Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 415 816
  • 12 327

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.

Saskatoon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Wild, HIFK, Hyvinkään Tahko

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Luke

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Brittiläinen musta komedia The Death of Stalin tulee tänään ensi-iltaan vihdoin Suomessakin. Aika pitkään näytti ettei tämä elokuva olisi tulossa Suomeen, koska sille ei löytynyt levittäjää, mutta kiitos sen aiheuttaman kohun Venäjällä muutama kuukausi sitten, elokuva lopulta tulee Suomeenkin näytille.
Brittisatiirikko teki mustan komedian Neuvostoliiton hirmuhallinnosta – "En osaisi keksiä mitään yhtä absurdia kuin Trump tai Brexit" | Yle Uutiset | yle.fi
(yle.fi)
Tämä oli kyllä hyvä. En toisaalta myöskään ihmettele, että meni kiellettyjen elokuvien listalle Neuvostol... siis Venäjällä.

Oli myös mukava nähdä vanhat brittikoomikot Michael Palin ja Paul Whitehouse kehissä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kävin lauantaina ensimmäistä kertaa eläessäni Suomen elokuvasäätiön Kino K13 -salissa/auditoriossa katsomassa leffaa, kyseessä oli ukrainalainen, Ukrainan suurlähetystön isännöimänä, Akhtem Seitablaevin ohjaama sotaleffa Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги.

"Elokuva Cyborgs kertoo itäukrainalaisen Donetskin miljoonakaupungin pohjoispuolella sijaitsevan Sergei Prokofjevin kansainvälisen lentokentän ukrainalaisista puolustajista – ”kyborgeista”, ajallisesti elokuva ajoittuu myöhäissyksyyn 2014, aikaan ennen Donetskin kansainvälisestä lentokentästä käytyjä ratkaisevia taisteluita tammikuussa 2015."

Raapustelin muutaman rivin pohjustuksineen blogiin: Vartiopaikalla - idän ja lännen välissä: Ukrainan sota – Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mainioksi mustaksi satiiriksi osoittautunut The Death Of Stalin antaa niin raadollisen ja surkuhupaisan kuvan Stalinista ja hänen lähipiiristään, että en ihmettele ollenkaan miksi Putin sen kielsi Venäjällä ja pahimmissa ex-neukkusatelliittimaissa. Onnettomia tunareita ja tekopyhääkin tekopyhempiä paskiaisia, jotka tekevät mitä tahansa vallan vuoksi. Täysin absurdeja tilanteita syntyi solkenaan ja ne naurattivat huolimatta siitä, että todellisuudessa nauru oli kaukana varsinkin tavalliselta kansalta joka eli jatkuvan totalitaarisen terrorin alistamana.

Berija oli varsinkin pahimmasta päästä, sadistinen raiskaaja ja hirvitys, jota esittää loistavasti vastaavien roolien erikoismies Simon Russell Beale. Steve Buscemi oli myös oivallinen Hrustsevina, jonka sählääjämäisen habituksen alla piilee taitava manipulaattori. Michael Palin tulkitsi Molotovia täystampiona, mikä lienee vähän kärjistetty tulkinta miehestä. Fanaattisuus johtaa toki usein henkiseen tylsyyteen, mutta tuskin Molotov on noin pöljä voinut olla todellisuudessa edes vanhemmilla päivillään.

@vlad : käy ihmeessä katsomassa tämä.
 

Heretic

Jäsen
Suosikkijoukkue
1948
Yksinkertainen kymysys, jonka olisi voinut esittää jossakin sekalaisten kysymysten ketjussakin, mutta koska mahtuu hyvin leffakerhon aihepiiriin, niin kysyn sen tässä:
Mikä allaolevassa yhtälössä mättää?
Elokuvan tuotantokulut + markkinointikulut = omakustannushinta <=> kaikki tämän summan yli saatavat lippu- tms. tulot ovat voittoa.
Näinhän minä olen kuvitellut asian olevan.

Kuitenkin Episodi-lehdessä mainitaan Han Solo-leffan lippuluukkufloppaamisesta seuraavaa:
"Solon hintalappu ei ole selvillä, mutta sen on arvioitu maksaneen noin 300 miljoonaa dollaria ohjaajanvaihdosten ja uusintakuvausten takia. Siihen päälle vielä 150-200 miljoonan dollarin markkinointikustannukset, joten leffan pitäisi tienata lähemmäksi miljardia päästäkseen omilleen."
Eli 300 milj. + 200 milj. = 500 milj.

Miksi siis "lähemmäs miljardia" omille pääsemiseksi? Mitä mää ei ny ümmarra?
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Miksi siis "lähemmäs miljardia" omille pääsemiseksi? Mitä mää ei ny ümmarra?
Jos elokuvalippu maksaa $10 niin siitä elokuvayhtiö saa noin $6...
 

Blöö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Kiitokset vinkistä!

Olen lukenut The Death Of Stalinista paljon hyvää, joten muodossa tahi toisessa tulen sen katsomaan - joko teatterissa tai sitten aikanaan kotosalla dvd:ltä tms.
Tämä elokuva oli sekä miellyttävä, että pettymys. Positiivista oli hyvä näyttelijäkaarti. Negatiivista taas oli lattea käsikirjoitus. Tuolta ajalta löytyy hurja määrä tarinoita, tosia ja väritettyjä (esim lääkäreiden salaliitto). Miksi käsikirjoitus tyytyi niin tylsiin juttuihin mitä tyytyi? Hauskoja ja uskomattomia juttuja kun piisaisi niin pirusti. Ja olisi sitä regiimin pahuuttakin voinut hieman paremmin valaista, vaikka komedia olikin. Lisäksi minusta kaiken aikaa tuntui, että tämä oli kirjoitettu teatterin lavalle ja lavasteille ja nyt se jarrutti leffaa.
Eli lähinnä harmittaa, että pienellä vaivalla olisi tästä saanut huikean leffan. Nyt vain hyvä+.

Edit. Se lääkäreiden salaliitto toki tulee esille, mutta vain koomisesti. Harva saanee oikean käsityksen asiasta, eli että Stalin oikeasti tapatti huomattavan osan Moskovan parhaista lääkäreistä. Berija ei myöskään ole mielestäni primääristi hassu tyyppi.
 

Heretic

Jäsen
Suosikkijoukkue
1948
Jos elokuvalippu maksaa $10 niin siitä elokuvayhtiö saa noin $6...
Tuossa on järkeä... noin se varmaankin on. Enpä muistanut lainkaan ajatella tuota "pikkuseikkaa", että elokuvayhtiöhän ei tietenkään omista teattereita.

Kiitokset @heavy valistuksesta! Nyt alkaa yhtälökin täsmätä.
 

Squit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja KaMa
Death of Stalin:lle standing ovation! Huikea musta poliittinen satiiri. Tuli naurettua hemmetisti ja samalla päätä pyöriteltyä, että jotenkin tolta se on hyvin voinut näyttää. Lämmin suositus.

Tämä elokuva oli sekä miellyttävä, että pettymys. Positiivista oli hyvä näyttelijäkaarti. Negatiivista taas oli lattea käsikirjoitus. Tuolta ajalta löytyy hurja määrä tarinoita, tosia ja väritettyjä (esim lääkäreiden salaliitto). Miksi käsikirjoitus tyytyi niin tylsiin juttuihin mitä tyytyi? Hauskoja ja uskomattomia juttuja kun piisaisi niin pirusti. Ja olisi sitä regiimin pahuuttakin voinut hieman paremmin valaista, vaikka komedia olikin. Lisäksi minusta kaiken aikaa tuntui, että tämä oli kirjoitettu teatterin lavalle ja lavasteille ja nyt se jarrutti leffaa.
Eli lähinnä harmittaa, että pienellä vaivalla olisi tästä saanut huikean leffan. Nyt vain hyvä+.

Edit. Se lääkäreiden salaliitto toki tulee esille, mutta vain koomisesti. Harva saanee oikean käsityksen asiasta, eli että Stalin oikeasti tapatti huomattavan osan Moskovan parhaista lääkäreistä. Berija ei myöskään ole mielestäni primääristi hassu tyyppi.

Minusta leffa oli jo nyt niin täyteen ammuttu juttua, että lisä materiaali olisi vain sekavoittanut pakettia. Mielestäni oli nyt erittäin hyvä ja tasapainoinen paketti. Leffan tarkoitushan oli näyttää Stalinin kuoleman jälkeistä valtakamppailua, ei koko neukkulan sen ajan absurdiutta.
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
Tuli sitten tehtyä elämäni karmein sijoitus, kun tilasin Canalin suoratoistopalvelusta Arskan Killing Gunther-perseilyn. Oikein alkoi vituttamaan 5 euron maksaminen tuollaisesta kurapaskasta, thyi saatana mikä toimintaleffan irvikuva!
 

Buster

Jäsen
Joo, ei se Killing Gunther kovin häävi ollut itsestänikään. What We Do In The Shadowsin hengessä lähdetty tekemään älytöntä mukadokumenttia, mutta pulassa ollaan kun ei edes alussa homma oikein ota kunnolla ilmaa alleen. Katsomishetkellä tuli kutakuinkin ajateltua, että kyllähän tämän pitäisi olla ihan hauskaa, mutta miksei mua naurata. Jäi sitten lopulta elokuva kesken kun se alkoi vain heikkenemään mitä pidemmäs se eteni.

Ehkä viime ajoilta paras näkemäni elokuva on The Final Girls, joka pilailee 80-luvun kauhu ja slasher-filmien kustannuksella. Selkärankana toimii erityisesti Perjantai 13. päivä, joten siitä leffasarjasta kun on vaikkapa kaksi ekaa elokuvaa katsottuna (toinen osa kannattaa katsoa jo siksi koska Betsy Palmer), niin saa jo kaiken olennaisen hauskuuden irti. Viime kesänä katsoin ne kaikki Painajainen Elm Streetillä elokuvien ohella kun aloittelin kauhuelokuvien pariin sukeltamista niitä pitkään välteltyäni. Jos nyt sen verran juonesta mainitsen lyhyesti mielenkiinnon herättämiseksi, niin The Final Girlsin päähahmoille käy samoin kuin Mia Farrow'lle Kairon purppuraruusussa. Hauskaa parodiahenkistä menoa, jossa on kaiken pohjana vieläpä ihan pätevä tarina kelpo henkilöhahmoilla. Lisäksi aivan huikeat värimaailma, jonka hieman karkkimainen paletti sopii tunnelmaan täydellisesti.

Kesän kynnyksellä tuli hankittua myös Suomen filmiteollisuuden ja Fennadan kokoelmat. Tutustua kotimaiseen elokuvakulttuuriin avoimin mielin ja kera terveen suhteellisuudentajun. Vähän turhan kriittisesti ja ylimielisesti siihen on tullut suhtauduttua, mutta Lentävän kalakukon myötä heräsi mielenkiinto tutustua laajemmin kotimaisen elokuvan historiaan ja sen tähtiin. Lisäksi elokuviin tallentuu aina tietoa niiden tekoajasta, eli historiakatsauksenakin nuo toimivat. Suomen kansallisfilmografiasta aina sitten tankata elokuvan taustaa ja miten on aikanaan otettu vastaan. Kesällä lisäksi tullut muutamia kirjoja kotimaisesta elokuvasta luettua ja nyt ilmojen lauhtuessa aloitella hiljalleen katsomaan noita bokseja. Yleltä tietysti olen myös katsonut näitä vanhoja kotimaisia elokuvia, joita ei noista kahdesta boksisetistä löydy, eli pääosin Suomi-filmin tuotantoa. Eipä tarvitse valitella, ettei ole mitään katsomista. Päinvastoin vähän hikoiluttaa kun aattelee, että vuosi tuohon menee leffa päivässä tahtiin. Kun muitakin leffoja tulee edelleen seurattua, niin näinköhän kaksi vuotta riittää.

