Jatkoajan leffakerho

[kharon]

True grit ei herättänyt oikein mitään tuntoja. Katselin vielä vähän huonolaatuisempana versiona, joten hyvä kokemus olisi vaatinut jotain muutakin extraa kuin kivoja kuvia. Tarina oli peruslänkkäriä ja näistä uusista länkkäreistä puuttuu se joku "muna" mitä Clintin aikaan oli.

Memento oli sitten jatkoa tälle minun Nolaneihin rakastumiseen. Ja olihan tämä taas sellainen elokuva, jonka olisi voinut katsoa jo aikapäiviä sitten. Huikean ehjä tarin, joka kulkee lopusta alkuun. Monesti tälläisissä erikoisesti etenevissä elokuvissa asiat tehdään väkisin normaalisti poikkeavasti. Tässä takaperinkerronta tuki elokuvan ideaa. Ihmetyttää, miten takeperinkerrottuun tarinaan saa yllättävän lopun (vai alun?). Hyvän elokuvan tunnistaa siitä, että siitä näkee jopa unta... Näin!

Veijarit elokuva, josta olin kuullut pelkkää huonoa. Tästä lähtökohdasta en siis odottanut elokuvalta juuri mitään. Ihan katsottava pätkähän tuo nyt kuitenkin oli. Tuosta aiheesta kun en muista hirveästi elokuvia tehdyn. Aihe kuitenkin jokaista meistä ainakin välillisesti jossain vaiheessa koskettaa...

 

[Ramchester]

Danny Boyle on ottanut uusimmassa elokuvassaan käsittelyyn varsin mielenkiintoisen aiheen, nimittäin Aron Ralstonin tarinan. (linkki Wikipediaan)

Eilen tuli tämäkin katsottua ja olihan tuo sellaista huttua, ettei paremmasta väliä. John J. Rambolle tuli tuskan hiki pelkästä olkapään neulomisesta, mutta Aron L. Rolston veti osansa sellaisella spartalaisuudella, että Steven Seagalille löytyi seuraaja. Ihan mielenkiinotien elokuva ja hienosti kuvattua ja kaunista maisemaa, mutta edes jonkinlainen realismi kivun tuntemiseen olisi tehnyt elokuvasta muutakin kuin naurettavan.

Noh, olihan tässä opettavainen osakin eli ilmoittakaa jollekin, kun lähdette yksin retkille.

 

[Tadu]

V for Vendetta? Puhutaanko nyt siitä Natalie Portmanin pätkästä? Surkea tekele joka oli kaukana realistisuudesta.

Kaukana realistisuudesta kyllä, mutta ei millään tasolla surkea kyllä. Kun kerran Iron Man ym. kelpasivat, niin kyllä tämäkin on maininnan arvoinen. Mielipiteistä turha lähteä kiistelemään, mutta kyllähän tuo on positiivisia mainintoja kerännyt eri suunnilta.

 

[ysiyks]

Juuri leffateatterista palanneena voin todeta, että upea päätös upealle tarinalle. Muistot tulvivat mieleen, kun ensimmäisen kerran ala-asteella luin ensimmäisen Harry Potterin tai kun näin ensimmäisen kerran trailerin ensimmäisestä Harry Potter -elokuvaversiosta. Hieno leffa. Käykää katsomassa.

Itsekkin menossa katsomaan tänään iltapäivällä. Eilen katselin vielä muistinpiristykseksi eka osan leffasta, joten nyt ollaan valmiina kohti päätöstä.

 

[vilpertti]

Eilen tuli tämäkin katsottua ja olihan tuo sellaista huttua, ettei paremmasta väliä. John J. Rambolle tuli tuskan hiki pelkästä olkapään neulomisesta, mutta Aron L. Rolston veti osansa sellaisella spartalaisuudella, että Steven Seagalille löytyi seuraaja. Ihan mielenkiinotien elokuva ja hienosti kuvattua ja kaunista maisemaa, mutta edes jonkinlainen realismi kivun tuntemiseen olisi tehnyt elokuvasta muutakin kuin naurettavan.

Wat...

Mua ainakin oikeasti väänsi katsoa niitä leikkauskohtia... Ajankohdasta päätellen et katsonut teatterissa, ehkä tuossa on se ero?

 

[Ted Raikas]

Kaukana realistisuudesta kyllä, mutta ei millään tasolla surkea kyllä. Kun kerran Iron Man ym. kelpasivat, niin kyllä tämäkin on maininnan arvoinen. Mielipiteistä turha lähteä kiistelemään, mutta kyllähän tuo on positiivisia mainintoja kerännyt eri suunnilta.

Eihän se V for Vendetta nyt sillä tapaa realistinen ole, mutta yhteiskuntakriittinen se on, kuten aika usein taitaa olla tapana jutuissa mitkä on Alan Mooren käsikirjoituksiin perustuvia. V for Vendetassa kuvataan dystooppista tulevaisuutta hienosti ja jos siitä ei sisältöä löydä, niin vika on ihan muualla kuin itse elokuvassa. No ok, ei se ehkä nyt ihan täydellinen elokuva ole, mutta aihe on vähintäänkin kiehtova. Kuulemma sarjakuva huomattavasti parempi, sen voin kyllä uskoa hyvin, en ole sitä itse kyllä lukenut. Pitäisi varmaan.

Watchmen (perustuu myös Alan Mooren tuotokseen) on myös sellainen hieno voimakkaiden henkilöhahmojen, pohdiskelevan juonen ja toiminnan sekoitus. Ei-ihan-niin-tyypillinen supersankarielokuva. Tuota uskaltaa myös suositella. Tässäkin tietysti sarjakuva on syvällisempi, mutta kyllä tuo erittäin hyvä elokuvakäännös on.

 

[Ramchester]

Sucker Punch tuli sitten katsottua. Kenelleköhän tapa paska oli oikein suunnattu. Ajattelin, että tämä olisi jollain tapaa jännittävä, siinä olisi ollut seksikästä menoa ja komediaa niin kuin Machetessa, mutta tämä oli ihan täyttä paskaa. Ei voi kyllä suositella kenellekään.

 

[Ramchester]

Wat...

Mua ainakin oikeasti väänsi katsoa niitä leikkauskohtia... Ajankohdasta päätellen et katsonut teatterissa, ehkä tuossa on se ero?

Ei nyt oikein kivenlohkareen alle jääneen käden kipu sykkinyt katsomoon asti. Itsellä ei ole tosin murtunut kuin pari kertaa käsi ja kerran sääriluussa ollut hiusmurtuma, mutta nekin pienet kolhut aiheutimvat varsin ikävää kipua. Hyppiminen, pomppiminen ja potkiminen olisi aika paljon varovaisempaa, jos käsi olisi totaalisen paskana. Muutkin äkkinäiset liikkeet saattaisivat saada aikaan sellaisen kivun, että kusi tulee housuihin. Normaalilla ihmisellä on myös ihan globaali tarve yrittää lievittää kipua. Kipukohtaa tai sen ympäristöä pyritään hieromaan, verenkieroa parantamaan, tukemaan jne. Aika paljon asioita, joita ihmiset pyrkivät tekemään helpottaakseen oloaan.

Leikkauskohtaukseen oli saatu hyvä ääniefekti, joka sai ensimmäisen kerran aikaiseksi tunteen, että kaveri ei olekaan zombi.

 

[Tadu]

Mites Kick-Ass? Ei taida tämäkään mennä realististen action-leffojen kategoriaan, mutta mielestäni erittäin nokkela ja viihdyttävä kuvatus.

 

[-OO-]

Ei nyt oikein kivenlohkareen alle jääneen käden kipu sykkinyt katsomoon asti. Itsellä ei ole tosin murtunut kuin pari kertaa käsi ja kerran sääriluussa ollut hiusmurtuma, mutta nekin pienet kolhut aiheutimvat varsin ikävää kipua. Hyppiminen, pomppiminen ja potkiminen olisi aika paljon varovaisempaa, jos käsi olisi totaalisen paskana. Muutkin äkkinäiset liikkeet saattaisivat saada aikaan sellaisen kivun, että kusi tulee housuihin. Normaalilla ihmisellä on myös ihan globaali tarve yrittää lievittää kipua. Kipukohtaa tai sen ympäristöä pyritään hieromaan, verenkieroa parantamaan, tukemaan jne. Aika paljon asioita, joita ihmiset pyrkivät tekemään helpottaakseen oloaan.

Leikkauskohtaukseen oli saatu hyvä ääniefekti, joka sai ensimmäisen kerran aikaiseksi tunteen, että kaveri ei olekaan zombi.

Jonkin verran tuota kipua helpotti varmasti se että tuo käsi oli mennyt täysin tunnottomaksi jo varsin aikaisessa vaiheessa koska se oli täysin litistyksissä. Ja jossain haastattelussa Ralston joskus kertoi että hän tavallaan käsitteli sen kivun vaan päässään ja siirtyi eteenpäin. Ihmeellisesti ihminen vaan pystyy kestämään tuollaistakin, ja kun katsoo esim. näitä ihan aitoja videopätkiä jotka Ralston on tuolla loukussa ollessaan kuvannut niin aika "spartalaisesti" hän näyttää tilanteeseen suhtautuvan eikä niistäkään mitenkään erityisen selkeästi käy ilmi että hän olisi kovissa tuskissa.

Ja kyllä tuo elokuvan kädenleikkauskohtaus oli varsin totuudenmukaisesti toteutettu. Tässä artikkelissa Ralston itse kertoo tuosta operaatiosta ja aika kylmän rauhallisesti se on sujunut. Ja yhdessä kohtaa Ralston kertoo että hän ei halunnut huutaa eikä riehua vaikka tuo leikkaus tekikin kipeää.

 

[Seesam]

Sucker Punch tuli sitten katsottua. Kenelleköhän tapa paska oli oikein suunnattu. Ajattelin, että tämä olisi jollain tapaa jännittävä, siinä olisi ollut seksikästä menoa ja komediaa niin kuin Machetessa, mutta tämä oli ihan täyttä paskaa. Ei voi kyllä suositella kenellekään.

Minäkin ihmettelin tuota samaa. Elokuva yrittää olla nokkela konseptissaan, mutta siitä jäi todella väkinäisesti yritetty viba jälki käteen eikä tarinaan oikein pääse sisään. Sen sijaan ''mitä vittua?'' fiilikset nousee pintaan tasaisin väliajoin elokuvaa katsellessa. Odotin Snyderin ohjaamalta(300 ja Watchmen olivat helvetin kovia pätkiä) Sucker Punchilta enemmän, kuten myös hänen ohjaamaltaan Legend of The Guardianssilta, mutta tyhjä arpa on jäänyt nyt molemmilla kerroilla käteen. Toivottavasti kundi onnistuisi Teräsmies elokuvassaan paremmin kuin nyt näinä parina viimeisenä kertana.

 

[vilpertti]

Ei nyt oikein kivenlohkareen alle jääneen käden kipu sykkinyt katsomoon asti. Itsellä ei ole tosin murtunut kuin pari kertaa käsi ja kerran sääriluussa ollut hiusmurtuma, mutta nekin pienet kolhut aiheutimvat varsin ikävää kipua. Hyppiminen, pomppiminen ja potkiminen olisi aika paljon varovaisempaa, jos käsi olisi totaalisen paskana. Muutkin äkkinäiset liikkeet saattaisivat saada aikaan sellaisen kivun, että kusi tulee housuihin. Normaalilla ihmisellä on myös ihan globaali tarve yrittää lievittää kipua. Kipukohtaa tai sen ympäristöä pyritään hieromaan, verenkieroa parantamaan, tukemaan jne. Aika paljon asioita, joita ihmiset pyrkivät tekemään helpottaakseen oloaan.

Siitä nyt on jo puolisen vuotta tai jotain kun leffan katsoin, mutta eikös siinä aika aikaisessa vaiheessa linkkarilla pistäen ikään kuin tuotu esille, että kädessä ei enää ole tuntoa? Shokki tai mitä on, en ikinä ole itse ollut vastaavassa tilanteessa... Lähimmäksi mitä pääsen on nimettömän pään murtuminen parin kulmaraudan välissä =D

Mutta niinkuin tuossa jo mainittiin, kuvaus oli varsin hyvin tapahtumien mukainen.

 

[Ramchester]

Mutta niinkuin tuossa jo mainittiin, kuvaus oli varsin hyvin tapahtumien mukainen.

Voi olla, että se oli hyvin tapahtumien mukainen, mutta itselleni se ei vaikuttanut lainkaan realistiselta, eikä se tuska välittynyt katsomoon. Esimerkiksi Buried-elokuva sai oikeasti aikaan sohvalla epämiellyttävän tunteen, vaikka pääosan esittäjällä ollut edes mitään fyysistä vammaa.

Mielipiteitähän nämä ovat, joten aika turha niistä on vääntää.

 

[McJokke]

Eilen tuli katsottua kaksi elokuvaa.

RIO
Lämminhenkinen piirretty jonka parissa viihtyi helposti koko elokuvan ajan. Muutamassa kohdassa sai ihan nauraa. Piirretyt on mukavia. Suosittelen!
3,5/5

Hall Pass - Lupa Rellestää
Owen Wilsonin ja Jason Sudeikisin tähdittämä komedia joka kertoo kahdesta naimisissa olevasta miehestä, jotka pillupuheiden ja sikailujensa jälkeen saavat avioliitosta viikon täysin vapaata ilman mitään velvotteita. Itse nauroin muutaman kerran vedet silmissä ja pidän tätä hyvänä krapula komediana. Wilson se vaan jaksaa edelleen naurattaa. Kyllä tätäkin voi suositella!
3/5

 

[Theone]

Esimerkiksi Buried-elokuva sai oikeasti aikaan sohvalla epämiellyttävän tunteen, vaikka pääosan esittäjällä ollut edes mitään fyysistä vammaa.

Sama, tosin tuo epämielyttävä tunne johtui siitä, että tuo elokuva oli todella tylsä ja huono

Maanantaina tuli tarkistettua Veijarit ja olipahan huono elokuva. Kolmen euron juoni ja Mikko Leppilampi ei vain toimi.

 

[Ramchester]

Black Swan tuli sitten katsottua. Ihan hienoa kuvausta, mutta runkkaus ja lesboilu ei oikein jaksa viedä elokuvaa eteen päin. Natalia Portmanin Oscar-pokaali tuntui aika hassulta jopa naurettavalta elokuvan näkemisen jälkeen.

Kuninkaan puhe oli sen sijaan loistava. Surullisen hauska elokuva, jossa Colin Firth vetää oikeasti Oscarin arvoisen suorituksen. Enpä olisi uskonut, että änkytyksestä voi tehdä näin hienon elokuvan.

 

[Delter]

Black Swan tuli sitten katsottua. Ihan hienoa kuvausta, mutta runkkaus ja lesboilu ei oikein jaksa viedä elokuvaa eteen päin. Natalia Portmanin Oscar-pokaali tuntui aika hassulta jopa naurettavalta elokuvan näkemisen jälkeen.

Olen eri mieltä, jos suot.

Näkemistäni elokuvista Black Swan on ehkä 2000-luvun parhaimpien leffojen TOP10:ssä. Ihan mielettömän hyvin rakennettu tunnelma kaikkine jännitteineen. Musiikit toimivat joka kohtausta myöten loistavasti, eikä parjaamasi Natalie Portman olisi rooliaan voinut mielestäni paremmin vetää. Nappisuoritus ehdottomasti. Kun ohjaaja Aronofskyn neljä viimeistä projektia latoo tähän listaksi, niin eipä sarjasta Requiem for a Dream (-00), The Fountain (-06), The Wrestler(-08) ja Black Swan(-10) huonoa elokuvaa löydä millään. Ehdottomasti yksi tämän vuosituhannen ohjaajista, ja Black Swan on sinetti kaiken päälle.

 

[Sisäliitin]

Olen eri mieltä, jos suot.

Näkemistäni elokuvista Black Swan on ehkä 2000-luvun parhaimpien leffojen TOP10:ssä. Ihan mielettömän hyvin rakennettu tunnelma kaikkine jännitteineen. Musiikit toimivat joka kohtausta myöten loistavasti, eikä parjaamasi Natalie Portman olisi rooliaan voinut mielestäni paremmin vetää. Nappisuoritus ehdottomasti. Kun ohjaaja Aronofskyn neljä viimeistä projektia latoo tähän listaksi, niin eipä sarjasta Requiem for a Dream (-00), The Fountain (-06), The Wrestler(-08) ja Black Swan(-10) huonoa elokuvaa löydä millään. Ehdottomasti yksi tämän vuosituhannen ohjaajista, ja Black Swan on sinetti kaiken päälle.

No mielipide jne...Itsekin tuon katsoin,tai yritin katsoa, parikymmentä minuuttia ennen loppua oli pakko lopettaa. Kai tuo sitten joku suuri taide-elokuva on mutta mun mielestä melkoista tekotaiteellista paskaa. En kyllä odottanutkaan mitään kun ei oikein tuon tyylilajin elokuvat kolahda. Fountain ja Wrestler ovat kyllä myöskin hirveää kuraa.

 

[Ted Raikas]

Näkemistäni elokuvista Black Swan on ehkä 2000-luvun parhaimpien leffojen TOP10:ssä. Ihan mielettömän hyvin rakennettu tunnelma kaikkine jännitteineen. Musiikit toimivat joka kohtausta myöten loistavasti, eikä parjaamasi Natalie Portman olisi rooliaan voinut mielestäni paremmin vetää. Nappisuoritus ehdottomasti. Kun ohjaaja Aronofskyn neljä viimeistä projektia latoo tähän listaksi, niin eipä sarjasta Requiem for a Dream (-00), The Fountain (-06), The Wrestler(-08) ja Black Swan(-10) huonoa elokuvaa löydä millään. Ehdottomasti yksi tämän vuosituhannen ohjaajista, ja Black Swan on sinetti kaiken päälle.

Kyllä itsekin Black Swania pidin ja pidän ehdottomasti hyvänä elokuvana, mutta kuten olen tänne aiemmin kirjoitellut jo, niin omat odotukset oli ehkä nousseet tuota leffaa kohtaan ihan mielettömille tasoille. Olen meinaan aiemmista Aronofskyn elokuvista pitänyt kuin hullu puurosta ja näistä Requiem for a Dream, The Fountain ja The Wrestler on viiden tähden leffoja omissa kirjoissani. No, Black Swan ei ihan siihen sarjaan minulla vaan päässyt, kun se emotionaalisella tasolla jätti paikoin hiukan tyhjäksi. En kyennyt samaistumaan päähenkilöön sillä intensiteeillä mitä noissa aiemmissa elokuvissa olen kyennyt.

Tosin Black Swan tulisi kenties nähdä toisenkin kerran, voi olla, että sen hienous avautuisi sitä kautta. On noista Aronofskyn elokuvista aiemmistakin saanut lisää irti uudella katsomiskerralla.

 

[sampio]

Olen katsonut vain Wrestlerin ja Fountainin, joista Wrestler perinteisemmällä toteutustavalla iski enemmän. Hyvä leffa kaikinpuolin. Fountain taas oli kyllä ihan mielenkiintoinen, mutta mulla kun ei ole mitään mielenkiintoa noita avaruusseikkailuja kohtaan, niin jonkun kuplassa joogaavan harekrishnan tuumailu ei vain oikein jaksanut napata niin paljon, että olisin elokuvasta kovin paljon innostunut. Unelmien sielunmessusta olen kuullut niin paljon kehuja, että pitäisi kai sekin katsoa joskus.

Kuninkaan puhe on kyllä kaikinpuolin suositeltava leffa, ellei lempigenre satu olemaan jotain onliner-toiminnan luokkaa. Firthin suoritus oli aivan loistava ja Rush oli vähintään yhtä hyvä.

 

[vilpertti]

Yleensä, jos joku sanoo ettei Aronofskyn pätkät uppoa, voi jatkossa lokeroida kaverin mielipiteet suoraan osastoon "ei merkitystä".

Ja ennen Unelmien Sielunmessua on vielä Pi joka sekin on erinomainen elokuva.

 

[-Kantor-]

Kun ohjaaja Aronofskyn neljä viimeistä projektia latoo tähän listaksi, niin eipä sarjasta Requiem for a Dream (-00), The Fountain (-06), The Wrestler(-08) ja Black Swan(-10) huonoa elokuvaa löydä millään.

Tähän kun lisätään vielä Pii, niin virheettömämpää filmografiaa saa etsiä. Viiden tähden kamaa kaikki tyynni. Aronofsky kuuluu niihin harvoihin nykyohjaajiin, joilla on oikeasti tunnistettava tyyli ja jonka elokuvat ovat ainoastaan ohjaajan itsensä näköisiä.

 

[lade]

Tähän kun lisätään vielä Pii, niin virheettömämpää filmografiaa saa etsiä. Viiden tähden kamaa kaikki tyynni. Aronofsky kuuluu niihin harvoihin nykyohjaajiin, joilla on oikeasti tunnistettava tyyli ja jonka elokuvat ovat ainoastaan ohjaajan itsensä näköisiä.

Katsoin vähän aikaa sitten tuon Unelmien sielunmessun ja se menetteli, mutta
ei kyllä ollut läheskään odotuksieni mukainen. The Fountain oli taas mielestäni
jopa huono vähän samankaltaisista syistä johtuen mitä Sampio sanoi. Wrestler
taas on katsottu muutamaankin otteeseen, mutta ei sekään mielestäni ole
hyvä. Yksi syy tässä oli mielestäni häiritsevä kuvaustyyli vähän kuin puoliksi käsivaralla. Toiset sanovat, että sehän siinä olikin hienoa, mutta itseäni vähän
häiritsi.

Itkuvirttä en jatka tämän enempää, sillä Black Swan oli mielestäni loistava!
Natalie Portman sai ansaitusti Oscarinsa roolistaan. Mielestäni oli vuoden 2010
paras elokuva kirkkaasti.

Arofonskyn Piitä en ole nähnyt.

Christopher Nolan on mielestäni paras nykyohjaaja. Hänen leffasarjassaan ei taida olla yhtäkään huonoa elokuvaa olla, itse asiassa arvostan ne kaikki todella hyviksi. Hänen ensimmäistä elokuvaa Followingia tosin en ole nähnyt, mutta muut sitten olenkin ja jotkut useaan otteeseen. Mutta nämähän nyt
ovat makuasioita.

 

[Ramchester]

Yleensä, jos joku sanoo ettei Aronofskyn pätkät uppoa, voi jatkossa lokeroida kaverin mielipiteet suoraan osastoon "ei merkitystä".

Ihanaa. Voihan noita elokuvia tosiaan katsoa ja arvostella myös tuolla Tapani Maskula tyylillä eli kaikki mitä tietyt ns. taideohjaajat tekevät ovat loistavia, mutta itse en viitsi tuolle tielle lähteä. Minulla ei ole tarvetta pönkittää omaa egoani tiettyjen taiteilijaohjaajien kehumisella, vaan kerron mielipiteeni elokuvasta, jonka olen nähnyt sen mukaan miten se elokuvan katsominen on minuun henkilökohtaisesti vaikuttanut - oli sen ohjannut sitten kuka tahansa.

Aronofskyn pätkistä on Fountain ja Pii katsomatta - pitänee katsoa jossain vaiheessa. Requiem for a Dream oli varsin hyvä mutta The Wrestler on heittämällä Aronofskyn paras näkemäni elokuva.

Ihmiset joiden mielipiteet elokuvista perustuvat ohjaajan nimeen voi lokeroida suoraan lokeroon "ei merkitystä".

 

[Infamous]

Aronofsky on kiistatta yksi vuosikymmenen mielenkiintoisimmista ja omaleimaisimmista ohjaajista - itse en kuitenkaan aivan niin vuolaasti lähtisi häntä suitsuttamaan kuin jotkut toiset. Hänen elokuvansa jakavat mielipiteitä. Unelmien Sielunmessu on miehen tekeleistä paras, ehdottomasti viiden tähden leffa ja menee korkealle omalla listallani. The Fountain on upean kaunis, mutta kuitenkin hieman liian "outo" (tarkoitan tällä sitä, että välillä visuaalisella ilotulituksella ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin katsojan silmien salpaaminen) noustakseen viiden tähden elokuvaksi. The Wrestler on erittäin hieno tekele, mutta kuitenkin jokseenkin tavanomainen. Black Swan on tästä nelikosta huonoin elokuva. Portman tekee hienoa työtä pääosassa, mutta itse leffa jää hieman pliisuksi. Jotkut kohtaukset jättävät sellaisen fiiliksen, että onkohan mietitty aivan loppuun asti. Piitä en ole nähnyt.

Omaan makuuni löytyy ehkä puolenkymmentä ohjaajaa jotka menevät viime vuosikymmeneltä hänen ohi, mutta pystyn kyllä arvostamaan omalaatuista ja pääosin hienoa kädenjälkeä.