Jatkoajan leffakerho

[Buster]

Oscareihin tulee uusi kategoria: "The Most Popular Film". Ja tämä on aivan totta. Vielä ei ole selvillä, miten tuo toimii. Mutta ei voi kuin hattua nostaa, että tosta vain heitetään yli 90 vuotta perinteitä ja arvokkuutta roskiin. Nyt voi tavallaan yrittää ostaa Oscarinsa pois kuljeksimasta. Kaiken takanahan on ilmeisesti viime gaalan surkea katsojaluku Ameriikassa, joka oli vain 26,5 miljoonaa verrattuna edellisen vuoden 32,9 miljoonaan. Vuodesta 2014 (43,7 milj.) saakka katsojaluku on laskenut.

Tavallaan varmasti osansa on viime vuoden melko nimettömillä ehdokaselokuvilla, jotka ei hirveitä summia tainneet ehtiä/pystyä lipputuloissa kerätä pl. jo kesällä ilmestyneet Dunkirk ja Get Out. Mutta varmasti myös Amerikan jakaantuminen vaalituloksen vuoksi näkyi, eikä kaikkia innostanut katsoa politisoitunutta show'ta. Siihen päälle toista kertaa peräjälkeen myös ABC:n oma Jimmy Kimmel juontamassa. Ennemmin olisi voinut potkia ulos tuottajat, vaihtaa isännän ja antaa yleisölle enemmän aikaa ehdokkuuksien julkistamisen ja gaalan välillä katsoa noita ehdokaselokuvia. Eikös siellä ole jos jonkinlaisia lomia ja Super Bowl -viikkoja tuossa välissä.

Olisi mielenkiintoista tietää paljonko painetta Disneyn omistama ABC on laittanut tähän kategoriapäätökseen, koska nehän tästä hyötyy massiivisesti ja 2016 solmittiin uusi tv-sopimus, jolla ABC säilyttää Oscareiden tv-oikeudet vuoteen 2028 saakka.

Lisäksi tarkoitus on muuttaa joiden "merkityksettömiempien" palkintojen (ääni, costume design, efektit jne.) jakaminen mainoskatkoille, joista näytetään sitten vain myöhemmin tv-lähetyksessä tiivistetty klippi. Tämä lyhentää ilmeisesti show'n kestoa, tai varmaan pikemminkin jättää enemmän tilaa yleisöä kosiskeleville tempuille.

 

[SilentMan]

Kesän kynnyksellä tuli hankittua myös Suomen filmiteollisuuden ja Fennadan kokoelmat. Tutustua kotimaiseen elokuvakulttuuriin avoimin mielin ja kera terveen suhteellisuudentajun. Vähän turhan kriittisesti ja ylimielisesti siihen on tullut suhtauduttua, mutta Lentävän kalakukon myötä heräsi mielenkiinto tutustua laajemmin kotimaisen elokuvan historiaan ja sen tähtiin. Lisäksi elokuviin tallentuu aina tietoa niiden tekoajasta, eli historiakatsauksenakin nuo toimivat.

Itsekin ostin nuo boksit ja tarkoitus olisi käydä läpi molemmat aikajärjestyksessä. Nihkeästi on alkanut, sillä on vasta päässyt Pohjalaisiin - mykkäversio on sen verran tuoreessa muistissa, että kynnys ääniversion katsomiseen on turhan korkea. Ehkä pitäisi vain skipata ja jatkaa matkaa seuraavaan.

Olet varmasti tietoinen loppuvuodesta julkaistavasta Suomi-Filmi -kokoelmasta? Vanhan kotimaisen elokuvan tarjonta ei siis pääse ihan äkkiä loppumaan.

 

[Buster]

Olet varmasti tietoinen loppuvuodesta julkaistavasta Suomi-Filmi -kokoelmasta?

En itseasiassa ole huomannut ottaa ollenkaan selkoa, vaikka itsellekin jopa oli selvää, että kyllä sekin boksi lähivuosina ilmestyy kaupan hyllylle. Pitääkin heti lopettaa näiden Suomi-Filmin elokuvien töllöstä katsominen ja odottaa tuokin boksi vielä, niin saa alkaa itsekin katsomaan kaikkia noita elokuvia aikajärjestyksessä. Nauhoittanut olen monta, mutta katsomaan en ole onneksi ehtinyt kuin alta kymmenen.

Melkoinen savotta tuosta tulee, mutta hyvin kiinnostava ja nautittava sellainen. Täytyy vain hyväksyä se, että aikaa tuohon tulee uppoamaan valtavasti ja osata katsoa niitä rauhalliseen tahtiin muiden mukana. Liikaa pakottaa ja kiirehtii, niin muuttuu kärsimykseksi ja käytetty aikakin menee lopulta vähän hukkaan. Siitä on jo kokemusta esimerkiksi näistä Louis Feuilladen massiivisista mykkäelokuvasarjoista.

Hyllystä löytyy katsomatta myös Abbot & Costello, sekä Chaplin -kokoelmat (tietysti toki töllöstä nähnyt mainittavimmat). Lisää pitäisi saada Keatonin, Ohukaisten ja Paksukaisten sekä muiden muodossa. Ei vaan oikein viitsi tilata ainakaan vielä odottamaan vuoroaan, kun hyllytkään ei oikein kaipaa täytettä. Ei nuo tuommoiset varmastikaan markkinoilta katoa nykypäivänä.

 

[Vintsukka]

Se on taas se aika vuodesta kun Helsinki International Film Festival eli tuttavallisemmin Rakkautta & Anarkiaa lähestyy. Koko festarin ohjelmisto julkaistiin eilen ja heti aloitin oman aikataulun rakentamisen. Kovia päätöksiä oli pakko tehdä kun ei vaan aika riitä kaikkea kiinnostavaa näkemään, mutta 18 leffaa viidelle päivälle tuli lopulta omaan kalenteriin listattua (plus Apocalyptican keikka samalla reissulla).

Muutama mielenkiintoiselta vaikuttava poiminta festarin tarjonnasta (linkit hiff.fi-sivuille):

Zombiemusikaalikomedia Anna and the Apocalypse
Kostotarina 1800-luvun Irlannista Black 47
Itä-Ukrainan sotaa käsittelevä Donbass
Infernal Affairsin kirjoittajien uusi jännäri Extraordinary Mission
Brassi ihmissusidraama Good Manners
Surrealistinen kunnianosoitus Vertigolle The Green Fog
Lars von Trierin The House That Jack Built
Nicolas Cagen tähdittämä väkivaltatrippi Mandy
Draama "eheytyshoidosta" The Miseducation of Cameron Post
Aussi 70-lukukomedia Swinging Safari
Breivikin terrori-iskusta uhrien näkökulmasta kertova U – July 22

Ja pari tarjolle tuotua vanhempaa leffaa:

Bruce Leen The Way Of The Dragon (1972)
Virolainen noir-scifi Dead Mountaineer’s Hotel (1979)
Spike Leen Do the Right Thing (1989), ohjaaja itse kutsuvieraana
Drag queen -roadmovie The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert (1994)

 

[Germanicus]

Yle Areena Kino `71-elokuva. Katsoin äsken täällä duunissa tämän. Harvoin kehun mitään leffaa, mutta tämä oli todella hyvä. Suosittelen!

Kino: '71

 

[Oskar]

Viaplayhin on näköjään tullut Mestarit elokuva. Tämä elokuva tai oikeastaan elokuvasarja sai minut ysärillä fanittamaan ankkoja. Minulle tämä elokuva on täyttä timanttia ja pelkkää nostalgian ilotulitusta.

The flying v muodostelma saa edelleenkin hymyn huulille.

 

[axe]

Viaplayhin on näköjään tullut Mestarit elokuva. Tämä elokuva tai oikeastaan elokuvasarja sai minut ysärillä fanittamaan ankkoja. Minulle tämä elokuva on täyttä timanttia ja pelkkää nostalgian ilotulitusta.

The flying v muodostelma saa edelleenkin hymyn huulille.

Coach Bombay ei saa rakkautta. 'Mighty Ducks' coach Gordon Bombay was awful at his job, and it's time we all admit it

 

[Buster]

Hitsi kun muutaman euron säästän tuolla Viaplayssa tilaamalla vain sarjat ja urheilun (ja säästän kyllä vastakin). Juuri pari päivää sitten mietin taas kerran, että olisi kiva nähdä nostalgiamielessä tuo koko elokuvasarja jostain. Mutta toisaalta taas siitä ei oikein viitsisi erikseen maksaa oikein mitään, kun jo melkein tietää että jatko-osat jäänee ainakin kesken tai sormi käy kelausnapilla tjs. Eikä varmaan sitä alkuperäistäkään viitsi taas 15-20 vuoteen nähdä.

Leijulämäriä vaimikäseoli suomennettuna leffan tekstityksessä, tuli lämäiltyä pienenä. "Kumma" kun ei lähtenyt pystykiekko samalla lailla kuten elokuvassa. Syytän elokuvaa siitä, että meni hetki ennen kuin opin lämäämään kunnolla kun junnuna vain hakkasin pystykiekkoja, jotka lähti vähän minne sattuu. Mutta kun ei muuten polvenkorkuisena saanut lämättyä Jutin ylämummoon.

Congo oli ihan jämerä tuttavuus Herolta pari päivää takaperin. Yritetty vissiin tehdä uutta King Kongia, jolloin oli jo ennakkoon suunniteltu useita jatko-osia ja jos jonkinlaisia oheistuotteita värkätty. Leffa oli tehty 1995 ja olisin veikannut sitä itse varmaankin 80-luvun lopun tuotteeksi. Toi myös kaikin puolin mieleen enemmänkin ison budjetin b-elokuvan ja ihmettelinkin miten kaikkeen muuhun b-henkiseen tekemiseen verrattuna elokuva vaikuttaa siltä, että sillä on pakko olla melko iso budjetti. 50 miljoonaa se olikin. Mutta ihan kelpo höpöhöpöviihdettä ja tykkäsin. Onneksi tutustuin imdb:n 5,1 arvosanasta huolimatta ja itse lykkäsin kuutosen. Siinä oli vähän sellaista henkeä, mitä ei enää näe. Henki vanhoja viidakkoseikkailuelokuvia ja yhdisteli myös Indiana Jonesia juurikin King Kongiin höystettynä jonkinlaisella oudolla, mutta viehättävällä 80-90 -luvun perhe-elokuvan hengellä.

E: Toki hyvinhän tuo Congo siis kuitenkin on sössitty. Olisi ollut aineksia paljonkin parempaan (lähdemateriaalia tuntematta), mutta juna lähtenyt heti alussa väärille raiteille. Varmasti aikalaisia ketuttanut. Mutta ikä on mielestäni hieman tuonut charmia leffalle.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Löytyykö palstaveljiltä suosituksia hyvistä kauhuelokuvista viime vuosilta?

Genren leffojen kauneus on aina vähän katsojan silmässä ja tilanteessa, mutta just iltayöllä katselemani Ghostland oli ihan kelvollista ookoo-tasoa. Siinä oli ehkä paikoin jopa vähän jotain omaperäistäkin yritystä. Ehkä.

Voin varovasti suositella, ilman poliittista jälkivastuuta.

 

[vilpertti]

Tänä vuonna julkaistiin kaksikin oikein hyvää kauhuelokuvaa nimittän Hereditary sekä A Quiet Place. Molemmille vahva suositus.

Itse en välitä hyppykauhusta vaan enemmän Shining yms, jos noin niinkuin perspektiiviä kaipaat.

 

[Buster]

Löytyykö palstaveljiltä suosituksia hyvistä kauhuelokuvista viime vuosilta?

Itsekin kahlaan genreä läpi vasta aloittelijana, joten en pysty oikein omalla näkemällä mitään kovin yllättäviä elokuvia suosittelemaan. Oculusta vuodelta 2013 on ainakin minulle kehuttu ja ei ole tosiaan hyppykauhu, mikä ainakin kuulemani kaverin mukaan selittää hieman 6,7 imdb-arvosanaa. A Quiet Place löytyy itseltäkin hyllystä, mutta olen sitä säästänyt jo tovin ns. täydelliseen katsomishetkeen. Odotukset ovat korkealla ja myös Hereditary on hankintalistalla.

Toki tietysti ainakin minusta Kirottu-elokuvat oli hemmetin kuumottavia (Insidioukset kai vieläkin pelottavampia, vaikea uskoa)) ja parasta mitä viime vuosina on nähty, sekä myös saagaan kuuluva Annabelle Creation oli nautittava (ykkönen ajantuhlausta). Nunnaa en ole päässyt katsomaan vielä, viimeistään kotona dvd:ltä kuulokkeet päässä. Huolestuttava arvosana vaan elokuvalla tällä hetkellä, vaikka osasinkin vähän pelätä jotain tuollaista. Ja jos Annabelle Creation toimii, niin saman ohjaajan debyytti Lights Out on ihan kelvollinen.

Etelä-Korealainen The Wailing (2016) on enemmänkin yliluonnollinen mysteeri, mutta suosittelut myös siitä. I Saw The Devil on kova. Ranskalainen Grave/Raw (2016) on sekin enemmänkin epämukavan ja oudon tunteen luova elokuva kuin mikään täysiverinen kauhu. Lisäksi yksi henkilökohtaisia suosikkejani viime vuosilta on Guillermo Del Toron tyylikäs goottikauhu Crimson Peak, mutta voi mennä enemmän elokuvan visuaalisen loiston puolellekin kyllä tuo rakkaus.

Sitten jotain ehkä hieman vähemmän varmoja tärppejä iranilainen Under The Shadow, Antichrist ja A Dark Song. Eikä Andy Muschiettin It ja Mamakaan hassumpia ole, vaikka jokin niistä vielä jää puuttumaan. Tulevista Halloween voi olla joko pirun hyvä, tai huono.

Tuossa nyt jotain niistä vähistä, joita itse olen viime vuosilta nähnyt, eli ei paljon mitään. Mielipiteitähän näistä varmasti riittää kun kauhu on todella monipuolinen genre. Itse olen aikalailla kaikkiruokainen, joskin vihaan sitä jos ainoa pelottava asia elokuvassa on kovat äänet ja efektit. Hohto ja Rosemaryn painajainen ovat vaikkapa niin karmivia elokuvia kun et oikein ensialkuun edes tiedä, että onko niissä mitään pelkäämisen aihetta ja millainen tämä pelättävä asia sitten oikein olisi. Kokonaiskuva on pitkän aikaa epäselvä sekä ristiriitainenkin ja kun ihminen on epäselvässä tai vieraassa tilanteessa, niin ihmisen evoluutiokoodisto huutaa että lähe menee kun vielä ehdit.

 

[Ramchester]

Löytyykö palstaveljiltä suosituksia hyvistä kauhuelokuvista viime vuosilta?

@Buster pistikin jo hyvää listaa, mutta pakko hehkuttaa erikseen vielä ranskalaista vuoden 2008 elokuvaa Martyrs.

 

[Vintsukka]

Minulle iskee kauhuleffoista eniten ne, jotka ottavat aikansa, esittelevät miljöötä ja hahmoja rauhassa, ja sitten vasta alkaa kauhu pikkuhiljaa hiipiä ruutuun. Tältä vuosikymmeneltä tuohon kategoriaan kuuluvat ainakin The House of the Devil, The Innkeepers, The Witch, Starry Eyes ja Bone Tomahawk.

Kaikki mainutut ovat elokuvia, joista nauttisin vaikka kauhuelementti poistettaisiin kokonaan ja elokuva olisi vain päähenkilöiden normaalia elämää, niin hyvin kirjoitettuja ja näyteltyjä hahmot ovat. Siksi se kauhukin iskee sitten kahta kovemmin kun alkaa tapahtua.

Verislärvän puolelta ainakin zombiemättö Train to Busania voi suositella ja kauhukomedioista What We Do in the Shadows, Housebound, Deathgasm ja episodielokuva Tales of Halloween toimivat.

 

[Walrus21]

Kiitos kaikille vastauksista! Tuossahan riittääkin katseltavaa hetkeksi.

Lisään genren suurkuluttajana omia näkemyksiäni;

Viime aikaisista teatterijulkaisuista paras on kesällä pyörinyt Hereditary. Elokuva on erinomaisesti koostettu, viipyilevän ahdistava kertomus, joka etenee hitaasti mutta on ajatuksia herättävä ja monipuolinen. Leffassa on paljon yliluonnollisia elementtejä, mutta ne ovat hyvin sidottuna käsikirjoitukseen, joka pysyy järkevissä mitoissa. Kauhuelementit ovat melko yllätyksellisiä, ja katsoja pysyy loppuun asti kiinnostuneena.

Muita hyviä viime vuosilta: Jordan Peelen Get Out on erinomainen psykologinen kauhutrilleri, jossa pääpaino on rasismin kokemuksen välittämisenä. Elokuva ei ole perinteinen kauhukertomus, vaan ennemminkin tunnelmaa ja symboliikkaa hyödyntävä teos.

Perushyviä mutta varsin geneerisiä kauhuleffoja ovat melkeinpä kaikki James Wanin teokset. Parhaimmista mainitsisin etenkin The Conjuringin, joka on aidosti pelottava ja hyvin tehty raina. Myös jatko-osa menettelee, vaikkei olekaan aivan samalla tasolla. Aiemmista elokuvista Insidious noudattelee samaa kaavaa, mutta on vähän tylsempi. Jatko-osista en osaa sanoa, sillä en vaivautunut niitä katsomaan.

Viime vuosikymmenien "hiteistä" on mainittava myös omaperäinen It Follows, jossa kauhu syntyy aika poikkeuksellisella tavalla epämääräisestä vihollisesta. Hush on ehkä hieman samantyylinen, mutta siinä hyökkääjä on aika perinteinen murtovaras/tunkeutuja.

Babadookista pidin myös paljon, vaikka siinäkään ei mitään kamalan originellia ollut. Leffa on kuitenkin hyvin rakennettu, ja sen pääpaino on laadukkaasti muodostetuilla henkilöhahmoilla. Hieman samankaltainen perhekuvaus on myös elokuvassa Sinister. Jatko-osa kannattaa kuitenkin jättää omaan arvoonsa.

Kävin myös viime viikolla katsastamassa teatterissa Wanin viimeisimmän elokuvan, jo mainitun Nunnan. Täytyy todeta, että elokuva oli aivan järkyttävä pettymys; juoni oli paperinohut, kauhuelementit laiskoja jump scareja ja loppuhuipennus tylsän geneerinen. Ainoastaan kuvaus ja lavastus olivat kunnossa, mutta ne eivät missään nimessä pelastaneet onnetonta käsikirjoitusta.

Jos klassikot kiinnostavat, kannattaa kahlata Manaaja, Rosemary's babe ja muut "instituutiot" läpi. Itse pidin myös viime vuonna julkaistusta, Stephen Kingin romaaniin perustuvasta It-leffasta.

Linkit: IMDb.

 

[Buster]

Pari hyvää elokuvaa itämailta koettu.

Seong-hoon Kimin ohjaama ja käsikirjoittama A Hard Day (linkki IMDB:hin) on mustan huumorin värittämä rikostrilleri, jonka päähahmon tapahtumarikas ilta vetää vertoja Michael Douglasin ärripurripäivälle ihan helposti. En halua yhtään mitään yksityiskohtia antaa pois, laitetaan spoilereihin alustus.

Spoileri

Pääosassa etsivä, jonka äiti on juuri kuollut. Kun hän on ajamassa ruumishuoneelle, hän ajaa ihmisen yli ja päättää yrittää peitellä tapahtunutta, koska hän oli ottanut alkoholiakin. Samaan aikaan poliisiasemalla sisäinen tutkinta iskee hänen ryhmänsä kimppuun, koska he ovat kiristäneet pieniä summia suojelurahaa paikallisilta yrityksiltä. Jokunen vuosi takaperinhan tästä "poliisi ajaa autolla ihmisen yli ja alkaa peitellä tapahtunutta" -kuviosta tehtiin aika puhdas rikostrilleri, olikohan eurooppalainen vai amerikkalainen elokuva kyseessä. En muista ollenkaan ja pikagoogle ei auttanut.

Haudanvakavia ja synkkiä tapahtumia, joiden parissa sai muutaman kerran röhönauraa oikein kunnolla jännittämisen lomassa. Mikä ehkä palkitsevinta, niin elokuva muuttuu alun mustasta komediasta pian vieläkin vahvemmin jännäriksi, jonka huipennuksissa pulssi nousee oikein urakalla. Tuo kaverihan on tehnyt myöhemmin elokuvan The Tunnel, jossa mies jää loukkuun sortuneeseen ajotunneliin, joka oli louhittu vuoren sisään. Kummatkaan kässärit eivät ole ihan vesitiiviitä, mutta erityisesti A Hard Dayn tapauksessa sillä tuskin on mitään väliä, koska elokuva on niin kekseliäs. Inspiraatiota toki poimittu sieltä täältä ja niistä on muovattu omanlainen tarina. Ehkäpä hieman Se7en -henkinen kohtaus elokuvan loppupuolella on silkkaa kultaa.

Oshin on sitten toinen. Kyseessä vuonna 2013 tehty elokuvaversio Japanin yhdestä kaikkien aikojen suosituimmasta tv-sarjasta Oshin, joka on viety 68 maahan. Siitä on tehty ilmeisesti heti sarjan perään 80-luvulla myös anime. Tämän 1900-luvun alusta alkavan tarinan pääosassa on seitsemänvuotias tyttö Oshin, jonka köyhä perhe joutuu vuokraamaan tämän rikkaalle perheelle työvoimaksi. Perheellä on liikaa mukuloita ja Oshin ei ole suinkaan ainoa, joka on jouduttu lähettämään muualle, kun perhe ei pysty ruokkimaan kaikkia suita.

Koskettavan tarinan ohella pääsyy unohtumattomaan kokemukseen piilee varmaankin tuolloin alle 10-vuotiaassa Kokone Hamadassa, joka näyttelee pääosan ja kantaa elokuvaa täydet 110 minuuttia. Ehdottomasti parhaita lapsinäyttelijän suorituksia, mitä olen koskaan nähnyt. Ei mitään pelkkää luonnonlapseilua kameran edessä, vaan hän näyttelee. Ja ei näyttele yli, vaan hillitysti kuin mikäkin kokenut veteraani. Hamada vie kohtauksen toisensa jälkeen, eikä hänestä saa silmiään irti.

Teemalle peukku vanhojen ranskalaisten näyttämisestä. Vardan Le Bonheur ja Vigon L'Atalante jo katsottuna, sekä loput tähän saakka tulleet vartomassa otollisia katseluhetkiä. Ensin mainittu oli melkoinen 60-luvun teos temaattisesti, näinköhän ohjaaja itsekään enää nykypäivänä allekirjoittaisi tuota. Järkyttävän kaunis, vangitseva ja tosiaan ajatuksia. L'Atalante taas huolella aikaansa edellä ja jäi tosiaan nuorena kuolleen Vigon ainoaksi pitkäksi elokuvaksi.

Viime viikolla tuli myös pari noita Tallinna -elokuvia katsottua töllöttimestä. Marraskuun harmaa valo oli vähän jopa film noirmainen kokemus ja Esko Salminen veti aivan loistavan roolin. Tallinnan pimeys taas oli tapahtumakokonaisuudeltaan jopa Hollywood-tason spektaakkeli, jonka toteutus nyt ei sitten riittänyt läheskään kaikkea potentiaalia lunastamaan. Mutta silti.

 

[Walrus21]

Kävin viime viikolla katsastamassa Paul Feigin ohjaaman rikoskomedian A simple Favor. Mitään ennakkotietoja minulla ei ollut, joten lähdin teatteriin ns. avoimin mielin. Elokuva oli hienoinen pettymys. Kaikesta näki, että nyt yritetään tehdä samanaikaisesti sekä jännittävää trilleriä, kevyttä viihdettä että kantaa ottavaa satiiria. Ajoittain elokuvalla on hetkensä, mutta kokonaisuus on sekava ja jossain määrin pitkästyttävä.

Leffa starttaa mielenkiintoisesti, kun katsojalle esitellään Anna Kendrickin ja Blake Livelyn näyttelemät, toistensa vastakohtia edustavat päähenkilöt. Hahmojen välillä on kohtuullisesti kemiaa, ja juoni vaikuttaa ensi alkuun herkulliselta. Tämän jälkeen selviää kuitenkin, että mitään kovin erikoista käsikirjoitusta ei näistä rakennuspalikoista synny.

Elokuvan pääpaino on mysteerisen Emilyn taustatarinan selvittämisessä. Ongelmaksi muodostuu se, että Emily ei ole kovin pidettävä hahmo. Myös Kendrickin esittämä Stephanie osoittautuu mielenkiintoisen ensivaikutelman jälkeen aika puuduttavaksi hössöttäjäksi. Sivuhahmoissa ei ole syvyyttä, vaan heidän tehtävänsä on ruokkia vitsejä tai tukea juonen rakennetta.

Rikosmysteerin rullaa paikallaan aina elokuvan loppuun saakka, jolloin homma pistetään pakettiin yllättävän tavanomaisesti. Trillereitä seuraaville juoni näyttäytyy aika kliseisenä ja ennalta-arvattavana. Uskoisin, että leffalle olisi tehnyt hyvää keskittyä tarkemmin henkilöhahmoihin. Huumori ei oikein toimi, koska sitä on liikaa ja koska se yrittää kilpailla vakavahenkisen rikosdraaman kanssa. Katsojalle syntyy hyvin nopeasti fiilis, että mitä vain voi tapahtua, joten päähenkilöiden kohtalosta ei tarvitse juuri välittää.

Genre on haastava, mikä näkyy myös toteutuksessa. Leffa on ihan katsottava, mutta mitään yllätyksiä tai mieleenpainuvaa draamaa se ei sisällä. Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Game Night oli hieman samantyylinen, mutta onnistui paremmin kekseliäällä ja vauhdikkaalla juonikuviolla. IMDb:n keskiarvoissa tämä on aika korkealla, joten ehkä mielipiteeni ei edusta valtavirtaa.

Linkit: IMDb

 

[Buster]

Eilen televisiosta tullut ja Areenassa nähtävillä oleva Insidershan oli kulttimaineensa arvoinen. Paljasta pintaa melkein kuin softcore-elokuvissa, ihme kun ei oltu leffaa restauroitu. Viimeinen kolmannes sujui ihan kohtalaisen jännärin merkeissä ja se osiohan oli vielä mukavasti leikattukin. Suomen Amerikan Psyko pari vuotta ennen Ellisin kirjaa ja mielikuvaa vain vahvisti kun päänäyttelijäkin oli kuin laihempi Christian Bale. Tosin Insidersin tapauksessa huumori ei ollut mustaa, vaan enemmänkin tahatonta. Henkilöt jäi sitten perinteiseen kotimaiseen tapaan armottoman köykäisiksi, vaikka heidät alastomiksi riisuttiinkiin moneen otteeseen.

Pätevää materiaalia tuli tuossa Kino Suomen ohjelmapaikalla viime viikollakin Yöjunan merkeissä, joka oli yksinkertainen jännäri, jollaisiin ei täällä päin kovin usein törmää. Olisi toki voitu vieläkin yksinkertaistaa leikkaamalla Kinnusen hahmon kliseinen perheenelämä lattialle.

 

[Zodiac]

Tuli katsottua The Circle leffa vuodelta 2017 jossa pääosissa Tom Hanks ja Emma Watson. Älkää sotkeentuko tähän pätkään. Oli niin tylsä ja paska että nukahdin pari kertaa.

 

[pernaveikko]

Tuli katsottua 22 July ja onhan se aivan valtavan hieno elokuva, jos tietää mitä on tapahtunut. IMDB:ssa on vain 6,6 mikä johtunee jostain jenkeistä mitkä ei ole asiasta koskaan kuulleetkaan. Semmoisille tuo ei sovikaan tai tietenkin vihaiset norjalaiset ovat saattaneet äänestää. Ehkä tämä tosiaan tehtiin hieman turhan aikaisin. Kaikki näyttelijät on norjalaisia ja puhuvat englantia mikä on tietysti aavistuksen typerää.

Leffa on hieman ylipitkä, mutta onpahan sitten taas toisaalta lyöty kerralla kunnolla pakettiin. Mistä tahansa isosta katastrofista tehdään ties mitä tusinaleffoja ja tähän aiheeseen tuskin kukaan uskaltaa tai voi koskea ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.

 

[vitozzius]

Tuli katsottua 22 July....

Näyttäisi tulevan heti perään toinenkin U - july 22 (2018) - IMDb

 

[pernaveikko]

Näyttäisi tulevan heti perään toinenkin U - july 22 (2018) - IMDb

No huh. Nämä ovat toisaalta varmaankin olleet päällekkäisiä projekteja eikä kumpikaan ole suostunut luopumaan omastaan. Jotenkin vaikea uskoa, että toinen ei olisi ollut toisen tekemisistä tietoinen.

Tai sitten sillä tosiaan ole mitään väliä ja näitä tulee jatkossakin.

 

[El Gordo]

Tuli se Blackkklansman viimein käytyä katsomassa. Se missä on Jasper Pääkkönenkin. Hyvä elokuva kyllä, onkohan Trump nähnyt? Veikkaan että ei. Hauskasti osoitteleva elokuva, toisaalta turhauttava kun aattelee että näitä klaanimiehiä visvaisine ideoineen löytyy tuolta amerikoista edelleen pilvin pimein kun vähän pintaa raaputtaa. Ja muutenkaan ei ole pystytty orjuuden ja rotuerottelun ajoista etenemään niin kauaksi kuin toivoisi.

Olen nähnyt myös sen Kansakunnan synnyn, johon elokuvassa viitataan pariin otteeseen. Se on kyllä melkoinen tapaus, kolmetuntinen todella hyvin tehty elokuva yli sadan vuoden takaa, mutta silkkaa vihapropagandaa sisällöltään. Ja kkk:n ylistystä. Elokuvantekijöiden siinä vaiheessa jo huomattavat taidot olivat vähän väärässä käytössä.

 

[Musta Nuoli]

No huh. Nämä ovat toisaalta varmaankin olleet päällekkäisiä projekteja eikä kumpikaan ole suostunut luopumaan omastaan. Jotenkin vaikea uskoa, että toinen ei olisi ollut toisen tekemisistä tietoinen.

Tai sitten sillä tosiaan ole mitään väliä ja näitä tulee jatkossakin.

Näitähän on usein Hollywoodissa. Välillä tulee kaksi Mars-aiheista leffaa putkeen, välillä kaksi tulivuori/luonnonkatastrofileffaa putkeen ja välillä kaksi jotain muuta putkeen. Toisinaan sentään järki voittaa ja jompikumpi samanaiheisista leffoista siirtyy myöhemmäksi, esim. toinen Viidakkokirja-filmatisoinneista siirtyi myöhemmäksi ja jokunen elämäkertafilmin ensi-ilta on siirretty tai jopa peruttu.

Aina sitten vedotaan siihen, että "teimme omaa projektiamme välittämättä tai tietämättä toisen projektista", vaikka aihe olisi ollut ihan sama ja aivan varmasti on toisen projektista tiedetty.

On tätä sarjakuvissakin tapahtunut. DC-kustantamon sarjakuva Doom Patrol esitteli kesäkuussa 1963 erikoisen ryhmän hyljeksittyjä ja vastahakoisia sankareita, joita johti pyörätuolissa istuva huippuälykäs tohtori. Saman vuoden syyskuussa Marvel-kustantamossa Stan Lee "keksi" erikoisen ryhmän hyljeksittyjä mutanttisankareita, joita johti pyörätuolissa istuva huippuälykäs professori. Kyseessä oli siis X-Men eli Ryhmä-X.

Doom Patrolin luoja Arnold Drake on ihan suoraan syyttänyt Leetä ideansa pöllimisestä ja ollut aikoinaan asiasta vähän katkera, sillä Doom Patrolin alkuperäinen sarja loppui 1965 kun taas Ryhmä-X on yksi Marvelin suosituimmista porukoista. X-leffoja on tehty vino pino, joten joku voisi tehdä minun puolestani myös Doom Patrol -leffankin.

 

[Lico]

Siskon kanssa käytiin kattomassa Venom. Tuo oma lapsuuden suosikkipahis, josta painajaisiakin nähtiin.

Hyvää aivot narikkaan-höttöä.

 

[olkikuukkeli]

Kävin sunnuntai-illan ratoksi katsastamassa Chazellen uusimman elokuvan First Manin. Aihe on niin kiinnostava, että pakkohan tuo oli nähdä varsinkin kun pidin La La Landia lähes täydellisenä elokuvana. No, musikaalit jakavat tietysti mielipiteitä aina, mutta vielä kaksijakoisempaa on ollut suhtautuminen tähän kuuelokuvaan (joskin tällä kertaa olin järkevä ja tutustuin väittelyyn vasta kun olin elokuvan nähnyt). Varsinkin IMAX-teattereissa pätkän katsoneet ovat moittineet kuvausta väärällä tavalla huimaavaksi.

Itse pidin elokuvasta kovastikin. Se avasi hyvin kuuprojektin suoranaista mielisairautta ja piti kyllä sisällään Armstrongin oman tuntemuksen siitä, että kyllä tässä aika riskillä pelataan... Ensimmäisen miehen perhedynamiikka on elokuvassa aika suuressa roolissa, mutta ei kuitenkaan häiritse varsinaisen "astronauttiasian" esittämistä sinänsä. Pienin varauksin* erinomainen elokuva!

Spoileri

Kuvauksessa olisi tosiaan sitä heiluvan kameran efektiä voinut käyttää hieman säästeliäämmin tehokkaan alun jälkeen. Muuten elokuvan visuaalisuus puri kyllä.