Minä kyllä tykkäsin Enemystä kun sen viime syksynä HIFF:ssa näin. Ei huikea elämys tai elämää suurempi leffa, mutta piti otteessaan ja herätti kysymyksiä, hyvän elokuvan merkkejä. En yritäkään väittää että olisin kaikkea tajunnut mutta jotain kyllä ja sitten jälkeenpäin nettikirjoitteluja lukemalla vähän lisää, vaikka sieltäkin niitä erilaisia teorioita löytyy vaikka kuinka monta.
Päähenkilön jonkinlainen mielen pirstoutuminen tuossa on kait käynnissä, isäksi tuleminen ja sen tuoma vastuu pelottaa ja täytyy paeta toiseen persoonaan, joka ei ole sitoutunut keneenkään eikä mihinkään. Hämähäkit symbolisoivat naista, joka kietoo verkkoonsa ja vie vapauden.
Se fetissishow ei kyllä auennut ollenkaan.
Tuo on ihan oma tulkinta, jonka kasasin omista mietteistä ja poimimalla muiden teorioista itselleni sopivat osat. Muistaakseni Villeneuve, Gyllenhaal ja kumppanit ovat kieltäytyneet haastatteluissa avaamasta leffan pointtia, joten "virallista" sanaa asiasta ei ole tarjolla. Siispä julistan tulkintani ihan yhtä validiksi kuin muutkin tulkinnat.
Villeneuve on itse asiassa sanonut useassa haastattelussa, että elokuvassa on kyse matkasta Jake Gyllenhaalin alitajuntaan. Itsekin uskon, että hämähäkit symbolisoivat naista ja verkko vapauden menettämistä. Jake Gyllenhaalin hahmo on yksi ja sama itsensä kanssa taisteleva, pettävä ja äärimmäisen sitoutumiskammoinen mies.
Lopun hämähäkkikohtaus oli suorastaan nerokas. Jake löytää avaimen, kokee kiusauksen, näkee vaimonsa hämähäkkinä joka pelkää tulevansa "liiskatuksi". Jaken ilme kertoo kaiken: here we go again. Mieshän puhuu luennollaan diktatuurista ja kontrollista sekä kaavamaisuudesta kuinka asiat toistuu ja toistuu uudelleen ollen ensin tragedia ja muuttuen toistuessaan farssiksi. Jake tajuaa, että ollaan farssin äärellä ja ilme on sen mukainen.
Lopun hämähäkkikohtaus oli suorastaan nerokas. Jake löytää avaimen, kokee kiusauksen, näkee vaimonsa hämähäkkinä joka pelkää tulevansa "liiskatuksi". Jaken ilme kertoo kaiken: here we go again. Mieshän puhuu luennollaan diktatuurista ja kontrollista sekä kaavamaisuudesta kuinka asiat toistuu ja toistuu uudelleen ollen ensin tragedia ja muuttuen toistuessaan farssiksi. Jake tajuaa, että ollaan farssin äärellä ja ilme on sen mukainen.