Ei tästä voi puhua samana päivänäkään legendaarisen The Road Warriorin eli toisen Mad Maxin kanssa, kuten ei myöskään ensimmäisen Mad Max -elokuvan. Kolmas eli Beyond The Thunderdome ei nyt niin ihmeellinen ollut, mutta oli siinäkin enemmän sisällöllistä pointtia kuin tässä. Ei Fury Road mitenkään erityisen kelvoton lajissaan ollut, päin vastoin, mutta sitä samaa ryminää ja ryskettä se oli kuin keskiverto Transformers, Fast and Furious -sarjan keskinkertaisimmat osat tai mikä tahansa 1980-luvun jälkeen tullut post-apokalyptinen toimintaleffa, jossa on niittiä, kromia ja friikkejä.
The Road Warrior säilyi kyllä vielä omassa rankkaukseni ykkösenä, täydellisenä kympin elokuvana. Mutta Fury Road kiilasi selväksi kakkoseksi. Mad Max ykkönen on sinällään mielenkiintoista taustatietoa Maxista, mutta varsinaisesti elokuvana se ei aiheuta hurraa-huutoja. Beyond Thunderdome sitten taasen on täysin surkea tekele, jossa yksi elokuvahistorian cooleimmista päähahmoista ja maailmoista muutettiin koko perheen skeidaksi. Fury Roadin paluu The Road Warriorin tunnelmiin on siis äärimmäisen hieno asia.
Ja vai että Transformersiin ja Fast and Furiousiin verrattavaa ryskettä? Fury Roadissa oli aivan mahtavaa nimenomaan se, että tämä ei kaatunut niihin nykyajan toimintaelokuvien perisynteihin. Toimintakohtaukset eivät olleet pelkkää äärimmäisen epäaidon näköistä, sumeaa CGI:tä, vaan käytännön efekteillä todella tyylikkäästi toteutettuja kohtauksia, joissa CGI oli mukana vain extra-kuorrutuksena. Lisäksi tämä ei ollut PG-13-leiman vuoksi löysäilevä, vaan mukana oli vähän rankempaakin kuvastoa, joka on tietenkin ainut oikea ratkaisu tähän maailmaan sijoittuvan elokuvan kanssa.
Iso plussa myös parhaasta leffapahiksesta pitkiin aikoihin.