Mielenkiintoisina aihepiireinä voisivat olla USA;n sisällissota tai miksei vaikka kuviitteellinen 3. maailmansota, jossa ihan koko maailma olisi sodassa.
Tuossa kuvitteellisessa sodassa on juuri se ongelma, että se on tosiaan kuvitteellinen ja näin ollen sitä ei saa samalla tavalla sijoitettua historialliseen kontekstiin eikä sitä voi myöskään arvioida samoilla mittapuilla. Myös rajanveto on vaikeaa, sillä kuvitteellinen maailmansota voi olla vaikka Terminaattorin maailma tai esimerkiksi Red Dawn, joka on omalla tavallaan hienoa John Miliuksen paatosta ja kylmän sodan vainoharhaista yltiöpatriotismia, mutta kuvitteellinen sota neukkujen ja kuubalaisten sekä jenkkien välillä on silti kuvitteellinen.
Ei, minä rajaisin kuvitteelliset sodat ja kamppailut sotaelokuvakeskustelun ulkopuolelle. Toki kaikki kertomukset todellisistakin sodista on yleensä kerrottu fiktion ja dramatisoinnin kautta (ellei kyse ole puhtaan asiapohjaisesta dokumenttielokuvasta), mutta jos taistelua tai sotaa ei ole tapahtunut, niin se on periaatteessa silloin fantasiaa, oli kyseessä sitten "maanläheinen" nykyaikaan sijoittuva vääntö tai sitten tieteis/fantasiasota, jossa Imperiumi/Skydyne/Lannisterien suku taistelee toista osapuolta vastaan.
Minusta oikeaan sotaan sijoittuvat kuvitteelliset/dramatisoidut taistelut ja kamppailut ovat hyvä keino tuoda esille kyseisen oikean sodan mielettömyyttä, ja tällä keinoin on syntynyt monia klassikoita. Sen sijaan oikeaan sotaan sijoittuvat elokuvat joissa muutetaan selvästi historian kulkua ja jossa tapetaan tärkeitä historiallisia henkilöitä eivät ole varsinaisia sotaelokuvia vaan sotafantasiaelokuvia, usein komediallisia sellaisia. Joko tarkoituksella tai tahattoman koomisesti.
Kuvitteellinen esimerkki 1: uudessa suurelokuvassa Mannerheim johtaa talvisotaa taustalla, vierailee rintamalla ja dramaattisesti muistelee jotain nuoruutensa taistelua ensimmäisen maailmansodan ratsuväkiyksikössä, kenties jopa jotain fiktionaalista "kaksinkamppailua", jota ei voi sen paremmin todistaa vääräksi kuin oikeaksikaan. No problem.
Kuvitteellinen esimerkki 2: uudessa suurelokuvassa Mannerheim johtaa talvisotaa taustalla, vierailee rintamalla... ja äkisti ryssää tunkee kuin meren mutaa linjojen läpi, ja komentava luutnantti jähmettyy. Marski tempaisee lutilta rynkyn ja juoksee ryssää vastaan ase laulaen, sikari toisessa suupielessä. Marski huutaa "hakkaa päälle Suomen poika", ja saa muun yksikön mukaansa. Kun luodit loppuvat, Marski tempaisee takkinsa pois ja paljastaa He-Man -tason lihakset. Muu ei auta kuin kiskaista vyöltä itse taottu valtaisa puukko ja silpoa suolet pihalle hyökkääjistä. Lopulta on vuorossa kaksintaistelu Stalinin punakenraalipoikaa vastaan (joka on jostain syystä myös hyökkäyksen kärjessä). Marski ottaa vähän osumaa ja pudottaa puukkonsa, mutta lopulta saa Stalin juniorin otteeseensa ja repäisee tämän kurkun auki paljain käsin. Tähän päättyy Talvisota, ja lopputeksteissä iskeytyy teksti "Marski will return... in Continuation War!"
Ehkä hiukkasen kärjistetty esimerkki, mutta periaate on sama. Toki samaa pätee jos esim. Hitler yms. ammuttaisiin seulaksi elokuvateatterissa siksi, että se näyttää hauskalta nakkenakuttaja-huumorilta. Näinhän kävi Inglorious Basterdsissa, jota en siis laske itse lainkaan varsinaiseksi sotaelokuvaksi vaan mustan huumorin täyttämäksi sotafantasiaelokuvaksi, eräänlaiseksi toimintaviihteen täyttämäksi pitkäksi sketsiksi.