Jatkoajan leffakerho

[Histo]

Tuli tuo Maltan Haukka otettua eilen listalta pois ja olin itseasiassa hieman pettynyt. Itse juoni oli toki tavallaan joiltain osin yllätyksellinen ja siinä mielessä hyvin toteutettu dekkari, mutta ei tuo jotenkin vanginut katsojaa. Jotenkin ei kaikki näyttelijäsuoritukset napanneet, sekä kerronnallisesti välillä vähän kökkö. Otan kyllä siis huomioon, että kyseessä on aikansa teos, mutta silti en ollut niin vakuuttunut katsottuani kuin moni muu tuntuu olevan. Ikäväkseni joudun sanomaan, että tuli mieleen hieman tusinamaisempi Bond-elokuva kuin mestariteos. Olisikin kiinnostava tietää, että mikä JA:n leffakriitikoiden keskuudessa tekee ko. elokuvasta poikkeuksellisen?

Minäpä vastaan tähän. Kyseessä on siis Dashiell Hammetin Sam Spade-dekkariromaanin kolmas elokuvaversiointi (aiemmat 1931 ja 1936). Käsikirjoitustaidoillaan studion pomot vakuuttanut John Huston toimi ensi kertaa ohjaajana ja otti pääosaan ryyppykaverinsa Humphrey Bogartin (studio halusi George Raftin, joka kieltäytyi -- sama oli käynyt edellisvuonna elokuvan High Sierra kohdalla, jonka pääosasta Bogart keräsi kehuja).

Leffasta tekee muistettavan, kiehtovan ja elokuvallisesti arvokkaan asiat, jotka löytyvät film noir-genrestä ylipäänsä, tämähän oli yksi ensimmäisiä tuohon genreen luokiteltavia filmejä, ja toimi tavallaan "ladun avaajana". Studiot olivat 1930-luvun puolivälissä joutuneet ottamaan käyttöön jo vuosikymmentä aiemmin määritellyssä ns. Haysin koodissa olevat kiellot, eli elokuvissa ei saanut olla esimerkiksi alastomuutta seksistä puhumattakaan, perversioita (jollaiseksi mm. homous luokiteltiin ilman muuta), kiroilua, prostituaatiota, huumeita, uskonnon pilkkaa, brutaalia väkivaltaa, liian himokkaaksi tulkittavaa suutelointia (ei yli kolmen sekunnin yhtäjaksoista pusua) tai edes avioparia nukkumassa samassa sängyssä. Puhumattakaan siitä, että leffan lopussa (laitan nyt varulta spoilerit)

Spoileri

pahis voittaisi tai selviäisi ilman rangaistusta.

Jos Haysin komitea ei antanut elokuvalle hyväksyntää, se ei päässyt levitykseen, eli ohjeistusta oli pakko "noudattaa". Tämän takia käsikirjoittajilta vaadittiin kekseliäisyyttä noiden kiellettyjen asioiden ujuttamiseksi kerrontaan ja tarinoiden mehevöittämiseksi. Hollywoodissa työskennelleet kynäilijät olivat painineet koodin kanssa jo puolen tusinaa vuotta ja tässäkin tapauksessa Hammettin alkuperäisromaani sisälsi kaikennäköistä kiellettyä (Spaden viinan kanssa läträämisestä ja partnerinsa vaimon kanssa peuhaamisesta Cairon sekä Wilmerin homouteen). Huston mukaili kirjan tarinan käytännössä sellaisenaan käsikirjoitukseen, joka myös päätyi kankaalle jokaista repliikkiä myöten, se oli tuolloin ja on nykyäänkin varsin poikkeuksellista. Huston hoiti siis valmistelutyön todella huolellisesti, hän halusi kertoa Sam Spaden hahmosta juuri tällaisen tarinan -- ja nimenomaan Spadesta Huston oli kiinnostunut, hänen mielestään kaksi aiempaa versiota olivat turhaan pehmentäneet Hammettin etsivää ja samalla elokuvat olivat menettäneet teränsä. Kirjan seksikohtaukset hän hävitti ja vähensi (muttei suinkaan poistanut) homoviittauksia, mutta Spaden juopottelu kuului Hustonin mielestä ehdottomasti kuvioon ja sen suhteen hän sai pitää päänsä.

Yhdessä kuvaaja Arthur Edesonin kanssa Huston rakensi tarkkaan harkittuja kuvakompositioita ja tunnistettavia film noir-elementtejä (tästä ja aiemmin samana vuonna ilmestyneestä Orson Wellesin Citizen Kanesta jälkikäteen tulleet elokuvat ottivat vaikutteita): vähäinen valaistus*, siitä aiheutuvien jyrkkien varjojen hyödyntäminen, epätavallisten kuvakulmien käyttö korostamaan hahmojen ja tekojen luonnetta. Myös sellainen asia kuin henkilöiden liikkuminen ulos kuvasta ja takaisin kuvaan, mutta kohtauksen ja keskustelun jatkuminen keskeytyksettä oli tuolloin uusi idea. Koska eri tapahtumapaikkoja on elokuvassa aika vähän, syntyy väistämättä teatterimainen vaikutelma, joka saa leffan tuntumaan hitaalta (Huston kuljettaa tapahtumia tosiasiassa melko jouhevasti). Tämä on omiaan vieraannuttamaan nykymedioiden nopeaan leikkaukseen ja paikkojen vaihtoon tottunutta katsojaa. Joskin RäpyläRepe mainitsi pitäneensä Valamiesten ratkaisusta, joka sentään tapahtuu yhdessä huoneessa, eli tämä tuskin häntä häiritsi.

*Joskaan ei niin vähäinen kuin mihin genren kuvasto myöhemmin kehittyi. Maltan haukassa suurin osa kohtauksista tapahtuu melko hyvin valaistuissa toimisto- ja hotellihuoneissa.

Elokuva teki Bogartista tähden. Vuosikausia sivuosissa enimmäkseen konnia esittänyt 42-vuotias newyorkilainen oli Hustonin tapaan viehättynyt Spaden hahmosta, joka on kova, fiksu ja opportunistinen, mutta moraaliltaan kunniakas. Bogartin vähäeleinen ja nykyiseltä kantilta katsottuna jäykähkö näyttelytapa teki hänestä täydellisen Sam Spaden, joka on varsin synkkä leffasankari. Juoni on konstikas, mutta kyse on lopulta Spadesta (yhtä kohtausta vaille jokaisessa mukana) ja hänen tekemisistään.

Spoileri

Spade ei kunnioita pätkän vertaa etsiväpariaan (on suhteessa tämän vaimon kanssa ja pitää suorastaan tyhmänä), mutta kun pari murhataan, on hänelle kunnian kysymys selvittää, kuka murhan teki. Eikä vähiten siksi, että halveksimansa poliisit mieluusti löytäisivät Spaden syylliseksi. Tarinan edetessä kaikki valehtelevat Spadelle minkä ehtivät, mutta sortuvat kuolaamaan haukan perään, joka on etsivälle "the stuff that dreams are made of" (mukailtu lainaus Shakespearen Myrskystä), eli lopulta arvoton. Kun lopussa murhaaja on selvillä, Spade joutuu tunnustamaan itselleen "luultavasti rakastavansa" naista, mutta ei todellakaan aio auttaa tätä pakenemaan lain kouraa -- hän pitää kunniansa ja tämä sopi myös tuotantokoodille loistavasti. Toisenlainen loppu olisi kuitenkin ollut suorastaan paska.

Bogartin lisäksi myös muut näyttelijät ehkäpä hieman yliampuvaa Mary Astoria lukuunottamatta ovat loistavia. Kokenut teatterinäyttelijä Sydney Greenstreet Gutmanina ensimmäisessä elokuvaroolissaan (61-vuotiaana!) hoitaa sananmukaisesti ison konnan osan loistavasti: hän varastaa kohtaukset pyrskähtelevällä naurullaan ja puhetyylillään. Elisha Cook jr. näyttelee hyvin kovista esittävää, mutta Spaden kiusanteon kohteeksi joutuvaa Wilmeriä, jonka suhteesta Gutmaniin Huston vihjailee siihen tapaan, ettei kenelläkään aikalaisella (sensuurivartijoita lukuunottamatta) jäänyt huomaamatta, kuten ei myöskään parfymoituja nenäliinoja käyttävän Joel Cairon (unkarilaissyntyinen luonnenäyttelijä Peter Lorre) suuntautuminen. Lorren ja Bogartin väliset sanailut kuuluvat leffan kohokohtiin.

Jos leffassa on ns. ensemble-näyttelijäkaarti, eli kaikki pienetkin osat on olevat näytelty erityisen muistettavasti on tuloksena yleensä klassista kamaa. Tästä syystä mm. Komisario Palmun erehdys on kaikkien aikojen paras kotimainen leffa ja Casablanca erinomainen klassikko. Vaatii toki leffan olevan kynäilty siihen malliin, että näille pienille rooleillekin löytyy näyteltävää.

Suosittelisin jo mainittujen lisäksi näitä elokuvia katselulistalle (osa ehkä menee alkuperäisessä viestissä puhuttujen "hipsteri-leffafriikki"-leffojen puolelle, mutta nämä vaan ovat oikeasti pirun hyviä!):

M - kaupunki etsii murhaajaa (1931) - draama, rikos
Arpinaama (1932) - rikos
Olin vainottu kahlekarkuri (1932) - draama, rikos
King Kong (1933) - seikkailu, sci/fi, kauhu
Tapahtuipa eräänä yönä (1934) - komedia
Kapina laivalla (1935) - seikkailu, draama
Nainen katoaa (1938) - mysteeri - kurhela tämän jo mainitsi, mutta toistetaan, koska on yksi Hitchin parhaita
Hyökkäys erämaassa (1939) - western
Kuohuva 20-luku (1939) - rikos
He kuolivat saappaat jalassa (1941) - draama, western
Ollako vai eikö olla (1942) - komedia
Tuhlattuja päiviä (1945) - draama
Ritari Siniparta (1947) - draama, rikos
Sierra Madren aarre (1948) - seikkailu, draama, rikos
Valkoinen hehku (1949) - rikos
Vankileiri 17 (1953) - vankila, sota
Alaston satama (1954) - draama
Räsynukke (1955) - draama
Piukat paikat (1959) - komedia
Yks, kaks, kolme! (1961) - komedia

Yli 40-vuotias on tietysti myös kaikkien aikojen paras rikosdraama, Chinatown (1974) ja jos vielä 1980-luvultakin yksi mainitaan, niin Elää ja kuolla L.A.:ssa (1985) on erittäin kova neonoir.

Niin, ja Jupen mainitsemat Marx-veljesten komediat kannattaa katsoa kaikki. Ovat parasta Pythonia jo 40 vuotta ennen Pythonia.

Onko tosiaan niin että huomenna jenkeissä ensi-iltaan tuleva Creed tulee suomeen vasta 15.1 vai enkö vain osaa googlettaa? Leffa on saanut paljon kehuja ja ainahan Rockyn juonenkäänteet kiinnostaa vaikka papparainen alkaa jo olla.

Creedin ensi-ilta on 1.1., Finnkino (joka elokuvan Suomessa levittää) ei ole jostain syystä vielä sitä listoilleen laittanut näkyviin.

 

[Baldrick]

Kiitokset @Histo erittäin antaumuksellisesta vastauksesta ja taustoituksesta. Luultavasti vaati aikaa ja ajattelupanosta, joten pakko arvostaa.

 

[Hollanti]

Kävin kanssa kattoo ton Spectren. Oli muuten erikoinen leffa.

Olenkin miettinyt missä on ne Bondin "huumoriletkautukset" joita Craigin edeltäjät on viljelly tasaseen tahtiin. Nehän oli jätetty suurin osa tuohon Spectreen.
85% Bondin reploista oli tuommosia kieli poskessa sanottuja. Ja kun leffa antoi muuten hirmu vakavan kuvan, on fiilikset melko ristiriitaiset. Ja muutenkin juoni oli aika ennalta-arvattava.

Kingsman: The Secret Service oli parempi. Tosin, ehkä sen takia, kun en odottanut siltä leffalta yhtään mitään.

Tän vuoden puolella on kuitenkin vielä 1 leffa, joka on katsottava. Ja jokainen varmaan tietää mikä se on...

 

[Baldrick]

Tän vuoden puolella on kuitenkin vielä 1 leffa, joka on katsottava. Ja jokainen varmaan tietää mikä se on...

Joo, itekkin odottelen sormet syyhyten Alvin and the Chipmunks: The Road Chip -elokuvaa. Ei malttais, ei malttais...

 

[Jupe]

Lauantaina tuli katsottua James McAvoyn tähdittämä Filth
Filth (2013) - IMDb

Olipas raikkaalla tavalla räävitön ja siloittelematon kuvaus narkkipoliisista joka sekoilee työtehtäviensä lomassa. Ei tämä leffa mikään mestariteos ole mutta lähestyisin enemmän brittiläisyyden suunnalta, en voisi kuvitella jenkkiversiota tälläisestä ja se ei ainakaan olisi näin karulla tavalla aito. Briteissä on jotain samaistuttavaa, näistä leffoista puuttuu se jenkkien siloittelu ja kauniit ihmiset. Musatkin soi hyvällä temmolla useaan otteeseen, muutamat tissitkin vilahti ja huumeita aika avoimesti snortattiin joten näillä saadaan ikäraja ylös.
Tämä oli erinomaista lauantai-illan viihdettä, pari kaljaa oheen, suosittelen. 4 - / 5

_

 

[I am not Jesus]

Ovatko muut ihmetelleet suomalaisten elokuvien tukemista rahallisesti jopa 800000 eurolla? Eikö elokuvien olisi tarkoitus kerätä itse rahoituksensa, eikä olla riippuvaisia elokuvasäätiön tuista? Varmaan elokuvien tasokin nousisi, kun ei voisi kaiken maailman paskaa syytää leffateattereihin tukirahojen avulla. Ylen kulttuuriuutisten listauksessa oli joku elokuva, joka oli saanut 750000 euroa tukea ja huimat 3000 katsojaa Suomessa.

Edit Kyseessä tämä leffa He ovat paenneet – Wikipedia ja tässä Ylen juttu aiheesta There´s no business like...elokuvabisnes ei pyöri ilman tukea | Yle Uutiset | yle.fi ja vielä lisäyksenä.. kyseinen elokuva voitti neljä Jussia.

 

[Tadu]

Suomen valtiolla menee katsos hyvin niin voihan sitä ihmisten harrastuksia tukea.

 

[SamSpade]

Lauantaina tuli katsottua James McAvoyn tähdittämä Filth
Filth (2013) - IMDb

Olipas raikkaalla tavalla räävitön ja siloittelematon kuvaus narkkipoliisista joka sekoilee työtehtäviensä lomassa. Ei tämä leffa mikään mestariteos ole mutta lähestyisin enemmän brittiläisyyden suunnalta, en voisi kuvitella jenkkiversiota tälläisestä ja se ei ainakaan olisi näin karulla tavalla aito. Briteissä on jotain samaistuttavaa, näistä leffoista puuttuu se jenkkien siloittelu ja kauniit ihmiset. Musatkin soi hyvällä temmolla useaan otteeseen, muutamat tissitkin vilahti ja huumeita aika avoimesti snortattiin joten näillä saadaan ikäraja ylös.
Tämä oli erinomaista lauantai-illan viihdettä, pari kaljaa oheen, suosittelen. 4 - / 5

_

Pohjautuu saman kirjailijan kirjaan kuin Trainspotting.
Jatkoa on muuten myös tulossa Trainspottingille, taisi olla Porno niminen kirja johon pohjautui.
Kannattaa muuten lukeä näitä kirjojakin.

Same rules apply.

 

[Jupe]

Ovatko muut ihmetelleet suomalaisten elokuvien tukemista rahallisesti jopa 800000 eurolla? Eikö elokuvien olisi tarkoitus kerätä itse rahoituksensa, eikä olla riippuvaisia elokuvasäätiön tuista?

Näitähän rahoitetaan veikkausvaroista ja kaiketi menee monen mielestä siihen yleiseen urheilun ja kultturin rahoittamiseen mihin valtio osallistuu, onhan elokuvat ja elokuvissa käynti kuitenkin aikamonen ihmisen ajanvietettä.
Suuri ristiriita tässä mielestäni on se että kuinka paljon pitää tukea suomi-elokuvaa jotta se pystyisi kilpailemaan ulkomaalaisten kanssa, vai riippuuko se tuesta ollenkaan? Vai pitääkö sen ollenkaan kilpailla ulkomaalaisten kanssa? Eikö se riipu enemmän tekijöistä, mutta toisaalta ei ne huipputekijätkään pysty ilmaiseksi näitä tekemään ja laadukas elokuvaproduktio kustantaa jo satoja tuhansia. Toinen iso ristiriita on tämä mitä elokuvaa tuetaan ja miksi, pitääkö tukea taide-elokuvaa ja draamaa monilla miljoonilla jos ne saavat katsojia teattereissa ihan onnettomia muutaman tuhannen katsojalukemia. Tässä kuvaava linkki tuosta artikkelista.
http://img.yle.fi/uutiset/kotimaa/article8522272.ece/ALTERNATES/w960/eniten-tukea-saaneet.png

Tuon kuvan mukaan puolet ison tuen elokuvista saa ihan onnettomia lukemia leffassa ja jää odottaa katsojia vain jostain YLE:n vuosi ensi-illan jälkeen esityksestä ja mainintoja pieniltä elokuvafestareilta, eikös tälläiset elokuvat voitaisiin suoraan tehdä Ylelle pienemmällä budjetilla. Kuva kertoo että leffateattereissa menesty viime vuosina kotimaisista viihde ja lastenelokuva Napapiirin Sankarit, Vuosi 85, Härmä, Leijona Sydän, Onneli ja Anneli. Puhumattakaan puolen miljoonan katsojan Matti-elokuvasta.
Tuosta näkee mikä myy ja loput tehdään(valtion rahalla) ajatuksella että on näyttää miten me osataan tehdä laadukkaita draamoja vaikkei niitä kukaan katsoisikaan. Tämä elokuvasäätiön kommentti He ovat paenneet -elokuvasta kertoo kaiken.
Vielä huonommin menestyi J.P. Valkeapään He ovat paenneet - tukea 750 000 euroa, katsojia reilu 3000.
– Elokuvalla on muitakin arvoja kuin katsojamäärä. Valkeapään elokuva palkittiin neljällä Jussilla ja se oli ehdolla kansainvälisesti arvostetuilla Venetsian ja Toronton elokuvafestivaaleilla, huomauttaa Krohn.

Rahoitamme siis miljoonilla veikkaus-euroilla tietoisesti elokuvia joiden ei tarvitse saada katsojia, mielenkiintoista.

_

 

[Baldrick]

Onhan se kieltämättä mielenkiintoista, että He ovat paenneet sai tukea 242€ per katsova silmäpari. Jos nyt lähdetään toiseen ääripäähän eli hyvin menestyneeseen Napapiirin sankareihin niin onhan tuossa pieni ero, kun tukea per katsoja 2,40€. Eli onhan se tietysti vähän merkillistä, kun joku elokuva saa jokaista myytyä lippua kohden parikymmenkertaisen lipunhinnan verran tukea. Toki eihän noita voi etukäteen tietää, mutta kaippa noita voi vähän ennakoida ja asettaa esimerkiksi jotkin markkinoinnilliset vähittäisvaatimukset, jotta tuki myönnetään.

 

[Jupe]

Toki eihän noita voi etukäteen tietää, mutta kaippa noita voi vähän ennakoida ja asettaa esimerkiksi jotkin markkinoinnilliset vähittäisvaatimukset, jotta tuki myönnetään.

Krohnin mielestähän tavoitteet on täyttynyt vaikka ei tullut katsojia tuli Jusseja, jos nyt puhutaan tuosta He ovat paenneet. Tässä olisi keskustelun paikka, tokihan tämän voi vetää samaan kategoriaan aina vaikkapa oopperan kanssa että tuetaan myös korkeakulttuuria mitä ei ymmärrä se puoli miljoonaa jotka käy leffassa tsiigaa esim sen Matti-elokuvan.

_

 

[Baldrick]

Krohnin mielestähän tavoitteet on täyttynyt vaikka ei tullut katsojia tuli Jusseja, jos nyt puhutaan tuosta He ovat paenneet. Tässä olisi keskustelun paikka, tokihan tämän voi vetää samaan kategoriaan aina vaikkapa oopperan kanssa että tuetaan myös korkeakulttuuria mitä ei ymmärrä se puoli miljoonaa jotka käy leffassa tsiigaa esim sen Matti-elokuvan.

Ymmärrän kyllä, että korkeakulttuuria ja näitä "syvempiä" taiteenmuotojakin tuetaan, mutta meneehän se vähän yli ymmärryksen, jos keskinkertainen teatterinäytöskin vetää enemmän katsojia kuin palkittu elokuva. Pointtini oli ehkä enemmän tuoda esille vain noita mittasuhteita, eikä niinkään mollata taidetta. Jos elokuva pokkaa neljä Jussia ja pääsee Venetsiaan ja Torontoon, jotka eurooppalaisille elokuville käsittääkseni kuitenkin ovat niitä tavoiteltuja paikkoja, niin miten helvetissä on mahdollista, että katsojia on paikan päälle vaivautunut vain 3000. Se on vähemmän kuin yhdessä jääkiekkopelissä keskimäärin, vaikka pelejä pelataan pitkin kautta, tapahtuma on varsin paikallinen ja lipun hintakin on kutakuinkin sama tai kalliimpi. Jossainhan tuossa on selkeästi epäonnistuttu, sillä kyllä täältä junteilla kylvetystä härmälästä nyt sen verran taiteenystäviä löytyy, että ilmeisesti hyvin toteutettu sukeltaa tuolla tavalla katsojamäärissä. Faktahan se on, että taidekin tarvitsee myyntitaitoa ja siinä ilmeisesti tässäkin on kyrvähtänyt, ainakin näin ensituntumalta. Tueksi 240€ per katsoja on kuitenkin aivan liikaa, sillä tuon rahan pystyisi varmasti käyttämään paremmin muihinkin taidekohteisiin, jotka toisivat edes vähän laajemmin katsojilleen arvoa.

 

[olkikuukkeli]

007 Spectre nähty. Ehkä paskin Bondi ikinä. Täysin generiinen action pläjäys surkealla juonella, ylipitkä kasa eri puolella maailmaa kuvattuja skenejä ilman oikein mitään sitovaa elementtiä. Leffasta puuttui vanhojen Bondien huumori/gadgetit ja uusien Bondien tarinankerronta.

Ja vaikka Bondeja ei oikein koskaan ole voinut kuvailla ns. uskottaviksi, tämä oli kyllä aika pohjanoteeraus. Loppuskene oli suorastaan typerryttävän surkea, en spoilaa enempää mutta tapa jolla hyvis vs. pahis homma ns. pistettiin pakettiin oli täysin naurettava.

Kävin kanssa kattoo ton Spectren. Oli muuten erikoinen leffa.

En ole mikään Bond-harrastaja, mutta Skyfall innostutti jopa siinä määrin, että raahauduin katsastamaan uusimman teatteriin asti. Olipa kyllä melkoinen ero aikaisempaan osaan. Siinä missä Skyfall oli synkkä ja Bondiksi vahvan draamavetoinen, oli Spectre oikeastaan puhtaasti retronamuttelua ja jonkinlainen kumarrus tuonne vanhaan Bond-sceneen päin. Viihdyin hirvittävään loppukohtaukseen asti kuitenkin ihan hyvin siinä leffateatterin penkillä, joten menköön nyt sitten. 2,5/5 tähteä.

Krohnin mielestähän tavoitteet on täyttynyt vaikka ei tullut katsojia tuli Jusseja, jos nyt puhutaan tuosta He ovat paenneet. Tässä olisi keskustelun paikka, tokihan tämän voi vetää samaan kategoriaan aina vaikkapa oopperan kanssa että tuetaan myös korkeakulttuuria mitä ei ymmärrä se puoli miljoonaa jotka käy leffassa tsiigaa esim sen Matti-elokuvan.

Niin, tätähän voi katsoa monesta näkökulmasta. Omasta mielestäni esimerkiksi oopperan kaltaista "ikiaikaista", korkealaatuista taidemuotoa voidaan pitää elossa valtion tukemana, mikäli sen jatkumoa ei yleisö pysty turvaamaan. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena kulttuuriperinnön turvaamisena jälkipolville. Ei kai kaikessa tarvi mennä laskin kädessä?

Toki rajansa kaikella. En ole katsonut He ovat paenneet-elokuvaa, mutta kyllähän 3000 katsojaa varmaan tavoitteesta jäi aika pahasti. Toisaalta ihan hyvä, että jotain muutakin tuetaan kuin "leijonasydämiä", eli sitä geneeristä paskaa mitä suomalainen elokuvakoneisto syytää liukuhihnalta "takuuvarmaan menestykseen". Vuonna 85 olisi ansainnut itse asiassa äänen tuolla huonoin katsomasi elokuva-ketjussa.

Monimutkainen asia tämä kulttuurin tukeminen on, en yritä väittää muuta. Sinänsä pidän kunnioitettavana asiana, että valtio yrittää pitää yllä monipuolista kulttuuritarjontaa kertakäyttö- ja pikavoittokulttuurinkin aikana. Jos tekijämiehiä ja -naisia ei kuitenkaan löydy, niin ehkä tätä pitäisi yrittää arvioida uudelleen. Taiteellisesti kunnianhimoista ja korkeatasoista elokuva- ja sarjatuotantoa tehdään kuitenkin maailmalla oikeasti kannattavasti ja toisaalta kun niitä tuotoksia katsotaan Suomessakin, niin rima on aika korkealla. Miljoonien syytäminen huonosti tehtyyn taiteeseen on kuitenkin oikeasti huonosti käytettyä rahaa.

 

[Jupe]

Jos elokuva pokkaa neljä Jussia ja pääsee Venetsiaan ja Torontoon, jotka eurooppalaisille elokuville käsittääkseni kuitenkin ovat niitä tavoiteltuja paikkoja, niin miten helvetissä on mahdollista, että katsojia on paikan päälle vaivautunut vain 3000.

Nappaan tähän kiinni ja olen pitkälti samaa mieltä edellä olevien kanssa taiteen tukemisesta, etenkin oopperan, kuulun siihen kävijäkuntaan joka ymmärtää sen taiteenmuodon päälle ja upeitakin kokemuksia siinäkin talossa on koettu, joten en olisi taloa lakkauttamassa heti lama-aikana. Mutta tuohon lainaukseen, ensimmäinen mikä tulee mieleen on juurikin elokuvan näkyvyys. Kaipaan suuresti dosentti Veijo Hietalaa takaisin primetime ajankohtana spekuleeraamaan elokuvista. Veijo Hietala – Wikipedia

Pelkkä mainonta ei riitä vaan tarvitaan keskustelua elokuvista. Vaadin Veijo Hietalalle omaa tv-show:ta missä käsiteltäisiin niin elokuvia kuin tv-sarjoja unohtamatta ensi-iltoja ja tämä olisi nimenomaan iso asia myös markkinoinnin kannalta. Kukaan ei tiedä niistä pienemmistä elokuvateatterilevitykseen menevistä suomi-elokuvista jos niistä ei puhuta mediassa. Pelkkä nettiin kirjoitettu arvostelu joltain harrastelijakriitikolta ei mielestäni riitä, ei lähellekään.

Tässä Veijo Hietalan mietteitä suomalaisesta elokuvasta vuodelta 2006, pätee aika hyvin nykyaikaankin.
Haastattelu: Elokuvatutkija Veijo Hietala | Dome.fi

_

 

[-OO-]

Jos elokuva pokkaa neljä Jussia ja pääsee Venetsiaan ja Torontoon, jotka eurooppalaisille elokuville käsittääkseni kuitenkin ovat niitä tavoiteltuja paikkoja, niin miten helvetissä on mahdollista, että katsojia on paikan päälle vaivautunut vain 3000.

Suomalaisella ns. "suurella yleisöllä" on helvetin paska elokuvamaku? Ja onhan se. Ei esim. Luokkakokouksen tai Napapiirin sankareiden tapaisen kuonan suosio voi olla muulla selitetty.

 

[Histo]

Ovatko muut ihmetelleet suomalaisten elokuvien tukemista rahallisesti jopa 800000 eurolla? Eikö elokuvien olisi tarkoitus kerätä itse rahoituksensa, eikä olla riippuvaisia elokuvasäätiön tuista? Varmaan elokuvien tasokin nousisi, kun ei voisi kaiken maailman paskaa syytää leffateattereihin tukirahojen avulla. Ylen kulttuuriuutisten listauksessa oli joku elokuva, joka oli saanut 750000 euroa tukea ja huimat 3000 katsojaa Suomessa.

Tämä elokuvasäätiön kommentti He ovat paenneet -elokuvasta kertoo kaiken.
Vielä huonommin menestyi J.P. Valkeapään He ovat paenneet - tukea 750 000 euroa, katsojia reilu 3000.
– Elokuvalla on muitakin arvoja kuin katsojamäärä. Valkeapään elokuva palkittiin neljällä Jussilla ja se oli ehdolla kansainvälisesti arvostetuilla Venetsian ja Toronton elokuvafestivaaleilla, huomauttaa Krohn.

Rahoitamme siis miljoonilla veikkaus-euroilla tietoisesti elokuvia joiden ei tarvitse saada katsojia, mielenkiintoista.

Jos elokuva pokkaa neljä Jussia ja pääsee Venetsiaan ja Torontoon, jotka eurooppalaisille elokuville käsittääkseni kuitenkin ovat niitä tavoiteltuja paikkoja, niin miten helvetissä on mahdollista, että katsojia on paikan päälle vaivautunut vain 3000.

He ovat paenneet on melko huono esimerkki "paskasta" elokuvasta, koska kyseessä on loistava leffa, joka palkittiin viime vuonna ansaitusti vuoden parhaana kotimaisena. Kerronnaltaan, kuvaukseltaan ja myöskin sisällöltään poikkeuksellisen säväyttävä ja rohkea.

Leffan menestymättömyyteen teattereissa on lukuisia syitä, joista vähäisin ei ole markkinointistrategia... juliste oli luotaantyöntävä, traileri oli taiteellinen ja K-16 -ikäraja varmisti sen, että suuret yleisöt eivät leffaan koske. Ikäraja oli tietysti täysin oikea sisältöön nähden. Kenties ohjaaja ja markkinnoinnista vastannut työryhmä eivät halunneet kenenkään näkevän elokuvaansa, tai sitten vain nuo mainitut festarit kiinnostivat. Joka tapauksessa yleisömäärä ei suoraan kerro sekään elokuvan ansioista.

YLE:n päällisin puolin pätevästi toimitetusta jutusta käy selväksi, että elokuvia ei Suomessa voi tehdä nykyisessä laajuudessa ilman elokuvasäätiön tukea, joka tulee kokonaisuudessaan Veikkauksen tuotoista. Tukea jaetaan käsikirjoitukseen, kehittämiseen, tuotantoon ja markkinointiin/levitykseen. Sitä ei jaella kenelle sattuu, vaan käytännössä käsikirjoitustukea voi saada vain aiemmin meritoitunut taho ja tuotantoyhtiö ei saa tukea, jos diiliä ei ole esim. jonkun tv-kanavan kanssa jo olemassa. Rahoituksesta osa kerätään yhteistyökumppanimyynnillä (leffan alussa näkyvät sponsorilogot) ja loppu tulee leffassakävijöiltä jos tulee. Viimeinen muuttuja on sellainen, jonka suurudesta voi olla vain valistuneita arvauksia. Kotimaiset elokuvat ovat tällä hetkellä hyvässä nosteessa ja kävijäluku on tänä vuonna ylittänyt 2,5 miljoonaa. Siksi kärkitekijöiden projektien voi olettaa saavan hyvin katsojia, mutta kuinka hyvin, se riippuu monesta asiasta.

Jos tuki otettaisiin pois, tarkoittaisi se väistämättä leffojen laadun heikkenemistä (vähemmän rahaa, vähemmän ammattitaitoa tekemiseen) ja myöskin tuotantojen määrän vähenemistä. Ennemminkin jaettavan tuen kokonaispottia pitäisi pystyä kasvattamaan (Suomessa jaetaan pienempiä summia kuin muissa pohjoismaissa) ja lisäksi kannustimet pitäisi ottaa käyttöön.

Linkki vie YLE:n artikkeliin.

 

[Jupe]

^ Yllä olevaan vielä. Onhan suomalainen katsojakäyttäytyminen varmasti samanlaista kuin monessa muussakin länsikulttuurissa joka nojaa Hollywood tuotantoihin. Suurin osa tuosta kovasta katsojamäärästä tulee kun nuoret aktivoituu, eli nuorten elokuvamausta kyse isoissa luvuissa, frendien kanssa leffaan tai sen lähimmäisen. Harva nuori hakee muuta kuin popcorn-viihdettä oli se sitten komediaa, toimintaa tai romantiikkaa. Ne ovat vain pähkinöitä kun todelliset leffafriikit jotka ovat katsoneet vuosikymmeniä elokuvia lähtevät finnkinon saleihin. Tähän on tullut varmasti muutosta isojen kotiruutujen ja edullisten kotiteatterilaitteiden tullessa.

He ovat paenneet ei ollut esimerkkinä paskasta elokuvasta vaan päinvastoin, ihmettelin enemmän tukea ja perusteita. Ajattelin että isolla tuella saadaan pakosti tavalla tai toisella näkyvyyttä ja kansaa liikkeelle. Ei näköjään saatu ja linkkaamassani kuvassa monta muutakin säälittävillä luvuilla olevaa suomi-filmiä missä yhtä suuri tuki. Joku tässä yhtälössä ei kohtaa, pitäisikö produktioita jossain kohtaa miettiä enemmän tv-elokuva suuntaan. Monet elokuvat varmasti hyviäkin mutta tarvitsisivat vain näkyvyyttä ja puhetta esim mainitsemani Veijo Hietalan tai muun asiantuntijan toimesta isossa mediassa ennen ensi-iltaa.

Onko tuki sitten tae laadulle, osittain ehkä mutta kyllä tarinat ja laadukkaat näyttelijtä sitäkin enemmän. Tukiperusteita ehkä voisi tarkentaa ja jotenkin ehdoittaa että samat tekijätahot eivät saa ainakaan useita jos lopputulos on aina onnettomia katsojamääriä, eikä kaikki edes saa niitä Jussejakaan. Suomessa esimerkiksi teatterituotannot ovat todella laadukkaita ja ainakin pk-seudulla näkee roppakaupalla suomen parhaita näyttelijöitä live-tilanteessa parin metrin päästä, mikä onkin syy että katson mieluummin teatteria kuin nykyistä suomi-elokuvaa ja uskon että kovan luokan näyttelijätkään eivät herkästi lähde suomi-elokuviin koska pystyvät toteuttamaan omaa osaamistaan paremmin lavalla, kun taas kankaalla ohjaajan työ ja produktio voi himmentää aika paljonkin ammattitaitoa ja näyttelijäntyön nyansseja.
Kärjistettynä esimerkkinä vaikkapa 8.5milj€ Big Game, joka sai jota kuinkin tuon lähivuosien maksimituen 750 000€. Mitä jäi käteen? Tämäkö on se mitä tulee jos elokuvan tukia lisätään, saadaan äksöniä johon ehkäpä jokin iso stara suomalaisten rinnalle. Ei tuen lisääminen ole ainakaan suoraan mikään ratkaisu vaan tekijöiltä tarvitaan raudanlujaa ammattitaitoa niin elokuvan tekemisessä kuin markkinoinnissa. Omasta mielestäni parilta viime vuosikymmeneltä parhaat suomalaiset ovat pääosin Kaurismäen Akin elokuvat koska ovat elokuvallisesti täydellisiä niin ohjaukselta, kuvaukselta valaistuksineen, musascorelta ja näyttelijöiltä, unohtamatta mustaa huumoria. Viimeisenkin Le Havren yli 120 000 katsojaa on itse asiassa pirun hyvä lukema kun miettii suomalaisten katsojien käyttäytymistä ja että äsken mainitsemani "suomalainen action elokuva" sai saman määrän katsojia.

Tässä muuten SES:in sivuilta tämän vuoden katsojaluvut kotimaisissa ja klikkaamalla elokuvaa näkee SES:in tuen.
Suomen elokuvasäätiö: Kotimaiset katsojaluvut

_

 

[Histo]

He ovat paenneet ei ollut esimerkkinä paskasta elokuvasta vaan päinvastoin, ihmettelin enemmän tukea ja perusteita.

Ei sinun tekstissäsi, mutta I am not Jesusin kirjoituksessa se mainittiin esimerkkinä kaiken maailman paskasta, jota teattereihin suolletaan tukien avulla.

Ei tuen lisääminen ole ainakaan suoraan mikään ratkaisu vaan tekijöiltä tarvitaan raudanlujaa ammattitaitoa niin elokuvan tekemisessä kuin markkinoinnissa.

En tarkoittanut tuen lisäämistä elokuvaa kohden, vaan elokuville ylipäänsä, jolloin tuotantoon olisi mahdollista saada useampia elokuvia. Mielestäni suomalaisen elokuvan suurin ongelma ovat heikkoluokkaiset käsikirjoitukset, eli kehittelyyn pitäisi olla enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Ehkä tukia pitäisi kohdistaa siihen osaan tuotantoja. Tuo artikkelissa keskiarvona mainittu puolitoista vuotta ideasta valmiiseen elokuvaan ei tosin voi pitää paikkaansa -- siis keskiarvona. Tällöinhän jotkut elokuvat tulisivat puolessa vuodessa ideasta kankaalle. Todellinen keskiarvo lienee vähintään kaksinkertainen, eli kolme vuotta.

 

[Baldrick]

Miten musta alkaa tuntua, että Star Wars lyö kassaennätykset puhki? Ei samanlaista hypeä ole kyllä ollut varmaan koskaan aikaisemmin yhtä elokuvaa kohtaan. Phoenixissa moottoriteiden valotauluillakin lukee, että kaahailu johtaa pimeälle puolelle. Pitänee toivoa, että viikonloppuna olisi Jyväskylässä vielä paikkoja, niin pääsee katsomaan.

 

[Jupe]

Miten musta alkaa tuntua, että Star Wars lyö kassaennätykset puhki?

En usko että yltää Tuntemattoman sotilaan 2.5 miljoonaan katsojaan mutta ehkäpä Matti-elokuvan 500 000 kylläkin.

Pakkohan tuo on katsoa, hiukan on ihmetyttänyt nämä viime päivien uutiset Sara Forsbergin avaruuskielestä ja suomalaisesta koripalloilijasta Chewbaccana mutta mitäpä siinä ollaan iloisia että KorisLiigasta löytyi just se oikea vastanäyttelijä Harrison Fordille.
Mulla pienoinen ongelma näitä uusia tekeleitä kohtaa kun genre on hiukan sellainen että kolahti kovaa ne 80-luvulla nähdyt elokuvat ja nyt menee vähän yli hilseen, mutta hyvänä popcorn viihtenä aion katsoa ja periaatteessa kiinnostaa minkälaisia ilmataisteluja ovat saaneet nyt aikaan, ne ovat olleet yleensä ihan hienoja Tähtien Sota -elokuvissa, toivon että kohtauksista huokuisi realismia kaikesta scifeilystä huolimatta ja ettei paista CGI päin naamaan tökerösti.

_

 

[MustatKortit]

@RäpyläRepe , @Jupe :

Voisi kuvitella, että vaikka ennäytksiä nyt lyötäisiinkin, niin Suomen juhlavuodeksi valmistuva Louhimiehen uusi versio Tuntemattomasta lyönee kaikki ennätykset.

 

[Jupe]

lyönee kaikki ennätykset.

Toistanko uudelleen. :) Ei kyllä lyö tuota alkuperäisen Tuntemattoman ennätystä joka itse asiassa on 2,8milj katsojaa mutta Uunojen miljoonaluvuille luvuille voi päästä. Yhteiskunta on niin paljon muuttunut tuosta ajasta, on nuoria jotka ei sodasta tiedä mitään, eikä kiinnosta, on vanhuksia jotka pitävät Laineen versiota ainoana oikeana ja siksi ei katso ainakaan teatterissa uusinta, on paljon niitä jotka odottaa sen puoli vuotta että saa kotilaitteillaan striimattua tai vuokrattua sen.
Ja vielä omakohtainen fiilis, vaikka itseäni elokuvien suurkuluttujana pidänkin ja paljon käyn leffoissa, sotaelokuva oli se sitten uusi Tuntematon tai ulkomaalaiset eivät suuresti kiinnosta. Ehkä kuulun yllämainitsemaani porukkaan joka herkästi pitää vanhempia aidompina eikä syty remakesta ja katsoo tämän sitten kun ehtii.
Olen varmasti epäisanmaallinen jonkun mielestä sitten mutta odotan paljon enemmän uutta Kaurismäen Akin elokuvaa Pakolainen jos suomalaisista puhutaan, en teemaltaan vaan ihan elokuvallisesti.

_

 

[MustatKortit]

...
Ja vielä omakohtainen fiilis, vaikka itseäni elokuvien suurkuluttujana pidänkin ja paljon käyn leffoissa, sotaelokuva oli se sitten uusi Tuntematon tai ulkomaalaiset eivät suuresti kiinnosta. Ehkä kuulun yllämainitsemaani porukkaan joka herkästi pitää vanhempia aidompina eikä syty remakesta ja katsoo tämän sitten kun ehtii.

_

Siinä lienet oikeassa, että tuota vanhan Tuntemattoman ennätystä ei lyöne kyllä, koska ajat ovat muuttuneet.

Uskon silti päästävän huimiin lukuihin ja "modernien aikojen" ennätykseen. Tosiasia lienee se, että aika monen mielestä Tuntemattomasta ei varsinaisesti tarvitsisi tehdä remakea enää, mutta onhan tuo silti pakko nähdä, kun kerran tehdään. Allekirjoittanut kuuluu samaten tähän porukkaan.

 

[Baldrick]

@Jupe @MustatKortit Tarkoitin siis kansainvälistä box office-ennätystä. Suomessa tuskin mikään lyö tuota Tuntematonta ainakaan katsojamäärissä, jos se tuo 2,5-2,8 miljoonaa on. Tällä hetkellä kansainvälistä kassaennätystä pitää Avatar, joka teki yhteensä 2,78 miljardia dollaria. Kakkossijalla Titanic 2,2 miljardilla. Uskon uuden Star Warsin menevän vähintään tuohon väliin, mutta oletan kuitenkin Force Awakensin ponnahtavan suoraan ykköseksi. Maailmanlaajuinen hype on tällä hetkellä niin kova ja ilmeisesti elokuva saa vielä erinomaisia arvosteluja.

 

[MustatKortit]

Olettekos palstaveljet huomanneet, että ensi vuonna tulee jatko-osa legendaariseen Independence Day- filkkaan ja mukana on myös paljon samoja näyttelijöitä (Will Smith tosin ei taida olla..?)

Kävin katsomassa jo trailerin tuosta.