Jatkoajan leffakerho

[DarkTower]

Parhaimpia sotaleffoja? Ei missään järjestyksessä:
- Platoon
- Saving Private Ryan
- Black Hawk Down
- Full Metal Jacket
- The Deer Hunter
- Cross Of Iron

Prey on toiseksi paras Predator-leffa alkuperäisen jälkeen. Itse nautin tästä "esi-osasta" vaikka ne karhu- ja koskikohtaukset olivatkin todella huonosti tehtyjä ja ala-arvoisia. Viihdyttävä leffa. Ensimmäinen Predator on kuin ensimmäinen Alien, voi tulla jatko-osia, mutta mikään ei voita alkuperäistä. Toki Aliens on loistava myös, mutta Alien on silti se ykkönen. Se leffa loi koko uuden genren.

 

[sampio]

Tuli katseltua eilen itsekin tuo Prey. Pidin. Erilaisista uudelleenlämmittelyistä en ole yleensä pitänyt, ja tämä Predator-saaga on muutenkin tuntunut aika lapselliselta, mutta ehkä se oli tuo historiallinen ympäristö, joka teki tehtävänsä. Samalla on kyllä pakko sanoa, että hienointa koko leffassa oli toiminnan sijaan ne maisemat ja alun alkuperäisasukaskuvaukset heimokielillä. Mutta siis, ihan kelpo toimintaleffa kuitenkin ja lisäpisteet toimintaympäristöstä.

Tuo 1700-luvun alku ja sitä edeltävä aika olisi aihepiiri, joka minua Amerikan historiassa erityisesti kiinnostaisi elokuvissa tai sarjoissa nähdä heräävän henkiin. Koskematon erämää, eri intiaaniheimot, turkistenmetsästäjät, kulttuurien kohtaaminen jne. Yleensä jenkkihistoria keskittyy 1700-luvun loppupuolen itsenäisyyskuohuntaan, 1800-luvun laajenemiseen ja 1900-luvun suurvaltakauteen, mutta se kirjoittamaton historia aiemmilta vuosisadoilta puuttuu. Tietenkin se on abstraktimpaa kirjoittamattomuutensa vuoksi, mutta onnistuisi varmasti. Aikoinaan Apocalypton loppukohtaus oli jotenkin vaikuttava - siinä maailmojen kohtaamisessa vain on jotain todella vaikuttavaa ja mielikuvitusta kiihottavaa.

 

[-Kantor-]

Parhaimpia sotaleffoja? Ei missään järjestyksessä:
- Platoon
- Saving Private Ryan
- Black Hawk Down
- Full Metal Jacket
- The Deer Hunter
- Cross Of Iron

-Apocalypse Now
-Das Boot
-Paths of Glory
-The Killing Fields
-Come and see

 

[NakkiFakiiri]

Muistetaan nyt kuitenkin, että sen ensimmäinen Arskan tähdittämäkin oli vähän sellanen B movie ylimatchoiluineen ja toiminnan määrä laskettiin rynkkyhylsyjen määrästä. Ei koskaan oikein kuulunut mitenkään edes toiminta tai kauhu tai mysteerileffagenren kärkeen.

Tästä oltava kyllä jyrkästi eri mieltä. Osa ekan Predatorin hienoutta on nimenomaan se, että se alkaa kuin mikä tahansa tuon aikakauden action-pullistelu, mutta pian saadaankin huomata että kaikista isoista aseista ja lihaksista huolimatta tuo macholauma on täyttä paperia Predatorin käsittelyssä, ja siinä saavat isoegoiset alfaukot kunnolla köniinsä, ja koko touhun voi nähdä jopa lempeänä kettuiluna sinne rambojen (lähinnä noiden ekojen jatko-osien) ja commandojenkin suuntaan, jotka olivat huomattavasti yksiulotteisempia kuin Predator. Ei siinä, kyllä silti niistäkin tykkään valtavasti.

Schwarzeneggerkin päihittää jahtaajan lopulta varsin primitiivisin keinoin, ja enemmänkin nokkeluutensa kuin fyysisten voimiensa avulla. Itse nostaisin Predatorin ehdottomasti kaikkien aikojen toimintaelokuvien kärkeen, enkä vähiten siksi että siinä on myös vahvasti tuo kauhu/slasher-meno pelkän äijäpullistelun sijaan. Upea elokuva josta nauttia monesta eri vinkkelistä katsottuna.

Prey oli myös hemmetin hyvä, ja kyllähän siinäkin kävi selväksi että kyllä ne ovat ihan muut kuin testosteroni ja tuliaseet joilla Predatorille pistetään kampoihin.

 

[Everton]

Teemalta tuli justiinsa dokumentti Stanley Kubrickista. On jo pari vuotta vanha, eli moni on varmasti nähnytkin, mutta muistutus kuitenkin, että tämä löytyy Areenasta:

Kubrick omin sanoin

Dokumenttielokuva ohjaajamestarista, perustana Stanley Kubrickin oma ääni Michel Cimentin tekemissä haastatteluissa. Ohjaus Gregory Monro. (Kubrick by Kubrick, Ranska 2020)

areena.yle.fi

Voi olla, että olen jo aiemmin asiasta kuullutkin, mutta en ainakaan muistanut. R.Lee Erney pestattiin alun perin Full Metal Jacket -leffaan asiantuntijakonsultiksi, mutta päätyikin kouluttajan merkittävän roolin esittäjäksi. Teki sen jälkeen ihan huomattavan uran näyttelijänä ja ääninäyttelijänä.

 

[El Gordo]

Parhaimpia sotaleffoja? Ei missään järjestyksessä:
- Platoon
- Saving Private Ryan
- Black Hawk Down
- Full Metal Jacket
- The Deer Hunter
- Cross Of Iron

Onhan noita taidettu joskus aiemminkin listata. Isku Mogadishuun ja Pelastakaa sotamies Ryan jäisivät listaltani kauas pois, mutta on niissä tietysti intensiivistä taistelukuvausta. Rautaristin muistaminen ilahduttaa listallasi.

Oma Top-25 päivän fiiliksen mukaan (kronologisesti järjestettynä):

Länsirintamalta ei mitään uutta (1930)
Suuri illuusio (1937)
Diktaattori (1940)
Rooma - avoin kaupunki (1945)
Kielletyt leikit (1952)
Kunnian polut (1957)
Kwai-joen silta (1957)
Arabian Lawrence (1962)
Ei paluuta [Ivanin lapsuus] (1962)
Tri Outolempi (1964)
Zulu (1964)
Taistelu Algeriassa (1966)
Likainen tusina (1967)
Catch-22 (1970)
Patton (1970)
Rautaristi (1977)
Ilmestyskirja. Nyt. (1979)
Sukellusvene U-96 [Das Boot] (1981)
Ran (1985)
Tulikärpästen hauta (1988)
Schindlerin lista (1993)
Stalingrad (1993)
Veteen piirretty viiva (1998)
Pianisti (2002)
Perikato (2004)

Bubbling under (kirjaimellisesti): Kanal - kirottujen tie (1957)

 

[Tarinankertoja]

hmm.. sotaleffa listalla ei Tuntematonta?

Ja jos noista vanhemmista, niin erinomainen on sakalainen "Silta" (Die Brücke) 1959, joka siis kertoo nuorista lapsisotilaista jotka laitetaan puolustaan merkityksetöntä siltaa sodan loppuvaiheessa. Leffa oli Oscarehdokkaana vieraskielisten leffojen sarjassa aikanaan.

EDIT: ja tosiaan WWI:n osalta on toki mainittava Peter Jacksonin dokumenttileffa 'They Shall Not Grow Old' , jossa orgnaalimateriaali on muutettu nykyaikaiseksi ja värilliseksi ja puheena on aikalaiskertomukset. Hakkasi 100 - 0 fiktiivisen 1917 leffan

 

[Rod Weary]

Missä Ruusujen sota?

 

[heikkik]

Samaa mieltä, tämähän oli oikein viihdyttävä elokuva ja ehdottomasti Predator -sarjan paras. Arska-nostalgiasta huolimatta.

Palm Springs tuki katsottua eilen ja oli myös hyvä. Tämä päiväni murmelina -teema on toki käsitelty tuhanteen kertaan eri elokuvissa eikä tämä varsinaisesti mitään uutta keksinyt. Perusasiat kuitenkin kunnossa ja elokuva piti hyvin kestonsa ajan otteessaan.

En ole käynyt korona-aikana elokuvateatterissa kertaakaan, vaan olen tyytynyt Viaplayn (+Yle ja muut ilmaiskanavat) tarjontaan. VPremierin ja VActionin tarjonta ei ole kokonaisuutena järin erikoista, mutta silloin tällöin siellä on piristäviä yllätyksiä ja Palm Springs oli juuri sellainen. Andy Samberg on kyllä h-vetin ärsyttävä näyttelijä, mutta vastapainoksi Cristin Milioti on sitäkin ihastuttavampi.

Sekä VPlayllä että Ylen Areenassa pyörii tällä hetkellä "Plus One"-niminen rom com-leffa. Ilmeisesti se ei ole ollut mikään iso kaupallinen menestys, mutta minusta oman genrensä kärkeä. Pääosissa meikäiselle ennestään tuntemattomat Maya Erskine ja Jack Quaid, jotka molemmat ovat rooleissaan todella hyviä. Quaid on Dennis Quaidin ja Meg Ryanin poika ja on virnistäessään aivan hemmetisti isänsä näköinen.

Vaikka Quiad on omassa roolissaan hughgrantmaisen hyvä, niin filmin tähti on Maya Erskine. Joidenkin mielestä homma voi välillä mennä ylinäyttelyn puolelle, mutta minä olin ihan myyty. Käsikirjoitus on ennalta-arvattava ja lajityyppinsä tapaan nokkela, mutta Erskinen rytmityksen ja näyttelemisen ansiosta kohtaukset toimivat myös käytännössä eivätkä vain paperilla. Joten rom comin ymmärtäjille "Plus One":n kohdalle vahva suositus - muille ei välttämättä maistu.

Disney Plussan tarjonta alkaa olla sen verran kiinnostavaa, että voisi kokeilla sitä pari kuukautta. Paljon lastenohjelmia, mutta paljon kaikkea muutakin.

 

[calvin]

Supersankarileffat on aika monesti ihan järkyttävää paskaa, mutta tälle annetaan varovainen peukku ylös.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=a_ovwXZcgZY

No tämä oli ainakin ihan järkyttävää paskaa, nähtävissä Primessa. Kliseitä kliseiden perään ja alusta asti ennakoitavissa oleva loppuratkaisu.

 

[Barnes]

hmm.. sotaleffa listalla ei Tuntematonta?

Jos suomalaisista sotaleffoista puhutaan, laittaisin Talvisodan ja Pojat ohi Tuntemattoman. Ensimmäisessä sota tulee oikeasti iholle, jälkimmäinen on koskettava ajankuva vaietusta aiheesta. Jokaisella Tuntemattomalla on kyllä omat ansionsa, parhaana pitäisin Mollen versiota.

 

[BattleHymn]

No tämä oli ainakin ihan järkyttävää paskaa, nähtävissä Primessa. Kliseitä kliseiden perään ja alusta asti ennakoitavissa oleva loppuratkaisu.

Ihan ok elokuva. Sellainen sopiva aivot narikkaan viihde pläjäys näin sunnuntai-iltaan.

 

[olkikuukkeli]

Prey

Pakko nyt laittaa omakin arvio, kun täällä vähättelevät arviot ovat olleet enemmistönä.

Ylivoimaisesti paras feanchisen elokuva. Elokuvallisesti, tarinankerronnallisesti, näyttelijä ja ohjaustyön puolesta jne.

Muistetaan nyt kuitenkin, että sen ensimmäinen Arskan tähdittämäkin oli vähän sellanen B movie ylimatchoiluineen ja toiminnan määrä laskettiin rynkkyhylsyjen määrästä. Ei koskaan oikein kuulunut mitenkään edes toiminta tai kauhu tai mysteerileffagenren kärkeen.

Ok, ei tääkään, mutta onhan tämä nyt noihin muihin verrattuna oikea elokuva. Varsinkin kun se on viety soturikuluttuuriympäristöön jossa eurooppalaiset vain tekniseen edisteksellisyyteensä luottavina ovat vain statisteja ja rawmeat.

Hyvä toimintapätkä pitkästä aikaa. Sellanen jota on ajatelut elokuvakerronnalisesti.

Itse taas näen asian täysin päinvastoin. Alkuperäinen Predator toimii, koska se ei yritä myydä itseään katsojalle uskottavana tarinana tai elokuvana, vaan suhtautuu itseensä kieli poskessa, kuten kaikki kasarin parhaat toimintaräimeet. Katsoja viritellään oikealle taajuudelle ensikohtauksesta alkaen. Prey sortuu mielestäni samoihin ongelmiin kuin moni muukin 2000-luvun action-pätkä: se haluaa olla uskottava ja jännittävä, mutta käsikirjoitus on lukioaineen tasoa.

Spoileri

40 kg päähahmo oppii supersankariksi vartissa kiinnittämällä nauhan kirveeseen ja pystyy päihittämään naarmuitta kokeneet uudisraivaajat, vaikka hetkeä aiemmin pupujussitkin pääsivät karkuun. Hän kykenee 1 vs. 1 taistelussa voittamaan harmaakarhuja tulitikun lailla katkovan avaruusolennon sen käyttämällä teknologialla suunnilleen edellisen kohtauksen ollessa tuliaseen latauksen opettelua? Elokuvan juonen seuraaminen sai aikaan päänsäryn epäloogisuuksineen ja reikineen.

Kuten sanottua, plot armorilla ja tyhmäpallon kopittelulla haluttuun lopputulokseen. Mielestäni käsikirjoitus oli hyvästä ja mielenkiintoisesta lähtöasetelmasta huolimatta laiska.

"Tämähän on elokuvaa" ja toki näin, elokuvassa kaikki on mahdollista. Ja elokuvan kokeminen on subjektiivista, en vähättele sitäkään tai sano, että väärin tykätty. Ilman sarvia ja hampaita ja vilpittömästi haluaisin kuitenkin kysyä, että oliko elokuvan äärellä viihtyminen kuitenkin enemmän (ehkä nostalgista) tutun aiheen äärelle syttymisen tulosta kuin vahvan käsikirjoituksen ansiota? Tai mitkä käsikirjoituksen vahvuudet Preystä tykkäävien mielestä ovat?

 

[Tarinankertoja]

, vaan suhtautuu itseensä kieli poskessa, kuten kaikki kasarin parhaat toimintaräimeet.

Näihin mielipideroihin nyt viitsi lähteä, toinen äidistä toinen tyttärestä, mutta tämä väite nyt on täyttä potaskaa.

Itse kun kasarilla näiden leffojen ilmestyessä nämä on nähnyt, ja niiden markkinoinnin kokenut jne. Niin täysin tosisaaan tehtyä kamaa ovat olleet. Leffoja enemmän katsoville jo toki synytyessään olivat kalkkunoita, mutta eivät todellakaan tarkoituksella. Blockbuster leffojen kuluttajille cooleimpia ikinä. Nämä olivat aikansa isoja tuotantoja, jotka oli tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Hienoa, että niiden camp olemus nykyään sitten onkin niiden vahvuus, aikanaan ne vaan oli .. kalkkunoita.

 

[olkikuukkeli]

Näihin mielipideroihin nyt viitsi lähteä, toinen äidistä toinen tyttärestä, mutta tämä väite nyt on täyttä potaskaa.

Itse kun kasarilla näiden leffojen ilmestyessä nämä on nähnyt, ja niiden markkinoinnin kokenut jne. Niin täysin tosisaaan tehtyä kamaa ovat olleet. Leffoja enemmän katsoville jo toki synytyessään olivat kalkkunoita, mutta eivät todellakaan tarkoituksella. Blockbuster leffojen kuluttajille cooleimpia ikinä. Nämä olivat aikansa isoja tuotantoja, jotka oli tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Hienoa, että niiden camp olemus nykyään sitten onkin niiden vahvuus, aikanaan ne vaan oli .. kalkkunoita.

En todellakaan ole elokuva-alan tutkija tai auktoriteetti, mutta tässä olet nähdäkseni kyllä väärässä. Elokuvatutkimuksessa olen ainakin törmännyt käsitykseen, että etenkin 80-luvun isoimmat hitit oli usein tehty tarkoituksellisen överillä ja hauskalla otteella vastalauseeksi 70-luvun usein varsin masentaville ja rujoille trillereille ja poliisielokuville. Käsikirjoittajiksi palkattiin paljon huumoriosaajia ja esim. Predatorin lähtöajatuskin oli käsittääkseni Rocky-aiheinen vitsi.

Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kasarin kuuluisimmat action-pätkät ovat todellakin itsetietoisesti hauskoja (Commando, Lethal Weapon(it), Die Hard, Robo Cop, Indiana Jones(it) yms.), mutta toki mukana on sitten selkeästi vakavissaan tehtyjä (ja mielestäni huonommin toimivia elokuvia) Ramboja ja vastaavia. Täysin vakavalla asenteella liikkeellä olleet Blade Runnerit vähän vähemmällä räiskinnällä eivät välttämättä olleet yhtä menestyksekkäitä kassavirrassa mitattuna.

Sitä en epäile, etteikö noita elokuvia moni ottanut täysin tosissaankin, lajimme edustajathan voivat olla aivan helvetin tyhmiä. Ja varmasti osa on myös tarkoituksettoman hauskoja, samasta syystä.

 

[Vintsukka]

Itse kun kasarilla näiden leffojen ilmestyessä nämä on nähnyt, ja niiden markkinoinnin kokenut jne. Niin täysin tosisaaan tehtyä kamaa ovat olleet.

Empire-podcastissa haastateltiin muutama viikko sitten ohjaaja John McTiernania, joka aika selväsanaisesti totesi Predatorin olevan (ainakin omasta näkökulmastaan) tarkoituksellista satiiria ja parodiaa testosteronia tihkuvista leffoista. Kun studiolta tuli nootti, että elokuvassa ei ole tarpeeksi ammuskelua, McTiernan käänsi sen vitsiksi ja kehitti kohtauksen, jossa eliittikommandot tyhjentävät lippaansa viidakkoon osumatta mihinkään.

 

[heikkik]

Näihin mielipideroihin nyt viitsi lähteä, toinen äidistä toinen tyttärestä, mutta tämä väite nyt on täyttä potaskaa.

Itse kun kasarilla näiden leffojen ilmestyessä nämä on nähnyt, ja niiden markkinoinnin kokenut jne. Niin täysin tosisaaan tehtyä kamaa ovat olleet. Leffoja enemmän katsoville jo toki synytyessään olivat kalkkunoita, mutta eivät todellakaan tarkoituksella. Blockbuster leffojen kuluttajille cooleimpia ikinä. Nämä olivat aikansa isoja tuotantoja, jotka oli tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Hienoa, että niiden camp olemus nykyään sitten onkin niiden vahvuus, aikanaan ne vaan oli .. kalkkunoita.

Itse kun kasarilla näiden leffojen ilmestyessä nämä on nähnyt ja niiden markkinoinnin kokenut, niin ei voi kun ihmetellä missä todellisuudessa sinä olet elänyt. Jossakin elokuvakerhokuplassako? Kasarin räiskintäelokuvat tarkoitettu otettavaksi tosissaan?

Tämän ketjun positiivisten kommenttien yllytämänä katselin Preyn. Hienoa luontokuvausta ja kelvollista näyttelemistä, mutta eipä isommin innostanut. Lähinnä mielikuvaksi jäi, että kyseessä on teinitytöille tarkoitettu voimaantumiselokuva. Luontoa ymmärtävä ja sitä viisaasti hyväksikäyttävä, vanhoja perinteitä vastaan taisteleva, alkuperäiskansaa edustava nuori nainen osoittaa olevansa fyysisesti ja henkisesti miehiä kaikin tavoin parempi. Turkismetsästäjätkin - kuten tässä filmissä miehet ylipäänsä - saivat kyytiä oikein kunnolla!

Huomiotavaa oli myös elokuvan huumorintajuttomuus ja seksiviittausten puuttuminen. Joten ihan hyvinhän tämä filmi heijastaa omaa tekoaikaansa kuin kasarin toimintaelokuvat heijastelivat omaa aikaansa.

 

[NakkiFakiiri]

Tämän ketjun positiivisten kommenttien yllytämänä katselin Preyn. Hienoa luontokuvausta ja kelvollista näyttelemistä, mutta eipä isommin innostanut. Lähinnä mielikuvaksi jäi, että kyseessä on teinitytöille tarkoitettu voimaantumiselokuva. Luontoa ymmärtävä ja sitä viisaasti hyväksikäyttävä, vanhoja perinteitä vastaan taisteleva, alkuperäiskansaa edustava nuori nainen osoittaa olevansa fyysisesti ja henkisesti miehiä kaikin tavoin parempi. Turkismetsästäjätkin - kuten tässä filmissä miehet ylipäänsä - saivat kyytiä oikein kunnolla!

Huomiotavaa oli myös elokuvan huumorintajuttomuus ja seksiviittausten puuttuminen. Joten ihan hyvinhän tämä filmi heijastaa omaa tekoaikaansa kuin kasarin toimintaelokuvat heijastelivat omaa aikaansa.

Kieltämättä aika erikoinen näkemys, samalla logiikallahan voisi ajatella että joku Aliens on myös "teinitytöille tarkoitettu voimaantumiselokuva", siinä kun lauma koulutettuja merijalkaväen sotilaitakin on pelkkiä statisteja verrattuna Ripleyyn, joka on pelkkä rahtikoneen työntekijä ja vieläpä fyysisesti melkoinen rääpäle. Menee vielä miespuolisille auktoriteeteillekin päätänsä aukomaan.

Itse en kyllä missään vaiheessa Preyta kokenut että tässä olisi kyse siitä että Naru olisi ollut nimenomaan naisena miehiä kaikin tavoin parempi, hän hoiti taistelun vain fiksummin. Eihän alkuperäisessäkään Predatorissa Arnold voittanut millään aseilla tai muskeleilla, vaan melko primitiivisin keinoin ja nokkeluudellaan. Ja kyllä, niin niitä miehiä lahdattiin tuolloinkin.

Hyvä elokuvahan tuo on, mutta kyllä tämänkin tiimoilta on saanut välillä lukea niin käsittämättömiä kommentteja ettei oikein tiedä miten päin olisi - en puhu nyt siis suoranaisesti yo. viestistä - ja osa reppanoista tekee asioista itse jotain sukupuolikysymyksiä nostamalla ne itse tikunnokkaan, vaikka ketään muita tai edes tekijöitä ei kiinnostaisi moiset asiat. Toki heijastelee tekoaikaansa tämäkin.

 

[Vanha Len]

Kun eka Predator ilmestyi, olin 19-vuotias. Leffa mursi sen aikaista scifiä kunnolla. Toki silloin otti ns tosissaan kaiken action tuotannon. Tappava Ase, Terminator, Indiana Jonesin, Alienit, Star Warsit, Bondit jne. Tää Prey oli ihan ok leffa, jonka katsoi hyvällä fiiliksellä. On sellainen tunne, että ne ihmiset, jotka eivät ole 70- luvulla käyneet leffateattereissa, eivät osaa arvostaa uutta genreä. On ollut varmasti kiva olla teini 2000 luvulla ja dumata vanhoja kulttileffoja, jotka olivat meille vanhuksille silloin uusia. En tätä keneenkään kohdista, mutta näen hyvin uuden sukupolven tykkäämisen näiden vanhojen leffojen suhteen ja ymmärrän tämän.

 

[olkikuukkeli]

Hyvä elokuvahan tuo on, mutta kyllä tämänkin tiimoilta on saanut välillä lukea niin käsittämättömiä kommentteja ettei oikein tiedä miten päin olisi - en puhu nyt siis suoranaisesti yo. viestistä - ja osa reppanoista tekee asioista itse jotain sukupuolikysymyksiä nostamalla ne itse tikunnokkaan, vaikka ketään muita tai edes tekijöitä ei kiinnostaisi moiset asiat. Toki heijastelee tekoaikaansa tämäkin.

Viittaatko kenties allekirjoittaneen tylytykseen? Minun kritiikkinihän ei kohdistu - eikä voisikaan kohdistua - sukupuoliroolien purkamiseen tms., koska toivotan sen teeman ihan tervetulleeksi. Vähän alleviivaavakin saa olla, kunhan käsikirjoitus ei ole tuubaa. Tuossa aiemmin kyselinkin, että ne jotka näkevät Preyn hyvänä mielipiteenä voisivat kertoa mikä siinä oli hyvää. Tämä ei todellakaan ole ainoa mäiskepätkä, jonka suosiota en voi ymmärtää, joten olisi hauska päästä sellaisen ihmisen pään sisään, joka näistä nauttii. Siis ihan aidosti kiinnostaa, ei silleen tuomitsevasti.

En ylipäätään usko "huonoon makuun" vaan yksinkertaisesti ajattelen ihmisten pitävän ja arvostavan erilaisia asioita. Itselläni immersion rikkoutuminen ei vakavahenkisessä elokuvassa paljoa vaadi ja sitten katselunautinto onkin enemmän tai vähemmän pilalla. Siksi en varmaan puhtaita action-pätkiä paljon katsokaan, esim. moderneista supersankarielokuvista en ole nähnyt kuin murto-osan.

 

[Rod Weary]

Nämä olivat aikansa isoja tuotantoja, jotka oli tarkoitettu otettavaksi tosissaan.

The Running Man taisi olla campia jo julkaisuhetkellä. Tosin en tiedä budjettia, mutta onhan siinä väriä ja kimmellystä.

 

[NakkiFakiiri]

Viittaatko kenties allekirjoittaneen tylytykseen?

En, täällä juttujen sävy on pysynyt melko maltillisena verrattuna siihen minkälaista woke-parkumista tämäkin herätti varsinkin etukäteen. Sitten kun ihmiset oikeasti näkivät tuo elokuvan, nuo jutut vähenivät sattumalta huomattavasti.

 

[Tarinankertoja]

The Running Man taisi olla campia jo julkaisuhetkellä.

No kyllä sekin oli seuraava Arskaäctionscifi leffa niiden pitkässä putkessa ja ihan tälle yleisölle tosissaan otettavaksi tarkoitettu. Se yritti olla Arskalle uskollinen, eli heitetiin läppää väliin ja yhteiskunnallinen kritiikki oli jenkkisiedettävllä tasolla. Novellin, johon leffa perstuu on kirjttanu Stephen King (toki nimellä Richard Bachman)

Näin nämä ite kaikki leffassa ja sen jälkeen monasti VHS:ltä, koska kaveriporukassa näitä actiondiggareita oli. Eikä kyllä nämä ajatellu näitä camp leffoina tuolloin. . . eikä osa vieläkään. Eikä siinä mitään, se on se tyätär ja äiti, makuasioita.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=n74ibtuN9I4

 

[Rod Weary]

No kyllä sekin oli seuraava Arskaäctionscifi leffa niiden pitkässä putkessa ja ihan tälle yleisölle tosissaan otettavaksi tarkoitettu. Se yritti olla Arskalle uskollinen, eli heitetiin läppää väliin ja yhteiskunnallinen kritiikki oli jenkkisiedettävllä tasolla. Novellin, johon leffa perstuu on kirjttanu Stephen King (toki nimellä Richard Bachman)

Näin nämä ite kaikki leffassa ja sen jälkeen monasti VHS:ltä, koska kaveriporukassa näitä actiondiggareita oli. Eikä kyllä nämä ajatellu näitä camp leffoina tuolloin. . . eikä osa vieläkään. Eikä siinä mitään, se on se tyätär ja äiti, makuasioita.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=n74ibtuN9I4

Kirja luettu ja leffa nähty nuorena tuoreeltaan. En mä sitä kauhean vakavasti pystynyt silloinkaan ottamaan. Ne pahikset nyt vaan olivat niin överiksi vedetty. Verrokkina vaikkapa Total Recall, joka oli lopun kökkö-efektejä lukuun ottamatta uskottavuudessaan ihan eri planeetalta (hih).

 

[Everton]

Kirja luettu ja leffa nähty nuorena tuoreeltaan. En mä sitä kauhean vakavasti pystynyt silloinkaan ottamaan. Ne pahikset nyt vaan olivat niin överiksi vedetty. Verrokkina vaikkapa Total Recall, joka oli lopun kökkö-efektejä lukuun ottamatta uskottavuudessaan ihan eri planeetalta (hih).

Tarinoita vähän epäreilua verrata, kun toinen on alun perin Philip K. Dickin teos ja toinen puolestaan sellainen Stephen Kingin kirja, mitä ei kehdannut julkaista omalla nimellään... No, omasta mielestä molemmat olivat paitsi huvittavia, mutta myös kovia leffakokemuksia aikoinaan.