Jatkoajan leffakerho

[Vintsukka]

Tuskin siirtää, eiköhän tuo ole ihan taktisesti valittu ensi-iltapäivä. Jos elokuva repii pystejä pääkategorioista, niin elokuvan katsojamäärät paukahtavat tavallista korkeammiksi heti.

Muistaakseni ainakin parina viime vuotena Finnkino on muuttanut ehdokasleffojen ensi-iltoja ehdokkuuksien julkistuksen jälkeen. Siis nimenomaan aikastaneet niitä ennen gaalaa.

Tuskin se katsojamääriä vähentään, jos ensi-ilta on pari päivää ennen gaalaa verrattuna siihen, että se on viikkoa myöhemmin.

 

[Musta Nuoli]

Suomen Oscar-ehdokas, lyhytelokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa on nyt viikon ajan nähtävillä Yle Areenassa.

Kestoa kuusi minuuttia, lyhytelokuvasta kun on kyse.

 

[ms.qvist]

Ki-duk Kim ja the Bad guy, ilmestynyt Suomessa ilmeisesti nimellä Parittaja.

Ensimmäiset tuntemukset leffan aikana ja sen loputtua olivat lohduttomat ja kenties ahdistuneetkin. Kyseessä ei todellakaan ole mikään hyvän mielen draama vaan ahdistava draama prostituutiosta ja sen ympärillä pyörivistä lieveilmiöistä ja elokuvan ahdistavuutta lisäsi oikeastaan se ettei siinä todellakaan ollut mitään onnellista loppua tai loppua jossa paha olisi saanut palkkansa. Lopulta käytännössä kaikki kaunis romuttui ja ihmiset hakivat lohtua niistä ihmisistä joita kenties olivat eniten halveksineet.

Sen ohella, että elokuvassa esitettiin karulla tapaa prostituoitujen arkea sisälsi se hyvin karua ja brutaalia väkivaltaa - ihminen on ihmiselle susi. Huorien kokema arki oli raakaa, väkivaltaa suunnalta jos toiselta ja voin todellakin kuvitella, että tilanne on tällainen monen kohdalla jotka joutuvat alalle vastoin tahtoaan ja jotka joutuvat myymään itseään ilman sitä kuuluisaa vapaata tahtoa. Elokuvan naispääosan esittäjä joutui alalle oikeastaan omaa typeryyttään ja lopulta ala vei hänet mukanaan ja ajoi hänet lohduttomaan tilaan ja lohduttomuutta oikeastaan kuvasti se, ettei vapautusta tullut missään muodossa - ei edes kuolemalla.

Voin kuvitella, että elokuva on voinut olla monelle todella ahdistava kokemus kun se jo minuakin ahdisti vaikka olen nähnyt elokuvissa vaikka mitä - kenties ahdistavinta oli juuri elokuvan henkinen väkivalta ja se että huora otettiin vaikka väkisin ja hän joutui myymään kalleimman eli minuutensa. Hän menetti ihmisyytensä omissa silmissään - ja kenties myös muiden silmissä.

Vuosi on vasta aluillaan mutta voisin kuvitella, että tämä elokuva kuuluu vuoden lopullakin niihin koskettavimpiin elokuviin joita olen vuoden aikana katsonut.

vlad.

 

[Everton]

Haun mukaan täällä ei olisi mainittu ollenkaan Danny Boylen Trancea. Ihmettelen suuresti, mikäli pitää paikkansa.

Tuli juuri katsottua ja yllätyttyä oikeinkin positiivisesti, vaikka ei kai oli pitänyt: suurin piirtein Beachia lukuun ottamatta kun kaikki filminsä ovat olleet joko hyviä tai vielä parempia.

Trance on klassinen useammalla tasolla toimiva mysteeri/rikos-leffa. Toimivan koukuttava juoni, hienoa elokuvakerrontaa ja erittäin hyvät tissit. Näillä ansioilla olin antamassa jo täysiä pisteitä, mutta sitten juoneen ympättiin niin paljon twistiä, että rainaa ei pystytty enää ihan aukottomasti kuromaan kasaan.

Siitä huolimatta olisi ehdottomasti kuulunut viime vuoden Top-5 listalleni ja suosittelen tsekkaamaan.

 

[Histo]

Samalla nimellä on tehty sitten 2000-luvun puolella filmatisointi, josta en sitten osaa sanoa tämänkään vertaa. En edes tiedä onko se sidoksissa kylmään sotaan vai johonkin muuhun aikakauteen.

Uusintaversiossa kertoo Persianlahden sodan veteraanista. Ainahan Yhdysvalloissa joku sota on "vasta" ollut.

Omassa hyllyssä on n. 500 DVD/Blu-ray-elokuvaa ja videokasetteja lienee saman verran. Viime inventaariosta on viitisen vuotta, joten tarkkaa määrää on hankala sanoa. Aivan alelaarien pohjimmaisia en yleensä osta, jotain ennakkokäryä elokuvasta pitää olla ja harvemmin ne "ehdottomat" leffat aivan kolikoilla lähtevät. Joskus toki näitäkin käy. Suomesta ei valitettavasti DVD:llä (vielä vähemmän Blu-rayllä) kaikkia vanhempien vuosikertojen elokuvia löydä, mutta onneksi ulkomaiset nettikaupat auttavat tässä suhteessa. Sikäli siis, kun suomenkieliset tekstit eivät ole vaatimus.

Tuorein leffakokemus on eilen katsottu The Wolf of Wall Street. Scorsesen nykyinen luottomies Leonardo DiCaprio kannattelee vahvalla ja intensiivisellä suorituksellaan tätä komediaa (mielestäni etuliitettä musta ei tarvita). Rakenteessa on hyvin paljon samaa kuin Mafiaveljissä, mutta tässä keskitytään enemmän 'veljien' hedonismiin. Eräs arvostelija kuvasi mielestäni elokuvan ja sen joka kohtauksessa läsnä olevan päähenkilön hyvin otsikossaan "Wall Streetin Caligula".

 

[Saasta]

Prisoners eli Vangitut

Näitä rikosthrillereitä on tusinassa kolmetoista, mutta aina silloin tällöin sieltä joku pomppaa esille. Tämä oli yksi niistä. Alun tunnelma oli pitkälle: "ei taas tätä samaa", mutta tarinan kasvaessa se tempaisi täysin mukaansa. Jotenkin tuo mieleen monilta osin yhden kaikkien aikojen parhaista videopeleistä eli Heavy Rainin ja loi ainakin minulle hyvin samankaltaisen elämyksen. Elokuva imaisi täysin sisään maailmaansa ja henkilöihin samaistui harvinaisella tavalla. Näyttelijäsuoritukset olivat myös aivan kärkitasoa. Häiritsevällä tavalla totuudenmukainen ja antaa realistisen kuvan ihmisen julmuudesta toista ihmistä kohtaan suojellessaan jotain itselleen tärkeää. Enempää en kirjoita etten spoilaa muilta samaa kokemusta. Suosittelen kaikille.

4,5/5

 

[alwahla]

Pari varsin ansioitunutta leffaa tullut taas parin päivän sisällä katsottua, joista seuraavaksi enemmän.

The Untouchables

Brian De Palman kerrassaan erinomainen ohjaus, mestari Ennio Morriconen huumaava musiikki sekä Sean Conneryn ja etenkin Robert De Niron mahtavat roolityöt jäivät tästä leffasta päällimmäisenä mieleen. Jopa Kevin Costner, joka yleensä on helvetin rasittava, intoutui jopa samanlaiseen lentoon kuin aikoinaan Tanssii susien kanssa-leffassa. Leffa oli suoranaista tykitystä alusta loppuun ja ainoa asia, joka minua jäi harmittamaan, oli leffan auttamattoman lyhyt kesto. Kyllähän nyt Al Caponesta olisi saanut vaikka kolme ja puolituntisenkin taideteoksen väännettyä.

*****

Boys Don't Cry

Harvassa ovat ne filmit, joita katsellessa toivoisi leffan päästaran jo heittävän veivinsä. Ja varsinkin, jos tuollainen ajatus tulee mieleen alle kolme minuuttia leffan alkamisen jälkeen. Vielä harvinaisempia ovat sellaiset leffat, joissa kaikki muut näyttelijät onnistuvat loistavasti omissa rooleissaan. Tämä pätkä lukeutuu tuohon pieneen joukkoon.

Brandon Teenan tarina on varmaankin aika monelle tuttu enkä viitsi sitä sen enempää tässä availemaan. Karu ja traaginen tositapaus, jolle Kimberly Peirce ohjasi erään parhaimmista näkemistäni tositapahtumiin perustuvista elokuvista eli tämän. Hilary Swank sai Oscarin tästä filmistä, mutta minusta sen kanssa mentiin pahasti metsään. Swankin versio Teenanista tuo auttamatta mieleen Justin Bieberin, varsinkin tämän päivän kunnossaan.

Leffan parasta antia oli Chloë Sevigny, jonka olisi pitänyt voittaa Oscar omasta suorituksestaan. Harvoin näkee niin intensiivistä näyttelemistä kuin Chloën suoritus parhaimmillaan oli.
Myös lähes kaikissa muissa leffoissaan zombiemaisesti näyttelevä Peter Sarsgaard oli kerrankin omassa elementissään pikkukaupungin ex-linnakundina. Hänen pitäisi näytellä useammin tuollaisessa roolissa.

Pakko vielä hehkuttaa Nina Perssonin samettisella äänellään laulamaa The Bluest Eyes in Texas-kipaletta, joka vei minulta jalat alta.

****

 

[Girardi #5]

Viikonloppuna kateltua:

The Conversation
The Usual Suspects
The Rum Diary
Jackass 3.5

Eli vähän mysteeriä sekä komediaa.

 

[ms.qvist]

Tom Tykwerin ja Andy sekä Lana Wachowskin Pilvikartasto (Cloud Atlas) tuli juuri katsottua ja mitäpä elokuvasta oikein kirjoittaisin...

Aloitetaan visuaalisuudesta, eli monin paikoin elokuva oli visuaalisesti ja kuvauksellisesti hienoa katsottavaa ja sen luomat maailmat olivat mielenkiintoisia ja houkuttelevia tutustumaan niihin syvällisemminkin - kokonaisuudessa elokuvan parhainta antia oli visuaalisuus ja monitasoisen kerronnan kuljettaminen eteenpäin mutta tämä anti ei minusta riittänyt täysin paikkaamaan niitä pieniä ja hiukan isompiakin puutteita.

Näyttelijätyö elokuvassa oli kauttarantain laadukasta ja oli mielenkiintoista bongailla näyttelijöitä eri roolien (ja kostyymeiden) takana. Ennalta en ottanut selvää siitä, että kuka nyt näytteli ketäkin mutta olin kuitenkin tietoinen siitä, että elokuvassa näyttelijät esiintyivät useissa rooleissa ja monin paikoin liki tunnistamattomiksi maskeerattuina. Ja en kyllä aivan kaikkia näyttelijöitä osannut yhdistää rooleihinsa, en tunnistanut Halle Berryä Jocasta Ayrsinä joten olipa melkoinen yllätys kun lopputekstejä katselin ja huomasin kuka Jocastana olikaan ollut. Mutta vaikka näyttelijätyö oli laadukasta ei se kuitenkaan todella hohdokasta ollut vaan tasaisen varmaa - ei mitään tähtisuorituksia siis.

Mutta suurimmat puutteet minusta elokuvassa oli sen sisällössä ja filosofiassa, sen humanismi ei kaikessa kantanut korkealle, huipun ja pohjan välinen ero oli liian suuri. Toisinaan draama kannatteli elokuvaa todella hyvin mutta sitten saatettiin luisua persmäkeä alaspäin ja elokuvan tenho katosi hetkessä. Osaan hahmoista en oikein osannut samaistua ja heidän elämänkohtalonsa seuraaminen ei suuren suurta nautintoa minulle tuottanut vaikka hetkittäisen hymynhäivähdyksen huulille saattoivatkin nostaa - kuten vaikkapa pakoretki "vanhainkodista". Kenties tasoja ja tarinoita oli jo liian monta ja näin suurin tenho osasta katosi tyystin.

Huonomminkin ajan tosin olisi voinut käyttää, joten tässä suhteessa elokuva täytti paikkansa vaikka ei ehdoton huippu ollutkaan.

vlad.

 

[ms.qvist]

Nyt tehtiin visiitti 70-luvun italowesternien pariin katsastamalla Sergio Martinon Mannaja.

Aivan täydellistä katselunautintoa en kuitenkaan saanut, ilmeisesti dvd-levyssä oli jotain ongelmia (tai sitten laitteessani), koska leffa oli mustavalkoinen aina alkuvalikoista alkaen ja päättyen leffan loppuun - eilen ongelmaa ei ollut kun katsoin Pilvikartaston, joten olettaen levyssä oli jotain vikaa. Harmillista kuitenkin, koska mielelläni olisin nähnyt leffan värimaailmankin - oliko se yhtä lohdutonta millaisen sen kuvittelin olevan mutaisine katuineen, saastaisine kaivoksineen joissa orjan lailla työmiehet joutuivat ilman ilonhetkiä raatamaan ja karuine maisemineen syrjäisen pikkukaupungin ympärillä? Toisaalta nyt musta-valkoisena elokuva näyttäytyi perin lohduttomalta, kenties todellista lohduttomammalta mutta eihän sen kuitenkaan tällainen pitänyt olla - harmillista vaan.

Tietyssä mielessä elokuva oli yllätyksetön, koska sen juonikuvio oli loppujen lopuksi kovin ennalta arvattava ja kun asetelmat olivat valmiit edettiin vääjäämättä kohden loppuratkaisua, joka oli odotettu ja arvattavissa oleva. Se millaista reittiä myöten Martino tähän loppuhuipennukseen elokuvaa kuljetti piti tietty sisällään pieniä yllätyksiä ja kuvioita, joita ei aivan voinut ennalta lukea mutta suuret linjat olivat niitä jotka oli aistittavissa ja tiedostettavissa - sanoisinkin, ettei Martinon Mannaja noussut suurimpien italowesternien tasolle. Se oli karu ja raaka ja siinä oli omanlaisensa viehätyksensä - musiikillinen teema oli myös paikoin hyvä - mutta siitä puuttui lähes täydellisesti Sergio Corbuccin Suuren hiljaisuuden sisällään pitämä psyykkinen taisto ja ihmismielen monitasoinen ja tahoinen kuvaus, mikä kaiken lisäksi päättyi odottamattoman julmalla tavalla - samalla kuitenkin siten miten olisi voinut kuvitella lännessä käyneen julmimman ja voimakkaimman ja häikäilemättömimmän viedessä voiton.

Minusta Mannaja oli keskitasoa parempi western mutta jääden kuitenkin selkeällä tapaa todellisten huippujen taakse. Kenties arvioni muuttuisi hiukan jos olisin nähnyt elokuvan väreissä ja olisin saanut kokea ohjaajan haluaman värimaailman yhdistyneenä itse elokuvaan - nyt pieni pala jäi "näytelmästä" puuttumaan minun joutuessa itse kuvittelemaan luonnon ja ankeuden maalauksellinen väripaletti omassa pienessä mielessäni.

vlad.

 

[-OO-]

Tom Tykwerin ja Andy sekä Lana Wachowskin Pilvikartasto (Cloud Atlas) tuli juuri katsottua ja mitäpä elokuvasta oikein kirjoittaisin...

Minä en kyllä pitänyt yhtään tästä elokuvasta, kuten en yleensä pidä näistä elokuvista joissa on monta rinnakkaista tarinaa ja jumalaton määrä päähenkilöitä. Jotenkin niin hemmetin vaikea päästä elokuvaan "sisään" kun elokuva hyppii minuutin välein tarinasta toiseen ja henkilöhahmoja on niin helvetisti että puolessa välissä elokuvaa ei vielä tunnista puoliakaan. Pilvikartasto oli ihan liian pitkä ja tuntui kaiken lisäksi vielä paljon kestoaan pidemmältä. Näyttelijät tekivät pääosin hyvää työtä mutta välillä meni kyllä vähän teennäiseksi "pukuleikiksi". Ja tietenkin jo Hugh Grantin pelkkä läsnäolo riittää siihen että elokuvan arvosana putoaa vähintäänkin yhdellä numerolla, niin jumalattoman teennäistä on tuon pökkelön näytteleminen.

 

[heavy]

Aivan täydellistä katselunautintoa en kuitenkaan saanut, ilmeisesti dvd-levyssä oli jotain ongelmia (tai sitten laitteessani), koska leffa oli mustavalkoinen aina alkuvalikoista alkaen ja päättyen leffan loppuun - eilen ongelmaa ei ollut kun..

Kuulostaa samanlaiselta ongelmalta kuin aikoinaan jenkkivideoita katsellessa, kun tv:t eivät tukeneet eri normeja. Oliko leffasi jenkeistä?

 

[ms.qvist]

Kuulostaa samanlaiselta ongelmalta kuin aikoinaan jenkkivideoita katsellessa, kun tv:t eivät tukeneet eri normeja. Oliko leffasi jenkeistä?

Ei ollut jenkeistä hankittu, cdon.com:in kautta hankittu ruotsalaisen maahantuojan levityksessä ollut filmi (myös suomeksi tekstitetty).

Muistelen itsekin, että kultaisella 90-luvulla toisinaan oli samoja ongelmia kun kaselin jenkeistä hankittuja VHS-taltiointeja, mutta ongelma poistui uuden tv:n myötä - tuli myös NTSC:tä PAL:in oheen.

vlad.

 

[Pllnen]

Oisko täällä joku joka osais suositella Pohjoismaisia elokuvia? Jotenkin tuntuu, että en ikinä olisi nähnyt huonoa elokuvaa Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta (en muista nähneeni yhtään Islantilaista). Aina jotenkin sopivan synkkiä ja ei vaikuta niin muoviselta kuin suurin osa jenkki filmeistä. Ihmisiin on helpompi yhtyä ja ne tuntuu todemmilta. Varsinkin rikos thrillerit mitä oon nähny on ollut aivan loistavia. Eli, jos joku voisi vinkata elokuvia tai ohjata oikeaan paikkaan mistä näitä löytyy olisin kiitollinen.

 

[JZZ]

Oisko täällä joku joka osais suositella Pohjoismaisia elokuvia?

Submarino (Thomas Vinterberg) tulee ekana mieleen. Viime vuonna julkaistua Jahtia (myös Vinterbergin) en ole nähnyt, mutta sitä on kovasti kehuttu ja se sai myös Oscar-ehdokkuuden. Molemmat leffat löytyy vuokraamoista ja paremmin varustelluista kaupoista.

 

[ms.qvist]

Oisko täällä joku joka osais suositella Pohjoismaisia elokuvia?

JZZ nosti jo esille kaksi kehuttua elokuvaa - joita en ole vielä nähnyt, mutta kumpikin on katsottavien elokuvien listalla (ja kumpikin taitaa jo löytyä minulta). Submarinon ja Jahdin voisin lisäksi suositella tutustumista Lars Von Trierin elokuviin, tanskalainen hänkin. Tosin hänen elokuvansa ovat sikäli "globaaleja" etteivät tapahtumat sijottaudu yksin Tanskanmaalle. Samaten tanskalaissyntyisen Nicolas Winding Refnin elokuvat ovat teemoiltaan monikansallisempia, paitsi Valhalla Rising, joka on myyttinen viikinkiajan kuvaus.

Ruotsalaisia elokuvia en niinkään ole katsellut, tosin ne harvat joita olen nähnyt, ovat poikkeuksetta hyviä, kuten Lukas Moodyssonin Lilja 4-ever, tai Anders Nilssonin väkevä Kun pimeys koittaa (När mörkret faller) tai Tomas Alfredsonin Ystävät hämärän jälkeen - tätä ei pidä sekoittaa samaan kirjaan perustuvaan hollywood-versioon.

Norjalaisten ja islantilaisten kohdalla minulla on suuri musta-aukko.

vlad.

 

[Jupe]

Pohjoismaalaisissa on yleensä mukavan maanläheinen ote ja helposti lähestyttäviä, jos miettii että tarinat realistisuudessaan ja miljöössään menee monesti yks yhteen ihan meidän härmäläisten kanssa.
Paljon hyviä tullut nähtyä, itse asiassa jo perus Beck, Wallander, Varg Veumit toimii mulle ihan hyvinä perusdekkareina ja hyvä uutinen oli eiliseltä että uusia Beckejä aletaan juuri kuvaamaan. Mukana Haber ja Persbrandt.

Täälläkin mainitut Snabba Cashit on ihan mukiin menevää toimintaa mutta mitään muuta tarjottavaa niillä ei toiminnan lisäksi juurikaan ole, hahmot aika yksiulotteisia. Siksi itse mielummin tsiigaan vaikka näitä laadukkaita sarjoja joissa hahmoilla vähän muutakin kerrottavaa, esimerkkinä suosikkini Tusenbröder jokusen vuoden takaa: Tusenbröder (TV Series 2002–2003) - IMDb

Fares-veljeksiltä Jalla! Jalla! on loistava pläjäys reilun kymmenen vuoden takaa ja sitten pari vuotta myöhemmin Kopps meni jo miltei överiksi huumorin osalta. Mutta Fares -tuotantoon siis kannattaa myös tutustua.
Jalla! Jalla! (2000) - IMDb

