Jatkoajan leffakerho

[Vanha Len]

No eipä kyllä mennyt taistelutovereiden edelle. Liekkö sellaista pätkää enää edes tulee joka menisi.

No tämäpä onkin suuri kysymys. Niin täydellinen sarja kaikkinensa, että vaikea kuvitella tulevan jotain parempaa. Ärsyttää vaan kun itse vertaa kaikkia sotatekeleitä tuohon. Siis tokan ison rähinän.

 

[Buster]

Edellinen katsomani sotaelokuva oli Hacksaw ridge ja se oli niin surkea (subjektiivinen mielipide), että pahaa teki. Jos joku on katsonut sen ja Dundirkin, niin miten vertailisitte näitä kahta teosta?

Kuten ylempänä todettiin, niin nämä kaksi on rajusti erilaisia. Dunkirk keskittyy kuvaamaan kyseisen rannan evakuointia siihen osallistuneiden brittien näkökulmasta. Näitä näkökulmia on kolme. Sotilaat rannalla ja meressä, ne harvat lentäjät jotka osallistuivat suojaamaan evakuointia, sekä evakuoinnissa auttaneet brittiläiset siviilit aluksineen. Muutamat, hyvin kasvottomiksi jäävät hahmot on valittu edustamaan näitä ihmismassoja. Elokuva ei siis oikeastaan keskity mihinkään yksittäiseen hahmoon.

Tarinansa Dunkirk kertoo lähes yksinomaan pelkän toiminnan ja yksityiskohtien kautta. Sotilaat ovat vain ihmisiä, jotka haluavat jäädä henkiin. Kukaan ei nouse missään mielessä muiden yläpuolelle. Tarinassa ei ole sankareita, ei pelkureita. Ehkä jossain määrin lopuksi juhlistetaan brittiläistä periksiantamattomuutta, mutta eiköhän se ole ihan ansaittua. Ja niinhän siinä oikeastikin kävi, että Churchill muutti historian suurimman sotatappion kansan mielissä moraaliseksi voitoksi. Elokuvaa voisi väittää jossain määrin jopa dokumentaariseksi. Se vain kuvaa tuon suuren tapahtuman eri brittiläisnäkökulmista pyrkien vangitsemaan läsnä olleiden tunteet ja ajatukset. Ei ole oikeastaan edes varsinaisesti mitään tarinaa perinteisessä mielessä. Suoraan hypätään keskelle itse tapahtumaa, koko ajan tapahtuu jossain jotain jännää, eikä missään vaiheessa kokoonnuta iltahämärässä nuotion ympärille kertomaan, että minkälaisen elämän on kukin sotilas jättänyt taakseen. Tässä kun ei ole kyse yksittäisistä ihmisistä, vaan kokonaisuudesta.

Hacksaw Ridgen olen kolmasti nähnyt ja joka kerralla pitänyt siitä tasaisesti. Ehkä jopa ripauksen aina enemmän. Se keskittyy kertomaan yhden miehen uskomattoman sankaritarinan ja on ehtaa Hollywoodia tarinankerronnaltaan. Toki kyllähän tuollainen kaveri, jossain mielessä jopa 1900-luvun Jean D'Arc (?) oman tarinansa ansaitseekin. Siinä oli myös hyvinkin selkeää katsojan manipulaatiota läsnä, mutta en minä sitä vastaan ole silloin kun se tehdään hyvin ja tarina sen ansaitsee. Dunkirk oli ehkä tällä osastolla hieman hienovaraisempi.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Kuten ylempänä todettiin, niin nämä kaksi on rajusti erilaisia.

Tämä jo riittää kallistamaan vaakakupin siihen suuntaan, että pitänee käydä katsomassa :)

Kiitos tarkemmasta kuvauksesta noin muutenkin.

