Jatkoajan leffakerho

[M10]

Pari leffaa kävin tuossa viikolla katsomassa; Oikeuden kasvot ja Vicky Christina Barcelona.

Oikeuden kasvoissa on liikaa luotettu De Niron ja Pacinon vetovoimaan. Se ei pitkälle riitä, jos luvassa on pelkkää kyttämachoilua ja melko ennalta-arvattava rikosjuoni. Tylsistyin elokuvateatterissa.

**

Woody Allenin Vicky Christina Barcelona oli tästä kaksikosta selvästi parempi elokuva. Hauska pieni tarina kahdesta nuoresta amerikkalaisesta naisesta, jotka viettävät kesän Espanjassa. Mukana hyviä näyttelijöitä kuten Penelope Cruz, Scarlett Johansson ja jälleen loistavan roolin vetävä Javier Bardem.

*** 1/2

 

[V-man]

Zack and Miri Make a Porno tuli katseltua päivällä ja oli kyllä hyvä leffa, suosittelen katsomaan. Dialogi oli huippua ja mitään haukkumisen arvoista en keksi.
Linkki IMDB:n arvosteluun: http://www.imdb.com/title/tt1007028/

edit: linkki lisätty

Itse en kovin paljoa kyseiselle leffalle lämmennyt. Clerks leffoissa on minusta parempaa läppää kuin tässä pornoaiheisessa tekeleessä. Ohjaajahan on itse Silent Bob ja Jay oli heilumassa kameran toisella puolella. Ehkä juuri tuo Jay:n (en minä sen näyttelijän nimeä tiedä) rooli vitutti eniten. Minua ei naurata yhtään sen jätkän jutut. Aina samoja lapsellisia pillunvonkausjuttuja.

Plussaa sille mustalle äijälle joka oli tässäkin leffassa aivan huikea. Sama tyyppi nauratti Pineapple expressissäkin lähes joka repliikillään.

 

[ms.qvist]

Tuli katsottua Disney - Pixar'in Wall - E.

Elokuva ei mielestäni ollut aivan tasapainoinen kokonaisuus. Leffan alku jossa kuvattiin maata ja Wall - E'tä sekä sitten EVA'n kohtaamista oli mielestäni parempaa työtä kuin sitten tavallan leffan toinen osuus jossa seikkailtiin avaruusaluksessa.

Ei tämä avaruusalus-osuuskaan huono ollut, ja sisälsihän se muutamia hyvinkin ikäviltä vaikkuttavia tulevaisuudennäkymiä ja kuvauksen tietynlaisesta ihmiskunnanrappeutumisesta.

Leffan työnjälki oli ammattitaitoista, etenkin leffan alku oli sykähdyttävän kaunista (ja samalla surumielistä).

vlad.

 

[Vuokralainen]

Katselen just loppusuorallalla Stones Scorsese shine a light leffaa. Tarvitsee kyllä suurena Rollarifanina sanoa, että kyllähän tässä tuodaan itse bändiä ja musaa enemmän esille ohjaaja ja "mukataiteellisuus".

Olis pitäny jo leffan nimestä tajuta.

Bandin keikalle riittää "huonompikin" ohjaaja. Tehtäköön dokumentit erikseen.

 

[ms.qvist]

Kaksi viimeisintä "suoritusta".

Viggio Mortensenin tähdittämä Eastern promises oli omassa luokassaan ihan kelvollinen tuotos mutta ennakkoon odotin siltä hivenen kovempaa "panosta". Mortensen oli kyllä omassa roolissan hyvä, samaten Vincent Cassel (tuttu myös leffasta Irréversible) teki minusta hyvän roolityön mutta Naomi Watts oli hitusen "ohut" näihin kahteen muuhun verrattuna.

Toinen oli sitten Tim Burtonin hieno stop motion -animaatiotekniikalle tehty Corps Bride. Ensinnäkin, ei voinut muuta kuin ihailla ympäristöä jonka Burton oli luonut, tunnelma oli täten oivallisen hieno - maiset karut ja kauniit yhdellä kerralla. Tarina sinänsä oli klassinen rakkaustarina joka päättyi hyvin - tai paremminkin onnellisesti ja rakastavaiset saivat toisensa. Tiettyä kliseisyyttä paikoin havaittavissa, samaten ennakoitavuutta mutta mukana oli vastapainona yllätyksellisyyttä ja rohkeutta - hyvä leffa ja kannattava ostos.

vlad.

 

[beerhunter]

__

Elokuva Taken( http://www.imdb.com/title/tt0936501/ ) oli mielestäni loistoelokuva vähään aikaan, positiivinen yllätys. Suosittelen elokuvaa varsinkin siksi, että Liam Neeson vetää erinomaisen suorituksen elokuvassa. Actionia riittää loppuun asti.

Toinen leffa, Don Cheadlen "Traitor"http://www.imdb.com/title/tt0988047/ oli myös meikäläisen makuun. Leffan loppu oli killeri. Suosittelen.

 

[vilpertti]

Ehkä juuri tuo Jay:n (en minä sen näyttelijän nimeä tiedä) rooli vitutti eniten. Minua ei naurata yhtään sen jätkän jutut. Aina samoja lapsellisia pillunvonkausjuttuja.

Mutta sellaisenahan ne pitää ottaa, ja naureskella sille 100% spot on amiskarikatyyrille!

Joku kyseli hyvää käsivaralla kuvattua kauhupätkää, suosittelen Diary of the Deadia. Ei sentään kokonaan kuvattu käsivaralla, joten sitä pystyy mm. katsomaan koko elokuvan ajan oksentamatta.

 

[peruspata]

Pakko on tulla tänne kehumaan uusinta Makuuni-bongaustani. Kyseessä oli "Trade - tervetuloa Amerikkaan", jonka aiheena Meksikon-USA:n välinen ihmiskauppa. Valtavan koskettava tarina pojasta, joka lähtee pelastamaan sisartaan kaappaajilta. Ilman mitään mässäilyä elokuvassa käydään läpi kaapattujen tuskaa, ihmiskauppiaiden häikäilemättömyyttä sekä tietysti jenkkipoliisin loistavuutta. Tosin lopussa oli joku ihan hallitustason sitaatti, että "emme löydä ihmiskaupan uhreja, koska emme etsi niitä". Tekisi mieli vetää viiva seinään, tuon voisi tulkita jo itsekritiikiksi. Enpä piirrä seiniin kuitenkaan, asun vuokralla.

Etukäteen pelotti hieman se, että miten hyvin kestän elokuvan tästä aiheesta. Olen aika herkkä poju tietyissä asioissa.

 

[NIN]

Eilen tuli käytyä katsomassa Guy Richien Rocknrolla. Pakko sanoa, että paras osa Richiestä ei ole valunut Madonnan reisille, vaan leffanteko sujuu edelleen loistavasti. Aivan Lock, Stockin... ja Snatchin tasolle ei päästä, muttei paljon puutukaan. Absurdeja pikkurikollisia ja loistavaa dialogia on jälleen tarjolla unohtamatta guyrichiemäistä leikkaustyyliä (ei taatusti virallinen termi, älkää kysykö) mm. yhdessä seksikohtauksessa ynnä muuta. Venäjäläinen pääkonna ei muuten yhtään muistuttanut erästä Chelsean omistaja(konna)a.

 

[Setit]

mielenkiintoista oli se, että (muistaakseni) kertaakaan koko elokuvan aikana ei näytetty tätä kuvaajaa, hän jäi siis tietyllä tapaa kasvottomaksi vaikka hänen kautta kuitenkin välittyi suurin osa elokuvasta katsojille.

Onko elokuva toteutettu samalla tapaa kuin Cloverfield? Itse pidin juuri Cloverfieldistä sen mystisyyden takia, ei millään tapaa normaali elokuva mutta todella kiehtova.

 

[leivoja]

Bisnes on bisnestä

Aleksi Mäkelän Rööperi jakaa varmasti ihmiset kahteen erilliseen leiriin, mutta itse kuulun diggailkevaan telttakuntaan. Aivan loistava ja ennen kaikkea helvetin lohduton kuvaus Rööperin lestinheiton kautta muihin venkulointeihin kulkevasta ajasta 60-70 -luvun pääkaupungissa.

Vaikka leffassa oli ajoittain irrallisia kohtauksia, niin kokonaisuutena se kantoi yllättävän hyvin koko 135 minuuttisen taipaleensa. Roolisuoritukset todella taidokkaita ja dialogi mustanpuhuvaa, mutta vailla tahatonta komiikkaa. Edelman, Franzen ja Hietalahti ovat elementissään. Eikä sovi unohtaa Pekka Valkeejärven Ukia ("hieman" rujompi kuin Esko Salmisen Uki Raidissa. Jos en ihan hakoteillä ole, niin sama "hahmo" on kyseessä). Varsinkin Franzenin vetää Krisun roolin sellaisella pieteetillä, että en ole kotimaisella kankaalla pitkiin aikoihin nähnyt. En ole miehestä koskaan perustanut, mutta tässä elokuvassa suoritus on erinomainen, varsinkin lopun (siis elokuvan) lähestyessä.

Vuoden ensimmäinen kotimainen ensi-ilta avaa niin kovaa, että siitä on paha päästä ohi. 135 minuuttia, enkä katsonut kelloa kertaakaan.

****

 

[ms.qvist]

Onko elokuva toteutettu samalla tapaa kuin Cloverfield? Itse pidin juuri Cloverfieldistä sen mystisyyden takia, ei millään tapaa normaali elokuva mutta todella kiehtova.

Vaikea verrata elokuvia keskenään kun en ole nähnyt Cloverfieldiä laisinkaan. En siis uskalla kommentoida mitään.

vlad.

 

[Vanha Len]

Aleksi Mäkelän Rööperi jakaa varmasti ihmiset kahteen erilliseen leiriin, mutta itse kuulun diggailkevaan telttakuntaan. Aivan loistava ja ennen kaikkea helvetin lohduton kuvaus Rööperin lestinheiton kautta muihin venkulointeihin kulkevasta ajasta 60-70 -luvun pääkaupungissa.

Eilen kävin hoitamassa kyseisen leffan pois päiväjärjestyksestä. Kyllä mä pidin mutta...

En tiedä sitten mikä mäissä Mäkelän leffoissa on mutta tarinat ovat lähes aina hyviä ja itse leffat ihan ok mutta...

Tää MUTTA on sellainen, että Mäkelän leffoilla olisi mahdollisuuksia paljon parempaankin. Se on pienistä asioista kiinni. Ehkäpä hieman enemmän Scorsesemaisempaa otetta niin se olisi siinä. Rööperin rytmitys hieman ontui ja sitä jotenkin odotti, että tarina lähtisi lentoon mutta sitä kliimaksia ei sitten tullutkaan vaan kerronta jotenkin alkoi hiipumaan loppua kohden. Franzen oli loistava kuten Edelmankin vaikka hahmossa olisi toivonut olevan enemmän "Stadilaisuutta".

Jasper Pääkkösen hahmo "Korppu" oli bisneksen nykyaikaistumista hyvin kuvaava mutta Jasper ei sopinut mielestäni rooliin ollenkaan. Jo ensimmäisen kerran kun "Korppu" astui Pornokeisarin ovesta sisään ei ns katu-uskottavuutta ollut tippaakaan.

Elokuva oli kuin ensimmäinen Vares-leffa joka olisi viety 60-luvulle ja sekoitettu samat näyttelijät päinvastaisiin rooleihin. Tosin Vareksessa oli helkkaristi enemmän lentäviä lauseita, joista on muodostunut jo legendoja.

Rööperi oli ihan hyvä mutta mahdollisuuksia olisi ollut suurempaankin. Tosin en minäkään katsonut kelloa kertaakaan teatterissa.

 

[Blue F]

The Curious Case of Benjamin Button

Benjamin Buttonin uskomaton elämä

David Fincherin uutukainen on ihan jotain muuta, kuin Seven tai Fight Club. Se on kuin David Lynchin The Straight Story. Täysin jotain poikkeavaa, mitä ohjaajalta on aiemmin tullut nähtyä.

Benjamin Buttonin uskomaton elämä on nimensäkin mukaan uskomattoman lämmin henkinen, kaunis ja katkeran suloinen kuvaus yhden ihmisen elämänkaaresta ja sitä on kokonaisuutena ehkä helppo lähteä vertaamaan Forest Gumpiin. Tarinan poikkeavuus on siinä, että BB:n elämä kulkee fyysisesti päinvastoin normaaliin elämään nähden. Hän syntyy fyysisesti vanhuksena ja elokuvan edetessä ja elämän kokemuksen karttuessa hän alkaa nuorentua. Benjamin Buttonia näyttelee Fincherin luottomies, Brad Pitt, joka on ehdolla Golden Globe -gaalassa parhaasta miespääosasta. Brad tekee loistavaa jälkeä, tässä lähes kolme tuntisessa Draamasadussa, eikä huonoksi kakkoseksikaan jää, hänen vastanäyttelijänään toimiva, ihana punapää, Kate Blanchett. Muita rooleja esittävät mm. Julia Ormond, sekä Tilda Swinton.

Elokuva on kaikkiaan ehdolla ensi-yönä viidessä kategoriassa; paras elokuva (draama), ohjaus, miespääosa (draama), sovitettu käsikirjoitus, sekä alkuperäinen käsikirjoitus. Nähtäväksi jää miten elokuva pärjää "pikku oscareissa" ja reilun kuukauden päästä järjestettävässä Oscar -gaalassa.

Suomessa Benjamin Buttonin uskomaton elämä saa ensi-iltansa 20. helmikuuta.
Hieno elokuva. Suosittelen pistämään korvan taakse. ****½.

 

[leivoja]

RocknRolla

Sunnuntaina kävin vihdoin Ritchie-uutuuden katsomassa. Näin jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä kriitikoiden linjausta leffan tiimoilta. Lähes jokaisessa mainitaan se, kuinka Ritchien leffat ovat jokainen olleet tyystin samasta puusta vuoltuja, eikä kuvioihin ole tullut mitään muutosta.

Pahin esimerkki Episodissa, jossa neitokainen totesi kolmen edellisen Ritchie-leffan olevan identtisiä. Siis wtf. Rocknrolla, Revolver ja vaimonsa tekele ovat kyllä aika eri puusta veistettyjä, jopa kaikki kolme.

Mitä RocknRolla sitten piti sisällään? Erinomaista dialogia, kuvallisia kikkailuja, erinomaisesti istuvaa musiikkia ja ennen kaikkea loistavia hahmoja. Tarinahan nyt oli sitä perus-Ritchietä kiemuroineen, mutta se ei kuitenkaan kadonnut visuaalisuuden alle. Plussaa vielä väkivallan näyttämättä jättämisestä. Se on oikeastaan paljon tehokkaampaa, kun jokainen voi itse kuvitella mitä tapahtuu.

Hyvä ja viihdyttävä paketti.

*** ja (0,5)

Toinen viikonlopun raina oli Liam Neesonin Taken. Ex-sotilas/agentti lähtee pelastamaan tytärtään Pariisista albaanien kynsistä. Liam on vahva, mutta kaikelta vie pohjan tarinan epäloogisuus, epärealistisuus ja yltiömäinen sentimentaalisuus, sekä karrikoidut hahmot.

Toimintakohtaukset ovat näyttäviä ja liittyvät jopa löyhästi toisiinsa, mutta siihen se sitten jäi. Kriitikot ovat väittäneet, että leffa on tahallaan tehty epälöögiseksi ja epäuskottavaksi. no, uskokoon ken tahtoo, mutta ei tämä kummoinen ole, vaikka Luc Besson mukana hääriikin.

**

 

[Tim Callahan]

Katselin melko traagisen brittidraaman Boy A:n.

Leffahan kertoo ujosta jantterista, joka päätyy päästä viallaan olevan pojan kaveriksi nuorena jannuna ja kaikkien velmuiluiden jälkeen sekopäinen kaveri tappaa saman ikäisen pikkutytön. Heti voidaan arvata, että pääosan esittäjä Jackilla/Ericillä ei ole mitään osaa eikä arpaa tässä, mutta tuomiotahan siitä silti pukkaa, koska kaveri uskalla sanoa/tehdä mitään. Elokuva kuvaa Jackin uutta elämää vankilasta vapautumisen jälkeen ja pelkoa paljastumisesta - onhan herran päästäkin luvattu 20 000£ palkkiokin.

Elokuva onnistuu hyvin kuvaamaan vainoharhaisuutta ja sitä kuinka vaikea on oikeasti saada se uusi mahdollisuus. Pääosan esittäjä, jonka nimeä en saa mieleen esittää roolinsa täydellisesti ja onnistuu luomaan henkilöhahmoonsa juuri ne oikeat elementit. Minun mielestä todella katsottava pätkä!

 

[Gleb]

Slumdog Millionaire

Nyt on tämäkin nähty ja täytyy kyllä sanoa että saattoi tulla vuoden paras leffa heti tammikuussa.

"Intialainen" leffa englantilaisella ohjaajalla vaikuttaa todella toimivalta yhdistelmältä, poissa ovat monien Bollywood-leffojen perisynnit eli kauhea ylinäytteleminen ja idioottihuumori, myöskin ainoa tansi+laulukohtaus on vasta ihan lopussa. Kuvaus ja ohjaus on todella upeaa, leffa on täynnä kirkkaita värejä ja lukemattomia hetkiä jotka kelpaisivat julisteeksi seinälle. Myös soundtrack on erittäin toimiva. Kyseessä on todellinen hyvänmielen leffa, ei mitään pilvellä tanssimista koko aikaa mutta jättää hyvälle mielelle.

Melkein voisi antaa täydet pisteet mutta tyydytään nyt kuitenkin vaan:
9/10

 

[sampio]

Viime viikonloppuna katsoin leffat aikalailla oman skaalani ääripäistä, siis jos puhutaan hyvästä ja huonosta leffasta. Hyvä ensin. Sain vihdoin ja viimein vuokrattua The Woodsmanin, Kevin Baconin hienon roolisuorituksen tähdittämän kertomuksen pedofiilista, joka yritää parhaansa mukaan päästä taipumuksestaan ja sopeutua tuomion jälkeen yhteiskuntaan. Vaikka pedofiliassa en näe pienintäkään puolustelemista ja aihepiiri itsessään inhottaa, menee tämä elokuva silti helposti henkilökohtaiseen top-kymppiini. Bacon on loistava, tarina koskettava ja samalla niin karmiva. Suoraan sanottuna meinasin purskahtaa itkuun Baconin esittämän Walterin ja hänen kyttäämänsä tytön puistokeskustelun huipentuessa. Kysessä ei ollut mikään sääliliikuttuminen, vaan aika kokonaisvaltaisen surullinen ja pysätyttävä fiilis, kun tyttö avautui Walterille. Hieno elokuva vakavasta aiheesta.

Katsoin edellisen perjantaina, ja lauantaina keskustan läpi ajaessani tuli yllättäen fiilis, notta nyt on katsottava joku reikäpäinen komedia. No, Filmatown oli kohdilla, joten sinne. Tuumasin, että parikymppisenä pidin Austin Powerseista, joten Mike Myersin uusin, Love Guru, voisi olla sopiva tarkoitukseen. En jaksa kommentoida mitään muuta kuin että aivan uskomatonta paskaa. Siis aivan uskomatonta. Mulla on tapana vääntää huonoimmatkin leffat loppuun saakka, mutta ei ehkä olisi pitänyt, kun hauskuuttelu huipentui norsujen naiskenteluun lätkäkaukalossa. Ei naurattanut, mutta ehkä en kuulu kohderyhmään. Jos jotain positiivista pitää kaivaa, niin Rob Blake on pelikohtauksissa mukana.

 

[Ted Raikas]

Vaikka pedofiliassa en näe pienintäkään puolustelemista ja aihepiiri itsessään inhottaa, menee tämä elokuva silti helposti henkilökohtaiseen top-kymppiini.

Elokuvaa en ole nähnyt, tosin kuullut siitä kyllä. Sen verran asian ohi, että kyllähän kai tuollaiseen tarinaan voi jollain tapaa eläytyä. Ihan vaikka puhtaasti humaanilta kantilta. Minusta ainakin ihminen joka, huolimatta hirveästä rikoksesta tai rikoksistaan joihin on syyllistynyt, yrittää korjata virheensä ja parantua, aina ansaitsee sen mahdollisuuden. Jos maailma tuntee yhdenkin pedofiilin joka tajuaa tekojensa hirveyden ja vääryyden ja pystyy eheytymään, niin se antaa jo todella paljon toivoa paremmasta.

En minäkään nyt puolusta mitenkään pedoja, mutta silti antaisin sellaisellekin ihmiselle mahdollisuuden tajuta virheensä ja tulla terveeksi. Tietysti se askel on vaikea ja ehkä täyttä varmuutta siitä, että kyseinen ihminen todella on ymmärtänyt ei ole.

Noh, pitäisi ehkä katsoa tuo elokuva joskus.

 

[sampio]

Sen verran asian ohi, että kyllähän kai tuollaiseen tarinaan voi jollain tapaa eläytyä. Ihan vaikka puhtaasti humaanilta kantilta. Minusta ainakin ihminen joka, huolimatta hirveästä rikoksesta tai rikoksistaan joihin on syyllistynyt, yrittää korjata virheensä ja parantua, aina ansaitsee sen mahdollisuuden.

Jees, ilmaisin itseni ehkä turhan yksipuolisesti. Juuri tuo kuvaamasi pointti puhuttelee leffassa ja toistuu monissa tilanteissa. "I'm not a monster!", kuten Waltteri asian ilmaisee, notta tuota.

 

[L. Paraske]

Tuo tuosta The Woodmanista tekee katsojalleen vaikean, että Baconin loistavasti esittämä Walter on eittämättä sympaattinen kaveri, joka tunnistaa oman pahuutensa mutta ei voi sille oikein mitään. Katsojana tyypistä olisi helppo pitää, mutta toisaalta kun pimeä puoli tekee miehestä yhteiskunnan silmissä ehdotonta pohjasakkaa, niin siinä ollaankin vaikeiden kysymysten äärellä. Jossain sanottiinkin osuvasti, että voiko hymy herättää enää kauhistuttavampia fiiliksiä kuin kohtauksessa, jossa Walter juttelee puiston penkillä pikkutytön kanssa.

Mahdottoman ristiriitaisia ajatuksia herättävä elokuva, joka on ehdottomasti yksi 2000-luvun parhaista. Itse katselin leffan heti tuoreeltaan sen ilmestyttyä, mutta sen jälkeen se onkin saanut kypsyä dvd-hyllyssä odottamassa oikeaa hetkeä.

 

[leivoja]

and the Oscar goes to...

...Mickey Rourke. Herra veti uransa parhaan suorituksen, ja samalla sellaiset pohjat miespääosaa ajatellen vuodelle 2009, ettei juuri paremmasta väliä.

The Wrestler on tarina uransa ehtoopuolelle saapuneesta vapaapainijasta, joka yrittää pitää minimaalista elämäänsä kasassa. Tarina on suhteellisen verkkainen, mutta aivan helvetin elämänmakuinen.

Aronofskyn (Unelmien sielumessu) ohjaus on erinomainen, mutta käsivarainen kameratyöskentely pyörii alussa liikaa. Vartin liiallisella pituudella siunattu elokuva ei taida yltää Oscar-mielessä vuoden parhaaksi elokuvaksi, mutta varmasti lähellä on.

****

 

[jesse72]

Pakko liittyä Rööperin kehujen joukkoon, erittäin toimiva pätkä, joten lähes kaksi ja puoli tuntia hurahti todella nopeasti.

* Franzen todella loistava rankkaan syöksyyn joutuvana Krisuna. Samuli tekee taas hyvää jälkeä. Ainoa miinus Jasper Pääkkösestä pahiksena, ei todellakaan uskottavassa roolissa. Pekka Valkeejärvi Ukina tekee roolin josta puhutaan vielä pitkään, kun listataan leffojen pahiksia. Katsellessa Jasperia ja Pekkaa alamaailman kingeinä, kumpi vie voiton?

* Lukekaa ihmeessä myös tuo Harri Nykäsen haastisten pohjalta kasaama kirja, mukavaa viihdettä.

*Joo, ja kehut vielä Hissu Hietalahdelle reppanan roolista, se pankkikeikat ois saanut kahvit näppäimistölle, mikäli oisin leffan koneelta kattonu.

Iso ja piikikäs risupuska sille muutaman leffaan pohjia ottamaan tulleelle janarille. Kovaäänistä huutoa ja takuulla leffa meni ihan ohi. Kerrankin poliisi oli ystävä..

 

[Kulttimörkö]

Katsoin eilen vaimon kanssa elokuvan Get Smart. Kyseessähän on klassisesta Agentti 86 -sarjasta pohjautuva elokuva. Ei tuo nyt täysin uskollinen esikuvalleen ollut mutta pirun hyvä komedia kuitenkin. Steve Carell räjäyttää roolisuorituksellaan pankin ja elokuva on muutenkin erittäin viihdyttävä. Vitsiä heitetään sopivin väliajoin ja toimintaa on riittävästi. Viisi tähteä viidestä minulta ja kuulemma vaimoltakin.

 

[Johannes]

Käytiin katsomassa "The Wrestler". Elokuva on erittäin elämänmakuinen, jopa hieman liikaakin ja juonta olisin viritellyt vielä ihan vähän ja minun lyhennykseni olisi n. 5 minuuttia. Mickey Rourke vie Oscarin pääosan esittäjänä ihan iisisti v. 2009. Ala valmistella jo puhetta Mickey Rourke. En ole tietenkään nähnyt 99,99% muista kilpailuun osallistuvista elokuvista, mutta vaikea kuvitella parempaa miespääosan esitystä viimeisen vuoden aikana kuin se mihin Rourke Randy "The Ram" Robinsonin roolissa kykenee. Elokuvan show-painijat kuvataan veljeskuntana. Heitä ei ihannoida, vaan kuvataan vähän "aika velikultia"-hengessä. Itse asiassa uskon, että NHL:n "sami heleniukset" ovat hyvin paljon samanlainen veljesporukka kuin "The Wrestler"-elokuvan show-painijat. Elokuvan painijahahmoja voi mielestäni verrata alasarjojen tappelijaroolin pelaajiin ja "The Ram" on kuin entinen NHL-tähti, joka vanhoilla päivillään tappelee jossain Kanadan pohjamutien ammattilaissarjassa, jossa viikkopalkka on 250 taalaa/pelaaja.

Suosittelen "The Wrestler" elokuvaa jääkiekkokannattajille, koska jos näkee Rourken roolin samoin kuin minä, niin elokuvan katselukokemus on melkoisen suuri. Muutenkin suosittelen "The Wrestler"-elokuvaa kaikille lukijoille ja annan elokuvalle 4,5/5, vaikka se ei olekaan elokuvana täydellinen onnistuminen, ainakaan käsikirjoituksen osalta. Olisin itse käyttänyt painimatsien kuvauksessa enemmän lähikuva-kaukokuva-laajakuva-taktiikkaa kuin ohjaajan valitsemaa, lähes pelkästään lähikuva-taktiikkaa, joka on osittain inhorealistinen tapa kuvata show-painimatsia, kerran toisensa jälkeen.

Erityisesti niille ihmisille, jotka hyväksyvät lätkätappelut lajiin kuuluvina tapahtumina, "The Wrestler" on hyvää viihdettä.

Kukkahattutädit, kuten Jaakko Paavela ja HS:n Ari Pusa, pysyköön pois myös "The Wrestler"-elokuvan katsomosta.