Jatkoajan leffakerho

[Jupe]

No niin leffaa pukkaa toisensa perään.
Nyt otettiin tarkasteluun paljon ylistystä saanut saksalainen tekele Isäni Toni Erdmann
Mielenkiintoinen elokuva moneltakin kantilta, ihan aluksi kyse on periaatteessa tavallisesta perhedraamasta aihekuvioltaan kipeä tytär-isä suhde. Mutta se miten se on toteutettu hakee kyllä vertaistaan. Ensinnäkin elokuva on pitkä, liki kolme tuntinen ja ei tässä mitään ihmeempiä tapahdu mikä vaatisi aikaa, varmasti monen mielestä sama tarina olisi saatu puoleen aikaan mutta se on omasta mielestä elokuvan yksi vahvuuksista että tehdään ajan kanssa tämä tarina.

Spoileri: juonipaljastuksia

Tuo jopa ylipitkä elokuvan kesto viittaa hyvin tunteisiin miten tytär kokee isänsä jonka visiitti vain venyy ja venyy mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
Aikamoinen ylläri muuten kesyssä perhedraamassa oli spermat leivoksella ja niiden syöminen mutta menköön se saksalaisen huumorin piikkiin eikä häirinnyt itseä mutta ymmärrän miksi tämä on jenkeissä R elokuva.

En tunne päänäyttelijöiden historiaa joten ei voi peilata menneeseen, suoriutuvat ok, hyvin arkista näyttelemistä joista isää näyttelevä nousee esiin karismaattisena käytännönpiloja harrastavana vanhempana herrana. Monille kohtauksille saa hymähdellä alvariinsa vaikka taustalla ihan aidosti kipuileva suhde.

Tarinan aitous ja opetus osuu kyllä lähelle, oma faija oli jotain hyvin samanlaista rentoa habitusta ja aina pieni pilke silmäkulmassa. Myös tyttären bisnesorientoituminen on liiankin nykyaikaa ja tunnen useita joille on jäänyt työ päälle, ei ole oikeaa vapaa-aikaa perheelle, itselle jne

Spoileri: lisää juoneen liittyvää

Tarinan opetus on kyllä hieno, ollaan ison äärellä mikä on tärkeää elämässä, huumoria ei saa menettää. Elokuva käy nerokkaasti isän temppuilun läpi katsottuna tytön elämää ja mikä hienointa muuttaa sitä, pistää ajattelemaan niin tytön näyttelemän hahmon kuin ehkä katsojankin mihin sitä keskittyisi elämässään, tai ainakin priorisoisi asiat oikein

Loistava elokuva ja ehdottomasti parhaimmalla tavalla toteutettua draamaa pitkiin aikoihin 5 / 5

_

 

[Musta Nuoli]

Loppuasetelma kovasti viittaa siihen ettei kaikki ollut tässä. Toivottavasti tekijät kestävät kasvaneet paineet.

Eiköhän tuostakin saada pitkään jatkuva franchise aikaiseksi, tuollainen vaikutelma minullekin syntyi. Elokuva ei ollut muutenkaan erityisen itsenäinen jatko-osa-asetelmastaan johtuen ja mahdollisesti siihen tehdään sitten lisää jatko-osia, ainakin sellaiset siemenet tarinassa kylvettiin dialogin ja loppukohtauksen perusteella. Siitä sitten odottelemaan Blade Runner kolmosta, nelosta, spin-offia Rutger Hauerin hahmon nuoruuden päivistä yksivuotiaana replikanttina, Blade Runner vs. Aliensia, piirrossarjaa Joi-hahmoista jne jne.

Arvostin kyllä kohtauksille annettua aikaa ja tilaa sekä kerronnan verkkaisempaa tyyliä joka eroaa nykypäivän hypi-pompi-leikkaustyylistä ja muistuttaa enemmän 70-lukulaisempaa tyyliä, mutta eivät ohjaukselliset valinnat, kaunis kuvaus ja tyylikäs lavastus vielä auta BD2:sta nostamaan klassikkostatukseen tai kovin korkealle vuoden top-listoillani, ellei katsottujen elokuvien määrä jää todella vähäiseksi.

Paljon heikompihan tämä olisi voinut olla, mutta viime kädessä alkuperäiselokuvassa oli jo tämän aiheen vaatima alku, keskikohta ja loppu eikä se tarvinnut minkäänlaista jatkoa, varsinkaan sellaista jatkoa joka ei enää perustu Philip K. Dickin tarinaan. Alkuperäisen Blade Runnerin nerouden takana oli pitkälti Dickin romaani, sitä ei sovi unohtaa. Myös teemojensa osalta jatko-osa jätti tarjoamatta mitään uutta: viime vuosina esimerkiksi Her ja Ex Machina ovat käsitelleet ihmisen ja tekoälyn suhteita selvästi ytimekkäämmin.

BD2 päätyy historiaan teknisesti upeana mutta pohjimmiltaan tarpeettomana jatko-osana. 3/5 tähdellään se on "ihan kiva, mutta" ei muuta.

Toivoisin ennemmin Villeneuven ohjaavan elokuvia uusista ja omaperäisistä aiheista kuin vanhojen leffojen jatko-osia. Arrival oli selkeästi parempi ja kekseliäämpi.

 

[Musta Nuoli]

Vuoden paras elokuva -kategorian voittajaan ei tällä hetkellä näy minkäänlaista kilpailijaa, niin ylivoimainen on Loving Vincent, jonka näin Suomi-Puola -elokuvaviikoilla Turussa. Se tulee 20.10. Finnkinon teattereihinkin ja suosittelen sitä vahvasti.

Aivan ainutlaatuinen toteutusprosessi eli Loving Vincent on maailman ensimmäinen öljyvärimaalausanimaatio. Se on tehty 65 000 öljyvärimaalauksesta, joita oli tekemässä toistasataa taidemaalaria pääosin Puolasta. Tyylillisesti pitkälti van Goghin teosten henkinen lukuun ottamatta mustavalkoisia, realistisempia takautumakuvauksia.

Tekotapa tai sen ainutlaatuisuus ei tee vielä mistään mestariteosta, sen sijaan sisältö tekee. Koskettava, melankolinen ja jännittävä elokuva käsittelee taidemaalari Vincent van Goghin itsemurhana pidettyä kuolemaa. Kuolemantapauksen selvittelyn avulla käydään läpi myös maalarineron kurjan mutta intensiivisen elämän olennaisimpia asioita. Taiteella on hintansa, van Goghin tapauksessa hänen mielenterveytensä ja lopulta kuolemansa. Elämänsä aikana hän ei myynyt kuin yhden taulun, kuoleman jälkeen ne ovat maksaneet miljoonia.

Uskomattoman upea toteutus edellyttää, että elokuva katsotaan isommalta kankaalta jotta taidemaalausanimaatiosta ja sen detaljeista voi nauttia täysipainoisesti.

 

[olkikuukkeli]

Myös teemojensa osalta jatko-osa jätti tarjoamatta mitään uutta: viime vuosina esimerkiksi Her ja Ex Machina ovat käsitelleet ihmisen ja tekoälyn suhteita selvästi ytimekkäämmin.

En ala makuasioista kiistelemään sen enempää, jokainenhan tietää oman katselukokemuksensa vaikuttavuuden omalla kohdallaan, eikä sitä argumentoimalla voi muuksi muuttaa. Elokuvan käsittelemistä teemoista ihmisen ja tekoälyn suhde ei minun mielestäni ollut se päällimmäisin, vaikkakin tietysti vahvasti mukana meiningissä.

Spoileri

Minusta "K" toimi ennen kaikkea analogiana ihmisestä ja käsitteli varsin raastavalla tavalla itsestään tietoisen olion jatkuvaa taistelua tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden tunteen kourissa. Eikö replikantin kysymys siitä, onko hän täällä vain paskahommissa vailla merkitystä muuta kuin tekemänsä työn kautta koske aivan samalla tavalla ihmistä, olipa hän missä asemassa tahansa?

Joi kertoi K:lle (whatever you want to hear) vain olennaisen - olet jotain enemmän kuin luulet, tärkeä. "K":lle jotain enemmän oli olla ihminen, syntynyt. Elokuvan pääpahikselle se oli pääsy uusiin sfääreihin, maailmoihin, joita "lapsi ei voi laskea" kahden käden sormillaan. Deckard uhrasi koko elämänsä yksinäisyydessä, jotta saavuttaisi jotain isompaa kuin hän itse koki olevansa. Niin myös "K" kun loppuun päästiin.

Ainakin minuun vetosi elokuvan loputon, lohduton surullisuus. Jotenkin tuo ajattelevan organismin eksistentialistinen tuska vangittiin paremmin kuin monessa sinänsä hienossa tarinassa on onnistuttu (ehkä Westworld) viimeisimpänä. Tämä oli tietenkin vain oma kokemukseni, selkeästi elokuva on viestittänyt eri ihmisille eri asioita, mikä sinänsä on osoitus riittävän monitasoisesta kerronnasta.

 

[Musta Nuoli]

En ala makuasioista kiistelemään sen enempää, jokainenhan tietää oman katselukokemuksensa vaikuttavuuden omalla kohdallaan, eikä sitä argumentoimalla voi muuksi muuttaa. Elokuvan käsittelemistä teemoista ihmisen ja tekoälyn suhde ei minun mielestäni ollut se päällimmäisin, vaikkakin tietysti vahvasti mukana meiningissä.

Spoileri

Minusta "K" toimi ennen kaikkea analogiana ihmisestä ja käsitteli varsin raastavalla tavalla itsestään tietoisen olion jatkuvaa taistelua tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden tunteen kourissa. Eikö replikantin kysymys siitä, onko hän täällä vain paskahommissa vailla merkitystä muuta kuin tekemänsä työn kautta koske aivan samalla tavalla ihmistä, olipa hän missä asemassa tahansa?

Joi kertoi K:lle (whatever you want to hear) vain olennaisen - olet jotain enemmän kuin luulet, tärkeä. "K":lle jotain enemmän oli olla ihminen, syntynyt. Elokuvan pääpahikselle se oli pääsy uusiin sfääreihin, maailmoihin, joita "lapsi ei voi laskea" kahden käden sormillaan. Deckard uhrasi koko elämänsä yksinäisyydessä, jotta saavuttaisi jotain isompaa kuin hän itse koki olevansa. Niin myös "K" kun loppuun päästiin.

Ainakin minuun vetosi elokuvan loputon, lohduton surullisuus. Jotenkin tuo ajattelevan organismin eksistentialistinen tuska vangittiin paremmin kuin monessa sinänsä hienossa tarinassa on onnistuttu (ehkä Westworld) viimeisimpänä. Tämä oli tietenkin vain oma kokemukseni, selkeästi elokuva on viestittänyt eri ihmisille eri asioita, mikä sinänsä on osoitus riittävän monitasoisesta kerronnasta.

Ei toki kenenkään makuasioita voi argumentoimalla muuksi muuttaa eikä pidäkään (tosin makuasiathan ovat niitä asioita joista periaatteessa voi kiistellä, faktoista kiistelyhän on järjetöntä paitsi kreationistien ynnä muiden mielestä). Enkä minäkään pidä missään nimessä BD2:sta huonona elokuvana, en vain pidä sitä omalla kohdallani mitenkään erityisen innovatiivisena, tarpeellisena tai ajatuksia herättävänä teoksena. Menee vähän samaan kategoriaan kuin Sofia Coppolan Lumotut, joka oli myös suht tarpeeton vaikkakin nätisti tehty remake Siegelin alkuperäisestä elokuvasta, joka on kaikissa suhteissa Coppolan versiota parempi paitsi ehkä Elle Fanningin roolihahmon hienovaraisemman tulkinnan suhteen.

Nyt kun näitä muita tekoälyjä/keinoihmisiä käsitteleviä elokuvia tulin ottaneeksi esille, yksi unohtui. Onneksi varsin onnistunut The Economist -lehden arvio muisti ottaa esille vielä Spielbergin A.I. - Tekoäly - elokuvan, jossa käsiteltiin keinoälyn eksistentiaalista kriisiä ja ihmisanalogiaa varsin kattavasti siinäkin. Samoja aiheita saa toki käsitellä ja pitääkin käsitellä useasti, mutta kieltämättä aika usein tätä aihetta on 2000-luvulla otettu elokuvissa esille. Ja tv-sarjoissa. En ole Westworldia katsonut, mutta käsittääkseni siinäkin olennaisessa osassa ovat keinoihmisten/robottien eroavaisuudet ihmisestä ja ihmisyydestä/inhimillisyydestä.

Siinä mielessä Blade Runner 2 seuraa alkuperäisen elokuvan jalanjälkiä uskollisesti, että elokuva on menestynyt lippuluukuilla varsin vaatimattomasti odotuksiin nähden. Tähän mennessä 185 miljoonan budjetin elokuva on tuottanut takaisin 90 miljoonaa. Elokuva on toki ollut teattereissa vasta toista viikkoa, mutta yleensähän ensi-iltaviikon menestys heijastaa pitkälti myöhempää menestystä. No, eiköhän tuo vielä omilleen pääse kuitenkin. Alkuperäinen Blade Runnerhan menestyi varsin heikosti aikoinaan lippuluukuilla mutta nousi sitten myöhemmin ansaitsemaansa maineeseen. Toivon kuitenkin, ettei elokuvasta tule niin suurta menestystä, että tosiaan tulisi mitään Blade Runner kolmosta tai senkin jälkeen vielä lisää franchise-elokuvia.

Sitä sen sijaan toivon, että Philip K. Dickin mittavasta kirjallisesta perinnöstä filmattaisiin ihan uusia ja kiehtovia elokuvia ilman kytköksiä toisiinsa. Kirjoja on paljon ja niistä saisi ammennettua oivallista materiaalia joista voisi syntyä kelpo tieteiselokuvia aikuisempaan makuun.

 

[Infamous]

En ole Westworldia katsonut, mutta käsittääkseni siinäkin olennaisessa osassa ovat keinoihmisten/robottien eroavaisuudet ihmisestä ja ihmisyydestä/inhimillisyydestä.

Katso.

Syyslomalla voisi ottaa tehtäväkseen kerrata ensin Blade Runner, ja käydä sen jälkeen tarkastamassa tämä uusi lämmittely. Odotukset ovat kohtuullisen korkealla kyllä.

 

[Jupe]

Katsoin lisää elokuvia missä ei tapahdu juuri mitään. On muuten järjestäen vahvuus itse elokuvalle, pääsee näyttelijätyö ja hahmot hyvin esiin.

Jim Jarmuschin Paterson. Tarina Paterson nimisestä bussikuksista kaupungissa nimeltä Paterson. Mies elää periaatteessa samaa päivää uudelleen ja uudelleen kirjoittaen runoja tauoillaan ja vapaa-ajallaan. Jarmusch on vahvoilla juuri tälläisessä vähäeleisessä lämminhenkisessä draamassa. Elokuvan pinnallisempi puoli on jumalaisen kaunis puoliso jota näyttelee Golshifteh Farahani, ei siitä saa heteromies silmiään irti. Tuo mukavasti silmäkarkkia elokuvaan.
Tämä on hyvää vastapainoa kaikelle hyperaktiiviselle toimintaviihteelle jolla on myös oma tilauksensa popcorn-elokuvamaailmassa. Jarmuschin vahvalle paluulle 4 / 5.

Parhaan elokuvan oscarin voittanut Spotlight. Mielestäni hiukan ristiriitainen elokuva tähän merkittävimpään palkintoonsa nähden. Että oikein vuoden paras elokuva. Hyvä elokuvahan tämä oli ja vahvat näyttelijäsuoritukset niin Micheal Keatonilta kuten Mark Ruffalolta, mutta kyllä se suurin palkinto menee tarinalle ja Boston Globelle joka voitti jo Pulitzerin 2003 kyseisellä reportaasillaan.
Tämä oli mun silmissä vain laadukas dokudraama joka kertoi valmiin tarinan, tarinan joka on niin vahva että se saa ihmiset liikkeelle ja jakamaan palkintojakin.
Erittäin mielenkiintoinen aihe on kyllä tämä katolisen kirkon seksiskandaali joten elokuva sitoo ruudun ääreen jo pelkästään aiheellaan. Ei niinkään näyttelijöillään tai muulla poikkeuksellisen lahjakkaalla elokuvallisella aspektillaan.
Kun luen wikipedia -sivua leffasta niin suitsutus vain jatkuu.
Vuonna 2016 Spotlight äänestettiin BBC:n kyselyssä vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa

Reilusti ylihypetetty mutta hyvä elokuva 4- / 5

_

 

[Buster]

Aivan ainutlaatuinen toteutusprosessi eli Loving Vincent on maailman ensimmäinen öljyvärimaalausanimaatio.

Jos tälläiset erikoisemmat animaatiot kiinnostaa, niin Belladonna of Sadness on samansuuntainen. Abstrakti elokuva, joka on koostettu vesiväri- ja lyijykynäpiirroksista. Japanilainen Mushi Productions teki 70-luvulla Animerama-trilogian, jonka viimeinen osa tämä Belladonna on ja taitaa olla ainoa noista kolmesta, joka on restauroitu HD-tasoiseksi. Vei muistaakseni myös tuon yhtiön aikanaan konkkaan. On aivan huikeaa miten sopivalla kamerankäytöllä ja äänillä tuollaisesta saadaan aikaan jotain koskettavaa. Poikkeuksellinen katsomiskokemus omissa kirjoissani. Linkitetään elokuvan wikipedia-sivu: Belladonna of Sadness .

Ehdottomasti tuo Loving Vincent täytyy sitten aikanaan katsastaa.

Edit: Säästetään sittenkin Lumiukko -jutut siihen asti kun olen nähnyt elokuvan.

 

[Buster]

Edit: Säästetään sittenkin Lumiukko -jutut siihen asti kun olen nähnyt elokuvan.

Näin harmikseni ennen elokuvaa sen saamat surkeat arviot. En yleensä väritä niillä ennakkoon omaa mielipidettäni, vaan pyrin ihan ummikkona katsomaan haluamani elokuvat. Lumiukko vaikutti ennakkoon hyvältä, vaikka kyse olikin Universalin elokuvasta, jolla on allaan monia räikeitä mahalaskuja viime ajoilta. Hyvä ohjaaja, hyvät käsikirjoittajat, hyvä pääosa, oletettavasti hyvä lähdemateriaali. Ja sitten tietenkin luminen ja tunnelmallinen ympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuden tehdä tunnelmallisen kissa-hiiri leikin "eksoottisessa" ympäristössä. Näitä tunnelmallisia ja synkkiä etsivätarinoita näkee nykyaikana turhan harvoin.

Lumiukko on kuitenkin ilmeisesti syntynyt kuolleena, sillä elokuva vaikuttaisi saksitulta. Läsnä on sivujuonia ja jopa hahmoja, jotka eivät johda mihinkään. JK Simmonsin ja eritoten Toby Jonesin hahmoilla ei mielestäni ole mitään virkaa elokuvassa. Val Kilmer taas on sellaisessa hapessa, että ukon katsominen tekee pahaa. Studiopomot tainneet vain aatella, että saadaan halvalla yksi nimi lisää elokuvaan. Jos kirja on tosiaan noin monisyinen ja jokapuolelle leviävä, niin ehdottomasti olisi pitänyt keskittyä vain tuohon Fassbenderin ja Fergusonin etsivien murhaajan jahtiin ja laajentaa siitä kunnon trilleri. En myöskään tiedä miksi leffan oli pakko sijoittua juuri Norjaan. Aksenteista ei välitetä ja varmaankin vain pienessä sivuroolissa ollut Sevigny oli tuota lähtenyt yrittämään, muut viitanneet pitkälti kintaalla. Trilleri ja kauhuleffojen ytimenä on ainakin elokuvan aluksi luoda uskottava maailma, johon katsoja houkutellaan mukaan. Aika turha riski tuo, ettei tarinaa ole tuotu sijoittuvaksi jenkkilään tai Kanadaan. Ei tuossa mitään erityisen norjalaisia aspekteja ollut alkuunkaan. Ei jännitystä, ei uhkaa. Syy miksi elokuva on k-16 johtuu graafisista ruumiista, joita tappaja jättää jälkeensä. Yksi tähti.

Paljon pienemmällä budjetilla tehdyt tanskalaiset tv-elokuvat osasto Q:n etsivistä on paljon mielekkäämpää ajanvietettä.

 

[sporttipappa]

...Enkä minäkään pidä missään nimessä BD2:sta huonona elokuvana, en vain pidä sitä omalla kohdallani mitenkään erityisen innovatiivisena, tarpeellisena tai ajatuksia herättävänä teoksena...

Samoja ajatuksia täälläkin. Suurena leffafanina odotin kovasti tätä jatko-osaa, ja mitä jäi loppujen lopuksi käteen?

Elokuvassa saavutettiin samanlaisia synkkiä tunnelmia kuin ensimmäisessäkin elokuvassa, eli tietty hetken raskaus ja surumielisyys. Nämä asiat saa aikaiseksi studiossa visuaalisella ilmeellä ja ääniraidan muokkaamisella. Mutta oliko tässä pätkässä nyt jotakin sellaista tarinaan liittyvää asiaa, joka olisi tätä elokuvaa kantanut? Mielestäni ei. Tämä elokuva ratsasti nimenomaan edeltäjänsä maineella. Ja toisaalta sillä, että katsoja itse mielessään kysyy kysymyksiä joihin elokuva antaa jonkinsuuntaisia vihjeitä.

Tässä on puhuttu että leffa olisi ollut haistatus nykyajan elokuville. Mutta itseasiassa leffan ongelmathan liittyivät nimenomaan nykyajan blockbuster-leffojen stereotyyppisiin ongelmiin: tyhjä karismaton pahis, ylimitoitetut aistikanavat täyttävät kohtaukset, henkilöhahmojen välisen kemian puute, suurten ideologisten kysymysten kysymättä jättäminen.

Ei huono leffa, ihan kiva. Mutta siinäpä se.

 

[Rod Weary]

Suurena leffafanina odotin kovasti tätä jatko-osaa, ja mitä jäi loppujen lopuksi käteen?

Tuossa on kuvattuna täsmälleen omat fiilikseni BR49:stä. Eli tuo ? jäi käteen. En ole pettynyt, en ihastunut, en äimistynyt, en oikein mitään. Olen vain suunnattoman hämilläni tuosta leffasta. Pitää katsoa se vähintään kerran uudelleen, ennen kuin uskallan oikeastaan edes sanoa siitä mitään. Viimeksi olin yhtä hämilläni leffateatterista poistuessani, kun kävin ekaa kertaa katsomassa Apocalypse Now:n. Mutta se johtui siitä, että olin vielä teini, enkä ymmärtänyt leffasta pätkääkään. Nyt se on toki mulla top-3:ssa.

Vaikka tuota ei kai ole virallisesti markkinoitu jatko-osana, niin olihan siinä ihan pirusti tribuutteja esikuvallensa. Eikä se ole huono juttu.

 

[Buster]

Tässä on puhuttu että leffa olisi ollut haistatus nykyajan elokuville. Mutta itseasiassa leffan ongelmathan liittyivät nimenomaan nykyajan blockbuster-leffojen stereotyyppisiin ongelmiin: tyhjä karismaton pahis, ylimitoitetut aistikanavat täyttävät kohtaukset, henkilöhahmojen välisen kemian puute, suurten ideologisten kysymysten kysymättä jättäminen.

Parempi varmaan sanoa heti kärkeen, etten täysin tiedä mitä tuo "suuret ideologiset kysymykset" pitää sisällään. Mutta siis olihan tässä Blade Runnerissa kantavana teemana ja varoituksena liika teknologiaan rakastuminen, sekä sillä oikeiden ihmissuhteiden ja -kontaktien korvaaminen. Ryan Goslingin K:han oli teknologian avulla Spike Jonzen elokuvan Her tapaan luonut kodistaan oman henkilökohtaisen paratiisinsa, jolla hän pystyi ummistamaan silmänsä todellisuudelta ja omilta ongelmiltaan. Oli illuusio siitä, että kaikki on hyvin. Kaikkialla hahmot vaikuttivat olevan kovin yksin valtavissa ja vähän kylmissä tiloissa.

Lisäksi elokuvan maailmassa oli selvästi tapahtunut jonkinsortin luonnonkatastrofi. Los Angelesin aluetta piiritti valtava pato, joka esti vesimassoja peittämästä kaupunkeja alleen. "Taivaalta satoi tulta", kuten elokuvan dialogissa ilmaistiin. Missään ei enää kasvanut mitään luonnollisesti, joten maapallo oli vähän kuin kuollut. Samassa ahtaassa kaupungissa asui lukuisia eri kansallisuuksia ja kieliä, jotka ovat melko varmasti jonkinsortin ilmastopakolaisia. Samaa toki oli jo ykkösosassakin, mutta en muista oliko siinä noin selvästi ilmastokatastrofiin viittaavia aineksia, vai oliko siinä vielä kyse jostain ydinsodasta.

Samoin näytettiin jälleen kerran, että kun ihmiskunta jossain vaiheessa onnistuu tuottamaan kehittyneitä robotteja/androideja, niin niistä tulee vain ihmisen uusia orjia ja ne nähdään pelkkinä imurin, tai astianpesukoneen kaltaisina laitteina. Se on väistämätöntä ja luo siinä vaiheessa massiivisia ongelmia kun niistä onnistutaan tekemään tuntevia ja ajattelevia, jolloin mikä niistä järjellä ajatellen tekee enää ihmistä alempiarvoisia. Elokuvassa oli tartuttu viimeisenä oljenkortena uskonnollisempiin kortteihin kuten sieluun. Robin Wrightin poliisipäällikkö sanoi tuosta osuvasti peilaten myös ehkäpä ohimennen näitä nykypäivän konflikteja: "The World is built on a wall that separates kind, tell either side there is no wall... You've bought a war... or a slaughter".

Tietenkään kyse ei ole ongelmattomasta elokuvasta ja makujakin on monia. Itse pidin elokuvan tarjonnasta, mittakaavasta, viittauksista ja tunnelmasta valtavasti. Elokuvakin on tosiaan ehkä vähän passiivisempi kuin mihin ollaan totuttu. Mutta jatkakaa keskustelua, mukava näitä eri näkökantoja on lukea.

 

[Baldrick]

Blade Runner 2049 tuli torstaina käytyä katsomassa ja pidin siitä kovasti, sekä mielestäni Denis Villeneuve oli erinomainen valinta elokuvan ohjaajaksi. Vaikka elokuvan kestoksi onkin ilmoitettu 2h 44min, niin se ei siltä todellakaan tuntunut. Suosittelen ihmisiä kuitenkin katsomaan lyhytelokuvat tapahtumista vuosien 2019 ja 2049 välillä ja mielellään ennen kuin näkee uuden elokuvan, esim. tästä: Blade Runner 2049 - The Years Between | official short films (2017) - YouTube

Netflixistä tuli myös katsottua äsken Whiskey Tango Foxtrot, joka yllätti todella positiivisesti! Aluksi kuvittelin, että kyseessä on vain Tina Feyn tähdittämä "akkakomedia", mutta kyllä kyseessä on ihan oikea elokuva, joka on lähinnä maustettu huumorilla, eikä huumori ole itse keskiössä. Voin varauksetta suositella katsomaan! Elokuvassa näyttelee myös mm. Martin Short, Margot Robbie, Billy Bob Thornton (sivurooli, mutta silti vakuuttava veto). Arvosanaksi annan 8/10 asteikolla, jossa 10 voi saada vain 1-3 elokuvaa ja 9 on tarjolla myös vain poikkeuksellisille elokuville.

 

[Musta Nuoli]

Suosittelen ihmisiä kuitenkin katsomaan lyhytelokuvat tapahtumista vuosien 2019 ja 2049 välillä ja mielellään ennen kuin näkee uuden elokuvan, esim. tästä: Blade Runner 2049 - The Years Between | official short films (2017) - YouTube

Täytyy sanoa, että juuri tämäntapaisten asioiden takia en pidä nykypäivän ns. franchise-ajattelusta. Ei tehdä itsenäisiä elokuvia, ei edes itsenäisiä jatko-osia vaan jatko-osiakin varten pitäisi katsella sarja lyhäreitä saadakseen franchisesta kaiken irti.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun itsenäisestä Blade Runner -elokuvasta tuli kahden kokopitkän ja usean lyhärin franchise-sarja. Seuraavaksi t-paidat, kahvimukit, animaatiosarja ja Joi-virtuaaliseksiohjelma.

Epäloogisuuksista vielä: pienet epäloogisuudet juonessa eivät yleensä koskaan haittaa, ja jos tarinalla on riittävästi imua niin isommatkin aukot menevät siinä sivussa. Se on yleensä kuitenkin huono merkki kun kesken elokuvan alkaa pohtimaan, että miksi hemmetissä mennään näin? Silloin tarinan rakenne pätkii sen verran, että ehtii elokuvan aikana pohtimaan tarinamaailman sisäisiä ristiriitaisuuksia.

BD2:n yksi suurin epäloogisuus oli loppupuoliskon.... tähän oikeastaan spoileri:

Spoileri

Lopussa Jared Leton partasuu on saanut hyppysiinsä kauan kadonneeksi/kuolleeksi luullun Harrison Fordin hahmon. Leton esittämä partanasse haluaa kuulustella Fordin hahmoa. Ratkaisu tähän on se, että Fordin hahmo pitää kiikuttaa ninjatyttö-Luvin ja parin random-goonin saattamana lentokentälle kohti avaruussiirtokuntia, jossa Fordin hahmo sitten "oppii mitä on tuska". Seuraa takaa-ajo, jossa Goslingin K iskee kantaan kiinni, matsaa ninjatytön kanssa turhasti mutta näyttävästi ja hoitaa homman.

Kysymys kuuluu: miksi vitussa Jared Leton bearded villainin pitäisi viedä Fordin hahmo avaruuteen kuulusteltavaksi, kun kukaan ei kerran tiedä missä tämä on ja kuulustelija itse on maailman mahtavin mies, jonka rakennuksesta ei kukaan tule perään huutelemaan. Kuulustelu ja "tuska" hoituisi ihan taatusti vaikkapa ninjatytön tekemänä, siihen ei tarvita myöskään mitään avaruusteknologiaa vaan luultavasti suurin piirtein puulusikka tai ninjatytön etusormi.Kemikaalejakin varmasti riittäisi. Lopputulos on siis se, että koko lopun takaa-ajo ja mätistely on turhaa ja epäloogista, ja tehty vain siksi, että leffakonventioita noudattaen loppuun saadaan lopputaistelu ja action-kohtaus.

Toinen kysymys: kaikkialla on jäljittimiä ja kameroita. Kun K sekoilee tultuaan ulos muisti-instituutista niin häntä ympäröi heti poliisikollegoiden joukko lentoautoineen. Kuitenkin sen jälkeen kun K saa hyllytyksen poliisin tehtävistä hän saa ajella samalla poliisiautollaan ympäriinsä. Kukaan ei estä, ja kukaan ei myöskään tunnu tietävän missä hän on. Eikö poliisiauton olisi pitänyt jäädä laitoksen pihalle hyllytyksen jälkeen? Ja jos hän kuitenkin sai pitää autonsa (tai otti sen), niin eikö siinä muka ole jäljittimiä? Eikö kukaan myöskään seuraa esim. CCTV-kameroilla tai muilla vastaavilla seonneen replikantin lentelyä ympäriinsä? Ison rähinän lentokentällä olisi myös luullut herättävän virkavallan kiinnostuksen.

Kolmas kysymys: kun kerran replikanttien toiminnasta ollaan huolissaan ja niitä valvotaan, niin miksiköhän jokaista uutta replikanttia (kuten K) ei valmiiksi varusteta sisäisellä jäljittimellä? Nykyäänkin saadaan ihonalaisia mikrosiruja, ei luulisi olevan ongelma vuonna 2049. Joka replikantti vain näkymään kartalla niin ei olisi ongelmia esim. etsiä K.

Toki mikään leffamaailma ei ole täydellinen eikä sen tarvitsekaan olla, mutta sisäinen logiikka olisi silti hyvä ajatella loppuun. BD2 olisi ollut kaiken kaikkiaan parempi elokuva ilman sitä lopputaistelupakkoa ninjatyttöineen

.

 

[heavy]

BD2:n

Mihin tämä BD2 viittaa? Joku vitsi jota en tiedä?

 

[Musta Nuoli]

Mihin tämä BD2 viittaa? Joku vitsi jota en tiedä?

Se viittaa tietysti elokuvan bulgariankielisen nimen Блейд Рънър alkukirjaimiin БР joita softa ei osaa kirjoittaa oikein.

Tai sitten kirjoitan jostain syystä toistuvasti BR:n BD:nä tietämättä itsekään miksi. Kenties olen replikantti, jonka peruskoodi on mennyt sekaisin jatko-osan takia?

Yritetään jatkossa pysyä muodossa BR2.

 

[Ikävänkantaja]

Blade Runner oli juuri niin hyvä kuin Denis Villeneuven ohjaukseen annetun scifi-klassikon jatko-osan sopii odottaakin olevan: tunnelmallinen, viipyilevä, visuaalisesti häikäisevän kaunis ja surumielisen vaikuttava teos syvällisin, ikiaikaisin teemoin. Mukavaa oli myös nähdä Krista Kosonen puhumassa suomea megaluokan Hollywood-tuotannossa.

Silti: jo alkuperäisen elokuvan aikana jäin kenties eniten miettimään, millaisia ovat ne hyökkäysalukset tulessa Orionin liepeillä, ja C-säteiden kimallus Tannhäuserin portin edustalla. Millainen tuo maisema olisi? Miltä se näyttäisi? Jatko-osassa viitattiin jälleen maan ulkopuolisiin siirtokuntiin, mutta niistä ei tarjottu taaskaan - ymmärrettävästi - kuvan kuvaa.

Jos olen ymmärtänyt oikein, Ridley Scottin toiveissa olisi tehdä vielä useampikin elokuva Blade Runner -jatkumoon - kaiketi myös muodikas esiosa. Olisi aivan huikeaa, jos yksi leffoista käsittelisi replikanttien nousua ihmiskuntaa vastaan planeettakuntien välisissä siirtolakapinoissa. Sitten vain paljon maahanlaskualuksia, plasmatorpedoja, optisia häivenäkölaitteita, Platonin luolavertausta ja kaikkea muuta vastaavaa yli teknologisen singulariteetin Hans Zimmerin musiikin soidessa taustalla. Katsoisin.

 

[Musta Nuoli]

Jos olen ymmärtänyt oikein, Ridley Scottin toiveissa olisi tehdä vielä useampikin elokuva Blade Runner -jatkumoon - kaiketi myös muodikas esiosa. Olisi aivan huikeaa, jos yksi leffoista käsittelisi replikanttien nousua ihmiskuntaa vastaan planeettakuntien välisissä siirtolakapinoissa. Sitten vain paljon maahanlaskualuksia, plasmatorpedoja, optisia häivenäkölaitteita, Platonin luolavertausta ja kaikkea muuta vastaavaa yli teknologisen singulariteetin Hans Zimmerin musiikin soidessa taustalla. Katsoisin.

Jos minä saisin diktaattorin valtuudet Hollywoodiin niin yhtä ainutta esiosaa ei tehtäisi enää koskaan mihinkään franchise-jatkumoon tai muutenkaan. Alien-esiosa eli Covenant oli turha ja tarpeeton, joten enää ei voi luottaa Sir Ridley Scottinkaan aiemmin niin tasokkaaseen linjaan. Uusinta Aliens-esiosan jatko-osaa en ole edes nähnyt, eikä se listani kärjessä olekaan kun katson rästileffoja.

Tosin kaipa se Blade Runnerinkin esiosa siinä samassa yhdentekevässä massassa menisi kuin muutkin esiosat mitä on tehty. Eiväthän esiosat sinänsä heikennä alkuperäisten elokuvien tehoa ja lumovoimaa. Alkuperäinen Star Wars -trilogiakin on kelpo avaruusseikkailupaketti vaikka esiosat ovat muovista huttua.

Teknisesti Kummisetä II on osittainen esiosa ja se onkin ehkäpä ainoita esiosia jotka ovat alkuperäisen elokuvan veroisia tai monen mielestä jopa parempia.

Tuleeko kenellekään mieleen muita esiosiksi määriteltäviä elokuvia joiden laatutason voisi rinnastaa alkuperäiseen elokuvaan? Esiosan määritelmän voi pitää sikäli väljänä, että välttämättä siinä ei tarvitse olla aivan samoja päähenkilöitä kunhan se vain liittyy alkuperäiseen elokuvaan ja/tai jotenkin johtaa siihen.

 

[Ikävänkantaja]

Tuleeko kenellekään mieleen muita esiosiksi määriteltäviä elokuvia joiden laatutason voisi rinnastaa alkuperäiseen elokuvaan? Esiosan määritelmän voi pitää sikäli väljänä, että välttämättä siinä ei tarvitse olla aivan samoja päähenkilöitä kunhan se vain liittyy alkuperäiseen elokuvaan ja/tai jotenkin johtaa siihen.

Hyvä kysymys! Wikipediasta löytyi ihan mielenkiintoinen listaus esiosista eri taiteenaloilla kirjallisuudesta elokuvien ja sarjakuvien kautta tv-sarjoihin.

Nopeasti katsottuna ainakin "Hyvät, pahat ja rumat" (1966) voitaneen laskea asettamiesi kriteerien mukaiseksi elokuvaksi; kyseessä on mielestäni vähintäänkin dollaritrilogian kahden muun elokuvan tasoinen teos huikaisevaa musiikkiaan * myöten.

(* The Good, The Bad and The Ugly - Ennio Morricone - Original Soundtrack Track (HIGH QUALITY AUDIO) - YouTube

 

[Jakedeus]

Nopeasti katsottuna ainakin "Hyvät, pahat ja rumat" (1966) voitaneen laskea asettamiesi kriteerien mukaiseksi elokuvaksi; kyseessä on mielestäni vähintäänkin dollaritrilogian kahden muun elokuvan tasoinen teos huikaisevaa musiikkiaan * myöten.

(* The Good, The Bad and The Ugly - Ennio Morricone - Original Soundtrack Track (HIGH QUALITY AUDIO) - YouTube

Milläköhän perusteella kyseessä on esiosa? Jos nyt lähdetään siitä, miten asia menee, eli Clintin esittämä hahmo on kaikissa kolmessa leffassa eri.

 

[Ikävänkantaja]

Milläköhän perusteella kyseessä on esiosa? Jos nyt lähdetään siitä, miten asia menee, eli Clintin esittämä hahmo on kaikissa kolmessa leffassa eri.

Englanninkielisen Wikipedian mukaan elokuvan esiosa-status perustuu aseisiin, varusteisiin ja vaatetukseen liittyviin seikkoihin.

Spoileri

"The Good, the Bad and the Ugly is considered a prequel,[4] since it depicts Eastwood's character gradually acquiring the clothing he wears throughout the first two films and because it takes place during the American Civil War (1861–1865), whereas the other two films feature comparatively more modern firearms and other props. For example, Lee Van Cleef's character in For a Few Dollars More appears to be a Confederate veteran who has come down in the world, and a graveyard scene in A Fistful of Dollars features a gravestone dated 1873."

Aika häilyvä tuo perustelu tietysti sinänsä on, mutta väljiä kriteerejähän tässä sai käyttää.

 

[Jakedeus]

Englanninkielisen Wikipedian mukaan elokuvan esiosa-status perustuu aseisiin, varusteisiin ja vaatetukseen liittyviin seikkoihin.

Aika häilyvä tuo perustelu tietysti sinänsä on, mutta väljiä kriteerejähän tässä sai käyttää.

Onhan tässäkin pointtinsa. Varmastikin Leone jollain tavalla leffat on ajatellut muodostavan kokonaisuuden, jolloin on ehkä turhaa nipottamista jäädä pohtimaan täysin vedenpitävää vastausta siihen onko vaiko ei kyseessä juuri samat hahmot.

 

[El Gordo]

Tuntuu minusta vähän semanttiselta kikkailulta moinen. Jatko-osa kuten Kummisetä II on jatko-osa, vaikka takaumia olisikin sekaan heitetty (btw Kummisetä I on jatko-osiaan parempi, vaikka kakkonenkin on vielä hieno elokuva - kolmonen on jo hieman vaikeaa katsottavaa tietyistä syistä). Esiosat sitten erikseen.

Dollaritrilogian ensimmäinen elokuva on Yojimbon remake, seuraavat sitten on ideoitu saman teeman (Eastwoodin Yojimbo-hahmo villin lännen maailmassa) ympärille mutta itsenäisiksi elokuviksi. Hieman hassulta tuntuisi niitä toistensa esi- tai jatko-osiksi sijoitella.

 

[heavy]

Jatko-osa kuten Kummisetä II on jatko-osa, vaikka takaumia olisikin sekaan heitetty

Kuriositeettina mainitsen että joskus 80-luvulla tai ehkä 90-luvun alussa Kummisedät tulivat televisiosta tv-sarjana, jossa tapahtumat esitettiin kronologisessa järjestyksessä.

 

[Musta Nuoli]

Hyvä kysymys! Wikipediasta löytyi ihan mielenkiintoinen listaus esiosista eri taiteenaloilla kirjallisuudesta elokuvien ja sarjakuvien kautta tv-sarjoihin.

Nopeasti katsottuna ainakin "Hyvät, pahat ja rumat" (1966) voitaneen laskea asettamiesi kriteerien mukaiseksi elokuvaksi; kyseessä on mielestäni vähintäänkin dollaritrilogian kahden muun elokuvan tasoinen teos huikaisevaa musiikkiaan * myöten.

(* The Good, The Bad and The Ugly - Ennio Morricone - Original Soundtrack Track (HIGH QUALITY AUDIO) - YouTube

En kyllä laskisi esiosaksi elokuvaa jolla ei ole mitään tekemistä muiden elokuvien kanssa. Ei samoja henkilöhahmoja ollenkaan. En laske saman näyttelijän tai näyttelijöiden esiintymistä. Ei pelkkä miljöö vielä tee elokuvasta esiosaa, ja jos Clint Eastwoodin roolisuoritus westernissä riittäisi niin sittenhän kaikki Clintin länkkärit ikinä olisivat Armottoman esiosia.

Temaattisesti dollari-trilogiassa on samoja elementtejä paljonkin, mutta eivät niiden tarinat tai henkilöhahmot liity mitenkään toisiinsa. Lee van Cleefin hahmokin on täysin eri vaikka hyvin samannäköinen, ja myös Clintin hahmo on täysin eri mies vaikkakin saman oloinen.

Se olisi esiosa, jos nyt filmattaisiin Hyvien, pahojen ja rumien hahmojen nuoruuden seikkailuista kertova leffa, jossa kerrottaisiin kuinka "Hyvä" ja "Ruma" päätyisivät yhteen huijarikaksikoksi ja kuinka "Paha" puuhailisi omiaan ja jossa hahmoja esittäisivät jotkut nykypäivän nuoret random-näyttelijät. Toivottavasti sellaista ei koskaan ohjattaisi, se kuulostaisi melkein yhtä typerältä kuin vuosikymmeniä Star Warsin jälkeen tehtävä esiosa salakuljettaja Han Solon nuoruuden seikkailuista jonkun neverheard-jampan näyttelemänä.