Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 411 744
  • 12 326

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Oikeastaan juuri Rambon hyvin säilyneen maineen takia epäilin Rockyn korkeiden imdb-pisteiden olevan samankaltaista nostalgisointia kuin mitä Rambon pisteet mielestäni ovat. Minä nimittäin en hirveästi Rambosta pitänyt, vaikka kaipa sekin joitain toimintaelokuvien kliseitä loi. Käsikirjoitus on kuitenkin aika suttuisa ja lapsellinen, vaikka (ja mitä pidän elokuvan suosion yhtenä suurimmista syistä) se kolahti aikanaan ajankohtaisuudellaan. Vietnamin veteraanien asema Reaganin Yhdysvalloissa jne.
Rambo ei ehkä tänä päivänä ole niin ajankohtainen, mutta kantaa silti elokuvana.
Kun leffa tuli, jenkeissä 1982, täällä 1983 oli se melkoinen merkkipaalu. Vietnamin sodan kaiut olivat vielä tuolloin vahvoja jenkeissä ja veteraanien huono kohtelu oli jollain lailla tapetilla.
Sinänsä harmi että käsikirjoittajat ottivat liikaa vapauksia David Morrelin kirjan suhteen, jossa kenraali Samuel Trautman päästää lopulta Rambon päiviltä kirjan lopuksi. Voisi sanoa että tuntee syvää sympatiaa (jota leffassakin sivuttiin) mutta tajuaa Rambon päätyneet no win tilanteeseen ja coup de grace oli armollisin lahja jonka voi antaa.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Väärin voitettu. Olis nimittäin muuan Taksikuskikin ollut ehdolla. Ehkä Top-10 materiaalia Amerikassa tehdyistä elokuvista, Rocky nyt ei ehkä kuitenkaan 100 parhaan joukossa.

Jälkimaine on erikseen, senhetkiset voitot ja pystit erikseen. Taksikuski on toki legendaarinen, mutta aikanaan ei Scorsese saanut siitä edes parhaan ohjaajan ehdokkuutta, mitä voi pitää jälkiviisauden turvin aika erikoisena vetona. Kyllä Rocky Oscarinsa ansaitsi, olisi ansainnut pari lisääkin (ainakin ennemmin Rockylle kuin Networkille ja Bound For Glorylle yms).

49. Oscar-gaalan ehdokkuuksia voi tutkailla vaikka wikipediasta ja todeta, että tuona vuonna taso oli kuitenkin kaiken kaikkiaan aika kova, ja monta hyvää elokuvaa oli tyrkyllä eri kategorioissa:

Rocky, Taksikuski, Fellinin Casanova, Bergmanin Ansikte mot ansikte, Carrie, The Omen - ennustus, Eastwoodin Lainsuojaton, Arvoitusten juna, Logan's Run... sekä tietysti ns. ison profiilin voittajat Network, Bound For Glory ja All The President's Men, joiden jälkimaine ei ole niiden elokuvien veroinen jotka jäivät pystittä.

Kiintoisana detaljina tuona vuonna parhaan laulun Oscarista kilpaili Jerry Goldsmithin hyytävä Ave Satani -messuaminen elokuvasta The Omen. Hienoa, että uskalsivat ottaa ehdolle näin loistavan kappaleen, mutta vaikea olisi ollut nähdä saatanallista Oscar-voittoa. Ehdolla oli myös Rockyn tunnari Gonna Fly Now, joka olisi joutanut tuon voittaa, mutta voiton vei Barbra Streisandin tähdittämän musikaalidraaman A Star Is Bornin kappale. Tuostakin elokuvasta ollaan kuulemma tekemässä ensi vuonna remakea, jonka pääosassa on Lady Gaga. Ilman tätäkin olisimme voineet elää.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Eilen katsastin hyvän ystävän kanssa 3D version "The pirates of the Caribbean 5 - Salazar’s Revenge". En ole oikein Jackin seikkailuista pitänyt, mutta tämä kolahti. Hyviä tehosteita, hyvää huumoria, joskin hieman liian pitkä. Tykkäsin ja suosittelen! Ainoat miinuspuolet leffakäynnissä Tuntemattoman sotilaan traileri ja selkäänpotkijat takana. Teki mieli ottaa rivelistä kiinni kavereita. Seuraavaksi viimeinen rivi, kiitos.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
David Fincher ohjaa World War Z:n jatko-osan.
Tämä tuli kyllä ihan puskista.

World War Z on zombieleffana ihan mukiinmenevä, ainoa ongelma josta kärsii on se, että lähdemateriaalin ja leffan välillä ei ole oikeastaan muuta samaa kuin nimi. Kirjan meininki kuulosti paljon paremmalta ja erikoisemmalta verrattuna valkokankaalle tulleeseen versioon. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta sen verran asiaa tutkinut, että ymmärrän sen kirjan lukeneiden pettymyksen leffaa kohtaan, joka tuntui lähinnä nimensä puolesta rahastukselta.

Brad Pitt & David Fincher kuulostaa hyvältä kombolta jatko-osaan kyllä. Luotto on kova.
 

Buster

Jäsen
Hyvää settiä tullut katseltua viime aikoina. Tropa de Eliten ostin ekana Blu-Ray leffanani silloin joskus kun PS3 julkaistiin. Muutama viikko sitten sain katsottua ja olihan se intensiivinen kuvaus faveloiden, sekä Brasilian poliisin touhuista ja korruptiosta. Täytynee onkia jatko-osakin haaviin jossain kohtaa.

Ranskalainen Raw/Grave oli odotetun hyvä kauhuleffa. Ei perinteisessä mielessä kauhua, vaan aiheutti lähinnä hetkittäin melkoista epämukavuutta ja epäuskoisuutta. Alkaa kuin kliseinen coming of age high school -elokuva, mutta pinnan alla kyteekin jotain shokeraavaa. Oli erityisen tehokas ehkä siksi, että jalat pysyivät melko tehokkaasti maassa ja realismin rajoissa. Ei esimerkiksi lähdetty mässäilemään liikoja elokuvan tapahtumilla. Toki ympärillä oleva maailma reagoi melko vaisusti ja jopa epäuskottavasti näihin tapahtumiin, siinä melkeinpä se suurin miinus. Pääosanesittäjä Garance Marillierilla on ruusuinen tulevaisuus edessä.

Intialainen painileffa Dangal oli myös odotettu tapaus. Sen vähän perusteella mitä olen intialaisiin elokuviin törmännyt, niin ne tuppavat olemaan melko paljon yläkanttiin arvosanojensa puolesta esimerkiksi imdb:ssä. Mutta Dangalia voi luonnehtia vähintäänkin hyväksi elokuvaksi ja itse pidin siitä paljon. Tehty myös hyvin länsimaisella otteella. Kertoo tarinan entisestä pienen kylän painijasuuruudesta, jonka suurin haave oli voittaa Intialle kultaa olympialaisissa / isossa kansainvälisessä turnauksessa. Se jäi toteutumatta, joten mies aikoo elää tämän unelmansa jälkikasvunsa kautta. Pahaksi onneksi vain mukula toisensa jälkeen on tyttö. No isä sitten tuumii, että onnistuuhan se tytöiltäkin ja alkaa koulia näistä painijoita. Se on melkoinen pala nieltäväksi vanhoillisessa osassa Intiaa, jossa tytön elämän suurin tavoite on naimisiin pääsy. Tarina on rungoltaan nähty miljoona kertaa, mutta ei juurikaan tälläisestä näkökulmasta ja lähtökohdista. Ehkä se on tämä intialaisen ja hollywood-leffan liitto, mikä tässä toimii. Pääosassa perheen isänä Aamir Khan on suorastaan fantastinen.

Korealaiset The Wailing ja Bedevilled olivat nekin mukavan uniikkeja, sekä omaleimaisia elokuvia, joissa oli ripaus kauhua. The Wailing on mysteerielokuva, jossa etelä-korealaisessa pikkukylässä alkaa tapahtua outoja murhia, joissa jokin perheenjäsen pimahtaa vailla syytä ja laittaa muut jäsenet kylmäksi. Kokeneempi katsoja luulee selvittäneensä kaiken jo vähintäänkin leffan puolivälissä, mutta silti kliimaksissa ainakin itseä vietiin kuin pässiä narussa. Muutoinkin elokuva nosti ihon kananlihalle parissakin kohtaa. Koreasta tulee tasaisin väliajoin timantteja ja tässä on yksi niistä. Lapsinäyttelijäkin vetää pelottavan vakuuttavan suorituksen. Kesto on sellaiset 140 minuuttia ja nautin suuresti tunnelmaan päästyäni.

Pitkään nurkissani myös lymyillyt Bedevilled taas tarjoaa sosiaalista kritiikkiä ja tunteiden vuoristorataa omassa pikimustassa rikosdraamassaan, josta löytyy ripaus kauhua. Jossain määrin kusipäinen pankkivirkailija vetää sellaisen aamupäivän, joka vetää vertoja Rankan päivänkin edesottamuksille. Hermoloma lapsuudenmaisemissakaan ei sitten mene ihan putkeen kun eristyksissä oleva saari on täynnä melkoisen epäterveitä persoonia. Liioiteltuja toki, mutta se on tehokeino kritiikille ja toisaalta se sopii muutenkin tälläiseen kauhun sävyjä sisältävään elokuvaan. Pankkivirkailijan lapsuudenystävää esittänyt näyttelijätär pokkasi ihan ansaitusti Koreassa parhaan roolisuorituksen pystin ja leffakin vei parhaan käsikirjoituksen.

Candyman on ollut pitkään tuttu nimi, koska aina törmää hehkutukseen Philip Glassin elokuvaa varten tekemästä musiikista. Mutta olihan se elokuvakin hjuva ja ihmeellisen alhainen imdb-arvosana. Erityisen paljon pidin elokuvan ekasta puolikkaasta, jossa aavemaisissa tunnelmissa selviteltiin tätä urbaania legendaa. Sen jälkeen käyrä kääntyikin laskevaksi ja hypättiin vähän kuin eri elokuvan pariin. Silti aika ikimuistoinen, hetkittäin yllättävänkin kaunis ja pelottava. Ja ei, en uskalla sanoa peilin edessä Candyman 5x.
 

Buster

Jäsen
Pitäisi saada joku diplomi tunnustukseksi siitä, että on jaksanut katsoa jonkun Transformersin alusta loppuun. Mutta en aio koskaan kieltäytyä ilmaisesta teatterireissusta. Luoja tietää, miksi siellä oli samaa kohtausta filmattu ilmeisesti imaxilla ja normi digikameroilla. Näyttösuhde siis vaihtui saman kohtauksen aikana useasti ei-letterboxista letterboxiin. Kuka tahansa huomaa sen heti kun tekstitysten paikkakin vaihtuu ylemmäs, mutta oli se muutenkin todella tökeröä. Vai että on Baylla ainakin visuaalista silmää. Toimintakohtauksetkin taas sekavuuden huippu ja kestoa tunti liikaa. Järkyttävän paljon täytettä, turhia hahmoja, kymmenvuotiaan kirjoittamaa dialogia ja väkinäisiä vitsejä. Aina yhtä kiusallista kun vitsin jälkeen on pieni paussi, ettei yleisö nauraisi dialogin päälle ja ei kuulukaan yhtään mitään.

Onneksi Bayn ja Transformersin tiet eroavat. Näkee, että onko enää mahdollista tehdä hyvää Transformersia (ykkönen katsottava) ja Baykin voi valkata materiaalia, jota on vaikea onnistua pilaamaan.

Näin muuten olen tilkinnyt klassikkojen aukkoja. Viimeinkin Wizard of Oz (Michael Jacksonin sisältävä remake pitää myös nähdä joskus), Laulavat sadepisarat ja Maltan haukka nähtynä. Samaten 80-luvun kulttianimaatio Heavy Metal löytyi Netflixistä. Metallia, fantasiaa ja tissejä. Pitkä miinus vaan siitä kun musa oli vahvasti vain taustalla. Esimerkiksi vastaavanlaisista elokuvista Daft Punkin Interstella 555 on aivan loistava. Suosittelen lämpimästi, vaikkei musiikki edes kolahtaisi. Tuossa liitossa musa ja kuva kasvavat suuremmaksi kuin osiensa summa. Eritoten Veridis Quo -biisin kohtaus on taianomaisimpia hetkiä mitä olen nähnyt.

Edit: Ja Yle Areenasta näemmä tuli myös katsottua Kurosawaa. Siellä on 7 Kurosawan ja Mifunen huikeaa samuraiklassikkoa. Esimerkiksi Seittien linnan loppu on etenkin näin CGI-aikakaudella edelleen huikea. Samoin Kazuo Miyagawan kuvaustyö mm. Yojinbossa ja Rashomonissa.
 
Viimeksi muokattu:

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Tuossa kävin keskiviikkona katsomassa ennakoon (pe oli ensi-illassa) "Itse ilkimys 3" -leffan, 3D-versiona (alkuperäisillä äänillä). Ihan viihdyttävä, vaikken kakkosta nähnyt (ykkönen sentään tuli katsottua) eli naurut irtosi. En kuitenkaan ihan rankkaisi elämää suurempana leffana, mutta lapset varmaan viihtyvät.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Edit: Ja Yle Areenasta näemmä tuli myös katsottua Kurosawaa. Siellä on 7 Kurosawan ja Mifunen huikeaa samuraiklassikkoa. Esimerkiksi Seittien linnan loppu on etenkin näin CGI-aikakaudella edelleen huikea. Samoin Kazuo Miyagawan kuvaustyö mm. Yojinbossa ja Rashomonissa.

Kurosawan elokuvat on kyllä mahtavia. Historiallisten samuraiseikkailujen lisäksi helmiä löytyy myös moderniin Japaniin sijoittuvista draamoista kuten Kulkukoira ja Ikiru.
 

Jussizip

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Porin Ässät, Chelsea FC
Hiljattain tuli aktivoitua Netflix tunnukset parin vuoden tauon jälkeen. Valikoimaa selaillessa vastaan tuli elokuva " Beasts of No Nation ". Mielenkiinnon herätti väkevä nimi sekä pääosissa näyttelevä Idris Elba, josta olen aina pitänyt.

Melko paljon on elokuvia tullut katseltua mutta voin oikeastaan laskea yhden käden sormilla ne elokuvat, jotka todella ovat iskeneet ja jääneet vahvasti mieleen. Beasts of No Nation on erittäin uskottavasti käsikirjoitettu ja ohjattu unohtamatta suorastaan erinomaisia näyttelijäsuorituksia. Etenkin Idris Elba sekä ensimmäistä rooliaan tekevä lapsinäyttelijä Abraham Attah ovat käsittämättömän hyviä tässä. Elokuva on brutaali kuvaus siitä, kuinka lapsisotilaita värvätään ja miten karua elämä on maissa, jossa käydään jatkuvaa sisällissotaa.

Arvosanaksi tälle voi antaa täyden 10/10

Harmillisesti elokuva on nähtävissä ainoastaan Netflixissä mutta jostakin luin huhun, että tämä ilmestyisi vielä blu-raynä muidenkin saataville.

Beasts of No Nation | Final Trailer | Netflix - Youtube
 

Buster

Jäsen
Olihan tuo Dunkirk hyvä ja Oscar-ehdokkuuksia luulisi tippuvan. Se on sitten eri asia, tuleeko voittoja muualta kuin äänipuolelta. Pakko kyllä yltää Parhaan elokuvan ehdokkaaksi, mutta voittoon en näin kylmiltään millään usko. Ehtinee myös ilmestyä DVD:nä ennen Oscar-gaalaa, joten tulee varmasti hankittua ja arvioitua uudelleen. Silloin on hedelmällisempää arvioida ja keskustella palkintomahdollisuuksista. Nythän on ehdokkuuksienkin julkaisemiseen vielä jotain puoli vuotta.

Ei ollut ihan se perinteisin elokuva. Seurattiin Dunkirkin evakuointia ilmasta, mereltä ja rannalta käsin. Elokuva oli melko dialogiton ja kasvoton. Sen sijaan jännitys rakentui paljolti yksityiskohtien kautta. Onhan se vaikuttavaa kun heti alussa on ranta täynnä miehiä pitkälti täysin suojaamattomana kuin lampaat teuraalla. Kaikkien katse on veden yli kohti kotimaata ja jokainen sotilas on täysin alamaissa, koska he kokevat epäonnistuneensa ja pettäneensä kansansa. Enää ei olisi mitään estettä saksalaisjoukkojen ja Britannian välillä.

Elokuvaan oli rakennettu useita näyttäviä tapahtumaketjuja kuten torpedo-kohtaus ja näiden muutamien hahmojen tietkin ristesivät välillä jopa huomaamatta elokuvien aikana. En edes huomannut Cillian Murphyn olevan se mies, joka totesi Harry Stylesille ja Fionn Whiteheadille, ettei tässä veneessä ole enää tilaa.

Zimmerin taskukellomusiikki tikitti kohti tuhoa. Yleensä en ole tykännyt vastaavista tikittävistä, tai pulssin lailla jatkuvasti rummuttavista musiikeista, mutta nyt toimi ja sopi hyvin. Kamera oli aina tiiviisti kiinni hahmoissa ja toiminnassa luoden ahtautta ja tuoden katsojan intensiivisesti elokuvaan mukaan. Kovin oli nättiä ja elämys oli sitä luokkaa, että jopa vähän silmäkulma meinasi kostua pariin otteeseen. Kameroita oli lentokoneiden siivillä, ohjaamossa ja varmaan nokallakin. Tai en tiedä missä se kamera oli, kun lentokoneiden välistä ilmataisteluakin näkyi 1st personina. Jos olisi joku muu kuin Nolan ohjaajana, niin kuittaisin heti kompuutterihommiksi.

Oli muuten Elia Kazanin ohjaama ja Tennessee Williamsin käsikirjoittama legendaarinen Viettelysten vaunu maineensa arvoinen. Tarjolla oli kiehtova ristileikkaus kahdesta näyttelijäkoulukunnasta kahden suuren näyttelijän edustamana. Vivien Leigh edusti sitä vanhaa perinteistä ja teknistä teatterikoulukuntaa, jossa hahmo oli tarkkaan hiottu ja etukäteen mietitty kokonaisuus. Marlon Brando taas uutta metodisuuntausta, jossa mentiin paljolti vaistoilla yrittäen vangita hahmon syvin olemus. Seurattiin tunteita ja improvisointiin rohkaistiin ja eritoten Brandon tapauksessa mikään otos ei ollut koskaan täysin samanlainen.

Brandon näyttelemä alkoholisti ja vaimonhakkaaja Kowalski on sellainen hahmo, että enpä muista vanhemmissa elokuvissa koskaan törmänneeni tuollaiseen renttuun. Jumalaton kaappi, kovapäinen, julma ja jotenkin silti sympaattinen. Herättää sääliä. Välillä hahmoa rakastaa ja välillä vihaa. Elokuvan kohtaus, jotta Brandon katuva Kowalski ulvoo akkansa perään satutetun eläimen lailla väänsi sydäntä.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
It comes at night

Tunnustaudun kauhuelokuvien vahvaksi ystäväksi, ja sanon heti alkuun, että tämä elokuva jakaa taatusti mielipiteitä äärilaidasta toiseen äärilaitaan.

En spoilaa nyt juonesta mitään, vaan totean arvostavani omaperäisiä elokuvia, jotka ei etene aina perinteisiä kaavoja pitkin, vaan tavoittelevat jotain uutta näkökulmaa. Ymmärrän hyvin, että moni toteaakin tämän elokuvan nähtyään, että olipas paska leffa. Vähän samanlainen äärilaitojen efekti kuin vaikka Blair Witch Projectilla aikanaan, joka oli hyvin rajoja rikkova ja omaperäinen elokuva. Itse pidin siitä aikoinaan ja nyt pidin tästäkin. Nykypäivänä kauhuelokuvia riivaa usein se, että ne on täynnä toisiaan toistavia ja matkivia elementtejä, eli mennään usein sieltä missä aita on matalin. Pidän elokuvissa (ja varsinkin kauhuelokuvissa) siitä, että yritetään tehdä jotain vähän erilaista ja panostetaan tunnelman luomiseen, eikä pelkkään pelotteluun ja shokeeraamiseen. Jos sinäkin, niin voin suositella tätä.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Alien Covenant. Double the Fassbender - triple the excitement? Kun tällaisen kaman päälle astuu kesäisellä nurmikolla paljain jaloin, se tirsuaa inhottavasti varpaiden välistä.

Elokuvan katseleminen herätti paljon ajatuksia, joista yksikään ei liittynyt elokuvaan.

Paitsi se että jos Alfred ja Alexis Cove antais lapselleen nimeksi Antti, se olisi Alien Coven Antti.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Mikähän on pointti tässä kummallisessa nykyajan tavassa jatkaa elokuvaa minuuttitolkulla vielä lopputekstien vihoviiimeisen logon jälkeen?

Esimerkkeinä viimeaikaisista tällaisista elokuvista Doctor Strange ja Kong: Skull Island.
Ihav vahingossa tuli nekih huomattua.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Mikähän on pointti tässä kummallisessa nykyajan tavassa jatkaa elokuvaa minuuttitolkulla vielä lopputekstien vihoviiimeisen logon jälkeen?

Saadaan porukka katsomaan ne lopputekstit. Se on tietenkin eri asia miksi kenenkään niitä pitäisi nähdä. Samalla lailla kuin kaikenlaisissa mainospaskaohjelmissa on "tänään tässä jaksossa" tms tai "katkon jälkeen".

Ihan Ylen puoliysin uutisissakin on "tästä kerromme myöhemmin läheyksessä, mutta ensin..." Ja sitten tietenkin "tästä lisää verkkosivuillamme."
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Esimerkkeinä viimeaikaisista tällaisista elokuvista Doctor Strange
Marvelin leffoissahan näitä on ollut "aina". Välillä herätetään mielenkiinto jatko-osaan, välillä joku huumoripläjäys kuten uusimmassa Hämähäkkimiehessä.
 

Buster

Jäsen
Tässä yhtäkkiä valkeni Autot 3:sta vielä mutustellessani, ettei tänä vuonna toistaiseksi ole länsimaisesta animaatiosta tullut vielä mitään "laatuteosta" kun ajatellaan Oscareita. Pixarilta on vielä tulossa mielikuvituksellinen Coco, jossa pieni poika haaveilee muusikon urasta huolimatta siitä, että hänen perheessään musiikki on ollut kiellettyä jo sukupolvien ajan. Eli se haisee hyvin vahvasti palkinnoilta. Sen lisäksi suurinpiirtein jokaisella elokuvallaan vähintään Oscar-ehdokkuuden pokanneelta Aardmanilta tulee tammikuussa Early Bird. En oikein tiedä miten tuo legoilu iskee lätäkön toisella puolella kun Lego Ninjago on tulossa ja Lego Batman on tullut, itsehän en niin mahdottomasti Batmanista lopulta välittänyt. Sony Picturesin animaatiot (Emoji elokuva) on perinteisesti katsomatta roskaa ja ei Dreamworksiinkaan (Ferdinand) ole tällä hetkellä luottoa.

Meinaan Your name. oli hemmetin kova elokuva Makoto Shinkailta, jonka cv muutenkin pursuaa mielikuvituksellisia ja kypsiä elokuvia, jotka ovat usein sidottuja todellisuuteen. Henkien kätkemä on edelleen ainoa japanilainen animaatio, joka Oscarin on onnistunut voittamaan. Osasyy on toki siinä, että animaation Oscaria alettiin jakaa vasta 2001. Lukuisat animen merkkiteokset ovat syntyneet kauan ennen tuota. Mene ja tiedä tosin kuinka iso Your namen teatterirundi oli jenkkilässä. Onhan se toki hypea kerännyt ja voivat vielä laittaa teattereihin uudelleen lähempänä gaalaa. Vain neljä japanilaiselokuvaa on ollut Oscar-ehdokkaina ja kaikki ovat Studio Ghiblin tuotoksia.

Kahtena viime vuotena voittaja on ollut jo tässä vaiheessa selvillä. Zootopia ilmestyi viime vuonna huhtikuussa ja Inside Out kaksi vuotta takaperin juuri näihin aikoihin. Molemmat olivat sen luokan täysosumia, etteivät jättäneet spekulaatioille juurikaan sijaa.

Nyt alkaa käynnistyä kotimaistenkin elokuvien sesonki jälleen. Tulee Tuntematonta, 95:sta, vuodessa pykättyä Napapiirin Sankarit 3:sta, 3D supersankariseikkailu Rendeliä, Iron Sky 2:sta ja Nokiasta dokkaria jne. Itseä kiinnostaa eniten ennakkoon Ikitie, jossa Ameriikasta Suomeen palannut Ketolan Jussi joutuu v. 1930 muilutetuksi. Mukaan on saatu Sidse Babett Knudsenkin.
 
Viimeksi muokattu:

Tikiti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Professori Aho, Dortmund ja Arsenal
Tuli käytyä katsomassa äsken Baby Driver ja voi morjens ku oli viihdyttävä pätkä. Edgar White kyllä ohjasi elokuvan hienosti! Elokuvassa musiikit on isotekijä ja ei elokuvassa kovin paljon kohtia ollut milloin ei musiikkia kuulunut. Tarina lyhyesti: Baby (Ansel Elgort, Melkoinen babyface) kuuntelee musiikkia koko ajan tinnituksen takia ja koittaa maksaa velkansa Docille (Kevin Spacey) Kaikki elokuvan ajokohtaukset tapahtuu Babyn kuunteleman musiikin säestämänä ja rytmissä. Jos tulee joku viivästys niin Baby kelaa musiikkia taaksepäin ja homma jatkuu. Takaa-ajo kohtaukset on tehty todella hienosti ja kuin toisesta maailmasta esimerkiksi Fast and furious leffoihin verraten. Jossain olikin arvostelu jossa sanottiin tämän olevan vuosikymmenen takaa-ajo leffa. Elokuvassa on toimintaa, vauhtia, musiikkia ja rakkaustarinaa (Aivan ihana ilmestys tuo Lily James!) Leffa piti kyllä otteessaan koko 2h ajan ja kotiin tultua piti laittaa leffan rock painotteinen soudtrack heti soimaan.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tarina lyhyesti: Baby (Ansel Elgort, Melkoinen babyface) kuuntelee musiikkia koko ajan tinnituksen takia

En ole elokuvaa nähnyt, mutta jo perusasetelma on ns. päin vittua: ei kukaan vakavasta tinnituksesta kärsivä kuuntele musiikkia koko ajan lujaa, pikemminkin päin vastoin. Tinnituksesta kärsivillä huonokuuloisilla kuulon alenema ei johdu tinnituksesta vaan tinnitus johtuu kuulon alenemasta. Mitä enemmän melualtistusta, sitä pahemmaksi tinnitus menee ja sitä huonommaksi kuulo menee.

Musiikin kuuntelu lujalla kun ei poista tinnitusta vaan pahentaa sitä ja lisää kuulovaurioita. Moni ammattimuusikkokin joutuu lopettamaan uransa kuulovaurioiden ja erityisesti tinnituksen takia. Jotkut jopa tappavat itsensä kun eivät kestä enää jatkuvaa korvien soimista, tästä oli esimerkki mm. Rumbassa.

Vain todellinen idiootti luukuttaisi nonstoppina kuulokkeilla musiikkia jos kuulo on jo vakavasti alentunut ja korvat soivat jatkuvasti. Hiljainen taustaääni kuten radion ääni tai tuulen humina voi auttaa esimerkiksi unen saamiseen öisin jos korvien vinkuna ja humina on tarpeeksi kovaa, mutta autokuskin hommat musan soidessa kuulokkeista on varma tapa menettää kuulonsa tykkänään. Eikä kuulovaurioinen enää edes erota kunnolla musiikin sävyeroja kuulokkeilla kuunnellessaan, ellei soita musiikkia niin lujaa, että se vie loputkin kuulosolut.

Leffa voi olla hyväkin kuten muutama muu Wrightin leffa aiemmin, mutta ainakin lähtökohta on hyvin vääristynyt ja kuulovaurioista tietämättömille jopa haitallinen.
 

Mikke73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat, Ässät
En ole elokuvaa nähnyt, mutta jo perusasetelma on ns. päin vittua: ei kukaan vakavasta tinnituksesta kärsivä kuuntele musiikkia koko ajan lujaa, pikemminkin päin vastoin. Tinnituksesta kärsivillä huonokuuloisilla kuulon alenema ei johdu tinnituksesta vaan tinnitus johtuu kuulon alenemasta. Mitä enemmän melualtistusta, sitä pahemmaksi tinnitus menee ja sitä huonommaksi kuulo menee.

Musiikin kuuntelu lujalla kun ei poista tinnitusta vaan pahentaa sitä ja lisää kuulovaurioita. Moni ammattimuusikkokin joutuu lopettamaan uransa kuulovaurioiden ja erityisesti tinnituksen takia. Jotkut jopa tappavat itsensä kun eivät kestä enää jatkuvaa korvien soimista, tästä oli esimerkki mm. Rumbassa.

Vain todellinen idiootti luukuttaisi nonstoppina kuulokkeilla musiikkia jos kuulo on jo vakavasti alentunut ja korvat soivat jatkuvasti. Hiljainen taustaääni kuten radion ääni tai tuulen humina voi auttaa esimerkiksi unen saamiseen öisin jos korvien vinkuna ja humina on tarpeeksi kovaa, mutta autokuskin hommat musan soidessa kuulokkeista on varma tapa menettää kuulonsa tykkänään. Eikä kuulovaurioinen enää edes erota kunnolla musiikin sävyeroja kuulokkeilla kuunnellessaan, ellei soita musiikkia niin lujaa, että se vie loputkin kuulosolut.

Leffa voi olla hyväkin kuten muutama muu Wrightin leffa aiemmin, mutta ainakin lähtökohta on hyvin vääristynyt ja kuulovaurioista tietämättömille jopa haitallinen.
Leffaa näkemättä sanoisin, että et sinäkään nyt ihan kartalla ole siitä mistä puhut. Tinnitusta kun voidaan hoitaa mm. akustisella hoidolla:
"Potilas kuuntelee taustaääniä CD– tai MP3 –soittimesta päivittäin 2-3 tuntia kuuden kuukauden ajan. Taustaääninä käytetään musiikkia ja luonnonääniä. Äänihoidolla peitetään korvien soimista, stimuloidaan kuulorataa ja edistetään rentoutumista".

Veikkaisin että tuossa leffan tapauksessa kyse on tästä:
"Toisen asteen tinnitus on jatkuvaa , ja kuunnellessa se on aina havaittavissa. Se on kuitenkin helposti maskeerattavissa, ja esimerkiksi meluisassa työympäristössä se häiritsee vähemmän. Hiljaisessa ympäristössä tinnitus kuuluu kuitenkin häiritsevänä."
Eli musiikilla pyritään peittämään tinnitus.
 

godofthunder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Detroit Red Wings
Dunkirkista

Tuli tämä nähtyä myös itse eilen, ja pakko kompta täysin. Varsinkin tuo elokuvan äänimaailma oli ihan täydellinen, kirsikkana kakun pääle (imo) tuo lopun kohtaus rannalla, missä täysi hiljaisuus. Silmiin pisti myös Nolanin luoma synkkyys/harmaus koko elokuva ylle, mikä sinällään kuvaa hyvin brittiläistä säätä, sekä ihan aihetta noin yleisellä tasolla. Rannoilla muodossa jonottamiset kyllä kertoivat karua kieltä koko tilanteen absurdiudesta. Hieno elokuva kaikenkaikkiaan, jopa rouvakin piti tuotoksesta, vaikkei mikään sotakuvien ystävä olekaan. Teki poikkeuksen ihan Nolanin takia.

Well done, Lads.
 
Edellinen katsomani sotaelokuva oli Hacksaw ridge ja se oli niin surkea (subjektiivinen mielipide), että pahaa teki. Jos joku on katsonut sen ja Dundirkin, niin miten vertailisitte näitä kahta teosta? Olen ihan kahden vaiheilla lähdenkö katsomaan..

Ei tarvitse hirveän yksityiskohtainen olla.

Itse en pitänyt Hacksawn näyttelijävalinnoista, enkä sen "me ollaan sankareita kaikki" meiningistä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Leffaa näkemättä sanoisin, että et sinäkään nyt ihan kartalla ole siitä mistä puhut. Tinnitusta kun voidaan hoitaa mm. akustisella hoidolla:
"Potilas kuuntelee taustaääniä CD– tai MP3 –soittimesta päivittäin 2-3 tuntia kuuden kuukauden ajan. Taustaääninä käytetään musiikkia ja luonnonääniä. Äänihoidolla peitetään korvien soimista, stimuloidaan kuulorataa ja edistetään rentoutumista".

Veikkaisin että tuossa leffan tapauksessa kyse on tästä:
"Toisen asteen tinnitus on jatkuvaa , ja kuunnellessa se on aina havaittavissa. Se on kuitenkin helposti maskeerattavissa, ja esimerkiksi meluisassa työympäristössä se häiritsee vähemmän. Hiljaisessa ympäristössä tinnitus kuuluu kuitenkin häiritsevänä."
Eli musiikilla pyritään peittämään tinnitus.

Aika kartalla minä tinnituksesta olen siitä kärsivänä ja keskivaikean kuulovaurion omaavana. Olen tässä asiassa valitettavasti asiantuntija.

Parannuskeinoa tinnitukseen ei sinänsä ole, ellei joku keksi miten regeneroida kuulosoluja. Kevyt taustaääni, oli se sitten luonnonääni, radio tai muu vastaava voi hetkellisesti peittää tinnituksen äänet, mutta mikään "hoito" se ei varsinaisesti ole, korkeintaan hetkellinen peiteääni jolla voi ohjata huomiota hetkeksi pois tinnituksesta ja saada esimerkiksi nukahdettua (ja tämähän toimii mainiosti, kuten Yöketjun aamuyön unettomia viestejäni lukeneet voivat varmentaa).

Kevyt peiteääni voi siis viedä huomion muualle, mutta isompi ääni rasittaa kuuloa ja vie voimavaroja. Se meluisa työympäristökin riittää tähän vallan mainiosti. Ei tarvitse olla mikään sirkkelipaja, ihan tavallinen avokonttorikin riittää rasittamaan huonokuuloista, ja tinnitukseen liittyy käytännössä aina huonokuuloisuus.

On siis hyvin eri asia kuunnella luonnonääniä taustaääninä hiljaa (minullakin on tarvittaessa kännykässä applikaatio siihen, suosittelen Oticon Tinnitus Sound -nimistä sovellusta, saatavilla niin Android-puhelimiin kuin Applenkin laitteisiin) kuin luukuttaa poppia ja rokkia niin lujaa, että se peittää jylisevän moottorin äänen.

Tosielämän babydrivereille suosittelisin kuulokkeisiin vastamelua sopivalla taajuudella tai vaikka linnunlaulua, reipas musan jytke saa vain korvat soimaan entistä pahemmin ja vaikka se hetkellisesti peittäisi korvien vinkunan se pitkällä aikavälillä (eikä niin pitkälläkään) heikentää kuuloa lisää - ja pahentaa tinnitusta.Erityisesti nappikuulokkeet ovat saatanasta kaikille, ja varsinkin huonokuuloisuudesta ja tinnituksesta kärsiville.

Baby Driver voi silti olla kelpo leffa, se vain ei vaikuta millään lailla todenmukaiselta mutta harvoinhan leffat sitä ovat muutenkaan.
 

Numero66

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Kärpät
Edellinen katsomani sotaelokuva oli Hacksaw ridge ja se oli niin surkea (subjektiivinen mielipide), että pahaa teki. Jos joku on katsonut sen ja Dundirkin, niin miten vertailisitte näitä kahta teosta? Olen ihan kahden vaiheilla lähdenkö katsomaan..

Ei tarvitse hirveän yksityiskohtainen olla.

Itse en pitänyt Hacksawn näyttelijävalinnoista, enkä sen "me ollaan sankareita kaikki" meiningistä.
Minusta tuntuu, että nämä on kuitenkin kaksi niin erilaista leffaa etten edes kauheasti vertailemaan lähtisi. Kun molemmat kertovat kahdesta onnistuneesta operaatiosta, on kohtuu luonnollista kertoa niistä sankareista.

Dunkirk sisälsi paljon vähemmän actionia kuin oletin ja mitä esim hacksaw ridge sisälsi (tai ainakin mitä siitä leffasta muistan). Tähän väliin täytyy vielä sanoa, että tykkäsin kovin hacksaw ridgestä ja odotin hieman Dunkirkin olevan erilainen leffa kuin mitä se lopulta oli. En ollut katsonut mitään arvosteluja tai trailereita ym spoilereita, kuten en ikinä muutenkaan leffaan mennessä. Dunkirk ei ole täyttä tykitystä alusta loppuun vaan se kertoo tarinaa välillä oman makuun jopa vähän verkkaisestikin. Itse ja avekki oltiin kuitenkin aivan tyytyväisiä Dunkirkin nähtyämme ja en ainakaan kokenut, että rahat olis menny hukkaan.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Tähän väliin pitää sanoa, että pitää tehdä aika paljon jos kyseisen genren leffa menee band of brothersin edelle. Vaikka kyseessä on sarja niin vertaan jostain syystä näitä ww2 leffoja tuohon.

Ei muuta.
 

Numero66

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Kärpät
Tähän väliin pitää sanoa, että pitää tehdä aika paljon jos kyseisen genren leffa menee band of brothersin edelle. Vaikka kyseessä on sarja niin vertaan jostain syystä näitä ww2 leffoja tuohon.

Ei muuta.
No eipä kyllä mennyt taistelutovereiden edelle. Liekkö sellaista pätkää enää edes tulee joka menisi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös