Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ainoaa oikeaa Red Dawnia ja uutta häpeällistä remakea kuvaa hyvin se, että uudessa versiossa piti kuulemma olla kiinalaisia valtaamassa Yhdysvaltoja, mutta tämä peruttiin ja vaihdetttiin johonkin pohjoiskorealaisiin, koska ei haluttu suututtaa kiinalaisia eikä vaarantaa mahdollista leffan ulkomaista jakelua!
Tuota tissiposkisemmaksi ja nöyristelevämmäksi ei voi enää mennä, ja päätös vesittää täysin alkuperäisen idean, jossa John Miliuksella oli munaa suututtaa leffallaan aivan kaikki osapuolet: neukkujen heittäminen kehiin kesken kylmän sodan suututti neukut, ja jenkkilässä pillastuttiin siitä, että Milius teki muka "fasistisen" elokuvan kuvatessaan ns. patrioottien aseellista sissitaistelua miehityksen keskellä.
Sitä samaa fasistijankutusta tuli myös toisen Miliuksen 80-luvun mestariteoksen eli maailman parhaan barbaarielokuvan Conan Barbaarin myötä, jossa näennäis-nietczheläisestä filosofiasta vedettiin herneet nenään. John Miliuksella oli, kuten jo todettua, munaa, eikä hän alistunut tai taittunut imagonkiillottajien, markkinamiesten tai pr-konsulttien armeijan alle eikä tinkinyt teemoistaan tai tyylistään. Harvasta nykyajan ohjaajasta voi sanoa samaa. Valitettavasti.
Poliittisella korrektiudella ja markkinavoimien perässä juoksemisella ei pitäisi olla mitään tekemistä Red Dawnin tyyppisen elokuvan kanssa, eikä elokuvaa edes pitäisi toistaa sellaisenaan, koska aika ja nykymaailman kehitys ovat toiset. Siksi en ole Red Dawn -remakea edes katsonut, enkä Tinke-80:n kuvauksen perusteella haluakaan sitä katsoa.
Alkuperäisen voi sen sijaan katsoa koska tahansa. The Wolverines!
Tuota tissiposkisemmaksi ja nöyristelevämmäksi ei voi enää mennä, ja päätös vesittää täysin alkuperäisen idean, jossa John Miliuksella oli munaa suututtaa leffallaan aivan kaikki osapuolet: neukkujen heittäminen kehiin kesken kylmän sodan suututti neukut, ja jenkkilässä pillastuttiin siitä, että Milius teki muka "fasistisen" elokuvan kuvatessaan ns. patrioottien aseellista sissitaistelua miehityksen keskellä.
Sitä samaa fasistijankutusta tuli myös toisen Miliuksen 80-luvun mestariteoksen eli maailman parhaan barbaarielokuvan Conan Barbaarin myötä, jossa näennäis-nietczheläisestä filosofiasta vedettiin herneet nenään. John Miliuksella oli, kuten jo todettua, munaa, eikä hän alistunut tai taittunut imagonkiillottajien, markkinamiesten tai pr-konsulttien armeijan alle eikä tinkinyt teemoistaan tai tyylistään. Harvasta nykyajan ohjaajasta voi sanoa samaa. Valitettavasti.
Poliittisella korrektiudella ja markkinavoimien perässä juoksemisella ei pitäisi olla mitään tekemistä Red Dawnin tyyppisen elokuvan kanssa, eikä elokuvaa edes pitäisi toistaa sellaisenaan, koska aika ja nykymaailman kehitys ovat toiset. Siksi en ole Red Dawn -remakea edes katsonut, enkä Tinke-80:n kuvauksen perusteella haluakaan sitä katsoa.
Alkuperäisen voi sen sijaan katsoa koska tahansa. The Wolverines!