Ja kun svenskien "ykköstähti" Persbrandt tuli mainittua niin omasta mielestäni tämä jenkkityyliin tehty Hamilton oli paha huti, ei toiminut ollenkaan, väkisin tehtyä ison budjetin actionia, miljöö, ohjaus, leikkaus jne kun suoraan tusinajenkkiactioneista. Ihan hyvä että katse on suunnattu takaisin Beckkeihin.
Hamilton: Kansakunnan puolesta (2012) - IMDb


_

 

[Jupe]

Tomas Alfredsonin Ystävät hämärän jälkeen -

Kyseinen leffa teki todella suuren vaikutuksen ainakin leffateatterissa katsottuna.

Yleisesti voisi vielä tähän aiheeseen sanoa että joka viikkohan YLE Fem lähettää pohjoismaalaisia leffoja, joten rohkeasti vaan kaikki tallentumaan boksille, ainakin omasta mielestä YLE seuloo tasokasta elokuvaa toinen toisensa perään näytettäväksi.

Se Trierin komedia Koko homman pomokin tuli tuolta bongattua, ihan hauska pätkä ja varmaan eräänlainen hengähdystauko ohjaajallekin.
Koko homman pomo (2006) - IMDb

_

 

[Musta Nuoli]

Tomas Alfredsonin Ystävät hämärän jälkeen - tätä ei pidä sekoittaa samaan kirjaan perustuvaan hollywood-versioon.

Ei pidä sekoittaa, mutta ei kannata myöskään jättää katsomatta. Let Me In eli se jenkkiversio oli vastoin odotuksia varsin hyvä tulkinta Jon Ajvide Lindqvistin romaanista, jossa pääosaesittäjät eli Chloe Grace Moretz sekä The Road -elokuvassa vahvan suorituksen tehnyt nuori Kodi Smit-McPhee tekivät jenkkiversiostakin odotettua paremman. Ei se niin hyvä ole kuin ruotsalainen elokuva jonka rankkaan henkilökohtaisesti liki viiden tähden mestariteokseksi, mutta varsin hyvä toteutus, jota kauhun mestari Stephen Kingkin kehaisi.

Kirja kannattaa tietysti ehdottomasti lukea, se on selvä.

Jos nyt jatketaan näillä "hyvä pohjoismainen originaali - kelpo jenkkiversio"-pareilla, niin tanskalaisen Susanne Bierin (jonka Kosto-elokuva voitti pari vuotta sitten parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin, sekin kannattaa katsoa) ohjaama Veljekset (2004) on hyvä kuvaus kahdesta veljeksestä, joista toinen on vankilasta vapautunut entinen pikkurikollinen ja toinen palkittu sotilas, joka katoaa Afganistanissa ja palaa erittäin traumatisoituneena kotiinsa oltuaan pitkään vankina.

Tästä elokuvasta on tehty oivallinen Jim Sheridanin ohjaama uusi versio Brothers (2009), jossa pääosassa ovat uransa kenties vahvimman roolin tekevä Tobey Maguire, Natalie Portman ja Jake Gyllenhaal. Intensiivisen vahva draama, joka kertoo siitä, kuinka vaikeaa on sopeutua kotirintamalle kammottavien sotakokemuksien jälkeen.

Norjalaiselokuvista suosittelen lämpimästi Jo Nesbøn romaaniin Kukkulan kuningas perustuvaa huikeaa trilleriä Headhunters, joka naulaa katsojan penkkiinsä alusta loppuun. Erittäin toimiva ja saumattoman taidokkaasti rullaava tarina taidevarkauksia tekevästä ja kaksoiselämää elävästä headhunterista, joka haukkaa liian ison palan yrittäessään varastaa arvotaulun entisestä erikoisjoukkojen sotilaalta, josta on tullut iso bisnesmies.

Elokuvaa ei ole siloiteltu yhtään, ja siinä on kohtauksia, joita ei jenkkilässä uskallettaisi tehdä, vaikka elokuvan remake-oikeudet onkin rapakon taakse jo myyty. Päähenkilö on välillä varsin kirjaimellisesti paskassa, ja erittäin mieleenpainuva sivuhahmo Ove (Eivind Sander) remeltää välillä elämää suurempana venäläisen huoran ja aseen kanssa. Pahiksen roolissa on Nikolaj Coster-Waldau, joka on tuttu Game Of Thrones -sarjan insestimiekkamies Jaime Lannisterina. Headhuntersia suosittelen kaikille trilleritoiminnan ystäville.

 

[SamSpade]

Oisko täällä joku joka osais suositella Pohjoismaisia elokuvia? Jotenkin tuntuu, että en ikinä olisi nähnyt huonoa elokuvaa Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta (en muista nähneeni yhtään Islantilaista). Aina jotenkin sopivan synkkiä ja ei vaikuta niin muoviselta kuin suurin osa jenkki filmeistä. Ihmisiin on helpompi yhtyä ja ne tuntuu todemmilta. Varsinkin rikos thrillerit mitä oon nähny on ollut aivan loistavia. Eli, jos joku voisi vinkata elokuvia tai ohjata oikeaan paikkaan mistä näitä löytyy olisin kiitollinen.

Kokeile Islantilaista Syvyys elokuvaa.
Syvyys (2012) - IMDb
Ei varsinaisesti mikään ns huippuelokuva, mutta tositapahtumiin perustuva elokuva kalastajista joiden alus haaksirikkoutuu.
Oikein mukavasti vierähti aika tätä katsoessa.

 

[ms.qvist]

Ei pidä sekoittaa, mutta ei kannata myöskään jättää katsomatta. Let Me In eli se jenkkiversio oli vastoin odotuksia varsin hyvä tulkinta Jon Ajvide Lindqvistin romaanista, jossa pääosaesittäjät eli Chloe Grace Moretz sekä The Road -elokuvassa vahvan suorituksen tehnyt nuori Kodi Smit-McPhee tekivät jenkkiversiostakin odotettua paremman. Ei se niin hyvä ole kuin ruotsalainen elokuva jonka rankkaan henkilökohtaisesti liki viiden tähden mestariteokseksi, mutta varsin hyvä toteutus, jota kauhun mestari Stephen Kingkin kehaisi.

Olen lukenut itsekin jenkkiversiosta hyviä arvioita, joten kenties se on katsastettava joku päivä. Lähinnä painotin viestissäni sitä, että on leffaa etsiessä syytä huomioida, että samaisesta elokuvasta on myös jenkkiversio olemassa, ettei pidä sen antaa hämätä itseään.

Jos nyt jatketaan näillä "hyvä pohjoismainen originaali - kelpo jenkkiversio"-pareilla, niin tanskalaisen Susanne Bierin (jonka Kosto-elokuva voitti pari vuotta sitten parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin, sekin kannattaa katsoa)...

Bierin Kosto on tullut katsottua aikanaan dvd:ltä - tai ei siitä nyt kovinkaan kauaa aikaa ole - mutta jostain syystä unohdin kyseisen elokuvan olemassa olon vaikka siinä todellakin on elokuva, joka kannattaa katsoa jos pohjoismaiset elokuvat sattuvat kiinnostamaan. Kyseessä on kuitenkin mielenkiintoinen kuvaus lapsuudesta, ystävyyden kasvusta sekä kostosta ja oikeutuksesta väkivaltaan turvautumiseen.

Ja lisätään näiden pohjoismaisten elokuvien listalle myös tanskalainen dokumenttielokuva Afganistanin sodasta eli Janus Metz Pedersenin Armadillo. Sain dokumentista eilen vinkkiä MustatKortilta, oli tämäkin filmi minulta unohtunut vaikka monin paikoin sitä on kehuttu ja sanottu sen olevan Tarkkailuasema Restrepoa tylympi sotakuvaus Afganistanista.

vlad.

 

[disco-stu]

Tulipa mieleeni leffa-aiheinen kysymys tuota Tom Hanksin Captain Phillipsiä katsellessani.

Nimittäin onko Tom Hanks ikinä näytellyt ns. pahista tai muuten "moraalisesti arveluttavaa" hahmoa? Tuntuu että jannu on aina jonkinlainen sankari tai muuten siloposkinen unelmavävy. Mitään DiCapriomaista särmää mulkun roolia ei oikein tule mieleen.

 

[Dee Snider]

Fares-veljeksiltä Jalla! Jalla! on loistava pläjäys reilun kymmenen vuoden takaa ja sitten pari vuotta myöhemmin Kopps meni jo miltei överiksi huumorin osalta.

Ai jumalauta, KOPPS! Yksi hauskimpia leffoja ikinä. Olin saada jonkun sortin halvauksen, kun tuon eka kertaa näin. Varsinkin nuo Matrix-hupailut oli aivan priceless-osastoa. Benny The SuperCop!

Kopps-motherfucker - YouTube

 

[L. Paraske]

Tulipa mieleeni leffa-aiheinen kysymys tuota Tom Hanksin Captain Phillipsiä katsellessani.

Nimittäin onko Tom Hanks ikinä näytellyt ns. pahista tai muuten "moraalisesti arveluttavaa" hahmoa? Tuntuu että jannu on aina jonkinlainen sankari tai muuten siloposkinen unelmavävy. Mitään DiCapriomaista särmää mulkun roolia ei oikein tule mieleen.

Aika vähissähän ne on. Road to Perditionissa Hanksin hahmo oli mafian palkkalistoilla ja taisi jonkinlainen tappajakin olla, mutta kai päällimmäisenä tuostakin jäi mieleen sellainen rakastava isähahmo. Ladykillersissä Hanks oli varasjoukkion johtaja, mutta sellaista oikein viimeisen päälle vittumaista hahmoa Hanksin filmografiasta ei kirveelläkään löydä. Toinen vastaava näyttelijä on Liam Neeson.

Hanksia onkin tituleerattu nykypäivän James Stewartiksi, tämä kun aina näytteli sitä hyvää hahmoa vanhoina Hollywoodin aikoina.

 

[Musta Nuoli]

Aika vähissähän ne on. Road to Perditionissa Hanksin hahmo oli mafian palkkalistoilla ja taisi jonkinlainen tappajakin olla, mutta kai päällimmäisenä tuostakin jäi mieleen sellainen rakastava isähahmo. Ladykillersissä Hanks oli varasjoukkion johtaja, mutta sellaista oikein viimeisen päälle vittumaista hahmoa Hanksin filmografiasta ei kirveelläkään löydä. Toinen vastaava näyttelijä on Liam Neeson.

Tom Hanksin filmografiassa on sentään jokunen ikävämpikin roolihahmo. Pilvikartastossa Hanks esitti useita rooleja eri aikakausina, mutta 1800-luvulle sijoittuvassa tarinassa tohtori Henry Goose oli halpamainen myrkyttäjä ja murhamies, jossa ei ollut mitään hyviä ominaisuuksia. Samassa elokuvassa Hanks esitti myös vuoteen 2012 sijoittuvassa osassa gangsterista elämäkertakirjailijaksi päätynyttä Dermot Hogginsia, joka kyllästyi nuivaan kritiikkiin ja nakkasi ylimielisen kriitikon parvekkeelta alas kuolemaansa. Hieno hahmo, lyhyt mutta ytimekäs esiintyminen teki vaikutuksen.

Liam Neesonista olen tyystin eri mieltä. Hänellä jos kenellä on takana vittumaisia hahmoja. Taken-elokuvien päähenkilö on kylläkin elokuvien "sankari", mutta hän on melkoinen antisankari, joka kiduttaa kylmäverisesti ihmisiä hengiltä, niittaa puoli Pariisia ensimmäisessä osassa ja pistää jatko-osassakin kylmästi väkeä hengiltä minkä suinkin ehtii. Hahmo on elokuvien pääosassa, mutta siis ehdottomasti vittumainen hahmo.

Darkmanissa Neeson on enemmän tai vähemmän nyrjähtänyt "supersankari", joka on myöskin aika kaukana tomhanksmaisesta "isähahmosta".

Yksi hyytävimmistä Neesonin roolihahmoista on psykologisessa trillerissä After.Life, jota voin suositella. Siinä hautaustoimiston omistajaa esittävä Neeson pitää otteessaan (pitkälti alastonta!) Christina Ricciä, joka herää hautaustoimiston pöydällä, ei pysty liikkumaan eikä tiedä onko hän elävä vai kuollut. Varsin mielenkiintoinen tarina, jossa Neesonin hahmosta ei hyvää eikä leppoisaa saa tekemälläkään.

Niin, ja joko unohtui Liam Neesonin pahisrooli Batman Beginsissa, jossa hän esitti Gothamin tuhoa järjestelevää Ra's al Ghulia?

Suosittelen myös erinomaista westerniä Seraphim Falls, jossa Liam Neesonin hahmo on erittäin kova ja tyly metsästäessään partaiselta Rambolta näyttävää Pierce Brosnania, joka tekee uransa kenties parhaan roolisuorituksen kostoa hautovana entisenä sotilaana.