Viimeaikojen leffasatoa lyhyesti:
Battle for Haditha: Erilainen kuvaus jenkkisoltuista. Ei tippaakaan glooriaa, vaan likaista ja epäinhimillistä duunia. Ei mikään elokuvaelämys, mutta ei varmasti ole tarkoituskaan olla. Kovin moni leffa ei ole saanut minua tuntemaan vihan tunteita, mutta tässä ne käväisivät pinnassa, kun pommi-iskun jälkeiset etsinnät alkoivat. Toisaalta taas paska valuu alaspäin, ja solttupoikien asema puun ja kuoren välissä tuli esille. Voin suositella vladin tavoin.
There will be blood: Jäi minulle kaukaiseksi jollain tapaa, en oikein päässyt sisälle tähän elokuvaan. Periaatteessa mielenkiintoinen aihe, hyvää näyttelyä ja hienot puitteet, mutta leffan jälkeen oli melko mitäänsanomaton fiilis. Tulipahan katsottua kehuttu leffa, siinä se.
Indiana Jones ja kristallikallo...: En ole Indy-fani, mutta ajattelin, että tämä menisi kevyenä hömppänä tiistai-illan ratoksi. Alun jälkeen homma lähtikin käyntiin sopivan poikamaisella otteella ja seikkalun tuntu oli ilmassa typerästä vitsailusta huolimatta. Alkoi silti tökkiä ne loputtomat aukot juonessa ja kliseet hahmoissa, olkoon kuinka fiktiota ja seikkailua tahansa. Lopun ufo-hörhöily kruunasi kaiken, vaikka en paljon leffalta odottanutkaan.
Kimpassa: Pikkukiva fiilistely, ihan katsottava leffa naisihmisen kanssa erityisesti. Ei mikään nyyhkyromanttinen paketti, vaikka perinteinen onnellinen loppu onkin. Kai ranskalaisuus itsessään tekee tästä erilaisen verrattuna jenkkien romanttisiin komedioihin.
Once, Dark Knight ja Arn - Pohjoinen valtakunta on pakko katsoa ensi tilassa ja Mamma Mia varmaan menee siinä sivussa. Erityisesti Oncelta odotan hienoa elokuvaelämystä.
