoin se espanjankielinen Jeesus on kadonnut oli ihan hauska lyhyenläntä pätkä. Mutta hiljaista on ollut muuten, jossei halua Netflixin tapaan laskea vaikka Green Bookia komediaksi. Hah.

 

[olkikuukkeli]

Mutta Predatorhan on oikeasti yksi parhaista elokuvista mitä on koskaan tehty. Kasaritoiminnat voivat monesti olla aika kökköjä ja vaativat tietyn asenteen katselussa, mutta Predator toimii loistavasti tänäkin päivänä. Leiri-kohtaus on pitkälti perinteistä kasaritoimintaa ylivoimaisine hyviksineen, jotka ammuskelevat lonkalta kaikki pahikset, mutta muutenhan kyseessä on tyylikäs sekoitus toimintaa, jännitystä, seikkailua, sci-fiä ja kauhuakin. Pääosassa Prime-Arska ja yksi elokuvahistorian tyylikkäimmistä "hirviöistä". Sekä taustatukena vielä nimiä kuten Jesse Ventura, Carl Weathers, Sonny Landham & Bill Duke, joiden myötä kyseessä ei ole Arska + redshirts vs Predator, vaan koko hyvisjoukkue on enemmän tai vähemmän badass-porukkaa.

Täytyy olla minusta ihan tietynlainen maku, jotta Predatoria voi elokuvahistorian parhaimpiin elokuviin nostaa :) On se kyllä parempi kuin tuo kakkonen juuri kuvailemasi hyvän antagonistin ja pääosin toimivan toteutuksen ansiosta. Siinäkin ongelmana on minusta kasaritoiminnalle tyypilliset karikatyyrihahmot, jota selvästi tyyliratkaisuna monelle toimivat, mutta itselleni ei. Itselleni tyylillisesti paljon paremmin sopivat monesti 1970-luvun hillitymmät toimintapätkät, kuten The French Connection tai The Driver. Predator-universumista Alienia pidän jo sitten ihan aitona merkkiteoksena myös. Pitäisi tuo Aliens-jatko-osa katsoa myös, koska siitä en muista juuri mitään.

En nyt kasaritoimintaakaan toivottomana pidä. Die Hardissa esimerkiksi on kokkailtu kasaan keitos, jota pidän lähes mahdottomana vastustaa. Tämän vaikutus muuten näkyy tuossa Predator 2:ssakin, jossa päähenkilön käytös vaarallisissa tilanteissa muistuttaa erehdyttävästi erästä toista poliisia hissikuilutemppuiluineen päivineen. Yleensä ottaen tämä genre vaikuttaa kuitenkin pikkupoika-fantasia-eskapismilta huolimattomasti laadittuine käsikirjoituksineen muutamaa helmeä lukuunottamatta. Kyllä nuo tulee silti aina tarkastettua jos päätyvät tarjolle johonkin suoratoistopalveluun ihan vain ajan kuvan vahvistamiseksi.

Predator 10/10 ja Predator 2 9/10.

7/10 ja 4/10 ovat omat arvosanani imdb:ssä.

Sivuhuomiona vielä loppuun, että pidin kyllä myös The Lighthousesta. Ja saman ohjaajan The Witch iski vielä enemmän.

Tuo The Witch oli kyllä hieno elokuva ja on muuten aliarvostettu imdb:ssäkin ilmeisesti slasher-fanien pettymyksenosoituksena. Jonkun pitäisi kunnolla eriyttää tuollainen "kauhudraama" genren muista kökkäreistä, että markkinointi osuisi oikealle kohderyhmälle.

 

[ChosenTwo]

Täytyy olla minusta ihan tietynlainen maku, jotta Predatoria voi elokuvahistorian parhaimpiin elokuviin nostaa :)

7/10 ja 4/10 ovat omat arvosanani imdb:ssä.

No joo, tottahan tässä nyt on omalla kohdalla hyvin vahva näihin elokuviin liittyvä tunnelataus. Kun olen Schwarzenegger, Stallone & co. -elokuvien suurkuluttaja ollut lapsuudesta asti, niin näkemykseni poikkeaa varmasti suuresti niistä, jotka eivät niin tälle menolle syty. Minulla on nuo arvosanat tainneet olla 9/10 ja ehkäpä jopa 7/10 jossain vaiheessa, mutta sitten kun olen näitä leffoja katsonut uudestaan ja joka kerta huomaan saavani hyvät fiilikset, niin olen päätynyt arvosanoja nostamaan entisestään. Jos vertaa vaikka jotain Kummisetää Predatoriin, niin on selkeää että ensimmäinen on toki arvostetumpi ja elokuvahistoriassa huomattavasti merkittävämpi tapaus. Mutta jos ajattelee pelkästään toimintaelokuvien historiaa, niin koen Predatorin selkeänä merkkiteoksena. Siihen lisättynä omat rakkaat muistot ja edelleen irtoava fiilistely: 10/10.

Predator-universumista Alienia pidän jo sitten ihan aitona merkkiteoksena myös. Pitäisi tuo Aliens-jatko-osa katsoa myös, koska siitä en muista juuri mitään.

Alien on tosiaan ihan kunnon merkkipaalu elokuvahistoriassa, eikä pelkästään tietyn genren sisällä laadukas tekele. Tosin siitä se saa myös vähän maksaa hintaa sen suhteen, että monet erikoisefektinsä eivät kauhean hienoilta nykyään näytä. Mutta se onkin elokuvan ainoa kauneusvirhe. Hienoa tunnelmaa.

Aliens sitten taasen on pitkälti toimintaa ykkösen kauhupainottuneisuuden sijaan. Mutta Cameron kun ei ollut vielä tuossa vaiheessa seonnut sinisiin avaruusolioihinsa, niin toteutus on todellakin laadukasta. Lähtökohtaisesti tällainen selkeähkö muutos genressä leffojen välillä voisi olla aika huono juttu, mutta kun molemmat toimivat erilaisuudestaan huolimatta ja sopivat hyvin jatkumoksi toisilleen, niin Aliens kuuluu keskusteluihin parhaista jatko-osista mm. Terminator kakkosen ohella.

 

[torreira#11]

Hyvää keskustelua edellä. Itsellä kyllä Predator, Aliens, Die Hard ja Terminator 2, menevät toimintaleffojen kaikkien aikojen top10 listalle, että heilahtaa. Aivan legendaarista kulttikamaa kaikki. Sen enempää en kyllä ole listauksia miettinyt, mutta nämä on selviä. Kaikki vielä junnuvuosina ilmestyneitä, joissa on hyvät nostalgiafibat vielä. Näiden näkeminen ekan kerran oli kova juttu.

 

[Jakedeus]

Tosin siitä se saa myös vähän maksaa hintaa sen suhteen, että monet erikoisefektinsä eivät kauhean hienoilta nykyään näytä. Mutta se

Huomattavasti mieluummin tosin ainakin itse katson taidokkaasti tehtyä käsityötä, jossa näkyy yksittäisten taiteilijoiden panos (Alienissa tietysti selkeiten H.R Gigerin), vaikka voisikin huomata, että kyseessä on nukke, toisin kuin persoonatonta CGI-mäiskettä (johon myös Prometheus ja Alien: Covenant sortuvat).

 

[Varis]

Näin setämiehenä tekee kyllä mieli syyttää nykyajan PC (ei personal computer) kulttuuria sekä mielensäpahoittamista, joka on saanut kaikki takajaloilleen eikä mitään uskalleta tehdä, koska vihainen twitter-hiekkapillu suuttuu jos on mälliä hiuksissa. Ja rahahan toki puhuu, ei siinä. Tuolla sarjapuolella täysin sama ilmiö, joku 10v vanha Family Guy tai It's always sunny in Philly lynkattaisiin nykyään välittömästi. Jumalauta johan Frendeistäkin on saatu älämölöä aikaseksi! South Park vielä jossain määrin pitää pintansa, mutta ahtaalle sekin on ajettu ja aika kieli keskellä suuta joutuu taiteilemaan, verrattuna taas vaikka sarjan alkuaikoihin.

En tiedä millaista komedian mielestäsi pitäisi olla, mutta näistä "roiseista" leffoista tulee nopeasti mieleen alle kymmenen vuotta vanhoista tapauksista ainakin Deadpoolit, Tedit, kaksi viimeistä Hangoveria ja uusin Borat. Ehkä slapstick-huumoria on nykyään vähemmän, mutta onko se oikeastaan huono asia? Dude, where's my carilla on ikuisesti paikka sydämessäni, mutta jos olen ihan rehellinen niin onhan se elokuvana kyllä kehno. Niin ovat käytännössä kaikki muutkin saman genren leffat. Ehkä niitä ei enää isolla budjetilla tehdä siksi että nykyään pystytään parempaankin.

Et ilmeisesti ole katsonut animaatiosarjoja hetkeen jos kuvittelet että Family Guy on jotenkin kovaa kamaa tai että vastaavaa ei enää tehtäisi. Rick and Morty, BoJack Horseman, Trailer Park Boys, Big Mouth ja miljoona muuta ovat esimerkkejä siitä että non pc-komedia elää ja voi erinomaisesti. Joissakin sarjoissa se onkin ainoa kantava teema ja itse en meinaa jaksaa katsoa sarjoja joissa vitsien ainoa kriteeri on mahdollisimman korkea shokkiarvo. Rick and Morty ja Archer erottuvat tästä joukosta edukseen erinomaisen hauskoina sarjoina myös sen mauttomuuden ulkopuolella. Suosittelen.

Summa summarum; ennen ei olleet asiat paremmin, sinusta vain tuntuu siltä.

Parasite ja Jojo Rabbit muuten määritellään tähän paljon parjattuun draamakomedian luokkaan. Mielestäni molemmat ovat erinomaisia elokuvia ja tästä tyylilajista löytyy ainakin omalla kohdallani varmaan yksittäisistä genreistä eniten kiitettäviä arvosanoja IMDB:stä. Lost In Translation, Little Miss Sunshine, Koskemattomat, Juno ja mainitsemasi Green Book ovat vanhempia esimerkkejä erinomaisista draamakomedioista, joiden kohdalla en ole ihan varma nauroinko niiden aikana kertaakaan. Ei näitä oikein voi American Piehin tai Nuijaan ja tosinuijaan järkevästi verrata. Aivan eri elokuvatyypistä on kyse.

 

[ChosenTwo]

Huomattavasti mieluummin tosin ainakin itse katson taidokkaasti tehtyä käsityötä, jossa näkyy yksittäisten taiteilijoiden panos (Alienissa tietysti selkeiten H.R Gigerin), vaikka voisikin huomata, että kyseessä on nukke, toisin kuin persoonatonta CGI-mäiskettä (johon myös Prometheus ja Alien: Covenant sortuvat).

Tästä olen täysin samaa mieltä. Alienin kohdalla ongelma on vain se, että tuolla saralla tehtiin aikamoista pioneerityötä. Eli siis vaikka olen practical efektien suuri fani, niin kyllähän tuollaisessa 70-luvun toteutuksessa chestburster on aika alkeellisen näköinen ja täysikasvuinen Alien on välillä aika selkeästi tyyppi puvussa. Ja siis ymmärrän tosiaankin, että 79 vuonna nähtynä tuo on ollut varmasti todella vaikuttavaa ja eihän se nytkään katselukokemusta pilaa. Vähän vaan sellainen pieni kauneusvirhe, jos jotain negatiivista pitää Alienistä etsiä.

Aliensin toteutuksen aikaan onkin sitten practical efektit olleet jo huipputasolla. Voi vain kuvitella kuinka paljon laimeampi Queen olisi CGI:nä toteutettuna. Se on todella harmi, että nuo maskeeraukset, nuket ja muut on jääneet niin paitsioon. Yksi pahimpia esimerkkejähän on Lord of the Rings vs Hobitti; Lord of the Ringsissä oli todella tyylikkäitä örkkimaskeerauksia, mutta Hobitissa nämä on käsittämättömästi korvattu vain CGI-hahmoilla. Ei näin! Ja tottahan CGI:llä pystytään toteuttamaan jotain juttuja mitkä ei olisi pratical efekteillä mahdollisia, mutta silti sitä aina toivoisi, että nykyäänkin luotettaisiin edes lähikuvissa muihun kuin tietokonegeneroituihin hahmoihin.

 

[Jupe]

Näin setämiehenä tekee kyllä mieli syyttää nykyajan PC (ei personal computer) kulttuuria sekä mielensäpahoittamista, joka on saanut kaikki takajaloilleen eikä mitään uskalleta tehdä, koska vihainen twitter-hiekkapillu suuttuu jos on mälliä hiuksissa.

Täällä yksi setämies lisää, siitä on kauan kun viimeksi olen hyvän komedian nähnyt.
Sanotaan nyt vaikka niin että huumori mikä puree on jotain alkuperäisen tanskalaisen Klovnin tasoa ja lontoota puhuvana edellinen ehkäpä Sacha Baron Cohenin tuottoksia kuten vaikkapa loistava Who is America. Taikka Larry Davidin Curb your enthusiasm. Ei nää tosin elokuvia ole.

Ja mikä pahinta tässä niin kahden edellä mainitun viimeisimmät elokuvalliset tuotokset oli silkkaa paskaa, taso ihan nollissa eli Klovn -Final elokuva ja Borat 2.

Missä on komedian tulevaisuus?

Heittäkääpä nimiä, tekijöitä, näyttelijöitä. Ketä on nykyajan Zucker Abrahams Zucker tai onko enää olemassa fyysistä komediaa kuten oli vielä viime vuosituhannen lopussa.

 

[Tjapalala]

Hyvää pohdintaa komedia elokuvista täällä. Itse en ole komedioiden suurin ystävä vaan yleensä tykkään enemmän draamallisemmista ja synkemmistä elokuvista. Sellasista jotka käsittelevät isompia asioita. Siksi heitänkin modernina komediana lähivuosilta JoJo Rabbitin. Mielestäni hyvää komediaa joka ei tunnu halvalta, mutta siinä on kaikki hyvän draaman elementit ja herättää tunteita surullisessa mielessäkin. Taika Waititin tuotannon parasta päätä. Vahva suositus heille ketkä sitä eivät ole nähneet.

Tuossa puhuttiin näistä piirrossarjoista ja niitähän on puskettu ulos paljon. Rick and Morty ei ole todellakaan kaikille sopiva, mutta omaan makuun se hauskin tällä hetkellä.

 

[disco-stu]

Summa summarum; ennen ei olleet asiat paremmin, sinusta vain tuntuu siltä.

Tämähän on ihan taivaan tosi, mutta kun kyse on täysin subjektiivisesta asiasta, niin näin ne asiat koetaan.

Ja sen verran tarkennettakoon, että en nyt pidä Family Guyta mitenkään "kovana kamana", vaan esimerkkinä miten nössöksi sekin on mennyt vuosien saatossa. Uudemmista tuttavuuksista Rick & Morty sekä Big Mouth ei vain lähde, BoJack oli hyvä ja Archer yksi suosikeistani. Myös Brickleberryllä on omat ansionsa. Mutta tämä sarjoista, väärä ketju.

Dramaakomediaa ei ollut tarkoitus kategorisesti dissata, muuta kuin siinä mielessä, että tuollainen "komedia" ei vaan kelpaa komediana, koska ansiot ovat muualla - jos mitään ansioita on.
Köykäisestä draamasta ei saa parempaa lisäämällä irtovitsejä.

Itsekin sen totesit, että vaikka kategoria on draamakomedia niin eipä noissa mainitsemissasi elokuvissa paljoa naurattanut, mutta ei toki tarvitsekaan koska draama kantaa helposti. Ja se on ihan hyvä se. Sellaista irrottelevaa komediaa silti vähän kaipaa, vaikka vanhemmiten toki kuivaksi on itsekin muuttunut.