Jatkoajan leffakerho

[Dave]

Jos lajityypin vanhat klassikot Airplane! ja Top Secret! (molemmat saman Abrahams & Zucker -kaksikon käsialaa kuin Alastomat aseetkin) ovat vielä näkemättä tai niiden näkemisestä on kulunut aikaa vuositolkulla, niin suosittelen niitä ehdottomasti lämpimämmin kuin mitään uudempia "kreisihuumori"-pätkiä.

Kyllä. Ja jos alkujuuria haluaa rymytä vieläkin pidemmälle, kannattaa haalia käsiinsä Woody Allenin 60-luvun lopulla tekemä "Take The Money And Run". Henk.koht. mielipiteeni on, että siinä on yksi hauskimpia elokuvia, mitä maa päällään kantaa. Nonsense-huumorin pioneereja.

 

[Vintsukka]

The Assassination of Richard Nixon. Kertoo tositarinan Nixonin murhayrityksestä...

Taisi leffan alussa/lopussa lukea "inspired by true events". Eikös se oli kuitenkin ihan eri asia kuin "based on..."? Eli jotain totuuspohjaa löytyy mutta ei ole varsinaisesti tositarina. Ainakin päähenkilön nimeä oli muutettu.

One Hour Photo: Vuonna 2002 tehty leffa, jota ei käsittääkseni ole näkynyt jostain syystä Suomessa.

Näytettiin tuota teatterissa ainakin Tampereella. Tuskin kuitenkaan kovin montaa kopiota Suomessa oli.

 

[EricCartman]

Taisi leffan alussa/lopussa lukea "inspired by true events". Eikös se oli kuitenkin ihan eri asia kuin "based on..."? Eli jotain totuuspohjaa löytyy mutta ei ole varsinaisesti tositarina. Ainakin päähenkilön nimeä oli muutettu.

http://en.wikipedia.org/wiki/Samuel_Byck

Tuolta voi käydä lukemassa oikean Samuel J. Byckin tarinan. Leffassa hahmon nimi on Samuel J. Bicke. Kyllä tuo leffa on aika uskollinen oikean elämän tapahtumille, tai en ainakaan huomannut mitään suuria eroja.

Sideways on elämän ja viinin makuinen tarina...

Minua häiritsi Sidewaysissa se, että Thomas Haden Churchin hahmo on hyvin samankaltainen, kuin hänen roolihenkilönsä Ned & Stacey -komediasarjassa.
Ennakko-odotuksiin nähden leffa oli pettymys.

The Life Aquatic with Steve Zissoun myönnän kyllä laittaneeni väärään paikkaan. Omaperäinen elokuva, siitä ei pääse mihinkään. Juoni ei nyt vain ole kovin uskottava. Aika harvoin onnistuu komedian, toiminnan ja draaman yhdistäminen hyväksi elokuvaksi. Tässä sitä on selvästi yritetty, mutta lopputulos on mielestäni vähän niin ja näin.

 

[Alamummo]

Jos lajityypin vanhat klassikot Airplane! ja Top Secret! (molemmat saman Abrahams & Zucker -kaksikon käsialaa kuin Alastomat aseetkin) ovat vielä näkemättä tai niiden näkemisestä on kulunut aikaa vuositolkulla, niin suosittelen niitä ehdottomasti lämpimämmin kuin mitään uudempia "kreisihuumori"-pätkiä.

Nää on aivan pimeitä ja naurattavat joka kerta. Paras huumoripläjäys on kuitenkin Monty Pythonin Brianin Elämä. Etenkin loppu on täydellisen kreisi.

Kävin muuten yksi päivä katsomassa Klaus Härön Äideistä parhain. Ja itkin varmaan puolet elokuvasta. Miten joku voikin kuvata lapsen sielunmaailman myllerrystä niin kipeästi. Ehkä osasyy emotionaaliseen purskahdukseeni oli siinä, että eräs rakas lähisukulaiseni on ollut sotalapsena.

 

[V-man]

The Life Aquatic with Steve Zissoun myönnän kyllä laittaneeni väärään paikkaan. Omaperäinen elokuva, siitä ei pääse mihinkään. Juoni ei nyt vain ole kovin uskottava. Aika harvoin onnistuu komedian, toiminnan ja draaman yhdistäminen hyväksi elokuvaksi. Tässä sitä on selvästi yritetty, mutta lopputulos on mielestäni vähän niin ja näin.

Siis hetkinen? Juoni ei ole uskottava? Minusta parasta tässä elokuvassa oli juuri se juonen idioottimaisuus ja tosi tökeröt taistelukohtaukset. Todella hauskaa kieliposkella tehtyä pöljäilyä. Aika monta kertaa tuli naureskeltua että "Ei helvetti että oli huono!" ja naurettua makeasti päälle. Täytyy myöntää, että ensimmäiset 30min olin vähän hämilläni, mutta sitten kun hommat lyötiin kunnolla yli niin jopa minä ymmärsin että missä mennään.

Willem Dafoelle täytyy antaa jälleen kerran erikoismaininta. Ihan huikea näyttelijä.

 

[sampio]

Siis hetkinen? Juoni ei ole uskottava? Minusta parasta tässä elokuvassa oli juuri se juonen idioottimaisuus ja tosi tökeröt taistelukohtaukset.

Tätä piti minunkin sanomani. Vaikka ko. elokuva ei erityisemmin sytyttänytkään, tajusin kyllä jo trailerista, mikä on homman nimi. Eihän tuota kovin vakavasti voi ottaa, enkä kyllä osaa ajatella tuota leffaa minään toiminnan, draaman ja komedian yhdistelmänä. Aivan puhdas komedia se oli. Parissa kohtaa nauroin, mutta muuten rainan huumori ei osunut minun makuuni.

 

[moby]

Broken Flowers ****

Jim Jarmusch on tunnetusti Aki Kaurismäen kaveri ja hengenheimolainen ja se näkyy vahvasti tässäkin leffassa. Tätä voisi kutsua jopa amerikkalaiseksi "Mies vailla menneisyyttä" versioksi. Jarmusch pitää tässäkin leffassa kiinni episodimaisesta kerronnasta, joka on ollut hänen tavaramerkkinsä jo vuosia.

Pääroolissa Bill Murray tekee jälleen vakuuttavaa työtä, vaikkakin Jarmusch on tehnyt päähenkilöstä ns. Kaurismäkeläisen "puhuvan pään", jonka dialogista ei tunnetiloja juurikaan pysty todentamaan, vaan katsojan on mietittävä miehen vaikuttimia muiden henkilöiden ja tapahtumien kautta. Murray on todistanut hienolla tavalla sen, että komedioissa kuluneesta naamasta voi kuoriutua hyvä draamanäyttelijä. Murray on viime vuosina tehnyt monta hyvää roolia näissä hieman pienemmän budjetin elokuvissa(Lost in translation, Life Aquatic with Steve Zissou). Yleensähän näyttelijöiden urakehitys kulkee toisin päin, eli pelleroolit vedetään vanhemmalla iällä, kun muita rooleja ei enää ole saatavilla.

Muissa rooleissa nähdään tunnettuja ja vähän tuntemattomampiakin kasvoja, mutta yleisellä tasolla casting on onnistunut loistavasti. Sharon Stone vetää roolinsa erittäin hyvin ja sama pätee Frances Conroyhin, joka tunnetaan paremmin Mullan alla-sarjan Ruth Fisherinä. Jeffrey Wright on myös elementissään päähenkilön messevänä naapurina ja täydellisenä vastakohtana.

Kaikista draama-aineksista huolimatta Broken Flowers sisältää paljon komediaa ja irrottaa hyvät naurut monissakin paikoissa. Huumori on kuitenkin todella kuivaa, eikä mitään pissa/kakkatavaraa, joten se ei ehkä iske kaikkiin katsojiin yhtä hyvin. Eli jos pidät kaurismäen leffoista on tämäkin mieleesi. Jarmusch ei kuitenkaan tässä leffassa vedä minimalismia ihan Akin tasolle, johtuen tietysti amerikkalaisen yleisön hieman erilaisesta leffamausta.

Kaikkiaan erittäin hyvä leffa Jarmuschilta hieman vaisumpien esitysten jälkeen. kannattaa käydä katsomassa.

 

[PeteX]

Nyt kolahti ja kovaa. En kyllä ymmärrä miten olen onnistunut missaamaan tämän pätkän. Kyytiä saivat hihhulit, radikaalit ja tietysti walesilaiset. Hypähti omassa rangissani viiden parhaan joukkoon ja loppubiisi oli pakko laulaa mukana. "Always look at the bright side of life", joka kaverit vetivät Golgatalla risteissä roikkuen oli jotain ihan muuta. Btw. Hollannin fanikatsomo veti saman biisin hienosti Stadikalla heidän johtaessaan 3-0 matsia.

Niin, leffa oli Brianin elämä.

 

[stiflat]

SAW 2

imdb.com

Tässä jatko-osaa viime vuoden kauhu-thrilleri elokuvalle.
Kyseessä ei olekaan ihan mikään turha jatko-osa, vaan erittäin asiallinen jatkumo ykkösosalle.
Ykkösosan näkeminen siis olisi suotavaa, että kaikki asiat avautuvat täydellisesti.

Tällä kertaa ihmisryhmä on joutunut lukituksi huoneistoon ja heidän on päästävä pois ennenkuin hermokaasu alkaa vaikuttaa heihin.
Lukuisat ansat kuitenkin taas estävät suunnitelmaa.

Sanoisin jopa että voi hyvinkin osoittautua vähintäänkin yhtä hyväksi kuin ensimmäinen osa...
Suosittelen!

Oh Yes, There Will Be Blood.

 

[HABS #11]

Ensi viikonloppuna ensi-illan saa Emily Rosen riivaaja. Pitäisi perustua tositapahtumiin... Täytyy yrittää saada meiltä kauniimpikin puolisko mukaan teatteriin. Leffan kotisivu:
http://www.sonypictures.com/movies/exorcismofemilyrose/site/

 

[Miklu the Hurricane]

Voisin muutamaa elokuvaa myöskin suositella viime aikaisten katselukokemusten perusteella (lähinnä Canal+:n tarjonnasta):

21 Grams

Raskas elokuva katsottavaksi mutta samalla myös koskettava varsin koskettava teos. Jakanee mielipiteitä synkkyytensä takia.


Master and Commander: The Far Side of the World

Visuaalisesti näyttävä elokuva, jonka äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Laatuelokuva kaikin puolin.


Mystic River

Clint Eastwoodin parhaita ohjauksia, joka ei minuun vedonnut aivan yhtä paljon kuin moniin näyttää vedonneen IMDB:n perusteella. Ei silti kannata missata.


The Day After Tomorrow

Paljon porsaanreikiä ja epäloogisuuksia sisältävän juonen jos unohtaa, on tämä elokuva kaikessa komeudessaan silti viihdyttävä.


Omaa elokuvalistaa tulee pidettyä yllä IMDB:ssä. Se on varsin kätevä paikka taltioida tieto nähdyistä elokuvista ja niiden tasosta. IMDB:n rekisteröityneet käyttäjän voivat tutkia arvosanojani tämän linkin kautta:

http://imdb.com/mymovies/list?l=3652593

 

[Vintsukka]

Ensi viikonloppuna ensi-illan saa Emily Rosen riivaaja. Pitäisi perustua tositapahtumiin...

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, täällä kerrotaan elokuvaa inspiroineista tapahtumista.

Ja oli muuten todella mielenkiintoinen leffa. Mutta turha mennä katsomaan jos pelkkää kauhu-/säikyttelyelokuvaa haluaa nähdä, tämä kiikkuu aika vahvasti jossain kauhun ja oikeussalidraaman välimaastossa.

 

[Alonzo]

Täytyy vaan sanoa että, eilen tullut Forrest Gump on kertakaikkiaan aivan loistava elokuva. Tässä elokuvassa on sitä "jotain", ja vaikka olen sen tässä vuosien varrella monta kertaa nähnyt se kestää aina katsomisen eikä tarinaan kyllästy millään. Kertakaikkiaan loistavaa näyttelemista Tom Hanksiltä ja muilta. Kyseinen elokuva muistuttaa hyvin ettei hyvässä elokuvassa tarvitse välttämättä olla mitään järjetöntä räiskintää ,tai nykyelokuvissa nähtävää päätöntä hakkaamista. Forrest Gump on todellakin helmi, joka jättää kauas taakseen nyky holliwood hömpän.

 

[Ted Raikas]

Kertakaikkiaan loistavaa näyttelemista Tom Hanksiltä ja muilta. Kyseinen elokuva muistuttaa hyvin ettei hyvässä elokuvassa tarvitse välttämättä olla mitään järjetöntä räiskintää ,tai nykyelokuvissa nähtävää päätöntä hakkaamista.

Samaa mieltä. Gump on jollain tavoin sellaista periamerikkalaista, mutta tässä tapauksessa hyvällä maulla tehty ja sopivan surrealistinen, että se toimii hyvin. Hanks tosiaan heittää roolinsa mainiosti, mutta mielestäni Gary Sinise Luutnantti Danina on leffan ehdoton huippu. Mainio hahmo ja näyttelijästä olen muutenkin aina pitänyt.

Omassa erikoisessa lajityypissään loistava filkka. Pakko myöntää, että meinaan liikuttua useammassakin kohdassa, sen verran pehmo olen.

 

[Sistis]

Täytyy vaan sanoa että, eilen tullut Forrest Gump on kertakaikkiaan aivan loistava elokuva.

Kyllä. Elokuvan ansioksi voi sanoa sen, että se koskettaa useaa ikäryhmää eri tavalla. Kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa, pidin sitä aivan uskomattoman hauskana komediana. Nyt kun ikää on tullut lisää ja vitsit eivät enää niinkään naurata, elokuva viehättää aivan toisella tavalla. Draamana ja kuvana ihmisten elämästä ja elämän vaikeuksista lähihistorian pyörteissä. Mahtava elokuva.

 

[Realcowboy]

Ratsuväkitrilogia

Katseliko kukaan kesän aikana telkkarissa esitettyä John Fordin ratsuväkitrilogiaa? Noista vanhoista leffoista olisi kiva kuulla nykykatsojien mielipiteitä!

Kaivan tämän reilu kolme vuotta vanhan (2.3.2002) viestin esille, josta riittää kommentoitavaa pariinkin viestiin. Fordin ratsuväkitrilogia on ehdottomia suosikkejani.
Ensimmäisestä, Apassilinnakkeesta (Fort Apache, 1948) on jäänyt mieleen Henry Fondan esittämä eversti, joka on elokuvan historian parhaita kusipäitä. Hyvin tulee myös ilmi, miksi Shirley Temple ei pärjännyt aikuisten rooleissa. Kohokohtia ovat ratsastusopetus ja viskivaraston tuhoaminen seurauksineen.

Keltainen nauha (She Wore a Yellow Ribbon, 1949) on mielestäni trilogian paras elokuva, jossa musiikki tukee hyvin tarinan kulkua. Korkeatasoinen elokuvamusiikki on John Fordin tuotannon vahvuuksia.
John Waynen suoritus 25 vuotta itseään vanhempana miehenä on uskomaton. Jo lapsena olivat mieleen jääneet kohtaukset, jossa intiaanit muuttavat kylänsä paikan ja biisonilauma. Monument Valley pitäisi joskus nähdä omin silmin.
Sekä Apassilinnakkeessa että Keltaisessa nauhassa viitataan Etelävaltioiden armeijan upseereihin, jotka palvelivat ratsuväessä aliupseereina ja miehistössä.

Rio Grande (1950) on näistä tarinaltaan heikoin, eivätkä edes John Wayne ja Maureen O'Hara ole parhaimmillaan. Kohokohta on jo Paitselon mainitsema Ben Johnsonin ratsastusnäytös.

John Ford käytti useissa elokuvissa samaa näyttelijäkaartia. Pako yli aavikon (3 Godfathers, 1948)- elokuvan olen nähnyt joskus 25 vuotta sitten.
Rajarosvojen voittajassa (Wagon Master, 1950) Ford ei käyttänyt ollenkaan suurinpia tähtiään, mutta tuloksena tuli Rio Grandea parempi elokuva. On ikäisekseen harvinainen elokuva, koska tapahtumat alkavat ennen alkutekstejä. Tarina on sujuva, siinä on erinomaiset konnat, monta näyttävää ulkokohtausta vankkurikaravaanin vaelluksesta Monument Valleyn maastossa ja hauska Chuckawalla Swing- tanssikohtaus.

Kaikki huipentui sitten Fordin irlantilaiskuvauksessa, Vaiteliaassa miehessä (The Quiet Man, 1952). Suosittelen sitä lämpimästi etenkin kaikille stressaantuneille, tästä jos ei tule hyvälle mielelle niin sitten ei mistään. Vaikka mukana on loistavan pääparin, John Waynen ja Maureen O'Haran lisäksi runsaasti sivuosia viinaan menevästä pikku ukkelista kalastushulluuun pappiin ja elokuvahistorian viisaimpaan hevoseen, ei mukana ole yhtään turhaa sivujuonta. En tiedä mitä mieltä Irlannin rautatielaitos on ollut tästä elokuvasta. Ja sekä Rio Grandessa että Vaiteliaassa miehessä mainitaan Queensburyn markiisin säännöt, jotka liittyvät keskeisesti Vaiteliaan miehen loppuhuipennukseen.

 

[Maglor]

Jumaleissön! Tänän ole kokenut valaistumisen. Katsoin nimittäin pitkään himoitsemani elokuvan, jota kaikki olivat ylistäneet. Lyömätön yhdistelmä upeaa musiikkia, hyvä juoni, säälimätöntä väkivaltaa ja Al Pacino. Kyllä. Kyseessä on tietenkin Scarface.

Tätä katsoessani pysyin ns. kynäniska-asennossa ja töllötin telkkaria kärppänä. Elokuvaa kaikki olivat kehuneet ja se ei pettänyt odotuksiani. Tutut maisemat, jotka olivat tuttuja minulle GTA Vice Citystä, hivelivät silmää ja musiikki miellytti korvaa. Al Pacino ja Michele Pfeiffer hoitivat hommansa huolella eikä mikään jäänyt ihmetyttämään. Tyhjentävä suoritus kaiken kaikkiaan.

 

[Ted Raikas]

Tyhjentävä suoritus kaiken kaikkiaan.

Samaa mieltä. Oman rosoisen lajityyppinsä mestariteos, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. Kaikki esitetään sopivan raadollisena ja tylynä, kertoen, että aika reunalla kuljetaan noissa piireissä. Loppukohtaus kaikessa absurdissa paatoksellisuudessaan hakee vertaistaan.

Mahtava elokuva kyllä. Melkein pitäisi omistaa itse.

 

[Realcowboy]

Tuo irlantilainen syntyperä näkyy monessakin John Fordin ohjaamassa elokuvassa, ehkä eniten juuri näissä ratsuväkeä käsittelevissä leffoissa - jokaisessa elokuvassa on aina mukana kyrmyniskainen ISOKOKOINEN kersantti, joka on tavattoman perso viinalle mutta muuten sydän on puhdastakin puhtoisempaa kultaa. Tätä isoa ja hellyttävää äijänkörilästä Fordin elokuvissa esitti usein Victor McLaglen.
Puhuttaessa John Fordista, ei voi sivuttaa toista kuuluisaa Johnia, nimittäin Fordin luottonäyttelijää John Waynea.
Wayne esitti näissä westerneissä aina tiukkaa mutta reilua upseerismiestä - usein kylläkin asiat naisten ja lasten suuntaan olivat noissa leffoissa Waynen esitämien roolihahmojen heikoimpia lenkkejä.

Usein todellakin mainitaan vain John Wayne näiden Fordin westernien yhteydessä, mutta jo edellä mainitun Victor McLaglenin ohella noissa leffoissa oli aina mukana muuan "takarivien" näyttelijä, mies jonka ratsastustaidoista oli kateellinen koko Hollywood aikoinaan, nimittäin Ben Johnson!
Johnson ei koskaan tarvinnut stuntteja villeissä ratsastuskohtauksissa... esim. kun tehtiin elokuvaa Rio Grande, niin Johnson pysäytti vauhkoontuneen hevosvaljakon (neljä hevosta toisissaan kiinni rinnakkain) ratsastamalla omalla hevosellaan valjakon vierelle... ja sitten mies pokkana siinä hirveässä vauhdissa hyppäsi sen valjakon etummaisen hevosen selkään ja sai elikot pysähtymään... John Ford kuulemma huusi naama punaisena tempun jälkeen Johnsonille...

Sekä Victor McLaglenin että Ben Johnsonin suoritukset ovat jääneet Realcowboyn mieleen jo 25 vuotta sitten.
Victor McLaglenin kersanttirooleja on ollut niin monta, että varmaan ovat sujuneet aika lailla rutiinilla.
Intiaan sijoittuvan, John Fordin ohjaaman Shirley Temple - elokuvan Rykmentin maskotti (Wee Willie Winkie , 1937) olen nähnyt kauan sitten, eikä muistikuvia juurikaan ole.
Toisessa Intiaan sijoittuva elokuvassa, Gunga Dinissä(1939) McLaglenin sinänsä mainio kersantti MacChesney jää Cary Grantin vielä paremman kersantti Cutterin varjoon. Kas kun tätä elokuvaa ei ole vielä rasistisena kielletty.
Vaiteliaassa miehessä häiritsee se, että McLaglenin ( synt.1883), ja Maureen O'Haran (s. 1920) ikäero sisaruksina, muuten McLaglen pääsee loistamaan tilanomistaja Danaherina.
John Fordin Ilmiantaja (The Informer, 1935) on jäänyt mieleen todella synkkätunnelmaisena elokuvana.
Victor McLaglanin muista elokuvista olisi kiinnostavaa nähdä ensimmäisen maailmansodan aikoihin sijoittuva Kilpakosijat (What Price Glory, 1926), josta olen nähnyt pätkiä eräässä sotaelokuvadokumentissa ja ikävä kyllä sensuurin käsiin joutunut Klondike Annie (1936), jossa toisessa päärollissa on Mae West.

Ben Johnsonin repliikkejä Keltaisessa Nauhassa kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Käännös ei ole pystynyt tavoittamaan läheskään kaikkia niissä olevia vivahteita.

 

[Jakke Huuliparta]

Vihdoin tuli katsottua kehuttu Oldboy enkä pettynyt. Ylitti jopa odotukset, mitä ei tänä päivänä liian usein käy. Juonesta ei voi kertoa juuri muuta kuin että mies kaapataan ja suljetaan huoneeseen 15 vuodeksi josta hänet sitten vapautetaan, kertomatta syytä vangitsemiselle tai vapauttamiselle. Ukkeli lähtee jäljittämään vangitsijoitaan ja kaikenlaista tapahtuu. Vähän Sevenin tyyppistä menoa mutta ei kuitenkaan ihan...

Korealainen laatutuotanto vei taas jalat alta, samoin kävi Joint Security Arean kanssa. Erittäin virkistäviä poikkeuksia valtavirrasta, korealaiset ja japanilaiset elokuvat. Suureksi harmikseni totesin että niin Oldboysta kuin Il Marestakin ollaan tekemässä Hollywood-versioita :( JSA:sta jenkkiversion tekeminen tosin voi olla vähän hankalampaa, elleivät sitten sijoita leffaa Kuubaan...

 

[Paitselo]

Gump on jollain tavoin sellaista periamerikkalaista, mutta tässä tapauksessa hyvällä maulla tehty ja sopivan surrealistinen, että se toimii hyvin. Hanks tosiaan heittää roolinsa mainiosti, mutta mielestäni Gary Sinise Luutnantti Danina on leffan ehdoton huippu.

Vaan mihin katosivat Gary Sinisen jalat polvista alaspäin? Melkoisen hämääviä trikkejä tietokoneella (?) saadaan aikaiseksi - kohta ei leffan katsoja todellakaan tiedä että mitä pitäisi uskoa ja mitä ei.

 

[Anton]

Tähän voisin lainata Tankki täyteen –sarjan slogania; ”noku sain halvalla”.

Ostin nimittäin Zwartin ohjaaman elokuvan Ei kenenkään maa, jossa ruotsalaisten Bond eli Carl Hamilton urakoi lähettämällä ählyjä ja venäläisiä terroristien taivaaseen. Elokuva perustuu Jan Guillonin romaaneihin ja on saanut mukaansa, kumma kyllä, samanlaista intensiteettiä kuin em. kirjailijan tuotoksissa yleensäkin on roppakaupalla.

Aristokraattista Hamiltonia esittää tuttu Peter Stormare ja hänen pikkasen hönöä assistenttia Stålhandskea suomalainen Mats Långbacka - miten niin sopivan asenteellista?
Leffa ei jää paikalleen seisoskelemaan ja pohtimaan ihmiselämän päättämiseen liittyviä turhia moraliteetteja, vaan etenee trooppisen myrskyn sulokkuudella, eli reikiä ja romua tulee.

Elokuva oli yllättävän hyvä lajityyppinsä edustajaksi ja suosittelen ostettavaksi, vuokrattavaksi tai voi sen tulla lainaamaankin.

Hieman pienemmissä rooleissa on myös mukana erittäin näyttävä Lena Olin ja Mark ”Minut on repäisty pystymetsästä” Hamill, joka onneksi kuolee elokuvan lopussa.

 

[Paitselo]

Hitler: The Rise of Evil (2003)

Christian Duguayn ohjaama elokuva on hyvä elokuvallinen "lähdeteos" kaikille Saksan mahdista kiinnostuneille.

Tässä leffassa taas kerran tietenkin eniten häiritsee se, että elokuvassa päähenkilöitä esittäviä saksalaisia natseja esittävät britit/jenkit/aussit ovat aikas vaikeesti sen puhumansa englannin kielen eri nyannsien takia millettävisä natseiksi. Noh, sehän vaatii vaan sopeutumiskykyä.

Leffassa lähdetään seuraamaan Adolf Hitleriä ihan lapsuudesta lähtien. Homma etenee tämän Itävallassa syntyneen hemmon mukana ensimmäiseen maailmansotaan... sodassa seurataan nuoren Adolfin tekemisiä ja etenkin sevitetään sitä, miksi moni nuori saksalainen sodan päätyttyä koki tulleensa petetyksi.

Mielestäni ihan hyvin perehdytään sodan jälkeisen Adolfin maailmankuvaan ja hänen käsityksiinsä juutalaisista.
Elokuva itse asissa loppuu siihen, mistä Hitlerin tuho alkoi. SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI!

Näyttelijät:

Robert Carlyle - ADOLF HITLER

Stocard Channig - KLARA HITLER

Jean Malone - GELI RAUBAL

Julianne Marqulies - HELENE HANFSTAEGL

Matthew Modine - FRITZ GERLICH

Liev Schreiber - ERNST HANFSTAENGL

Peter Stormare - ERNST RÖHM

Peter O´Toole - PAUL VON HINDENBURG

Zoe Telford - EVA BRAUN

Justin Salinger - JOSEPH GÖBBELS

Chris Larkin - HERMANN KÖRING

James Babson - RUDOLPH HESS

 

[peruspata]

Zorron naamio oli aivan kohtuullinen leffanpätkä, kunnes n. 20 min. ennen loppua ilmeisesti ylitsepääsemätön vekki dvd:ssä keskeytti katselun. Täytynee varmaan vuokrata leffa joku päivä ja katsoa loppuosakin.

Ei mikään spektaakkeli ehkä, mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Tosin Anthony Hopkins kävi mielestäni vähän huonosti latinosta, mutta se siitä. Antonio Banderas ei ollut ollenkaan hassumpi näyttelijä.

Zorro on legenda, kuten takakannessa sanottiin.

 

[Vintsukka]

Lord of War-nimisen pläjäyksen kävin eilen katsastamassa, ja hyvillä mielin kävelin teatterista ulos. Nicolas Cage on loistava roolissaan asekauppiaana ja Jared Leto pikkuveljenä. Myös Ethan Hawken näyttelemä poliisi vakuuttaa. Ja onhan se ihan periaatteessakin nähtävä sellainen elokuva jota yksikään yhdysvaltalainen elokuvastudio ei suostunut rahoittamaan sen arkaluonteisen aiheen takia.