Jatkoajan leffakerho

[PJPT]

Van Damme ilman muuta. Double Impact vuodelta 1991 on muutoinkin kirkkaasti asenteellisin toimintaelokuva näistä kaikista. Aikansa trikkikuvat, eli kaks Dammea samassa kuvassa, kohtuu hyvään leikkaukseen yhdistettynä toimivat yllättävän hyvin nykyäänkin, jollei pipo hierrä liikaa otsaa.

Osa noista Van Dammen tupla-leffoista on varsin toimivia. Kuten mainitsitkin niin Kaksoisisku (1991) on yksi JCVD:n parhaista leffoista, ei kalpene juurikaan miehen 4-5 ”kaikkien tuntemille” klassikoille. Myös Maximum Risk (1996) on varsin katsottava tekele, perusviihdyttävää aivot narikkaan toimintaa.


Jos puhutaan toimintatähdistä, niin Arskahan on tehnyt pari tuplaroolia. John McTiernanin taidokkaasti ”Arska-leffan” ja komedian välillä taiteilevassa Last Action Herossa Schwarzenegger näyttelee itsensä kanssa ainakin yhdessä kohtauksessa. Äärettömän keskinkertainen 6. päivä (2000) tuo meille Arnoldin klooneina, lasketaanko se? Molemmat kloonit ovat kuitenkin juonen kannalta tärkeitä elokuvalle.


Nicolas Cagen suoritus elokuvassa Adaptation on ajoittain maaginen, yksi parhaista näkemistäni 2000-luvun suorituksista! Unohdin monessa kohtauksessa että mies näyttelee yksin itsensä kanssa. Cagen toinen Oscar-palkinto taisi mennä lähinnä siihen, että Pianisti käsitteli koskettavasti sodan raakuutta ja Polanski sai aikaan hienon leffan. Toisaalta Adrien Brodyllä ei vielä ollut palkintoa toisin kuin Cagellä. Yleisesti ottaen vuoden 2002 taso (elokuvat sekä suoritukset) taisi olla aika heikko, monet tuon vuoden ehdokkaista eivät ole jääneet mieleen millään lailla.

 

[Musta Nuoli]

Cagen toinen Oscar-palkinto taisi mennä lähinnä siihen, että Pianisti käsitteli koskettavasti sodan raakuutta ja Polanski sai aikaan hienon leffan. Toisaalta Adrien Brodyllä ei vielä ollut palkintoa toisin kuin Cagellä. Yleisesti ottaen vuoden 2002 taso taisi olla aika heikko, monet tuon vuoden ehdokkaista eivät ole jääneet mieleen millään lailla.

Katselin muistin virkistykseksi wikiartikkelia vuoden 2002 Oscar-gaalasta ja palkinnoista, ja olen samaa mieltä. Aika heikko taso, tai pikemminkin erikoisia valintoja ja vielä omituisempia voittajia. Tuo oli gaalanakin aika tylsä ja ylipitkä. Katselin tuon suorana kuten yleensäkin katson Oscar-lähetykset, enkä ihmettele, että tuo oli siihen mennessä yksi vähiten katsojia saaneista Oscar-lähetyksistä.

Chicago on ainakin elokuvana huomattavan yliarvostettu. Kuusi Oscariahan se voitti, muun muassa parhaasta elokuvasta. Esitän tästä protestini 12 vuotta jälkikäteen, ehdollahan olisi kuitenkin ollut Scorsesen Gangs Of New York, Polanskin Pianisti ja toki Sormusten Herran toinen osa. On Scorsese tehnyt parempiakin elokuvia, mutta myös huonompia, ja olen aina pitänyt Gangs Of New Yorkin eeppisestä laajuudesta sekä hyvistä näyttelijäsuorituksista.

Yllättävän monta noista Oscar-ehdokaselokuvista edelleen näkemättä. Yleensä kärkiehdokaselokuvista tulee ajan kanssa nähtyä suurin osa vuosien myötä, joskus samanakin vuonna suuri osa, mutta moni noista on jäänyt väliin syystä tai toisesta.

Chicagon olen nähnyt parikin kertaa, ei se kummoinen ollut. Pitäisi tietysti nähdä vertailuksi musikaaliesitys, mutta kylmäksi tuo minut jätti tunnetasolla, mikä on huono asia teokselle, jonka nimen omaan pitäisi vedota tunteisiin ja olla ryöppyävä spektaakkeli. Richard Gereltä kylläkin hyvä roolisuoritus, mutta ei ollut Gere edes ehdolla. Catherine Zeta-Jones sen sijaan voitti parhaan naissivuosanäyttelijän pystin.

Vuoden 2003 gaala olikin sitten jo viihdyttävämpi ja silloin menivät myös palkinnot ansaitusti kohdalleen, paitsi ehkä Sean Pennin pytyn olisi voinut antaa jollekulle muulle ehdokkaalle. Elokuvavuotena se oli myös paljon parempi kuin edeltäjänsä.

 

[ms.qvist]

José Padilhan Tropa de Elite 2 - Eliittijoukot (Tropa de Elite 2 - O Inimigo Agora É Outro) onnistui yllättämään minut kaikesta huolimatta todella positiivisesti vaikka olinkin lukenut elokuvasta hyviä ja huomattavan positiivisia arvioita - odotukset siis olivat suhteellisen korkealla eikä elokuva katsomisen jälkeen pettänyt odotuksia. Oivallista työtä José Padilhalta!

Elokuvan kohdalla on ensiarvoisen tärkeää, että ennen sitä on katsonut Padilhan Tropa de Eliten, koska Eliittijoukot on niin tiivis jatko kyseiselle elokuvalle, ettei minun mielestä ole järkevää katsoa Eliittijoukkoja jollei ensin ole katsonut Tropa de Eliteä. Elokuvat nivoutuvat muutamien henkilöiden kautta niin tiiviisti toisiinsa, että Eliittijoukot menettää osan tehostaan mikäli taustalla ei ole tuntemusta Padilhan aiempaan teokseen.

Erinomaista Padilhan Eliittijoukoissa on se, että se kuvaa todella raadollisella - ja jälleen sopivan väkivaltaisella - tavalla korruptoitunutta poliisilaitosta ja sen ohella korruption lonkeroiden ulottumista kaikkialle yhteiskuntaan ja kuinka korruptio on osa elämää yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Kuva on kaunistelematon ja tyly!

Toki elokuvaan mahtuu muutamia "hyviä" henkilöitä joilla on omaagendansa taistelussa yhteiskunnallisia ongelmia kohtaan, mutta tässä kohdin Padilha ei lankea ansaan vaan hänen näissä "hyvissäkin" ihmisissä on omat piilevät puolensa ja esim. Wagner Moura Nascimenton roolissa liikkuu itsekin paikoin lain rajalla ja toisaalta ratkoo osan kohtaamistaan ongelmista väkivallalla ja pitää ainakin tiettyyn pisteeseen saakka toimintaansa oikeutettuna - kunnes tiettyjen tapahtumien seurauksena alkaa itsekin kyseenalaistaa omaa toimintaansa.

Mutta tässäkään kohdin hänestä ei luoda puhtoista sankaria vaan voidaan ymmärtää tien olevan vasta alussa, niin hänellä kuin yhteiskunnallisella taistelulla laajalle (kaikkialle) levinnyttä korruptiota vastaan. Elokuvaa katsoessa tulee sellainen tunne ettei tällaista taistelua edes voi voittaa Brasilian kaltaisessa yhteiskunnassa - se on levinnyt liian laajalle ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat niin mittavia ettei taistelu korruptiota vastaan ole helppo. Itse asiassa hetkittäin tulee tunne, että se on loppujen lopuksi mahdoton tehtävä!

Elokuva on myös kahden toimintaympäristön ja ideologian törmäys, Nascimenton oma maailma kohtaa kansalaisaktivisti ja poliitikko Diogo Fragan (oivallinen Irandhir Santos) maailman ja vasta yhteinen vihollinen luo tietyn tason ymmärryksen heidän välille ja samalla mukaan astuu tunne luottamuksesta.

Jos kuvaisin Tropa de Elite 2:sta yhdellä sanalla, käyttäisin laatusanaa erinomainen!

vlad.

 

[fat of the land]

José Padilhan Tropa de Elite 2 - Eliittijoukot (Tropa de Elite 2 - O Inimigo Agora É Outro)

Sattuipa mukavasti, luin tämän eilen. Tänään kun kävin Itiksen Anttilan Top tenissä, niin laarissa oli tätä leffaa kymmeniä kopioita DVD:nä 1€/kpl, siis eurolla. Nappasin kyytiin ja ajelin Filmtownin kautta kotiin, palautin eilisen Noahin (jota en suosittele kenellekään) ja vuokrasin Tropa de Eliten hintaan 1€/vrk, siis eurolla.

Kunhan muksu nukahtaa, niin alkaa matka Favelaan. Toivottavasti pitää lupauksensa tämä leffa. City of God oli hyvä leffa, tyly ja suora. Ei mikään huippu mielestäni, mutta toisaalta en ollut sitä katsoessani niin kypsä ihminen kuin nyt, joten se varmasti tippuisi paremmin tänä päivänä.

No tsiigataans että onko sellaisenaan hyvä vai odotetaanko Michael Bayn versiota.

 

[J.C.S.]

Vastaus kysymykseen mikä on paras kaksoisrooli elokuvassa : Lee Marvin elokuvassa Cat Ballou, näytteli sekä juoppoa revolverisankaria, että rautanenäistä pahista ja kävi pistoolikaksintaistelun itsensä kanssa.

 

[hooceebruins]

Minäpä otan kanssa kantaa näihin kaksoisrooleihin. Peacock (2010) - IMDb, jossa Cillian Murphy tekee aivan uskomattomat roolit. Tiedä sitten hyväksytäänkö tätä, mutta joka tapauksessa sykähdytti.

 

[ms.qvist]

Sateisena loppukesän iltana kävin katsomassa Frank Millerin ja Robert Rodriguezin Sin City: A Dame to Kill Forin - teatterin ulkopuolella vallinnut sää sopi siis mitä oivallisimmin yhteen elokuvan kanssa - kummankin yleisvire oli synkeä ja masentava ja kovin lohduton. Lahden keskustassa ei sentään tapettu ihmisiä samaan tahtiin mitä Sin Cityn alueella mutta muutoin - astuessani ulos teatterista vihmova sade synnytti elävästi mielleyhtymän elokuvaan ja hetken kuvittelin Marvin ajavan ohitseni vihmovassa sateessa sätkä huulessa, vai kävelikö minua vastaan murjottu Dwight sateen pieksämillä kaduilla...

Joskus ammoisina aikoina katsoin dvd:ltä ensimmäisen Sin Cityn ja nyt päätin käydä katsastamassa Sin City: A Dame to Kill For'in teatterissa ja valitsin näytännöksi 3D-näytöksen, mutta enpä oikeastaan tiedä toiko 3D tähän elokuvaan mitään merkittävää lisää vai olisiko jopa kannattanut käydä katsomassa perinteinen versio - voisin jopa kuvitella, että tässä elokuvassa perinteinen hakkaa 3D:n kevyesti. Tai ainakaan en kokenut 3D:n tuovan mitään todella speciaalia lisää elokuvaan vaan korkeintaan pientä kuorrutusta, jota ilman olisin pärjännyt ihan hyvin. Turhaa kermavaahtoa tähän leffaan...

Lähdin leffaan hiukan skeptisellä mielellä, odotukset eivät olleet korkealla - suoraan sanoen en uskonut, että Rodriguez & Miller kaksikko saisivat toiseen osaan puhallettua saman hengen jollainen Sin Cityn ensimmäisen osan täytti aikanaan, mutta on tunnustettava, että olin väärässä. Ei tämä Sin City: A Dame to Kill For erinomainen elokuva ollut mutta minusta siihen oli saatu puhallettua ihan hyvällä tavalla samansuuntainen henki jollainen ensimmäiseenkin osaan oli saatu viritettyä. Elokuva oli synkeä, raadollinen, likainen, väkivaltainen (oikealla tavalla, kuten kuuluu), pikkutuhma ja kaikkea muuta asiaankuuluvaa. Elokuva pysyi kohtuullisen hyvin kasassa mittansa ajan, ehkäpä parissa kolmessa kohtaa draamankaareen syntyi kuollut hetki mutta sen voin antaa anteeksi, koska kokonaisuus oli hyvä ja maailma juuri sellainen jollaisen sen Sin Cityssä muistelinkin olleen.

Elokuvassa oli useita hyviä ja väkeviä roolisuorituksia - Mickey Rouke Marvina oli hyvä - mutta vain karulla tapaa hyvä, Brolin sopi Dwightin rooliin oikein hyvin. Itse asiassa ei tule mieleen kovinkaan montaa muuta näyttelijää, joka olisi sopinut Dwightin rooliin, paitsi ehkäpä Tanskan lahja eli Mads Mikkelsen, hänessä olisi ollut jotain samaa karuutta jota Brolinissa oli Dwightin roolissa.

Ja olihan tässäkin leffassa iso neekeri, kuten oli Sin Cityssäkin - joskin Sin Cityn Manute Michael Clarke Duncan oli kaikella tapaa kokonaisvaltaisempi ja vaikuttavampi ilmestys - suorastaan massiivinen, kuten tiedämme. Häneen verrattuna A Dame to Kill For'in Manute - Dennis Haysbert - ei samaan pystynyt hyvästä yrityksestä huolimatta. Mutta oli hänelläkin hetkensä.

Leffassa oli myös lukuisia voimakkaita, tuhmia, vihaisia, brutaaleja naisia mutta edes Jessica Alba Nancyna ei noussut minusta riittävällä tavalla esille. Oikeastaan naisista voimakkain ja samalla kieroin oli - lähes kirjaimellisesti - miestennielijä Ava (Eva Green).

Pienistä rooleista nostaisin esille todella loistavana ja oivaltavana "lääkäri" Kroeningina (roolissa Christopher Lloyd, jokainenhan tuntee hänet Paluu tulevaisuuteen sarjan "hiukan" vinksahtaneena tiedemiehenä). Nostetaan myös esille "tuplat" vetänyt Jamie King Goldie/Wendy.

vlad.

 

[Åleg]

Onko kukaan Jatkoajan elokuvafaneista nähnyt elokuvaa nimeltä The Room? Jos ei, niin suosittelen lämpimästi. Elokuva on tullut maailmalla tunnetuksi "-Maailman parhaana huonona elokuvana" ja on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

The Roomin on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut heppu nimeltä Tommy Wiseau, joka luonnollisesti esittää myös leffan päähenkilöä Johnnya. Johnny on menestyvä pankkiiri jolla on Lisa niminen kihlattu. Lisa kuitenkin haluaa lisäjännitystä elämään, ja alkaa paneskelemaan Johnnyn parasta kaveria Markia. Enempää juonta elokuvassa ei juuri ole. Elokuva etenee kuin etana tervassa, näyttelijät ovat tasoa ala-asteen joulunäytelmä ja tekninen toteutus saa 80-luvun pornoleffan näyttämään Tarantinon tekemältä.

Tämä on siis elokuva, jossa kaikki on päin vittua ja sen katseleminen tuottaa aivan ainutlaatuisen elämyksen juuri sen takia. En ole itse mikään kulttileffojen fani, mutta tämä leffa toimi ja oli todella viihdyttävä.

Jenkkilässä elokuvaa näytetään säännöllisesti keskiyön näytöksinä ympäri maata, ja onkin kerännyt suuren fanijoukon taakseen. Elokuva onkin ainoa Star Warsin lisäksi, joka on ikinä myynyt 1100 paikkaisen Ziegfeld elokuvateatterin New Yorkissa täyteen.

Tarina elokuvan takana, on melkein yhtä surkuhupaisa kuin itse elokuva. Tommy Wiseau rahoitti elokuvan itse, käyttäen tähän kuusi miljoonaa dollaria. Hän mm. osti kaikki tarvikkeet, kamerat, valot jne. eikä vuokrannut niitä, mikä on normisetti kun tehdään indie elokuvaa. Osa näyttelijöistä vaihdettiin kesken elokuvan, mutta osan rooleja ei kuvattu kokonaan uusiksi. Eli samaa hahmoa näyttelee eri näyttelijä, leffassa(!) Koko tuotantotiimi vaihtui kolmesti tai neljästi elokuvan teon aikana, koska tyypit eivät kestäneet olla elokuvan parissa töissä. Elokuva kuvattiin samaa aikaa kahdella eri formaatilla, 35mm sekä Hd, koska Wiseau halusi olla ensimmäinen joka näin tekee, vaikka siinä ei siis ole mitään järkeä. Ja nämä nyt näin esimerkkinä.

The Roomin toisen pääosan esittäjä Greg Sestero on kirjoittanut kirjan elokuvan teosta, nimeltä "The disaster artist" jossa hän hyvin kertoo kaikista käänteistä ja älyttömyyksistä elokuvan kuliseissa. Nyt Seth Rogen ja James Franco väsäilevät elokuvaa kirjasta, ja henkilökohtaisesti odotan siitä törkeän hauskaa, kun se aikanaan valmistuu. Jos The Room kolahti, niin suosittelen myös tätä kirjaa, joka toisin kuin elokuva on hyvä ihan oikeista syistä.

 

[Girardi #5]

Åleg, IMDb antaa The Roomille vain 3,5 tähteä joten pakko jättää välistä.

 

[Footless]

Åleg, IMDb antaa The Roomille vain 3,5 tähteä joten pakko jättää välistä.

Meinaatko että on liikaa tähtiä?

Tuon voisi joskus vilkaistakin ja kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta.

 

[Vanha Len]

Meinaatko että on liikaa tähtiä?

Tuon voisi joskus vilkaistakin ja kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta.

Nauroin jo tuota traileria. Vittu mitä paskaa mutta hyvällä tavalla.

 

[PJPT]

Åleg, IMDb antaa The Roomille vain 3,5 tähteä joten pakko jättää välistä.

3.5/10 on mielestäni ihan lupaava arvosana. Jos leffa saa arvosanaksi alle 4, niin se voi olla jo niin huono että sitä on hauska katsoa. Esimerkkejä tällaisista leffoista ovat vaikkapa Tappajahai 3, Manos: The Hands of Fate & Against the Dark. Katson ainakin itse mieluummin tuollaisia 0-1 tähden leffoja kuin 1-2 kahden välillä seilaavia "pelkästään huonoja" pätkiä. Imdb:ssä monet tällaiset (varsinkin uudet) saavat helposti 4-6 pistettä kymmenestä.



Jos The Roomin katsominen ei kiinnosta kokonaisuudessaan, niin hyvän kuvan elokuvan eeppisyydestä saa tästä n. 20 min kestävästä humoristisesta arvostelusta!

 

[MustatKortit]

jos puhutaan huonoista hyvistä leffoista, niin suosittelen ehdottomasti tätä:Your Highness (2011) - IMDb

Kipeänä kun katselin eräänä sunnuntaina, niin kyllä mua noi puujalat jaksoi naurattaa. Sanoisin, että uppoaa suht hyvin Will Ferrell- faneille, vaikkei Will tässä pätkässä olekaan.

