Jatkoajan leffakerho

[-OO-]

Ei nyt oikein kivenlohkareen alle jääneen käden kipu sykkinyt katsomoon asti. Itsellä ei ole tosin murtunut kuin pari kertaa käsi ja kerran sääriluussa ollut hiusmurtuma, mutta nekin pienet kolhut aiheutimvat varsin ikävää kipua. Hyppiminen, pomppiminen ja potkiminen olisi aika paljon varovaisempaa, jos käsi olisi totaalisen paskana. Muutkin äkkinäiset liikkeet saattaisivat saada aikaan sellaisen kivun, että kusi tulee housuihin. Normaalilla ihmisellä on myös ihan globaali tarve yrittää lievittää kipua. Kipukohtaa tai sen ympäristöä pyritään hieromaan, verenkieroa parantamaan, tukemaan jne. Aika paljon asioita, joita ihmiset pyrkivät tekemään helpottaakseen oloaan.

Leikkauskohtaukseen oli saatu hyvä ääniefekti, joka sai ensimmäisen kerran aikaiseksi tunteen, että kaveri ei olekaan zombi.

Jonkin verran tuota kipua helpotti varmasti se että tuo käsi oli mennyt täysin tunnottomaksi jo varsin aikaisessa vaiheessa koska se oli täysin litistyksissä. Ja jossain haastattelussa Ralston joskus kertoi että hän tavallaan käsitteli sen kivun vaan päässään ja siirtyi eteenpäin. Ihmeellisesti ihminen vaan pystyy kestämään tuollaistakin, ja kun katsoo esim. näitä ihan aitoja videopätkiä jotka Ralston on tuolla loukussa ollessaan kuvannut niin aika "spartalaisesti" hän näyttää tilanteeseen suhtautuvan eikä niistäkään mitenkään erityisen selkeästi käy ilmi että hän olisi kovissa tuskissa.

Ja kyllä tuo elokuvan kädenleikkauskohtaus oli varsin totuudenmukaisesti toteutettu. Tässä artikkelissa Ralston itse kertoo tuosta operaatiosta ja aika kylmän rauhallisesti se on sujunut. Ja yhdessä kohtaa Ralston kertoo että hän ei halunnut huutaa eikä riehua vaikka tuo leikkaus tekikin kipeää.

 

[Seesam]

Sucker Punch tuli sitten katsottua. Kenelleköhän tapa paska oli oikein suunnattu. Ajattelin, että tämä olisi jollain tapaa jännittävä, siinä olisi ollut seksikästä menoa ja komediaa niin kuin Machetessa, mutta tämä oli ihan täyttä paskaa. Ei voi kyllä suositella kenellekään.

Minäkin ihmettelin tuota samaa. Elokuva yrittää olla nokkela konseptissaan, mutta siitä jäi todella väkinäisesti yritetty viba jälki käteen eikä tarinaan oikein pääse sisään. Sen sijaan ''mitä vittua?'' fiilikset nousee pintaan tasaisin väliajoin elokuvaa katsellessa. Odotin Snyderin ohjaamalta(300 ja Watchmen olivat helvetin kovia pätkiä) Sucker Punchilta enemmän, kuten myös hänen ohjaamaltaan Legend of The Guardianssilta, mutta tyhjä arpa on jäänyt nyt molemmilla kerroilla käteen. Toivottavasti kundi onnistuisi Teräsmies elokuvassaan paremmin kuin nyt näinä parina viimeisenä kertana.

 

[vilpertti]

Ei nyt oikein kivenlohkareen alle jääneen käden kipu sykkinyt katsomoon asti. Itsellä ei ole tosin murtunut kuin pari kertaa käsi ja kerran sääriluussa ollut hiusmurtuma, mutta nekin pienet kolhut aiheutimvat varsin ikävää kipua. Hyppiminen, pomppiminen ja potkiminen olisi aika paljon varovaisempaa, jos käsi olisi totaalisen paskana. Muutkin äkkinäiset liikkeet saattaisivat saada aikaan sellaisen kivun, että kusi tulee housuihin. Normaalilla ihmisellä on myös ihan globaali tarve yrittää lievittää kipua. Kipukohtaa tai sen ympäristöä pyritään hieromaan, verenkieroa parantamaan, tukemaan jne. Aika paljon asioita, joita ihmiset pyrkivät tekemään helpottaakseen oloaan.

Siitä nyt on jo puolisen vuotta tai jotain kun leffan katsoin, mutta eikös siinä aika aikaisessa vaiheessa linkkarilla pistäen ikään kuin tuotu esille, että kädessä ei enää ole tuntoa? Shokki tai mitä on, en ikinä ole itse ollut vastaavassa tilanteessa... Lähimmäksi mitä pääsen on nimettömän pään murtuminen parin kulmaraudan välissä =D

Mutta niinkuin tuossa jo mainittiin, kuvaus oli varsin hyvin tapahtumien mukainen.

 

[Ramchester]

Mutta niinkuin tuossa jo mainittiin, kuvaus oli varsin hyvin tapahtumien mukainen.

Voi olla, että se oli hyvin tapahtumien mukainen, mutta itselleni se ei vaikuttanut lainkaan realistiselta, eikä se tuska välittynyt katsomoon. Esimerkiksi Buried-elokuva sai oikeasti aikaan sohvalla epämiellyttävän tunteen, vaikka pääosan esittäjällä ollut edes mitään fyysistä vammaa.

Mielipiteitähän nämä ovat, joten aika turha niistä on vääntää.

 

[McJokke]

Eilen tuli katsottua kaksi elokuvaa.

RIO
Lämminhenkinen piirretty jonka parissa viihtyi helposti koko elokuvan ajan. Muutamassa kohdassa sai ihan nauraa. Piirretyt on mukavia. Suosittelen!
3,5/5

Hall Pass - Lupa Rellestää
Owen Wilsonin ja Jason Sudeikisin tähdittämä komedia joka kertoo kahdesta naimisissa olevasta miehestä, jotka pillupuheiden ja sikailujensa jälkeen saavat avioliitosta viikon täysin vapaata ilman mitään velvotteita. Itse nauroin muutaman kerran vedet silmissä ja pidän tätä hyvänä krapula komediana. Wilson se vaan jaksaa edelleen naurattaa. Kyllä tätäkin voi suositella!
3/5

 

[Theone]

Esimerkiksi Buried-elokuva sai oikeasti aikaan sohvalla epämiellyttävän tunteen, vaikka pääosan esittäjällä ollut edes mitään fyysistä vammaa.

Sama, tosin tuo epämielyttävä tunne johtui siitä, että tuo elokuva oli todella tylsä ja huono

Maanantaina tuli tarkistettua Veijarit ja olipahan huono elokuva. Kolmen euron juoni ja Mikko Leppilampi ei vain toimi.

 

[Ramchester]

Black Swan tuli sitten katsottua. Ihan hienoa kuvausta, mutta runkkaus ja lesboilu ei oikein jaksa viedä elokuvaa eteen päin. Natalia Portmanin Oscar-pokaali tuntui aika hassulta jopa naurettavalta elokuvan näkemisen jälkeen.

Kuninkaan puhe oli sen sijaan loistava. Surullisen hauska elokuva, jossa Colin Firth vetää oikeasti Oscarin arvoisen suorituksen. Enpä olisi uskonut, että änkytyksestä voi tehdä näin hienon elokuvan.

 

[Delter]

Black Swan tuli sitten katsottua. Ihan hienoa kuvausta, mutta runkkaus ja lesboilu ei oikein jaksa viedä elokuvaa eteen päin. Natalia Portmanin Oscar-pokaali tuntui aika hassulta jopa naurettavalta elokuvan näkemisen jälkeen.

Olen eri mieltä, jos suot.

Näkemistäni elokuvista Black Swan on ehkä 2000-luvun parhaimpien leffojen TOP10:ssä. Ihan mielettömän hyvin rakennettu tunnelma kaikkine jännitteineen. Musiikit toimivat joka kohtausta myöten loistavasti, eikä parjaamasi Natalie Portman olisi rooliaan voinut mielestäni paremmin vetää. Nappisuoritus ehdottomasti. Kun ohjaaja Aronofskyn neljä viimeistä projektia latoo tähän listaksi, niin eipä sarjasta Requiem for a Dream (-00), The Fountain (-06), The Wrestler(-08) ja Black Swan(-10) huonoa elokuvaa löydä millään. Ehdottomasti yksi tämän vuosituhannen ohjaajista, ja Black Swan on sinetti kaiken päälle.

 

[Sisäliitin]

Olen eri mieltä, jos suot.

Näkemistäni elokuvista Black Swan on ehkä 2000-luvun parhaimpien leffojen TOP10:ssä. Ihan mielettömän hyvin rakennettu tunnelma kaikkine jännitteineen. Musiikit toimivat joka kohtausta myöten loistavasti, eikä parjaamasi Natalie Portman olisi rooliaan voinut mielestäni paremmin vetää. Nappisuoritus ehdottomasti. Kun ohjaaja Aronofskyn neljä viimeistä projektia latoo tähän listaksi, niin eipä sarjasta Requiem for a Dream (-00), The Fountain (-06), The Wrestler(-08) ja Black Swan(-10) huonoa elokuvaa löydä millään. Ehdottomasti yksi tämän vuosituhannen ohjaajista, ja Black Swan on sinetti kaiken päälle.

No mielipide jne...Itsekin tuon katsoin,tai yritin katsoa, parikymmentä minuuttia ennen loppua oli pakko lopettaa. Kai tuo sitten joku suuri taide-elokuva on mutta mun mielestä melkoista tekotaiteellista paskaa. En kyllä odottanutkaan mitään kun ei oikein tuon tyylilajin elokuvat kolahda. Fountain ja Wrestler ovat kyllä myöskin hirveää kuraa.

 

[Ted Raikas]

Näkemistäni elokuvista Black Swan on ehkä 2000-luvun parhaimpien leffojen TOP10:ssä. Ihan mielettömän hyvin rakennettu tunnelma kaikkine jännitteineen. Musiikit toimivat joka kohtausta myöten loistavasti, eikä parjaamasi Natalie Portman olisi rooliaan voinut mielestäni paremmin vetää. Nappisuoritus ehdottomasti. Kun ohjaaja Aronofskyn neljä viimeistä projektia latoo tähän listaksi, niin eipä sarjasta Requiem for a Dream (-00), The Fountain (-06), The Wrestler(-08) ja Black Swan(-10) huonoa elokuvaa löydä millään. Ehdottomasti yksi tämän vuosituhannen ohjaajista, ja Black Swan on sinetti kaiken päälle.

Kyllä itsekin Black Swania pidin ja pidän ehdottomasti hyvänä elokuvana, mutta kuten olen tänne aiemmin kirjoitellut jo, niin omat odotukset oli ehkä nousseet tuota leffaa kohtaan ihan mielettömille tasoille. Olen meinaan aiemmista Aronofskyn elokuvista pitänyt kuin hullu puurosta ja näistä Requiem for a Dream, The Fountain ja The Wrestler on viiden tähden leffoja omissa kirjoissani. No, Black Swan ei ihan siihen sarjaan minulla vaan päässyt, kun se emotionaalisella tasolla jätti paikoin hiukan tyhjäksi. En kyennyt samaistumaan päähenkilöön sillä intensiteeillä mitä noissa aiemmissa elokuvissa olen kyennyt.

Tosin Black Swan tulisi kenties nähdä toisenkin kerran, voi olla, että sen hienous avautuisi sitä kautta. On noista Aronofskyn elokuvista aiemmistakin saanut lisää irti uudella katsomiskerralla.

 

[sampio]

Olen katsonut vain Wrestlerin ja Fountainin, joista Wrestler perinteisemmällä toteutustavalla iski enemmän. Hyvä leffa kaikinpuolin. Fountain taas oli kyllä ihan mielenkiintoinen, mutta mulla kun ei ole mitään mielenkiintoa noita avaruusseikkailuja kohtaan, niin jonkun kuplassa joogaavan harekrishnan tuumailu ei vain oikein jaksanut napata niin paljon, että olisin elokuvasta kovin paljon innostunut. Unelmien sielunmessusta olen kuullut niin paljon kehuja, että pitäisi kai sekin katsoa joskus.

Kuninkaan puhe on kyllä kaikinpuolin suositeltava leffa, ellei lempigenre satu olemaan jotain onliner-toiminnan luokkaa. Firthin suoritus oli aivan loistava ja Rush oli vähintään yhtä hyvä.

 

[vilpertti]

Yleensä, jos joku sanoo ettei Aronofskyn pätkät uppoa, voi jatkossa lokeroida kaverin mielipiteet suoraan osastoon "ei merkitystä".

Ja ennen Unelmien Sielunmessua on vielä Pi joka sekin on erinomainen elokuva.

 

[-Kantor-]

Kun ohjaaja Aronofskyn neljä viimeistä projektia latoo tähän listaksi, niin eipä sarjasta Requiem for a Dream (-00), The Fountain (-06), The Wrestler(-08) ja Black Swan(-10) huonoa elokuvaa löydä millään.

Tähän kun lisätään vielä Pii, niin virheettömämpää filmografiaa saa etsiä. Viiden tähden kamaa kaikki tyynni. Aronofsky kuuluu niihin harvoihin nykyohjaajiin, joilla on oikeasti tunnistettava tyyli ja jonka elokuvat ovat ainoastaan ohjaajan itsensä näköisiä.

 

[lade]

Tähän kun lisätään vielä Pii, niin virheettömämpää filmografiaa saa etsiä. Viiden tähden kamaa kaikki tyynni. Aronofsky kuuluu niihin harvoihin nykyohjaajiin, joilla on oikeasti tunnistettava tyyli ja jonka elokuvat ovat ainoastaan ohjaajan itsensä näköisiä.

Katsoin vähän aikaa sitten tuon Unelmien sielunmessun ja se menetteli, mutta
ei kyllä ollut läheskään odotuksieni mukainen. The Fountain oli taas mielestäni
jopa huono vähän samankaltaisista syistä johtuen mitä Sampio sanoi. Wrestler
taas on katsottu muutamaankin otteeseen, mutta ei sekään mielestäni ole
hyvä. Yksi syy tässä oli mielestäni häiritsevä kuvaustyyli vähän kuin puoliksi käsivaralla. Toiset sanovat, että sehän siinä olikin hienoa, mutta itseäni vähän
häiritsi.

Itkuvirttä en jatka tämän enempää, sillä Black Swan oli mielestäni loistava!
Natalie Portman sai ansaitusti Oscarinsa roolistaan. Mielestäni oli vuoden 2010
paras elokuva kirkkaasti.

Arofonskyn Piitä en ole nähnyt.

Christopher Nolan on mielestäni paras nykyohjaaja. Hänen leffasarjassaan ei taida olla yhtäkään huonoa elokuvaa olla, itse asiassa arvostan ne kaikki todella hyviksi. Hänen ensimmäistä elokuvaa Followingia tosin en ole nähnyt, mutta muut sitten olenkin ja jotkut useaan otteeseen. Mutta nämähän nyt
ovat makuasioita.

 

[Ramchester]

Yleensä, jos joku sanoo ettei Aronofskyn pätkät uppoa, voi jatkossa lokeroida kaverin mielipiteet suoraan osastoon "ei merkitystä".

Ihanaa. Voihan noita elokuvia tosiaan katsoa ja arvostella myös tuolla Tapani Maskula tyylillä eli kaikki mitä tietyt ns. taideohjaajat tekevät ovat loistavia, mutta itse en viitsi tuolle tielle lähteä. Minulla ei ole tarvetta pönkittää omaa egoani tiettyjen taiteilijaohjaajien kehumisella, vaan kerron mielipiteeni elokuvasta, jonka olen nähnyt sen mukaan miten se elokuvan katsominen on minuun henkilökohtaisesti vaikuttanut - oli sen ohjannut sitten kuka tahansa.

Aronofskyn pätkistä on Fountain ja Pii katsomatta - pitänee katsoa jossain vaiheessa. Requiem for a Dream oli varsin hyvä mutta The Wrestler on heittämällä Aronofskyn paras näkemäni elokuva.

Ihmiset joiden mielipiteet elokuvista perustuvat ohjaajan nimeen voi lokeroida suoraan lokeroon "ei merkitystä".

 

[Infamous]

Aronofsky on kiistatta yksi vuosikymmenen mielenkiintoisimmista ja omaleimaisimmista ohjaajista - itse en kuitenkaan aivan niin vuolaasti lähtisi häntä suitsuttamaan kuin jotkut toiset. Hänen elokuvansa jakavat mielipiteitä. Unelmien Sielunmessu on miehen tekeleistä paras, ehdottomasti viiden tähden leffa ja menee korkealle omalla listallani. The Fountain on upean kaunis, mutta kuitenkin hieman liian "outo" (tarkoitan tällä sitä, että välillä visuaalisella ilotulituksella ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin katsojan silmien salpaaminen) noustakseen viiden tähden elokuvaksi. The Wrestler on erittäin hieno tekele, mutta kuitenkin jokseenkin tavanomainen. Black Swan on tästä nelikosta huonoin elokuva. Portman tekee hienoa työtä pääosassa, mutta itse leffa jää hieman pliisuksi. Jotkut kohtaukset jättävät sellaisen fiiliksen, että onkohan mietitty aivan loppuun asti. Piitä en ole nähnyt.

Omaan makuuni löytyy ehkä puolenkymmentä ohjaajaa jotka menevät viime vuosikymmeneltä hänen ohi, mutta pystyn kyllä arvostamaan omalaatuista ja pääosin hienoa kädenjälkeä.

 

[JZZ]

No mielipide jne...Itsekin tuon katsoin,tai yritin katsoa, parikymmentä minuuttia ennen loppua oli pakko lopettaa. Kai tuo sitten joku suuri taide-elokuva on mutta mun mielestä melkoista tekotaiteellista paskaa. En kyllä odottanutkaan mitään kun ei oikein tuon tyylilajin elokuvat kolahda. Fountain ja Wrestler ovat kyllä myöskin hirveää kuraa.

Mielipide-erojahan nämä on, toki aina olisi kiva kuulla, että mitkä sitten on sun mielestä hyviä leffoja?

edit: jos diggailee Aronofskyn tyylistä, niin kannattaa tsekata myös Mr. Nobody, joka meni ainakin itsellä heittämällä yhteen hienoimmista leffoista koskaan. Myös ensi kuussa Suomessa ensi-iltaan tulevaa Tree of Lifea on kehuttu.

 

[Germanicus]

Have imperator, morituri te salutant!

Onko kukaan teistä seuraillut Spartacus: Gods of the Arena -sarjaa? Sattumalta tuollaiseen törmäsin ja kiinnostus sarjaa kohtaa on kyllä kova. Mikäli tulee joskus tänne myyntiin, niin kannataako hommata?

 

[Eddie]

Taidan olla vähän vaarallisilla vesillä, mutta sanonpa omankin mielipiteen. Unelmien sielunmessun hirveä hypetys ei ole koskaan auennut minulle. Olen katsonut sen kaksi kertaa ja minulle se on ihan keskinkertainen leffa, masentava tapaus, johon on vaikea samastua tai saada siitä mitään irti. En muutenkaan ymmärrä, kun huumeilla "mässäilyllä" tehdään ihan OK leffa niin siitä aletaan heti tekemään jotain elämää suurempaa tietyissä piireissä. Esim. Trainspottingkin oli mielestäni ihan OK kolmen tähden leffa, mutta se hirveä hypetys senkin leffan ympärillä hämmensi/hämmentää. Ei oikein uppoa kun suu vaahdossa hehkutetaan, kun aikuinen mies paskantaa housuihin tyttökaverin luona tai kaivaa paskaisesta vessanpöntöstä huumeita. Omasta mielestä paras huumeleffa, mikä tulee mieleen on Traffic.

Wrestler on mainio leffa. Black Swan jäi kesken, kun nukahdin, enkä ole vielä nähnyt tarpeelliseksi katsoa sitä uudelleen. Mielestäni Black Swanissä liikaa alleviivattiin sitä, että nyt me kuvataan tässä mahdollisimman raadollisesti tällaisen Balleriina unelmien raakaa todellisuutta.

Ja tuohon asenteseen olen törmännyt ennenkin, eli jos sä et tajuu näitä leffoja sä et tajuu leffoista ylipäätään mitään.. voihan se olla, mutta tämä alkaa menemään tähään samaan paskaan, jossa tietty joukko väittää naama vakavana tietävänsä, mikä on oikeaa musiikkia ja mitä kaikkien pitäisi kuunnella. Meinaan näitä Sigur Ros jne popelitistifaneja. Ei kovin hedelmällinen maaperä tämä...

 

[vilpertti]

Todellakin lokeroin ohjaajien mukaan elokuvia. Jos joku kolmikosta Aronofsky, Boyle, Nolan on elokuvan ohjannut se on myös välittömästi pakko nähdä. Todella harvoin joutuu pettymään.

Ja eiköhän tuo tullut jo aiemmin esille, Ramchester, että ei nähdä 1:1 elokuvien suhteen. Tuo Maskula/taide-elokuvaitkeminen nyt on tietysti hupaisaa ottaen huomioon, että edelliset kehut taisin ketjuun ladella Transformers Dark of the Moonille =D

 

[Vintsukka]

Minusta Pi on edelleen Aronofskyn elokuvista paras, tosin Requiem for a Dream on näkemättä. Black Swan tulee sitten minun rankingissani toisena.

Black Swan jäi kesken, kun nukahdin, enkä ole vielä nähnyt tarpeelliseksi katsoa sitä uudelleen. Mielestäni Black Swanissä liikaa alleviivattiin sitä, että nyt me kuvataan tässä mahdollisimman raadollisesti tällaisen Balleriina unelmien raakaa todellisuutta.

Mielestäni on aika turha arvostella mitään elokuvaa, jos sitä ei ole nähnyt kokonaan. Ymmärrän, jos sanotaan että leffa ei kiinnosta eikä ole aikomusta katsoa, mutta mitään tuon enempää ei minusta kannata sanoa näkemättä.

Ja tuohon asenteseen olen törmännyt ennenkin, eli jos sä et tajuu näitä leffoja sä et tajuu leffoista ylipäätään mitään.. voihan se olla, mutta tämä alkaa menemään tähään samaan paskaan, jossa tietty joukko väittää naama vakavana tietävänsä, mikä on oikeaa musiikkia ja mitä kaikkien pitäisi kuunnella. Meinaan näitä Sigur Ros jne popelitistifaneja. Ei kovin hedelmällinen maaperä tämä...

Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä. Minä pidän Aronofskyn leffoista, mutta ymmärrän hyvin, mikseivät kaikki niistä pidä, eikä sillä ole mitään tekemistä "oikean" elokuvamaun tai minkäänlaisen älykkyyden tms. kanssa. Leffahyllyssäni on Aronofskyn elokuvien ohella leffoja, joita nämä elitistit pitäisivät varmasti hirveänä paskana, mutta ei se minua erityisemmin haittaa. Tykkää mistä tykkää.

 

[Ramchester]

Todellakin lokeroin ohjaajien mukaan elokuvia. Jos joku kolmikosta Aronofsky, Boyle, Nolan on elokuvan ohjannut se on myös välittömästi pakko nähdä. Todella harvoin joutuu pettymään.

Se on tietenkin totta, että toisten elokuvaohjaajien elokuviin joutuu pettymään useammin kuin toisten, mutta jos on tarkoitus arvostella elokuvaa, niin ohjaajan muulla tuotannolla nyt ei voi olla mitään vaikutusta elokuvan arvosteluun, jos ei kyseessä ole jonkinlainen jatkoelokuva, joka kiinteästi liittyy muihin elokuviin.

Ohjaajia voidaan sitten arvottaa erikseen jossain muussa kertjussa.

Ja eiköhän tuo tullut jo aiemmin esille, Ramchester, että ei nähdä 1:1 elokuvien suhteen. Tuo Maskula/taide-elokuvaitkeminen nyt on tietysti hupaisaa ottaen huomioon, että edelliset kehut taisin ketjuun ladella Transformers Dark of the Moonille =D

Itkukortti käytetty. Mielestäsi Aronofskyn elokuvia ei sovi kuitenkaan kritisoida, koska ne ovat Aronofskyn elokuvia. Ja jos joku niitä sitten kuitenkin kritisoi niin voit jatkossa lokeroida kaverin mielipiteet suoraan osastoon "ei merkitystä". Hassua.

 

[Girardi #5]

Tuli äsken katottua leffa nimeltä The Mechanic (v.2011) ja voin kyllä suositella! Tämä oli uusintaversio vuoden -72 Charles Bronsonin revityksestä.

 

[psychodad]

Todellakin lokeroin ohjaajien mukaan elokuvia.

Samoin. Coenit, Aronofsky, Jarmusch, Fincher ja Nolan nyt ainakin taytyy tsekata joka kerta vaikka mika olisi.

 

[ms.qvist]

Ikäväkseni olen onnistunut missaamaan Aronofskyn tuotannosta pari helmeä, tai oletan niiden olevan helmiä, koska näkemäni Aronofskyn leffat sellaisia ovat olleet. Toistaiseksi en ole nähnyt Pii'tä enkä Fountainia mutta mikäli saan ne käsiini, tulevat ne kartuttamaan kokoelmaani.

Näkemäni Aronofskyn tuotanto (Unelmien sielunmessu, Wrestler ja Black Swan) on tehnyt minuun vaikutuksen ja pidän Aronofskyä eräänä tämän hetken parhaimmista ohjaajista, etenkin nuorenpolven ohjaajista ja toivon, että hänellä on vielä paljon annettavana meille katsojille.

En mielelläni asettaisi hänen tekemiään elokuvia paremmuusjärjestykseen, koska jokainen niistä on omalla tavallaan vähintäänkin hyvä, mutta koskapa ensimmäisenä näkemäni elokuva oli Unelmien sielunmessu, kuuluu se edelleen kärkipaikalle. Siinä on vain jotain alitajuista vetovoimaa, mikä kiehtoo minua. Tiettytarina on loistava, henkilögalleria samoin - kokonaisuus on likimain täydellinen elokuvanautinto, sikäli mikäli niin raadollinen elokuva voi tuoda nautintoa, ennemminkin se herätti minussa kysymyksiä, pohdintaa ja tietenkin se kiehtoi minua. Hieno elokuva. Black Swan ja Wrestler, ne menevät ehdottomasti tässä järjestyksessä. Kumpikin ovat hienoja elokuvia, monen muun ohjaajan tekeminä loistavia mutta aronofsky-mittarilla hienoja kun vertaan niitä Unelmien sielunmessuun. Black Swan - sirpaloituva ihmismieli, Wrestler - eräänlainen tarina eletystä elämästä ja merkityksettömästä nykyisyydestä, johon liittyy kaipuu ja toivo uudesta mahdollisuudesta.

vlad.