Will Smith on omaelämäkerrassaan kertonut, miten hän ei kyennyt lapsuudessaan suojelemaan äitiään väkivaltaiselta isältään ja katuvansa joka päivä pelkuruuttaan olla nousematta isäänsä vastaan, valintaa olla tekemättä mitään. Hänen viihdetaitelijan ja komedia-uransa lähti kotoa, jossa hän viihdytti isäänsä yrittäen pitää tämän hyvällä tuulella.
Ylipäänsä ex-räppäri Will Smith käyttäytyy korostetusti julkisuudessa hahmona, joka on kansainvälinen elokuvatähti Will Smith. Rakastava, hauska ja hieman liian pitkään ja hieman liian rehevästi naurava vekkuli seuramies. Mm. Dwayne Johnson pelaa samalla hyvin korostetulla pelikirjalla ja onhan se tietysti selvää, että julkinen ja yksityinen henkilö ovat täysin eri asia tavallistenkin tallaajien keskuudessa, joten ei siinä mitään kummallista, että pinnan alta saattaa löytyä jotain muutakin.
Chris Rockin vitsi oli perseestä, vaikkakin se oli gaalan linjan mukaisesti melko ystävälliseksi tarkoitettu kesy jabi, mitä tuolla jaellaan. Mutta huonoa makua kun se kohdistuu ulkonäköön ja Rock ei ilmeisesti tuntenut Jadan sairautta (mikä ei ole näyttelijänä ja naisena varmaankaan helppoa), vaan kuvitellut itseni tapaan, että vuosia nähty lyhyt tukkatyyli on vapaaehtoinen tyylivalinta.
2016 Rock vitsaili Oscareita juontaessaan myös Jadasta, kun tällöin tämä boikotoi Oscareita #oscarsSoWhite -hengessä. Meni jotenkin, että Jada Pinkett-Smith boikotoimassa Oscareita on sama kuin minä boikotoisin Rihannan pöksyissä olemista - kummallakaan meistä ei ole mitään toivoa päästä sinne. Lisäksi tuo palkintopippaloiden kiertäminen on pitkä prosessi, jossa Campionin tapaiset huolimattomasti asetellut sanat (jotain kommentoi Williamsin siskoista) saattavat maksaa jotain Oscareissa, joten on stressaavaa. Rebel Wilson oli myös Baftassa kommentoinut, että luuli ennen King Richardin roolia Smithin näyttelijäuran parhaan roolisuorituksen oleva esitys siitä, ettei avioliitossa ole esiintynyt mitään uskottomuutta.
Eihän tuosta nyt mitään syytteitä nostella, varmaan kumpikin vähän häpeää ja toivoo, että lakaistaan maton alle. Tai Smith häpeää ainakin tekonsa julkisuutta miljoonayleisön edessä, joka kai ehdittiin sensuroida Yhdysvaltojen tv-lähetyksestä ainakin f-pommien puolesta ja näkyi kokonaisuudessaan vain ulkomaalaisissa lähetyksissä. On se melkoista, kun molemmat hyvällä hengillä ja innokkaana liikkeellä, ja lopputulos on surullinen pala ikuista historiaa.
Kiinnostaisi, että kun tuolla kuitenkin dress rehearsalit järjestetään ja varmasti vähän harjoitellaan, niin mitenhän se homma siellä käytännössä menee. Tuskin kuitenkaan koko show'ta vedetty kuivavetona läpi ja gaalavieraat/ehdokkaat istuu 3-4 tuntia siellä muodon vuoksi, mutta jonkun twiitin mukaan Smith ja Rock olisivat olleet samaan aikaan paikalla harjoituksissa, ja ei mitään kipinöintiä tai muuta ollut. Mutta aika nollatason tietoa sinänsä.
F-pommeihin asti luulin olevan esitystä, kun näytti takaapäin kuvattuna, että osuiko edes. Meni Rockiltakin ilmat täysin tyhjäksi ja ei malttanut odottaa, että pääsee pois lavalta. Samaten muuttui melko iloinen tunnelma huoneessa kertalaakista, jota Schumer hyvin liennytteli kommenteillaan ja P. Diddyllekin hattua. Katkolla Smithin tiimi, ystävät, Denzel Washington, Bradley Cooper ja Tyler Perry ainakin lohduttivat ja rauhoittelivat kyyneliä pyyhkivää Smithiä. Washington taisi jopa siinä f-pommien tippuessa astella Smithin ja Rockin näköyhteyden väliin. Muutama nuorisokaartilainen selaili mainoskatkolla puhelimiaan, että koska netti räjähtää ja Lupita Nyong'o viestitti ilmeillään livenä salin hämmästyksen Smithin takana.
Onhan tuo tyhmää ja epäkypsää painella suorassa tv-lähetyksessä läpsäisemään toista naamalle heti, kun sai pasmansa kokoon. Ensin nauroi vähän väkisin ja Jada pyöritteli silmiä. Tiedä sitten, mitä pään sisällä liikkui. Olisi ollut tyylikkäämpää käydä jälkeenpäin jakamassa palautetta, koska tuolloin se vitsi olisi vain lipunut maailman ohi ja ei tarvitsisi tikun nokassa avohaavojen kanssa patsastella. Ja sitten hämmentävästi voittopuheessa puhua, kuinka hänen pitää suojella naisia elämässään - mikä lienee viittaus juuri tuohon lapsuuteensa.
Kontekstikin oli tavallaan leppoisa ilta, jossa pidetään hauskaa, niin sitä voi punnita tuon vitsin parissa, että onko siinä minkä verran tai ollenkaan ilkeämielisyyttä varsinaisesti takana. Tietysti paskaa, kun osuu tuollainen sokea isku kipeään paikkaan, mutta mutta... Olisi voinut jättää laukomatta. Ja mitä tuo tarkoittaa komedialle paitsi osana näitä gaaloja, niin myös tavalliselle stand-upille. On ok painella lavalle ja tirvaista työtään tekevää koomikkoa turpaan, jos siltä tuntuu? Vastata sanoihin väkivallalla?
Mutta siellä toksisen maskuliinisuuden / luolamieheyden ohessa jaettiin palkintojakin. Itselläni meni rahaveikkauksissa vain alkuperäiskäsikirjoitus väärin (lyhäreitä ei veikata), kun Belfast voitti Licorice Pizzan. Rivi vain oli niin pirun helppo Dyynin odotetusti putsatessa pöytää teknisissä, että näinköhän pääsen siltikään kunnolla osalliseksi palkinnoista, kun eiköhän joku ole kaikki vetänyt oikein tai vähintään päässyt samaan.
Hyvät pippalot oli, vaikka melkoinen myötähäpeän sävyiseksi tulkitsemani hiljaisuus vallitsikin salissa aina, kun esiteltiin näitä fanien valitsemia vuoden sykähdyttävimpiä hetkiä, suosikkielokuvia ynnä muita some-äänestyksen tuloksia. Asiaan hyvin löyhästi liittyen kun nyt luen Alexander Paynen koottuja haastatteluja, niin hän kuvaili jo Jurassic Park 3 -kokemustaan siten, että siinä luotiin elokuvan sijaan enemmän theme park thrill ridea - eli vuoristoradaksi/tivolivempeleiksi - ja hän siteerasi termin joltain toiselta elokuvantekijältä. Meinaan kun tuo termi on vähän kuin mennyt Scorsesen piikkiin ja ilmaantunut ikään kuin vasta viime vuosina. Ja mainitaan nyt sekin vielä aiheen ohi, että ironisesti näistä teemapuistolaitteista / ajeluista on tehty elokuvia, viimeisin viime kesänä Jungle Cruisen muodossa. Kuuluisin tietysti Pirates of the Caribbean ja sitten on Tomorrowlandia, The Haunted Mansionia yms.
en.wikipedia.org
