Kiitos tosta taitaa kyllä kuulua Book Studiolle joka käänsi Stephen Kingin "Different Seasons" kirjan, jossa oli siis novelli nimeltä "Rita Hayworth and Shawshank Redemption" joka siis käänettiin "Rita Hayworth – Avain pakoon" muotoon. Sitten myöhemmin kun leffa ilmestyi niin ottivat sitten ton kirjassa olleen suomi käänöksen joka taitaa olla ihan yleistä kirjoista tehtyjen leffojen kohdalla. Tiedä sitten oisko "Shawshank vapahdus" kuulostanut yhtään sen paremmalta.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Jatkoajan rangaistus kostautui – Tapparan CHL-taival katkesi RuotsissaLue lisää »
-
Heikki Hiltunen astuu syrjään, Jyrki Seppä on uusi Liigan hallituksen puheenjohtajaLue lisää »
-
Vancouver Canucksin huippuhyökkääjä J.T. Miller määrittelemättömäksi ajaksi sivuun kaukaloistaLue lisää »
-
Siirtolistalle joutuneen Kasperi Kapasen ura jatkuu Edmonton Oilersin riveissäLue lisää »
-
Christopher Gibson löysi pelipaikan Slovakiasta – siirtyy jumbojoukkueeseen Nick Ritchien seurakaveriksiLue lisää »
-
IS: Sportin hyllyttämille Karjalaiselle ja Rantakarille lähtöpassitLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 409 552
- 12 325
Kirjassa tarinan nimi on "Rita Hayworth ja Shawshankin vankila", ja se tietysti ei ole lainkaan niin paha kuin elokuvalle revitty nimi.
Kävin eilen katsomassa tosiaan Ford V Ferarrin. Oli oikein viihdyttävä elokuva. Erityisesti Christian Balen roolisuoritus on täyttä kultaa. Se mies pystyy niin erilaisiin rooleihin, ja hän ei ole niissä tunnistettava. Nykypäivän parhaimpia näyttelijöitä ehdottomasti. Matt Damonilta kanssa hyvä suoritus. Kaiken kaikkiaan elokuva oli jännittävä (varsinkin kun tapausta ei tunne ennakkoon). Siinä oli huumoria, draamaa ja suruja. Vahva suositus kaikille. 8,5/10
Tuli fbssä vastaan erään tutun top 3 elokuvat. Yritin tehdä samanlaista, mutta tulikin top 15 + 1 lista. Siinä järjestyksessä missä tulivat vastaan:
Pulp Fiction
Hyvät, pahat ja rumat
Fight Club
Saving Private Ryan
The Usual Suspects
The Intouchables
The Departed
Memento
Princess Mononoke
Das Boot
Good Will Hunting
Eternal Sunshine of the Spotless Mind
Reservoir Dogs
Monty Python's Life of Brian
Gran Torino
+ Airplane! (Hei me lennetään) elokuvalle parhaan komediaelokuvan maininta.
Pulp Fiction
Hyvät, pahat ja rumat
Fight Club
Saving Private Ryan
The Usual Suspects
The Intouchables
The Departed
Memento
Princess Mononoke
Das Boot
Good Will Hunting
Eternal Sunshine of the Spotless Mind
Reservoir Dogs
Monty Python's Life of Brian
Gran Torino
+ Airplane! (Hei me lennetään) elokuvalle parhaan komediaelokuvan maininta.
Ford vs Ferrari katottu Fort Lauderdalessa Floridan suurimmalta Imax kankaalta. Oliha kyllä mahtava kokemus. Jos joku sattuu olemaan hoodeilla, niin kannattaa käydä kokeilemassa se oikea imax elämys. Toki eihän tämäkään leffa ollut 1:1.43 suhteessa, mutta minkäs teet. Top gunin trailer täytti koko kankaan ja oli kyl vakuuttava.
FvF oli leffana kyl ihan jees, ehkä pikkasen pitkä. Ajokohtaukset oli kyl hyvin tehtyjä, vauhdin tunne siirtyi hyvin kankaalle asti. Varmaan jonkun 8/10 antaisin leffalle.
FvF oli leffana kyl ihan jees, ehkä pikkasen pitkä. Ajokohtaukset oli kyl hyvin tehtyjä, vauhdin tunne siirtyi hyvin kankaalle asti. Varmaan jonkun 8/10 antaisin leffalle.
Odotukseni ylittyivät suunnattomasti ja olin iloisesti yllättynyt. Voi seurata jotain spoileria mutta voi voi, eipä kiinnosta. En edes muista kirjan loppuratkaisua, mutta sen verran muistan ja osaan arvata, että tässä leffassa loppu oli täysin erilainen kuin kirjassa – ihan jo Hohto-kirjan ja -leffan ihan erilaisen loppuratkaisun takiakin. Ja koska en muista Dr Sleepin loppua kirjassa, niin eiköhän se ollut jollakin lailla epätyydyttävä. Tässä leffassa oli parempi loppu. Tämä oli paljon enemmän Hohdon jatko-osa kuin kirja. Tokihan tässä hengiteltiin höyryä kuin vanhoissa Eucalyptus-pastillimainoksissa ja lenneltiin aivomielten taivaalla kuin sekopäiset, mutta nääh, meni kuitenkin hyvänä hupana. Raukkikselle kauhun pitääkin olla vähän kökköä ettei jää oikeasti pelot päälle hei!
Ihan irrallisena huomiona, Dr. Sleepiinkin toki liittyen, niin Kingin viime aikaisissa kirjoissa on muuten aina joku shootout, oli vaikka kuinka yliluonnollista tai muuten juimivaa menoa, niin aina silti jossain vaiheessa vedetään pyssyt esiin ja ammuskellaan niin perkeleesti. Onkohan ukko saanut vaikutteita näistä jatkuvista elävän elämän joukkoammuskeluista?
Ford v Ferrari
Kyseessä on James Mangoldin ohjaama elokuva, jonka pääosia esittävät Matt Damon ja Christian Bale. Budjetiksi on mainittu n. 97 miljoonaa. Mikä voisi mennä pieleen? Ei mikään, tämä on erinomainen elokuva.
Elokuva on toki tavallista pidempi (2h 32 min), mikä asettaa omat haasteensa. Kieltämättä toisen näytöksen loppua kohden build-uppia tulee siinä määrin, että osalla katsojista alkaa sietokyvyn raja lähestymään.
Pay-off on kuitenkin niin palkitseva, että tuskin montaakaan ihmissielua harmittaa lähes kolmetuntinen urakka. Ajokohtaukset ovat puhdasta kultaa: vangitsevia, helposti seurattavia, upeasti kuvattuja ja huolella editoituja. Katsoja pystyy aistimaan murisevat moottorit, öljyiset varikot ja painavan sumun ennen viimeistä shikaania. Vaikka raha ei sinällään ole tae laadusta, tässä elokuvassa sen merkitys näky; stuntteihin on poltettu tolkuttomasti rahaa, eikä yksityiskohdissa olla kitsasteltu.
Mangold tekee hienoa työtä ohjauksen suhteen. Nykyisessä elokuvaskenessä tällaiset perinteiset ajan kuvat toimivat erinomaisesti, kun ne on vain tehty pieteetillä. Toki tällainen pläjäys vaatii osaavat näyttelijät, mutta Bale ja Damon ovat sen luokan nimiä, että he kannattelevat vaikka yksin muuta palettia.
Ilahduttava yllätys, kannattaa mennä katsomaan. 4½*.
Sorry We Missed You
Ken Loachin kantaa ottava draama jakaa varmasti mielipiteitä. Itselle tämä oli "ihan ok"-tason leffa, josta löysin sekä ansioita että kritisoitavaa.
Loachin poliittinen suuntautuminen ei jää epäselväksi. Elokuvan tarkoitus on nälviä kapitalistista järjestelmää, jonka sivutuotteena syntyy ikäviä ihmiskohtaloita. Yksi näistä on tarinan kohteena, sillä elokuva käsittelee postipakettien toimittajaksi ryhtyvää englantilaismiestä, jonka elämä alkaa hiljalleen kriisiytyä.
Tässä piileekin merkittävin kritiikin aihe; katsoja arvaa 10 minuutin kohdalla, mitä on luvassa. Sen sijaan, että elokuva tarjoilisi nyansoitua kuvaa markkinatalouden toiminnasta, se päätyy paasaamaan kapitalismikriittistä sanomaansa. Loachin näyttämä perhe ei ole sinällään epäuskottava, mutta kaikkine vastoinkäymisineen se tuntuu lähinnä kovaonniselta stereotyypilta. Huomasin ajattelevani, että mitähän seuraavaksi. Putoaako meteoriitti päähenkilön niskaan? Luojan kiitos, ohjaaja jättää edes loppuratkaisun auki.
Jos omaa vasemmistolaisen maailmankuvan, tämä teos saattaa koskettaa syvästikin. Kaikkia muitakin tämä varmasti puhuttelee, mutta mitään kevyttä viihdettä ei ole luvassa, vaan ennemminkin kantaa ottava näkemys länsimaiden nykytilasta. Leffa ei oikein mahdu tavanomaiseen elokuvaformaattiin, vaan se tuntuu ennemminkin dokudraamalta tai tv-sarjalta. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, joten kyllä tämän katsoi aika vaivattomasti. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille. 2½*
The Lighthouse
Robert Eggersin elokuva ei ole helppo pureskeltava. Jos on kuitenkin kiinnostunut elokuvataiteesta ja monisäikeisestä tarinankerronnasta, tämä on pakko nähdä. Uskallan väittää, että kyseessä on yksi vuoden parhaista elokuvista.
The Lighthousen tarina on aika pienimuotoinen: kaksi juroa miestä lähtee majakanvartijoiksi kaukaiselle luodolle. Siellä he ryypiskelevät, käyvät erikoisia keskusteluja ja joutuvat kohtaamaan mitä eriskummallisimpia ilmiöitä. Leffa onkin päähenkilöidensä varassa, eikä ole pahitteeksi, että he vetävät roolinsa nappiin. Etenkin Defoe on kuin luotu paatuneen merikarhun rooliin.
The Lighthousea on vaikea laittaa yksiselitteisesti mihinkään kategoriaan. Tavallaan tämä on kauhuelokuva, mutta ei perinteisessä mielessä. Nopeita käänteitä odottavat teinit joutuvat varmasti pettymään, sillä juoni ei noudattele mitään kaavaa tai tarjoa helppoja vastauksia. Leffadiggarille tämä on sen sijaan loputon aarreaitta: on symboliikkaa, arvoituksellisia repliikkejä, vaikeasti tulkittavia tapahtumia ja painostavaa tunnelmaa.
Kyseessä on äärimmäisen mielenkiintoinen tekele, joka ei hevin lähde takaraivosta. Vaatinee ja kestänee useamman katsomiskerran, jotta kaikki tarinanlangat asettuvat oikeille paikoilleen. Pattinson vetää uransa parhaan roolin, mutta jää silti Defoen jalkoihin. Pelkästään nämä näyttelijäsuoritukset nostavat The Lighthousen erinomaisten elokuvien kategoriaan. 4½*.
Kyseessä on James Mangoldin ohjaama elokuva, jonka pääosia esittävät Matt Damon ja Christian Bale. Budjetiksi on mainittu n. 97 miljoonaa. Mikä voisi mennä pieleen? Ei mikään, tämä on erinomainen elokuva.
Elokuva on toki tavallista pidempi (2h 32 min), mikä asettaa omat haasteensa. Kieltämättä toisen näytöksen loppua kohden build-uppia tulee siinä määrin, että osalla katsojista alkaa sietokyvyn raja lähestymään.
Pay-off on kuitenkin niin palkitseva, että tuskin montaakaan ihmissielua harmittaa lähes kolmetuntinen urakka. Ajokohtaukset ovat puhdasta kultaa: vangitsevia, helposti seurattavia, upeasti kuvattuja ja huolella editoituja. Katsoja pystyy aistimaan murisevat moottorit, öljyiset varikot ja painavan sumun ennen viimeistä shikaania. Vaikka raha ei sinällään ole tae laadusta, tässä elokuvassa sen merkitys näky; stuntteihin on poltettu tolkuttomasti rahaa, eikä yksityiskohdissa olla kitsasteltu.
Mangold tekee hienoa työtä ohjauksen suhteen. Nykyisessä elokuvaskenessä tällaiset perinteiset ajan kuvat toimivat erinomaisesti, kun ne on vain tehty pieteetillä. Toki tällainen pläjäys vaatii osaavat näyttelijät, mutta Bale ja Damon ovat sen luokan nimiä, että he kannattelevat vaikka yksin muuta palettia.
Ilahduttava yllätys, kannattaa mennä katsomaan. 4½*.
Sorry We Missed You
Ken Loachin kantaa ottava draama jakaa varmasti mielipiteitä. Itselle tämä oli "ihan ok"-tason leffa, josta löysin sekä ansioita että kritisoitavaa.
Loachin poliittinen suuntautuminen ei jää epäselväksi. Elokuvan tarkoitus on nälviä kapitalistista järjestelmää, jonka sivutuotteena syntyy ikäviä ihmiskohtaloita. Yksi näistä on tarinan kohteena, sillä elokuva käsittelee postipakettien toimittajaksi ryhtyvää englantilaismiestä, jonka elämä alkaa hiljalleen kriisiytyä.
Tässä piileekin merkittävin kritiikin aihe; katsoja arvaa 10 minuutin kohdalla, mitä on luvassa. Sen sijaan, että elokuva tarjoilisi nyansoitua kuvaa markkinatalouden toiminnasta, se päätyy paasaamaan kapitalismikriittistä sanomaansa. Loachin näyttämä perhe ei ole sinällään epäuskottava, mutta kaikkine vastoinkäymisineen se tuntuu lähinnä kovaonniselta stereotyypilta. Huomasin ajattelevani, että mitähän seuraavaksi. Putoaako meteoriitti päähenkilön niskaan? Luojan kiitos, ohjaaja jättää edes loppuratkaisun auki.
Jos omaa vasemmistolaisen maailmankuvan, tämä teos saattaa koskettaa syvästikin. Kaikkia muitakin tämä varmasti puhuttelee, mutta mitään kevyttä viihdettä ei ole luvassa, vaan ennemminkin kantaa ottava näkemys länsimaiden nykytilasta. Leffa ei oikein mahdu tavanomaiseen elokuvaformaattiin, vaan se tuntuu ennemminkin dokudraamalta tai tv-sarjalta. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, joten kyllä tämän katsoi aika vaivattomasti. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille. 2½*
The Lighthouse
Robert Eggersin elokuva ei ole helppo pureskeltava. Jos on kuitenkin kiinnostunut elokuvataiteesta ja monisäikeisestä tarinankerronnasta, tämä on pakko nähdä. Uskallan väittää, että kyseessä on yksi vuoden parhaista elokuvista.
The Lighthousen tarina on aika pienimuotoinen: kaksi juroa miestä lähtee majakanvartijoiksi kaukaiselle luodolle. Siellä he ryypiskelevät, käyvät erikoisia keskusteluja ja joutuvat kohtaamaan mitä eriskummallisimpia ilmiöitä. Leffa onkin päähenkilöidensä varassa, eikä ole pahitteeksi, että he vetävät roolinsa nappiin. Etenkin Defoe on kuin luotu paatuneen merikarhun rooliin.
The Lighthousea on vaikea laittaa yksiselitteisesti mihinkään kategoriaan. Tavallaan tämä on kauhuelokuva, mutta ei perinteisessä mielessä. Nopeita käänteitä odottavat teinit joutuvat varmasti pettymään, sillä juoni ei noudattele mitään kaavaa tai tarjoa helppoja vastauksia. Leffadiggarille tämä on sen sijaan loputon aarreaitta: on symboliikkaa, arvoituksellisia repliikkejä, vaikeasti tulkittavia tapahtumia ja painostavaa tunnelmaa.
Kyseessä on äärimmäisen mielenkiintoinen tekele, joka ei hevin lähde takaraivosta. Vaatinee ja kestänee useamman katsomiskerran, jotta kaikki tarinanlangat asettuvat oikeille paikoilleen. Pattinson vetää uransa parhaan roolin, mutta jää silti Defoen jalkoihin. Pelkästään nämä näyttelijäsuoritukset nostavat The Lighthousen erinomaisten elokuvien kategoriaan. 4½*.
Tuli äsken katsottua youtubesta Grand Prix (1966). Kyseessä on siis 60-luvulla tehty Formula 1 leffa. Täytyy sanoa että ei jättänyt kyllä kylmäksi. Vaikka leffan etenemisnopeus on nykyaikaan hieman hidas niin kyllä oli kiva katsella miltä se 60-luvun formula touhu näytti. Hullua touhua ja oli hauska nähdä miltä Monacon (ihan alussa), Span (1 h 33 minsan kohdalla), ja Monzan (2 h 35minsan kohdalla) radat aikoinaan näytti. Ainoat asiat mitkä leffassa haittas/ärsytti oli se että muutama näyttelijä oli huono, tuntui että autojen (eli kilpailjoiden) numerot vaihtu kesken kaiken ja sitten en nyt ihan pitänyt loppuratkaisusta.
Leffa on kyllä aika pitkä, mutta jos tykkää formuloista taikka 60-luvun leffoista niin kyllä tää silloin pitää katsoa läpi.
Leffa on kyllä aika pitkä, mutta jos tykkää formuloista taikka 60-luvun leffoista niin kyllä tää silloin pitää katsoa läpi.
Viimeksi muokattu:
Johan Future War tehtiin.
Tuli katsottua tuo kavereiden kanssa viikonloppuna pikkupöhnissä hotellilla aikaa kuluttaen. Oli kohtalaisen hämmentävää kamaa. Van Damme -wannabe, vähän terminaattoria, vähän räjähtäviä dinosauruksia. Mutta sinällään kyllä meni ihan kärkisijoille "niin huono, että on jo hyvä"-kategoriassa.
Ja leffassahan tosiaan esiintyi Tango & Cashista tuttu Robert Z'Dar. Mies, jolle David Coulthardkin on kateellinen.
Tämä leffa tosiaankin oli "yllättäen" Kubrickin leffan jatko-osa, kun taas kirja oli jatko-osa Kingin alkuperäiselle kirjalle. Minä muistan vielä tuon kirjan lopun, mutta leffa on vielä näkemättä. Kirjassa on kuitenkin mielestäni parempi loppu.
Samurai Cop on todella kova, ja samaan sarjaan menevät myös Miami Connection ja Dangerous Men. Kaikissa kolmessa tapauksessa ohjaaja-käsikirjoittaja, jonka englannin kielen taito saattaa olla hiukan puutteellinen, yrittää jäljitellä ihailemiaan amerikkalaisia toimintaelokuvia.
PokerJoker
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit, Red Wings
Täälläkin ketjussa mainittu The Irishman saa ensi-iltansa Netflixissä 27. marraskuuta, ja viimeinen trailerikin on julkaistu. Leffa pyöri hetken aikaa myös joissakin teattereissa tuolla rapakon takana. Taloudellisesti kova veto Netflixiltä, elokuvan budjetti on kuitenkin lähes 100 miljoonaa dollaria.
Katsoin äsken uudelleen elokuvan Get Out ,elokuva Get Out - Penelusuran Google: ja täytyy kyllä sanoa, että parhaimpia leffoja, joita olen koskaan nähnyt! Huh, kylmät väreet...
Kävin katsomassa Zombieland 2 teatterissa. Aika turha jatko-osa kun sisältöön ei oltu jaksettu panostaa, vaikka ensimmäisestä olikin kulunut aikaa 10 vuotta. Emma Stone ja Woody Harrelson saivat näyttää taitojaan muutamissa kohtauksissa, jonka lisäksi leffassa oli pari hyvää vitsiä. Jos haetaan muuta hyvää, niin oli ainakin mukava katsoa leffaa joka oli suht aikuismainen vaikka olikin komedia. Musiikki oli myös laadukasta, Metallica oli sieltä huonoimmasta päästä. 2,5/5
Teemalta tullut mustan huumorin leffa Brazil oli yllättävän hyvä! Hyviä englantilaisia näyttelijöitä ja De Niro sivuosassa. Mukavan vinksahtanut leffa. 4/5
Täällä oli puhetta Samurai Copista tällä viikolla ja tuosta leffasta sattui tänään silmiini uusi video YouTubessa. Kyseessä on hauska arvostelu tuosta leffasta, jossa käydään läpi pätkän parhaat ja huonoimmat puolet. Suosikkini saattaa olla se, että päänäyttelijä ehti ajella tukkansa kuvausten jälkeen, joten hän joutui käyttämään naisten peruukkia kun materiaalia kuvattiin myöhemmin uudelleen. Tämä voisi olla aika kova leffa "perjantai-illan viihteeksi", jahka saa joskus sopivan porukan taas kasaan!
Teemalta tullut mustan huumorin leffa Brazil oli yllättävän hyvä! Hyviä englantilaisia näyttelijöitä ja De Niro sivuosassa. Mukavan vinksahtanut leffa. 4/5
Täällä oli puhetta Samurai Copista tällä viikolla ja tuosta leffasta sattui tänään silmiini uusi video YouTubessa. Kyseessä on hauska arvostelu tuosta leffasta, jossa käydään läpi pätkän parhaat ja huonoimmat puolet. Suosikkini saattaa olla se, että päänäyttelijä ehti ajella tukkansa kuvausten jälkeen, joten hän joutui käyttämään naisten peruukkia kun materiaalia kuvattiin myöhemmin uudelleen. Tämä voisi olla aika kova leffa "perjantai-illan viihteeksi", jahka saa joskus sopivan porukan taas kasaan!
Elokuvien puolelta hyvä loppuvuosi luvassa huomisesta alkaen. De Niron, Al Pacinon ja Joe Pescin tähdittämä The Irishman julkaistaan huomenna Netflixissä. Kovat on odotukset ja en usko että tarvitsee pettyä.
Tänä perjantaina elokuviin ilmestyy Knives Out. Murhamysteeri Rian Johnsonilta (Brick, Looper, Last Jedi) jonka pääosassa nähdään Daniel Craig. Casting on muutenkin nimellisesti kivikova sisältäen mm. Chris Evansin, Jamie Lee Curtisin ja Christopher Plummerin. Varovaisen kovat odotukset elokuvalle.
Jumanjin jatko-osa (4.12.) tulee varmaan käytyä tyttöystävän kanssa katsomassa. Ensimmäinen oli ihan viihdyttävä, mukava nähdä että myös Danny DeVito ja Danny Glover ovat tässä mukana.
Marriage Story ei kategorialtaan kuulu omiin suosikkeihin, mutta Adam Driver ja Scarlett Johansson näyttelijöinä sytyttää paljon. Leffaa on kehuttu paljon ja Oscareistakin on ollut jo puhetta. Katseluun siis, leffoihin 29.11. ja Netflixiin 6.12.
Ja lopuksi se ehkä odotetuin, Star Wars: The Rise of Skywalker. Kaksi trilogian edeltävää osaa ovat olleet pienimuotoisia pettymyksiä, vaikka en esimerkiksi edeltävän Last Jedin kritiikistä kaikkea allekirjoitakkaan. Viimein saadaan tämä yhdeksän osan tarina pakettiin, liput on varattu jo ensi-iltaan 18.12. Odotukset ovat silti todella kovat, varsinkin kun trailerissa
Tänä perjantaina elokuviin ilmestyy Knives Out. Murhamysteeri Rian Johnsonilta (Brick, Looper, Last Jedi) jonka pääosassa nähdään Daniel Craig. Casting on muutenkin nimellisesti kivikova sisältäen mm. Chris Evansin, Jamie Lee Curtisin ja Christopher Plummerin. Varovaisen kovat odotukset elokuvalle.
Jumanjin jatko-osa (4.12.) tulee varmaan käytyä tyttöystävän kanssa katsomassa. Ensimmäinen oli ihan viihdyttävä, mukava nähdä että myös Danny DeVito ja Danny Glover ovat tässä mukana.
Marriage Story ei kategorialtaan kuulu omiin suosikkeihin, mutta Adam Driver ja Scarlett Johansson näyttelijöinä sytyttää paljon. Leffaa on kehuttu paljon ja Oscareistakin on ollut jo puhetta. Katseluun siis, leffoihin 29.11. ja Netflixiin 6.12.
Ja lopuksi se ehkä odotetuin, Star Wars: The Rise of Skywalker. Kaksi trilogian edeltävää osaa ovat olleet pienimuotoisia pettymyksiä, vaikka en esimerkiksi edeltävän Last Jedin kritiikistä kaikkea allekirjoitakkaan. Viimein saadaan tämä yhdeksän osan tarina pakettiin, liput on varattu jo ensi-iltaan 18.12. Odotukset ovat silti todella kovat, varsinkin kun trailerissa
paljastui että Emperor on jollakin tasolla elokuvassa mukana.
Pakko kysyä nyt kun ei ole ensimmäinen kerta kun tämä tulee vastaan: eli kun puhut Jumanjista ja ensimmäisestä, tarkoitatko Jumanjia vai sen ensimmäistä jatko-osaa?
Todennäköisesti kyllä, puhutaan juuri siitä elokuvasta mitä sinä luulet meidän tarkoittavan.
(Eli jatko-osa Jumanji: Welcome to the Jungle elokuvalle, joka on jatko-osa vuoden 1995 elokuvalle Jumanji.)
Ford vs Ferrarin ainoa huono asia oli minusta kilpa-ajokohtaukset. Miksi, oi miksi ne tehdään vielä samalla tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä? Autoissa on vaihteita liikaa. Suoralla kun ajetaan niin toinen menee auton mitan edelle, kunnes toinen vastaa ja hiipii ohi, sitten taas toinen tulee ohi. Ja aina on 50% avaamatta kaasuläppiä kun voi vaan runtata kaasun pohjaan ja isompaa pesään antaakseen vastustajalla lopullisen kuoliniskun. Tämä on ihan sama kuin jos James Bond tappelisi puoli tuntia päävihun kanssa paljain nyrkein tuhannen täydellisen koukun jälkeen Terence Hill&Bud Spencer tyylillä, tai based on true events -sotaleffoissa vedetään commando-tyylillä lonkalta vihut nurin ja ajetaan sikari suussa Berliiniin.
Olisivat kuvanneet vaikka ihan normaalia onboardia, eli tullaan imusta ohi, tai jarruissa ohi kuten oikeasti kilpa-ajossa on aina ollut. Ja siten että ajetaan täysillä (se on kilpailu!), eikä ovaalia 30% nopeudella vuorotellen vaihdellen paikkoja. Tai kuvataan radan varresta kuin oikeassa Le Mans-kisassa. Ohiajo äänineen ja oikealla kameran sijoittelulla on tyylikästä ja hienoa kun siinä on auto hieman luistossa tms dynamiikkaa. Ehkä valittu tapa uppoaa suureen yleisöön, koska leffan kohtaukset kerää kehuja ja olen kuullut muutamalta henkilöltä, jotka eivät välitä tuon taivaallista moottoriurheilusta, että se oli hienon näköistä ja mielenkiintoista.
Muuten leffa oli hieno ja toi esille paljon moottoriurheilun pikkujuttuja, kuten testaaminen ja kehitystyö, sääntöjen rajoissa toimiminen, luotettavuusongelmat jne. Hyvät näyttelijät ja Ferrarin rooli sekä touhu oli oikein kuvattu, tai ainakin niin kuin sen kuvittelen sen olleen tuohon aikaan. Ja voi jeesus että se Fordin markkinointipomo Beebe oli tehty onnistuneesti niin mulkuksi kuin olla ja voi.
Olisivat kuvanneet vaikka ihan normaalia onboardia, eli tullaan imusta ohi, tai jarruissa ohi kuten oikeasti kilpa-ajossa on aina ollut. Ja siten että ajetaan täysillä (se on kilpailu!), eikä ovaalia 30% nopeudella vuorotellen vaihdellen paikkoja. Tai kuvataan radan varresta kuin oikeassa Le Mans-kisassa. Ohiajo äänineen ja oikealla kameran sijoittelulla on tyylikästä ja hienoa kun siinä on auto hieman luistossa tms dynamiikkaa. Ehkä valittu tapa uppoaa suureen yleisöön, koska leffan kohtaukset kerää kehuja ja olen kuullut muutamalta henkilöltä, jotka eivät välitä tuon taivaallista moottoriurheilusta, että se oli hienon näköistä ja mielenkiintoista.
Muuten leffa oli hieno ja toi esille paljon moottoriurheilun pikkujuttuja, kuten testaaminen ja kehitystyö, sääntöjen rajoissa toimiminen, luotettavuusongelmat jne. Hyvät näyttelijät ja Ferrarin rooli sekä touhu oli oikein kuvattu, tai ainakin niin kuin sen kuvittelen sen olleen tuohon aikaan. Ja voi jeesus että se Fordin markkinointipomo Beebe oli tehty onnistuneesti niin mulkuksi kuin olla ja voi.
Juurikin näin, hieman epäselvästi tuli kirjoitettua.
Irishman on nyt katsottu. Vaikka ei hirveän analyyttisesti voi muutama minuutti leffan päättymisen jälkeen sitä avata, sen voi sanoa että kyseessä on todella hyvä elokuva. Heittämällä vuoden parhaita ellei jopa paras. De Niro, Pesci ja Pacino vetävät kaikki kovat suoritukset, Scorsesen ohjaus on taattua laatua ja leffa tuntui parituntiselta, vaikka todellisuudessa kestoa oli 3h29min. Ei tuntunut siis venytetyltä vaan jokaisella kohtauksella oli paikkansa ja tarkoituksensa. Ikääntymistä vähentävä ja nostava CGI:n käyttö oli yksi suurimpia puheenaiheita ennen julkaisua miten tämä tulee toimimaan ja hyvältähän se pääpiirteittäin näytti.
Oli siellä se yksi kohtaus jossa De Niro "nuorempana" hakkasi ja potki kadulla miestä ja todellakin näytti ikäiseltään eli 76-vuotiaalta mikä hieman pisti naurattamaan, muuten CGIn käyttö oli mielestäni onnistunutta, myös Pescin ja Pacinon kohdalla.
torreira#11
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Arsenal
The Irishman katsottu täälläkin. Aivot tässä kanssa yrittävät prosessoida näkemäänsä, mutta hyvä elokuva oli, siitä ei kahta kysymystä. Vuoden parhaita leffoja, mutta onko neljän vai viiden tähden, niin varmaan siitä väliltä. Taitaa olla viimeinen lajissaan, siis näitä eeppisiä mafialeffoja. Ei näitä enään tehdä, ja ne tekijätkin alkavat poistumaan kuvioista.
De Niro, Pacino ja Pesci tekevät kaikki loistavaa työtä. En tiedä riittääkö De Nirolla pääroolin oscariin ihan, mutta Pesci ja/tai Pacino voi olla lähellä sivuosaoscaria. Scorsese ja leffa itsessään ovat varmasti ehdolla. CGI:n käytöstä sen verran, että toimi tosiaan ihan hyvin. Pescin näyttelemä Russell Bufalino oli esimerkiksi muutenkin tavatessaan Sheeranin yli 50-vuotias, silloin joskus 1950-luvulla. Miksikään teinipojaksi ei tarvinut taipuakaan. Leffa meni kyllä kokonaisuudessaan joutuisasti, vaikka todella pitkä eepos olikin. Sen verran laadukasta tavaraa.
De Niro, Pacino ja Pesci tekevät kaikki loistavaa työtä. En tiedä riittääkö De Nirolla pääroolin oscariin ihan, mutta Pesci ja/tai Pacino voi olla lähellä sivuosaoscaria. Scorsese ja leffa itsessään ovat varmasti ehdolla. CGI:n käytöstä sen verran, että toimi tosiaan ihan hyvin. Pescin näyttelemä Russell Bufalino oli esimerkiksi muutenkin tavatessaan Sheeranin yli 50-vuotias, silloin joskus 1950-luvulla. Miksikään teinipojaksi ei tarvinut taipuakaan. Leffa meni kyllä kokonaisuudessaan joutuisasti, vaikka todella pitkä eepos olikin. Sen verran laadukasta tavaraa.
Liitytään sitten The Irishman-kerhoon itsekin. Ihan ensiksi pitää todeta, että Scorsese kuuluu vieläkin Elokuvantekijöiden raskaimpaan sarjaan. Isolla e:llä, heti ensimmäinen kamera-ajo on niin hienosti toteutettu. Näyttelijäsuoritukset ovat laadukkaita kautta linjan (Al Pacinolle ehdottomasti sivuosaoscari, niin hienosti veti). Aika epä-Scorsesemaisesti, musiikki on pääosin sivuosassa ja taka-alalla - ei sikäli miinus, mutta pikkaisen yllättävää, mitään The Departed-alkumontaasia on turha odottaa. Myöskin aihepiiri oli erittäin mielenkiintoinen, kivaa aina katsoa tällaisia tositapahtumiin perustuvia leffoja (vaikka dramatisointia toki mahtuu mukaan paljonkin).
Mutta pari juttua tuossa vähän nyppi. Ensiksi, kolme ja puoli tuntia on jo todella paljon elokuvalta, eikä tämä oikein omasta mielestä ansainnut sitä. Puoli tuntia olisi saanut typistettyä helposti elokuvan siitä laisinkaan kärsimättä. Ei kaiken toki tarvitse olla mitään Michael Bay-ADHD-meininkiä, mutta Tarkovskit on kanssa jo tehty että ei niitäkään tartte uusiksi tehdä. Elokuva olisi hyötynyt pikkuisen tiukemmasta leikkauksesta.
Isompi miinus itselle oli pääosan esittäjä. De Niro vetää kyllä hyvän roolin, ei siinä, mutta CGI (niin laadukkaastikin kuin se oli tehty) voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Tarinan alkupuolella De Niron olisi pitänyt näyttää enemmän samalta kuin Taksikuskissa. Myös ko. näyttelijällä on sen verran painolastia Scorsesen elokuvista, että joku paljon tuntemattomampi olisi toiminut ainakin itselle paremmin.
Laatuelokuva silti ehdottomasti, ihan 4/5. Mutta ei Goodfellasin asema ole uhattuna ainakaan omalla listalla.
Mutta pari juttua tuossa vähän nyppi. Ensiksi, kolme ja puoli tuntia on jo todella paljon elokuvalta, eikä tämä oikein omasta mielestä ansainnut sitä. Puoli tuntia olisi saanut typistettyä helposti elokuvan siitä laisinkaan kärsimättä. Ei kaiken toki tarvitse olla mitään Michael Bay-ADHD-meininkiä, mutta Tarkovskit on kanssa jo tehty että ei niitäkään tartte uusiksi tehdä. Elokuva olisi hyötynyt pikkuisen tiukemmasta leikkauksesta.
Isompi miinus itselle oli pääosan esittäjä. De Niro vetää kyllä hyvän roolin, ei siinä, mutta CGI (niin laadukkaastikin kuin se oli tehty) voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Tarinan alkupuolella De Niron olisi pitänyt näyttää enemmän samalta kuin Taksikuskissa. Myös ko. näyttelijällä on sen verran painolastia Scorsesen elokuvista, että joku paljon tuntemattomampi olisi toiminut ainakin itselle paremmin.
Laatuelokuva silti ehdottomasti, ihan 4/5. Mutta ei Goodfellasin asema ole uhattuna ainakaan omalla listalla.
Irishman katsottu myös. Sen kummempaa syväanalyysiä on vaikea antaa, kun nukahdin siinä kahden ja puolen tunnin kohdalma ja äsken sitten sängyssä katselin loppuun.
Itselleni aivan liian hidastempoinen elokuva, hyvä elokuva toki, mutta aika pitkästyttävä omasta mielestä. 3/5.
Itselleni aivan liian hidastempoinen elokuva, hyvä elokuva toki, mutta aika pitkästyttävä omasta mielestä. 3/5.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tänään tulee Teemalta komediaklassikoiden klassikko isolla K:lla... kun tällä nyt eri-ikäisiä tyyppejä pyörii, saattaa olla että tämä on joltain jopa näkemättä. Älä anna mustavalkosuuden vieraannuttaa, tämä leffa naurattaa edelleen ja on kolmen loistavan näyttelijän tykitystä... vaikkakaan kukaan ei ole täydellinen
yle.fi
Ole mitä olet, nyt pidetään hauskaa – Piukat paikat ei ole elokuvana rapistunut 60 vuodessa yhtään
Veli-Pekka Lehtonen kirjoittaa komediaklassikosta.
yle.fi
Hyvä poiminta. Olen tuon nähnyt junnuna kun faija sitä hehkutti, täytyykin katsoa uudelleen noin 30 vuoden tauon jälkeen. Itsellä paljon elokuvia, hyviäkin joita olen nähnyt junnuna eli noin 10-15 vuotiaana koska meillä harrastettiin paljon elokuvia, hyllyssä noin tuhat elokuvaa VHS:llä, siihen päälle vuokrattiin leffoja viikoittain ja telkusta tulee jne. Osittain tämä harmittaakin, moni laatuelokuva niin sanotusti katsottuna vaikken ole sisäistänyt koko elokuvaa. Uudelleen katsomista voi harkita mutta koukut ja lopputulema kuitenkin tiedossa.
Pari poimintaa viime päiviltä.
Irishman, ehdottomasti viiden tähden elokuva.
Tunnelma tuttua Scorcesea, iho kananlihalla kun Joe Pescin maltillisella äänellä puhuu painavia asioita. Al Pacino tekee yhden parhaista rooleistaan, ainakin tällä vuosi tuhannella. Se on totta että De Niro jää tavallaan näiden jalkoihin, mutta näen asian myös niin että on paljon ruudulla joten kokee eniten kritiikkiä. Jos olisi ollut pienemmässä osassa saisi enemmän kiitosta. Ettei ymmärretä väärin niin De Niron suorius on vähintään 4 tähden arvoinen huomioiden miehen ikä.
Erityismaininta CGI tekniikalle ja että tätä uutta nuorennustekniikkaa käytettiin vanhanliiton elokuvassa, näin sen pitikin mennä, jos olisi käytetty uudessa Matrixissa niin se olisi itsestäänselvyys. Nerokas veto Scorceseltä ja kannattaa katsoa Netflixistä elokuvan jälkeen se 30min keskustelu starojen kesken, siinä myös tästä ja sen haastavuudesta uusin kuvaustekniikoin.
Oli aukko sivistyksessä, katsoin nyt vasta Beautiful Mindin. Viiden tähden elokuva tämäkin. Kieltämättä vuosituhannen parhaita elokuvia, huikeaa suorittamista Russel Crowelta. Sekosikohan itsekin roolista, eikös kärsinyt mielenterveysongelmista itsekin ja vetäytyi omiin oloihin ja teki erittäin harvoin elokuvia.
Ron Howardille ehkä tutuinta on tämä yliopistokaveruuden kuvaaminen, mutta hienosti yhdistyy lähes trilleriomaiset piirteet kun mielenterveys järkkyy. Erityismaininta Jennifer Connelly, meinasi aiheuttaa mullekin mielenterveysongelmia elokuvan ensimmäisen tunnin aikana. Uskomattoman kaunis ja seksikäs nainen. Syy katsoa elokuva myös.
Sitten yksi komedia. Ankdammen
Tälläisistä komedioista itse pidän, en ole esimerkiksi yhtä hyvää jenkkikomediaa nähnyt aikoihin. Neljän tähden komedia. Pohjoismaalaisuus tuo samanhenkisyyttä meidän suomalaisten suuntaan. Loistavaa sekoilua kavereiden kesken, rikollisuutta, naisjuttuja jne. Hiukan samaa suuntaa kuin ruotsalaisten Kopps, mutta enemmän jalat maassa ja realistisempi tämä.
Laitetaan nyt vielä yksi koska viittaan yllä tavallaan siihen. Long Shot.
Tämä on nyt kaiketi sitä parasta jenkkikomediaa, Seth Rogen on ihan hyvä ja Charlize Theron syy katsoa elokuva, upea nainen. Tämä on noin kolmen tähden elokuva. Elokuvalla on hetkensä, alku on hyvä, keskelläkin mennään lujaa mutta lässähtää lopussa perus jenkkien romcomiksi. Ihan kuin Rogen olisi kirjoittanut itselleen unelma roolin unelmien naisen kanssa. Ei siinä mitään pahaa sinällään, mutta elokuva sisältää kaiken hyvän lisäksi kaikki jenkkikliseet. Näitä katsoessa tulee ikävä vanhaa jenkkikomediaa mistä @Tarinankertoja tuossa mainitsee. Niin ja ei nämä yllä täysin överiksi vedettyjen Jim Carrey elokuvienkaan tasolle koska ei ole sitä fyysistä komiikkaa minkä Jim osaa parhaiten uudenmman sukupolven näyttelijöistä.
Heitetään loppuun haaste, kuka teidän mielestä osaa fyysisen, samalla äänettömän ja universaalin komiikan parhaiten tällä vuosituhannella?
_
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy