Ei ole. Päähenkilö kylläkin näkee omiaan, mutta se liittyy hahmon mentaaliseen puoleen.Onko Trapissa mukana Shyamalanille tyypillisiä yliluonnollisia elementtejä?
Tuotantoyhtiö palkkasi Paul Schraderin tekemään Manaajalle prequelia, mutta kun saivat valmiin leffan käsiinsä, eivät olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Joten soitto Rennylle "Tuu tekeen meille Manaajalle prequel, ja pistät sen sitten täyteen säikyttelyä ja gorea kun Schrader ei osannut. Budjetti tosin on pieni ja aikataulu tiukka". Renny siis teki työtä käskettyä ja lopputulos on nähdyn kaltainen....sitten huomasin lopputeksteistä, että tämä on Renny Harlinin elokuva. Se jo itsessään selittää paljon. Myöhemmin luin, että Renny Harlin oli pistänyt käsikirjoituksen uusiksi, koska alkuperäinen ei ollut hänen mielestään toimiva. Herättää kysymyksen, kuinkahan huono se alkuperäinen sitten oli? Hankala uskoa, että huonompi kuin Harlinin versio. Se nimittäin olisi jo aika lailla mahdotonta.
Aika samanlaiset ajatukset noista leffoista kun joskus ne katselin.Näin lähestyvän Halloweenin kynnyksellä on tullut katsottua nippu horror-tägillä varustettuja TubiTV:n leffoja erityisesti Leaving Soon -osastolta. Suurin osa on ollut odotusten mukaisia niin hyvässä kuin pahassa. Eivät ole pettäneet mutta eivät myöskään ylittäneet odotuksia (jotka eivät ole olleet erityisen korkeita esim. sellaisen teinisläsherin kuin I Know What You Did Last Summer kohdalla). Jotkin elokuvat taas ovat olleet sinänsä hyvin tehtyjä mutta vaikkapa sellaisesta aiheesta, joka ei itseäni erityisesti sytytä, tästä esimerkkinä REC (jonka säikäytykset olivat muutenkin hieman liian ennalta-arvattavia).
Mutta nostanpa kuitenkin neljä leffaa jotka yllättivät selvästi. Kaksi hyvässä, kaksi huonossa mielessä.
POSITIIVISET YLLÄTTÄJÄT
It Follows
Tunnustan, tämän elokuvan suhteen odotusarvot olivat melkoisen matalalla. Kun konseptina on sukupuoliteitse tarttuva demoni/kirous - mikä kuulostaa huomattavasti typerämmältä kuin älyttömimmätkään japsikauhun päähänpistot - odotin jotain teiniaiheista camp-komiikkaa.
Sen sijaan osoittautui aivan ylivoimaisesti parhaaksi - ja karmivimmaksi - kauhuleffaksi mitä olen katsonut tässä kuussa tai koko vuonna. Yöunet vievän karmivaksi.
Tämä elokuva on aidosti hyvin tehty. Se ei tukeudu halpoihin yllättäviin pöö-tehokeinoihin. Sen vahvuus on on ahdistava hidas kauhu, jota käytetään mestarillisesti painostavan tunnelman rakentamiseen. No joo, kyllä siellä tietysti muutama todella pysäyttävä pöö-hetkikin löytyy.
Elokuvan ehkä ainoat heikkoudet ovat tuo konsepti (joka todella on typerä) sekä välienselvittelykohtaus, jossa sankarit yrittävät tuhota demonin. En ymmärrä, miten heidän suunnitelmansa voisi mitenkään toimia. Ja siitä eteenpäin tarina menee aika tismalleen, kuten arvasinkin sen menevän, yksityiskohtia myöten.
Muutama teoreettinen kysymys jäi pohdittavaksi: Mitä jos tartuttaa demonin useaan eri henkilöön? Tai mitä jos sankarit olisivatkin käyneet ampumassa Hughin, jolta tartunta oli tullut?
The Exorcist III
Exorcist-kauhuklassikon perinnettä ylläpitävät jatko-osat ovat olleet kauniistikin sanottuna vähintään vaihtelevan tasoisen maineessa. Erityisen huonomaineisena pidetyn kakkosleffan jälkeen odotin tästäkin jotain "more of the same".
Tämä yllättikin olemalla jotain aivan muuta. Tämä on sarjamurhaajajahti, johon tietysti - koska Exorcist - kietoutuu demonisia voimia. Pääosassa ei ole joku epäonnistunut pappi vaan iäkäs poliisietsivä. Näkökulma onkin virkistävän erilainen kuin kahdessa edellisessä elokuvassa ja tarina aivan jotain muuta. Vaikka ainoa manaajapappi nähdäänkin vain lyhyesti elokuvan loppupuolella, tunnistaa tämän silti helposti osaksi samaa tarinaversumia ja se onkin temaattisesti hyvin samanhenkinen.
Elokuvan heikkoudeksi lasken lähinnä tarinan lopetuksen, joka tulee jotenkin liian yllättäen ja valmistelematta. Tätä olisi katsonut pidempäänkin.
NEGATIIVISET YLLÄTTÄJÄT
Exorcist: The Beginning
Okei. Kuten sanottu, Exorcistin jatko-osilla on varsin vaihteleva maine. Mutta tämä onnistui sittenkin alittamaan kaikki mahdolliset vaatimattomatkin odotukset.
Pääsyyllinen on juoni. Tai pikemmin sen totaalinen puute. On vain joukko irrallisia kohtauksia, joista siirrytään seuraavaan ilman minkäänlaista punaista lankaa. Henkilöiden aikeet ja toimet ovat täysin randomeja, ikinä ei tiedä, mitä joku keksii tehdä seuraavaksi. Tämän elokuvan nimeksi voisi oikeastaan laittaa Exorcist: Non Sequitur - It Does NOT Follow.
...sitten huomasin lopputeksteistä, että tämä on Renny Harlinin elokuva. Se jo itsessään selittää paljon. Myöhemmin luin, että Renny Harlin oli pistänyt käsikirjoituksen uusiksi, koska alkuperäinen ei ollut hänen mielestään toimiva. Herättää kysymyksen, kuinkahan huono se alkuperäinen sitten oli? Hankala uskoa, että huonompi kuin Harlinin versio. Se nimittäin olisi jo aika lailla mahdotonta.
Muutakin surkeutta löytyy, kuten todella tietokonegrafiikan näköiset CGI-hyeenat, verestä täyttyvä tiputusnestepullo (suoraan ripattu Hellraiserista, jonka satuin myös katsomaan tämän kuukauden horror-maratonissa), latteaksi jäävät hahmot, jne.
Onneksi olkoon, kuukauden surkein elokuva ja koko Exorcist-sarjan ylivoimaisesti paskin elokuva. Vain Renny Harlin pystyy tällaiseen.
The Stigmata
Tämä elokuva ei olisi päässyt tälle nega-listalle, ellei sen alku olisi ollut oikeastaan ihan hyvä. Asetelma rakennetaan kiinnostavasti ja rytmitys toimii. Hahmotkin ovat sinänsä ihan kiinnostavia.
Ja sitten....
Eli lässähti 100% loppua kohti. Ei kuitenkaan läheskään niin huono kuin Renny Harlinin Exorcist-leffa, sen huonous on jo suorastaan legendaarista laatua.Yhtään mitään ei tapahdu. Paitsi joku fanaatikkopappi yrittää kuristaa stigmoista kärsivän naispäähenkilön, joka latelee Tuomaksen evankeliumia arameaksi. Mitään ei selitetä, ei edes sitä, mikä voima aiheutti stigmat ja "riivauksen", jokin demoninen vai taivaallinen.
Aivan kaikki jää auki.
Women Talkin (2022)
Mustanaamiosta ei tehdä elokuvia - Mustanaamio tekee itse elokuvat. Vanha Hollywoodin sanonta.Hitto kun joku väsäisi kunnon elokuvan Mustanaamiosta. Tuo 90-luvun pökäle on niin huono että rupeaa oikein vituttamaan kun sitä edes ajattelee.
Itse taas pidin paljon Schraderin Manaajasta (eli Dominion), koska se vähemmän yllättäen linkittyy niin kivasti Schraderin omaan filmografiaan, jossa painitaan uskonkysymysten kanssa ja käydään sisäistä moraalista kamppailua. Hyvinkin monenlaisia ajatuksia esiin nostava elokuva (kristinuskon levitys miekalla ja ylipäänsä imperialismi, sekä anteeksianto ja armo itselleen ynnä muille), vaikkei nyt sitten lopputulos ole täysin sieltä sulavimmasta päästä. Eikä välttämättä kyse ole Manaaja-elokuvastakaan per se., mutta tykkään kun näitä jatko-osia tehdään mielikuvituksella. Tulee mieleen joku Scott Derricksonin joku suoraan videolle mennyt Hellraiser jatko-osa ja vaikka Halloweenin Season of the Witch.
Mutta ehdottoman mielenkiintoista tosiaan on nuo molemmat katsoa ja nähdä, miten erilaiset elokuvat voi tehdä samasta käsikirjoituksesta. Tai Rennyhan taisi sanoa, että Schraderin kässärissä on kymmenisen prosenttia käytettävää materiaalia ja muu pitää vetää uusiksi. Harmi vaan, että sieltä yliviivattiin melko olennaista kamaa mm. motiivien ja infon osalta ja saatiin myös alkuasukkaat näyttämään alkuasukkailta. Schrader oli muuten saanut käyttöönsä 30 miljoonaa dollaria, mutta Rennylle kaivettiin jostain vielä 50 miljoonaa. Lopputuloksena varmaan maineikkaan kuvaajan Vittorio Storaron uran rumimman näköinen elokuva, sellainen geneerisen harmaa möhkäle. Mutta saatiin sillä viidelläkympillä pubivisoihin Matti Ristinen.
Samoin tosiaan Exorcist 3 oli sekin hyvä. Siitäkin olemassa ohjaajan versio, joka kulkee Legion-nimellä. Ja sitten teatteriversio. Näiden erona paljolti on lopetus, koska teatteriversiossa jälleen tuo sama studio sekoili. He halusivat elokuvan loppuun manauskohtauksen, sekä alkoholisoituneen Jason Lee Millerin alkuperäisestä Manaajasta Brad Douriffin tilalle. Lopputuloksena Brad Douriffin roolisuoritus ja muutamat muut eriävät kohtaukset ovat tuossa ohjaajan versiossa todella paskalaatuisena "dailies"-kuvana mukana, kun ne saatiin jostain pelastettua talteen. On vain vähän häiritsevä hyppy remasteroidusta kuvasta noihin rakeisiin vhs-kuviin, mutta siinä versiossa lopetus on ihanan kyyninen. Eli manaustouhu jää kokonaan pois. Käyvät vain keskustelun ja sitten se loppuu niin kuin se studioversiokin. Muistaakseni.
Ruohometsän kansa / Watership Down (1978)
Ehkä kaikkien aikojen verisin leffateattereissa esitetty pätkä eli Terrifier 3 tulee ensi-iltaan parin päivän päästä.
Tämä on käytävä katsomassa!
Häjyt 2 -elokuvan traileri on julkaistu! Tulossa näköjään 19.2.2025 elokuvateattereihin. Ihan mielenkiintoseltahan tuo vaikutti, täytyy mennä varmaan katsomaan sitten kun se tulee.
Häjyt 2 -elokuvan traileri on julkaistu! Tulossa näköjään 19.2.2025 elokuvateattereihin. Ihan mielenkiintoseltahan tuo vaikutti, täytyy mennä varmaan katsomaan sitten kun se tulee.
Häjyt 2 -elokuvan traileri on julkaistu! Tulossa näköjään 19.2.2025 elokuvateattereihin. Ihan mielenkiintoseltahan tuo vaikutti, täytyy mennä varmaan katsomaan sitten kun se tulee.
Häjyt 2 -elokuvan traileri on julkaistu! Tulossa näköjään 19.2.2025 elokuvateattereihin. Ihan mielenkiintoseltahan tuo vaikutti, täytyy mennä varmaan katsomaan sitten kun se tulee.
Zardoz on camp-klassikkojen aatelia. Kannattaa kerätä sopivan riehakas porukka katsomaan ja riittävästi juomisia. Netistä löytyy juomapeliehdotuksia. Esim.Toki itselle tulee vilkaistavaksi vain Cinema Laika, Viisi lainsuojatonta ja tuo ruotsalaisdokkari kuvauksen historiasta (Fantastinen kone), kun muut nähty ja hyviksi todettu. Tai Zardoz on ainakin mielenkiintoinen.
Kolme ensinnä nimettyä ovat kyllä raudanluja kolmikko. Pieces on itselle tuntematon suuruus, mutta pitääpä yrittää etsiä jostakin. Släsheri on aina släsheri.Tänään on se aito ja oikea Halloween-päivä, joten John Carpenterin originaali klassikko vuodelta 1978 lähtee blu-rayltä pyörimään 22.00.
Jos sitä varten viitsii lämmitellä, niin olisihan tuossa mm. Child's Play (1988), Psycho (1960) ja Pieces (1982) myös odottamassa vuoroaan. En katsonut koko kuussa juurikaan kauhua, joten otetaan nyt menetettyä aikaa vähän takaisin loppuviikon ajan :)
Pieces on itselle tuntematon suuruus, mutta pitääpä yrittää etsiä jostakin. Släsheri on aina släsheri.