Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 422 539
  • 12 320
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Länkkäreitä tehdään harvakseltaan, joten otinpa nyt sellasen tuoreen katsontaan

The Old Wayn tarinassa ei ole yllätyksiä saati kikkailevia käänteitä.

Simppelissä kostowesternissä Cage näyttelee pyssymies Colton Briggsia, joka iän myötä on asettunut aloilleen, perustanut perheen ja ryhtynyt pyörittämään kauppaa.

Mutta tietty tulee kosto ja tilien tasaaminen aika. Tässä on otettu teemaksi se tosiasia, että pyssysankarit on psykopaatteja, tunteetomia ihmisiä. Briggs opettaa itsensä kaltaselleen tyttärelle, että feikkaa itkut ja naurut, jos aiot olla hyväksytty. Harmi ettei teemaa viedä ihan loppuun asti, mutta pienen mielenkiinnon se saa kuitenkin pysyyn yllä, vaikka ite tarina nyt on hyvin ennalta arvattava.

Tollanen b-länkkäri illan viihteex. Ei kummonen, mutta kyllä sen katto
 

VilleLeino

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Barca&Pep, Argentiina, Canada
Tuli vihdoin nähtyä tämä uusi Avatar.
Päällimmäisenä mielessä on leffan aivan hirveä ja ärsyttävä dialogi. 3 tuntia sai kuunnella jatkuvaa "bro" ja "cuz" hokemista. James Cameron saisi tulla välillä pois vedenalta ja ihmisten ilmoille, jos kuvittelee että ihmiset puhuvat näin.

Ekan Avatarin menestys perustui pitkälti "leffojen tulevaisuuteen" 3D:hen, jota ihmiset menivät teatteriin ihmettelemään. Tarinaltaan eka Avatar ei kummoinen ollut, vaan ainoa kehuttava asia oli leffassa käytetty aikansa huippua ollut teknologia, vaikka se 3D uutuuden viehätys kyllä katosi nopeasti kun heti tuli selväksi ettei 3D todellakaan ole leffojen tulevaisuus, kun ei tuo mitään lisäarvoa, vaan päinvastoin haittaa kokemusta.

James Cameron sanoi että Avatarin jatko-osat saavat katsojat "shit their pants". No eipä todellakaan siinä onnistunut ensimmäinen jatko-osa. Tarina ei taaskaan kummoinen ole ja CGI on toki taas näyttävää, mutta ei mitään uutta tajunnan räjäyttävää.

Ei kyllä pysty mitenkään ymmärtämään tämän menestystä ja onhan se ihan naurettavaa että tämä tekele sai Oscar-ehdokkuuden, mutta esim. The Batman ei. Kertoo kyllä tämäkin taas kaiken tuosta organisaatiosta, jossa enempi on sääntö kuin poikkeus että palkinnot/ehdokkuudet menee vääriin osoitteisiin.
The Batman on ihan joka alueella (tarina, dialogi, näyttelijät, äänimaailma, kuvaus, musiikki...) paljon parempi elokuva. The Batman, jossa ei taidettu käyttää lainkaan CGI:tä, on myös kauniimpi elokuva kuin Avatar. Laadukkaasti tehdyt practical effectit tulevat aina voittamaan CGI:n, oli se kuinka upeaa tahansa.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Tuli vihdoin nähtyä tämä uusi Avatar.
Päällimmäisenä mielessä on leffan aivan hirveä ja ärsyttävä dialogi. 3 tuntia sai kuunnella jatkuvaa "bro" ja "cuz" hokemista. James Cameron saisi tulla välillä pois vedenalta ja ihmisten ilmoille, jos kuvittelee että ihmiset puhuvat näin.
Jotenkin kummasti näissä suurimmissa blockbustereissa nuo dialogit ja tietyt sanonnat ovat usein monta vuotta ajastaan jäljessä ja liian usein toistettuna särähtävät pahasti korvaan. Käsikirjoituksen luomisen aikaan nuo sanonnat ovat saattaneet olla kuuminta kamaa tai sitten käsikirjoittajat eivät vaan ole viitsineet käydä tsekkaamassa tilannetta ns. oikeassa elämässä vaan kuvittelevat ihmisten edelleen puhuvan samalla tavalla kuin vuosia sitten.

Surkea leffa tuo uusin Avatar, josta tulee mieleen sanonta "moni kakku päältä kaunis, sisältä täysin paska". Ilmeisesti vielä surkeampaa tavaraa on tulossa, jos ja kun Cameronin lupaus (lue = uhkaus) pitää paikkaansa.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Niin, eihän tuosta Avatarista kai kukaan ole elokuvana tykännyt, mutta markkinointikoneisto jauhaa ja kyllähän minäkin sen kävin elokuvateatterissa katsomassa, kun piti olla visuaalisesti ja muutenkin jotain päräyttävää. Noh, pari näyttävää kohtausta juu ja sitten tarina on kolme tuntia pelkkää kierrätettyä paskaa, surkeaa dialogia ja epäloogisia hahmoja. Mutta noin tehdään box office hit, täysin samaa roskaahan ovat lähes kaikki marvelit ja muut hömpät.

Avataristahan sanottiin, että jos ei olisi ikinä nähnyt yhtään elokuvaa, niin se voisi olla hyvä leffa. Kunnes näkisi jonkun muun elokuvan (paitsi Sharknadon) ja tajuaisi että paskaahan tuo.
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
No kun kyseessä oli elokuva kolme metrisistä sinisistä ukkeleista niin teinijonnehahmojen brotelu oli varmaan se uskottavin osa elokuvaa. Tuollaisia hokemia ja toisteluja sitä kuulee ihan Suomessakin kaupungilla teinien suusta. Enemmänhän nämä tämän tyyliset blockbuster-elokuvat tosiaan on huvipuistolaiteita kuin mitään Kummisetiä.
 
Viimeksi muokattu:

Zodiac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thunder Bay Bombers
Netflixissa tuo kovin hehkutettu The Last Kingdom: Seven Kings Must Die oli kyllä pettymys vaikka meidän Pekka Strang siinä tekee hienon roolisuorituksen.

Pikkasen kun olisi kässärissä ollut enemmän tilaa niin..
 

Buster

Jäsen
Liittyen Avatar-keskusteluun, niin mielestäni nykyajan blockbusterit ovat liian paisuneita. Liian kiinnostuneita maailmojen rakentamisesta verrattuna kunnon juoneen panostamiseen. Jos yksinkertaisesti tarkastelee pelkästään sanaa "juoni", niin sehän kuulostaa vähän pahaenteiseltä: juoni, joku juonii, tämä on juoni. Ja jos otetaan tämä yksinkertainen sanan "juoni" merkitys ja juostaan sillä, niin aika monen modernin blockbusterin juoni on juurikin juonimista. Eli ne rakentuvat harkituista kylmistä teoista, jotka purkautuvat sarjana yhteenkytkeytyviä fatalistia tapahtumia. Tarkoittaen että juoni on niin selvästi rakennettu, että se vaikuttaa mekaaniselta.

Sitten jos ajatellaan sanaa "tarina", niin sehän viestii heti jotain inhimillistä. Sarjaa tapahtumia, jotka purkautuvat luonnollisina reaktioina sankarin halujen ja tunteiden mukaan, sekä miten ne vuorovaikuttuvat muiden hahmojen tunteiden ja halujen kanssa. Ja noiden tunteiden asteittainen rakentaminen sitten vuorostaan kasvattaa panoksia ja tärkeyttä. Parhaiden tarinoiden parissa ei katsojana edes ajattele juonta, vaan ne tarinat tuntuvat vain olevan olemassa. Ja tuollainen näkymätön tarinakerronta sallii katsojan orgaanisesti uppoutua itse tarinaan. Tällöin emme ainoastaan katso elokuvaa, vaan me elämme sen elokuvan maailmassa.

Jostain järkyttävästä syystä "kohtalo" on harmistuttavan olennainen osa nykyelokuvien tarinankerrontaa. Hahmot tapaavat ja liittyvät yhteen toteuttaakseen tietyn homman, koska niin kuuluu tapahtua. Mutta siinä välissä nämä hahmot usein haluavat kieltäytyä kutsumuksestaan. Ja sitten he kuitenkin sitoutuvat täyttämään kohtalonsa. Kohtaloa käytetään laiskana keinona yhdistämään kaikki pisteet, kun ei viitsitä tai pystytä käsikirjoittamaan tarinaa, jossa hahmo saisi tehdä itse oikeasti orgaanisen valinnan, joka perustuu hahmon persoonallisuuteen, tavoitteeseen, tai mihin tahansa oikeasti tärkeään. Liian usein näissä isoissa elokuvissa hahmot tekevät niin, koska niiden kuuluu tehdä niin. Tällöin juonen logiikka kyllä toimii, mutta tunne ja tarkoitus jäävät vajaaksi.

Ne pystyvät kyllä keinotekoisesti luomaan jännittäviä hetkiä, mutta ne eivät pysty tekemään merkityksellistä. Usein kun tapahtuu hyvin vähän jotain, jolla olisi jotain pysyvää vaikutusta hahmoihin. Ja kuinka harvoin hahmojen tunnetilat ulottuvat/kantavat myös seuraaviin kohtauksiin. Asioita tapahtuu ja hetkeä myöhemmin, niillä ei ole merkitystä. Joku kuolee ja siinä hetkessä huudetaan, ja sillä on vaikutusta. Mutta sitten kun se on ohi, niin se on ohi ja ei vaikuta enää käytännössä. Kaikki toteutetaan huutomerkillä, mutta kun kaikki on hetkellistä, niin lopputulos on painoton ja merkityksetön elokuva. Hetkellinen, viihdyttävä kertakäyttöelokuva. Tai sitten huvipuistoajelu.

Blockbustereilla on sairas tarve vaikuttaa vaikuttavalta. Teknisellä tasolla se on ihailtava ja sopiva tavoite, mutta tarinatasolla myrkkyä. Tarinankerronnassa kyse ei ole vaikuttavuudesta, vaan vakuuttavuudesta. Ei twisteistä, petoksista ja kaikista monimutkaisuuksista, vaan toteutuksesta ja selkeydestä. Ei voi pantata Nemon menneisyyttä isänsä kuolemasta elokuvan loppuun. On vietettävä aikaa Wall-E:n yksinäisessä maailmassa ennen kuin tuot EVA:n sisään, koska tällöin katsoja ymmärtää, mitä EVA merkitsee päähahmolle ja miksi tämä menee vaikka helvettiin ja takaisin tämän perässä. Mitä jos Up - kohti korkeuksia olisi tarinan kuluessa useina flashbackeina esittänyt Carlin mukavan elämän rouvansa kanssa ja lopulta heidän lapsettomuutensa sen sijaan, että alussa lyödään pöytään koko hahmomotivaatio, mikä selittää täydellisesti Carlin yrmyn käytöksen partiolaislasta kohtaan luoden tarkoituksen heidän yhteiselle matkalleen.

Mitä tulee Cameroniin, niin Jim on showmies. Sellaisella vanhalla sirkusjohtajan tavalla haluaa luoda vaikuttavia spektaakkeleita ja pystyy myymään teknisen mambo jambonsa ja testosteroni-dialoginsa. Jim on aina halunnut puskea teknisellä tasolla kohti uusia vesiä. Jim on yhtäältä sellainen tekninen näpertelijä kuin puunhalaaja. Äijä ja nössö. Tarinat eivät koskaan ole olleet sataprosenttin originelleja, kun niiden merkittäviä palasia voi halutessaan jäljittää aiempiin elokuviin. Mutta riittävän hyvin toteutettua ja melko yksinkertaista perussettiä naiiveilta juoniltaan höystettynä vaikuttavilla set pieceilla. Mutta tämä Avatar 2 oli kyllä melko tuskallinen kolme tuntia. Ykkönen oli ensimmäisenä kuitenkin jatkuvasti liikkuva ja aivan luurankoon asti leikattu, ja pienemmällä hahmomäärällä.
 

godspeed

Jäsen
Uusi Mad Max ja Ghostbusters 2 vuodelta -89 illan ohjelmistossa synttäripäivän kunniaksi. Naputtelen kenties pientä juttua, jos sille päälle sattuu. Sopiva sekoitus helvetillistä toimintaa ja todella hyvää kauhukomediaa siis tiedossa!
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Joskus aikasemmin oli keskustelua siitä, kuinka kaikki teinipostapocalytiset uudet leffaviritykset on flopanneet kerta toisensa jälkeen.. joten tottakai rahottajien mielen kääntämiseksi palataan siihen tuttuun ja turvalliseen...

prequel on aina vähän ongelmallinen, mutta toivotaan että kässärille löytyisi laatua (tuotantoarvoista tuskin tarttee olla huolisaan)


 

BelajaSmert

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Antakaas nopsaan joku leffasuositus tälle illalle. Jonkinlainen mysteeri pätkä maistuis.
Ajattelin tuota suon villi laulu leffaa mutta kun arvosteluita luin niin aika ohkasella vissiin mennään..
Kiitos
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Villin suon laulu oli ihan ok leffa, jos pitää mun lailla draamasta ja luonnosta. Ei mikään järisyttävä mysteeri kuitenkaan.

Mitäs uudehkoja mysteerileffoja ois, Glass Onion?
 

J.C.S.

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
HBO Max:illa The Outfit. Todella pienimuotoinen, melkein teatterimainen elokuva, mutta toimiva käsikirjoitus ja Mark Rylance (Wolf Hall, Vakoojien silta) vetää mahtavan pääroolin.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Antakaas nopsaan joku leffasuositus tälle illalle. Jonkinlainen mysteeri pätkä maistuis.
Ajattelin tuota suon villi laulu leffaa mutta kun arvosteluita luin niin aika ohkasella vissiin mennään..
Kiitos
Humorististen murha-/rikosmysteerien kategoriassa 50-luvun West Endiin sijoittuva See How They Run (D+ ja vuokraamot) tai Jon Hammin tähdittämä Confess, Fletch (vuokraamot).
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Osasin odottaa, että huhtikuussa tulisi nähtyä vähemmän leffoja kuin aiemmin, koska pääsin työvoimapoliittiseen koulutukseen, mutta 28 (ensimmäistä kertaa) nähtyä leffaa on silti ihan hyvä saavutus. Seuraavassa listaus niistä.

This is Spinal Tap (1984) - ****
Invaders from Mars (1953) - ***
A Tale of Two Sisters (2003) - ****
Beauty and the Beast (1946) - ****
Walkabout (1971) - ****
The Great White Silence (1924) - ****
Swingers (1996) - ****
Alphaville (1965) - ***
The Big Short (2015) - ****
42nd Street (1933) - ***
Kagemusha (1980) - ****
A Night to Remember (1958) - ****
Grizzly Man (2005) - ****
Brief Encounter (1945) - ****
Enter the Dragon (1973) - ****
Wings (1927) - ****
Philadelphia (1993) - ****
Guillermo del Toro's Pinocchio (2022) - ****
L'Avventura (1960) - ****
The Babadook (2014) - ***
Captain Blood (1935) - ****
Sophie's Choice (1982) - ****
The Asphalt Jungle (1950) - ****
In the Mood for Love (2000) - *****
And Then There Were None (1945) - ****
Badlands (1973) - ****
Häxan (1922) - ****
Chungking Express (1994) - ****

TOP 5 Parhaimmat leffat

1. In the Mood For Love
2. Kagemusha
3. Grizzly Man
4. L'Avventura
5. Sophie's Choice

TOP 4 Huonoimmat leffat

1. The Babadook
2. Invaders from Mars
3. Alphaville
4. 42nd Street
 
Viime kuussa tuli katsottua kymmenisen elokuvaa, joista yhden olen nähnyt aiemmin kerran (The Wolf of Wall Street) ja toisesta aikanaan vain alun (The Evil Dead).

Erinomaiset (9-10)

The Wolf of Wall Street
Memories of Murder

Katsottavat (6-8)

Punainen Viiva
Brawl in Cell Block 99
Air
Last Night in Soho
Last Looks

Huonot (4-5)

Happy Face Killer
Evil Dead Rise
The Evil Dead

Eritoten näistä elokuvista jäi tuo Korealainen Memories of Murder mieleen, joka oli muistaakseni Parasiten ohjaajan käsialaa. Erityisen hyvä murhamysteeri joka perustuu hatarasti tositapahtumiin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
TOP 5 Parhaimmat leffat
2. Kagemusha

TOP 4 Huonoimmat leffat
2. Invaders from Mars
3. Alphaville

Kurosawan Ran toteutti sen, mitä Kagemusha vain lupaili..

Invaders from Mars... Tobe Hooperin 85 kehno remake kuuluisi varmasti listan heikoimpiin, mutta orginaali 53 vuoden on kyllä ehdoton B klassikko.

Alphaville olisi noiden katsottujen joukossa oman listan ihan kärkipäässää. Jean-Luc Godardin neo-noir scifi klassikko. ja Eddie Constantinen parhaita rooleja
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Tuli katsottua kaksi ihan hyvää jännitys/kauhuleffaa.

Men (2022)
Raju sukellus naisen mielenmaisemaan. En sen enempiä spoilaa, mutta leffassa riitti katseltavaa ja mietiskeltävää.

Speak No Evil (2022)
Jäi kyllä ahdistunut olo tästä leffasta. Karu kuvaus voimattomuudesta pahuuden edessä.
 

Buster

Jäsen
Se olisi kirjoittajien kilta, eli wga, taas lakossa Yhdysvalloissa vuoden 2007 tapaan. Viimeksi lakko kesti karvan yli 3 kuukautta ja sitä edellisen kerran '88 kesto oli komeat 153 päivää. Vaikuttaa/näkyy ensin siten, että tästä päivästä lähtien kaikki Late Night -ohjelmat laittavat tuotantonsa säppiin solidaarisuudesta ml. Saturday Night Live.

Noin muuten streamereilla ja tv-kanavilla on takataskussa backlogia aina sen verran, että selviävät vuoden loppuun saakka ihan hyvin. Lisäksi ei-käsikirjoitetut ohjelmat ja reality-ohjelmat (joissa harvoin on liiton käsikirjoittajia) nostetaan paikkaamaan mahdollisia aukkoja v. 2007 tapaan. Mutta jos tuo lakko kestää syksylle ja pidemmälle, eli koska ei saada tuotantoon uutta tavaraa ilman käsikirjoituksia, niin se alkaisi näkyä varmaankin vasta siinä vuoden 2024 alkupuolella. Tietysti TV:nkin puolella yhtälailla kirjoitetaan ja hiotaan materiaalia myös kuvausten aikana, sillä käsikirjoittajat ovat usein mukana kuvauksissa "ohjaamassa". Eli vaikka nyt jos kuvitellaan House of the Dragonin kässärien olevan valmiita ja että niitä lakon aikana kuvataan, niin se ei tarkoita, etteikö lakko silti näkyisi jollain näkymättömällä tavalla lopputuloksessa.

Elokuvien puolella taas venynyt lakko vaikuttaa huomattavasti nopeammalla aikavälillä kaikkiin projekteihin, jotka eivät ole vielä edenneet tuotantoon, eli ts. joiden käsikirjoitus ei ole todennäköisesti valmis. Minkä ohella ei pystytä tekemään rewriteja - käsikirjoituksen muokkaamisia - kesken kuvausten. Elokuvien puolella raha ei nuku ja jotkut projektit on vaan pakko viedä loppuun, tai polkaista kuvaukset käyntiin vajanaisella ei-toimivalla käsikirjoituksella (mitä tietysti tapahtuu ihan normaalistikin), kun on ensimmäisenä näyttelijät ja kuvausryhmän jäsenet ovat vapaana vain x ajan, jonka jälkeen heillä painaa päälle seuraavat projektit. Toki lakon mahdollinen alku on ollut tiedossa jo hyvän tovin, joten leffapuolella käsikirjoittajat ympäri Hollywoodia ovat kiirehtineet käsikirjoituksiaan "valmiiksi" ennen lakon alkua.

Kuuluisia vuoden 2007 käsikirjoittajien lakon rampoja (tai kiirehdittyjä juosten kustuja) lapsia ovat elokuvien puolella ovat mm. Quantum of Solace, Transformers: Revenge of the Fallen, X-Men Origins: Wolverine (vanha vitsi; Deadpool ei puhunut kun ei kukaan ollut ehtinyt kirjoittaa dialogia), G.I. Joe: The Rise of Cobra, Terminator Salvation, Star Trek ja Dragonball Evolution.

Ja sitten on vielä legendaarinen Teamsters-liitto, eli kuskit. Ovat ilmoittaneet tukevansa WGA:ta, mutta samalla todenneet, että heidän jäsenensä päättävät henkilökohtaisesti liittyvätkö he tukemaan wga:ta vai jatkavatko työntekoa normaalisti. Ilman teamstereita tuotannot pysähtyisivät sen sileän tien.

Ilmeisesti WGA ja AMPTP (leffa- ja tv-tuottajien liitto) ovat melko kaukana toisistaan neuvotteluissa, joten ei tämä varmaan ihan heti ole ratkeamassa. Että ei tartte yllättyä ensi kesänä teatterissa istuessa, jos sieltä tulee pari historiallisen huonoa blockbusteria.
 

mekabyte

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilmajoki HT, sympatiat Kärpille
Kurosawan Ran toteutti sen, mitä Kagemusha vain lupaili..
PItäis kaivaa jostain Blue-Ray versio hyvällä masteroinnilla. Mulla on joku tuhnuinen dvd, joka on varmaan VHS-ripattu ja se on karmeaa katsottavaa. Ran kuvattiin isolle filmille laadukkaasti, niin tuommoiset rienaukset pitäis poistaa markkinoilta. Leffa on huikea ja todennäköisesti aiheuttaa hankaluuksia jos keskittymiskyky on heikko ja odottaa nopeita leikkauksia.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
PItäis kaivaa jostain Blue-Ray versio hyvällä masteroinnilla. Mulla on joku tuhnuinen dvd, joka on varmaan VHS-ripattu ja se on karmeaa katsottavaa. Ran kuvattiin isolle filmille laadukkaasti, niin tuommoiset rienaukset pitäis poistaa markkinoilta. Leffa on huikea ja todennäköisesti aiheuttaa hankaluuksia jos keskittymiskyky on heikko ja odottaa nopeita leikkauksia.
Ran löytyy Viaplaystä.. toki HD, kun ois kiva se 4K saada. Leffassa oli huikeaa katsottavaa kun isolla kankaalla sotilaat vyöryy liput selissään ja kasvonäyttely lähäriessä tuli ns iholle...
 

LaiLaiLei

Jäsen
Tuli katsottua kaksi ihan hyvää jännitys/kauhuleffaa.

Men (2022)
Raju sukellus naisen mielenmaisemaan. En sen enempiä spoilaa, mutta leffassa riitti katseltavaa ja mietiskeltävää.

Speak No Evil (2022)
Jäi kyllä ahdistunut olo tästä leffasta. Karu kuvaus voimattomuudesta pahuuden edessä.
Satuin myös itse katsomaan nämä molemmat pari viikkoa takaperin peräkkäin. Oli kyllä melkoinen setti, varsinkin Speak no Evilin jälkeen oli aika tyhjä olo. Alkuun vähän huvitti, mutta lopussa lähti ilmat pihalle aika perusteellisesti. Harvoin jää leffa noin ahdistavalla tavalla pyörimään mieleen jälkeenpäin. Men oli taas kahden pääosanäyttelijän ja näyttävien brittimaisemien juhlaa. Hyviä pätkiä kyllä kumpikin.

Jos nämä iski niin Ari Asterin Midsommar sivuaa myös samoja teemoja, ja saman miehen Hereditary on jopa vielä parempi. Moderneja klassikoita molemmat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös