Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 412 114
  • 12 327

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viime viikonlopun saldo:
Django Unchained: Check
Hyvät, pahat ja rumat: Check

Kaksi aukkoa sivistyksessä tuli siis paikattua saman viikonlopun aikana ja voin sanoa että molemmat leffat olivat aivan loistavia! Molemmissa oli sopivasti toimintaa ja molempien leffojen loppuratkaisut olivat minulle mieluisia. Olen viimeisen noin 3 vuoden aikana pyrkinyt ostamaan DVD:nä/blu-raynä näitä kehutuimpia ja hyviä arvosanoja keränneitä leffoja eikä kyseistä tapaa ole tarvinnut katua. Aikalailla samanlaisella leffamaulla siis mennään valtavirran kanssa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Onko kukaan käynyt katsomassa uutta Jumanjia? Tienannut jo 500 milliä maailmanlaajuisesti ja nousi ekaa kertaa USA:n ykköseksi viime viikonloppuna.
Pirun viihdyttävä koko perheen seikkailu/komediapläjäyshän tuo oli. Jos on fiilis katsoa jotain komediallista ja vauhdilla etenevää ilman sen suurempaa merkitystä, Jumanjin jatko-osa on ihan kelpo valinta. Leffan ensisijainen kohdeyleisö on selvästi teini-ikäiset, mutta kyllä minäkin teatterissa viihdyin vaikka teini-ikä jäi ysärille. Kahden tunnin kestokaan ei tuntunut missään, aika meni siivillä.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Onko kukaan käynyt katsomassa uutta Jumanjia? Tienannut jo 500 milliä maailmanlaajuisesti ja nousi ekaa kertaa USA:n ykköseksi viime viikonloppuna.
Pelkäsin pahinta, mutta onneksi erehdyin. Dwayne Johnson loisti pääroolissa, Karen Gillan (tuo gasellimainen ilmestys suoraan Skotlannista) oli lähes yhtä viihdyttävä, Jack Black oli vireessä ja jopa Kevin Hart sai aikaiseksi hyvän roolisuorituksen. Todella hyvä elokuva, joka tullee kestämään useita katselukertoja.
 

Buster

Jäsen
Oli kyllä Jumanji erittäin hauska elokuva ja tietyllä tavalla alkuperäistä parempikin elokuva. Tai ainakin tasaisempi. Kehonvaihdosta repivät hyvin huumoria Your namen jalanajäljillä ja erityisesti Jack Black ei ole ollut vuosiin näin hyvä. Silmäkarkkiosastollakin onnistuttu, sillä kyllähän noi Rockin haboja tuijottelee ja Karen Gillan paitsi näyttää aivan fantastiselta, niin nousee elokuvan edetessä sen kirkkaimmaksi tähdeksi. Vähän tuli Central Intelligencen jalanjäljissä epäiltyä, että josko saa taas pettyä, mutta hyvää viihdettähän tämä oli ja vauhtikaan ei oikeastaan hyytynyt loppua kohti.

Myös tuon Solsidan-elokuvan parissa sai nauraa ja en ole yhtä paljon teatterissa höröttänyt varmaankaan sitten kolmannen Bridget Jones -elokuvan. Ikinä en ole sarjaa sekuntiakaan katsonut, joten hahmojen väliset suhteet jäi leffankin jälkeen vähän epäselviksi, mutta ei se menoa juurikaan haitannut. Erittäin hauska aikuisten maailmaan komedia, jonka loputtua pää oli kipeä nauramisesta ja suu oli hymyyn vääntyneenä vielä parkkipaikallakin. Täytynee mahdollisuuden tullen katsastaa itse sarjakin.

Kotimaistenkaan kohdalta ei tämä uusi vuosi alkanut huonosti, sillä itse pidin erittäin paljon Viulistista. Omissa kirjoissani se asetti riman todella todella korkealle muille tämän vuoden kotimaisille. Vahvoja näyttelijäsuorituksia, kiinnostavia hahmoja, hyvin koostettu tarina ja stimuloivia kuvia. Ei oikein tiedä kuka manipuloi lopulta ketä. Tarinassa läsnä vahvat ylidramaattiset ainekset, mutta jotenkin se onnistuu säilyttämään tietynlaisen arvokkuuden, sekä hillitsee itseään riittävästi ja täten ei ainakaan omalla kohdallani leffa lässähtänyt miksikään mielettömäksi mässäilyksi. Suuri positiivinen yllätys ennakko-odotuksiin nähden.
 
Tuli käytyä katsomassa Darkest Hour. Elokuva oli mukavaa vaihtelua, kun on viime aikoina tullut katsottua enemmän toiminta- ja jännitysleffoja.

En oikein osaa kertoa spoilaamatta muuta kuin sen, että oli jotenkin huvittunut olo (hyvällä tavalla) koko elokuvan läpi. Näyttelijät hoitivat hommansa oikein hyvin ja ajan vaikeus välittyi katsojalle. Pienenä miinuksena elokuvasta, että antoi Churchillistä vähän turhan "hyväntahtoisen" kuvan, sekä valtapeliä olisi voinut olla enemmänkin. Mieluusti nimittäin olisin katsonut vielä tunnin tuota :)

Kannattaa käydä katsomassa.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Darren Aronofskyn "Mother!" oli melkoisen hämmentävä tekele, joka jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Paljon symboliikkaa ja painajaismaista unilogiikkaa. Ymmärrän kyllä miksi on jakanut mielipiteitä vahvasti, mutta umpisurkean Noahin jälkeen ainakin itselläni palautui jälleen usko ohjaajan tekemisiin.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ei ole näköjään ensimmäisen imax-teatterin tulon julkistaminen Itikseen aiheuttanut ketjuun kommentoitavaa. Tässä tuo tiedote marraskuulta:

https://itis.fi/fi/ajankohtaista/fi...een-suomen-ensimmaisen-imaxr-elokuvateatterin
Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on imax-teattereista ja mitä tuolta Suomen versiolta voi odottaa?

Oli varsin vaikuttava, immersiivinen kokemus aikoinaan. Kuvaan uppoutui ja elokuva tuntui ympäröivän, eli katsomiskokemus oli varsin tiivis. Tosin kokemuksesta on 13 vuotta, Lontoossa näin IMAX-teatterissa aikoinaan Christopher Nolanin ekan Batmanin.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset

godspeed

Jäsen
Paita päälle, Kylo Ren – The Last Jedi loistaa siinä, missä Blade Runner 2049 tuottaa pettymyksen - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

Noniin. Tässäpä meille syvällistä feminististä elokuva-analyysia. Star Wars jyrää ja Blade Runner on perseestä. Mistä helvetistä näitä tyhjäpäitä kaivetaan artikkeleita kirjoittamaan? Tekevät edustamalleen aatteelleenkin pelkkää hallaa.

Minusta tällaiset tekstit ovat vaan sitä teennäistä vallanhimoa ja jonkinlaista kyseenalaisin motiivein sukupuolittunutta egoilua, ja vain siitä syystä että siihen on mahdollisuus. Kovin yksipuolisia ovat tällaiset näkemykset, kun elokuvien teemat ja muut alistetaan oman sanoman alle, sen sijaan että tutkittaisiin objektiivisemmin katsomatta kaikkea sukupuolittuvien lasien takaa jolloin kuilu vain syvenee. Toki kärjistetytkin näkökulmat ovat hyödyllisiä herättääkseen lukijassa jotain ajatuksia, mutta ei niiden "pitäisi" antaa mistään näkemyksestä mustavalkoista me vs he -asetelmaa, jolloin joku fiksukin iänikuinen kulttuurillinen pointti voi kadota ulottumattomiin. Silloin kirjoitus todentotta alkaa vaikuttamaan vain tahattomalta trollaukselta ja jopa typeryydeltä, ääritapauksissa miesvihalta tai vähintään inholta toista sukupuolta kohtaan ja pidemmän päälle poteroitumiselta.

Toki tällaisten nerojen juttuja ei voi tosissaan ottaa minään eroa tekevänä välineenä, joten olisin kiinnostunut lukemaan tältä tuhertajalta vaikkapa Rambo-analyysin.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Minusta tällaiset tekstit ovat vaan sitä teennäistä vallanhimoa ja jonkinlaista kyseenalaisin motiivein sukupuolittunutta egoilua, ja vain siitä syystä että siihen on mahdollisuus. Kovin yksipuolisia ovat tällaiset näkemykset, kun elokuvien teemat ja muut alistetaan oman sanoman alle, sen sijaan että tutkittaisiin objektiivisemmin katsomatta kaikkea sukupuolittuvien lasien takaa jolloin kuilu vain syvenee.

Niin, mielestäni tuo alkuperäinen lähestymistapa on jopa jollain tavoin hedelmällinen ja kaikkien elokuvia paljon katsovien tunnustama: onhan ihan totta, että miehet hallitsevat elokuva-alaa ja naiset jäävät usein sivurooliin. Tässä olisi paljonkin mihin tarttua, esim. ihan näyttelijöiden odotettavissa olevaan uraan, joka toisella sukupuolella ei yleensä pääty nuoruuden kauneuden kaikkoamiseen.

Sen sijaan tuo analyysi on toivottoman ohut ja urpo. Game of Throneskin otetaan esiin jonkinlaisena miesten raiskausfantasiana (vaikka eikö tutkimusten mukaan raiskausfantasiat ole yleisiä nimenomaan naisilla?), eikä mainita sanallakaan, että ko. sarjassa on ehkä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin naishahmojen kaarti kirjaimellisesti kaikenlaisia naisia.

Tai Blade Runnerista luetellut suoranaiset valheet, eihän luutnantti Joshilla esimerkiksi ole häntä pomottavia esimiehiä, vaikka Noora Vaarala kaikessa puusilmäisyydessään on sellaisen nähnyt.

Niin, Joille kasvaa oma tahto. Ja mihin hän sitä käyttää? Miehen puolesta uhrautumiseen.

Siis mitä vittua? Menikö kenties koko hahmon perimmäinen luonne täysin ohi vai onko tämä jo ihan pelkkää trollaamista? Vaaralan maailmankuvaan ei feministisen katsantokannan rinnalle mahdu ainakaan minkäänlaista kulttuurituotteiden lukutaitoa.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Niin, mielestäni tuo alkuperäinen lähestymistapa on jopa jollain tavoin hedelmällinen ja kaikkien elokuvia paljon katsovien tunnustama: onhan ihan totta, että miehet hallitsevat elokuva-alaa ja jäävät usein sivurooliin. Tässä olisi paljonkin mihin tarttua, esim. ihan näyttelijöiden odotettavissa olevaan uraan, joka toisella sukupuolella ei yleensä pääty nuoruuden kauneuden kaikkoamiseen.

Näyttelijäthän pärjäävät aina sukupuolesta riippumatta. Esiintyjät ja pelkät tähtikultin suosimat esiintyjät taasen voivat siirtyä hautuumaille jo aikaisin, koska bensatankki ei täyty vaikka sinne kuinka tankkaisi vaan puutteelliset taidot ja tietyt ulkonäköönkin perustuvat edellytykset tähtiin kurkottelemiseen sanelee ehdot pärjäämisen suhteen. Tietysti voi aina argumentoida sen puolesta, että vain menestyvä saa paljon rahaa, vaikka näin ei olisi.
 

Juteeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche ja Tappara
Onko käyttäjässä vika vai mistä johtuu, että Finnkinon sivuilla näkyy vain kahdelle seuraavalle päivälle ohjelmistot? Lauantaille näyttää Plevnaan vain kahta näytöstä.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Paita päälle, Kylo Ren – The Last Jedi loistaa siinä, missä Blade Runner 2049 tuottaa pettymyksen - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

Noniin. Tässäpä meille syvällistä feminististä elokuva-analyysia. Star Wars jyrää ja Blade Runner on perseestä. Mistä helvetistä näitä tyhjäpäitä kaivetaan artikkeleita kirjoittamaan? Tekevät edustamalleen aatteelleenkin pelkkää hallaa.
Minusta tuossa oli lähestysmistapa ihan hyvä. Onhan se nyt kaikille selvää, että elokuvamaailmassa naishahmot ovat pääosin toissijaisia suhteessa mieshahmoihin ja että naishahmojen liikkumatila on hyvin suppea.

Mikä tässä sitten menee pieleen, on otos, johon on poimittu elokuva, joka sattumoisin pyrkii nimenomaan kuvaamaan dystooppista yhteiskuntaa. Kun tuossa dystopiakuvauksessa on vieläpä oleellista maskuliinisuuden ja primäärisen "selviytymisvietin" ylivalta, on typerää vaatia, että ko. raina noudattelisi feministisiä ihanteita.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Onneksi ei ole kovin vaikea boikotoida koko nykyistä hesarin paska-aviisia, kun jutut näemmä noudattelee järjestäen tuollaista täysin vinksahtanutta linjaa.

Tuossa näkyy tasan mikä koko nykyisessä keskustelutavassa - oli aihe ihan mikä tahansa - on vialla: ensin kehitetään ongelma ie. olkiukko ja sitten värjätään jokin pop-ilmiö tms. sillä omalla pensselillä ilman kunnollista kontekstia tai perusteluja. Ihan fake-news-kamaa ja saattaa todellakin sekä kirjoittajan että julkaisijan kyseenalaiseen valoon.

Vaikka kyseessä nyt onkin tulkinnanvarainen, kulttuuriin liittyvä sepustus niin ihan mitä tahansa paskaa ei pitäisi antaa jauhaa. Kas kun ei pahoitettu mieltä siitä, kuinka Brokeback Mountainissa nussivat vain miehet.

Tuosta tulokulmasta joku viitseliäs ja asiantunteva feministi (?) voisi saada ihan päteviäkin ammuksia, mutta tuollainen oikominen ja "muunneltu totuus" kyllä pistää vituttamaan.

Noh, matka jatkuu ja muihin aiheisiin. Olenko yksin fiilikseni kanssa, vai oliko tämä vuosi taas vähän kehno noiden Oscar-elokuvien saralla? Toki noista on itseltä vielä pari, kenties parasta, näkemättä ja odotukset on kovat, mutta aika köykäisillä näytöillä esim. Call me by your name, Lady Bird ja Get Out tuolla ehdokkaina ovat. Mielipidekysymyksiä tietenkin, eikä Oscarit nyt mikään ehdoton paremmuuden mittari ole, mutta hyvä spekulaation aihe kumminkin!

Edit. Näppäilyvirheitä korjaten...
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onko käyttäjässä vika vai mistä johtuu, että Finnkinon sivuilla näkyy vain kahdelle seuraavalle päivälle ohjelmistot? Lauantaille näyttää Plevnaan vain kahta näytöstä.
Seuraavan viikonlopun ohjelmisto julkaistaan aina tiistai-iltapäivisin.
 

Buster

Jäsen
Olenko yksin fiilikseni kanssa, vai oliko tämä vuosi taas vähän kehno noiden Oscar-elokuvien saralla? Toki noista on itseltä vielä pari, kenties parasta, näkemättä ja odotukset on kovat, mutta aika köykäisillä näytöillä esim. Call me by your name, Lady Bird ja Get Out tuolla ehdokkaina ovat.
Itse olen ehtinyt 9 ehdokkaasta vasta nähdä nämä joiden viralliset julkaisupäivät ovat takanapäin ja olen kyllä samaa mieltä. Vaikka odotuksissa onkin alusta lähtien ollut, että Shape of Water ja Three Billboards olisivat kööristä ihan omalla tasollaan, niin vähän on yllättänyt toistaiseksi muutamien ehdokkaiden vaisu taso. Ja silti ääniä keräsi niin kapealle kööri elokuvia, ettei edes tuota kymmenettä ehdokasta löytynyt äänestykseen. Sehän nyt toki olisikin vielä puuttunut, että Wonder Woman sieltä olisi löytynyt. Vaikka sinänsä oli ihan asiansa ajava ja virkistäväkin supersankarielokuva.

Synkin hetki oli melko häikäilemätön Oscar-syötti, josta kertonee jotain ettei käsikirjoitus tai ohjaus yltänyt omissa kategorioissaan ehdokkuuteen. Se on kuin kehno jatko-osa Kuninkaan puheelle tallustellen täysin tyypillisen henkilökuvan jalanjäljillä ja mukaan on pitänyt saada amerikkalaisia miellyttäen komedisia säväyksiä. Elokuvan huipentava kohtaus maanalaisessa on jopa hieman höhlä, sillä varmaan kukaan tuollaisen tilanteen yhtäkkiä eteentullessa kehtaa sanoa, että totta pirussa meidän pitää antautua. Oldman toki tekee ihan hienon muuntautumistyön loistavien proteesien avulla kadottaen itsensä lähes näkyvistä ja kuuluvista, vaikkei se ääni sinänsä Churchillia muistutakaan. Samoin kuvaus, sekä valoilla ja varjoilla leikkiminen on näyttävää.

Call Me by Your Namesta tykkäsin kyllä, mutta vähän aina arveluttaa onko aiheensa ansiosta kerännyt lisäpisteitä. Jos nyt ei amerikkalaisten pyhää cowboy-myyttiin uskaliaasti ja loistavasti tarttunut Brokeback Mountainkaan aikanaan juhlinut parhaan leffan pystillä, niin ei tämänkään sitä pitäisi viedä. Etenkin kun vielä jotenkin Guadagninon loistavan viipyilevä ja realismia, sekä inhimillisyyttä luova ohjaus, sekä leikkaustyyli on vähemmän yllättäen dynaamisempaan ja tehokkaampaan tahtiin tottuneilta amerikkalaisilta jäänyt huomioimatta. Elokuvan lopun kohtaus isän ja pojan välillä painuu kyllä elokuvanhistoriaan. Harvoin missään ilmaistaan noin kauniita ajatuksia ja sanoja noin sujuvasti, sekä lyhyesti. Kaiken kruunaa tietysti Stuhlbargin sympaattisuus, pehmeys ja rakkaus, jolla hän ne lausuu.

Vähäeleisestä Lady Birdistahan on koko ajan puhuttu, miten elokuva on ilmestynyt juuri oikeaan aikaan ja voi ratsastaa näiden nykyliikkeiden turvin vaikka minkäläiseen yllätykseen. Samahan on tuolla Get Outilla, josta pääosanäyttelijällekin saivat ehdokkuuden. Kesällä katsoin ja totesin ihan kivaksi, poikkeuksellisen kekseliääksi ja ajankohtaiseksi. Ehkei sen täyttä merkitystä täältä käsin sitten täysin ymmärrä, mutta silti politiikallahan sekin ratsastaa vahvasti. Mikä nyt ei toki ole missään nimessä uutta

The Postin ja Phantom Threadinkään suhteen ei ole mitään kummempia odotuksia. Dunkirkia tuli kesällä hehkutettua, mutta kun elokuvassa ei varsinaisesti ole mitään näyttelijöistä lähtöisin olevia mieleenpainuvia hetkiä, tai ylipäänsä kovinkaan merkittäviä rooleja. Pääosassa ovat vain itse tapahtumat ja paikalla vallinneet tunteet ja henki, eikä niille oikein muodosteta kasvoja. Ainakaan mieleenjääviä. Mutta sinänsä rankkaisin sen kuitenkin kolmanneksi Del Toron ja McDonaghin tuotosten jälkeen.

Sorkiniltakin oli taas melkoisen kaikkivoipa ja vanhahtavakin käsikirjoitus Molly's Gameen. Mietin ohjaajaparkaa, että miten paljon sille on jäänyt tilaa omalle luovuudelleen kun jokapaikassa Chastainin kertojanääni pakkosyöttää katsojalle kaiken, sekä sanelee tarinan rakennetta. Mutta olikin mies itse sen ohjannut. Chastainikin taas vaihteeksi hänelle tyypillisessä roolissa. Sitten tietysti vielä alleviivattiin moneen kertaan kuinka sankaritar on pohjimmiltaan täydellisen hyvä ihminen. Kaikki ongelmatkin freudilaisittain lähtöisin lapsuuden isä-suhteesta. Tämähän oli kuin 50-luvun amerikkalaisesta studioelokuvasta. Kuka tahansa olisi tuon elokuvan voinut ohjata, eikä siitä tuollaisella kässärillä olisi tullut juurikaan erilainen.
 
Viimeksi muokattu:

vitozzius

Jäsen
Ja silti ääniä keräsi niin kapealle kööri elokuvia, ettei edes tuota kymmenettä ehdokasta löytynyt äänestykseen.
Mitä tuota? No joo, kaikki nähtynä Phantom Threadiä lukuun ottamatta, ja eipä noista voi oikeen ylistää kuin Mainostauluja, jossa McDormand, Rockwell ja Harrelson myös loistivat. Lisäksi Willem Dafoelle sympatiapisteet The Florida Projectissa.
 

Buster

Jäsen
Mitä tuota?
2009 säädettiin ahneuksissa ehdokkaiden määräksi kymmenen, josta luovuttiin kaksi vuotta myöhemmin ja siirryttiin tähän nykykäytäntöön, jossa Parhaan elokuvan ehdokkaiden lukumäärä voi olla mitä tahansa väliltä 5-10. Ehdokkaiden lopullinen määrä muodostuu annettujen äänten perusteella, jossa ehdokkuuden saadakseen pitää kerätä 5% annettujen äänten ykköspaikoista.

wikipedia kirjoitti:
nominated films must earn either 5% of first-place rankings or 5% after an abbreviated variation of the single transferable vote nominating process.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
En tiedä tuommoista Cloverfieldia, mutta mielenkiintoiseksi on mennyt, kun huhtikuussa piti olla tavallinen ensi-ilta teatterissa. Paramount myi Netflixille ja eetteriin vain. Ja ennen kaikkea ilman ennakkoilmoitusta ja siten mainostamattakin. Nythän sitä lmaista mainosta sitten on tullut uskomattomat määrät.

Joku avaruusjuttu, pitänee sen takia katsoa.

The Cloverfield Paradox may have cost Netflix more than $50 million - The Verge
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Kas niin tuli kaikki paras leffa-osacarehdokkaat kahlattua läpi. Get Outin ehdokkuus ihmetyttää kaikkein eniten. Mielenkiintoinen juoni mutta ei mitään muuta. Call me by your name ja Lady Bird juonettomina ihmiskuvauksina ei napannut eikä näyttänyt mitenkään erikoiselta. Phantom Thread oli laadukas mutta ei jaksanut senkään "tarina" kiinnostaa. DDL tekee rautaista työtä näyttelijänä siitä ei pääse yli eikä ympäri. Samoin Gary Oldman Darkest Hour leffassa mutta se leffa oli muuten tusinakamaa.

Minun gaalassani ohjausoscarista käytäisiin verinen taistelu Dunkirkin ja Shape of Waterin välillä. Three Billboards ja Post tulevat kärjen takana.
Paras leffa-oscar menee toivottavasti Shape of Waterille tai Three Billboardsille.

Boardwalk Empiressä tutustuin Michael Stuhlbargiin ja siitä näki heti että mies menee pitkälle ja sen jälkeen hän onkin ollut joka paikassa. Tämän vuoden paras elokuva-ehdokkaistakin peräti kolmessa: The Post, Shape of Water ja Call me by your name.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös