Jatkoajan leffakerho

[Musta Nuoli]

jos puhutaan huonoista hyvistä leffoista, niin suosittelen ehdottomasti tätä:Your Highness (2011) - IMDb

Kipeänä kun katselin eräänä sunnuntaina, niin kyllä mua noi puujalat jaksoi naurattaa. Sanoisin, että uppoaa suht hyvin Will Ferrell- faneille, vaikkei Will tässä pätkässä olekaan.

Valitettavasti täytynee olla sairas, että tuosta nauttii. Nyt kun olet toipunut, niin nautinto saattaa olla pienempi. Toki makuasiat ovat makuasioita, mutta omasta mielestäni tuo oli melkoista moskaa oli alusta loppuun. Ainoa tähdellinen syy katsoa elokuva on Natalie Portmanin uimakohtauksen takia.

Jalkapallovertauksin Your Highness lähti korskeasti ja takki auki karsintaotteluihin paikasta eurocupeihin, budjettiinkin oli haaskattu ja saatu kentälle yksi kunnon tähti, mutta niin vain tuli vieraskentällä heti tappio ja sen jälkeen kotikentällä säälittävä nöyryytys, jossa ei auttanut edes se, että se tähti teki rutiinisuorituksen jälkeen yhden maalin.

Elokuva missasi liki kaikki mahdollisuutensa huonosti ajoitettuihin ja löysästi käsikirjoitettuihin häröilyihin, ja siinä ei tosiaan ollut sitä Will Ferrelliä, joten Will Ferrellin tyyppisen huumorin ystävien kannattaa katsoa joku Will Ferrellin paljon parempi elokuva kuin Danny McBriden hihittelyä jostain pilvenpoltosta.

Näitä pilvenpolttokomedioita on muutenkin tullut viime vuosina jatkuvalla syötöllä. Kyynisempi jo epäilisi jonkinlaista salaliittoa ja jenkkilän sisämarkkinoiden pehmittämistä, pilvihän on nyt parissa osavaltiossa laillistettukin paremmin. Oli syy mikä tahansa, niin ei kaikista tusinatason pilviveikkoperseilyistä jaksa innostua varmaan paatuneinkaan hamppuhippi, vai jaksaako?

Jos haluaa hakea genreparodiaa fantasiasta ja erityisesti liveroolipeleistä ja paintball-touhuista, niin voi vilkaista vaikkapa Knights Of Badassdoomin, joka on juuri niin tyhmä kuin voi nimestäkin päätellä, mutta jossa on tiettyä tuoreutta ja indie-tuotannon aikaansaamaa anarkistisuutta. Ja siinä ovat sekä Peter Dinklage, viehkeä kulttinäyttelijätär Summer Glau että Steve Zahn. Dinklage esittää fantasialarpissa kääpiötä. Leffa on saatavana Suomessa tuoreena dvd-julkaisuna ja vuokrattavana myös nettistriiminä esim. Film2homessa.

Kuten sanottu, aika ääliömäinen tuokin on, mutta fantasiagenren parodiana tuo osuu paremmin kohdalleen.

 

[ms.qvist]

IMDB on vertaansa vailla oleva työkalu elokuvatietokantana ja tiedonlähteenä, mutta siitä saisi saman tien poistaa sekä ihmiskarjaosaston aivottomuuden kaikessa armottomuudessaan paljastavat keskusteluketjut että oikeastaan pisteytyksenkin. Tai ainakin jälkimmäisen suhteen pitäisi suodattaa entistä tarkemmin noin 90% pisteidenantajista pois.

Vielä jokunen vuosi sitten seurasin ehkäpä liiankin tarkoin IMDB:ssä annettuja pisteitä kullekin elokuvalla kunnes huomasin, että aivan liian usein ne ovat kuin joidenkin "höperöiden" antamia pisteitä olematta lähelläkään totuutta. Etenkin korkeat pistemäärät korostuivat mainitsemiesi elokuvien kohdalla - mitä suositumpi ja isompi elokuva, sitä helpommin se nousee listalla suhteettoman korkealle vrt. elokuvan elokuvalliset tai taiteelliset arvot. Niinpä nykyään en juurikaan piittää elokuvan saamista pisteistä, sen sijaan IMDB on todella oivallinen tietokanta sekä tiedonlähde, jota täten voi hyödyntää tehdessään yksilöllistä arviota elokuvasta.

