Alkuun McConaugheyhin oli hiukan vaikea samaistua, mutta syynä ei ollut hänen huono roolityöskentelynsä vaan vika oli täysin tässä päässä - mielessä pyörivät muistikuvat kiiltokuvapojusta jonka ansiot elokuvataiteen saralla aiempina vuosina ovat varsin vaatimattomat. Minun on kuitenkin tunnustettava, että McConaughey teki Mud'ina hienon ja tietyssä mielessä maltillisen mutta samalla persoonallisen roolityön. Hän oli karu ja uskottava, lisäksi hänessä oli maanläheisyyttä.
Jokaisen on uransa jollain aloitettava, McConaughey aloitti näillä kiiltokuvarooleilla, joista sai elannon ja joilla sai nimeä/resursseja tehdä jotain muutakin. Nyttemmin mieshän on kieltäytynyt kategorisesti vastaavista hömppärooleista.
Ennen Mudia McConaughey on tehnyt muitakin hyviä draama/luonnenäyttelyrooleja. Esimerkiksi
Killer Joessa miehen roolisuoritus on varsin hyytävä. Koko elokuva on synkkä, raadollinen sukellus ihmisen alennustiloihin, teoksen henkilöhahmot ovat toinen toistaan alhaisempia ja ansaitsevat kaiken minkä saavat. Näytelmään perustuvan elokuvan on ohjannut veteraani William Friedkin (mm. Manaaja), ja muutkin näyttelijät kuten Thomas Haden Church ja Juno Temple ovat paikallaan.
Tämä oli minulle ensimmäisiä McConaugheyn "tosissaan tehtyjä" rooleja, ja kontrasti miehen aiemman imagon sekä Killer Joen hahmon välillä on huikea.
The Paperboy on myös kelpo teos, siinä myös John Cusack kaivaa sisältään hikoilevan murhaajaniljakkeen syvän etelän parhaaseen malliin.
Magic Mike pitäisi itsekin katsastaa joku päivä, sehän aloitti McConaugheyn nousun vakavammin otettavana näyttelijänä rom-com-leffojen komistuksen sijasta.
McConaughey on hyvässä sivuroolissa myös Richard Linklaterin onnistuneessa ohjauksessa
Bernie, joka kertoo vinksahtaneen mutta autenttisen tositarinan leppoisasta hautaustoimiston kaverista, joka menee yhteen kärttyisän vanhemman rikkaan leskirouvan kanssa (kirpeän hapan Shirley MacLaine) ja päätyy sitten kohtalokkaaseen ratkaisuun.
Elokuva on paikoin liki dokumentaarinen ja sisältää aidon tapahtumapaikan kyläläisten kommentteja, mikä lisää teoksen makaaberia vaikutelmaa. Vaikka murhasta on kyse, niin teoksessa on sisäistä ja hyvin kätkettyä, liki välähdyksenomaista mustaa huumoria, jonka uskon löytävän kohteensa.
Pääosassa Bernienä on Jack Black, joka EI tee tyypillistä hassunhauskaa komediaroolisuoritustaan vaan vakavamman roolin aidosta, oikeasta ihmisestä. Blackin nimi saattaa monet karkoittaa, mutta turhaan, sillä vähäeleinen, hienovaraisempi roolisuoritus on erinomaista näyttelijäntyötä. Black on teoksessa nimen omaan näyttelijä, ei missään nimessä koomikko. Hänelläkin on varmasti tarvetta rikkoa ennakko-odotuksiaan ja tehdä jotain aivan muuta kuin irvailla ja pelleillä. Hollywoodissa se vain on vaikeaa, jos on roolitettu tiettyyn muottiin.
Berniessä on lisäksi monitahoisempaakin pohdittavaa siitä, voiko murhasta olla välillisesti jopa hyötyä yhteisölle ja mikä on moraalisesti oikein? Kitsas leskirouva lähinnä vainosi yhteisöään ja piti rahoistaan kiinni, rahoja ottanut Bernie taas käytti isoja summia aidosti yhteisön hyväksi - mutta rahat olivat verellä maksettuja. Vastaukset näihin kysymyksiin jäävät katsojalle, mikä on aina hyvä asia.