Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Shape of Water oli "ihan kiva", mutta ei lähelläkään del Toron parhaimmistoa. Sellainen kolmen tähden perusleffa. Sally Hawkinsin näyttely oli hienoa (ja mukava nähdä aikuiselle naiselle luontaisesti kuuluva rehevä puska valtavirtaelokuvassa), samoin Michael Shannon kanavoi jälleen kerran onnistuneesti sisäistä (rooli)psykopaattiaan. Mutta elokuva ei erityisen suuria tunne-elämyksiä herättänyt, toisin kuin aikoinaan esimerkiksi Pan's Labyrinth joka vei kauhun partaalta liikutuksen kyynelten partaalle.
Katsoin taannoin 50-luvun Creature of the Black Lagoonin, josta tämä oli inspiraationsa tai ainakin asetelmansa ottanut. Siinäkin sympatiat olivat "olennon" puolella. Sinänsä ei siis mitään uutta, vaikka 50-luvun leffassa asetelma oli ehkä tahaton ja del Toron leffassa tietoinen.
Paikoitellen jäin ihmettelemään vahvaa ja tarkoituksellisen alleviivaavaa kärjistämistä. Elokuvassa on hyvä mykkä nainen, hyvä humanoidi, hyvä musta nainen, hyvä homo ja hyvä kommarikin - vastassaan psykopaattinen valkoinen keski-ikäinen heteromies, jota komentaa julma valkoinen kenraali. Onpahan sivuhahmona myös suvaitsemattoman rasistinen ja homofobinen asiakaspalvelija, tietysti valkoinen heteromies. Olisikohan "hyvien puolelle" voinut vielä saada ujutettua pari kolme stereotyyppistä hahmoa? Tai vielä vähän lisää viritettyä hyvä Toiseus vs. pahat valkoiset miehet -asetelmaa?
Toki leffa sijoittuu 60-luvun alkuun, jolloin asenteet olivat mustavalkoisempia, mutta eivät huonot ominaisuudet ihmisissä olleet tuolloinkaan (eivätkä tänäänkään) valkoisten heteromiesten yksinoikeuksia. Jos ja kun elokuvan oli tarkoitus olla sadunomainen aikuisten faabeli, niin ehkä poliittista ruuvia olisi voinut vähäsen löysätä. Esimerkiksi Pan's Labyrinthissa ei tarvinnut vääntää katsojalle rautalangasta mitä pahuus oli.
Ihan ok elokuva Shape of Water silti oli, ja Doug Jones teki hienon roolin amfibiolentona, mutta ei toivottavasti parhaan elokuvan Oscarin voittaja.
Sivuhuomiona vielä sekin, että tätä elokuvaa tuskin olisi mahdollista tehdä jos päähenkilöiden sukupuolet vaihdettaisiin päittäin. Linja muuttuisi välittömästi romanttisviritteisestä aikuisten sadusta irstaan oloiseksi puuhailuksi, josta repeäisi femakkoaktivistien someraivo ja hyväksikäyttöhöpinät saman tien.
Katsoin taannoin 50-luvun Creature of the Black Lagoonin, josta tämä oli inspiraationsa tai ainakin asetelmansa ottanut. Siinäkin sympatiat olivat "olennon" puolella. Sinänsä ei siis mitään uutta, vaikka 50-luvun leffassa asetelma oli ehkä tahaton ja del Toron leffassa tietoinen.
Paikoitellen jäin ihmettelemään vahvaa ja tarkoituksellisen alleviivaavaa kärjistämistä. Elokuvassa on hyvä mykkä nainen, hyvä humanoidi, hyvä musta nainen, hyvä homo ja hyvä kommarikin - vastassaan psykopaattinen valkoinen keski-ikäinen heteromies, jota komentaa julma valkoinen kenraali. Onpahan sivuhahmona myös suvaitsemattoman rasistinen ja homofobinen asiakaspalvelija, tietysti valkoinen heteromies. Olisikohan "hyvien puolelle" voinut vielä saada ujutettua pari kolme stereotyyppistä hahmoa? Tai vielä vähän lisää viritettyä hyvä Toiseus vs. pahat valkoiset miehet -asetelmaa?
Toki leffa sijoittuu 60-luvun alkuun, jolloin asenteet olivat mustavalkoisempia, mutta eivät huonot ominaisuudet ihmisissä olleet tuolloinkaan (eivätkä tänäänkään) valkoisten heteromiesten yksinoikeuksia. Jos ja kun elokuvan oli tarkoitus olla sadunomainen aikuisten faabeli, niin ehkä poliittista ruuvia olisi voinut vähäsen löysätä. Esimerkiksi Pan's Labyrinthissa ei tarvinnut vääntää katsojalle rautalangasta mitä pahuus oli.
Ihan ok elokuva Shape of Water silti oli, ja Doug Jones teki hienon roolin amfibiolentona, mutta ei toivottavasti parhaan elokuvan Oscarin voittaja.
Sivuhuomiona vielä sekin, että tätä elokuvaa tuskin olisi mahdollista tehdä jos päähenkilöiden sukupuolet vaihdettaisiin päittäin. Linja muuttuisi välittömästi romanttisviritteisestä aikuisten sadusta irstaan oloiseksi puuhailuksi, josta repeäisi femakkoaktivistien someraivo ja hyväksikäyttöhöpinät saman tien.
Vai miltä kuulostaisi ajatus siitä, että aamustondiksensa joka-aamuisella runkkaamisella kellontarkasti purkava mykkä duunari-Repe löytäisi työpaikaltaan eksoottisen näköisen kalanaisen, nussisi tätä ja kertoilisi vielä työkaverilleen detaljeja minkälainen pimpero kalanaisella oli liukkaiden suomujensa kätköissä?