Teen kuitenkin suuressa osassa ostamiani elokuvia taustakartoitusta ja tällaisessa työssä IMDB:tä voi hyödyntää tietokantana samalla sen tukiessa tätä taustoitusta. Tosin osan leffoista ostan tiettyjen henkilöiden suositusten perusteella tai tietyissä tapauksissa leffan saavuttaman kulttimaineen takia - olipa leffa itsessään sitten loistava tai toisessa ääripäässä suhteellisen kehno, kuten Wham! Bam! Thank You, Spaceman! oli, no kyseisen leffan kohdalla käytin myös suosituksia hyödykseni.

vlad.

 

[Jupe]

Niinpä nykyään en juurikaan piittää elokuvan saamista pisteistä, sen sijaan IMDB on todella oivallinen tietokanta sekä tiedonlähde, jota täten voi hyödyntää tehdessään yksilöllistä arviota elokuvasta.

vlad.

IMDB on nimenomaan leffojen ja leffojen tekijöiden tietokanta mutta jos sieltä haluaa saada jotain ennakkokäsitystä elokuvista, niin itselle parhaiten avautuu se metascore. Eli löytyy siitä pisteytyksen vierestä, klikkaa sitä numeroa montako Metacritic.com arvostelua on saatavilla.
En jaksa lukea pitkiä leffa-arvosteluja, ainakaan monia, joten tuo summaa hyvin jenkkilän arvostelut ja antaa parissa lauseessa kuulla mitä leffalta voi odottaa. Mukana kaikki suurten jenkki-medioiden arvostelijat esim Rolling Stonen Peter Traversia seuraan ja tietty vanhempien leffojen kohdalla Roger Eberttiä.

_

 

[Manazeri]

Hauska nähdä, että joku muukin inspiroitui Woodley roolisuorituksista. En olisi itse ihan heti uskonut, että 90-luvun puolella syntynyt näyttelijätär tekisi näin kovan vaikutuksen kahden elokuvan perusteella. Mutta niin nyt vain kävi.

Tähtiin kirjoitettu virhe oli minulle vuoden kovin yllätys. Kyyninen setäkin ihan liikuttui tästä tarinasta. Woodley oli kieltämättä todella hyvä roolissaan, eikä Oscar olisi yhtään vääryys.

Itellä homma meni niin päin että näin ensiksi Divergentin (Outolintu). Vaikka itse elokuva ei ollut mikään erikoinen, Shailene Woodley loisti siinäkin. Pitää varmaan kruunata tämä väärässä aikajärjestyksessä katseltujen Shailene Woodley-elokuvien pikkuputki katsomalla tänään The Descendants.

Woodleyn urakehitys muistuttaa minua kovasti Jennifer Lawrencesta. Lawrence teki ensiksi pienen budjetin indieleffan Winter's Bone, jonka jälkeen tähditti Nälkäpeli-sarjaa. Divergent ei toki ole saavuttanut samanlaista maailmansuosiota, mutta ilmeisesti jatko-osaa kuvataan jo, eli studiolta löytyy ainakin luottoa.

Suosittelen katsomaan Woodleyn tuotannosta myös Spectacular Now -nimisen tekeleen. Elokuva itsessään ei mitään ihmeellistä tarjoa. Semmosen suhteellisen mukavan teinirakkausdraaman. Ihan mukiin menevä pätkä. Mutta tuo oli se Woodleyn leffa, josta hänet itse ensin bongasin. Oli siinäkin loistava omasta mielestäni.

 

[Girardi #5]

Fanitan autoleffoja ja hyllyssä komeilee mm. vuoden -71 Vanishing Point. Nooh, aloin yksi päivä muistelee että olen joskus nähnyt tästä uusinta version telkussa jossa oli muistaakseni pääosissa Viggo Mortensen. Pikainen kuukletus toi asiaan valaisun ja löytyi Vanishing Point -97. Pettymys oli kova kun näin että kyseessä on vain "TV-leffa" mutta hommasin kuitenkin leffasta digitaalisen kopion ja katsoin pois. Ei se leffa nyt niin huono ollutkaan ja mielestäni Viggo veti hyvin sekä Jason Priestleyn "Voice" -hahmo oli hyvä. Dodge Challenger R/T (hemi) menoa oli ilo seurata ja leffa sai minulta arvosanan 7.

 

[-OO-]

Sin City: A dame to kill for

Ensimmäinen Sin City oli niin loistava ja poikkeuksellinen elokuva, jossa tehtiin jotain aivan uutta, että odotukset tätä kakkososaa kohtaan eivät olleet kovin korkealla. Tuntuu että tuohon ykköseen nähden on vaikea tuoda enää mitään uutta joten pahimmillaan kakkososa jäisi pelkäksi valjuksi uudelleenlämmittelyksi. Kun odotukset eivät olleet korkealla niin loppujen lopuksi elokuva oli varsin positiivinen yllätys. Mitään uuttahan se ei tosiaankaan tuonut mutta oli silti varsin viihdyttävä, ja edelleenkin komeaa katsottavaa.

Elokuvan parasta antia olivat jaksot jotka eivät oikeastaan kytkeytyneet mitenkään ykkösosaan. Näistä toinen oli Joseph Gordon-Levittin erinomaisesti esittävän itsevarman korttihain ympärille rakennetut episodit, ja toinen edellisestä elokuvasta tutun Dwightin (Clive Owen oli tosin vaihtunut Josh Broliniin) ympärille rakennetut episodit, joissa kerrankin naisen alastomuus oli hyvin perusteltua jatkuvan alastomana kiemurtelun ollessa suuri osa Eva Greenin esittämän Avan valtapeliä ja persoonaa. Vähän turhalta sen sijaan tuntui Nancy Callahanin ympärille tehty episodi joka ei toiminut oikein millään tasolla.

Näyttelijäsuoritukset elokuvassa olivat jälleen korkeaa luokkaa, mikä ei tuolla castilla olekaan mikään ihme. Samoin visuaalisesti elokuva oli edelleen hieno, vaikka 3D minun mielestäni pilasikin aika paljon tuota osastoa koska se vähän hävitti sitä sarjakuvamaisuutta mikä ykkösosassa oli parasta. Eikä tuo 3D taaskaan tuonut mitään lisäarvoa. Toinen asia mikä minua hämmensi ja ärsytti oli se että osa tapahtumista sijoittui aikaan ennen ykkösosan tapahtumia mutta tämä viimeinen Nancy-episodi taas aikaan jälkeen ykkösosan tapahtumia. Silti elokuvassa nuo tarinat linkittyivät toisiinsa sillä tavalla että niiden käsitti tapahtuvan samaan aikaan. Ja miten esim. Marv voi olla vielä mukana tuossa viimeisessä episodissa kun hänhän heitti henkensä ykkösosan lopussa? Pikkujuttu sinänsä mutta jotenkin tuota ei voinut olla miettimättä elokuvan aikana että miten tämä aikajana oikein nyt menee.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Meikäläiselle tippui kyllä hyvin uusin Sin City. Eihän tuo ykkösosaa voita, eikä kieltämäti juuri mitään uuttaa mukanaan tuonut, mutta enpä tätä odottanutkaan. Omalla kohdalla tuo kuvaustyyli ja överiksi vedetty film noir fiilistely uppoaa kuin machete aataminomenaan ja toivotankin mahdolliset lisäosat lämpimästi tervetulleiksi.

Se, mikä tekee tästä elokuvasarjasta erikoisen, on että allekirjoittanutta ei yleisesti kiinnosta tippaakaan sarjakuvat, niiden johdannaiset taikka päättömät toimintaelokuvat (muutamin poikkeuksin). Lähtökohtaisesti minun luulisi katselevan mieluummin Lukon kultajuhlia kuin Sin Citya, mutta jollain ihmeen tavalla molemmat osat kolahtavat kyllä kovaa.

3D:stä samaa mieltä ylläkirjoittaneen kanssa. On mielestäni aivan turha ominaisuus ja toivonkin ko. trendin menevän ohitse mahdollisimman nopeasti.

 

[ms.qvist]

3D:stä samaa mieltä ylläkirjoittaneen kanssa. On mielestäni aivan turha ominaisuus ja toivonkin ko. trendin menevän ohitse mahdollisimman nopeasti.

Kävin viime viikolla katsomassa uusimman Sin Cityn ja arvioinnissani kirjoitin 3D:stä seuraavaa:

"Joskus ammoisina aikoina katsoin dvd:ltä ensimmäisen Sin Cityn ja nyt päätin käydä katsastamassa Sin City: A Dame to Kill For'in teatterissa ja valitsin näytännöksi 3D-näytöksen, mutta enpä oikeastaan tiedä toiko 3D tähän elokuvaan mitään merkittävää lisää vai olisiko jopa kannattanut käydä katsomassa perinteinen versio - voisin jopa kuvitella, että tässä elokuvassa perinteinen hakkaa 3D:n kevyesti. Tai ainakaan en kokenut 3D:n tuovan mitään todella speciaalia lisää elokuvaan vaan korkeintaan pientä kuorrutusta, jota ilman olisin pärjännyt ihan hyvin. Turhaa kermavaahtoa tähän leffaan...".

Sitten aikanaan dvd:ltä (tai mahdollisesti br:ltä) filmin seuraavan kerran katsoessani tyydyn ehdottomasti perinteiseen versioon. Haluan nähdä sen sellaisena ja mielessäni sitten tehdä vertailua 3D:hen - joskin, kuten jo yllä kirjoitin, mitä suurimmalla todennäköisyydellä 3D ei tuonut Sin City kakkoseen mitään sellaista mitä ilman en olisi pärjännyt. Tilanne voi jopa olla toisin päin eli 3D vähensi leffan tehovoimaa ja vieraannutti sitä ensimmäisen osan karun synkeästi maailmasta.

vlad.

 

[-OO-]

Tilanne voi jopa olla toisin päin eli 3D vähensi leffan tehovoimaa ja vieraannutti sitä ensimmäisen osan karun synkeästi maailmasta.

Juuri näin! Minun mielestäni tuohon Sin Cityn viehätykseen kuuluu juuri tuo sarjakuvamaisuuden mukanaan tuoma kaksiulotteisuus, ja nyt 3D:n myötä tuo kärsi pahasti ja vei tuosta tehokeinosta paljon pois. Mitään lisää se 3D ei taas oikein tuonut, mikä on minun mielestäni muutenkin lähes enemmän sääntö kuin poikkeus 3D-leffoissa.

Aika monta 3D-leffaa on tullut jo nähtyä ja oikeastaan voisin sanoa että ainoastaan Gravity ja Tintin seikkailut on olleet sellaisia jossa olen kokenut että tuo 3D on tuonut elokuvaan jotain lisää. Useimmiten se on vaan turhaa kikkailua joka enemmänkin sotkee elokuvaa, puhumattakaan siitä miten pahasti nuo nenänvartta painavat möykyt latistavat tunnelmaa.

 

[SamSpade]

3D on loistava lisä joihinkin elokuviin, mutta vain pääsääntöisesti jos leffa on tehty 3D:n ehdoilla niin sanotusti. Eli kuvattu aidosti 3D:ksi eikä jälkikäsitelty puolihuolimattomasti. Pari leffaa joissa tuo on oikeasti tuonut lisää olivat.
Sanctum, vaikka leffana oli vain ok tasoa, toi 3D vedenalaisiin ahtaisiin luolasukelluksiin todellakin toisen fiiliksien. Jurassic park 3D (okei tämä oli masteroitu jälkikäteen 3D:ksi mutta aikaa ja rahaa käyttäen.), sekä Tron Legacy - joka leffana oli melko luokaton mutta upea 3D versiona.
Karkeasti sanoisin että noin 7/10 3D leffasta ei voita mitään vaan olisi parempi 2D:nä. Mutta ne muutamat sitten...

 

[Baldrick]

Ainut miten Sin Cityissä 3D voisi toimia olisi tuoda vain eri syvyystasoille kaksiulotteisia osia, jolloin se ei menettäisi sarjakuvamaisuuttaan. Vähän niinkuin tasaisten pahvifiguurien asettaminen eri syvyyksiin katsojan näkökulmasta. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan tässä uudemmassa käynyt? Mikäli käyn elokuvissa tuon katsomassa, niin taidan näiden kommentien jälkeen marssia mielummin 2D-näytökseen.

 

[Girardi #5]

Pari mainintaa eilisistä leffoista. Street Kings oli tosi hyvä, vuonna 2008 valmistuneessa leffassa oli paljon hyvä näyttelijöitä ja badass kyttää näyttelee Keanu Reeves. Leffan väkivalta on "aidon" tuntuista ja juoni ihan ok.

Toisena leffana toimi hauska Tanskalainen komedia Player jossa "no life" lakimies joutuu kuseen Ranskassa.

 

[alwahla]

Tuli mieleen Marlon Brandosta seuraava kysymys: missä leffassa/leffoissa Brando oli kaikkein mukavimmillaan eli ei tuottanut juurikaan ongelmia kuvausvaiheessa tai sen jälkeen?

 

[ms.qvist]

Disney yhtiö: Aladdin.

Ikäväkseni on hetimmiten alkuun jo todettava, että elokuva oli minusta liian kliseinen ja ennalta arvattava - se oli liian helppotajuinen eikä se pitänyt sisällään mielestäni mitään todella kiehtovaa koukkua. Edes edesmenneen Robin Williamsin ääninäyttelemä lampun henki ei riittänyt tuomaan riittävästi tehnoa tähän piirrettyyn - jotenkin liian perusvarma ja riskitön leffa. Paikoin jopa hengetön etten sanoisi.

Varmaan leffa lapselle antaa paljonkin - huumoria ja hetkeksi mieleen jäävää seikkailua sekä jonkun laulun, jota laulaa (ärsyttää disneyn tapa ympätä näitä lauluja piirrettyihin) mutta minulle leffa ei oikeastaan tarjonnut muutamaa sutkautusta enempää. Disney yhtiö on tehnyt lukuisia syvällisempiä ja koskettavampia leffoja, kuten Leijona kuningas 90-luvun puolella puhumattakaan sitten varhaisemmasta tuotannosta. Tai muulla tavalla rohkeita ja aikakausi huomioiden oivaltavia, kuten Liisa ihmemaassa - joka sekään ei kirjalle vetänyt vertoja. Näihin verrattuna Aladdin oli tasapaksu ja perusvarma - paikoin tylsäkin leffaksi.

Toisaalta eipä ihme, että japanilainen anime kiinnostaa minua enemmän, koska niissä on tavattoman usein rohkeampia ja uskaliaampia teemoja - eikä niitä ole kategorisesti tehty lapsille tai perheille vaan kohdeyleisö on moniulotteisempi ja osa on jopa teemoiltaan sellaisia etteivät ne ihan keskenkasvuisille sovikaan. Seuraava piirretty saa sitten olla japanilaista tuotantoa...

vlad.

 

[Osmo Rapeli]

Siinäpä kinkkinen kysymys, mitkä remaket ovat parempia kuin alkuperäinen?

Lisäisin ehdolle tähän listaan ehdottomasti elokuvan Invasion of the body snatchers eli Ruumiinryöstäjät / Ihmispaholaiset.

Tässä tapauksessa sekä alkuperäinen että remake ovat mielestäni erittäin hyviä, mutta pidän remakesta vielä enemmän. Sutherland on huippu. Olennaistahan tässä on se, että juoni on samanlainen, mutta se on onnistuneesti siirretty pikkukaupungista suurkaupunkiin. Helkkarin hyvä sci-fikauhu. Täällä on itseasiassa se remake kokonaan Youtubessa!

Alkuperäinen (1956)

Ruumiinryöstäjät (1956) - IMDb

Remake (1978):

Ihmispaholaiset (1978) - IMDb

Tästä on joku kolmaskin versio, mutta sitä en ole nähnyt.

 

[Andrew]

Moneyball

Eilen tuli katsottua Moneyball telkkarista. Tämä elokuva yllätti positiivisesti, vaikka tiesinkin, että elokuvaa oli paljon kehuttu.

Urheiluelokuvat ovat mielestäni yleinsä enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, mutta Moneyball tekee selkeän poikkeuksen tällä saralla.

Tarina kertoi hienosti managerista, joka joutui joka vuosi sen tosiasian eteen, että rikkaat joukkueet ostavat köyhempien parhaat pelaajat. Niinpä piti keksiä jotain uutta ja hän alkoi tutkimaan tilastoja, jos niitä seuraamalla voisi haalia aliarvostetuista pelaajista huippujoukkueen halvemmalla.

Mielenkiintoisella tavalla elokuva pohtii kuinka paljon tilastoihin voi luottaa ja missä suhteessa pitää nähdä myös tilastojen taakse.

 

[Ted Raikas]

Toisaalta eipä ihme, että japanilainen anime kiinnostaa minua enemmän, koska niissä on tavattoman usein rohkeampia ja uskaliaampia teemoja - eikä niitä ole kategorisesti tehty lapsille tai perheille vaan kohdeyleisö on moniulotteisempi ja osa on jopa teemoiltaan sellaisia etteivät ne ihan keskenkasvuisille sovikaan. Seuraava piirretty saa sitten olla japanilaista tuotantoa...

Jos en nyt ihan väärin muista, niin tuo mainitsemasi Leijonakuningas on monelta osaa kopio jostain japanilaisesta animaatiosta. Disney käynyt hieman ryöstöretkellä Nousevan auringon maassa...

Ja taas toisaalta Leijonakuninkaan juonihan on hyvin lähellä Hamletia rakenteeltaan.

Hieno elokuva toki, ei siinä mitään ja ainahan vaikutteita muualta otetaan ja kopsataan.

 

[-OO-]

Mielensäpahoittaja

Mielensäpahoittaja oli kyllä yllättävän hyvä kun en tältäkään valtavia odottanut. Vähän pelkäsin että miten nuo kirjat rakenteensa vuoksi taipuu elokuvaksi mutta aika hyvin käsikirjoittajat/ohjaaja olivat saaneet kurottua nuo kasaan. Ainoastaan elokuvan loppuratkaisusta tuli vähän sellainen olo että oli pitänyt hätäpäissään keksiä joku keino saada tarina nopeasti kasaan. Tuon olisi voinut hoitaa paremminkin.

Mutta kyllä se on pakko sanoa että siltikin elokuva lepää hyvin pitkälti pääosan esittäjän harteilla. Mielensäpahoittaja on hyvin pitkälti Antti Litja -show ja ilman Litjan upeaa suoritusta elokuva jäisi kuitenkin loppujen lopuksi vain keskinkertaiseksi versioinniksi.

 

[ms.qvist]

Sam Raimi ja Evil Dead II.

En oikein tiedä mihin genreen sijoittaisin tämän elokuvan - kauhua sen luullakseni piti olla mutta oikeastaan kyseessä oli hyvinkin komediallinen elokuva ollakseen kauhua. Ehkei leffaa sellaiseksi oltu tarkoitettu mutta sellaisena sen koin - nauroin useita kertoja makeasti. Koin elokuvan ironisena jatko-osana oivaltavalle Raimin Evil Deadille, jossa ei kuitenkaan tavoitettu tiettyä henkilöhahmonen syvyyttä ja uskottavuutta - oliko edes tarkoituskaan?

Tietyistä asioista pidin elokuvassa, eikä käy kieltäminen ettei tietty ironinen häivähdys ollut piristävää ajoittain. Samoin Bruce Campellin "Ash" oli paikoin piristävä hahmo ja hänen psyykkinen sekavuutensa ja häilyminen todellisuuden ja sekoamisen rajamailla oli kaikkiaan hyvää työtä ja oli niitä piristäviä hetkiä elokuvan alkupuolella. Muutoin näyttelijäkaarti toimi perin yksiulotteisesti ja kliseisesti - suuria tunnesiteitä ei oikein päässyt syntymään kehenkään enkä osannut harmitella kenenkään kohtalon puolesta. Odotuksissa oli vain kuinka se elämä mahdollisesti päättyy, jos päättyy.

Virkistävänä pidin myös elokuvan loppua - se mihin "Ash" joutui ja kuinka hän tuli osaksi historiaa ja legendaa ja Kuolleiden kirjaa. Ja siinä koettu epätoivo oli aidomman ja todellisemman tuntuista mitä muut tuntemukset ja tunteet elokuvan aikana.

Ehkäpä odotin jotain muuta ja siksi Raimin teos ei ollut täysin odotusten mukainen, mutta oikealla asennoitumisella siitä saa varmasti enemmän irti. Mutta onpa tämä klassikko nyt tullut katsottua ja koettua - kokonaisuutena voisin sanoa sen olleen tyydyttävän leffan. Mutta jos joku kuvittelee, että elokuvan pitäisi kauhistuttaa ja tuntua munaskuita myöten niin siinä tapauksessa Evil Dead II ei ole oikea leffa synnyttääkseen näitä tunnelmia.

vlad.

 

[Swearengen]

Evil Dead 2 on juurikin kauhukomedia-versio ykkösestä, mikä taas oli vakavalla naamalla tehty. Alkuperäinen tosin sisältää tahatonta komiikkaa muovailuvahaefekteineen.

Hyviä genreleffoja molemmat, joilla Sam Raimi loi maineensa. Hänen suuren budjetin tuotannot ovat sitten jääneet hyvin keskinkertaiseksi tai eivät ainakaan tänne ole uponneet.

 

[Ted Raikas]

Virkistävänä pidin myös elokuvan loppua - se mihin "Ash" joutui ja kuinka hän tuli osaksi historiaa ja legendaa ja Kuolleiden kirjaa. Ja siinä koettu epätoivo oli aidomman ja todellisemman tuntuista mitä muut tuntemukset ja tunteet elokuvan aikana.

Sarjaanhan on olemassa vielä kolmas osa, joka suurinpiirtein jatkaa siitä mihin tuo toinen osa jäi.

Ja tosiaan Evil Dead II on ikään kuin remake ensimmäisestä osasta ja huomattavasti itseironisemmalla ja parodiahenkisemmällä otteella höystetty. Sinänsä aika oivallista, että ohjaaja on ottanut oman merkkiteoksensa ja kuvannut sen uudelleen vetämällä ihan totaalisesti läskiksi. Hyvää tyylitajua ja viihdyttävä elokuvahan se on. Molemmat toki (ja ensimmäinen tietysti kauhuklassikko), mutta tavallaan osa II antaa paremmin anteeksi halvat ja kököt tehosteet.

Bruce Campbell on ihan päällikkö. Miehen kehollinen ilmaisu ja komiikka on ihan verratonta.

 

[Squit]

Kannattaa katsoa myos Army of Darknessin. Siina jatkuu Ashin tarina. Loistavaa viihdetta Sam Raimilta!

 

[Musta Nuoli]

Evil Dead 2 on juurikin kauhukomedia-versio ykkösestä, mikä taas oli vakavalla naamalla tehty. Alkuperäinen tosin sisältää tahatonta komiikkaa muovailuvahaefekteineen.

Hyviä genreleffoja molemmat, joilla Sam Raimi loi maineensa. Hänen suuren budjetin tuotannot ovat sitten jääneet hyvin keskinkertaiseksi tai eivät ainakaan tänne ole uponneet.

Näiden jatkeeksi ei olisi tarvittu suht tuoretta remake-versiota Evil Deadista, joka ei antanut yhtään mitään uutta ja oli lattean mielikuvitukseton versio, jossa oli verta laitettu enemmän, mutta samalla latistettu tunnelmaa.

Evil Dead on edelleen alkuperäisversiona ennen kaikkea varsin ilkeä ja seksuaalisesti sopivan häiriintynyt (raiskaava puu oli melkoinen veto tuolloin), Evil Dead II taas on mustan huumorin kyllästämä, rennompi uusi mökkiseikkailu jossa on samaa pilkettä irtileikatussa silmäkulmassa kuin esimerkiksi Peter Jacksonin Braindeadissa. Army Of Darkness menee vähän eri tyylilajiin, eli se on enemmänkin kauhufantasiaseikkailu, mutta hyvä sekin.

 

[ms.qvist]

Näiden jatkeeksi ei olisi tarvittu suht tuoretta remake-versiota Evil Deadista, joka ei antanut yhtään mitään uutta ja oli lattean mielikuvitukseton versio, jossa oli verta laitettu enemmän, mutta samalla latistettu tunnelmaa.

Tämä Evil Deadin remake-versio oli kyllä tunnelmaltaan varsin lattea siitä huolimatta, että verta lensi kohtalaisen paljon - tai kenties juuri sen tähden. Fede Alvarez ei omassa versiossaan saanut oikeaa tunnelmaa irti missään vaiheessa ja kun sen jälkeen katsoin (uudemman kerran) Raimin alkuperäisversion niin Fede Alvarezin versio tuntui vieläkin köydemmältä ja hengettömämmältä - sellaista aitoa ja oikeaa "evil dead"" -tunnelmaa kyseiseen elokuvaan ei oltu ikävä kyllä saatu.

Raimin originaali oli "kököistä" maskeerauksista huolimatta tunnelmaltaan todella kiero ja monin kohdin hyvinkin rohkea, kuten puiden suorittama raiskaus - sellainen oli epäilemättä monelle sen ajan katsojalle hyvin ahdistava kokemus ja kenties jopa luonnottomalla tapaa vastenmielinen. Minä tietty katsoin kohtauksen hiukan eri näkökulmasta, en kulttuurisesti niin rajoittuneesta, mutta tästä huolimatta kohtaus oli hyvin sykähdyttävä ja raju - koskettavakin.

Tässä suhteessa Evil Dead II ironinen ja komediallinen ote ei täysin purrut minuun - hetkensä sillä oli ja etenkin alkupuolella "Ashin" hahmon skisofreenisuus oli kiehtovaa katsottavaa ja häilyminen hulluuden rajamailla -kuvitelmien tunkeutuminen todellisuuteen - oli oivallista työtä. Elokuvan loppua (siirtymisetä sinne toiseen aikakauteen) lukuunottamatta oikeastaan parasta koko leffassa. Ja tietty "aseistautuminen" moottorisahalla ja katkaistulla haulikolla oli ironisuudessaan hyvin hoidettu! Tuli jotenkin "doomimainen" olo sillä kohdin...

vlad.

 

[ms.qvist]

Josh C. Wallerin ohjaama Raze oli hyvin pitkälti Hollywood Reporterin arvion "Sickeningly Brutal" mukainen elokuva. Kyseessä oli paikoin ultraväkivaltainen elokuva "nykyajan gladiaattoritaisteluista" jossa joukko naisia oli vangittu "ikiaikaisen" järjestön toimesta taistelemaan elämästä ja kuolemasta ja voitettu taistelu takasi naisten läheisille mahdollisuuden jatkaa elämäänsä entiseen malliin - mikäli taistelu hävittiin ts. kuoltiin tai ei kyennyt täyttämään velvoitettaan ja kieltäytyi taistelemasta jälleen läheiset tapettiin. Rakkaus läheisiä kohtaan ajoi nämä naiset taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Tällä teemalla pyrittiin tuomaan hiukan syvyyttä itse elokuvaan, mutta loppujen lopuksi tämän teeman käsittely jäi elokuvassa kaikesta huolimatta pinnalliseksi ja päälleliimatunoloiseksi. Toisaalta tämän oli tarkoituskin olla vain kehys itse elokuvalle ja sen välittämälle mielipuoliselle todellisuudelle. Elokuvan tärkein ja puhtain arvo ja meriitti lienee ollut brutaalin ja loppuun saakka viedyn väkivallan tuominen esille ja se, että äärimmäisissä oloissa moni ihminen on valmis äärimmäisiin tekoihin - myös tappamiseen, toinen kestää sitä paremmin kuin toinen.

Ehkäpä elokuvasta tekee osaltaan rajumman ja brutaalimman se, että väkivallantekijöinä olivat naiset, jotka usein ovat elokuvissa kohteina - harvemmin näin brutaalin ja toisiinsa kohdistuneen väkivallan suorittajina. Väkivalta oli myös kuvattu paikoin hyvinkin intensiivisesti ja intohimoisen raasti. Toisaalta leffan ongelma oli se ettei voimakasta tunnesidettä muodostunut kovinkaan moneen "gladiaattoriin" - oikeastaan vain Sabrinan (Zoë Bell) kielteisestä myönteiseen muuttuneeseen tunnesiteeseen sekä Phoeben (Rebecca Marchal) kohdalla syntyneeseen negatiiviseen tunnesiteeseen, parin muun kohdalla tunnesiteen muodostuminen oli orastavaa. Lisäksi tiettyä inhoa kohdistin sadistiseen aviopariin eli Josephiin (Doug Jones) ja Elizabethiin (Twin Peaksista tuttu Sherilyn Fenn). Ja koska tunneside oli paikoin laimea, oli sama mitä taisteluissa tapahtui - kuoliko vai jäikö eloon.

Elokuvan loppuun oli kuitenkin saatu ujutettua pieni "koukku", katsojan näkökulmasta osa lopun tapahtumista oli odotettuja ja toivottuja, elämän ja kuoleman välinen ero - vankeuden ja vapauden välinen ero oli lopulta häviävän pieni.

Elokuva täytti sinänsä tehtävänsä, että se täytti brutaalin väkivallan seuraamisen tarpeen - sadistista eikö totta?

vlad.