Jatkoajan leffakerho

[hablaa]

The VelociPastor (2018) - IMDb

The VelociPastor

Tämä sitten vaikuttaa, että on sanottu Sharknado mutta vielä huonompi.

En tiedä saako laillisesti (ilmeisesti jenkkien Primessä olisi), mutta Internetin ihmemaailmasta löytää. Niin ainakin kaverit sanoivat *köhköh*.

Ja... teoriassa premissihän vaikuttaa ihan parhaudelta - katollinen pappi jotenkin saa voiman, että muuttuu dinosaurukseksi. Alkaa sitten "työläistytön" kanssa tappelemaan rikollisia (ja ninjoja) vastaan.

Mutta teoria ei välttämättä ole parempi kuin käytäntö, ei tuota jaksanut loppuun saakka. Hattua pitää silti nostaa siitä, että efektit pääosin eri ole CGI:tä vaan ihan perinteistä "practical effects". Mikä tällä budjetilla ei ole välttämättä niin hyvä asia, mutta hattu nousee silti.

 

[Kuopionkukko]

Tuli katsottua vihdoin leffa "95" ja yllätyin positiivisesti. En oikeastaan ollut mitään hyvää kuullut tästä ennakkoon, parit arvostelut olin lukenut ja isän sekä parin frendin kommentit kuullut eikä mitään hyvää tosiaan. Itse kyllä tykkäsin. 7 cameo roolia bongasin ja juoni lätkän ympärillä oli ihan ok. Musiikki toimi erinomaisesti ja lapsuuden ensimuistot osuvat juurikin noille kuukausille niin ihokarvat nousee pystyyn ku miettii.

 

[olkikuukkeli]

Tulipa vilkaistua areenasta totutun järkyttävällä suomennoksella varustettu Electra Glide in Blue. Olipa hyvä leffa! Monesti ennenkin on tuntunut siltä, että 1970-luvun kuvakieli ja ohjaustyylit puhuttelevat ja tämä kyllä osui jonnekin estetiikkahermoon itselleni tosi kovaa. Hyvin teemoitettu ja ennen kaikkea visuaalisesti hämmentävän hyvännäköinen pätkä ottaen huomioon, että aavikolla kuvataan.

Areena on muutenkin melkoinen aarreaitta tarjoillessaan vanhoja elokuvia säännöllisesti kaupallisten suoratoistopalvelujen keskittyessä mieluummin uuteen tusinakamaan. Fellinin 8½ tuli myös katsottua männä viikolla ensimmäistä kertaa ja yllätti suoraviivaisuudellaan leffaan maineeseen nähden. On kyllä klassikkomaineensa ansainnut!

 

[Barcelona]

Tuli katsottua pitkästä aikaa "Il buono, il brutto, il cattivo" eli "Hyvät, pahat ja rumat". (Siinä on leffan suomentajalle käynyt kyllä moka kun senhän pitäisi olla "Hyvä, paha ja ruma"). Tästä leffastahan on pari eri pituista versiota ja tää nyt oli lähemmäs kolmea tuntia. Jotain lyhempää versiota olen aikaisemmin katellut joten tässäkin oli sitten jotain uutta. Sen verran monesti leffan olen katsonut että joitain uusia kohtauksia bongasin, mutta eipä niissä kyllä ollut mitään ihmeellistä. Vaikka sen loppuhipennuksen on nähnyt niin monesti niin kyllä se taas kolahti. Seuraavaksi kattelen "Per qualche dollaro in più" eli "Vain muutaman dollarin tähden", joka on oma suosikki dollaritrilogiasta.

 

[npc]

@Barcelona En nyt tiedä onko tuossa suomennoksessa käynyt moka.. Suomeksi tuo kullostaa hyvältä monikossa kun meillä ei artikkeleitakaan harrasteta kielessä. Tai sitten sitä on tottunut tähän ja kaikki muu on häväistys.

Mä olen nähnyt vain tuon pitkän version tietääkseni (jotain 3 tuntia, löytyy koneeltani, ehkä puolitoista kertaa katsottuna).

 

[Barcelona]

En nyt tiedä onko tuossa suomennoksessa käynyt moka..

No se nimi tulee siitä että tarinassa on kolme pää hahmoa joista yksi on ruma (Tuco), yksi on paha (Angele Eyes) ja yksi on hyvä (Blondie). Sekä leffan alussa että lopussa tehdään selväksi kuka oli kukin. Eli sikäli ne kyllä pitäis olla yksikössä kun puhutaan tietystä rumasta, pahasta ja hyvästä henkilöstä. Mutta ei tää tosiaan ole karsein leffan nimi käännös mitä on vastaan tullu.

 

[npc]

No se nimi tulee siitä että tarinassa on kolme pää hahmoa joista yksi on ruma (Tuco), yksi on paha (Angele Eyes) ja yksi on hyvä (Blondie). Sekä leffan alussa että lopussa tehdään selväksi kuka oli kukin. Eli sikäli ne kyllä pitäis olla yksikössä kun puhutaan tietystä rumasta, pahasta ja hyvästä henkilöstä. Mutta ei tää tosiaan ole karsein leffan nimi käännös mitä on vastaan tullu.

Kai minä nyt tuon tajuan. Mietin vain hyvää suomennosta ja tuo monikkomuoto saundaa paremmalta kuin yksikkö tässä tapauksessa. Tosin voi olla se tottumiskysymys.

 

[Nosebleed]

Warner Bros. to release all 2021 films simultaneously on HBO Max

Warner Bros. will release all of its 2021 movies, which include 'Dune' and 'The Matrix 4', on HBO Max as well as in cinemas.

www.nme.com

Linkki: https://youtu.be/bGy16GQHz-g

Warner Bros aikoo julkaista kaikki vuoden 2021 teatteriin saapuvat elokuvat samanaikaisesti myös Suomeenkin ensi vuonna tulevaan HBO MAX palveluun USAssa. Ensi vuoden Warner Bros leffoja mm. Dune, The Matrix 4, The Suicide Squad, The Little Things, Judas And The Black Messiah, Tom & Jerry, Godzilla Vs. Kong, Mortal Kombat, Those Who Wish Me Dead, The Conjuring: The Devil Made Me Do It, In The Heights, Space Jam: A New Legacy, Reminiscence, Malignant, The Many Saints Of Newark, King Richard, ja Cry Macho.

Edit. Korjattu USA only

 

[Vintsukka]

Warner Bros aikoo julkaista kaikki vuoden 2021 teatteriin saapuvat elokuvat samanaikaisesti myös Suomeenkin ensi vuonna tulevaan HBO MAX palveluun.

Max tulee kyllä Suomeen, mutta ensi-iltaelokuvat eivät tule Suomen Maxiin. Ainakin Warnerin tiedotteen mukaan tuo koskee vain USA-julkaisua.

 

[Oles]

Leffat ovat siis katsottavissa palvelussa kuukauden ajan. Ihan mielenkiintoinen tempaus, jonka motivaattorina uskon olevan Warner Brosin strategia saada lisää käyttäjiä palveluunsa. Tuossa on aika laaja kattaus erilaisia elokuvia ja pärjätäkseen striimauspalvelussa tulee olla paljon erilaisia elokuvia.

 

[Buster]

Tässähän ehti jo innostua, kun tuon uutisen näki, mutta tosiaan kyse vissiin Yhdysvalloista yksinomaan. Mutta valtavan iso uutinen tuo on ja vaikka kyse on vain yhden vuoden poikkeussuunnitelmasta, niin mistä sitä ikinä tietää, mitä tapahtuu tulevaisuudessa nyt kun näitä perinteisiä kiveen hakattuja sääntöjä ja strategioita on jouduttu rikkomaan. Ja miten reagoivat muut studiot. Ei nyt varmaan isotkaan puljut ihan loputtomiin noita arvokkaita elokuviaan hyllyllä voi istuttaa, eikä vieläkään ole selvää kuinka kauan nämä olot kestää. Jenkkilässä tosiaan valtaosa teattereista operoi rajoitetulla yleisömäärällä, eikä kaikki ihmiset halua teattereihin lähteä. Joten tavallaan heti jokin vod-vaihtoehto teatterilevityksen kylkeen on se paras vaihtoehto.

Kaikki varmaan seurasi tota Warner Brosin Tenetiä, mutta sehän on jäämässä lievästi tappiolle lippuluukuilta. Ei ole sen jälkeen näkynyt isoja elokuvia ja jopa Peruna, sekä Muumipeikko ja Pyrstötähti on siirtyneet.

Paramountilta tulossa omaan palveluunsa tulevaisuudessa Kummisedän kuvauksista kertova elokuva. Samalla ovat kuulemma avoimia Kummisetä 4:lle, mikäli oikea tarina sattuu kohdalle. Nämä on nyt näitä taas, kun vähän on franchisen nimi pinnalla, niin alkaa studioita kutitella. Vaikka mitäpä väliä, jos tekevät. Ei se alkuperäisten sadekehää minun silmissäni vähennä. Coppolan kolmosen uutta cuttia kolmosesta odotellessa.

 

[Hande75]

Episodi järjestää lähes identtisen vuoden paras elokuva -äänestyksen mitä täällä on järjestetty. Rikkooko se meidän tekijänoikeutta? No joo tai sitten en ole huomannut Episodin äänestyksiä viime vuosilta. heh.

Pelaako joku Jokeri-kortin? Äänestä vuoden 2020 paras elokuva! | Episodi.fi

 

[SamSpade]

Toivottavasti HBO Maxin myötä tulee myös uusi käyttöliittymä, koska nykyinen HNO Nordicin on sysipaska ja buginen.
Tuo leffojen tulo Suomen Maxiin on vielä kaukana. Johtuen lähinnä levitysoikeuksista eri maissa.
Yleensähän homma menee niin että joku jakelu/levitysyhtiö ostaa elokuvan oikeudet X-alueelle, esim Suomi, tai kaikki pohjoismaat, summalla X. Sen jälkeen yhtiö myy oikeuksia eteenpäin, ensin elokuvatettereille joilla on yleensä aika pitkä esitysikkuna yksioikeudella, esim 6kk, jonka aikana suoratoistopalvelut ja TV eivät saa myydä tai vuokrata tai streemata elokuvaa.
Oikeudet on toki voitu myydä suoratoistoon jo aikasemmin, klausuulissa "Ensi-ilta elokuvatetteriessa 1.6.2020 ja vapaa näytettäväksi suoratoistopalvelussa 1.12.2020". Tai Myytäväksi palvelussa X. Kun näiden palveluiden ikkuna sulkeutuu vaikka 1 vuoden kuluttua, myydään oikeuksia TV-kanaville.

Käytännössä siis jos ensi-iltaelokuvia haluttaisiin näyttää myös Suomessa HBO Maxilla, joutuisi HBO ostamaan levitysoikeudet itse suoraan Suomen alueelle. (Summa on muuten valtavasti isompi, kuin se jos ostavat levittäjältä elokuvateattereiden ikkunan sulkeutumisen jälkeen koska levittäjä maksaa leffasta xxx-määrää (vaikka 500000€ - pyytävät teattereilta 350000, suoratoistopalveluista 200000 ja TV-kanavalta 150000).
Eli 200000€ sijaan HBO joutuisi maksamaan 500000€ Yksioikeudesta suoraan.
Tämä esimerkki oli siis hyvin karkeasti mallinnus miksi tuo on vaikeaa.

 

[Tifosi]

Eddie Murphy on yksi lapsuudensankareistani ja erityisesti "prinssille morsian" -elokuvalla oli iso vaikutus siihen. Nyt jatko-osa on saanut ensi-iltapäivän, 5.3 ja julkaisualustana amazon prime.

 

[Barcelona]

Eddie Murphy on yksi lapsuudensankareistani ja erityisesti "prinssille morsian" -elokuvalla oli iso vaikutus siihen.

Toi oli kanssa muksuna yksi suosikki komedioista, ja olen nähnyt leffan sen verran useasti että melkeen osaan vitsitkin ulkoa. Osa syynä leffan tuijotteluun tais olla Shari Headley jota en ole kyllä sen jälkeen tainut missään nähdä, mutta nyt on tosiaan tossa kakkosessa mukana. Samuel L. Jacksonhan on tossa leffassa ihan pikku roolissa kun oli tuolloin vielä uransa alussa. Pitäs varmaan hommaa leffa blu-raynä pelkästään sen takia että joskus on siitä niin paljon digannut.

Mutta ei toi kakkosen traileri mitenkään vakuuttanut, joten odotukset on aika matalalla. Kyllä se tulee kuitenkin joskus katsottua. Kuten varmaan myös se Beverly Hills Cop 4. Tuleekohan muuten vielä Vaihtokaupat 2 jossain vaiheessa kun Eddie on nyt innostunut näistä jatko-osista? Mielestäni toi Vaihtokaupat on Eddie Murphyn paras leffa. Dan Aykroydtakaan ei ole vähään aikaan näkynyt missään, mutta toki on tossa tulevassa Ghostbusters 3 mukana.

 

[Tifosi]

Mutta ei toi kakkosen traileri mitenkään vakuuttanut, joten odotukset on aika matalalla. Kyllä se tulee kuitenkin joskus katsottua. Kuten varmaan myös se Beverly Hills Cop 4. Tuleekohan muuten vielä Vaihtokaupat 2 jossain vaiheessa kun Eddie on nyt innostunut näistä jatko-osista? Mielestäni toi Vaihtokaupat on Eddie Murphyn paras leffa. Dan Aykroydtakaan ei ole vähään aikaan näkynyt missään, mutta toki on tossa tulevassa Ghostbusters 3 mukana.

En myöskään mitään tajunnanräjäyttävää odota mutta Eddie Murphy teki aikoinaan rekkatolkulla paskoja leffoja ja häipyi sitten julkisuudesta. Pari vuotta sitten mies puheli että sai tarpeekseen paskasta ja jos joskus aikoo comebackin tehdä niin ei tee sitä pelkästään palkkachekin takia. Viimevuotinen Dolemite oli kelpo elokuva joten kyllä mulla on odottavaiset fiilikset...

 

[Blue F]

Perunaa odotellessa. Vaikuttaa ihan mukavan leppoisalta Suomi-komedialta. Pitänee käydä väijymässä jossain vaiheessa...

 

[Barcelona]

Tuli tässa katsottua pitkästä aikaa Peter Sellersin Vaalenpunainen pantteri leffat. Sen verran monesti olen noi joskus muksuna katsonut että näköjään vieläkin suurimman osan vitseistä osasi ulkoa. Valitettavasti jos osaa vitsit ulkoa niin eipä ne naurata ihan niin paljon kuin ekalla kerralla. Tämä nyt pikkasen latisti tätä leffa-maratoonia.

Mutta listataan nyt nää Sellersin Insp. Jacques Clouseau leffat omaan paremmusjärjestykseen:

1. A Shot in the Dark (1964)
- Hieman yllättäen tää nyt nousi nyt suosikiksi. Tosin onhan tällä näistä leffoista myös korkein IMDb keskiarvo eli 7,5. Sellers nyt tässä vaiheessa oli uraansa parhaassa vedossa ja se nyt sitten näkyy leffassa. Samana vuonna tuli ulos myös Tohtori Outolempi jota nyt pidetään Sellersin parhaimpana suorituksena.

2. The Return of the Pink Panther (1975)
- Edellisestä Clouseau leffasta oli tässä vaiheessa kulunut 10 vuotta, joten kai sinne Sellersin ja leffojen ohjaneiden/käsikirojttaneen Blake Edwardsin pöytälaatikkoon oli kertynyt ideoita vuosien saatossa. Tää kun nyt mielestäni oli paras näistä 70-luvulla tehdyistä. Voi olla että tää saa myös bonuspisteitä siitä että oli eka Clouseu leffa jonka näin. IMDb:ssä keskiarvo on 7,1.

3. The Pink Panther (1963)
- Ensimmäinen leffa jossa Clouseau on mukana. Poikkeeaa siinä että Clouseau tässä leffassa se toinen pääosa hahmo, kun alunperin leffan päähenkilön piti olla David Nivenin esittämä Sir Charles Lytton. Lisäksi uskomattoman kaunis Claudia Cardinale varastaa jokaisessa kohtauksessa huomion. Aikaisemmin en digannut tästä leffasta just sen takia että leffa ei pyörinyt täysin Clouseun ympärillä, mutta nyt tää leffa toimi. IMDB:ssä keskiarvo on 7,1.

4. The Pink Panther Strikes Again (1976)
- Tätä leffaa olen tainut katsella näistä Sellersin Clouseau leffoista vähiten, ja taisi pitkään olla sellainen leffa jota metsästin. IMDb:ssä keskiarvo 7,2 joka on siis toiseksi korkein keskiarvo.

5. Revenge of the Pink Panther (1978)
- Ennen tätä katselukertaa oli mielikuva että tää ois näistä leffoista jopa paras. Oisinkohan katsellu tätä joskus liikaa kun nyt ei ollut ihan niin hauska ja löytyy ylättäen sijalta viisi. Onhan tällä myös IMDb:sä matalin keskiaarvo eli 6,7.

Trail of the Pink Pantheria (1982) ei löydy leffahyllystä. Sellershän kuoli leffan kuvauksien aikana, joten leffa on sekoitus kuvattua materiaalia, muista leffoista poistettuja kohtauksia ja jonkinlainen juoni kyhäelmä jolla saatiin homma kassaan. Kerran olen nähnyt ja se riitti. Mielestäni tota lefaa ei olisi pitänyt edes kasata ja siksi en ole sitä hommanut.

Steve Martinin versioista olen nähnyt vain ykkösen ja senkin kattelin lähinnä Beyoncén takia. Mielestäni Clouseau on sellainen hahmo jota on aika turha koittaa reebotata. On vähän niinkuin Chaplinin kulkurihahmo, eli aika vahvasti sidoksisissa tiettyyn näyttelijään.

Clouseaun takia Peter Sellersistä oli aluksi jäänyt sellaine hauska miehen maine. Sitten joskus tuli katseltua leffa "The Life and Death of Peter Sellers" jonka jälkeen sitten tuli perehdyttä hieman miehen historiaan ja selvis että ei nyt siviilissä ollu mikään maailman mukavin mies.

 

[npc]

Jörn Donner jäi elokuvaohjaajana seksikohujen varjoon – Yle hankki oikeudet tänä vuonna kuolleen Donnerin elokuviin ja esittelee niistä nyt kolme tärkeintä

“Donner oli äärimmäisen kansainvälinen tekijä”, sanoo nuoren polven elokuvaohjaaja Otto Kylmälä. Hän valitsi kolme Donnerin mestariteosta.

yle.fi

"Yle Areenaan julkaistaan tiistaina 29.12. neljänkymmenen ohjelman Donner-paketti. Donnerin elokuvia juhlitaan puolestaan Yle Teemalla helmikuun 6. päivänä ohjelmassa Ilta Donnerin kanssa."

En ole nähnyt varmaan yhtäkään Donnerin leffaa, mutta jos tuo tarkoittaa, että niitä voisi nyt kohta Areenasta alkaa tsiigailla niin hieno homma. Vai mitä tahtoo sanoa "Donner-paketti"..?

 

[Buster]

En ole nähnyt varmaan yhtäkään Donnerin leffaa, mutta jos tuo tarkoittaa, että niitä voisi nyt kohta Areenasta alkaa tsiigailla niin hieno homma. Vai mitä tahtoo sanoa "Donner-paketti"..?

Saattaa sanoa sen, että mukana on myös hänen vain tuottamiaan elokuvia. Itse jutussa oli puhetta, että hankittujen elokuvien joukossa on 30 Donnerin muille tekijöille tuottamaa elokuvaa. Onneksi lähes jokainen Jörkan elokuva on jo valmiiksi nähty, kun tuskastuttaa, ettei noita sketsiviihteen helmiäkään ole tuolta ehtinyt edes aloittaa katsoa.

Voisin tähän väliin laittaa oman Top-5:sen kuluneen vuoden parhaista elokuvista, kun ei tiedä miten on aikaa myöhemmin.

1. Hiomattomat timantit

Spoileri

Safdien veljesten rauhattomaan New Yorkiin sijoittuvien elokuvien sarja jatkuu hypnoottisen kaoottisella tarinalla hämärästä jalokivikauppiaasta, joka on ahneuksissaan kaivanut itselleen kuopan ja yrittää selviytyä tekemällä lisää huonoja valintoja. Se on tyypillinen Safdie-elokuva, äänekäs ja kineettinen nuorallatanssi, jossa päähahmo yrittää määrätietoisesti selviytyä seuraavaan päivään ja seuraavaan tuntiin seurauksista välittämättä.

Päähahmo Howard Ratneria esittää Adam Sandler parhaassa roolisuorituksessaan sitten Paul Thomas Andersonin Punch-Drunk Loven. Näätämäisessä ja ahneessa huijarissa ei pitäisi olla hirveästi hurrattavaa, mutta Sandler saa lähes välittömästi sisäisellä humaaniudellaan ja pidettävyydellään katsojan Ratnerin puolelle. On hermoja raastavaa seurata, selviääkö tämä pikavoittoja tavoitteleva puheautomaatti vaarallisesta pelistään kuivin jaloin, sillä hän ratkaisee välittömän ongelman luomalla luontevasti kaksi uutta. Joko kaaoksen keskellä viihtyvällä Ratnerilla on äärettömästi itseluottamusta, tai hän on vain hyvä kätkemään epätoivonsa falskin itseluottamuksen ja tyynen ulkokuoren alle. Synkän huumorin ystävillä riittää hihiteltävää ensin Ratnerin härskiydessä ja limaisessa neuvokkuudessa, sekä myöhemmin räpiköinnissä kohti pintaa.

Hiomattomat timantit on tragikoomisin kosketuksin rakennettu synkkä ja energinen tarina ahneesta miehestä, joka haluaa itselleen niin paljon kuin mahdollista niin nopeasti kuin mahdollista. Mutta kuten yleinen viisaus kuuluu; älä riskeeraa, mitä et ole valmis menettämään. Addiktiossa järki saa kuitenkin harvoin riittävän tukevaa jalansijaa ennen pohjakosketusta, jonka jälkeen voi jo olla myöhäistä.

2. Parasite

Spoileri

Parasite on eteläkorealaisen auteurin Bong Joon-ho:n mestarillinen komedisia mausteita sisältävä jännityselokuva, jossa köyhän Kim Ki-taekin perhe keplottelee itsensä osaksi sikarikkaan Parkin perheen elämää, minkä kautta Kimit sotkeutuvat myös osaksi erittäin kummallista kuviota.

Kun Bongin Snowpiercerin miljöönä olevassa junassa köyhimmät olivat vasemmalla ja rikkaimmat oikealla, Parasitessa Kimin perhe asuu mäkisen kaupungin matalimmassa korttelissa kellariasunnossa, kun taas rikas Parkin perhe asuu korkealla kukkulalla eristyksissä muusta maailmasta. Tyypilliseen Bongin tapaan elokuva kätkee sisäänsä useita eri genrejä. Se alkaa komedisempana versiona Hirokazu Koreedan Shopliftersista, josta elokuva siirtyy heist-elokuvien kautta Driving Miss Daisy -alueelle ennen asettautumista farssin kautta synkäksi jännäriksi. Pohjimmiltaan tämä on elokuva yhteiskuntaluokista ja niiden välisistä valtavista kuiluista, yhteiskunnasta joka luo ja ruokkii tätä erottelua, sekä rahan vaikutuksesta ihmisen psyykeeseen. Elokuvan aiheeseen nähden verrattain kepeä ulkokuori ja Bongille ominaiset yksityiskohdat kätkevät sisäänsä aiempiin Bongin elokuviin nähden käsinkosketeltavaa raivoa ja epätoivoa yhteiskuntaa, sekä sen valtaleikkejä kohtaan.

Teknisesti elokuva on puhdas mestariteos, joka liitelee saumattomasti kohtauksesta, tunteesta ja genrestä toiseen. Hong Kyung-pon kameratyö ja kompositiot ovat kaikessa vakavuudessaan ja hillittyydessään mahtavia. Myös lavastus on kenties elokuvavuoden vahvinta ja tarinalle keskeisintä. Kohtaus Kimin perheen pojasta kaatosateessa laskemassa ja laskemassa rikkaiden asunnolta takaisin köyhään kellariasuntoon on muutamien muiden hetkien ohella ikimuistoinen, koska se summaa hetkellisten tunteiden ohella elokuvan teeman paremmin kuin mikään muu voisi. Parkien valoisa moderni asunto, sen täydellinen yksityisyys ja jääkaapista löytyvä ökyluokan pullovesi ovat nekin kenties kuluneen elokuvavuoden tarinallisesti keskeisimpiä ja puhuttelevimpia tekijöitä kontrastina Kimien kusirajan alapuolella sijaitsevaan likaiseen asuntoon.

Bong ja käsikirjoittaja Han Jin Won eivät ole valinneet sitä helpointa reittiä ja lähteneet luomaan rikkaista sekä etuoikeutetuista Parkeista selkeästi halveksittavia kusipäitä. Parkit ovat todella mukavia, mikä käy elokuvassa ilmi kerta toisensa jälkeen. He ovat paljon mukavampia ja helpommin pidettäviä ihmisiä kuin köyhä Kimin perhe. Tähän perheen pää Kim Ki-taek toteaa, että hänkin olisi mukava, mikäli hän olisi rikas. "Raha on silitysrauta, joka siloittaa kaikki elämän kurtut". Rikkaat Parkit ovat ihmisiä, joiden käytöksestä paistaa läpi ison rahakasan tarjoaman turvallisen elämän huolettomuus ja kuinka tiedostamattomia he ovat etuoikeutetusta elämästään. Tästä herännyttä mahdollista raivoa katsojan päässä tasapainottaa köyhän Kimin perheen uskomaton itsekkyys ja halveksunta parempiosaisiaan kohtaan, eli suomeksi sanoen herraviha. Elokuvan käsikirjoitus on pidemmän vuodatuksen estämiseksi siis loistava ja se ei anna katsojansa vain istua passiivisena, tai teeskentele asioiden olevan yksinkertaisia.

3. Waves

Spoileri

Waves on perheitä elokuvissaan käsittelevän Trey Edward Shultsin kolmas elokuva ja nyt alkaa olla aika sanoa, että tässä on lahjakas mies, jonka uraa kannattaa seurata. Miten se sanonta menee, että kolmanteen elokuvaan mennessä ohjaajalla on homma hanskassa ja silloin häneltä viimeistään on lupa odottaa hyvää elokuvaa. Okei, kaikki Shultsin elokuvat ovat olleet hyviä, mutta ne eivät ole mitään Wavesiin verrattuna. Se on poikkeuksellisen vahva ja moderni audiovisuaalinen kokemus, joka huokuu jyskyttävää elämänvoimaa tarjoillen vinjetteinä koskettavan intiimin perhetarinan, joka on yhtä aikaa hellä ja raaka. Mikäli pidät Alejando G. Inarritun ja Terrence Malickin kaltaisista elokuvan muotoa taivuttavista ja eteenpäin puskevista nykyelokuvantekijöistä, niin rakastut tähän elokuvaan.

Elokuva kertoo Etelä-Floridassa asustavasta täysin tavallisesta Williamsin afroamerikkalaisesta perheestä. Tyler (Kelvin Harrison jr, loistava nuori näyttelijä) on lukio-opiskelija ja koulunsa painitähti, jolla on mahdollisuus voittaa osavaltion mestaruus ja täysi stipendi valitsemaansa yliopistoon. Hänen isänsä (Sterling K. Brown) vaatii pojalta todella paljon, koska he ovat mustia ja täten he eivät voi olla keskinkertaisia, mikäli he aikovat menestyä elämässä. Isä on hyperläsnä poikansa elämässä ja välittää tästä todella, mutta ei osaa tuoda rakkauttaan ulospäin selkeällä hellällä tavalla, vaan hän on kuin kova isoveli. Renee Elise Goldberry esittää superkärsivällistä äitipuolta, joka on perheen yhdessä pitävä liima ja järjen ääni, mutta joka näkee itsensä hetkittäin hieman ulkopuolisena. Nelihenkisen perheen täydentää Taylor Russelin ujo pikkusisko Emily, joka on isoveljensä varjossa.

Wavesissa hahmojen toimet vaikuttavat muihin hahmoihin ja heidän tekemisiinsä, mikä tuo etäisesti mieleen Paul Haggisin elokuvat - ilman kosmisen kohtalon alleviivausta yhtälössä. Williamsin perheen korttitalo alkaa kaatua Tylerin kautta, jonka unelma painimestaruudesta uhkaa livetä käsistä, mikä aiheuttaa mielenkiintoisia asioita ja tapahtumaketjuja perheen sisällä. Eikä tämä elokuva muuten noudata mitään tyypillistä "sankarin matkaa", jossa Tyler nousisi vastoinkäymisistä huolimatta mestariksi. Ehei, tämä on elämää ja elämä on joskus raakaa sekä arvaamatonta. Ylämäkeä ja alamäkeä reiluilla pohjakosketuksilla, joissa isot mahdollisuudet katoavat ikuisiksi ajoiksi silmänräpäyksessä. Elämässä teoilla on usein seurauksia, joita emme vain pysty ennakoimaan. Pohjimmiltaan Wavesissa on kuitenkin kyse anteeksiannosta, hyväksynnästä ja perheen tärkeydestä.

4. The King of Staten Island

Spoileri

The King of Staten Island on elokuva masennuksesta, menetyksestä ja kamppailusta olla normaali. Valtaosalla ihmisistä on epätoivoisissa tilanteissa automaationa päälle kytkeytyvä henkiinjäämisvaisto; taistele tai pakene -moodi, joka vahvistaa ihmisen tahtoa ja kykyä pysyä hengissä. Joillakin ihmisillä se kytkin on jumiutunut pois päältä. Siihen on monia syitä: masennus, trauma, syyllisyyden tunne, mielenterveydelliset ongelmat jne. Lopputuloksena on piste, jolloin kuolema tuntuu ratkaisulta kyseisiin ongelmiin, tervetulleelta vaihtoehdolta elämisen jatkuvaan tuskaan. Nämä itsetuhoiset tuntemukset saattavat ilmaantua, vaikka olisikin samaan aikaan asioita, joiden vuoksi oikeasti haluaisi elää ja vaikka kokisikin lamaannuttavaa pelkoa kuolemaa kohtaan. Nämä tunteet ovat yksinkertaisesti olemassa, koska se kytkin on off-asennossa ja sille faktalle ei voi mitään. Se on brutaalia, aihe on tabu ja asiaa ei auta juntit, jotka niputtavat itsemurhan tehneet pelkureiksi. Näistä tuntemuksista ei osata ja uskalleta puhua riittävästi, mikä olisi tärkeää. Maailmassa tuskin on montaakaan muuta tuntemusta, jotka saavat ihmisen tuntemaan olonsa yksinäisemmäksi ja eristäytyneemmäksi ympäröivästä maailmasta.

Itsetuhoisuus on kuitenkin vain yksi asia, jota Apatow'n mainio The King of Staten Island koskettaa. Pääteema on kamppailu olla läsnä elämässä. Päähahmo, nuori aikuinen Scott (Pete Davidson), ei halua työskennellä, mennä mihinkään, tehdä mitään, tai olla parisuhteessa. Hän ei halua sanella omaa elämäänsä, vaan haluaa tulla jätetyksi nurkkaan omiin oloihinsa. Hän haluaa olla tuntematta mitään ja vain antaa asioiden tapahtua ympärillään. Jos olen jotain oppinut elämästä, niin sinun on oltava itse aktiivinen sen sijaan, että odottaisit asioiden maagisesti tapahtuvan kohtalon johdattamana, mihin on lapsena ja teininä helppo tuudittautua. Kiitos sadut!

Scott onnistuu menestyksekkäästi olemaan tuntematta mitään, kunnes hänen äitinsä (Marisa Tomei) alkaa tapailemaan miestä (Bill Burr). Kun haluaa olla tuntematta mitään ja on siten pitkään, silloin saattaa olla hankala suhtautua oikein ja oikealla mittakaavalla asioihin, jotka saavat sinut tuntemaan jotain. Uusi mies kuvioissa järkyttää Scottin tunnemaailmaa perinpohjaisesti ja nostaa esiin hänen traumojensa ytimen; isän kuoleman, joka tapahtui Scottin ollessa 7-vuotias.

Olen saanut elokuvan kuulostamaan raskaalta ja vakavalta, mitä se ei ole. Nauroin todella kovaa ja todella usein. Hauskuuden ohella elokuva on samalla vaivattoman syvällinen ja itsevarma. Se osaa vitsailunsa ohella antaa hetkien muhia ja upota. Tämä on elokuva ihmisestä, joka hiljalleen oppii tuomaan itsensä maailmaan ja oppii ohjaamaan itseään kohti parempia aikoja. Se tapahtuu askel askeleelta pienten asioiden kautta.

Tämä on myös eräänlainen puolielämänkerrallinen elokuva Saturday Night Live- ja koomikkotähti Pete Davidsonin elämästä. Hänen palomiehenä työskennellyt isänsä kuoli WTC-iskuissa pelastaessaan muita, mikä jätti jälkensä nuoreen poikaan.

5. Premature

Spoileri

Premature on intiimi ja autenttinen rakkaustarina yhdistettynä aikuistumistarinaan, sekä kertomukseen nuorista mustista miehistä ja naisista etsimässä tietään nykypäivän Bronxissa. Se on herkkä elokuva, joka näyttää millaista on olla nuori, musta ja rakastunut New York Cityssa Ayannan (Zoe Howard) ja Isaiahin (Joshua Boone) suhteen kautta.

Ayanna on omia intiimejä tuotoksiaan tarkasti vartioiva kirjailijan alku, joka on teini-iän ja aikuisuuden välisellä kynnyksellä. On hänen viimeinen kesänsä Harlemissa ennen kuin hän muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ayanna on suunnitellut viettävänsä kesän kavereidensa kanssa hengaillen nauttien "vanhasta" elämästään ja teini-iästä ennen kuin kaikki mullistuu. Suunnitelmat muuttuvat, kun samoille kulmille muuttaa hieman vanhempi, musiikkiurasta haaveileva tuottajanalku Isaiah, joka iskee silmänsä Ayannaan.

Juonikuvaus kuulostaa kliseiseltä, mutta Premature onnistuu olemaan toteutuksessaan niin tuore, aito, hienovarainen ja kaunis, että se on suosikkielokuviani tältä vuodelta. Ohjaaja Green ja elokuvan käsikirjoittanut, sekä sitä tähdittävä Howard ovat taitavia vangitsemaan parisuhteen pieniä hetkiä, jotka synnyttävät intiimiyttä. Tämä on ehkä hienoin rakkaustarina valkokankaalla sitten La La Landin.

Erityisesti Zora Howard ansaitsee tulla nostetuksi esiin, sillä hänen suorituksensa pääosassa on hämmästyttävän kypsä. Hän sanoo paljon ilman sanoja ja oikein huomaa, kuinka eri ajatukset liikkuvat Ayannan päässä kunakin hetkenä. Lisäksi Howard omaa karismaa ja taitoa kannatella elokuvaa, mikä on harvinaista näin nuoressa ja kokemattomassa näyttelijässä - tämä on hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa. Myös esikoiselokuvansa ohjannutta Greeniä on syytä pitää silmällä, sillä tässä elokuvassa ei pitäisi olla mitään originaalia, mutta niin vain se tuntuu täysin ainutlaatuiselta ja on enemmän kuin osiensa summa.

Vastapainoksi vuoden suurimmat pettymykset.
1. Rattiraivo. Edustakoon tämä kaikkia vuoden absoluuttisesti huonoja elokuvia, joita kohtaan ei edes ollut mitään odotuksia.
2. Cats. Halusin pitää elokuvasta ja vastaus siihen miksi en pitänyt, löytyy kaikille katsomalla elokuva.
3. Birds Of Prey. Tyyliltään I, Tonya volume 2. En enää edes muista koko juonta, vain tyylin.
4. Ava. Matthew Newton potkittiin pois ja jäljelle jäi vain häivähdyksiä loistavasta toimintaelokuvasta.
5. Vuosi 2020.

 

[Blue F]

Kymmenen vuotta sitten ilmestyneestä "shokkirainasta" A Serbian Film (Spriski film) IMDb julkaistaan keväällä Director´s Cut -versio, sekä Making of-dokumentti. Alkuperäinenhän jo on ihan kulttikamaa 9/10.

 

[Histo]

The Midnight Sky.

Spoileri

Olipa pettymys. Elokuvan teema oli vanhus miettimässä elämässään tekemää suurta virhettä, tapahtumaympäristö tällä kertaa sattui olemaan maailmanpäällinen katastrofi, ja sen yhteen laitettua planeettojenvälistä matkailua. Asetelma kiinnostava, mutta kaikki avaruuteen liittyvä on niin epäuskottavaa (juuri löytynyt elinkelpoinen "planeetta" - todellisuudessa tappavaa säteilyä suoltavan - Jupiterin lähistöllä, kaikki viestintävaikeudet, aluksen poikkeaminen kurssista hämäräksi jääneestä syystä, avaruuskävely jne.) että en päässyt niistä yli. Eikä Clooneyn hahmon matkakaan olisi kaikkein dramaattisimpia vaikeuksia tarvinnut. Luonnollisesti hänelle tulee myös lopuksi yllätyksenä, mikä on lennolla mukana olevan naisastronautin nimi, vaikka muuten oli lentoratoja myöten kaikki missiosta selvillä.

Kenties ensi vuoden avaruusleffa (joka vuosi tuntuu tulevan yksi, joka ei tapahdu kaukaisissa galakseissa ja pyrkii olemaan jossain määrin realistinen) on jälleen tasokkaampi.

 

[Oles]

Voisin tähän väliin laittaa oman Top-5:sen kuluneen vuoden parhaista elokuvista, kun ei tiedä miten on aikaa myöhemmin.

1. Hiomattomat timantit

Spoileri

Safdien veljesten rauhattomaan New Yorkiin sijoittuvien elokuvien sarja jatkuu hypnoottisen kaoottisella tarinalla hämärästä jalokivikauppiaasta, joka on ahneuksissaan kaivanut itselleen kuopan ja yrittää selviytyä tekemällä lisää huonoja valintoja. Se on tyypillinen Safdie-elokuva, äänekäs ja kineettinen nuorallatanssi, jossa päähahmo yrittää määrätietoisesti selviytyä seuraavaan päivään ja seuraavaan tuntiin seurauksista välittämättä.

Päähahmo Howard Ratneria esittää Adam Sandler parhaassa roolisuorituksessaan sitten Paul Thomas Andersonin Punch-Drunk Loven. Näätämäisessä ja ahneessa huijarissa ei pitäisi olla hirveästi hurrattavaa, mutta Sandler saa lähes välittömästi sisäisellä humaaniudellaan ja pidettävyydellään katsojan Ratnerin puolelle. On hermoja raastavaa seurata, selviääkö tämä pikavoittoja tavoitteleva puheautomaatti vaarallisesta pelistään kuivin jaloin, sillä hän ratkaisee välittömän ongelman luomalla luontevasti kaksi uutta. Joko kaaoksen keskellä viihtyvällä Ratnerilla on äärettömästi itseluottamusta, tai hän on vain hyvä kätkemään epätoivonsa falskin itseluottamuksen ja tyynen ulkokuoren alle. Synkän huumorin ystävillä riittää hihiteltävää ensin Ratnerin härskiydessä ja limaisessa neuvokkuudessa, sekä myöhemmin räpiköinnissä kohti pintaa.

Hiomattomat timantit on tragikoomisin kosketuksin rakennettu synkkä ja energinen tarina ahneesta miehestä, joka haluaa itselleen niin paljon kuin mahdollista niin nopeasti kuin mahdollista. Mutta kuten yleinen viisaus kuuluu; älä riskeeraa, mitä et ole valmis menettämään. Addiktiossa järki saa kuitenkin harvoin riittävän tukevaa jalansijaa ennen pohjakosketusta, jonka jälkeen voi jo olla myöhäistä.

Onko tämä nyt oikeasti hyvä elokuva? Tuntuu, että on tosi jakautuneita mielipiteitä ollut tämän elokuvan osalta. Osa sanonut, että oikeasti hyvä leffa Sandlerilta ja osa taas piti täytenä kusetuksena. En tiedä mihin uskoa, Sandler on kusettanut minua aivan liian useasti aiemmin ja mietin, että tätä en varmastikaan katso, mutta pitäisikö sittenkin?

 

[HPL76]

Katselin tuon Wonder Woman 1984. Tai no, en jaksanut katsoa edes loppuun. Todella tylsä leffa. Miinusta myös kököistä erikoisefekteistä jotka näyttävät välillä olevan oikeasti vuodelta 1984.

Uncut Gems tuli katseltua toiseen kertaan, ja onhan tuo nyt hyvä elokuva. Ahdistava tunnelma jatkuu läpi leffan, ja välillä ei voi oikein uskoa että yhdellä kaverilla menee kaikki koko ajan päin persettä. Sandler vetää ihan hyvän roolisuorituksen ja vakuutti ainakin meikäläisen siitä että osaa tehdä muutakin kuin urpokomediaa.

 

[El Gordo]

Onko tämä nyt oikeasti hyvä elokuva? Tuntuu, että on tosi jakautuneita mielipiteitä ollut tämän elokuvan osalta. Osa sanonut, että oikeasti hyvä leffa Sandlerilta ja osa taas piti täytenä kusetuksena. En tiedä mihin uskoa, Sandler on kusettanut minua aivan liian useasti aiemmin ja mietin, että tätä en varmastikaan katso, mutta pitäisikö sittenkin?

No minulta jäi ainakin katsominen kesken. Jos kokee viihdyttävänä kun Adam Sandler hankkiutuu hankaliin tilanteisiin, niin sitten katsoo, itse en kokenut näin. Ei tässä mitään merkittäviä taiteellisia arvoja ole, joten ei kuulu millään mielikuvituksen venäytyksellä merkittävien ja säilytettävien kulttuuriperintöjen listalle.