Jos haluaa realistisuutta, eikä täten pidä parhaita * action-leffoja edes melko hyvinä, suosittelisin melkein siirtymään eri genrejen pariin.. Toimintaleffat ovat kuitenkin viihdettä, ja siihen nimenomaan ei kuulu realistisuus.
*esim. Die Hard, Tosi Valheita, Rambo 1, The Rock, Likainen Harry, Commando, Face/Off, Demoliton Man, Clintin top 5 länkkärit...
Minusta taas hyvä toimintaleffa voi pitää sisällään muitakin elementtejä, kuten vaikkapa draamaa, unohtamatta kuitenkaan sitä, että toiminnalla on merkityksellinen osuus itse elokuvassa ja se toiminta tai väkivalta voi jopa olla ylitseampuvaa paikoin. Tarantino on tehnyt lukuisia hyviä elokuvia joissa toiminta yhdistyy muihin elementteihin, kuten vaikkapa Reservoir dogs, Pulp Fiction ja tavallaan tähän kastiin voidaan myös laskea Jackie Brown, vaikka siinä on entistä enemmän mukana muita elementtejä - alkaen draamasta. Toiminta ja draama voivat todellakin kulkea käsi kädessä ja minusta (!) todella hyvä toiminta pitää sisällään vähintäänkin hiukan draamaa tai jotain muuta genreä, ollen jopa useamman genren sekoitus.
Nostit listallasi esille muutamia elokuvia, joista Die Hard on minusta suhteellisen pätevä toimintaelokuva, jossa kuitenkin kulkee mukana muitakin tarinoita kuin pelkästään väkivaltainen toiminta vaikka se suurimmassa roolissa onkin.
Tosi Valheita oli minusta Arnoldilta lähinnä epävarma hyppäys toisenlaiseen toiminnallisuuteen, joka piti sisällään kenties tahatontakin komiikkaa ja joss vihollinen oli joukko kasvoja vailla juurikaan inhimillisiä piirteitä. Minusta hyvä erinomainen toiminta pitää sisällään inhimillisyyttä kummallakin puolella, Tarantinolla tämä toimii todella hyvin. "Hyvät" eivät ole kaikessa hyviä mutta "pahatkaan" eivät kaikessa läpensä pahoja vaan heiltäkin löytyy inhimillisyyttä.
Likainen Harry ei minusta ole puhdasverinen toimintaelokuva vaan samalla se pitää sisällään aavistuksenomaista pohdintaa siitä missä kulkee väkivaltaisen toiminnan yhteiskunnallinen raja, mitä pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei. Myöhemmät Harryt ovat enemmän toiminnallisia ja epärealistisempia tältä osin.
Clint Eastwoodin länkkärithän eivät missään nimessä ole puhdasta toimintaa ja väkivaltaa, vaan niissä väkivalta on seuraus tehdyistä valinnoista - tämä elementti puhtaista toimintaelokuvista puuttuu täysin. On myös huomioitava se, että Clintin länkkäreissä siivottiin nurkkaan totaalisesti glamour lännestä, paljastettiin se raaka todellisuus mitä länsi piti sisällään. Kuolemaa, sankarittomuutta, epäinhimillisyyttä, heikkoutta, lojaalisuutta, petturuutta, ystävyyttä etc. etc. Ja tavallaan tämä kaikki päättyi Armottomaan, jossa Clint riisui viitan omilta harteiltaan ja samalla lopullisesti myyttiseltä länneltä. Sankareiden aika oli lopullisesti ohi.
Commando ja Demoliton man nyt ovat hatarien muistikuvieni mukaan elokuvia, joita en enää jaksaisi katsoa niiden valmiiksi pureskellun olemattoman juonen ja ennalta-arvattavuuden takia. Hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja ja jo alusta alkaen tietää mitä tulee tapahtumaan ja likipitäen voi arvata sen kuinka kaikki tulee tapahtumaan. Näitä elokuvia mahtuu 13 tusinaan - jollei jopa enemmänkin.
Rock ja Rambo 1 (Taistelija) liikkuvat tällä välillä. Niissä on positiivisiakin elementtejä, mutta tietyssä mielessä ennalta-arvattavuutta ja puhtaaksikalutun juonen omaisia piirteitä. Mennään tietyissä kohdin yli siitä missä aita on matalimmalla.
Face/Off - en sano mitään kun en ole jaksanut katsoa sitä alusta loppuun saakka.
vlad.