Toki vaikka kuinka ottaa asioita huomioon ja lempeällä silmällä katselee, niin Totisesta torvensoittajasta ei saanut siedettävää elokuvaa vaikka kestinkin loppuun saakka. Positiivisia kokemuksia taas tarjosi reipas ja ylinäyttelemisestä sekä ylisiirappisesta melodraamasta vapaa Hopeakihlajaiset.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017) - IMDb
Omiin lemppareihin meni. Katsokaa ja ihastukaa.
Tämä oli kyllä erittäin hyvä. Älyttömän kovat roolisuoritukset jokaisella, erityisesti Sam Rockwell, jonka hyvyys nyt ei tietysti mikään yllätys ole. Meni itselläkin välittömästi lähiaikojen top 10 heittämällä.

Sitten katsoin myös Shape of Waterin, joka oli myös kaunis ja hieno feelgood-leffa. Ei nyt missään nimessä Panin Labyrintin tasoinen, mutta ehkä fiilikseltään vertautuu parhaiten siihen (aikuisten satu). Miinuksia tulee aivan liian ennalta-arvattavasta juonesta, oikeastaan yhtään yllätystä ei löytynyt koko elokuvasta. Onkin aika erikoista, että tälle saatiin parhaan elokuvan oscar annettua, kun taas tuo Three Billboards oli kuitenkin kokonaisuudessaan aivan älyttömän hyvä elokuva.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Onko täällä Jurassic Worldin nähneitä, mitä mleltä? Itse mielenkiinnosta aloin seurata tätä ns. toista tulemista, mutta jo tässä toisessa osassa alkaa homma lähteä (vielä enemmän) hanskasta, joten pienoisella kauhulla odotan kolmosen juonta. Tähän elokuvasarjaan sopisi sellainen reboot, jossa tunnelmaa luotaisiin hitaasti pienin nyanssein, vähän kuten alkup. ensiosassa, mutta eiköhän tämä pidetä tällaisena suht päättömänä koko perheen rymistelynä...
Onko muuten tieteellistä todistetta, että dinosaurukset yrittivät aina vihollisen huomattuaan karjua tämän tainnoksiin ennen hyökkäystä..?
 

Buster

Jäsen
Onko täällä Jurassic Worldin nähneitä, mitä mleltä?
Joo, joskus silloin ihan ensi-illan aikoihin käytiin katsomassa ja ei ainakaan itselle kolahtanut. Luulen tosin, että jostain henk. koht. syystä elokuvasta jäi yltiönegatiivinen vaikutelma. Olihan elokuvassa muutamat hetkensä kuten se dino saarella ja komediaa, sekä James Cromwellia on aina ilo seurata. Vastapainoksi taas oli melko paljon harvinaisen kovaäänistä kohkaamista vähän väsyneen oloisella käsikirjoituksella, joka oli periaatteessa pelkkä vuoristorata-ajelu. Eli keskityttiin vain tarjoamaan vaihtelevia tapahtumia monine "jännittävine" twisteineen, sekä salaliittoineen ja henkilöhahmoille ei jäänyt mitään muuta virkaa kuin vain olla mukana tarinassa juoksemassa/liikkumassa paikasta toiseen. Toimintakohtauksetkin tuntuivat jotenkin vähän turhan hätäisesti kyhätyiltä ja kaikki oli melko massiivisia, mihin on helppo väsyä. Näin utuisten muistikuvien perusteella yli kuukauden takaa. Ykkösestä tuli jostain syystä pidettyä aikanaan, ehkä se tuntui freesiltä. Tai ehkä näistä dinosauruksista on aina melko helppoa tehdä se ensimmäinen elokuva, mutta mitä uutta tehdä sen jälkeen.

Ocean's 8 ei ollut hassumpi, aina se Oceans Twelven voittaa. Toki hyvin oli skannattu Soderberghin Elevenin pohjapiirustukset, kun heti ekat kohtaussarjat oli kutakuinkin täysin kopioitu kuvaustyyliä myöten. Eikä se siitä sinänsä hirveästi tyyliltään ainakaan muuttunut. Tyypillinen keikkaelokuva, eli ei mitään uutta ja tuoreuskin on vähän niin ja näin. Oceansit kun oli tauolla, niin ainakin Now You See Me -elokuvat oli samaa koulukuntaa. Odotin kuitenkin naisten Ghostbustersin kaltaista ketjukolaria, joten niihin odotuksiin nähden elokuva oli ihan mutkattoman viihdyttävä tekele.

Skyscraperkin tiirailtu ja olihan se huono. Käsikirjoitus vasurilla sutaistu, Pilvenpiirtäjää ja Rockin hahmon menneisyyden vammaa ei hyödynnetty riittävästi. Saman ohjaaja-käsikirjoittajan Central Intelligencessa Rockin hahmoa kiusattiin leffan alun lapsuuden kohtauksessa ylipainonsa johdosta, mistä sai henkisiä haavoja jotka muodonmuutoksesta huolimatta olivat edelleen aikuisiälläkin vielä verta vuotavina. Sama kaveri teki Dodgeballin ja eikös siinäkin ollut vielä jotain samansuuntaista?

Skyscraperissa on varmaan kolme pidempää juonen, sekä motiivien selittelykohtausta, jossa on vain perinteeseen tyyliin kuvattu paikallaan lässyttäviä henkilöhahmoja. Tylsää kun mikä ja elokuvassa draamaa on tasan nollan verran. Toimintaa kun on, niin sitä yritetään piilotella leikkauksin ja tärisevällä kameralla. Näyttelijäkaarti kun on noin vakuuttava (90-luvulta kiinalaisrahoittajat löytäneet Neve Campbellin), niin on ymmärrettävää että ohjaaja on joka käänteessä kuvannut näyttelijöitään kamera kohti kasvoja lähikuvassa, tai puolilähikuvassa. Sitten vielä Dwayne Johnson yrittää yhdessä ohjaajan kanssa lypsää tuosta kehnosta materiaalista viipyilevin ilmein ja kuvin edes jotain emotionaalista materiaalia. CGI:kin on niin ja näin, yksi köysikohtaus astuu campin puolelle. 125 miljoonaa dollaria... Tykkäsin tosin lopputaistelun alusta, jossa elokuva malttoi olla hiljaa ja viipyillä hetken kuvissaan. Heti tuli tunnelmaa.
 
Viimeksi muokattu:

Undrafted

Jäsen
Jurassic World tuli katsottua ja ihan viihdyttävä, joskin aika unohdettava. Tosin sama arvio menee monista elokuvista nykyään. Hetkittäin hauska, välillä juonellisesti tyhmiä juttuja ja visuaalisestihan tuo on hieno. Sarja kaipaisi uutta eloa, mitä en usko seuraavastakaan löytyvän.

Lasten kanssa tuli katsottua uusin Hotel Transylvania ja hauskahan tuo oli. Jatko-osaksi yllättävän hyvä. Sama perisynti, mikä monilla piirretyillä eli joka leffassa tuodaan 2-3 uutta hahmoa, mutta vanhoista ei uskalleta päästää irti. Juoni kärsii, kun pitää kaivaa joka hahmolle ruutuaikaa.
 

Buster

Jäsen
Lasten kanssa tuli katsottua uusin Hotel Transylvania ja hauskahan tuo oli. Jatko-osaksi yllättävän hyvä.
Mukavasti sujui kyllä reipas puoltoista tuntia helteeltä paossa. Kyllähän tuo Tartakovsky on tämän hetken parhaita animaatio-ohjaajia ainakin mitä komediaan tulee. Tommonen päällisinpuolin pelkistetty ja ensisilmäyksellä vähän litteä, mutta äärimmäisen ilmeikäs Cartoon Channelin animaatiotyyli, joka on tätä Tex Averyn jälkipolvea. Tarina nyt oli enemmänkin kokoelma sketsejä, mutta ei se minua vaivaa ja onhan siihen jo suomikomedian parissa kasvettu. Toki jos tarinastaan haluaa jotain tarkoitusta, niin ärsyttäähän tuollainen ja sitä puolta ei paranekaan elokuvan aikana alkaa miettimään. Pellin alla on mukuloille läsnä se sama perinteinen kiva viesti, joka kahdessa aiemmassakin.

Ruudulla oli wattikaupalla energiaa, monia osasia joihin kiinnittää huomiota. Hahmojen kehonkieli ja elekieli oli vahvasti käytössä, sillä melkein aina kädet oli mukana viestimässä ja jopa jalat ulottuivat kuvaan usein. Kaikki oli altistettu komedialle ja tuo kehonkieli vahvasti viittelöi hahmojen kulloisiakin tunteita muuttuen ihan lauseesta toiseen dramaattisesti. Sen sijaan hahmojen naamoista saadaan irti paljon ilmeikkyyttä melko vähin näkyvin muutoksin. Animaatiossahan tuollainen ylielehteminen on hauskaa, etenkin kun siellä oli vastapainona sitten vitsien myymistä myös sieltä toiselta ääripäältä. Jos joskus näen toisen kerran ja muistan, niin pitäisi kiinnittää leikkaamiseen huomiota. Elokuvan ruudulla oli niin paljon yksityiskohtia ja se kaappasi mukaansa, että kaikki syvempi tuijottaminen unohtui aivan. Ei voi oikein sanoa kuin, että leikkaaminen oli sujuvaa. Varmasti leikattiin paljon liikkeestä, tiedettiin mitä kohtaa ruudusta ihmiset tuijottavat ja seuraavaan kuvaan lyötiin samoille kohdille vastaavanlainen silmienvangitsija ja kuvatasapaino oli kohdillaan. Ylipäänsä kaikki ratkaisut tukivat myös tota komediaa ja onhan tuo Tartakovskyn komedinen ajoituskin sekä sen variointi on melko kadehdittavaa, sekä elokuva oli visuaalisen komedian juhlaa. Hauskaa oli alusta loppuun ja joukossa vielä kivoja salavitsejä aikuisillekin kuten tapana on.

Mä katselin aikanaan ykkösen televisiosta alkuperäisellä ääninäyttelyllä ja nyt jatko-osat teatterista kotimaisella dubilla. Komea kööri on nimekkäitä komediantekijöitä, mutta jotenkin mulle on tuo kotimainen dub toiminut jopa paremmin, vaikka tietysti kielellisissä vitseissä vähän häviääkin. Jotenkin tässä tapauksessa tuo kotimaisten anonymiteetti auttaa kun hahmot on vähän ohuita, sekä alkuperäiset ääninäyttelijät kaikki niin tunnistettavan nimekkäitä. Eikä tuo kotimaisten tekijöiden komedinen osaaminen todellakaan ole hassumpaa, pelastavat jo sillä noita joitakin vitsejä joiden lyöntivoima on käännöksessä vähän kuihtunut.
 
Viimeksi muokattu:

Sonny Burnett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Darkest hour. Tuli tämä parituntinen raina katseltua. Hyvin Oldman kyllä veti Churchilliä.

Tykkäsin juu ja mikä parasta ei maksanut mitään. Latasin Telia tv- sovelluksen jonka mukana tuli yhden elokuvan ilmaiskoodi ja siellä leffakirjastossa yllätyksekseni oli näinkin tuore laatuelokuva.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
Kattelin Netfilxistä Dan Brownin saman nimiseen kirjaan perustuvan Inferno-elokuvan. Kirja oli ihan hyvä, ei tosin muiden saman kirjoittajan kirjojen tasoa. Leffa oli saanut huonot arvostelut. Minulla oli omat arvaukseni siitä miksi.

No katseltiin leffa ja sehän oli oikeen hyvä. Kunnes tuli loppuratkaisun vuoro. Spoilaamatta sen enempää, mutta loppuratkaisu oli juuri päinvastainen kuin kirjassa. Tavallaan osasin odottaakin tällaista ratkaisua, mutta kyllä se silti pisti vihaksi. Perkeleen Hollywood, miksi näin...
 

Buster

Jäsen
Mitäs täällä mieltä uudesta Mission Impossiblesta? Jenkkilässä pikavilkaisulla aikamoista suitsutusta ja ihan huippuarvosanoja. Toimintakohtaukset olivatkin aika ihailemisen arvoista tavaraa ja mainoskiertueilla ovat kovasti luoneet taas tietoisuutta siitä, että siellä on mahdollisimman pitkälle tehty toimintakohtauksissa näkyvät asiat oikeasti. Mutta tämä oli eka kerta, kun sama kaveri taisi vastata ohjauksesta (ja myös käsikirjoituksesta) toista kertaa peräjälkeen tässä elokuvasarjassa. Joten kenties jo siksi juoni tuntui vähän väsyneeltä Rogue Nationista tuttuine käänteineen, joita taas piisasi liikaa. Nuo twistit oli ikään kuin vain keino sekoittaa korttipakka uudelleen ja viedä leffa täysin uuteen suuntaan puhaltaen lisää pituutta tarinalle. Samalla toimivat adrenaliinipiikkinä pumpaten aina vaan lisää vauhtia ja jännitystä peliin. Itseäni vain tuollainen jatkuva tyhjästä yllättely painaa passiiviseksi katsojaksi, joka ei jaksa enää hirveämmin välittää ja eläytyä tapahtumiin, kun ei oikein mihinkään voi luottaa. Toisaalta tuo taas oli The Matrixissa elokuvan suurimpia viehättävyyksiä, mutta en oikein osaa lonkalta sanoa, että miksi se siinä elokuvassa toimi positiivisella tavalla. Juoni toki tietenkin oli ennen näkemätön, mutta siinä ei varmastikaan ole kaikki.

Sinänsä toki tässä Falloutissa oli loistava toimintaleffan juoni, että se palvelee toimintaa ja piti asiat koko ajan liikkeessä. Leffa alkoi kirjaimellisesti ripeästä kävelytahdista ja siitä aina vain kiihtyi. Mutta olihan tuo aikamoista aistien ylikuormitusta, kun uupumattoman vauhdin ohella perinteiseen tapaan musiikki jatkuvasti läsnä määrittämässä sitä, mitä jokaisessa kohtauksessa pitäisi katsojan tuntea. Missään vaiheessa ei maltettu painaa kunnolla jarrua ja rytmittää. Sitten vielä paikallisessa teatterissa vain 3d tarjolla, niin oli sitten sekin vielä. 20-30 minsaa olisi saanut olla lyhempi ja ehkä olisi kannattanut juonessa vaan kopioida Goldeneyeta. Mutta aika hyvä käyntikortti Cavillilta Bondin roolia silmällä pitäen ja tosiaan aikamoisen nätisti toteutettuja toimintakohtauksia, jotka hinasi rimaa korkealle. Ehkä parasta toimintaa sitten edellisen Bondin tai Mad Maxin, etenkin jos Dunkirkia ei tässä lasketa. Varsinainen juoni ei vaan jaksanut kiinnostaa edes vähää alusta.

Luulin aiemmin tänä vuonna, etten enää pidä toimintaelokuvista, vaikka kasvoin niiden parissa. Mutta ehkä en sittenkään oikein pidä näistä nykyajan massiivisista toimintaspektaakkeleista, kun kuitenkin yksinkertaisen tehokas ja virtaviivainen Tomb Raider kolahti kovaa aiemmin tänä vuonna.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös