Digiboksille tulee usein nauhoitettua vaikka mitä soopaa; joskus vahingossa ja joskus puolivahingossa. Eilen katsomani elokuva,
After.Life (2009) on juuri tällainen tapaus. Sattuipa nimittäin niin, että sekoitin ao. teoksen Eastwoodin Hereafter-elokuvaan ja boksillehan se päätyi. Mutta tällä kertaa sekaannus oli todella kannatava. Nimittäin,
After.Life on suorastaan loistava elokuva.
Teatterisaleihin asti tämä Christiana Riccin ja Leam Neesonin näyttelemä pienen budjetin elokuva ei koskaan päässyt, mikä arvatekin korreloi vahvasti mm. räikeän matalan
IMDB:n arvostelun kanssa.
Lyhykäisyydessään elokuvan koukku piilee siinä, onko päähenkilö Anna (Ricci) kuollut vai ei. Naiivilta kuulostavan sopan kokkina on monotoninen patologi (Neeson), joka lakonisesti väittää Annalle tämän olevan vainaa.
Idea kuulostaa todella tökeröltä, mutta ensimmäistä kertaa kokopitkää ohjaustyötä tekevä Agnieszka Wojtowicz-Vosloo onnistuu haastavan tarinan rakentamisessa häikäisevän hyvin.
Minulle After.Lifessa iski eniten sen oivaltavuus. Katsoja pystyy itse keksimään elokuvan ratkaisun ja teorioilleen voi hakea tukea elokuvaa takaisin päin kelaamalla. Mitään dekkaritaitoja ei mysteerin ratkaisuun tarvita, mutta pientä tarkkuutta se vaatii.
Ja jossei muuten, niin sikäli kun Christiana Riccin alaston vartalo saattaa jotakin kiinnostaa, After.Life tarjoilee kyllä neidon suloja aika estottomasti.