Jatkoajan leffakerho

[Tifosi]

1. Pulp Fiction
2. Reservoir Dogs
3. Jackie Brown
4. Kill Bill 1
5. Kill Bill 2
6. Inglourious Basterds
7. Hateful Eight
8. Once upon a time... in Hollywood
9. Django Unchained

Listamme on niin erilaiset että turha sen enempää vääntää mutta Jackie Brownin paikkaa kolmen joukossa on pakko ihmetellä.

Kertoisitko vähän miksi se on yksi Tarantinon parhaista mielestäsi?

 

[lake79]

Kertoisitko vähän miksi se on yksi Tarantinon parhaista mielestäsi?

Siihen on yksi syy ja vain yksi syy. Mä tykkään siitä ihan helvetisti. En osaa selittää miksi, mutta ei kai tarvitsekaan.

 

[Stirner]

Mä en ole kaikkia Tarantinon leffoja nähnyt, joten muutama puuttuu. Oma listani:

1. Kill Bill 1&2
2. Inglourious Basterds
3. Django Unchained
4. Reservoir Dogs
5. Pulp Fiction
6. Jackie Brown

 

[SamSpade]

Tällaista vuosi sitten:

Totta kai tuosta oli pakko lähteä korottelemaan, ja tämän vuoden tulokseksi tuli 42 maata. Tässä reilussa viikossa tuskin enää tulee uusia maita valloitettua.

Listassa yksi leffa per maa:

Spoileri

Suomi: Ihmisen osa
Ruotsi: Laulu tulipunaisesta kukasta (Sången om den eldröda blomman) (1919)
Norja: Everywhen
Tanska: Cold Case Hammarskjöld
Islanti: A White, White Day (Hvítur, Hvítur Dagur)
UK: Slipstream
Irlanti: The Favourite
(Länsi-)Saksa: Nosferatu (Nosferatu: Phantom der Nacht) (1979)
Ranska: Kaunotar ja hirviö (La belle et la bête) (1946)
Espanja: Buñuel in the Labyrinth of the Turtles (Buñuel en el laberinto de las tortugas)
Italia: Hands of Steel (Vendetta dal futuro)
Belgia: This Was Tomorrow
Romania: Katalin Varga
Unkari: Ruben Brandt, Collector
Slovenia: Houston, We Have a Problem
Turkki: Dabbe 4: The Possession (Dabbe: Cin Çarpmasi)
Georgia: Viiden päivän sota (5 Days of War)
Venäjä/NL: Aelita
Viro: Loikkarit (Sangarid)
USA: Blue Steel
Kanada: Ghost Town Anthology (Répertoire des villes disparues)
Meksiko: Mä oon mikä oon (Somos lo que hay)
Brasilia: Operações Especiais
Argentiina: Kauhua Buenos Airesissa (Aterrados)
Australia: Upgrade
Uusi-Seelanti: Belief: The Possession of Janet Moses
Japani: Rodan (Sora no daikaijû Radon)
Kiina: The Wild Goose Lake (Nan Fang Che Zhan De Ju Hui)
Hong Kong: Robo Vampire
Taiwan: Pushing Hands (Tui shou)
Pohjois-Korea: Order No. 027 (Myung ryoung-027 ho)
Etelä-Korea: Okja
Thaimaa: P
Indonesia: The Night Comes for Us
Filippiinit: The Big Doll House
Kambodža: Jailbreak
Intia: Horror Story
Pakistan: Hell's Ground (Zibahkhana)
Israel: Numbered
Iran: The Salesman (Forushande)
Egypti: Warda
Libanon: Kapernaum (Capharnaüm)

Listatuista suosittelen:
- Kaunotar ja hirviö - unenomaista kerrontaa ja aikaansa edellä olevia efektejä
- Hands of Steel - italialainen toimintakalkkuna
- Katalin Varga - Peter Stricklandin (Berberian Sound Studio, The Duke of Burgundy, In Fabric) esikoiselokuva, kengännauhabudjetilla Romaniassa kuvattu upean näköinen ja vaikuttava kostodraama (löytyy enkkuteksteillä YouTubesta)
- Upgrade - scifitoiminta, yksi viime vuoden viihdyttävimmistä leffoista
- The Night Comes for Us - non-stop toimintaa The Raidin hengessä

Okjan olit katsonut joten suosittelen erittäin vahvasti saman ohjaajaan elokuvaa Parasiitti. Heittämällä vuoden paras elokuva. Suosittelen katsomaan leffan ilman mitään trailerien katsomista yms. Parhaan kokemuksen saa kun ei tiedä leffasta mitään. Tässä yhdistellään ja vaihdellaan genrejä lennosta, jännitystä, komediaa, draamaa, veijarikomediaa jne. Aivan loistava elokuva kaiken kaikkiaan.

 

[vitozzius]

Parasiitti tosiaan vuoden paras elokuva ja erittäin lähellä voittaa Parhaan elokuvan Oscarin ensimmäisenä ulkomaalaisena elokuvana.

 

[Tifosi]

Linkki: https://youtu.be/4-JlooqIyFM

Youtuben kirkkaasti paras elokuva-kanava on listannut vuoden teokset kategorioittain ja heidän laatuunsa voi jälleen luottaa kun draamaykkönen on mikäs muukaan kuin junttien hylkimä Irishman(hymiö tähän kun tässäkin ketjussa on paljon teitä jotka eivät siitä pitäneet:)

Aina kun Cinefix pukkaa videon eetteriin niin katselulistani saa täytettä. Samoin tällä kertaa.

Vähän heikoin perustein hehkutan Irishmaniä tässä vaiheessa kun esim golden globe -ehdokkaista näkemättä on 3/5 (1917, Marriage Story, The Two Popes)

En laita mihinkään järjestykseen mutta elokuvat joista pidin normaalia enemmän tänä vuonna:
Irishman
Joker
Once Upon a Time.... in Hollywood
Dolemite Is My Name
Paddleton

 

[Turder]

Mafia-leffojen ja -sarjojen suurena ystävä The Irishman oli hyvä tekele. Mullekin tuli samat fiilikset kuin parille tässä ketjussa eli tavallaan aikakauden päätös. Ne näyttelijät, jotka ovat pitkälti tehneet ja luoneet nykyisen mafiagenren elokuvissa, ovat jo eläkeiässä tai haudassa. Tässä oli hyviä pikkurooleja usealla Sopranos-näyttelijällä, samoin muitakin vanhoja naamoja vilahtelee. Jos olisi ujuttanut Tony Siricon vaikka sinne vanhainkotiin (kun on jo niin iäkäs) niin 5/5. Scorsese oli varmaan tuonut Wolf of Wall Streetistä pari näyttelijää mukaan, ainakin Sheeranin vaimon, ja muutenkin kierrättänyt tuttua possea mukanaan. Olikos Martyn oma cameo tässä leffassa? Wolfissahan hän on puhelimessa yksi sijoittajista, jolle Jordan Belfort soittaa.

Seuraavana mafiaosaston leffoista on tulossa Sopranos-tekijöiltä: The Many Saints of Newark - Wikipedia

 

[Tifosi]

Seuraavana mafiaosaston leffoista on tulossa Sopranos-tekijöiltä: The Many Saints of Newark - Wikipedia

Tämä on jotain sellaista mitä odotan enemmän kuin mitään muuta koskaan. Eri ketjuissa kun puhutaan parhaista sarjoista niin tietämättömät hehkuttaa Wireä kun kaiken laatudraaman isä ja äiti on juurikin Sopranos.

Sopranosia tästä on turha odottaa kun pettyy kuitenkin mutta SUURET on odotukset. Tuttuja naamoja tuskin nähdään mutta tuttuja hahmoja on kiva nähdä pitkästä aikaa.

 

[Jupe]

Seuraavana mafiaosaston leffoista on tulossa Sopranos-tekijöiltä: The Many Saints of Newark - Wikipedia

Itseltäkin mennyt ohi että tälläistä tehdään. Kova cast ja nuori Gandolfini Tony Sopranona, rohkea veto.

 

[Baldrick]

Michael Gandolfini kyllä pikaisen kuvahaun perusteella menee hyvin nuoresta isästään, joten ei ainakaan hahmon jatkumon kannalta jää se asia kismittämään. Toivottavasti vetää hyvin.

 

[AlapaanKarvaaja]

Hyvä elokuvavuosi oli top-elokuvien osalta. Varsinkin kun vertaa edelliseen vuoteen. Toki on nyt nähnyt hieman enemmän näitä uusiakin elokuvia, kiitos Netflixin kaltaisten suoratoistopalvelujen joiden takia ei tarvitse vaivautua niin tiheästi enää teattereihin tai valikoida pelkästään kirsikat kakun päältä kehujen perusteella.

Lähes ylivoimainen ykkönen itselleni oli 1. The Irishman, joka on myös vuosikymmenen yksi parhaimmista elokuvista. Oli taustatarina totta tai ei, niin elokuva onnistuu jokaisella osa-alueella lähes täydellisesti, Pacinon ollessa kuitenkin se kirkkain helmi vedessä. Toinen mestariteos makuuni oli Tarantinon 2. Once Upon a Time in Hollywood, jossa toteutuu vastaavat hyvät elementit kuin Irishmanissakin, mutta toki hieman eri tavalla. DiCaprio vetää yhden vuosikymmenen parhaimmista rooleistaan Brad Pittin tukemana. Paljon hehkutettu 3. Joker oli ihan hyvä elokuva, joskaan ei kuitenkaan ihan yllä näiden edellämainittujen mestariteosten rinnalle.

Muita positiivisia kokemuksia olivat The Highwaymen, El Camino ja Rambo V omassa tyylilajissaan.

Sitten on paljon näitä kouluarvosanan tyydyttävä - kategoriaan sopivia elokuvia, kuten muun muassa Triple Frontier, Tolkien, Aladdin, The Lion King, Star Wars: Rise of Skywalker, Extremely Wicked, Shockingly Evil, and Vile, Glass ja niin edelleen. Marriage Story oli hehkutukseen nähden pieni pettymys, mutta ihan tyydyttävä kokonaisuus.

Selkeästi huonoimmat näkemäni elokuvat tänä vuonna ovat olleet Annabelle Comes Home ja suurin pettymys Ad Astra.

 

[Walrus21]

The Two Popes on Fernandon Meirellesin ohjaus, joka kertoo nykyisen paavin (Franciscus) ja häntä edeltäneen paavin (Benedictus XVI) välisestä ystävyydestä. Meirelles on ohjannut myös modernin klassikon "Jumalten kaupunki", joten odotuksia oli myös tämän tuotoksen suhteen.

Onneksi Kaksi paavia onkin hyvin tehty elokuva. Draama on pienimuotoista, eleetöntä ja hallittua, mutta ei kuitenkaan tylsää. Näyttelijät (Hopkins ja Pryce) tekevät loistavaa duunia ja kannattelevat elokuvaa, joka voisi aiheen puolesta alkaa herkästi laahaamaan.

Pidän henk.koht erityisen paljon tällaisista tositapahtumiin perustuvista draamaelokuvista, joista voi katselunautinnon lisäksi oppia jotain. Meirelles ei tyydykkään vain viihdyttämään yleisöä, vaan vie hahmonsa yllättäviin syvyyksiin. Kaiken lisäksi tämä tehdään jopa hieman yllättävällä tavalla, mikä on aina plussaa. Elokuvassa on jopa dokumentaarinen ote, ja toisinaan katselija unohtaa, että kyse on fiktiosta - joskin tositapahtumiin perustavasta sellaisesta.

Leffa alkaa esittelemällä prosessia, jonka kautta uusi paavi valitaan. Tämän jälkeen siirrytään päähenkilöiden väliseen dialogiin, josta loppuelokuva pitkälti koostuu. Tarinaa maustetaan kuitenkin oikeassa suhteessa takaumilla, jotka kasvattavat hahmojen tarina-arkkia. Erityisesti Prycen hahmo kehittyy mukavasti elokuvan edetessä. Kaiken kaikkiaan tämä on aika mukava paketti leffadiggarille, ja uskoisin, että myös satunnaiskatsoja viihtyy sen parissa. Juuri tällaisia teoksia sitä janoaa näin Oscarien alla, kun kesän blockbusterit ja syksyn trillerit on katseltu läpi.

Pientä kritiikkiä on kuitenkin myös annettava. Elokuva kestää yli kaksi tuntia, mikä on mielestäni tarpeettoman paljon näin pienimuotoiselle draamalle. Loppua kohden sävy myös vaihtuu, ja leffasta tulee tavallaan humoristinen ja kepeä, mikä on jonkinlaisessa ristiriidassa alun vakavuuden kanssa. Mielellään olisin nähnyt, että tarina kulkee omalla painollaan, ja loppuu siinä vaiheessa, kun kaikki on jo sanottu. Nykyisestä kestosta saisi helposti leikattua 15-20 min pois ilman, että sisältö kärsii. Tarina on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että yli kaksituntinenkin meni kuin siivillä.

Tuomio: 4/5*

Marriage Story on puolestaan Noah Baumbachin ohjaus, joka on tyrkyllä myös Oscar-ehdokkuuksiin. Leffaa on kehuttu paljon, eikä syyttä: Adam Driver ja Scarlett Johansson yltävät ajoittain huikeisiin roolisuorituksiin. Itselleni tämä ei kuitenkaan toiminut aivan niin hyvin kuin olin toivonut.

Leffassa ei loppujen lopuksi tapahdu ihan hirveästi mitään, mikä voisi olla heikkous, ellei käsikirjoitus olisi kiinnostava. Marriage Story ei kuitenkaan tunnu tylsältä juuri missään vaiheessa, vaan päähenkilöiden välinen jännite riittää itsessään kannattelemaan tarinaa. Elokuvan aiheena on avioero ja siitä koituvat traagiset seuraukset, mutta erityisen kiinnostavaksi tämän tekee se, että päähenkilöjä ei yritetä väkisin leimata huonoiksi ihmisiksi tai syyllisiksi kaikista seuraamuksista. Sen sijaan heidät kuvataan realistiseen tapaan ihmisinä, jotka ajautuvat hankalaan tilanteeseen. Tämä "armollisuus" ja ymmärrys hahmoja kohtaan luo aitoa sympatiaa heitä kohtaan ja pitää mielenkiintoa yllä.

Suurin ongelma tässä on mielestäni tietynlainen teatraalisuus. Sille voi olla perustelunsa, sillä kummatkin päähenkilöistä ovat teatterialalla. Itse koin sen kuitenkin etäännyttäväksi, sillä etenkin alussa tuntui, että elokuvan hahmot eivät tee kovin järkeviä tai harkittuja päätöksiä. Sivuhahmot ovat myös jossain määrin karikatyyrisia, vaikkakin mielenkiintoisia sellaisia. Tavallaan tässä tuntuu, että taustalla on halu kritisoida järjestelmää, eikä niinkään sitä, että elokuvan henkilöt ovat kykenemättömiä järjestelemään elämäänsä.

Teknisesti elokuva on loisteliasta tarinankerrontaa. Kohtaukset liikkuvat mukavasti eteenpäin, leikkaus on saumatonta ja musiikki teemoja tukevaa. Tällaisen draaman onnistunut tekeminen lieneekin aikamoinen haaste koko tuotantotiimille, sillä katsoja täytyy pitää kiinnostuneena lähes kaksi ja puoli tuntia pelkkien henkilösuhteiden varassa. Mielestäni tässä onnistutaan aika hyvin, ja vaikka itselleni tämä ei ollut mitenkään virheetön leffa, arvostan siihen laitettua taiteellista kunnianhimoa ja ammattitaitoa.

Tuomio: 4/5*

 

[Mr. Smith]

Onko vuoden paras elokuva -äänestystä tulossa?

Tämä olisi omakin toivomus, ettei hieno perinne katkeisi Jatkoajasta. Vieläkö @Musta Nuoli tai @Vintsukka jaksaisi äänestyksen laittaa pystyyn?

 

[tinkezione]

Mä en ole kaikkia Tarantinon leffoja nähnyt, joten muutama puuttuu. Oma listani:

1. Kill Bill 1&2
2. Inglourious Basterds
3. Django Unchained
4. Reservoir Dogs
5. Pulp Fiction
6. Jackie Brown

En ole minäkään nähnyt Hateful 8:a enkä Once Upon jne. joten vajavaisella otannalla seuraavasti:

1. Reservoir Dogs
2. Inglorious Basterds
3. Pulp Fiction
4. Django Unchained
5. Kill Bill 1 & 2
6. Jackie Brown

Eihän tämä tarkoita, että Kill Billit tai Jackie Brown olisi mitenkään huonoja leffoja - päin vastoin - mutta pidän noista muista vain enemmän. Laadukas äijä kyllä. Jotenkin on sellainen kutina, että mun maullani Hateful 8 menisi pahnan pohjille ja Once Upon jne. keskikastiin, mutta täytyy nyt katsoa ne ensin.

 

[Baldrick]

@tinkezione Suosittelen kyllä molemmat katsomaan, ovat taattua Tarantino-kamaa.

Once upon a time... In Hollywood oli kyllä erinomainen elokuva, joka pitää katsoa vähän ajan päästä vielä uudelleen. Ilman kummempia spoilauksia voin todeta, että tarinan kulku oli hieman erilainen kuin aiemmissa elokuvissa. Tapahtumat ja tarinat ovat ovat omanlaisensa palapeli, jonka palat ovat erikokoisia, mutta loppua kohden ne kytkeytyvät toisiinsa muodostaen yhden kokonaisuuden ja hyvällä tavalla hölmistyttävän päätöksen.

Hateful Eight on taas enemmän sellaisessa Kill Bill -hengessä tehty, mutta eri ympäristössä. Itse pidin ainakin kovasti ja pidän, että kyseessä on yksi tarantinomaisimmista elokuvista, jonka hän on tehnyt. Jos jotenkin voisi kuvailla, niin Tarantinon tyylinen Idän pikajunan arvoitus, mikä sijoittuu sisällissodan jälkeiseen aikaan Montanan(?) perukoille.

Noita on kyllä vaikea laittaa järjestykseen, kun kaikki ovat vähän samanlaisia, mutta silti erilaisia. Itse en ainakaan aio Tarantino-listaa tehdä, kun kuukauden päästä jo olen eri mieltä itseni kanssa. Joskus taisin yrittää tehdä, mutta luovuin, koska en osannut päättää.

 

[Jupe]

The Highwaymen

Tämä oli muuten yllättävän hyvä, nostalgia lisäpiste nähdä Kevin Costner vielä sellaisessa roolissa missä on ollut parhaimmillaan.

 

[Tifosi]

Hateful Eight on taas enemmän sellaisessa Kill Bill -hengessä tehty, mutta eri ympäristössä. Itse pidin ainakin kovasti ja pidän, että kyseessä on yksi tarantinomaisimmista elokuvista, jonka hän on tehnyt. Jos jotenkin voisi kuvailla, niin Tarantinon tyylinen Idän pikajunan arvoitus, mikä sijoittuu sisällissodan jälkeiseen aikaan Montanan(?) perukoille.

Eikä Hatefull Eightiä voi mainita ilman että mainitsee Ennio Morriconen joka voitti ensimmäisen oscarinsa kyseisestä rainasta(toki elämäntyöpatsas löytyi jo ennestään).

Elokuva on eräänlainen bottle-episode jossa tunnelman luonti ja dialogi ovat pääosassa ja Tarantino onnistui molemmissa täydellisesti. Teos on yksi visionäärin parhaista omassa listassani.

 

[Vintsukka]

Onko vuoden paras elokuva -äänestystä tulossa?

Tämä olisi omakin toivomus, ettei hieno perinne katkeisi Jatkoajasta. Vieläkö @Musta Nuoli tai @Vintsukka jaksaisi äänestyksen laittaa pystyyn?

Minä jäin näistä kymmenen vuoden jälkeen eläkkeelle, mutta olisihan se hienoa jos joku sen pystyyn pistäisi. Ei mikään estä esim. @Hande75:tä ja/tai @Mr. Smithiä tarttumasta toimeen.

 

[Hande75]

Minä jäin näistä kymmenen vuoden jälkeen eläkkeelle, mutta olisihan se hienoa jos joku sen pystyyn pistäisi. Ei mikään estä esim. @Hande75:tä ja/tai @Mr. Smithiä tarttumasta toimeen.

Ei olekaan. Vähän hankalaa, kun ei tiedä 100 % varmasti kaikkia elokuvia, kuten asiantuntijat. Olisiko @Vintsukka lla mitään lähdettä mistä löytyisi vuoden teatterilevityksessä olleet elokuvat helpoiten? Tässä on mielestäni myös suoratoistopalveluelokuvatkin? 2019 Movies - Complete List Of Movies In Theaters 2019

 

[Vintsukka]

Ei olekaan. Vähän hankalaa, kun ei tiedä 100 % varmasti kaikkia elokuvia, kuten asiantuntijat. Olisiko @Vintsukka lla mitään lähdettä mistä löytyisi vuoden teatterilevityksessä olleet elokuvat helpoiten? Tässä on mielestäni myös suoratoistopalveluelokuvatkin? 2019 Movies - Complete List Of Movies In Theaters 2019

Juu, tuo lista ei ole Suomen ensi-illoista, vaan siellä on paljon leffoja jotka eivät Suomen teattereissa pyörineet ja niitäkin, jotka tulevat Suomeen vasta tämän vuoden puolella. Nopealla vilkuilulla tämä vaikuttaa ihan hyvältä ja kattavalta listalta, jos tuosta poimii kaikki 2019 aikana julkaistut arvostelut (paitsi Ilmestyskirja Nyt kannattaa jättää pois): Elokuvat - kaikki elokuvat arvosteltuna

 

[Hande75]

Juu, tuo lista ei ole Suomen ensi-illoista, vaan siellä on paljon leffoja jotka eivät Suomen teattereissa pyörineet ja niitäkin, jotka tulevat Suomeen vasta tämän vuoden puolella. Nopealla vilkuilulla tämä vaikuttaa ihan hyvältä ja kattavalta listalta, jos tuosta poimii kaikki 2019 aikana julkaistut arvostelut (paitsi Ilmestyskirja Nyt kannattaa jättää pois): Elokuvat - kaikki elokuvat arvosteltuna

Kiitos. kirjioitan avauksen lähipäivinä, jos luoja suo, ja jos on virheitä niin samapa tuo. Sehän ei ole muuta kuin hyvin epävirallinen äänestys. :)

 

[Stirner]

Tarantinoista kun on nyt ollut juttua, niin tätä tulevaa Star Trek-pätkää en odota kyllä yhtään enkä usko että kovin helpolla jaksan ikinä sitä edes katsoa. Mutta sitten kun olisi luvassa, mahdollisesti?, tuo huhuttu Kill Bill 3 niin jo kelpaa. Itselleni tosiaan Kill Billit on parasta ikinä miehen tuotannosta, ja tarina jonka ympärille tätä kolmososaa rakennetaan kiehtoo kyllä niin perkeleesti.

 

[Jupe]

Tarantinoista kun on nyt ollut juttua, niin tätä tulevaa Star Trek-pätkää en odota kyllä yhtään enkä usko että kovin helpolla jaksan ikinä sitä edes katsoa.

Onko kelkka kääntynyt taas parissa viikossa Tarantinolla, eikös juuri kommentoinut sitä ettei tee Star Trekkiä vaikkaki on sarjan suuri fani. Tarantinolla kaiketi aika vahva tahto siitä että ohjaa sen tasan kymmenen elokuvaa koko pitkää elokuvaa ja laskukaavalla että Kill Bill on yksi elokuva niin on tehnyt yhdeksän. Joten viimeistä ohjaustaan harkitsee tarkkaan.

 

[Stirner]

Onko kelkka kääntynyt taas parissa viikossa Tarantinolla, eikös juuri kommentoinut sitä ettei tee Star Trekkiä vaikkaki on sarjan suuri fani. Tarantinolla kaiketi aika vahva tahto siitä että ohjaa sen tasan kymmenen elokuvaa koko pitkää elokuvaa ja laskukaavalla että Kill Bill on yksi elokuva niin on tehnyt yhdeksän. Joten viimeistä ohjaustaan harkitsee tarkkaan.

En kyllä osaa tähän mitään vastata, katselin jonkun pätkän mistä sain käsityksen että Star Trek-leffa olisi jo tosissaan otettu työn alle, mutta ei googletus kyllä mitään varmistusta antanut. Kyseessä lienee sittenkin spekulaatiot. Juu tuosta kymmenen elokuvan rajan "pakkomielteestä" olen tietoinen, siihen sopisi hyvin vielä kolmaskin Kill Bill "yhdeksi" elokuvaksi. Tämän todella toivon toteutuvan.

 

[Walrus21]

The Irishmanista on paljon sanottu, ja tullaan sanomaan. Muistelisin, että joku kuvaili Scorsesen uusinta teosta hitaaksi tai tylsäksi. Hitaudelle on ehkä perustelunsa, sillä leffa on yli kolmetuntinen. Tylsä tämä ei ole kuitenkaan missään vaiheessa.

Ensinnäkin tämä on aivan helvetin hyvin rytmitetty elokuva. Koko ajan on jotain mielenkiintoista meneillään, eikä päähenkilöitä päästetä missään vaiheessa "helpolla". Jännite on käsinkosketeltava, kuten hyvissä mafialeffoissa tapaa olla.

Elokuvan parasta antia ovat kuitenkin näyttelijäsuoritukset. En vähättele lainkaan Pacinoa tai De Niroa, kun totean, että tämä on Joe Pescin näytös. Tyyppi tulee käytännössä eläkkeeltä ja vetää tällaisen roolin. Huh. Haluan myös kehua Scorsesea, joka on selvästi alansa parhaita, mitä tulee näyttelijöiden ohjaamiseen. The Irishman antaa aidosti aikaa ja tilaa näyttelylle. Kyllä, näyttelylle. Nykypäivänä tuntuu poikkeukselliselta, että päähahmoille annetaan minuuttikaupalla tilaa ajatella, elehtiä ja reagoida tilanteisiin. Ruudulta on aistittavissa, että hahmot käsittelevät erilaisia tunteita ja mielialoja, jotka sitten johtavat mihin johtavat. Tarina on riittävän yksinkertainen, jotta katsojalle jää aikaa prosessoida, mitä hahmojen pään sisällä tapahtuu.

Pidän myös siitä, ettei Scorsese ole jäänyt toimivan reseptinsä vangiksi. Aiemmissa leffoissa, kuten Goodfellasissa, hahmoilla tuntui menevän kaikki putkeen. The Irishmanissa päähenkilöitä käsitellään paljon kriittisemmin. Nyt nähdään, mitä näille hepuille tapahtuu vanhentuessa, kun he tutkailevat elämäänsä taaksepäin ja pohtivat valintojaan. Elokuva myös vihjailee, että aika perseestähän tämä tällainen elämäntapa on, jossa lapsille näytetään esimerkkiä hakkaamalla kioskinpitäjä. Painotan kuitenkin, että leffa ei ole saarnaava, vaan ennemminkin monipuolinen näytös, josta löytää useita kiinnostavia teemoja. Toisin kuin monet muut tänä vuonna ilmestyneet pätkät, tämä on katsottava useita kertoja.

En väitä, että The Irishman nousisi aivan samoihin sfääreihin kuin Kummisedät 1 ja 2 tai Once Upon a Time in America, mutta aika lähelle kuitenkin. Todella kova veto Scorseselta, ja uskallan väittää, että on ykkössuosikki parhaan elokuvan Oscariin. Jos ei muuta, niin Pesci ansaitsee parhaan sivuosan pystin.

Tuomio: 4½*