Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 411 565
  • 12 326

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tarkoitan juurikin keskeisiä teemoja, hahmojen motiiveja ja niin edelleen. Jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse saada oikein, mutta jos esimerkiksi Draculan motiivit saadaan kuvailtua rakkaudella niin aika kaukana ollaan alkuperäisestä tarkoituksesta :)

Tästä huolimatta Francis Ford Coppolan versio Draculasta on parhaita ellei paras Dracula-filmatisointi, ja se saavuttaa loistavasti viktoriaanisen ajan tunnelmia. Erinomainen roolitus, hieno puvustus ja lavastus ja pääosin kirjan rakenteelle uskollinen tarina. Draculan kohdalla on tietysti makuasia onko kyse varsinaisesta rakkaudesta vai pikemminkin pakkomielteestä ja himosta. Kaikki miehethän tarinassa himoitsevat päähenkilöinä olevia naisia tavalla tai toisella. Miesporukankin suojeluhalu on varsin omistavaa Mina Murrayta kohtaan.

Myös Stokerin kirjassa oli lähtökohtaisesti kyse seksistä ja vallasta, joita kumpaakin Dracula käyttää ja edustaa samalla uhkaa aikalaisten jähmeälle maailmanjärjestykselle. Vampyyrin purema on vähän kuin tarttuvan sukupuolitaudin saaminen, siitä ei niin vain selvitä ja sen jälkeen voi olla jo ns. pilalla, eli ei kun vaarnaa rintaan ja menoksi.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Ikitie oli kyllä aivan loistava! Yksi parhaita kotimaisia koskaan ja ei kyllä Episodin arvostelija liioitellut yhtään kun kuvaili että "klassikko jo syntyessään". Karu ja tyly tarina, Annila tekee jälleen takuuvarmaa ja komeaa jälkeä ohjauksessa, puvustus, lavastus ym. on aivan loistavaa ja näyttelijävalinnat sekä näyttelijöiden roolisuoritukset kautta linjan onnistuneita. Tommi Korpela ja HP Björkman harvoin pettävät, ja myös Sampo Sarkola on lähes aina loistava. Elokuva piti kyllä koko kestonsa otteessaan eikä tarvinnut kelloa vilkuilla missään vaiheessa. Minulle ei tullut mieleen oikein mitään mitä tuossa olisi voinut tehdä merkittävästi paremmin.
On kyllä lähellä parasta kotimaista ikinä.
Ehkä ainoa miinus vallanlinnakenaisen leveästä etelän(?) aksentista, joka ei tuntunut luontevalta, miksei voinut vaan puhua normaalilla aksentillaan. Tämäkin toki johtui enemmän minun mielikuvastani hänestä kuin siitä että aksentissa mitään vikaa olisi ollut. Eihän juoni lopulta erityisen tapahtumarikas ole tai paremminkin päähenkilöillä mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumiin, mutta todenperäisyys ja traagisuus toki antavat sen anteeksi.
Korpelan pitäisi voittaa joku oskari tuosta.
 
Tästä huolimatta Francis Ford Coppolan versio Draculasta on parhaita ellei paras Dracula-filmatisointi, ja se saavuttaa loistavasti viktoriaanisen ajan tunnelmia. Erinomainen roolitus, hieno puvustus ja lavastus ja pääosin kirjan rakenteelle uskollinen tarina. Draculan kohdalla on tietysti makuasia onko kyse varsinaisesta rakkaudesta vai pikemminkin pakkomielteestä ja himosta. Kaikki miehethän tarinassa himoitsevat päähenkilöinä olevia naisia tavalla tai toisella. Miesporukankin suojeluhalu on varsin omistavaa Mina Murrayta kohtaan.

Minusta Ford Coppolan versio Draculasta on hienoimman näköistä, mutta heikointa oikeastaan kaikessa muussa. Valtaosa näyttelijäsuorituksista ei uppoa ollenkaan itselleni ja näyttelijäkaarti oli väärä. Minusta kuitenkin oli erittäin väärä tulkinta puhua Stokerin Draculan kohdalla rakkaudesta, kun se oli yksi harvoja tunteita mitä hänellä ei olut. Draculan motiivit kumpusivat mustasta sielusta, eikä siellä ollut kuin vihaa, katkeruutta ja kostoa. Tämä häiritsi minua tuossa elokuvassa eniten ja vaikka olisin tietyllä tapaa Coppolan lähestymisen ostanut, niin tuossa mentiin jo niin sokeri-karkki puolelle, että koko alkuperäinen teos vesittyy. Ja tämän takia se on minusta huono filmatisointi, vaikka siinä ei sinällään elokuvan hirveitä vikoja olekaan. Tämä sama muuten koski elokuvaa "Se", jossa myöskin mentiin kirjan tunnelmasta pieleen ja vaikka siinäkään ei sinällään isoja vikoja ole, niin voiko siitä puhua onnistuneena kirja filmatisointina? Noh, siitä tosin pidin, kuten myös melkein kaikista muista paitsi Coppolan Draculasta. Coppolan Draculasta ei itselläni tule kauhuelokuva mieleen, vaan lähinnä vikrtoriaaninen draama.

Myös Stokerin kirjassa oli lähtökohtaisesti kyse seksistä ja vallasta, joita kumpaakin Dracula käyttää ja edustaa samalla uhkaa aikalaisten jähmeälle maailmanjärjestykselle. Vampyyrin purema on vähän kuin tarttuvan sukupuolitaudin saaminen, siitä ei niin vain selvitä ja sen jälkeen voi olla jo ns. pilalla, eli ei kun vaarnaa rintaan ja menoksi.

Hyvä tulkinta. En ole kuitenkaan itseni kanssa päässyt vielä sinuiksi siitä, että oliko kirjoittajan tarkoitus tuo vai kuten kovin usein tuohon aikaan, pelottavan tarinan rakentaminen. Tulkinta sitten jälkeen päin :)
 

Luke

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lisäksi on tehty elokuvaversioita, jotka eivät takerru kirjan joka detaljiin vaan soveltavat sitä osittain ja taivuttavat alkuperäistekstiä/hahmoa reilusti sen mukaan mitä elokuvallinen ilmaisu vaatii.
Vähän OT:n puolelle menee, mutta Forrest Gump lienee jonkinlainen esimerkki tähän. Tosin kirjan lukemisesta on jo aika pitkä siivu aikaa, jotta ihan tarkkaan muistaisin. Kirjassa monet kohtaukset oli ihan hauskoja, mutta elokuvassa sitten jo silkkaa tykitystä. Yhtenä esimerkkinä vaikka se, miten Forrest värvättiin jefu-joukkueeseen; kirjassa hänet vain bongattiin kadulta, koska FG oli kirjoitettu alkuperäsiversiossa hyvin kookkaaksi hahmoksi. Elokuvassa miehen kokoa ei ylipäätään tuotu esiin, vaan tuo samainen signaus perustui nopeuteen, kun hän juoksi satumalta treenikentän läpi ihan jumalatonta vauhtia.

FG on omasta mielestäni ainoa tapaus, jossa elokuva on onnistunut kirjaa paremmin. Tosin taisin nähdä elokuvan ensin, joka aina vähän vääristää arviota.
 

Merovingi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Blue Jackets
Ikitie tuli katsottua tänään elokuvateatterissa. Suoraan sanoen, en kyllä osaa sanoa yhtään parempaa kotimaista elokuvaa mitä olen ikinä nähnyt. Klassikko jo nyt ja ansaitsee kyllä kasan Jusseja. Karmea vääryys miten tätä ei ole laitettu Oscar-ehdokkaaksi vaan joku Tom of Finland.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Rendel tuli katsottua. Elokuva ei ole niin huono kuin mitä iltapäivälehtien raivokkaat lyttäykset antaisivat ymmärtää, mutta ei se mikään klassikkokaan ole. Onpahan kuitenkin pelinavaus suomalaisten supersankarileffojen saralla. Tosin elokuvan "tulevaisuuden Mikkeli" Gotham-miljöineen, villinä ampuvine asemiehineen ja zacksnyder-tyyppisine sateineen ei ole visuaalisesti erityisesti suomalaista. Eipä tietysti tarvitsekaan olla, eihän Kaurismäen elokuvillakaan ole mitään tekemistä suomalaisuuden tai suomalaisen ympäristön kanssa. Sarjakuvamainen yliampuva ylikorostus kuuluu asiaan, ja visuaalisesti Rendel on yllättävän hyvää jälkeä kun miettii, että budjetti on ollut pieni ja asialla täysi ensikertalainen ohjaaja.

Juonellisesti leffa on kauniisti sanottuna "ottanut vaikutteita" Tuomarin, Batmanin yms. syntytarinoista ja Rendel-hahmo on sitä mitä voikin kuvitella kun 15-vuotias koululainen lukee Spawnia ja vaikuttuu Spawnin maskista ja ulkoasusta. Rendel on periaatteessa Spawn-maskinen Tuomari, joka kokee kovia ja pistää sen jälkeen konnaa kylmäksi kiitettävällä prosentilla.

Raakaa väkivaltaa, psykopaattikonnia Suomesta ja ulkomailta, sadetta, mätkintää ja takautumilla kerrottu syntytarina nykyhetkeen sijoittuvan kostoretken lomassa. Omaperäisyysaste ei ole kummoinen, mutta eipä se sitä ole aina amerikkalaisissa sarjakuvissakaan tai amerikkalaisissa leffoissa. Sopivan napakka kestoltaan, tosin 105 minuutin mitasta trimmaisin vielä kymmenisen minuuttia pois eli muutaman perusmätkinnän lyhentäisin tai leikkaisin pois ja säästäisin paukut loppupuolen käsikähmään.

Kahden tähden leffaksi tämän luokittelisin, vaikka onhan se aina mukavaa katsella valkokankaalta kun fiktionaalinen vigilantti pistää rikollisia kylmäksi silloin kun oikeuslaitos ei sitä halua tehdä ja virkavalta on liian korruptoitunutta puuttuakseen asioihin tai on itse mukana touhuissa (siinähän ei sinänsä mitään epärealistista ole, reaalimaailmassakin on jo tapaus Aarnio).
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Noin tunti sitten rantauduin takaisin tuttuun ja turvalliseen Hervantaan Helsingin-reissulta, olin viisi päivää Rakkautta & Anarkiaa -festareilla ja näin 15 festarielokuvaa (plus kolme Finnkinon normaaliohjelmistosta) ja yhden lyhytelokuvakokoelman.

Juuri edesmenneen Harry Dean Stantonin tähdittämä Lucky veti aika tehokkaasti maton alta, tuli sama fiilis kuin Bowien viimeistä levyä kuunnellessa. HDS taisi tietää kuolevansa ja teki Lucky-elokuvan eräänlaiseksi testamentiksi, aivan kuten Bowie Blackstarin. Leffa kertoo 90-vuotiaasta ateistista kamppailemassa kuolemanpelkonsa kanssa, ja jättää jälkeensä ajatuksia ja lopulta hyvän mielen. Mainio sivurooli David Lynchilta.

The Party on kestoltaan 71 minuuttia, mustavalkoinen, koko elokuvassa on vain seitsemän näyttelijää ja se sijoittuu kokonaan yhteen taloon. Näistä aineksista saatiin aikaan loistava musta komedia, jossa brittiläisen yläluokan kulissit pikkuhiljaa murenevat.

Ranskalaisessa kauhuleffassa Raw nuori kasvissyöjätyttö pakotetaan eläinlääkärikoulun mopokasteessa syömään ensimmäistä kertaa elämässään lihaa, ja sen seurauksena tytölle alkaa kehittyä enenevässä määrin outoja mielihaluja. Pääosanäyttelijät heittäytyvät täysillä rooleihinsa ja tarina nappaa kiinni raivelista eikä hellitä sataan minuuttiin. Jossain näytöksissä uutisoitiin katsojien pyörtyilleen tai juosseen vessaan oksentamaan. Tuohan on tietysti markkinamiesten puhetta, mutta en minä tätä kaikkein herkkänahkaisimmille ja -vatsaisimmille silti suosittelisi.

The Road Movie on dokumenttielokuva, joka on koostettu pelkästään venäläisautojen kojelautakameroiden kuvaamasta ja äänittämästä materiaalista. Viihdyttävä kokoelma outoja, hauskoja ja pelottavia tapahtumia, jotka eivät 67 minuutin keston ansiosta ala maistua puulta.

Ainoa vanhempi leffa, jonka kävin katsomassa, oli George A. Romeron muiston ja Stephen Kingin 70-vuotispäivän kunniaksi näytetty Creepshow, joka on edelleen ehdottomasti yksi parhaista kauhuepisodielokuvista. Tom Atkinsin "That's why God made fathers, babe" naurattaa joka kerta.

Tuo taitaa olla näkemieni leffojen parhaimmisto. Suosittelen lämmöllä jos kohdalle sattuvat.

Linkit elokuvien trailereihin.

EDIT: Niin näin mä Rendelinkin. Se ei järin hyvä ollut, mutta ei myöskään mikään maailman paskin, kuten jotkut arvostelut antavat ymmärtää. Lähinnä vain sataan kertaan nähty ja mielikuvitukseton Punisher/Daredevil/Batman-kopio Frank Miller -mausteella.
 
Viimeksi muokattu:

Buster

Jäsen
Täälläkin Rendel nähty ja itsekin siunaisin juuri ja juuri ehkäpä kahdella tähdellä. Oli tosiaan pirun kaavamainen kaikinpuolin ja mielikuvituksetonta patsastelua. Kuin joku kaveri olisi saanut toteuttaa teininä fantasioimansa elokuvan ja sitten vaan koitettiin parhaansa mukaan piilottaa alhaisia tuotantoarvoja. Jos aivot vielä rullasivat elokuvan kuluessa, niin sitä tietysti mietti kuka tuo Rendel on ja miksi se tota rikollispoppoota metsästää. Se vastaus aukesi kyllä tyylillä. Ei nyt jaksa tämän pidemmin tarttua, tuossa ydin. Taisi olla muuten joku vapaapainija siinä yhdessä taistelukohtauksessa? Oli selvästi ehein ja pisimmät otokset.

Elokuvan loppu muistutti minua jostain isosta Hollywood-klassikosta, mutta kun en jumankekka saa päähäni mitään yksityiskohtia, että voisin etsiä sen elokuvan. Lopussahan Rendel periaatteessa hylkäsi mahdollisuuden tulla enää koskaan onnelliseksi. Mikähän mahtoi olla se elokuva, jossa viimeisessä kohtauksessa jokin iso näyttelijätähti käveli pitkässä kohtauksessa pikkukatua pitkin. Hän käveli kuvaruudussa ylhäältä alas. Jossain vaiheessa sieltä ylhäältä rullasi viereen musta (?) auto ja mies sitten vaihtoi sanasen elokuvan naispääosan kanssa. Mutta keskustelun päätteeksi nainen sai körötellä tiehensä ja mies jatkoi yksikseen tallustelua. Ei tullutkaan odotettu häpy endiä. Sitten tuli lopputekstit.

EDIT: Kolmannessa miehessä oli vähän samanlainen, mutta mielestäni oli kyllä väreissä. Tai sitten on muisti todella pahasti vääristänyt kaiken mahdollisen.
 
Viimeksi muokattu:

Histo

Jäsen
Elokuvan loppu muistutti minua jostain isosta Hollywood-klassikosta, mutta kun en jumankekka saa päähäni mitään yksityiskohtia, että voisin etsiä sen elokuvan. Lopussahan Rendel periaatteessa hylkäsi mahdollisuuden tulla enää koskaan onnelliseksi. Mikähän mahtoi olla se elokuva, jossa viimeisessä kohtauksessa jokin iso näyttelijätähti käveli pitkässä kohtauksessa pikkukatua pitkin. Hän käveli kuvaruudussa ylhäältä alas. Jossain vaiheessa sieltä ylhäältä rullasi viereen musta (?) auto ja mies sitten vaihtoi sanasen elokuvan naispääosan kanssa. Mutta keskustelun päätteeksi nainen sai körötellä tiehensä ja mies jatkoi yksikseen tallustelua. Ei tullutkaan odotettu häpy endiä. Sitten tuli lopputekstit.

EDIT: Kolmannessa miehessä oli vähän samanlainen, mutta mielestäni oli kyllä väreissä. Tai sitten on muisti todella pahasti vääristänyt kaiken mahdollisen.
Robert Altmanin ohjaama loistava Marlowe-tarina "Pitkät jäähyväiset" (1973). Loppu on käänteisesti identtinen Kolmannen miehen kanssa.

Niin, olenhan minäkin Rendelin katsonut. Mulle oli henkilökohtaisesti hankala päästä yli taustatarinan merkittävimmästä kohtauksesta
ja lapsen ampumisesta lähikuvassa (joka on spoilattu useassa arvostelussa). Jäin miettimään, miksi se oli haluttu elokuvassa näyttää. Tekijät halusivat kovan tunnereaktion varmaan päähenkilön tueksi, mutta koin enemmän suuttumisreaktiota tekijöitä kohtaan kuin tarinan pahiksia. Amerikkalaisia elokuvia katsomalla kun oppii, että kaikkein ilkeimpiä kuvia ei näytetä.

Tyylikästä kuvausta ja paljon toimintaa kestoon nähden, mutta pahojen osalta jäin kaipaamaan laatua (tämän tyylilajin edustajissa pahikset kun kantavat leffan). Onnismaa oli puisevan teatraalinen ilmaisussaan ja Rusisen pääkonna jäi ikävän yksiuloitteiseksi psykopaatiksi. Katsojamäärillä mitaten leffa oli viikonlopun kuudenneksi katsotuin (kaksi muuta ensi-iltaa Kingsman ja LEGO keräsivät molemmat seitsemän kertaa enemmän katsojia), joka lienee vähintään kohtalainen saavutus. Kotimaan kankailla tulos jäänee muutamiin kymmeniin tuhansiin eli tekijät katsovat ulkomaiden suuntaan.
 
Viimeksi muokattu:

Buster

Jäsen
Robert Altmanin ohjaama loistava Marlowe-tarina "Pitkät jäähyväiset" (1973). Loppu on käänteisesti identtinen Kolmannen miehen kanssa.
Kyllä, tämä se oli. Kiitos. Olihan tuo leffa Kolmannen miehen "referenced in" osiossakin IMDB:ssä, mutta näköjään kun selasin sen osion pikaisesti läpi, niin jotenkin pääsi lipsahtamaan.

Saksalainen elokuva Victoria (2015) oli hyvinkin positiivinen kokemus. Vähän yli kahden tunnin elokuva, joka sijoittuu yhteen yöhön Berliinissä. Yhdellä otoksella purkitettu huolimatta useampaan kertaan vaihtuvista lokaatioista ja tuon lisäksi näyttelijätkin joutui improvisoimaan dialogiaan. Ehkä eniten yllätti, että kyseessä oli oikeasti ihan kiehtova tarina. Alkaa Ennen keskiyötä -henkisesti ja siitä elokuva päätyy pienimuotoiseksi trilleriksi. Vaikka elokuvan kannessakin seisoo slogan "one night, one city, one take", niin tässä on tosiaan muutakin nautittavaa kuin tuolle tekniselle puolelle onanointi.

Patersonia ja I, Daniel Blakea tuskin tarvitsee edes hehkuttaa. Nekin tuli tässä hiljattain katseltua. Ensimmäinen on jo siitäkin syystä hauska ja mielenkiintoinen tapaus, että sitä odottaa jatkuvasti jotain dramaattista tapahtuvaksi. Mutta kyse onkin vain arkirutiineihin jämähtäneestä pariskunnasta, jotka hyväksyvät toisensa puutteineen kaikkineen. Hirveästi enempää en tuosta saanut irti. Jossain määrin jopa outoa, että seurasin elokuvan suurinpiirtein istuen ihan sohvan reunalla jännittyneenä ja lumoutuneena.
 

Buster

Jäsen
Pitänee muuten hehkuttaa ja mainostaa, että 9. lokakuuta Yle Areenaan rävähtää tarjolle mestarikoomikko Jacques Tatin koko tuotanto. Tuosta puuttuu vain kaksi Tatin varhaisinta lyhytelokuvaa, joista kopioita ei ole säilynyt, sekä pari pitkää elokuvaa, joissa Tati tekee vierasroolin. Settiin sisältyy myös Tatin käsikirjoitukseen perustuva animaatio Illusionisti, joka on katsottavissa vain kuukauden kun muut ovat tarjolla vuoden loppuun asti.

Tässä vielä linkki Ylen nettisivujen artikkeliin asiaa koskien.

Teemalta tuli muutenkin aika kovaa settiä taas elokuvien muodossa. Fritz Langin M ja Tohtori Mabuse-sarja. Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumi. Fassbinderin Maria Braunin avioliitto. Kyllä kelpaa.
 
Viimeksi muokattu:

Buster

Jäsen
Tässä muuten karua faktaa miksi leffaliput maksaa mitä maksaa, ei sinällään uutta tietoa mutta muutamia uusia pointteja ainakin mulle.
Jopa 17,50 euroa leffalipusta – Koska vuonna 2006 Suomessa tapahtui ”klassisen huono” yrityskauppa | Uusi Suomi

_
Ja sitten sama taho vastaa melko pitkälti myös elokuvien levityksestä tässä maassa, esimerkiksi aikalailla poikkeuksetta taitaa isot kotimaiset levitellä. Toki onhan siellä Nordisk ja varmaan sitten vielä jotain pienempiä toimijoita. Meinaan täälläkin peräkylillä on tuo lippujen hinta noussut, enkä millään jaksa uskoa sen nousseen vain siksi, että paikalliset toimijat haluaisivat isomman siivun. Tai onhan sekin tietysti mahdollista, mutta kun yleensä saa aika rennosti ja leveästi istuskella noissa näytöksissä kun eivät ole läheskään täynnä. Ei se kävijämäärä ainakaan hintoja nostamalla lisäänny. Loppuu kyllä omakin elokuvissa käynti siinä kohtaa kun lipusta joutuu uuden DVD-leffan verran maksamaan. Siinä jää ahneilta saamatta sitten minun useamman kymmenen käynnin tulot per. vuosi. Toki kovin kolaus siitä menee valitettavasti näille ruohonjuuritoimijoille, eikä sinne ruokaketjun yläpäähän.
 
Viimeksi muokattu:

Buster

Jäsen
Tinseltownin "perinteet" voimissaan. Säästetään vielä sen verta klikkauksia, ettei Jennifer Lawrencea jutussa mainita. Rose McGowan ja Ashley Judd kyllä: Decades of Sexual Harassment Accusations Against Harvey Weinstein - The New York Times

Tänään päässee myös selvittelemään, että oliko se Deckard replikantti vai ei. Ford toki sanoi yhdessä katsomassani ennakkohaastattelussa, ettei elokuva juurikaan vastaa ekan osan jättämiin kysymyksiin. Toki miehen huumorintaju ja viskimaku on sen verta kuivaa, ettei tohon liikaa painoarvoa kannata kasailla. Itse toki lähden etunenässä katsomaan Denis Villeneuven elokuvaa ja ylipäänsä Blade Runnerin tunnustan nähneeni toistaiseksi vain kerran. Jos joku tv-kanava on hereillä ja tämän pistää tässä lähiaikoina tulemaan töllöstä, niin varmasti tulee uudelleen verestettyä ja terästettyä muistoja.

Kaipa myös tuo Yösyöttö tulee katseltua kun ei täällä muutenkaan Finnkinon teatterita ole. Oikein usko täysin kumpaakaan tuossa julkisessa nokittelussa. Hyvähän se on vääntää kun nuo elokuvien hinnatkin on salaisia. Niitä ei ole kai missään kenenkään toimesta taidettu koskaan kummemmin availla? Jotain hämärää ja hyvin suurpiirteistä kolmannen käden tietoa lähinnä saanut kun joskus kysynyt.

EDIT: Lisätään nyt vielä, että onhan tuo toki melko päivänvaloa kestämätöntä touhua, että Finnkino markkina-asemallaan rellestäen yrittää saada näyttää samoja elokuvia muita "kilpailijoita" halvemmalla. Kunnon rockefelleröintiä. Onneksi nuo Finnkinon teatterit taitaa myös sijaita järjestäinsä niin isoilla paikkakunnilla, että katsojat pääsevät Yösyöttönsä katsomaan. Sen puoleen ei varmaan Nordiskillekään mitään ihmeellisempiä tappioita näin tietämättömänä mutuillen tule.
 
Viimeksi muokattu:

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Finnkino on harrastanut aika sanelupolitiikkaa lipputulojen jaon kanssa, kuten muidenkin juvitettävien kustannusten kanssa kuten mainoskulujen, teatterien saneerauksien kanssa... Mutta silti vaikka taustoja tunnenkin, suhtaudun Selinin puheisiin pienin varauksin myös.
En lähde myöskään hintoja avaamaan tai muuta, koska ns kusee omiin nilkkoihin mahdollisesti.
 

Histo

Jäsen
Ja sitten sama taho vastaa melko pitkälti myös elokuvien levityksestä tässä maassa, esimerkiksi aikalailla poikkeuksetta taitaa isot kotimaiset levitellä. Toki onhan siellä Nordisk ja varmaan sitten vielä jotain pienempiä toimijoita. Meinaan täälläkin peräkylillä on tuo lippujen hinta noussut, enkä millään jaksa uskoa sen nousseen vain siksi, että paikalliset toimijat haluaisivat isomman siivun.
Nordisk Film on suurin kotimaisten elokuvien levittäjä (katalogissa myös ulkomaisia elokuvia), mutta myös Finnkinon teatterilevitys, SF Studios ja Disneyn Suomen-osasto (Risto Räppääjät esim.) tuovat vuosittain kotimaisia elokuvia ensi-iltoihin. Lisäksi isoksi levitysyhtiöksi voidaan laskea Cinema Mondo, joka keskittyy art house-leffoihin ja ei-angloamerikkalaisiin nimikkeisiin. Pienempiä levitysyhtiöitä on liuta, mutta isoilla on uusi leffa tulossa ensi-iltaan lähes viikottain.

Jutun juju on: jos Finnkinon elokuvateatteripuoli (se, joka riitaantui Nordiskin kanssa) ei ota jotain ulkomaista elokuvaa ohjelmistoonsa, sitä ei kannata tuoda Suomeen, koska voittoa on mahdotonta saada. Tässä mielessä Finnkinolla on määräävä asema sen suhteen, millaisia elokuvia suomalaiset pääsevät katsomaan.
 

Taksari

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, KPC.
Tuli tänään käytyä katsomassa Blade Runner 2049 ja voi pojat, että oli hyvä leffa!

Visuaalisesti ja äänimaailmallisesti menee ehdottomasti tämän vuoden leffoista ykköseksi, ehkä pidemmältä ajaltakin. Tarina oli uskollinen alkuperäiselle elokuvalle ja kertoi uuden tarinan samoilla viboilla. Ryan Gosling oli erinomainen pääroolissa eikä oikeastaan heikkoja roolisuorituksia omasta mielestäni ollut ollenkaan.

Scifileffat on aina iskenyt ja siksi oli ilo nähdä näin hyvä leffa siinä luokassa.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Uusin Blade Runner oli kauniisti ja hienosti kuvattu ja lavastettu, äänimaailmakin oli ok. Mutta sinänsä täysin tarpeeton jatko-osa klassikolle. Ei mitään erityistä vikaa ja varmasti ihan aidosta kiinnostuksesta syntynyt eikä vain kylmästä rahastuksen tarpeesta, mutta ylipitkä ja venytetty tarina ei tuonut mitään lisäarvoa alkuperäisen Blade Runnerin maailmaan eikä sisältö tuonut myöskään mitään uutta. 3/5 tähteä lähinnä Roger Deakinsin kuvauksen ja linjakkaan lavastuksen siivittämänä, muuten olisi voinut antaa 2-2,5/5 tähteä.

164 minuuttia on myös aivan älytön mitta näin simppelille juonelle ja ennalta-arvattaville käänteille. Alkuperäinen klassikko selvisi yli 50 minuuttia lyhyemmällä mitalla ja ehkä se on siksikin klassikko, että siitä oli karsittu turhat rönsyt ja venytykset pois.
 

Buster

Jäsen
Minä olen tuon uuden Blade Runnerin kahdesti katsonut. Ekalla kerralla stressipäivän jälkeen myöhäisnäytökseen ja en itse ainakaan pysynyt riittävän hyvin elokuvan kanssa kärryillä. Oli shokki, ettei elokuva ollut ollenkaan ekan osan kaltainen ja sitten odotin sen parisen tuntia Harrison Fordia. Eihän tätä jatkoa oikein voi film noiriksi nimittää kuten ykköstä? Jäätävän komea leffa, mutta muuten täyttä tuubaa. Liian hidas tempo ja liikaa löysää, ei kunnolla draamaa, ei toimintaa. Ei voi samaistua keneenkään ja maailmassa on niin pirusti avointa backstorya johon vain viitataan ohimennen. Ihan kuin tuotantoyhtiöllä olisi jo maailmaa laajentavia elokuvia suunnitteilla ja sormet valmiina napeilla syöksemään produktiot käyntiin.

Oli aivan pakko käydä toisenkin kerran. Ensin katsoin Warner Brosin youtubetililtä nuo kolme lyhytelokuvaa, jotka sijoittuvat aikaan ennen tämän 2049-elokuvan tapahtumia. Sitten luin netistä uudelleen tuon elokuvan alussa esiintyvän tekstin, joka valottaa alkuperäisen elokuvan 2019 Los Angelesin ja 2049 Los Angelesin välisen ajanjakson tapahtumat. Aina kun leffassa tulee ruudun täydeltä alkutekstiä ja se pitäisi kyetä rajatussa ajassa paitsi lukemaan, myös sisäistämään, niin minä ainakin menen puolipaniikkiin. Sitten tulee vielä pikaluettua varmuuden vuoksi sekä se natiiviteksti että alhaalla vilkkuva tekstitys, joten näin tulee varmistettua ettei ainakaan ehdi ymmärtää lukemaansa. Tuo alustus kuitenkin oli kuitenkin melko tärkeä ja siihen tulee aika montaa elokuvassa nähtävän tapahtuman syytä ja käyttäytymistä peilattua.

Mutta joo, elokuvan visuaalisuus ja sen yksityiskohdat räjähtävät ulos kaikilta mitta-asteikoilta. Naturalismin mestari Roger Deakins saa täydellä varmuudella 14 Oscar-ehdokkuutensa ja voittokin on hyvin todennäköinen. Muutenkin tulee juhlimaan helmikuussa teknisellä puolella. Huikean nättiä ja nyt tuo Blade Runnerin maailma oli erehtymättömällä tavalla luotu meidän tuntemamme maailman päälle, realismi pursusi ulos ennennäkemättömässä mittakaavassa tälläisen sci-fin saralla. Joka paikassa oli paljon tilaa ja myös nähtävää. Las Vegasin klubikohtaus nosti muuten kaikessa surrealistisuudessaan karvat pystyyn.

Juonesta ja sen yksityiskohdista, sekä hahmojen tunteista voisi keskustella ja kirjoitella lähes loputtomiin. Se on toki elokuvasta sanottava, että odotin jonkinlaista taide-elokuvan ja blockbusterin sekoitusta. Blockbusteria tässä on hyvin vähän. Dialogiin ja hahmojen olemukseen piilotetaan valtavasti merkityksiä ja ajatuksia katsojan ongittavaksi. Lähes 3 tuntia on aika perkeleen pitkä aika pysyä täysin keskittyneenä. Vaikka elokuva on pitkä ja vaikuttaa hitaalta, niin joka kohdassa kuitenkin tapahtuu jotain merkittävää, vaikkakin ehkä pientä. Toki en mä tätä kympiksi imdb:ssä laittanut, mutta ysiksi sen arvosanan lopulta nostin seiskasta. Tähdissä viisi ja lopulta tykkäsin hyvinkin paljon.

Ei tuo Yösyöttökään pöllömpi ollut. Hyvä yleisö buustaa aina komedian ihan uudelle tasolle. Toki ei tuo toiselle katsomiskerralle tarjoa enää yhtään mitään. Mutta parempi kuin trailerista olisi voinut kuvitella. Ratsasti perinteisillä Suomi-komedian keinoilla. Tai no skippasi pissat ja kakat, mutta väärinymmärrystä, valheita ja ilmehtimistä. Kantava idea oli myös päähahmon ajatusten kuuleminen ja sille nauraminen, miten nuo ajatukset miehen logiikan kautta muotoutuivat ihan erityyppiseksi ulosanniksi. - Tartteksä apua? - Joo, hitto mä oon ihan nesteessä, apua, auta - Öööö, en mä mitään tartte. - Ei, hemmetti, älä mene
 
Viimeksi muokattu:

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Onko mahdettu jo mainita täällä. Netflixiltä löytyvä Sicario pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. En toki leffalta paljoa odottanut kun leffa on jostain syystä päässyt aikanaan täysin ohi mun tutkan joten ennakkotiedot ja siten odotukset leffasta olivat miltei nollaluokkaa.

Jos on tullut Narcos jo katsottua ja siitä pidettyä, niin eiköhän tämäkin uppoa. Antaisin 3.5, ehkä jopa neljä tähteä viidestä.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kaurismäen Toivon tuolla puolen oli hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa. Akilla on kyllä huikea tatsi hahmoihin, kuviin, tunnelmiin ja musiikin käyttöön. Täyden kympin suoritus siltä osin.
Mutta aihe oli mulle ehkä vähän liiankin kantaaottava, oikein alleviivatusti tarinoidaan Suomesta ja suomalaisista jotka ovat olleet itsekin sodan aikana pakolaisena joten siksi tullaan tänne. Siihen vielä Kaurismäkeläisten ravintolamiljöön ulkopuolelta muut suomalaiset kännissä nälvimässä, lyömässä ja tappamassa pakolaisia.
No se siitä aiheesta mutta elokuvallisesti pirun priimaa, musat dumari, poutahaukat ja kaikki toimii erinomaisesti.
Jos haetaan vielä moitteita niin onhan tuo sinällään kyllä toimiva ravintolamiljöö nähty moneen kertaa Akin leffoissa. Toistaa itseään, mutta hyvin. Vahva Kaurismäki-leffa 4- / 5 pisteiden valossa.


The Founder
toimii hyvin laadukkaana doku-draamaana, itselle tuo Mäkkärin historia ei ollut kovin tuttu joten siltäkin osin mielenkiintoinen tarina. Michael Keaton on elokuvan tähti, loistorooli yhdeltä kasarisuosikiltani, on päässyt lähivuosina hienoihin rooleihin jälleen ja energinen tyyli ja karisma sopii juuri tälläiseen menestyvän röyhkeän amerikkalaisen rooliin.
Kuvaus on aika kliseistäkin amerikkalaista draamaa, mutta ihan laadukkaasti toteutettu ajan kuvaa eikä menty siitä mistää aita on matalin. Nautin elokuvasta ja hyvää tosiperäistä viihdettä 3 ½ / 5.

_
 
Viimeksi muokattu:

Varmaan pitäisi itselläkin käydä toisen kerran katsomassa. En totta puhuen oikein tiedä, että pidinkö elokuvasta vai en. Visuaalisesti leffa oli odotetusti eivan priimaa ja maailma oli yhtä paskaa kuin ykkösessäkin. Paskalla tarkoitan, että vaikka onkin huipputeknologiaa joka paikassa, niin ei kaikki ole siistiä ja aivan ihqua. Äänet olivat myös jatkuvasti mahtavia..

Mutta tuo olekuvan hitaus.. tai oikeammin nyt liikaa spoilaamatta jotenkin minulla jäi harmittamaan, että erittäin mielenkiintoisista hahmoista ei otettu kaikkea irti. Täytyy tosin jatkaa jutustelua jonkin ajan päästä vasta oikeasti (jos muistaa), että ei tule pilattua ihmisiltä elokuvaa.

Hyvä tai ei, niin kannattaa tutustua!
 
Tuli katsottua tämmöinen dokkari:
Ice Guardians (2016) - IMDb

Ice guardians oli pro-lätkätappelu dokkari ja teki tehtävänsä. Itse jäin melkein kaipaamaan lätkätappeluita ns. vanhaan malliin. Nyt en tarkoita niin vanhaan malliin, kun p-amerikassa oltiin täysiä sekopäitä vaan siihen enforcer malliin, millä tappeluita puolustetaan.

Noh, nuo ajat eivät ole ihan heti tulossa takaisin. Nyt tuntuu entistä paremmalta, kun joku saa törkyniitistä kunnon pelikiellon.

Vaan vaikka tämä ei aiheen ketju olekaan, niin dokkari ei antanut vastausta siihen, miksi kahden enforcerin piti tapella, jos joku muu törkyili. Monet noista puhuivat siitä, että kävivät pieksemässä sen törkyilijän tai idiootin vaan jossain vaiheessa se kääntyi siihen enforcereiden kilpaan keskenään. Olihan ennen vanhaankin kovat jätkät vastakkain, mutta silloin sai monesti se päähän taklaajakin selkään ensin. Osaisiko joku selittää minulle sen ehkäisevän logiikan vaikka yveellä?
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Uusin Blade Runner oli kauniisti ja hienosti kuvattu ja lavastettu, äänimaailmakin oli ok. Mutta sinänsä täysin tarpeeton jatko-osa klassikolle. Ei mitään erityistä vikaa ja varmasti ihan aidosta kiinnostuksesta syntynyt eikä vain kylmästä rahastuksen tarpeesta, mutta ylipitkä ja venytetty tarina ei tuonut mitään lisäarvoa alkuperäisen Blade Runnerin maailmaan eikä sisältö tuonut myöskään mitään uutta. 3/5 tähteä lähinnä Roger Deakinsin kuvauksen ja linjakkaan lavastuksen siivittämänä, muuten olisi voinut antaa 2-2,5/5 tähteä.

164 minuuttia on myös aivan älytön mitta näin simppelille juonelle ja ennalta-arvattaville käänteille. Alkuperäinen klassikko selvisi yli 50 minuuttia lyhyemmällä mitalla ja ehkä se on siksikin klassikko, että siitä oli karsittu turhat rönsyt ja venytykset pois.

Jännä miten eri tavalla saman elokuvan voi nähdä. Tarpeettomuuden sijaan näin elokuvassa paluun maailmaan, jonne olen kaivannut monesti ennenkin. Jatko-osanimikettä tietenkin pelkäsin, mutta tämähän toimi vallan mainiosti omana itsenäisenä osanaan, vaikka juonet osittain limittyivätkin kasarileffan kanssa.

En edes muista milloin viimeksi olisin poistunut leffateatterista ajatellen nähneeni takuuvarman iättömän klassikon, mutta tänään sellainen fiilis oli kun vähän unenomaisissa tunnelmista asteli päivänäytöksestä kylmään ulkoilmaan. Elokuvassa oli kaikki kohdallaan - kuvasto, ohjaus kokonaisuudessaan, näyttely, vähäeleisyydessään täyteen pakattu juoni tuikitärkeine teemoineen, toiminnan elokuvan mittakaavassa lyhyet, mutta hengästyttävät pärskähdykset. Äänimaailma täytyy mainita vielä erikseen. Ei helvetti miten siistiä oli lähteä lentävän auton kyydissä sysisynkkään sateiseen kaupunkiin jäätävien töräysten saattelemana.

Tässä elokuvassa ei tingitty mistään. Juuri oikealla tavalla haistatettiin paskat nykyajan totaalisen keskittymiskyvyttömälle kännykkäsukupolvelle ja kerrottiin tarina niin kuin se pitää kertoa, blockbuster-elementtejä mukaan pakottamatta. Tämä oli sellainen elokuva, jonka esimerkiksi Christopher Nolan varmaan haluaisi tehdä jos uskaltaisi.

5/5, eikä tarvinnut uhrata arvostelulle yhtään ajatustakaan, toisin kuin elokuvalle itselleen. Huikeaa.
 
Viimeksi muokattu:

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
5/5, eikä tarvinnut uhrata arvostelulle yhtään ajatustakaan, toisin kuin elokuvalle itselleen. Huikeaa.

Se on juuri näin. Scifin omaleimaisin leffa sai arvoisensa seuraajan, joka loistaa nykytuotantojen actionsilpun keskellä kuin kukka lehmänpaskassa. Goslingin näyttelystä tuskastuneille vertailukohdaksi Fordin yhden ilmeen työskentely alkuperäisessä sekä Reevesin pökkelöys Matrixissa. Hyvin maistuivat teokset siitä huolimatta ja ovat kestäneet aikaa.

Minulle tuli leffassa ensi sekunneista olo kuin olisi pitkältä matkalta tullut kotiin. Kielten sekamelska, ihmisahtaus, jatkuvat sateet...ihan kuin ennenkin. Ja se rauhallinen kerronnan hitaus. Tarkovskimainen hitaus. Ole läsnä tässä hetkessä.

Loppuasetelma kovasti viittaa siihen ettei kaikki ollut tässä. Toivottavasti tekijät kestävät kasvaneet paineet.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös