Kaikkea sitä saakin perhana vie lukea. Toki et ehkä tuon sinun listasi perusteella ollutkaan ihan kohdeyleisöä, mutta silti hei joku roti nyt.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
HIFK:n loukkaantumistilanne synkkenee entisestään – lauantain Tappara-ottelussa kolme uutta poissaolijaaLue lisää »
-
Ruotsalaispuolustaja Marcus Björk KärppiinLue lisää »
-
Keskiympyrä: 4 Nations Face-Off -kokoonpanot ennakoinnissa – Suomen ja Ruotsin puolustuksiin tarjotaan jymy-yllätyksiäLue lisää »
-
Ilveksen uusi hankinta Carl Klingberg osui heti kahdesti, joskin vain kerran hyväksytystiLue lisää »
-
Kärppien tuska jatkuu, mutta Ohtamaan mukaan kaikki ei ole valmentajasta kiinniLue lisää »
-
Granathin sykähdys pelasti kauden kolmannen Tampereen paikallisen TapparalleLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 415 599
- 12 327
Se patrioottinen showpaini-meininki ei vaan kolahtanut. Ilman niitä osioita leffa oli ihan pätevä, mutta koska kokonaisuus piti arvioida, niin siksi arvosanaksi tuli niin huono.
Näkeekö mistään helposti mitä elokuvia on tulossa stream-palveluihin genren mukaan? Flixablesta näkee tulevat Netflix-elokuvat, mutta HBOMaxilta ja Disney Plussalta ei löydy tulevia juurikaan, jos eivät satu mainostamaan. JustWatch löytää vain, jos jokin elokuva on jossain, muttei kerro muuta.
Minusta kauhulla menee hyvin ja suurinosa viimeisen kymmenen vuoden kauhuklassikoista on nimenomaan ollut hienovaraisia. It Follows, The Lighthouse, Babadook, Hereditary, Midsommar, The Witch, Get Out, Annihilation, Men, Bone Tomahawk, Mandy ja kyllä minä henk. koht. sen Smilenkin sinne lasken. Jos on mahdollista vehkeiden puolesta, niin mykistää siitä vielä ylimääräiset taustamusat pois. Suspirian remakekin oli vähintäänkin kiehtova ja persoonallinen.
Eikä tuossa tullut kaikki, mutta ei jaksa alkaa kaivaa.
Mutta jos nyt jostain itse valittaisi, niin aika vahvasti on materiaalin puolesta hirttäydytty yliluonnolliseen Kirottujen ja Paranormal Activityjen jälkeen. Ei tekisi pahaa nähdä jotain originaalia Slasheria (on niitäkin ollut, muttei jättipottia), tai jotain creature featurea ynnä muuta.
Eikä tuossa tullut kaikki, mutta ei jaksa alkaa kaivaa.
Mutta jos nyt jostain itse valittaisi, niin aika vahvasti on materiaalin puolesta hirttäydytty yliluonnolliseen Kirottujen ja Paranormal Activityjen jälkeen. Ei tekisi pahaa nähdä jotain originaalia Slasheria (on niitäkin ollut, muttei jättipottia), tai jotain creature featurea ynnä muuta.
SkyShowtimesta löytyy ainakin kahdeksan ensimmäistä alkuperäistä Friday 13th - leffaa. Kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki.
Leffat niitävät kulttimainetta edelleen, vaikka ne ovatkin halpoja ja kun vertaa jotain nelosta ja vitosta samaan aikaan valmistuneisiin blockbustereihin tyyliin Back to the Future etc. niin aika ohkaista on. Vähän viulunvingutusta ja kuvauskin on monesti hyvin yksipuolista.
Mutta jos diggaa genrestä, on ne ihan veikeää ajanvietettä.
Viimeisen reippaan vuosikymmenen siistein leffa omaan makuun oli Sinister 2012. Se oli välillä ihan jopa ahdistava.
Oikeasti hyviä kauhuleffoja ihan leffoina on melko vähän. Valtaosa on melko mitäänsanomattomia.
Netflixin The Haunting of Hill Housen nostankin hyvin korkealle sarjana. Ja vaikka Flanaganin myöhemmät tuotannot eivät ole päässeet samalle tasolle, yksikään sarja ei ole ollut pettymys.
Tuli katottua vaimon kanssa Killers of the Flower Moon.
Ihan ok leffa, mutta kyllä mä silti ihmettelen, miksi osa näistä Scorsesen pitkistä leffoista on niin saatanan pitkäveteisiä (Esim. tämä ja Irishman) ja osa taas vie mukanaan samantien (Wolf Of Wall Street, The Departed, Lentäjä). Nyt piti jättää 2h jälkeen kesken ja jatkaa seuraavana aamuna loppuun, The Irishmania en ole vieläkään katsonut loppuun asti… Noh, Leo oli hyvä, kuten aina, mutta myös Lily Gladstone veti todella hyvän roolin.
7/10.
Ihan ok leffa, mutta kyllä mä silti ihmettelen, miksi osa näistä Scorsesen pitkistä leffoista on niin saatanan pitkäveteisiä (Esim. tämä ja Irishman) ja osa taas vie mukanaan samantien (Wolf Of Wall Street, The Departed, Lentäjä). Nyt piti jättää 2h jälkeen kesken ja jatkaa seuraavana aamuna loppuun, The Irishmania en ole vieläkään katsonut loppuun asti… Noh, Leo oli hyvä, kuten aina, mutta myös Lily Gladstone veti todella hyvän roolin.
7/10.
En tiedä mitä meinaat sillä että ennen osattiin paremmin, mutta kyllä itselleni tulee jotain Halloweenin, Friday the 13th jne. jatko-osia katsellessa aika monta kertaa mietittyä että miksi nuo ovat noin tyhmiä, miksi kaikki kissat maukuvat hirveästi kun joku menee pimeään huoneeseen ja vähän osuu niihin jalallaan. Scream sarja sai alkunsa siitä että siinä vitsailtiin noilla slasher elokuvien tropeilla ja se teki sen hyvin. Samoin sitten niitä paskoja yliluonnollisia kauhuelokuvia on aivan järjetön määrä noilta ajoilta kun piti tehdä se oma Rosemaryn painajainen, Manaaja, Omen tai Poltergeist.
Toki tässä voi vaikuttaa sekin että noilta ajoilta jäävät vain ne parhaat mieleen kun paska valuu sinne pohjalle. Sama koskee musiikkiakin.
Jotenkin minuun kolahtavat enemmän ne varhaisimmat kauhuleffat, joissa tunnelma luotiin sekä valaistuksella, musiikilla, psykologisilla elementeillä sekä taitavilla maskeerauksilla. Puhun siis 1920-, 1930- ja 1940-lukujen kauhuleffoista sekä niistä muutamasta kymmenestä saman genren leffasta, jotka ovat ilmestyneet myöhempinä vuosikymmeninä. Kun on keskittynyt katsomaan leffoja ja genrejä, joissa näyttelijät pääsevät loistamaan ja joissa on sekä kunnon juoni että syvällisyyttä, tuntuu esimerkiksi joku M3GANin tapainen raina kylmältä rätiltä kasvoihin.
M3GAN ei nyt välttämättä ole monen muunkaan mielestä ihan sieltä parhaasta päästä. @Buster tuossa ylempänä listasi tuoreampia kauhurainoja, joista voin itsekin suositella jokaista. Kannattaa antaa avoimin mielin mahdollisuus esim. Get Outille tai aiemmin suosittelemalleni Babadookille, molemmissa erinomaista näyttelijätyötä ja tunnelmaa rakennetaan hienovaraisesti.
Get Out oli hyvä leffa, mutta itse en sanoisi sitä kauhuleffaksi, vaan ehkäpä sittenkin trilleriksi tai psykologiseksi draamaksi ja juuri sen takia se toimikin niin hyvin. Moderneista kauhuleffoista olen viimeksi nähnyt uusimman Näkymättömän miehen, jossa Elisabeth Moss oli pääroolissa. Leffa oli varsin pätevä omassa genressään aina siihen asti, kunnes hän löysi sen erikoisen puvun ja sen jälkeen koko leffa kuivui kasaan.
Ehkä tässä on myös eroja miten kukakin elokuvat luokittelee. Itselleni Get Out on nimenomaan psykologista kauhua.
sporttipappa
Jäsen
Oppenheimer. Leffa joka on kuin minulle tehty. Aivan timanttia miten elokuvassa onnistui käytännössä kaikki. Spontaanisti annoin aploodit leffan nähtyäni. Onpa upeaa, että tälläisiä kokemuksia pystyy vielä kokemaan uusienkin elokuvien kanssa. 5/5 ja viime vuosien jopa ylivoimaisesti paras (draama)elokuva.
Koko elokuvan lähtökohta on niin älytön, että tähän on vaikea päästä kiinni. Lisäksi elokuvassa oli erittäin paljon juustoista amerikanmeininkiä ja ennalta-arvattavaa soopaa, joten pakkoa yhtyä sinun negatiiviseen arvioon. Ilmeisesti porukalle kuitenkin toimii, kun on imdb:ssäkin 8.1 arvosanana.
Monoliitti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rauman Lukko
IL uutisoi, että Häjyt-elokuvan jatko-osan kuvaukset alkavat Pohjanmaalla kesällä. Elokuva sijoittuu nykyaikaan. Pääosassa nähdään myös Samuli Edelmann. Kävikö tässä nyt kuitenkin niin, kaikesta lällättelystä huolimatta, että Heikki antoikin ne avaimet.
Vai näytetäänkö Edelmannin roolihahmoa takaumina? Ja miksi tässä on toisessa pääosassa Karhu eikä Murikan poika? Toki pitää ne Karhutkin tähän saada, mutta kuitenkin.
Katoin elokuvan yhtenä kesälomana yläasteella valehtelematta joka päivä, niin aika tärkeä teos tuo ykkönen itelle.
Tanskalaiselokuva Luvattu maa oli kyllä loistava. Periaatteessa aika moneen kertaan elokuvaksi kuvattu tarina lonerista ja pahasta maanomistajasta, että ei tässä varsinaisesti mitään uutta ollut. Mutta oli vaan läpeensä upeasti näytelty ja myös taitavasti kuvattu elokuva, ja tuo sinällään kulunut tarina oli saatu tehtyä poikkeuksellisen tunteisiin vetoavalla tavalla.
Vahva katselusuositus.
Vahva katselusuositus.
Pamela Anderson Joins Liam Neeson In Paramount’s New ‘Naked Gun’ Movie
Pamela Anderson has been cast alongside Liam Neeson in Paramount Pictures' Naked Gun reboot movie.
deadline.com
Taas yksi näkemättä paskaa-leffa tulossa teattereihin. Alkuperäiset Leslie Nielsenin tähdittämät leffat olisivat riittäneet minulle täydellisesti, koska se huumori toimi täydellisesti. Tämä uusi viritys puolestaan ei vakuuta millään tavalla. Liam Neeson oli ja on parempi vakavammissa rooleissa, kun taas Pamelan juna meni jo.
Ei kyllä pysty tajuu miten joku viitsii edes lähtee yrittää. Leslie Nielsen on Frank Drebin. Mutta ihan samat fiilikset on Peter Sellersin suorituksesta Jacques Clouseauna tai David Suchetin suorituksesta Hercule Poirotina. Silti noistakin on pitänyt tehdä uusia leffoja. Vähän sama jos Suomessa päätettäisiin tehdä uusia Uuno Turhapuro leffoja ilman Loiria, mutta kai sekin päivä tekee tuloaan.
Turhapuro ilman Turhapuroa (Loiria) on jo tehty: Uuno Turhapuron veli 1994, pääosassa Esko Salminen Tarmo Turhapurona.
Kaikki varmaan haluaisivat unohtaa tekeleen, jopa Spede joka oli ollut mukana käsikirjoittajana jätti nimensä pois tekijäjoukosta. Joten ei ihme että kukaan ei muista eikä haluakaan muistaa kyseistä läjää.
Imbd:sta katsottuna mukana olivat Tapio Hämäläinen ja Marita Nordberg
Kaikki varmaan haluaisivat unohtaa tekeleen, jopa Spede joka oli ollut mukana käsikirjoittajana jätti nimensä pois tekijäjoukosta. Joten ei ihme että kukaan ei muista eikä haluakaan muistaa kyseistä läjää.
Imbd:sta katsottuna mukana olivat Tapio Hämäläinen ja Marita Nordberg
Mun mielestä Poirot ei kyllä kuulu joukkoon. Nuo muut mainitut ovat syntyneet leffa-/tv-hahmoina ja henkilöityvät alkuperäiseen näyttelijään. Poirot perustuu romaaneihin ja hahmoa on näytellyt useampi näyttelijä ennen Suchet'n versiota.
Ihan ylipäänsä ärsyttää tämä, että niin iso osa uusista Hollywood-tuotannoista on jotain vanhojen uudelleenlämmittelyä. Aika vähän enää näkee ihan uusia tarinoita, uusia hahmoja ja uusia ideoita. Tuntuu, että tuottajat haluavat nykyisin vaan mennä aidan yli siitä matalimmalta kohdalta, mitä käsikirjoitukseen ja tarinan kehittelyyn tulee.
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Leffoja tehdään katsojien kiinnostuksen mukaan. Tähän ei oikein voi muuta kommenttia sanoa.
Tekoäly taitaa tehdä sen, että saanemme tulevaisuudessa Turhapuro elokuvan Loirin kanssa. Pelottavaa tosin sekin. Jonkinlainen tällainen tekele jo pyöri jossain somessa, ja oli jopa yllättävän vakuuttava - vaikka pelottava olikin.
Mitä tuohon saman materiaalin kierrätykseen tulee.
Kaikki lähtee huipulta studiopomoista ja studioiden omistajista. He eivät ole enää nykyään elokuvaa rakastavia moguleita, vaan he ovat jotain jättimäisten multimediakonglomeraattien tuottoviivaa tuijottavia loputtoman kasvun ylipappeja. Eli he ovat liikemiehiä yritysmaailmasta, joiden prioriteetti on tuottojen maksimointi osakkeenomistajille ja riskien minimointi.
Kun blockbuster-elokuva maksaa väkisin nykyaikana helposti heittämällä yli 100 miljoonaa, sekä valtavat mainoskulut päälle, niin jo olemassa oleva brändi/elokuva/kirja (puhutaan IP:stä) nähdään turvallisempana vaihtoehtona. Koska sillä IP:llä on jo näyttöä menestyksestä ja olemassa oleva fanipohja. Se on helpompaa markkinoida. Mikä on ikuisuusongelma, että markkinointiosasto saa painavan sanansijan siitä, mitä projekteja laitetaan käyntiin. Luen Bob Evansin, ex-Paramount studiopään elämänkertaa, joka vuodatti ja taisteli sitä valtaa vastaan jo 60-luvun lopussa. Sivunoottina sitten noilla megakalliilla tekeleillä on usein se vika, että ne on komitean läpi suodatettuja särmättömiä ja melko personaalittomia tekeleitä, joissa asiat on tehty viimeisen päälle laskelmoiden yleisön ja myös tulevien tuottojen maksimoimiseksi.
Mutta kyllähän tässä on myös internetin myötä kasvaneella fanikulttuurilla oma peiliin katsomisen paikka. Ei niitä jatko-osia ja spinoffeja tyhjiöön luoda, vaan niillä vastataan fanien nälkään uuden sisällön suhteen. Luodaan sitä täytettä, jossa vähän pullistellaan ja vähän poseerataan samalla kun joka kymmenes minuutti on joku viittaus johonkin siihen maailmaan, edellisiin elokuviin tai alkuperäiseen materiaaliin. Fanit hykertelevät tyytyväisenä ja peruskävijä toteaa, että kyllähän se ihan katsottava oli. Ja se fanius tuntuu vielä olevan sellaista, että parasta siinä on odottaa sitä tulevaa elokuvaa ja spekuloida sekä fantasioida sillä. Trailerit kammataan suurennuslasilla ja pienimmästäkin tiedonjyväsestä syntyy valtava määrä sisältöä sekä keskustelua.
Eikä asiaa välttämättä auta elokuvankävijän laiskuuskaan, koska ihmiset navigoivat jollain tapaa tuttujen elokuvien luokse. Oli se sitten jonkun Aamu-TV:n isomman haastattelun henkilöittämä uusi kotimainen elokuva, tai joku ennestään tuttu Napapiirin sankarit 8. Ihmiset eivät jaksa tai osaa itse ottaa selvää ja paljon hyvää hukkuu kun elokuvia tehdään niin paljon. Ja samalla paradoksaalisesti tuntuu, että ihmiset katsovat entistä kapeammin elokuvia, koska sitä mukavuusalueella olevaa haluttua sisältöä on enemmän kuin aiemmin tarjolla.
Ei tässä auta muu kuin toivoa, että nuo studiot tajuavat sen minkä kaikki muut jo tietävät. Että kyllä myös ne alkuperäisetkin tarinat myyvät, kun ne vain yhdistetään laadun ohella kekseliääseen markkinointiin. Mikä ei helppoa, mutta siitä niille markkinointitiimeille maksetaan holtittomia summia. "Figure it out". Ei niitä alkuperäistarinoihin perustuvia elokuvia varmaan sillä 100 miljoonalla enää tehdä, ellei siinä ole nimiohjaajaa ja tähtiä takana, ja silloinkin se tuntuu aika epätodennäköiseltä. Mutta otetaan vastaan noita 30-40 miljoonan originaali-elokuvia sitten. Vaikka ennen niihinkin olisi sijoitettu se 60 miljoonaa. Ehkä nekin mid budget -elokuvat saadaan vielä takaisin jossain vaiheessa.
Tässä nyt vaan on studiojen taholta taas tätä, että kun joku trendi ja "varma" keino taata elokuville todennäköisempi menestys löytyy, niin siihen sitten rynnätään sijoittamaan valtaosa resursseista ja kulutetaan se trendi riekaleiksi. Annetaan ihmisille mitä he haluavat. Vaikka palkitsevampaa saattaisi olla antaa jotain, mitä ihmiset eivät tienneet haluavansa. Tai ainakin näiden kahden ajattelun pitäminen balanssissa.
Kaikki lähtee huipulta studiopomoista ja studioiden omistajista. He eivät ole enää nykyään elokuvaa rakastavia moguleita, vaan he ovat jotain jättimäisten multimediakonglomeraattien tuottoviivaa tuijottavia loputtoman kasvun ylipappeja. Eli he ovat liikemiehiä yritysmaailmasta, joiden prioriteetti on tuottojen maksimointi osakkeenomistajille ja riskien minimointi.
Kun blockbuster-elokuva maksaa väkisin nykyaikana helposti heittämällä yli 100 miljoonaa, sekä valtavat mainoskulut päälle, niin jo olemassa oleva brändi/elokuva/kirja (puhutaan IP:stä) nähdään turvallisempana vaihtoehtona. Koska sillä IP:llä on jo näyttöä menestyksestä ja olemassa oleva fanipohja. Se on helpompaa markkinoida. Mikä on ikuisuusongelma, että markkinointiosasto saa painavan sanansijan siitä, mitä projekteja laitetaan käyntiin. Luen Bob Evansin, ex-Paramount studiopään elämänkertaa, joka vuodatti ja taisteli sitä valtaa vastaan jo 60-luvun lopussa. Sivunoottina sitten noilla megakalliilla tekeleillä on usein se vika, että ne on komitean läpi suodatettuja särmättömiä ja melko personaalittomia tekeleitä, joissa asiat on tehty viimeisen päälle laskelmoiden yleisön ja myös tulevien tuottojen maksimoimiseksi.
Mutta kyllähän tässä on myös internetin myötä kasvaneella fanikulttuurilla oma peiliin katsomisen paikka. Ei niitä jatko-osia ja spinoffeja tyhjiöön luoda, vaan niillä vastataan fanien nälkään uuden sisällön suhteen. Luodaan sitä täytettä, jossa vähän pullistellaan ja vähän poseerataan samalla kun joka kymmenes minuutti on joku viittaus johonkin siihen maailmaan, edellisiin elokuviin tai alkuperäiseen materiaaliin. Fanit hykertelevät tyytyväisenä ja peruskävijä toteaa, että kyllähän se ihan katsottava oli. Ja se fanius tuntuu vielä olevan sellaista, että parasta siinä on odottaa sitä tulevaa elokuvaa ja spekuloida sekä fantasioida sillä. Trailerit kammataan suurennuslasilla ja pienimmästäkin tiedonjyväsestä syntyy valtava määrä sisältöä sekä keskustelua.
Eikä asiaa välttämättä auta elokuvankävijän laiskuuskaan, koska ihmiset navigoivat jollain tapaa tuttujen elokuvien luokse. Oli se sitten jonkun Aamu-TV:n isomman haastattelun henkilöittämä uusi kotimainen elokuva, tai joku ennestään tuttu Napapiirin sankarit 8. Ihmiset eivät jaksa tai osaa itse ottaa selvää ja paljon hyvää hukkuu kun elokuvia tehdään niin paljon. Ja samalla paradoksaalisesti tuntuu, että ihmiset katsovat entistä kapeammin elokuvia, koska sitä mukavuusalueella olevaa haluttua sisältöä on enemmän kuin aiemmin tarjolla.
Ei tässä auta muu kuin toivoa, että nuo studiot tajuavat sen minkä kaikki muut jo tietävät. Että kyllä myös ne alkuperäisetkin tarinat myyvät, kun ne vain yhdistetään laadun ohella kekseliääseen markkinointiin. Mikä ei helppoa, mutta siitä niille markkinointitiimeille maksetaan holtittomia summia. "Figure it out". Ei niitä alkuperäistarinoihin perustuvia elokuvia varmaan sillä 100 miljoonalla enää tehdä, ellei siinä ole nimiohjaajaa ja tähtiä takana, ja silloinkin se tuntuu aika epätodennäköiseltä. Mutta otetaan vastaan noita 30-40 miljoonan originaali-elokuvia sitten. Vaikka ennen niihinkin olisi sijoitettu se 60 miljoonaa. Ehkä nekin mid budget -elokuvat saadaan vielä takaisin jossain vaiheessa.
Tässä nyt vaan on studiojen taholta taas tätä, että kun joku trendi ja "varma" keino taata elokuville todennäköisempi menestys löytyy, niin siihen sitten rynnätään sijoittamaan valtaosa resursseista ja kulutetaan se trendi riekaleiksi. Annetaan ihmisille mitä he haluavat. Vaikka palkitsevampaa saattaisi olla antaa jotain, mitä ihmiset eivät tienneet haluavansa. Tai ainakin näiden kahden ajattelun pitäminen balanssissa.
Itse olen saanut sellaisen käsityksen, että Liam Neesonin rooli on Frank Drebinin ja Jane Spencerin (Priscilla Presley) poika, Frank Drebin Jr.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy