Jatkoajan leffakerho

  • 2 294 157
  • 11 921

Buster

Jäsen
Seuraavaksi sitten vaan katsomaan Fatih Akinin Kultainen hansikas, joka tulee teattereihin 15.11. Melko järkyttyneitä reaktioita festivaalikriitikot siitä kirjoittelivat joskus vuoden alkupuolella ja otsikot jäivät mieleen. Tositarina sarjamurhaajasta ja sodan arpien kanssa painivasta saksalaisesta yhteiskunnasta. Akin kuuluu yhteen omista luotto-ohjaajista, että eiköhän siinä ole jotain muutakin kuin pelkkää vastenmielisyyttä ja sensaationhakuisuutta.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Seuraavaksi sitten vaan katsomaan Fatih Akinin Kultainen hansikas, joka tulee teattereihin 15.11. Melko järkyttyneitä reaktioita festivaalikriitikot siitä kirjoittelivat joskus vuoden alkupuolella ja otsikot jäivät mieleen. Tositarina sarjamurhaajasta ja sodan arpien kanssa painivasta saksalaisesta yhteiskunnasta. Akin kuuluu yhteen omista luotto-ohjaajista, että eiköhän siinä ole jotain muutakin kuin pelkkää vastenmielisyyttä ja sensaationhakuisuutta.
Olen katsonut tuon. Vahva suositus tälle leffalle. Toinen on Parasiitti, Snowpiercerin ja Okjan ohjaajalta. Vuoden paras leffa. Ei kannata katsoa mitään traileria yms koska spoilaavat. Tämä leffa kannattaa katsoa tietämättä siitä mitään. Heittää hienosti genrestä toiseen ja kolmanteen.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Tulipahan eilen katsottua Terminator Salvation, tuo olikin ainoa Terminatoreista joka oli itsellä näkemättä. Olin jotenkin vältellyt tuon katsomista koska ajatus siitä että Terminator ilman Arskaa voisi mitenkään toimia oli itselle ihan absurdi (juu olihan tässä se CGI-Arska), mutta tämähän oli yllättävän hyvä. Tavallaanhan tämä oli samaan aikaan sekä esiosa että jatko-osa, koska tässä kuitenkin esiteltiin mm. nuori Kyle Reese.

Leffahan on toki jokseenkin erilainen verrattuna muihin Terminatoreihin, tässä on kyseessä tuollainen tulevaisuuteen sijoittuva sotaelokuva, johon toki on otettu niitä mausteita aikamatkustuksesta yms., mutta aikalailla sota-action edellä mentiin. Viihdyttävä ja suoraviivainen paketti. Paljon kyllä pelastaa hyvät näyttelijät, tykkäsin Christian Balesta John Connorina.

Jos nyt ajattelee Terminatoreita kokonaisuutena niin ykkönen ja kakkonen ovat toki ihan klassikoita, toki joissain määrin erilaisia. Eka osa on ehkä jopa trilleri johon on tuotu action-elementtejä ja aikamatkustusta, mutta pääosin se on kuitenkin tuollainen trillerimäinen jahtaamistarina. Kakkonen taas on todennäköisesti kaikkien aikojen paras toimintaelokuva ja asettanut riman toimintaleffoissa niin ylös että jos joku sen ylittää niin onnittelut. Nämä kaksi on selkeästi viiden tähden klassikoita, paha sanoa kumpi on parempi koska ne on erilaisia elokuvia. Eka on synkkä, pelottava ja jopa ahdistava kun taas toisessa on enemmän rymistelyä.

Sen jälkeen sanoisin että Terminator 3 ja tämä Salvation ovat aikalailla samalla viivalla, hyvinkin suoraviivaista toimintaa on niissäkin ja ovat ihan kelpo jatko-osia näille kahdelle aiemmalle. T3 esittelee sen että Tuomionpäivää ei vaan yksinkertaisesti voi pysäyttää ja sen leffan lopetus oli ihan komea noiden kolmen ekan leffan sarjalle. Salvation sitten kuvaa tulevaisuutta. Ei nyt mitään mestariteoksia mutta hyviä toimintaelokuvia.

Näiden jälkeen vedetäänkin sitten kieli poskessa ihan överiksi ja tulee Terminator Genisys. Tämä oli tavallaan siis reboot mutta kuitenkin. Ei mitään järkeä missään vaiheessa ja aivan päätöntä sekoilua koko leffa. Suhtaudun tähän enemmänkin Terminator-parodiana kuin varsinaisena jatko-osana, vaikka valitettavan tosissaan tämä kaiketi oli tehty. Tätä leffaa ei pelasta edes Arska ja en käsitä miten on suostunut parodioimaan tuota rooliaan. Onhan mies toki karismaattinen mutta tönkköjä puujalkavitsejä laukova Terminaattori ei nyt ihan toimi... Sarjan ainoa todellinen huti on siis tämä, metsään mentiin ihan kunnolla.

Uusimman Terminator Dark Faten käsittelinkin tuolla aiemmin, eli menee periaatteessa samaan kategoriaan kolmosen ja Salvationin kanssa. Suoraviivaista actionia ja ei mitään turhaa kikkailua, mutta paremmin toteutettuna ja Linda Hamiltonin paluu Sarah Connorin rooliin kiilaa tämän leffan kolmospaikalle. Lisäksi on hyvinkin uskollinen kahdelle ekalle osalle. Saas nähdä tuleeko jatkoa, periaatteessa kai voisi.

Jos nyt loppuun vielä laittaa järjestykseen, niin se voisi olla:

1. Terminator
1. Terminator 2 - Judgment Day
3. Terminator Dark Fate
4. Terminator 3 - Rise of the Machines
5. Terminator Salvation

... Helvetisti tyhjää ...

6. Terminator Genisys

En osannut päättää kumpi on kärjessä eli eka osa vai Judgment Day, joten laitoin ne jaetulle kärkipaikalle. Eka mietin että Robert Patrickin mitalla olisin voinut listata Judgment Dayn ykköseksi, mutta nyt näin. Dark Fate sitten suht selkeästi kolmosena ja sitten nuo kolmonen ja Salvation melko tasoissa mutta Arskan mitalla kolmonen vähän edelle. Listauksen ainoa selkeä sijoitus oli tuo Genisyksen sijoittaminen johonkin helvetin syvimpään onkaloon, samalla toivoen että kaikki kopiot siitä tuhotaan ja että sitä ei esitetä enää missään.

Tässä on noin vuoden sisään tullut katsottua nuo kaikki muut paitsi Terminator kolmonen, sen näkemisestä on itse asiassa jo aika pitkä aika. Tuota ei taida missään striimauspalvelussa olla nyt nähtävillä, Viaplaysta vissiin voisi vuokrata. Rankkaus perustuu siis puhtaasti muistikuviin, mutta silti muistelen sen olleen kelvollinen. Pitäisi varmaan katsoa sekin ja tulla sitten tarvittaessa muuttamaan mielipide.

Hieno elokuvasarja kuitenkin kokonaisuutena ja mielestäni todiste siitä että Arnold Schwarzenegger on kaikkien aikojen action-tähti. Näyttelijänä ajoittain vähän tönkkö, mutta valtavasti karismaa ja kyllähän miehen pelkkä olemus on kuin luotu tällaisiin elokuviin.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
T3 esittelee sen että Tuomionpäivää ei vaan yksinkertaisesti voi pysäyttää ja sen leffan lopetus oli ihan komea noiden kolmen ekan leffan sarjalle.

Kolmosen ihan loppu on tosiaan hyvä. Lisäksi toimintakohtauksissa on paljon hyvää. Etenkin se nosturiauto-rymistely on huikea. Mutta sitten taasen Arskan lisäksi oikein kukaan näyttelijä ei toimi minun makuuni.

Pahis-terminaattori on kakkoseen verrattuna täysin mitäänsanomaton. Tissejään se pystyi kasvattamaan, mitään muuta siitä ei ole päähän jäänyt. Nick Stahl ei sovi mitenkään siihen mielikuvaan minkä oli John Connorista saanut ykkösen ja kakkosen perusteella. Nössö ilman karismaa. Tuoko sitten on se ihmiskunnan toivo? Ja eipä se naishahmokaan kauheasti hurraa-huutoja aiheuta, kun verrokkina on naispääroolin aiemmin täyttänyt Hamilton.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Pahis-terminaattori on kakkoseen verrattuna täysin mitäänsanomaton. Tissejään se pystyi kasvattamaan, mitään muuta siitä ei ole päähän jäänyt. Nick Stahl ei sovi mitenkään siihen mielikuvaan minkä oli John Connorista saanut ykkösen ja kakkosen perusteella. Nössö ilman karismaa. Tuoko sitten on se ihmiskunnan toivo? Ja eipä se naishahmokaan kauheasti hurraa-huutoja aiheuta, kun verrokkina on naispääroolin aiemmin täyttänyt Hamilton.
Joo toki onhan se totta että kolmosen muut roolit Arskaa lukuunottamatta melko köykäisiä, olkoonkin että aiempien leffojen kohdalla rima oli asetettu aika järjettömän ylös:

-Linda Hamilton Sarah Connorina
-Robert Patrick T1000:na
-Michael Biehn Kyle Reesenä

En nyt lapsi John Connoria listaa vaan tämän leffan Johnia voisi verrata vaikkapa juurikin ekan osan Kyle Reeseen. Tavallaan tuon Connorin nössöyden ymmärtää koska eihän mies tuohon aikaan vielä ollut oikeastaan mitään, mutta toisaalta luulisi että kaveri olisi vähän enemmän itseään jo valmistanut kohti Tuomionpäivää...

Paremmalla castauksella olisi kyllä saanut jo paljon enemmän irti. Typerä veto sinänsä että pahis-Terminaattorista tehtiin nainen ilmeisesti ihan vaan sen vuoksi että pääosaan piti saada joku vahva nainen (vrt. aiempien leffojen Hamilton), mutta tässä versiossa se vaan olikin pahojen puolella. Toki ihan mitään T-Tonnin kopiotakaan ei oikein voinut enää uudelleen tehdä, joten sitten vähän välimallin ratkaisu.

Mielikuvien varassa sanon että Terminator 3 on mainettaan parempi elokuva vaikka selvät ongelmakohdat siinä toki on. Arska tuossa kyllä pelastaa paljon, ilman Arnoldia tuossa ei olisi ollut oikein mitään.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ehdin viimeinkin näkemään Jokerin. En ole spoilaantumisen pelossa hirveästi seurannut syksyn aikana käytyä keskustelua, joten edustan siinä mielessä "tuoretta" näkökulmaa.

-------------------------- seuraa mietoja spoilereita ---------------------------

Ennakko-odotukset eivät aivan täysimääräisesti täyttyneet. Pidin Jokerista, mutta en siinä määrin, että se nousisi klassikon asemaan. Esim. Scorsesen Taksikuski käsittelee teemaa koherentimmalla otteella.

Elokuvan vahvuus on ehdottomasti Joaquin Phoenixin roolisuorituksessa. Jokeri on aika moniulotteinen hahmo, jota ei voi olla sympatisoimatta, vaikka kankaalle vieritetään aina vain hirveämpiä tekoja. Jännite ja mielenkiinto pysyvät yllä Phoenixin ansiosta.

Pidin myös De Niron talk show -juontajasta. Aina kun leffa alkoi käsitellä menestymisen ja epäonnistumisen tematiikkaa, valpastuin. Lopun kohtaus Tv-kameroidan välkkeessä on huikea.

Sitten niihin ongemakohtiin. Mielestäni leffa olisi toiminut paremmin, jos se olisi keskittynyt täysimääräisesti yksilön mielenterveysongelmiin ja yhteiskunnan rooliin niiden selittämisessä. Oikeastaan tästähän elokuva pääsääntöisesti kertoo. Lopussa poliittiset motiivit ja vastakkainasettelut kuitenkin sidotaan osaksi Jokeria, joka kuitenkin on läpi elokuvan ollut kaikkea muuta kuin poliittinen toimija. Eihän hänellä ollut mitään erityissuhdetta mielenosoittajiin tai politiikkaan, vaan hän paini pikemminkin paininut henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa.

Gotham on syystä tai toisesta henkisessä alennustilassa, mikä on kieltämättä kuvattu hyvin visuaalisuuden kautta. Yhteiskunta näyttäytyy elokuvassa kuitenkin lähinnä kehyksinä, joiden sisällä Jokerin sisäinen maailma rakentuu. Emme pääse kokemaan kuin tämän yhden, eli Jokerin, tarinan siitä, millä lailla yhteiskunta edesauttaa radikalisoitumista. Olosuhteet, joilla elokuva selittää muutoksen, näyttäytyvät lähinnä kasvottomina instituutioina - eivät yksilöllisinä tarinoina, joista löytäisimme samaistumispintaa. Taustalla hyörii jonkinlainen rikkaat vs. köyhät -jännite, joka jää kuitenkin pintapuoliseksi, sillä kaikki aika palaa Jokerin henkilötarinan käsittelemiseen. Kokonaisuuden virittäminen olisi vaatinut pidempää tarinankaarta, eli käytännössä toista elokuvaa.

Leffaa katsellessa tulikin vähän sellainen fiilis, että se on haukannut kaksi liian suurta teemaa: sarjakuvamaisen tarinankerronnan sekä inhorealistisen kuvauksen yhteiskuntapolitiikan epäonnistumisesta. Molempien käsittely samanaikaisesti vaatii paljon sekä katsojalta että käsikirjoittajilta.

Kokonaisuudessaan Jokeri on kuitenkin hyvä, ellei jopa erinomainen, elokuva. Se on visuaalisesti taitava, hyvin näytelty ja äänimaailmaltaan painostava trippi ajankohtaiseen aiheeseen. Mielenkiinnolla jäin odottamaan, miten tämä DC:n "black label"-saaga jatkuu.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Bongasin elokuvatarjonnasta myös kevyemmän uutuudeen, nimittäin elokuvan "Last Christmas", jota tähdittää GoT:sta tuttu Emilia Clarke. Pidän George Michaelin musiikista ja Clarkesta, joten ajattelin, että tässä on sopiva hyvän mielen elokuva lauantai-illaksi.

Ja mitä paskaa silmäni joutuivatkaan todistamaan. Tämä puolitoistatuntinen on käsikirjoituksellisesti ihan täysin katastrofi. En lainkaan liioittele. Katson kohtuullisen usein romcomeja, joten tiesin, mitä tämän kategorian filkoista on odotettavissa.

Alkuun lyhyet posit. Emilia Clarke on kohtuullisen hyvä näyttelijä ja George Michael helvetin kova muusikko. Clarke on ruudussa lähes koko elokuvan ajan, ja Michaelinkin tuotannosta käydään läpi varmaan puolet, joten sikäli ihan jees. Elokuvassa on myös muutamia hauskoja vitsejä, jotka kirvoittivat ylärivien täti-osastolta hersyvät naurut. Lisäksi leffa on positiivisesti virittynyt, eli se yrittää sanoa jotain hyvää yhteiskunnasta ja sen jäsenistä. Ensimmäisen 45-minuuttisen aikana olin odottelevalla kannalla ja oletin, että hyvin tämä jarruton fillari selviytyy jyrkästä alamäestä. Ei selvinnyt.

Näissä romcomeissa on yleensä lupaus kolmesta asiasta: 1) ei tarvitse käyttää aivoja, 2) päähenkilö ja hänen love-interest ovat hyvännäköisiä heteroita, joita katselee mielellään pari tuntia, 3) lopussa he rakastuvat. Pelkästään tällä reseptillä yleisön saa tehtyä tyytyväiseksi. En kuitenkaan valehtele, kun totean, että teatterista kuului sarkastista naurua loppua kohti mentäessä.

Last Christmasissa ei kieltämättä tarvitse käyttää aivoja. Tekijätiimi tuntuu päinvastoin olettaneen, että katsojat antavat anteeksi naurettavat kliseet, vanhat vitsit, miljoona kertaa nähdyt juonitemput ja naiivin idealistisen maailmankuvan. Odotin, että leffassa olisi kuunneltu George Michaelin musaa, rakastuttu heteronormatiivisesti, fiilistelty joulun tunnelmaa ja luisteltu suudelmien saattelemana joulutorin laidalla.
Mutta ei! Ei vittu edes rakastuttu, koska love interest oli kuollut koko elokuvan ajan; me tyhmät katsojat ei vaan tajuttu sitä. Eli tässä tuotiin Shutter Island ja Sixth Sense rom-comien maailmaan. Ja miten tuotiinkaan: suurta twistiä ei edes esitetty tyylitellyn huomaamattomasti, vaan sitä oikein hierottiin yleisön naamaan, että tyhminkin tajuaisi logiikaan. Se oli kuollu, höhö. Juksasitte. Tämän jälkeen koko käsikirjoitus menee muutenkin aivan solmuun. Yhtäkkiä päähenkilö Katella ei olekaan odotettavissa happily everafter, vaan hän päättää ryhtyä Lontoon omaksi Äiti Teresaksi ja ratkaista kaikki ongelmat asunnottomuudesta oman äidin mielenterveyteen. Loppukohtauksessa koko ongelmien riivaamaa naapurusto tanssii ja laulaa George Michaelin tahtiin ja fiilistelee monikulttuurisuuden ilosanomaa. Varmaan humoristisin loppuhuipennus, jonka olen koskaan nähnyt.

Koomisinta tässä pläjäyksessä on se, että se voisi olla jonkun perussuomalaisen Keijo Kaarisateen parodia keskiluokkaisen väestön suhtautumisesta vastoinkäymisiin, vähemmistöihin ja tasa-arvoon. Tässä on oikeasti tarinanlankana se, että hyvännäköinen, valkoinen heteronainen muuttuu välinpitämättömästä milleniaalista filantrooppiseksi heikko-osaisten pelastajaksi. Elokuvajulisteissa mainostettu iskulause "you just gotta have fait" on aito lupaus siitä, että tässä vedetään läpi koko hyväntekeväisyysretoriikan repertuaari Coelhosta Lions Clubiin.

Vältelkää kuin ruttoa tai menkää katsomaan sarkastisella asenteella.
 

Tjapalala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, FC Honka
Nyt perjantaina tulossa mielenkiintoinen leffa ulos kun Ford V Ferrari tulee ensi-iltaan. Tai kuten Suomessa elokuva tunnetaan Le Mans 66 - Täydellä teholla. Kuka näitä suomentaa ja parempi kysymys mitä helvettiä on tapahtunut?
 

Buster

Jäsen
Nyt perjantaina tulossa mielenkiintoinen leffa ulos kun Ford V Ferrari tulee ensi-iltaan. Tai kuten Suomessa elokuva tunnetaan Le Mans 66 - Täydellä teholla. Kuka näitä suomentaa ja parempi kysymys mitä helvettiä on tapahtunut?
Sellainen käsitys olisi, että maahantuoja näitä nimiä vääntelee halutessaan parempaan muotoon, ellei sopimus sitä estä. Usein se saattaa olla parasta jättää alkuperäiseen muotoonsa, kun studiot käyttää paljon fyrkkaa elokuviensa markkinointiin tänä internet-aikana, mutta tietysti kohdeyleisö tässä ratkaisussa myös painaa. Siinä on pullakahvien lomassa palaverissa ajateltu, että ei suomalaiset mitään tuosta ikonisesta Ford vs. Ferrarista tajua, vaan että tuo jälkimmäinen on jollain tapaa informatiivisempi peruspertille. Esimerkiksi siksi niin monessa elokuvassa alkuperäinen nimi säilyy, mutta siihen tulee joku Rambo - taistelija tyyppinen tarkennus.

Lisäksi toinen syy voi olla jonkun toisen elokuvan kohdalla yksinkertaisesti vetävämpi nimi kuten Jaws -> Tappajahai. Tai minun suosikki viime vuosilta C.h.i.p.s -> Paskalakit pyörillä.

Joskus olen aikonut kerätä/listata älyttömimpiä elokuvan nimien suomennoksia, mutta en ole ainakaan vielä viitsinyt seuloa. Usein italowesternien väännökset on aika omassa luokassaan ja kohdeyleisön vaikutus näkyy.

EDIT: YleTeemalla alkaa kuun loppupuolella taas elokuvafestivaali ja ensimmäisenä päivänä taitaa tulla Makoto Shinkain häikäisevä animaatioelokuva Your name. Hitonmoinen suositus sille.
 
Viimeksi muokattu:

Blue F

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Joskus olen aikonut kerätä/listata älyttömimpiä elokuvan nimien suomennoksia, mutta en ole ainakaan vielä viitsinyt seuloa.

Mä voin laittaa listan alulle.

The Shawshank Redemption - Rita Hayworth - avain pakoon. (Kiitos Warneri! Hyvin vedetty!)
Captain Ron - Takkuaivot takilassa
Zapped - Mekko hampaissa - Vipinää virsuissa
Zapped 2 - Mekot lentää - Meno maittaa
 
Viimeksi muokattu:

Tjapalala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, FC Honka
Mä voin laittaa listan alulle.

The Shawshank Redemption - Rita Hayworth - avain pakoon. (Kiitos Warneri! Hyvin vedetty!)
Captain Ron - Takkuaivot takilassa
Mieleistäni Fast & Furious -Hurjapäät kuuluu tälle listalle. Eteläisessä naapurissa elokuvasarjan nimi on Kiired ja Vihased. Mielestäni hauskin asia mitä olen kuullut.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Onkohan mitään toivoa, että tämä elokuvien DisneyMarvel-supersankarikausi vielä joskus loppuisi?

Toivottavasti The Irishman on ennakkohehkutuksensa veroinen ja saa studiopomot sijoittamaan rahojaan taas elokuviin, joissa mennään juoni ja tarina edellä. Olen kai ainoa, joka ei ole ikinä välittänyt paskan vertaa näistä sukkahoususankareista, jotka lentävät valonnopeudella galaksilta toiselle tulta piereskellen.
 

Tjapalala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, FC Honka
Onkohan mitään toivoa, että tämä elokuvien DisneyMarvel-supersankarikausi vielä joskus loppuisi?

Toivottavasti The Irishman on ennakkohehkutuksensa veroinen ja saa studiopomot sijoittamaan rahojaan taas elokuviin, joissa mennään juoni ja tarina edellä. Olen kai ainoa, joka ei ole ikinä välittänyt paskan vertaa näistä sukkahoususankareista, jotka lentävät valonnopeudella galaksilta toiselle tulta piereskellen.
Todennäköisesti kyllä joskus loppuu. Mikään ei ole pysyvää.

Et varmasti ole ainoa joka ei välitä paskanvertaa. Itse kyllä tykkään. On niitä supersankarileffojakin erilaisia. Todella hyviä juonellisestikkin. Mielestäni on hyvä, että on erilaisia elokuvia. Jotkut ovat juonellisia mestariteoksia kun toiset voivat olla viihdyttäviä aivotonta komediaa/hömppää/toimintaa.
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
Terminator Dark Fatesta en oikein osaa sanoa mitä mieltä olen. Elokuvana ihan ok, vähän "woke", mutta muuten ihan jees leffa. Sitten puolestaan kun mietin elokuvaa osana Terminatoria ... . ähh miksi ne teki tälläisen. Alku oli lupaava minuutin ajan ja sitten pläh ratkaisu. Uusista näyttelijöistä eniten pelkäsin Gracea, mutta olikin ihan hyvä. Huonoin oli tämä 140 cm meksikolainen tyttö, jonka pitäisi olla joku seuraava sotajumala. Just joo. Arskan rooli ihan hauska, mutta sekin enemmänkin wtf-osastoa. Linda Hamilton tietenkin Sarah Connorina loistava.

Edelleen toivon sitä Future War elokuvaa jota kolme ekaa leffaa lupasivat. Salvation muistutti enemmän Mad Maxia Terminator hahmoilla.

John Connorin tappaminen oli pöljä veto. Eikö koko elokuvien pointti ole John Connor =JC = Jesus Christ? Nyt pelastaja onkin joku pieni meksikolaisnainen.
 
Olen kai ainoa, joka ei ole ikinä välittänyt paskan vertaa näistä sukkahoususankareista, jotka lentävät valonnopeudella galaksilta toiselle tulta piereskellen.

Et ole ainoa. Eniten noissa risoo se, että ne kaikessa aivottomuudessaan rikkovat ns. omiakin fysiikan lakeja. Esim. Jos teräsmies törmää vuoreen, niin ok. Mutta jos rautamies tekee saman 3x äänen nopeus niin olkoon mikä haarniska vain, niin ihmisen ei pidä kestää sisällä. Tunnustan toki, ei tuossa ole ainoa probleema mitä noista koen, vaan tuota en suorastaan voi sietää.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
The Shawshank Redemption - Rita Hayworth - avain pakoon. (Kiitos Warneri! Hyvin vedetty!)
Kiitos tosta taitaa kyllä kuulua Book Studiolle joka käänsi Stephen Kingin "Different Seasons" kirjan, jossa oli siis novelli nimeltä "Rita Hayworth and Shawshank Redemption" joka siis käänettiin "Rita Hayworth – Avain pakoon" muotoon. Sitten myöhemmin kun leffa ilmestyi niin ottivat sitten ton kirjassa olleen suomi käänöksen joka taitaa olla ihan yleistä kirjoista tehtyjen leffojen kohdalla. Tiedä sitten oisko "Shawshank vapahdus" kuulostanut yhtään sen paremmalta.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kiitos tosta taitaa kyllä kuulua Book Studiolle joka käänsi Stephen Kingin "Different Seasons" kirjan, jossa oli siis novelli nimeltä "Rita Hayworth and Shawshank Redemption" joka siis käänettiin "Rita Hayworth – Avain pakoon" muotoon. Sitten myöhemmin kun leffa ilmestyi niin ottivat sitten ton kirjassa olleen suomi käänöksen joka taitaa olla ihan yleistä kirjoista tehtyjen leffojen kohdalla. Tiedä sitten oisko "Shawshank vapahdus" kuulostanut yhtään sen paremmalta.
Kirjassa tarinan nimi on "Rita Hayworth ja Shawshankin vankila", ja se tietysti ei ole lainkaan niin paha kuin elokuvalle revitty nimi.
 

Tjapalala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, FC Honka
Kävin eilen katsomassa tosiaan Ford V Ferarrin. Oli oikein viihdyttävä elokuva. Erityisesti Christian Balen roolisuoritus on täyttä kultaa. Se mies pystyy niin erilaisiin rooleihin, ja hän ei ole niissä tunnistettava. Nykypäivän parhaimpia näyttelijöitä ehdottomasti. Matt Damonilta kanssa hyvä suoritus. Kaiken kaikkiaan elokuva oli jännittävä (varsinkin kun tapausta ei tunne ennakkoon). Siinä oli huumoria, draamaa ja suruja. Vahva suositus kaikille. 8,5/10
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Tuli fbssä vastaan erään tutun top 3 elokuvat. Yritin tehdä samanlaista, mutta tulikin top 15 + 1 lista. Siinä järjestyksessä missä tulivat vastaan:

Pulp Fiction
Hyvät, pahat ja rumat
Fight Club
Saving Private Ryan
The Usual Suspects

The Intouchables
The Departed
Memento
Princess Mononoke
Das Boot

Good Will Hunting
Eternal Sunshine of the Spotless Mind
Reservoir Dogs
Monty Python's Life of Brian
Gran Torino

+ Airplane! (Hei me lennetään) elokuvalle parhaan komediaelokuvan maininta.
 

Numero66

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Kärpät
Ford vs Ferrari katottu Fort Lauderdalessa Floridan suurimmalta Imax kankaalta. Oliha kyllä mahtava kokemus. Jos joku sattuu olemaan hoodeilla, niin kannattaa käydä kokeilemassa se oikea imax elämys. Toki eihän tämäkään leffa ollut 1:1.43 suhteessa, mutta minkäs teet. Top gunin trailer täytti koko kankaan ja oli kyl vakuuttava.
FvF oli leffana kyl ihan jees, ehkä pikkasen pitkä. Ajokohtaukset oli kyl hyvin tehtyjä, vauhdin tunne siirtyi hyvin kankaalle asti. Varmaan jonkun 8/10 antaisin leffalle.
 

axe

Jäsen
Tosiaan tuo Doctor Sleep on mitä todennäköisimmin ihan karsea leffa. King on ennenkin kynäillyt näitä juttuja, joissa iso osa asioista tapahtuu jossain jaettujen mielien syövereissä, ajatustenlukukeskusteluina ja niin blah pois, ja ne menevät pitkin hampain juuri ja juuri vielä kirjoissa tekstinä, kun on vielä hyvää tahtoa kirjailijaakin kohtaan. Mutta aina kun näitä on yritetty elokuvaksi, niin tuloksena on ihan hirveää soopaa. Eikä Dr Sleep ollut kirjanakaan kyllä kummoinenkaan. Ei ole isoja odotuksia tätäkään kohtaan.

Odotukseni ylittyivät suunnattomasti ja olin iloisesti yllättynyt. Voi seurata jotain spoileria mutta voi voi, eipä kiinnosta. En edes muista kirjan loppuratkaisua, mutta sen verran muistan ja osaan arvata, että tässä leffassa loppu oli täysin erilainen kuin kirjassa – ihan jo Hohto-kirjan ja -leffan ihan erilaisen loppuratkaisun takiakin. Ja koska en muista Dr Sleepin loppua kirjassa, niin eiköhän se ollut jollakin lailla epätyydyttävä. Tässä leffassa oli parempi loppu. Tämä oli paljon enemmän Hohdon jatko-osa kuin kirja. Tokihan tässä hengiteltiin höyryä kuin vanhoissa Eucalyptus-pastillimainoksissa ja lenneltiin aivomielten taivaalla kuin sekopäiset, mutta nääh, meni kuitenkin hyvänä hupana. Raukkikselle kauhun pitääkin olla vähän kökköä ettei jää oikeasti pelot päälle hei!

Ihan irrallisena huomiona, Dr. Sleepiinkin toki liittyen, niin Kingin viime aikaisissa kirjoissa on muuten aina joku shootout, oli vaikka kuinka yliluonnollista tai muuten juimivaa menoa, niin aina silti jossain vaiheessa vedetään pyssyt esiin ja ammuskellaan niin perkeleesti. Onkohan ukko saanut vaikutteita näistä jatkuvista elävän elämän joukkoammuskeluista?
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ford v Ferrari

Kyseessä on James Mangoldin ohjaama elokuva, jonka pääosia esittävät Matt Damon ja Christian Bale. Budjetiksi on mainittu n. 97 miljoonaa. Mikä voisi mennä pieleen? Ei mikään, tämä on erinomainen elokuva.

Elokuva on toki tavallista pidempi (2h 32 min), mikä asettaa omat haasteensa. Kieltämättä toisen näytöksen loppua kohden build-uppia tulee siinä määrin, että osalla katsojista alkaa sietokyvyn raja lähestymään.

Pay-off on kuitenkin niin palkitseva, että tuskin montaakaan ihmissielua harmittaa lähes kolmetuntinen urakka. Ajokohtaukset ovat puhdasta kultaa: vangitsevia, helposti seurattavia, upeasti kuvattuja ja huolella editoituja. Katsoja pystyy aistimaan murisevat moottorit, öljyiset varikot ja painavan sumun ennen viimeistä shikaania. Vaikka raha ei sinällään ole tae laadusta, tässä elokuvassa sen merkitys näky; stuntteihin on poltettu tolkuttomasti rahaa, eikä yksityiskohdissa olla kitsasteltu.

Mangold tekee hienoa työtä ohjauksen suhteen. Nykyisessä elokuvaskenessä tällaiset perinteiset ajan kuvat toimivat erinomaisesti, kun ne on vain tehty pieteetillä. Toki tällainen pläjäys vaatii osaavat näyttelijät, mutta Bale ja Damon ovat sen luokan nimiä, että he kannattelevat vaikka yksin muuta palettia.

Ilahduttava yllätys, kannattaa mennä katsomaan. 4½*.

Sorry We Missed You

Ken Loachin kantaa ottava draama jakaa varmasti mielipiteitä. Itselle tämä oli "ihan ok"-tason leffa, josta löysin sekä ansioita että kritisoitavaa.

Loachin poliittinen suuntautuminen ei jää epäselväksi. Elokuvan tarkoitus on nälviä kapitalistista järjestelmää, jonka sivutuotteena syntyy ikäviä ihmiskohtaloita. Yksi näistä on tarinan kohteena, sillä elokuva käsittelee postipakettien toimittajaksi ryhtyvää englantilaismiestä, jonka elämä alkaa hiljalleen kriisiytyä.

Tässä piileekin merkittävin kritiikin aihe; katsoja arvaa 10 minuutin kohdalla, mitä on luvassa. Sen sijaan, että elokuva tarjoilisi nyansoitua kuvaa markkinatalouden toiminnasta, se päätyy paasaamaan kapitalismikriittistä sanomaansa. Loachin näyttämä perhe ei ole sinällään epäuskottava, mutta kaikkine vastoinkäymisineen se tuntuu lähinnä kovaonniselta stereotyypilta. Huomasin ajattelevani, että mitähän seuraavaksi. Putoaako meteoriitti päähenkilön niskaan? Luojan kiitos, ohjaaja jättää edes loppuratkaisun auki.

Jos omaa vasemmistolaisen maailmankuvan, tämä teos saattaa koskettaa syvästikin. Kaikkia muitakin tämä varmasti puhuttelee, mutta mitään kevyttä viihdettä ei ole luvassa, vaan ennemminkin kantaa ottava näkemys länsimaiden nykytilasta. Leffa ei oikein mahdu tavanomaiseen elokuvaformaattiin, vaan se tuntuu ennemminkin dokudraamalta tai tv-sarjalta. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, joten kyllä tämän katsoi aika vaivattomasti. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille. 2½*

The Lighthouse

Robert Eggersin elokuva ei ole helppo pureskeltava. Jos on kuitenkin kiinnostunut elokuvataiteesta ja monisäikeisestä tarinankerronnasta, tämä on pakko nähdä. Uskallan väittää, että kyseessä on yksi vuoden parhaista elokuvista.

The Lighthousen tarina on aika pienimuotoinen: kaksi juroa miestä lähtee majakanvartijoiksi kaukaiselle luodolle. Siellä he ryypiskelevät, käyvät erikoisia keskusteluja ja joutuvat kohtaamaan mitä eriskummallisimpia ilmiöitä. Leffa onkin päähenkilöidensä varassa, eikä ole pahitteeksi, että he vetävät roolinsa nappiin. Etenkin Defoe on kuin luotu paatuneen merikarhun rooliin.

The Lighthousea on vaikea laittaa yksiselitteisesti mihinkään kategoriaan. Tavallaan tämä on kauhuelokuva, mutta ei perinteisessä mielessä. Nopeita käänteitä odottavat teinit joutuvat varmasti pettymään, sillä juoni ei noudattele mitään kaavaa tai tarjoa helppoja vastauksia. Leffadiggarille tämä on sen sijaan loputon aarreaitta: on symboliikkaa, arvoituksellisia repliikkejä, vaikeasti tulkittavia tapahtumia ja painostavaa tunnelmaa.

Kyseessä on äärimmäisen mielenkiintoinen tekele, joka ei hevin lähde takaraivosta. Vaatinee ja kestänee useamman katsomiskerran, jotta kaikki tarinanlangat asettuvat oikeille paikoilleen. Pattinson vetää uransa parhaan roolin, mutta jää silti Defoen jalkoihin. Pelkästään nämä näyttelijäsuoritukset nostavat The Lighthousen erinomaisten elokuvien kategoriaan. 4½*.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös