Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 412 291
  • 12 328

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Elokuvasaagan päivitys ajankohtaiseksi ei olisi onnistunut ilman täydellistä reboottia suoraan päävirtakytkimestä. Nykypäivän agenttielokuvat ovat julmia ja raadollisiakin kuvauksia. Tähän maailmaan Bondinkin on mukauduttava, tai marginalisoiduttava camp-hupailuksi josta harva välittää.

Parempi näin. Huomattavasti parempi. Bond-tytötkin ovat taas laadukkaita.
Mielipide siinä missä minunkin. Olen samaa mieltä siitä että Brosnanin toistaiseksi viimeisin Bond-elokuva ei toiminut sitten yhtään. Olen kuitenkin sitä mieltä että totaalista muutosta ei olisi tarvittu vaan mennä muutama elokuva takaisin ja miettiä miten joku tarina toimisi sillä kaavalla. Nyt minun mielestäni on hankittu kottikärryllinen sontaa ja tarjottu gurmeena maksaville asiakkaille.
 

trap

Jäsen
Turha tulla jauhamaan mistään "aidosta Bondista", kun se perustuu ainoastaan omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseen. Etenkin, kun asia on niin kuin Vintsukka sanoi, eli sarjan uudelleenkäynnistyksen myötä hahmo on viety juurilleen.

Ei sillä, kyllä mä itse tykkään vanhoista Bondeista eniten nimenomaan Roger Mooren leffoista. En silti tule väittämään, että hänen esittämänsä Bond olisi ollut samanlainen mitä Flemingin 007.

Ps. Sean Conneryn Bondit ovat pääpiirteittäin tylsiä. Todella tylsiä.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Mielipide siinä missä minunkin. Olen samaa mieltä siitä että Brosnanin toistaiseksi viimeisin Bond-elokuva ei toiminut sitten yhtään. Olen kuitenkin sitä mieltä että totaalista muutosta ei olisi tarvittu vaan mennä muutama elokuva takaisin ja miettiä miten joku tarina toimisi sillä kaavalla. Nyt minun mielestäni on hankittu kottikärryllinen sontaa ja tarjottu gurmeena maksaville asiakkaille.
Minun mielestäni taas se kottikärryllinen sontaa oli se edellinen tilanne. Edellisten kahden Bondin menestyksen huomioonottaen aika moni varmasti yhtyy mielipiteeseeni.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viime aikoina olen kyllä jopa harvinaisen paljon katsellut elokuvia, enimmäkseen noita canal-plussalta tulleita melko tyypillisiä jenkkileffoja.

Vaikka et nyt niitä lempileffojasi luetellutkaan niin saatiinhan sinusta sentään jotain irti - hyvä alku tämäkin. Vielä kun saisin lukea otoksen lempileffoistasi niin sepä se vasta olisikin jotain. Raotatko salaisuuksien verhoa meille uteliaille, vai löytyykö luurankoja kaapista?

Transformersista tjsp voisin jopa olla samaa mieltä kanssasi. Aika ontolta tuo leffan idea minun(kin) korvissani kuulostaa mutta makunsa kullakin ja tilaisuus leffalla ilmeisesti on koska joku haluaa katsella autoista roboteiksi muuttuvia härpäkkeitä.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Transformersista tjsp voisin jopa olla samaa mieltä kanssasi. Aika ontolta tuo leffan idea minun(kin) korvissani kuulostaa mutta makunsa kullakin ja tilaisuus leffalla ilmeisesti on koska joku haluaa katsella autoista roboteiksi muuttuvia härpäkkeitä.
Olet ollut varmaankin jo liian "aikuinen" kun Transformersit oli Suomessa in. Tottahan se on, että lapsuuden suurilla jutuilla on tapana patinoitua ja luoda sellainen mystinen ilmapiiri ihmisen mieleen ja sitä kautta niillä on suuri nostalginen arvo myöhemmälläkin iällä, ainaskin useimmiten. Näin, vaikka aihe itsessään olisi tosi kökkö. Yleensä tietyssä iässä ihminen jollain tapaa palaa takaisin lapsuuteen ja alkaa ruusunpunaisesti muistelemaan sen ajan juttuja. Transformers on juuri tälläinen.

Todettakoot, että itselleni se ei ole koskaan ollut mitenkään suuri juttu, johtuen, että kyseisiä leluhahmoja ei löytynyt ja sarjakuvatkin jäi välistä. Piirrossarjaa katselin muutaman kerran kun oli saumaa.

Sitä vastoin esim. He-Man ja G.I. Joe (Suomessa jostain syystä Action Force) oli kovia sanoja ja odotankin erittäin innolla ensivuonna ilmestyvää G.I. Joe: Rice of the Cobra -elokuvaa. Voi olla melkoista suttuakin, mutta pelkkä nostalgia vie kyllä katsomaan.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Olet ollut varmaankin jo liian "aikuinen" kun Transformersit oli Suomessa in. Tottahan se on, että lapsuuden suurilla jutuilla on tapana patinoitua ja luoda sellainen mystinen ilmapiiri ihmisen mieleen ja sitä kautta niillä on suuri nostalginen arvo myöhemmälläkin iällä, ainaskin useimmiten. Näin, vaikka aihe itsessään olisi tosi kökkö. Yleensä tietyssä iässä ihminen jollain tapaa palaa takaisin lapsuuteen ja alkaa ruusunpunaisesti muistelemaan sen ajan juttuja. Transformers on juuri tälläinen.

Ehkäpä minä olen liian kalkkeutunut tai jotain mutta minuun ei kyllä ole pahemmin kolahtanut mikään sarja tai juttu joka oli lapsuudessani in ja jota lämmitettäisi uudelleen mitä erilaisimmin keinoin, eivät supersankarielokuvat tms. vaikka itsekin jonkin verran tuhlasin rahaa Marveleihin (vai mitä ne sarjakuvat nyt olivatkaan) ja hämähäkkimiestä sun muuta tuli luettua suht' paljon. Ei vaan kiinnosta jokin verkkarihahmo juoksentelemassa pitkin seiniä tai leijumassa kattojen yllä.

Poikkeuksia sarjakuvamaailman filmatisoinnissakin löytyy mutta tuolloin kyseessä on sitten usein tummasävyinen leffa, jonka tietty raadollisuus viehättää minua - kuten vaikkapa Sin City. Siitähän on tulossa kaksi jatko-osaakin, saas nähdä yltävätkö ensimmäisen tasolle vai onko jätettävä kylmästi katsomatta.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ehkäpä minä olen liian kalkkeutunut tai jotain mutta minuun ei kyllä ole pahemmin kolahtanut mikään sarja tai juttu joka oli lapsuudessani in ja jota lämmitettäisi uudelleen mitä erilaisimmin keinoin...
Jep, kuten totesin, "useimmiten", eli ei suinkaan aina. Osa on sitä mieltä, että ne jutut olisi saanut jäädä sinne ja sarjakuvatasolle. Osassa kohtaa täysin tottakin kyllä. Nämä on usein näitä koulukuntaeroja ja muita vastaavia.

Kyllähän itsellenikin esim. oli Lord of the Rings -elokuvat aika vaikea pala, kun kirja oli monella tapaa uraauurtava ja elämää ravistellut teos aikanaan ja niistä tuotettiin tuollaiset varsin viihteelliset versiot kaikenlaisin ulkomuotoisin seikoin ja käsittämättömine piirteineen varustettuna. Katsottavia elokuvia toki, varsinkin kun pahin närkästys on laantunut, mutta olisin varmasti voinut ihan hyvin elää ilmankin noita tapauksia.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kyllähän itsellenikin esim. oli Lord of the Rings -elokuvat aika vaikea pala, kun kirja oli monella tapaa uraauurtava ja elämää ravistellut teos aikanaan ja niistä tuotettiin tuollaiset varsin viihteelliset versiot kaikenlaisin ulkomuotoisin seikoin ja käsittämättömine piirteineen varustettuna. Katsottavia elokuvia toki, varsinkin kun pahin närkästys on laantunut, mutta olisin varmasti voinut ihan hyvin elää ilmankin noita tapauksia.

Vaikka olenkin lukenut oikeastaa kaikki Tolkienin kysestä aihepiiriä sivuavat kirjat (Taru sormusten herrasta, Hobitti..., Kesken eräisten tarujen kirjan sekä Silmarillionin - muitahan niitä ei taidakaan olla mikäli oikein muistan) niin minulle ei kuitenkaan ollut muodostunut niin henkilökohtaista suhdetta kirjoihin ettenkö olisi voinut nauttia elokuvista (tietoisesti monikko koska pidän jokaista leffaa omana erillisenä kuvauksena vaikka muodostavatkin yhden kokonaisuuden - Taru sormusten herrasta).

Toki, kuten mainitsit, paikoin viihteellisiä ja ulkomuodollisia mutta minusta aivan kelvollisia versioita ja tulkintoja kirjasta (mikä sinänsä on kuitenkin loistava teos vaikka ei aikanaan minulle maata järisyttävän tärkeäksi muodostunutkaan - tiedä sitten mikä olisi tilanne jos lukisin sen uudelleen). Muutamia pois jääneitä kohtia kyllä kaipasin elokuviin ja jonkin verran pieniä korjauksia mutta kokonaisuudessaan kelvollisia minulle, etenkin nämä ee-versiot.

vlad.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Nyt tuli viimeinkin katsottua M. Night Shyamalanin The Happening. Ja kyllähän se vanhaan Night-faniin upposi pienistä puutteistaan huolimatta. Jokin tuossa Shyamalanin tyylissä tehdä elokuvaa vaan miellyttää minun aistejani: Kuvallinen kerronta joka lainaa paljon vanhoista kauhuelokuvista mutta on silti ihan omanlaistaan, James Newton Howardin todella hienosti luoma äänimaailma, ja se painostavan surumielinen tunnelma joka on aina kaikissa Shyamalanin elokuvissa. Tästäkin elokuvasta löytyy kaikki nuo elementit, mutta ikävä kyllä myös ne negatiiviset elementit jotka usein toistuvat hänen elokuvissaan.

Shyamalanin ongelmana on minusta ne pienet "reiät" käsikirjoituksissa jotka tavallaan nakertavat vähän tarinan uskottavuutta. Periaatteessa käsikirjoituksen ideat on hänellä aina hyviä mutta sitten jotkut pienet asiat siellä tökkii, tässäkin Happeningissa on muutama sellainen kohta joka kaipaisi vähän lisäselitystä. Ja sitten toisaalta myös loppu on sellainen että se ei oikein toimi kunnolla, sanomaa alleviivataan ihan liikaa ja koko loppu jotenkin vähän lässähtää. Ja Mark Wahlberg on kyllä minusta väärä valinta tuohon pääosaan, olisin kaivannut tuohon Elliotin osaan jotain sellaista näyttelijää joka onnistuisi vähän paremmin näyttämään hahmon kokemia tunteita. Wahlberg jää ikävä kyllä vähän pökkelöksi.

Elokuvan parasta antia on nämä "toimintakohtaukset" kun ihmiset täysin tunteettomasti ja kylmästi vaan ottavat hengen itseltään toinen toistaa raa'emmalla tavalla. Jotenkin aika hyytävää katsottavaa. Ja kyllähän Shyamalan taitaa myös tämän säikyttelyn taidon, ja tekee sen hienostuneella tavalla ilman öriseviä hirviöitä ja erikoisefektejä.

Kaiken kaikkiaan elokuvasta jäi erittäinkin positiivinen kuva. En odottanut hirveästi arvostelujen perusteella joten yllätys oli positiivinen. Nightin pari viimeistä elokuvaa on nyt ollut aika reippaasti mielipiteitä jakavia, Lady in the Water ja tämä The Happening ovat sellaisia elokuvia joista joko pitää tai sitten pitää niitä täydellisenä roskana. Itse kallistun kyllä ihan selkeästi tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ehkäpä et kakarana katsellut noita 80-luvun Transformers-piirrettyjä.
En katsellut Transformerssia, eikä mulla ollut mitään niin lapsellisia lelujakaan. Jo ihan pikkupoikana ihmettelin niiden realistisuutta.
Kuvattujen ihmisten asemaan asettuminen ei liene se sun vahva juttu...
Siis miten esimerkiksi joihinkin itkeä pillittäviin miehiin voisi samaistua? Ja kaiken huippuna monissa hölmöissä leffoissa ihmiset ovat tyhmiä ja käyttäytyvät epäloogisesti. Sellaisia leffoja katsellessa vituttaa ja monesti jopa tunnen suurta raivoa. Miksi ihmeessä ihmiset kuvataan niin usein henkisesti äärimmäisen heikkoina? En mä nyt tietenkään tarkoita että kaikkien pitäisi olla mitään terminaattoreita, vaan että olisivat edes suunnilleen normaaleja.
Vielä kun saisin lukea otoksen lempileffoistasi niin sepä se vasta olisikin jotain. Raotatko salaisuuksien verhoa meille uteliaille, vai löytyykö luurankoja kaapista?
Noh, varmaankin eniten tykkään sellaisista vanhoista "klassikoista", kuten esimerkiksi hohto, taksikuski jne. Myös jotkut länkkärit ja sotaleffat ovat todella hyviä. Osassa suosikkileffoistani on varmaan käynyt niin, että olen nähnyt ne ollessani vielä melko nuori ja ne ovat silloin tehneet suuren vaikutuksen ja jääneet mieleeni. Toisaalta onhan se hieman sama juttu kuin jos on lapsena Transformerssia katsonut, mistä täällä on siis vähän puhuttu. Tykkään kyllä eri tyylisistä leffoista, esimerkiksi komediasta, seikkailusta, toiminnasta, draamoista jne, mutta scifiä tai fantasiaa en vaan jotenkin ymmärrä, enkä näistä nykyajan nörttimäisistä leffoista innostu yhtään. Itselleni ei ole niinkään väliä näenkö leffan heti sen ilmestyttyä teattereihin, vaiko esimerkiksi vasta muutaman vuoden päästä sen tullessa telkusta. Kotoa multa ei paljoakaan leffoja löydy, ellei lasketa vajaa satapäistä poke-dvd settiä.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Myrskyn Ratsastajat tempaisi yöllä mukaansa ja tuli tuo pläjäys taas kerran katsottua. Alkoi aamulla kummitella takaraivossa, eli onko tälle pätkälle tehty jatko-osaa, vai optinen harha?
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Siis miten esimerkiksi joihinkin itkeä pillittäviin miehiin voisi samaistua? Ja kaiken huippuna monissa hölmöissä leffoissa ihmiset ovat tyhmiä ja käyttäytyvät epäloogisesti. Sellaisia leffoja katsellessa vituttaa ja monesti jopa tunnen suurta raivoa. Miksi ihmeessä ihmiset kuvataan niin usein henkisesti äärimmäisen heikkoina? En mä nyt tietenkään tarkoita että kaikkien pitäisi olla mitään terminaattoreita, vaan että olisivat edes suunnilleen normaaleja.
Aika harvassa vaan lienee ne ihmiset jotka olisivat "suunnilleen normaaleja" tuollaisessa paikassa mikä elokuvassa Sunshine kuvattiin. Jos "suunnilleen normaalilla" tarkoitetaan rauhallista, täysin järkiperäistä käytöstä. Ja eiköhän ne parhaat valioyksilöt valittu sille Icaros ykköselle. Tuntuu siltä kuin pitäisi selittää koko elokuva...

Ehkäpä asennoiduit elokuvaan tyyliin: "hohhoijaa, tämä on jälleen yksi The Core, oletusarvoisesti paska". Tuskin edes ymmärrät mitä tarkoitan kun sanon: elokuvan on ohjannut Danny Boyle.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Aika harvassa vaan lienee ne ihmiset jotka olisivat "suunnilleen normaaleja" tuollaisessa paikassa mikä elokuvassa Sunshine kuvattiin.
No joo, mutta mun mielestä niiden käyttäytyminen meni vähän överiksi, varsinkin ne äkkipikaisten ja lyhythermoisten jätkien pari tappelua siinä avaruussukkulassa ihmetytti suuresti. Ne kun eivät olleet mitään satunnaisesti valittuja ohikulkijoita tai kahdeksan viimeistä raunioista löytynyttä ihmistä, vaan ammattilaisia, jotka oletettavasti ovat tarkoin valittuja ja hyvin koulutettuja. Mielestäni leffan yleisjuoni oli kyllä ihan kelvollinen, se oli visuaalisesti moninpaikoin näyttävä, eikä näyttelijäsuorituksissakaan ollut valittamista, mutta juonenkäänteet olivat hieman kökköjä ja ihmisten käyttäytyminen välillä jopa häiritsevää. Elokuvasta tiesin etukäteen melko vähän, juonesta ehkä yhden lauseen verran, ja ihan positiivisin mielin lähdin leffaa katsomaan.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Noh, varmaankin eniten tykkään sellaisista vanhoista "klassikoista", kuten esimerkiksi hohto, taksikuski jne. Myös jotkut länkkärit ja sotaleffat ovat todella hyviä. Osassa suosikkileffoistani on varmaan käynyt niin, että olen nähnyt ne ollessani vielä melko nuori ja ne ovat silloin tehneet suuren vaikutuksen ja jääneet mieleeni. Toisaalta onhan se hieman sama juttu kuin jos on lapsena Transformerssia katsonut, mistä täällä on siis vähän puhuttu. Tykkään kyllä eri tyylisistä leffoista, esimerkiksi komediasta, seikkailusta, toiminnasta, draamoista jne, mutta scifiä tai fantasiaa en vaan jotenkin ymmärrä, enkä näistä nykyajan nörttimäisistä leffoista innostu yhtään. Itselleni ei ole niinkään väliä näenkö leffan heti sen ilmestyttyä teattereihin, vaiko esimerkiksi vasta muutaman vuoden päästä sen tullessa telkusta. Kotoa multa ei paljoakaan leffoja löydy, ellei lasketa vajaa satapäistä poke-dvd settiä.

Minä tykkään todella vanhoista klassikoista, kuten Chaplinin elokuvista (Diktaattori, Poika, Nykyaika), sitten pitää ehdottomasti mainita Kurosawa (Seitsemän samuraita, Ikiru) - sieltä voidaan sitten kulkea modernimman ajan klassikoihin kuten mainitsemaasi Taksikuskiin ja sitten Huuliharppukostajaan, Yksi lensi yli käenpesään ja niistä sitten Das Bootiin, Platooniin etc. etc.

Skaala hyvin laaja draamoista sotaa ja sieltä länkkäreihin, trillereihin ja minun kohdalla mukaan astuvat myös scifi ja fantasia (Pan's Labyrinth). Kauhuakin tulee katsottua, hyllystä löytyy klassikoitakin, kuten Hohto ja Alien (jonka tosin itse lasken scifi-kauhuksi, tiedä sitten onko todellisuudessa sellaista genreä olemassakaan).

Täälläkään ei pahemmin teattereissa käydä leffoja katsomassa, johtuen osaltaan siitä, että paikkakuntani tarjonta on varsin surkeaa ja pääasiassa koostuu valtavirran leffoista - jotka taasen harvemmin minua kiinnostavat. Ei oikein innosta mennä katsomaan jotain Indiana Jonesia tms. Leffat hankin mielelläni kotiin jolloin ne voi katsoa milloin haluaa ja niin monta kertaa kuin haluaa. Jotkut leffat kestävät useammankin kuin yksi tai kaksi katselukertaa.

vlad.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Miksei olisi scifi-kauhu genreä? Onhan siihen tehty elokuvia etenkin Alienin jälkeen tasaiseen tahtiin, nimekkäimpiä esimerkkejä tietysti Alien, The Thing, Event Horizon, Species...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Miksei olisi scifi-kauhu genreä? Onhan siihen tehty elokuvia etenkin Alienin jälkeen tasaiseen tahtiin, nimekkäimpiä esimerkkejä tietysti Alien, The Thing, Event Horizon, Species...

Hyvin paljon mahdollista, että "virallisestikin" sellainen genre on olemassa. Itse en vain ole nähnyt millään taholla puhuttavan kyseisestä genrestä - en muiden suulla kuin omalla.

Toisaalta nykyään genrejä on niin tolkuttoman paljon, joten pakostakin joukossa on sellaisia genrejä joita ei välttämättä pidetä virallisina tai jotka yhdistetään johonkin suurempaan luokkaan, kuten vaikkapa Alien kauhuun.

Minulle on loppujen lopuksi sama mihin luokkaan mikäkin elokuva luetellaan, tärkeintä on se millainen se on ja pidänkö siitä. Täsmennetään nyt kuitenkin sen verran jottei kukaan pääse tarttumaan kiinni sammakoihin niin tottahan minäkin katsoisin pitkään jos joku laskisi Alienin vaikkapa romanttisiin komedioihin mutta jos se lasketaan jännitykseen niin en nyt vastaankaan pistäisi vaikka oma kategorisointini olisikin toinen.

vlad.
 

Kempula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Liverpool, Leijonat, Team Jatkis
Tulipa tuossa eukon kans katottua sellainen leffa kuin Whisper. Elokuvassa neljä rikollista päättää kidnapata rikkaan naisen pojan helpon rahan toivossa. Poika viedään syrjäiselle mökille, jossa pian kuitenkin käy selville, että poika ei olekaan ihan tavallinen pikkupoika.

Mielestäni oli ihan katsottava leffa vaikkei kovin hyviä arvosteluja ole saanut. Puolentoista tunnin aikana ei ollut yhtään tylsää hetkeä. Jos pitää alkuperäisistä Omen leffoista niin suosittelen katsomaan tämän leffan.

Leffatykin arvostelu

ps. Prison Break sarjan ystäville tiedoksi, että Sara Tancredia näyttelevä Sarah Wayne Callies on tässä elokuvassa alasti;D
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Vielä ehtii mukaan Teemalle katsomaan kaikkien aikojen parasta sotaelokuvaa, Kunnian polkuja.

Kubrickin paras, mutta melko vähän tunnettu. Ei kuitenkaan aliarvostettu, koska kaikki sen nähneet kyllä arvostavat.
 

Linjatuomari

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
[Rec] tuli katseskeltua tuossa viikonloppuna ja pitää kyllä sanoa että on aivan helvetin loistava kauhuleffa. Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsellessa todellakin pelotti. Ei voi muuta kuin suositella kaikille.

Sattuisikos kukaan tietämään mitään muuta samantyylistä, mielellään käsikameralla kuvattua kauhuleffaa?
 
Suosikkijoukkue
Mestaruuden jälkeinen krapula 2022-
[Rec] tuli katseskeltua tuossa viikonloppuna ja pitää kyllä sanoa että on aivan helvetin loistava kauhuleffa. Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsellessa todellakin pelotti. Ei voi muuta kuin suositella kaikille.

Sattuisikos kukaan tietämään mitään muuta samantyylistä, mielellään käsikameralla kuvattua kauhuleffaa?

Blair witch project, mutta sen varmaan oletkin nähnyt. Chronicles of an exorcism, katso vain, jos pidät B-luokan kauhusta.

Kaivan myöhemmin muistilokeroita lisempää, jos jotain vielä löytyis.
 
[REC] oli kyllä loistava pätkä. Kyllä siinnä joutui vähän aikaa jännittämään, mutta loppu oli kyllä aika säälittävä. Cloverfield on ihan mukiinmenevää viihdettä ja Diary of Deadkin menee siinnä sivussa.

Blair Witch Projectissa oli yritystä, joskus nuorempana se vähän jännittikin, mutta nyt kun katsoin sen, niin aika vaisua oli. Jotenkin ei enää välittynyt se pakokauhu, mitä oksat maassa aiheuttivat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös