Samaa mieltä ja kyllä tuo elokuvan isous pääsi audiovisuaalisesti sykähdyttämään. Vähän kuin Mad Max ja Liikkuva linnake olisi ahdettu samaan nuorisoelokuvan muottiin (Nälkäpeli, Outolintu, Labyrintti jne), sekä päälle siroteltu vähän Star Warsia. Siihen päälle vielä Junkie XL:n aika mahtava musiikki. Että erittäin hyvä elokuvateatterikokemus, mutta hyvin keskinkertainen ja unohdettava elokuva.
Paljon tuntui olevan mielenkiintoista materiaalia ja pidin yllätyksekseni elokuvan maailmasta sekä sen muutamista päähahmoista, mutta harmittavan tavanomaisilla ja pinnallisilla poluilla elokuva sitten lopulta tallaili. Eipä elokuva voisi paremmin ja kiehtovammin alkaa kuin tämän punatukkaisen, huivia kasvojensa edessä pitävän tytön mukana, jonka motiiveja ja menneisyyttä on mukava arvailla. Ja jo pian päästään herkulliseen takaa-ajoon mobilisoidun Lontoon sisuksissa, mikä vielä aiheutti väristyksiä. Vähän vaan tahtoi käänne toisensa jälkeen olla melko väsynyt ja yhdentekevä, sekä loppupeleissä tämä alussa karismaattinen ja kiehtova sankaritar saatiin aika hyvin tiputettua muiden hänen seurassaan liikkuneiden hmv-hahmojen tasolle.
Sitten tietysti kyseessä on Jacksonin matkassa Bad Tastesta asti olleen Christian Riversin ensimmäinen ohjaus, mikä näkyi vähän rytmitysongelmina (editointikin oli vähän jännää), eikä emotionaalisesta puolesta ei saatu irti oikein mitään. Mutta aika kiehtova maailma saatiin nopeasti kasattua ja leffassa oli useampia erittäin sulaavia visuaalisia kokonaisuuksia. Joskin täytyy ihmetellä miten storyboard artistina toiminut kaveri jättää elokuvaansa noin paljon turhaa dialogia, joka pelkästään kuvallisessa ilmauksessa pysyttäessä olisi ollut paljon vahvempaa merkitykseltään.
Lopussa Weavingin ja tämän hahmon tyttären kohdatessa, Hugo kyllä näytteli tämän tytärtä esittäneen kokemattomamman Leila Georgen ihan suohon. Ei tietystikään tarkoituksella.