 

[axe]

Oliskohan ollut eka kerta, kun omalla rahalla kävin katsomassa ensi-illassa olevan leffan koska halusin niin. Dark Tower - Musta torni käytiin tsekkaamassa ekojen joukossa ja ja ja... Halusin tykätä siitä enemmän kuin tykkäsin. Ei se umpipaska ole, mutta, no, ei se ole hyväkään. Kirjasarjan tuntijana pysyi nyt sentään kärryillä että mitä mikäkin on, mutta toista saattaa olla niillä, jotka eivät kirjoista ole kuulleet tai eivät tiedä mitä ne sisältää. Silloin tuo leffa on korkeintaan outo. Asioita tapahtuu outojen hahmojen kesken oudoissa paikoissa, silti kaikki tietää koko ajan miten hommassa käy, ja sitten niin käy. No tuskin monikaan ei-Kingiläinen käy edes katsomassa, että tuskin niiden takia tarvii yöuniaan menettää.

Isot roolit oli ihan kakkoja. Elba Rolandina oli juuri niin omituinen valinta kuin etukäteen pelättiinkin. Ei se vaan ole Roland, se on joku muu sinänsä kelpo pyssysankari, mutta ei Roland. Ilmeisesti tekijätkin olivat sen tajunneet jossain vaiheessa, kun olivat tehneet kahdeksan kirjan päähenkilöstä puolentoista tunnin leffan sivuhenkilön. McConaugheyn man-in-blackissä ei ollut mitään minkäänlaista tunnetta herättävää. Se nyt oli pahis, joka pystyi tappamaan tuosta vaan ja tappoikin. Big deal. Eihän se nyt mikään maailman pelottavin hahmo alunperinkään ole, mutta tässä se taisi yrittää olla mutta ei vaan ollut. Jake sentään oli ihan hyvä poitsu.

Kyllä tuon nyt ihan katsoo, jos Mustasta tornista pitää. Mutta jotenkin tämä vertautuu vähän niin kuin siihen kirjojen lisäosaan Tuulen avaimeen kuin varsinaiseen kirjasarjaan. Ihan kiva joo, mutta ilmankin oltaisiin sittenkin pärjätty. OIikeastaan tuo aiemmin mainittu on se pahin asia: koko leffa ei kirvota kyllä oikein mitään tunnetta ihmisestä irti. Tälläisenään hyvä, että oli lyhyt leffa... mutta olisiko se ollut parempi, jos olisi ollut pidempi ja paremmin taustoitettu?

Näin sentään Patrik Laineen Plevnassa elokuvan jälkeen.

 

[Musta Nuoli]

Olen pitkälti samoilla linjoilla kuin @arvee. Tunne puuttui Mustasta Tornista, ja simppeli tarina miehestä, pojasta ja pahiksesta jäi jotenkin typistetyn oloiseksi. Minäkin usein toivon nykyleffojen pituuksien olevan lyhyempiä mutta tämä olisi kaivannut jokusen lisäminuutin laajentamaan ja taustoittamaan avainkohtauksia.

Idris Elban kohdalla ihonväri ei minua lopulta haitannut vaikka olen mieltänyt ja miellän Rolandin kirjojen antaman mielikuvan perusteella ihan toisennäköiseksi eli Clint Eastwoodin näköiseksi vanhemmaksi mieheksi. Ihan hyvin Elba veti, mutta todella statistiksi Roland jäi omassa tarinassaan. Mustiin pukeutunut mies ei myöskään juuri hetkauttanut. Jake Chambersin esittäjän ansiosta elokuva kuitenkin rullasi maaliin asti ja nuorukainen piti paketin kasassa.

Noin kahden tähden elokuvakokemus ei ollut pelkäämäni floppi, mutta ei myöskään kovin kummoinen kokonaisuus. Tämä oli lähinnä vaisu häivähdys siitä, mitä kaikkea Mustan tornin tarinoihin sisältyy.

Rolandilla oli muuten ehkäpä maailmanennätys vakavasta infektiosta toipumisessa: pikku tovi sairaalassa, vähän antibiootteja ja kipulääkettä huiviin ja ei kun taas menoksi. Kanyylineulatkin voi vain kiskoa miehekkäästi suonista irti ja häipyä. Viimeksi kun minä jouduin antibiootteja ottamaan niin siinä tarvittiin 20 päivän kuuri, mutta minä en toki olekaan Revolverimies.

 

[Numero66]

Enpä tuota leffaa ole nähnyt, mutta IS:llä myös oli melkoisen murskaava arvostelu:

Stephen Kingin kirjasarjaan perustuva elokuva ei vakuuta.
Kuten Steven Kingin kahdeksanosaisen fantasiaromaanien sarjan lukeneet jo tietävät, universumissa on lukemattomia rinnakkaismaailmoja. Niitä kaikkia suojelee alati vaanivilta pimeyden voimilta mahtava musta torni, jota kutsutaan...öh, Mustaksi torniksi.

Kun 11-vuotias Jake-poika (Tom Taylor) uniensa johdattamana löytää portaalin Mid-Worldiksi kutsuttuun rinnakkaismaailmaan, hän tajuaa pian olevansa ainoa, joka voi estää Mustapukuista Miestä (Matthew McConaughey) tuhoamasta Mustaa tornia ja koko maailmankaikkeutta. Kumppanikseen vaaralliseen tehtävään Jake saa mustan Revolverisankarin (Idriss Elba).

Saattaahan olla, että johonkin rinnakkaismaailmaan pykätty torni pitää meidänkin maailmamme koossa. Mutta sellaista tornia ei universumista löydy, joka pitäisi koossa Nikolaj Arcelin ohjaaman Musta torni -elokuvan.

Tässä elokuvassa ei toimi kerrassaan mikään. Sen tarina on toivoton sekasotku, jota vain tahattoman koomiset käänteet hetkittäin piristävät. Sen henkilöt ovat käveleviä kliseitä, joita edes Elban ja McConaugheyn tasoiset näyttelijät eivät saa hengittämään. Katastrofin kruunaavat surkeat erikoistehosteet, jollaisia ei uskoisi nykypäivänä näkevänsä.

Tiettävästi elokuvan jatkoksi on suunniteltu kokonaista tv-sarjaa, jonka pitäisi valmistua ensi vuonna. Toivottavasti sellainen toteutuu vain jossain rinnakkaismaailmassa.

 

[Mikke73]

Enpä tuota leffaa ole nähnyt, mutta IS:llä myös oli melkoisen murskaava arvostelu:

Kun leffa on tarkoitettu niille jotka ainakin jossain määrin tuntevat kirjojen maailman, niin en paljonkaan laittaisi painoarvoa arvostelulle jossa edes Stephen Kingin nimeä ei osata kirjoittaa oikein, saati sitten pääosanesittäjän... Eihän tuo leffa nyt lähellekään sitä ole mitä odotettiin ja toivottiin, mutta Poussun arvostelu on kyllä yhtä surkea kuin ko. leffa hänen mielestään.

 

[vastaantulija]

Eipä yllätä, että Dark Tower on saanut vaatimattoman vastaanoton. Ylipäänsä ihmetyttää, että Kingin kirjoista on niin vähän pystytty tekemään mitään hyvää elokuvien muodossa.

Samaa ihmetellyt aina. Tuntuu, että kaikista Kingin kirjoituksista täytyy vaan väkisin hutaista mahdollisimman halvalla jotakin. Luotetaan, että pelkkä Kingin nimi myy, mutta tämä kyseinen heikkojen filmatisointien maine on jo hankittu, ja verottaa suuren osan katsojakunnasta pois. Itse kuulun sitten siihen porukkaan, jonka on vaan pakko nähdä nämä kaikki, vaikka tietää jo pettyvänsä. Yritän ajatella niitä jonkinlaisina kunnianosoituksina vaan tälle yhdelle aikamme menestyksekkäimmälle kirjailijalle. Täytyihän nyt siis myös Dark Tower käydä katsomassa. Tässähän oli lähtökohdat jo ihan toivottomat, kun ei puhuta yhdestä kirjasta, vaan aika massiivisesta kirjasarjasta. No, tällainen leffa oli nyt saatu aikaan. Tuskin tempaa satunnaiskatsojaa mukaansa, ja kirjasarjan lukeneellekin tämä oli vaan jonkinlainen sillisalaatti. Ei se nyt mikään totaalisen surkea ollut, eli kyllä siinä hetkittäin löytyi jotain tuttua ja vähän tunnelmaa, mutta häivähdyksiksi ne kuitenkin vain jäi. Hahmot jäi vähän ontoiksi Jakea lukuunottamatta ja muutenkin niin paljon puuttui sellaista mitä olisi kaivannut tähän, mutta ymmärtäähän sen, että yhdellä leffalla tässä oli tehtävä isoja rajauksia. Jatkoi nyt siis tätä tuttua linjaa Kingin kirjojen heikoista filmatisoinneista. Sanotaan nyt 2/5.

Käännänpä siis tästä suosiolla katseen kesän toiseen Kingin kirjaan perustuvaan ensi-iltaan, eli SE tulee 7.9. ja siihen uskallan ladata jo vähän odotuksia. Hyvä kirja, josta on jo varsin kelvollinen minisarja tehty 90-luvulla. Varsinkin kun uudessa versiossakaan ei ole tyydytty yhteen elokuvaan, vaan lähdetty suoraan tekemään kaksi.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Surullista että odotettu Dark Tower olikin sitten vain köyhän miehen harrypotter-sarjan pilottijakso. Kertakaikkisen upea kirjasaaga olisi ansainnut aivan jotain muuta kuin tällaista lapsille suunnattua paskaa, jossa alkuperäsitarinan tapahtumat, henkilöt, paikat, ym. toimivat pelkästään raameina syrjäytyneen lapsen ruma ankanpoika -tarinalle, jollaisia on nähty jo niin vitun moneen kertaan. Kaikki alkuperäistarinan hienot elementit, jotka tekivät Mustasta Tornista the Mustan Tornin oli heivattu hitoille. Jokin satunnainen King-viittaus (kuten "1408") teki hommasta vain entistä säälittävämmän. Tekijät olivat unohtaneet isänsä kasvot.

Vaikka Matthew McConaughey ja Idris Elba vaikuttivat ennakolta kovalta tiimiltä (tosin jälkimmäisen valinta Rolandiksi oli ulkoiselta habitukseltaan totaalisen väärä), aivan perunakellariin tämä heiltäkin meni. Muuttohaluton poikamies fled across the desert and the wannabe-Django followed. I didn't.

Mutta tehköön vaan Jake Chambersin ihqujänniä seikkailuja seuraavan Dark Tower tv-sarjan, ei siinä mitn. Alle kouluikäiset lapset varmaan tykkää.
.

 

[Musta Nuoli]

Onkohan nimimerkki @DarkTower jo käynyt katsomassa The Dark Towerin? Nimimerkin perusteella oletan hänellä olevan kiinnostusta Kingin Mustaan Torniin.

 

[vastaantulija]

Annabelle: Creation

Tulipa nyt käytyä katsomassa tämä, vaikka tuo kolmen vuoden takainen Annabelle olikin melkoinen pettymys. En tällä kertaa odottanutkaan paljon mitään, ja lopulta yllätyin ihan positiivisesti. Tämä leffahan siis taustoittaa tuon Annabelle-nuken synnyn ja tarinaan on ehkä saatu lentoa ottamalla keskeisiksi hahmoiksi nuoria tyttöjä. Ehkä se lasten pelko tekee tällaisen leffan uskottavammaksi ja muutenkin hyvät nuoret näyttelijät oli tässä. Leffa ei sinänsä sisältänyt mitään kovin yllätyksellisiä elementtejä, eli tavallaan perus-säikyttelykauhua, mutta kohtalaisen onnistuneesti tässä sitä jännitystä rakennettiin ja kiristettiin koko leffan ajan.

Ei tästä klassikoksi ole, mutta ihan kelvollinen keskitason kauhuleffa, jollainen sopii hyvin katsottavaksi synkkänä myrskypäivänä.

 

[Buster]

Itsekin katsoin Annabelle: Creationin eilen ja mielestäni hyvä kauhuleffa. Jotain on jo senkin perusteella tehty oikein kun ainakin meikäläisen kainaloihin ilmestyi leffan aikana kosteutta. Ekassahan oli liian kliseinen ja olematon tarina, eikä ohjaajakaan ollut mikään varsinainen tarinankertoja. Joten kun kiinnittivät tähän jatko-osaan Lights Outilla hyvän debyytin tehneen David sandbergin, sai astella teatterin ovista sisään luottavaisin mielin.

Tuohan oli ihan Kirottu-elokuvien hengessä koostettu ja aika vahvastikin ykkösen kaltainen. Eli usein hahmot on vähän poissa kuvan keskeltä ja johonkin reunaan on jätetty tilaa jollekin uhkaavalle jutulle. Oli se sitten kaappi, tai hämärä ovensuu jne. Leikkauksiakin vältetään, että saataisiin realismin tunnetta ja katsojaa mukaan. Ei toki yltänyt toteutuksessa, tai tarinassakaan samaan lopputulokseen kuin tuo sarjan maineikas ykkösosa. Lopussa ehkä vähän karkasi turhan tiheätahtiseksi ja kovaääniseksi sarjasäikäyttelyksi, minkä fani en varsinaisesti ole. Tykkään näistä Crimson Peakin alun kaltaisista kohtauksista, jossa aave hiljaisuudessa lipui tytön sänkyä kohti hitaasti mutta varmasti.

Noita Kirottuja kun kotosalla katselin viime vuonna ekaa kertaa, niin sitä jännitystä padottiin niin valtavasti, että pakko oli välillä katsoa lattiaa kun ei kestä. Varmaan kolmasosan elokuvasta katsoin myös kasvot hieman poispäin televisiosta suunnattuna. Eritoten siitä kellarista luotiin katsojalle aivan valtava painajainen ennen kuin sinne jalallakaan astuttiin, koska elokuva teki täysin selväksi, että siellä on jotain ja siltä ei tulla säästymään. Sitten kun sinne kellariin viimein mentiin, niin mentiin tietysti ekasta persoonasta kuvattuna. Ei ollut päähahmoa kameran edessä "suojana", vaan elokuva ikään kuin pakotti katsojan ensimmäisenä sinne alas. Ei auttanut vaikka kuinka katsoja mielessään huusi "ei, en halua.... kääntykää takaisin". Ja kakkososan hiljaisesti yhtäkkiä ilmestyvä nunna on ehkä pelottavinta mitä olen aikoihin nähnyt. Se jäi melko pitkäksi toviksi kummittelemaan mieleen ja nyt se on täällä taas. Odotan kyllä siitä valmistuvaa elokuvaa 2018.

Tiedä mistä kolosta noita loistavia lapsinäyttelijöitäkin löytyy nykyään. Poliosta kärsivää Janetia näyttelevä Talitha Bateman oli jopa häikäisevä, eikä kyseessä ollut edes ihan helpoimmasta päästäkään oleva rooli. Leffa onnistui myös kiillottamaan ykkösosan kilpeä, mikä on aika kova suoritus sekin. Plussaa siitäkin, että nukkea käytettiin tällä kertaa paremmin. Eli oli pitkälti vain välikappaleena ja itse varsinainen pelottelu hoitui muiden varjossa kulkeneiden hahmojen toimesta.

En mää nyt näistä tähdistä niin kauheasti tiedä, mutta kyllä tämä kauhuleffa-asteikolla neljältä tähdeltä omaan nenääni haisee. Yleisemmällä tasolla jää kolmen tähden leffaksi. Hyvät puitteet, riittävän hyvä tarina ja säikäytykset toimii. En ole toki vielä mikään kauhuleffojen veteraani kun olen niitä pitkään vältellyt ja vasta juurikin vuosi sitten tosissaan alkanut niitä koittaa katsella. Järkeilin, että on niin paljon jo leffoja vyöllä, että ehkäpä se veisi kovimman terän pois pelottavuudesta. Kyllä ja ei. Perinteiset jump scaret ei näin hidas järkiselle tunnu missään, kun ei edes ehdi tajuta mitä tapahtui. Mutta nää hitaammin maltilla rakennetut kohtaukset on kyllä aika ihania, joissa annetaan katsojan mielikuvitukselle aikaa ja palikoita osallistua toimintaan.

 

[Swearengen]

YLEä voi arvostella monesta syystä, mutta Ylen Teeman Film Noir -kimaraa (Areenan ja Arkiston lisäksi) voi pitää sellaisena kulttuuritekona, minkä veronmaksajan roolissa hyväksyn. En tiedä jatkuuko aihe YLE Teemalla vielä pitkään, mutta elokuvaharrastajana olen ollut mielissäni tästä sivistystä levittävästä suunnasta. Jos joku luulee, ettei Hollywoodissa ennen 60-lukua tehty nykyajan makuun sopivia leffoja, niin Film Noir -genreen kannattaa todellakin tutustua. Suurin osa genren helmistä on 40-luvun loppupuolelta ja saatavilla myös blu-rayna, vaikka eivät ole laajakuvaformaattia.

m: blue -> blu sekä yksi kännilauserakenne hieman selkeämmäksi.

 

[Musta Nuoli]

Eipä ollut Dunkirk kovin kummoinen elokuva sotadraamaksi. Hienosti kuvattu ja visuaalisesti mannaa joukkokohtauksineen, mutta varsin yksioikoinen ja yksipuolinen tarina, jossa kerronnan rakenne (eli kolme toisiaan risteävää tarinaa maasta, ilmasta ja mereltä) tuntui lähinnä vähän päälleliimatulta jipolta. Varmasti ihan tarkoituksella elokuvan tyyli oli etäännyttävä eli isompaan kokonaisuuteen keskittyvä, mutta parin random-sotamiehen seikkailut eivät luoneet tarvittavaa samaistumiskulmaa.

Joe Wrightin elokuvassa Sovitus käsiteltiin myös Dunkirkia ja vaikka se oli vain osa koko elokuvaa, niin Sovituksen viisiminuuttinen yhtäjaksoisesti kuvattu kohtaus Dunkirkin rannasta jätti paljon vaikuttavamman jäljen kuin koko Christopher Nolanin elokuva.

Oli Dunkirkilla hetkelliset ansionsakin, mutta melko mitäänsanomattomaksi kahden tähden teokseksi se jää. Oikeastaan ensimmäinen Nolanin alisuoritus ja huonompi hetki ohjaajan uralla, joka on pitkään edennyt varsin kirkkaana.

 

[heavy]

Suurin osa genren helmistä on 40-luvun loppupuolelta ja saatavilla myös blue-rayna, vaikka eivät ole laajakuvaformaattia.

Olen tallennellut noita boksille ja äsken katsottiin niistä "Painajaiskuja" (Nightmare Alley, 1947). Aivan loistava elokuva, miellyttävää katsoa elokuvaa, jossa ei kovin helposti arvaa mihin suuntaan juoni etenee.

 

[Individual]

Laitetaan tämä sitten vaikka tänne, eli NEVÖ FOKETISTA on ensimmäiset sekunnit trailerin muodossa ulkona:
Ensimmäiset sekunnit julki – tältä näyttää Leijonista kertova 95-elokuva! - MM-kiekko - Ilta-Sanomat

 

[Jupe]

Tuli katsottua kokkailuleffa BURNT Liekeissä (2015) - IMDb
Ei ole kovinkaan paljon saanut kriitikoilta kehuja, itse lähtisin joka tapuksessa siitä että on mainettaan parempi. Vaikkakin elokuvan keskiössä on jokseenkin kliseinen tarina mies ja nainen, ravintola, pääkokin sekoiluja jne.
Toteutus oli mielestäni hyvä, ruoanlaittoa kuvataan laadukkaasti, puhutaan juuri sopivasti ammattitermein että kiinnostuneet pysyy kärryillä, muutama juonikoukero tuo lisämausteen ja loppu joka ei selittele mitään, ikään kuin loppuu kesken. Toimii.
Tämä on ehdottomasti niitä elokuvia jotka piti katsoa ilman että tiesi näitä arvosteluja, veikkaan että suurin osa negatiivisuudesta kumpuaa sieltä ettei kiinnosta ravintolan keittiön toiminta ja siitä ei heidän mielestä saa draamaa. Itse tykkäsin, mutta olenkin tai ainakin olin kokkiohjelmien ystävä tuossa 2000-luvun alkupuoella kun olivat vielä laadukkaita paljon uusia ideoita, nyt niin paljon paskaa vanhojen juttujen lämmittelyä ja halvalla tehtyä ettei oikein löydä mielenkiintoista tuotantoa kaikkien seasta.
Suosittelen tätä kaikille joita vähääkään kiinnostaa michelin-kokkitarinat, ihan hyvin apinoitu mahdollinen skenaario mitä on todistetustikin mennyt juuri noin ja päättynyt jopa itsemurhaan kun ei viimeistä tähteä ravintolalle ole tullut. Hyvä krapulapäivän kokkiraina 8 - / 10

_

 

[Vanha Len]

Tuli katsottua kokkailuleffa BURNT Liekeissä (2015) - IMDb
Ei ole kovinkaan paljon saanut kriitikoilta kehuja, itse lähtisin joka tapuksessa siitä että on mainettaan parempi.

Olen kyseisen leffan katsonut kolme kertaa ja on muuten hyvä. Yhdyn koko kirjoitukseesi täysin. Huippukokit ovat persoonia ja tässä se tuli monella tasolla hyvinkin esille. Hieno elokuva.

 

[pernaveikko]

Tämä on ehdottomasti niitä elokuvia jotka piti katsoa ilman että tiesi näitä arvosteluja, veikkaan että suurin osa negatiivisuudesta kumpuaa sieltä ettei kiinnosta ravintolan keittiön toiminta ja siitä ei heidän mielestä saa draamaa.

Ex-vaimo on kokki ja jos ravintolan keittiöstä ei muka jonkun mielestä saa draamaa, niin sitten ei saa mistään. Aika erikoistakin menoa hyvin usein.

Tuota en olekaan nähnyt, laitetaanpa listalle.

Jos hyviä kokkiohjelmia kaipaat, niin sitten vain Masterchef Australia tulille.

 

[Jupe]

Jos hyviä kokkiohjelmia kaipaat, niin sitten vain Masterchef Australia tulille.

Nopea off-topic kommentti tästä, muuten hyvä mutta liian pitkä, rajansa kaikella, hyvillä sarjoillakin. Joku 15 jaksoa olisi sopiva, tässä taisi olla yli tuplasti tuon ja katsoin viime vuonna Suomessa nähdystä kaudesta noin puolet.

_

 

[pernaveikko]

Nopea off-topic kommentti tästä, muuten hyvä mutta liian pitkä, rajansa kaikella, hyvillä sarjoillakin. Joku 15 jaksoa olisi sopiva, tässä taisi olla yli tuplasti tuon ja katsoin viime vuonna Suomessa nähdystä kaudesta noin puolet.

Nopea off-topic kommentti. Jaksoja on kuutisenkymmentä ja siinä on se parikymmentä tosiaan liikaa. Runkosarja on aivan liian pitkä, mutta sitten loppukautta kohti alkaa tapahtua.

Monena kautena tottunut katsomaan ne kaikki lähinnä oman ruokailun yhdessä, niin ei sitä viitsi jättää välistäkään. Riittäisi kyllä ihan hyvin, että katsoisi 20 viimeisestä jaksoa.

 

[Jupe]

Monena kautena tottunut katsomaan ne kaikki lähinnä oman ruokailun yhdessä, niin ei sitä viitsi jättää välistäkään. Riittäisi kyllä ihan hyvin, että katsoisi 20 viimeisestä jaksoa.

Tuo on muuten paha homma kokkiohjelmissa, ei pysty nälkäisenä katsomaan, yleensä katson illalla ja pakko tehdä vähintään herkulliset smörgarit viereen. Sama oli BURNT:in kanssa, heräsi hyvin krapulanälkä tuossa ja munakokkelit kehiin leipien kanssa.

TV-sarjaketjussa voi tosiaan jatkaa vinkkejä kokkiohjelmista. Mutta 60 jaksoa on jo tosiaan järjetön määrä ja itse kyllästyin, olisi tosiaan pitänyt sitten loppukausi vain katsoa mutta mulla jäi tuo sarja noin 20 ekaan jaksoon ja äänestin jaloilla niin sanotusti, liian hitaasti eteni.

_

 

[heavy]

Reflecting skiniä ei Suomen kaupoista ja suomiteksteillä saa, mutta kansainvälisiltä markkinoilta kyllä

The Reflecting Skin (1990)

Unohdettu mestariteos, joka kuvaa nuoren pojan siirtymää kohti aikuisuutta keskellä keskilännen hypnoottisia ja tyhjyyttä huokuvia viljapeltoja.

Yle tekee jälleen kulttuuriteon ja näyttää Reflecting Skin leffan Teemalla 13.9. klo 22 ja sitten nähtävänä myös Areenassa 30 päivää.

 

[pernaveikko]

Kai täällä saa siitäkin puhua miten elokuvia tulevaisuudessa katsotaan kenties Suomessakin:

Mies "tuhosi" Netflixillä videovuokraamot – nyt hän ravistelee elokuvateattereita - Tivi

Kuukausimaksulla saa käydä teatterissa niin paljon kuin haluaa.

 

[Jupe]

Mies "tuhosi" Netflixillä videovuokraamot – nyt hän ravistelee elokuvateattereita - Tivi

Jonkun pitäisi ainakin ravistella elokuvateattereita. Hyvä että joku kapinoi alati nousevia hintoja vastaan.
Mitkä ovat syyt hinnanousuun. Jos ne on nämä hienot uudet Scape-salit ja Atmos toistot, niin en tarvitse niitä joten laittakaa halvaksi muut peruskopiot niistä uusista leffoista. Jos syy on Finnkinon tuleminen kauppakeskuksiin ja isoille vuokrille niin perustakaa ne leffateatterit muualle vaikka omaan rakennukseen muiden palveluiden läheisyyteen.
Nykyään pääsee just ja just alle 10 eurolla katsomaan leffan klo 16 jälkeen jos olet ostanut jostain hulluilta päiviltä 10krt sarjalipun mikä pitää käyttää puolessa vuodessa.
Perhe kun menee leffaan niin riittääkö 30 euroa, ei ihme että ostetaan mieluummin himaan se 65" töllö ja kotiteatteri ja katsotaan netflixistä leffat, halvemmaksi tulee.

_