 

[Jupe]

jos puhutaan huonoista hyvistä leffoista, niin

Tähän kategoriaan menee ehdottomasti Russ Meyerin elokuvat, löytyvät youtubestakin. Toinen teini-iän suosikki oli Terence Hill ja Bud Spencer elokuvat, samaa kategoriaahan nämäkin. Tosin itselleni loistavaa viihdettä molemmat edelleen. Molemmissa on musiikki itse asiassa yllättävän isossa osassa ja tekee ison osan tunnelmasta.

Tässä suosikkini Terence & Bud leffoista:
Bud Spencer re Mad - YouTube

Tässä traileri yhdestä legendaarisimmista Russ Meyereistä:
Russ Meyers Faster, Pussycat! Kill! Kill! - YouTube


_

 

[Decimal]

Tulin katsoneeksi teinisyöpädraaman Tähtiin kirjoitettu virhe.
..
Elokuva on alusta loppuun Shailene Woodleyn ensiluokkaista säkenöintiä pääosassa. Happiviikset naamallaan liikkuva Hazel on hieno roolihahmo, jota Woodley tulkitsee antaumuksellisesti. Woodleyn roolisuorituksesta on huhuttu jopa Oscar-ehdokkuutta.
..
Woodleyn suorituksesta innostuneena katsoin muitakin elokuvia joissa hän on pää- tai sivuosassa.

Hauska nähdä, että joku muukin inspiroitui Woodley roolisuorituksista. En olisi itse ihan heti uskonut, että 90-luvun puolella syntynyt näyttelijätär tekisi näin kovan vaikutuksen kahden elokuvan perusteella. Mutta niin nyt vain kävi.

Tähtiin kirjoitettu virhe oli minulle vuoden kovin yllätys. Kyyninen setäkin ihan liikuttui tästä tarinasta. Woodley oli kieltämättä todella hyvä roolissaan, eikä Oscar olisi yhtään vääryys.

Itellä homma meni niin päin että näin ensiksi Divergentin (Outolintu). Vaikka itse elokuva ei ollut mikään erikoinen, Shailene Woodley loisti siinäkin. Pitää varmaan kruunata tämä väärässä aikajärjestyksessä katseltujen Shailene Woodley-elokuvien pikkuputki katsomalla tänään The Descendants.

Woodleyn urakehitys muistuttaa minua kovasti Jennifer Lawrencesta. Lawrence teki ensiksi pienen budjetin indieleffan Winter's Bone, jonka jälkeen tähditti Nälkäpeli-sarjaa. Divergent ei toki ole saavuttanut samanlaista maailmansuosiota, mutta ilmeisesti jatko-osaa kuvataan jo, eli studiolta löytyy ainakin luottoa.

 

[Tinke-80]

Godzilla (2014) - IMDb

Mihin perustuu uuden Godzilla-elokuvan 6,9 pistemäärä IMDb:ssä? Aivan jumalattoman paska leffa jonka katsoin loppuun vain siitä syystä ettei ollut mitään muutakaan tekemistä. Älkää tuhlatko aikaa tähän toimintaleffan irvitykseen.

-Tinke

 

[alwahla]

Godzilla (2014) - IMDb

Mihin perustuu uuden Godzilla-elokuvan 6,9 pistemäärä IMDb:ssä? Aivan jumalattoman paska leffa jonka katsoin loppuun vain siitä syystä ettei ollut mitään muutakaan tekemistä. Älkää tuhlatko aikaa tähän toimintaleffan irvitykseen.

-Tinke

Olen nähnyt kyseisen filmin jo kahdesti ja tykännyt kummallakin kerralla näkemästäni. Ihan eri planeetalta verrattuna vuonna 1998 ilmestyneeseen filmiin (josta myös pidin, vaikkei sekään maailmoita räjäyttänyt mestariteos ollutkaan). Annoin leffalle arvosanaksi 9.

 

[Musta Nuoli]

Godzilla (2014) - IMDb

Mihin perustuu uuden Godzilla-elokuvan 6,9 pistemäärä IMDb:ssä? Aivan jumalattoman paska leffa jonka katsoin loppuun vain siitä syystä ettei ollut mitään muutakaan tekemistä. Älkää tuhlatko aikaa tähän toimintaleffan irvitykseen.

Siihen mihin IMBD-pisteet yleensäkin eli jumalattomaan hypetykseen suurelokuvien kohdalla ja aivottoman, elokuvista juuri mitään ymmärtämättömän massan taipumukseen lätkiä huumassa kesähittielokuville kovia arvosanoja tyyliin "paras.elokuva.koskaan". Aina kun tulee uusi suosittu (ja iso) elokuva, se nousee listoilla. Nyt esimerkiksi tuore Guardians of the Galaxy oli jo 8.9 keskiarvolla kaikkien aikojen 51. paras elokuva. Onko näin? Ei taatusti ole, vaikka hyvä seikkailuleffa onkin. Aivan kuten Dark Knight Returns sen edellä tuskin on myöskään 50. paras elokuva, vaikka erittäin hyvä elokuva onkin.

Toki IMDB-pisteytys vähän pyrkii suodattamaan pahimmat huru-ukot pois pistelaskusta ja edellyttää tiettyä arviomäärää ennen kuin huomioi pisteidenjakajien pisteidenantoa, mutta ei se silti kerro elokuvista tai niiden laadusta yhtään mitään, enemmän se kertoo siitä, paljonko nörtit jaksavat pisteyttää elokuvia. Hyviä elokuviahan Top250-lista pääosin isältää, mutta hirvittävän yksipuolisen käsityksen se elokuvataiteesta antaisi.

IMDB on vertaansa vailla oleva työkalu elokuvatietokantana ja tiedonlähteenä, mutta siitä saisi saman tien poistaa sekä ihmiskarjaosaston aivottomuuden kaikessa armottomuudessaan paljastavat keskusteluketjut että oikeastaan pisteytyksenkin. Tai ainakin jälkimmäisen suhteen pitäisi suodattaa entistä tarkemmin noin 90% pisteidenantajista pois.

En välitä tai noteeraa oikeastaan mitenkään yhdenkään elokuvan IMDB-pisteitä, mutta mitä Godzillaan tulee, niin olihan se kankean tosikkomainen ja turpean oloinen, ylipitkä teos, joka sortui siihen, mihin isot monsterielokuvat eivät saisi sortua. Se oli teknisesti hyvin toteutettu, mutta paikoin pirun tylsä. Tyhjäkäynti juonessa oli liiallista ja muka-realistinen katastrofielokuvanäkökulma satametriseen liskoon ei toiminut kuin hetkittäin.

Ei tuo mikään täysi kalkkuna ollut eikä lopussa niin tylsä kuin vaikkapa Man of Steelin vastaava, äärettömän tylsä digitaaliefektiloppumättö. Kyllä tuon kertaalleen katsoi mutta toiste tuskin katsoo. Sellaiset kaksi tähteä viidestä antaisin, jos pitäisi tähtiä antaa.

 

[Musta Nuoli]

jos puhutaan huonoista hyvistä leffoista, niin suosittelen ehdottomasti tätä:Your Highness (2011) - IMDb

Kipeänä kun katselin eräänä sunnuntaina, niin kyllä mua noi puujalat jaksoi naurattaa. Sanoisin, että uppoaa suht hyvin Will Ferrell- faneille, vaikkei Will tässä pätkässä olekaan.

Valitettavasti täytynee olla sairas, että tuosta nauttii. Nyt kun olet toipunut, niin nautinto saattaa olla pienempi. Toki makuasiat ovat makuasioita, mutta omasta mielestäni tuo oli melkoista moskaa oli alusta loppuun. Ainoa tähdellinen syy katsoa elokuva on Natalie Portmanin uimakohtauksen takia.

Jalkapallovertauksin Your Highness lähti korskeasti ja takki auki karsintaotteluihin paikasta eurocupeihin, budjettiinkin oli haaskattu ja saatu kentälle yksi kunnon tähti, mutta niin vain tuli vieraskentällä heti tappio ja sen jälkeen kotikentällä säälittävä nöyryytys, jossa ei auttanut edes se, että se tähti teki rutiinisuorituksen jälkeen yhden maalin.

Elokuva missasi liki kaikki mahdollisuutensa huonosti ajoitettuihin ja löysästi käsikirjoitettuihin häröilyihin, ja siinä ei tosiaan ollut sitä Will Ferrelliä, joten Will Ferrellin tyyppisen huumorin ystävien kannattaa katsoa joku Will Ferrellin paljon parempi elokuva kuin Danny McBriden hihittelyä jostain pilvenpoltosta.

Näitä pilvenpolttokomedioita on muutenkin tullut viime vuosina jatkuvalla syötöllä. Kyynisempi jo epäilisi jonkinlaista salaliittoa ja jenkkilän sisämarkkinoiden pehmittämistä, pilvihän on nyt parissa osavaltiossa laillistettukin paremmin. Oli syy mikä tahansa, niin ei kaikista tusinatason pilviveikkoperseilyistä jaksa innostua varmaan paatuneinkaan hamppuhippi, vai jaksaako?

Jos haluaa hakea genreparodiaa fantasiasta ja erityisesti liveroolipeleistä ja paintball-touhuista, niin voi vilkaista vaikkapa Knights Of Badassdoomin, joka on juuri niin tyhmä kuin voi nimestäkin päätellä, mutta jossa on tiettyä tuoreutta ja indie-tuotannon aikaansaamaa anarkistisuutta. Ja siinä ovat sekä Peter Dinklage, viehkeä kulttinäyttelijätär Summer Glau että Steve Zahn. Dinklage esittää fantasialarpissa kääpiötä. Leffa on saatavana Suomessa tuoreena dvd-julkaisuna ja vuokrattavana myös nettistriiminä esim. Film2homessa.

Kuten sanottu, aika ääliömäinen tuokin on, mutta fantasiagenren parodiana tuo osuu paremmin kohdalleen.

 

[ms.qvist]

IMDB on vertaansa vailla oleva työkalu elokuvatietokantana ja tiedonlähteenä, mutta siitä saisi saman tien poistaa sekä ihmiskarjaosaston aivottomuuden kaikessa armottomuudessaan paljastavat keskusteluketjut että oikeastaan pisteytyksenkin. Tai ainakin jälkimmäisen suhteen pitäisi suodattaa entistä tarkemmin noin 90% pisteidenantajista pois.

Vielä jokunen vuosi sitten seurasin ehkäpä liiankin tarkoin IMDB:ssä annettuja pisteitä kullekin elokuvalla kunnes huomasin, että aivan liian usein ne ovat kuin joidenkin "höperöiden" antamia pisteitä olematta lähelläkään totuutta. Etenkin korkeat pistemäärät korostuivat mainitsemiesi elokuvien kohdalla - mitä suositumpi ja isompi elokuva, sitä helpommin se nousee listalla suhteettoman korkealle vrt. elokuvan elokuvalliset tai taiteelliset arvot. Niinpä nykyään en juurikaan piittää elokuvan saamista pisteistä, sen sijaan IMDB on todella oivallinen tietokanta sekä tiedonlähde, jota täten voi hyödyntää tehdessään yksilöllistä arviota elokuvasta.

Teen kuitenkin suuressa osassa ostamiani elokuvia taustakartoitusta ja tällaisessa työssä IMDB:tä voi hyödyntää tietokantana samalla sen tukiessa tätä taustoitusta. Tosin osan leffoista ostan tiettyjen henkilöiden suositusten perusteella tai tietyissä tapauksissa leffan saavuttaman kulttimaineen takia - olipa leffa itsessään sitten loistava tai toisessa ääripäässä suhteellisen kehno, kuten Wham! Bam! Thank You, Spaceman! oli, no kyseisen leffan kohdalla käytin myös suosituksia hyödykseni.

vlad.

 

[Jupe]

Niinpä nykyään en juurikaan piittää elokuvan saamista pisteistä, sen sijaan IMDB on todella oivallinen tietokanta sekä tiedonlähde, jota täten voi hyödyntää tehdessään yksilöllistä arviota elokuvasta.

vlad.

IMDB on nimenomaan leffojen ja leffojen tekijöiden tietokanta mutta jos sieltä haluaa saada jotain ennakkokäsitystä elokuvista, niin itselle parhaiten avautuu se metascore. Eli löytyy siitä pisteytyksen vierestä, klikkaa sitä numeroa montako Metacritic.com arvostelua on saatavilla.
En jaksa lukea pitkiä leffa-arvosteluja, ainakaan monia, joten tuo summaa hyvin jenkkilän arvostelut ja antaa parissa lauseessa kuulla mitä leffalta voi odottaa. Mukana kaikki suurten jenkki-medioiden arvostelijat esim Rolling Stonen Peter Traversia seuraan ja tietty vanhempien leffojen kohdalla Roger Eberttiä.

_

 

[Manazeri]

Hauska nähdä, että joku muukin inspiroitui Woodley roolisuorituksista. En olisi itse ihan heti uskonut, että 90-luvun puolella syntynyt näyttelijätär tekisi näin kovan vaikutuksen kahden elokuvan perusteella. Mutta niin nyt vain kävi.

Tähtiin kirjoitettu virhe oli minulle vuoden kovin yllätys. Kyyninen setäkin ihan liikuttui tästä tarinasta. Woodley oli kieltämättä todella hyvä roolissaan, eikä Oscar olisi yhtään vääryys.

Itellä homma meni niin päin että näin ensiksi Divergentin (Outolintu). Vaikka itse elokuva ei ollut mikään erikoinen, Shailene Woodley loisti siinäkin. Pitää varmaan kruunata tämä väärässä aikajärjestyksessä katseltujen Shailene Woodley-elokuvien pikkuputki katsomalla tänään The Descendants.

Woodleyn urakehitys muistuttaa minua kovasti Jennifer Lawrencesta. Lawrence teki ensiksi pienen budjetin indieleffan Winter's Bone, jonka jälkeen tähditti Nälkäpeli-sarjaa. Divergent ei toki ole saavuttanut samanlaista maailmansuosiota, mutta ilmeisesti jatko-osaa kuvataan jo, eli studiolta löytyy ainakin luottoa.

Suosittelen katsomaan Woodleyn tuotannosta myös Spectacular Now -nimisen tekeleen. Elokuva itsessään ei mitään ihmeellistä tarjoa. Semmosen suhteellisen mukavan teinirakkausdraaman. Ihan mukiin menevä pätkä. Mutta tuo oli se Woodleyn leffa, josta hänet itse ensin bongasin. Oli siinäkin loistava omasta mielestäni.

 

[Girardi #5]

Fanitan autoleffoja ja hyllyssä komeilee mm. vuoden -71 Vanishing Point. Nooh, aloin yksi päivä muistelee että olen joskus nähnyt tästä uusinta version telkussa jossa oli muistaakseni pääosissa Viggo Mortensen. Pikainen kuukletus toi asiaan valaisun ja löytyi Vanishing Point -97. Pettymys oli kova kun näin että kyseessä on vain "TV-leffa" mutta hommasin kuitenkin leffasta digitaalisen kopion ja katsoin pois. Ei se leffa nyt niin huono ollutkaan ja mielestäni Viggo veti hyvin sekä Jason Priestleyn "Voice" -hahmo oli hyvä. Dodge Challenger R/T (hemi) menoa oli ilo seurata ja leffa sai minulta arvosanan 7.

 

[-OO-]

Sin City: A dame to kill for

Ensimmäinen Sin City oli niin loistava ja poikkeuksellinen elokuva, jossa tehtiin jotain aivan uutta, että odotukset tätä kakkososaa kohtaan eivät olleet kovin korkealla. Tuntuu että tuohon ykköseen nähden on vaikea tuoda enää mitään uutta joten pahimmillaan kakkososa jäisi pelkäksi valjuksi uudelleenlämmittelyksi. Kun odotukset eivät olleet korkealla niin loppujen lopuksi elokuva oli varsin positiivinen yllätys. Mitään uuttahan se ei tosiaankaan tuonut mutta oli silti varsin viihdyttävä, ja edelleenkin komeaa katsottavaa.

Elokuvan parasta antia olivat jaksot jotka eivät oikeastaan kytkeytyneet mitenkään ykkösosaan. Näistä toinen oli Joseph Gordon-Levittin erinomaisesti esittävän itsevarman korttihain ympärille rakennetut episodit, ja toinen edellisestä elokuvasta tutun Dwightin (Clive Owen oli tosin vaihtunut Josh Broliniin) ympärille rakennetut episodit, joissa kerrankin naisen alastomuus oli hyvin perusteltua jatkuvan alastomana kiemurtelun ollessa suuri osa Eva Greenin esittämän Avan valtapeliä ja persoonaa. Vähän turhalta sen sijaan tuntui Nancy Callahanin ympärille tehty episodi joka ei toiminut oikein millään tasolla.

Näyttelijäsuoritukset elokuvassa olivat jälleen korkeaa luokkaa, mikä ei tuolla castilla olekaan mikään ihme. Samoin visuaalisesti elokuva oli edelleen hieno, vaikka 3D minun mielestäni pilasikin aika paljon tuota osastoa koska se vähän hävitti sitä sarjakuvamaisuutta mikä ykkösosassa oli parasta. Eikä tuo 3D taaskaan tuonut mitään lisäarvoa. Toinen asia mikä minua hämmensi ja ärsytti oli se että osa tapahtumista sijoittui aikaan ennen ykkösosan tapahtumia mutta tämä viimeinen Nancy-episodi taas aikaan jälkeen ykkösosan tapahtumia. Silti elokuvassa nuo tarinat linkittyivät toisiinsa sillä tavalla että niiden käsitti tapahtuvan samaan aikaan. Ja miten esim. Marv voi olla vielä mukana tuossa viimeisessä episodissa kun hänhän heitti henkensä ykkösosan lopussa? Pikkujuttu sinänsä mutta jotenkin tuota ei voinut olla miettimättä elokuvan aikana että miten tämä aikajana oikein nyt menee.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Meikäläiselle tippui kyllä hyvin uusin Sin City. Eihän tuo ykkösosaa voita, eikä kieltämäti juuri mitään uuttaa mukanaan tuonut, mutta enpä tätä odottanutkaan. Omalla kohdalla tuo kuvaustyyli ja överiksi vedetty film noir fiilistely uppoaa kuin machete aataminomenaan ja toivotankin mahdolliset lisäosat lämpimästi tervetulleiksi.

Se, mikä tekee tästä elokuvasarjasta erikoisen, on että allekirjoittanutta ei yleisesti kiinnosta tippaakaan sarjakuvat, niiden johdannaiset taikka päättömät toimintaelokuvat (muutamin poikkeuksin). Lähtökohtaisesti minun luulisi katselevan mieluummin Lukon kultajuhlia kuin Sin Citya, mutta jollain ihmeen tavalla molemmat osat kolahtavat kyllä kovaa.

3D:stä samaa mieltä ylläkirjoittaneen kanssa. On mielestäni aivan turha ominaisuus ja toivonkin ko. trendin menevän ohitse mahdollisimman nopeasti.