Mielestäni taas erittäin viihdyttävä komedia. Robert Downey Jr. vetää todella hienon roolin eikä Stillerin tai Blackinkään rooleissa valittamista ole. Minuun upposi ainakin todella hyvin, parhaita komedioita viimeiseen kahteen vuoteen.
9/10
Tulin viimein katsonneeksi James Bond 007 Casino Royale. Valitettavasti on todettava että Bond on kuollut. Tämä toinen "James Bond" on vain kylmä ja tunteeton palkkatappaja, sellainen jota se aito James Bond listi lähes jokaisessa elokuvassa.
Leffahan ratsastaa ihan täysin Downey Jr:n roolihahmolla, ja sen ansiosta leffan jaksaakin katsoa loppuun asti. Stiller on oma tavanomainen epähauska itsensä, ja Black ei oikein tunnu sopivan leffaan (yleensä kyllä pidän miehen huumorista). Myös Cruise tekee ihan hauskan roolin, mutta eipä TT:sta olisi jäänyt mitään käteen ilman Downey Jr:ia.
X-files - I want to believe.
Todella paska. Kyllä se niin on, että sarjassakin parhaat jaksot olivat sieltä alkupäästä jne. Pettymys. Tässä ei ole mitään X-fileä, paitsi näyttelijät.
1/5
Ehkäpä et kakarana katsellut noita 80-luvun Transformers-piirrettyjä. Kohtuullisen suurelle osalle 20-30 vuotiaista nuo olivat kuitenkin Se Juttu. Ja kyllä, jos ei aivoja osaa asettaa resonoimaan elokuvan kanssa samalle taajuudelle niin tuskin niistä kovin monesta saa mitään irti.Salattuja elämiä en katso, kuten en muitakaan tv-sarjoja. Tai no se Madventures vähän kiinnostaisi, vaikka en oikein niiden jätkien huumorista tykkää. Mutta sitäkään en telkusta jaksa viikosta toiseen kytätä, vaan luultavasti jossain vaiheessa ostan ne dvd-boksit. Mutta siis, mun mielestä esimerkiksi juuri toi mainitsemani Transformers on sellainen leffa, jossa ei paljoa tarvitse "tajuta", leffa kun oli melko yksinkertainen ja nuorille suunnattu. Ja tuskinpa kukaan voi kiistää sitä, että leffa, jossa henkilöautot muuttuvat käveleviksi ja puhuviksi ihmismäisiksi roboteiksi, ja jotka kaiken huippuna ovat jostain avaruudesta, on juoneltaan sekä harvinaisen tyhmä, että lähes äärimmäisen lapsellinen. Olihan se joo hyvin tehty, mutta juoni ei ollut lähellekään aikuisen ihmisen ymmärryksen tasolla. Ja itse en tykkää kännissä elokuvia katsella, ja jo parinkin kaljan jälkeen huomaan keskittymisen häiriintymistä.
Kuvattujen ihmisten asemaan asettuminen ei liene se sun vahva juttu...Sunshine oli pettymys. Mikä juttu tää oikein on kun taas lähetettiin avaruuteen ihmiskunnan viimeisenä toivona äärimmäisen äkkipikaisia sekopäitä selvittelemään mitälie parisuhdekriisiä.
No joo, Roger Moore oli ehkä huonoin Bond ennen Daniel Craigin häpäisyä. Minulle se ainoa oikea James Bond on Sean Connery. Pierce Brosnan tulee kakkosena perässä. Lähinnä kuitenkin tuo hahmo Bond on sellainen veijari joka selviää hyvällä tuurilla ja taidolla useimmista tilanteista ja hurmaa naiset. Bond hallitsee tilanteet viileästi ja sen jälkeen tilaa itselleen Martinin, ravistettuna.Kuka se sitten on se "aito" James Bond? Ei ainakaan virnuileva Roger Moore.
Kovin vähän olen Flemingin kirjoihin tutustunut, mutta käsittääkseni näissä parissa uusimmassa Daniel Craigin tähdittämässä leffassa ollaan paljon lähempänä Flemingin kirjoissa esiintynyttä "aitoa Bondia" kuin yhdessäkään aiemmassa elokuvassa.
Mielipide siinä missä minunkin. Olen samaa mieltä siitä että Brosnanin toistaiseksi viimeisin Bond-elokuva ei toiminut sitten yhtään. Olen kuitenkin sitä mieltä että totaalista muutosta ei olisi tarvittu vaan mennä muutama elokuva takaisin ja miettiä miten joku tarina toimisi sillä kaavalla. Nyt minun mielestäni on hankittu kottikärryllinen sontaa ja tarjottu gurmeena maksaville asiakkaille.Elokuvasaagan päivitys ajankohtaiseksi ei olisi onnistunut ilman täydellistä reboottia suoraan päävirtakytkimestä. Nykypäivän agenttielokuvat ovat julmia ja raadollisiakin kuvauksia. Tähän maailmaan Bondinkin on mukauduttava, tai marginalisoiduttava camp-hupailuksi josta harva välittää.
Parempi näin. Huomattavasti parempi. Bond-tytötkin ovat taas laadukkaita.
Minun mielestäni taas se kottikärryllinen sontaa oli se edellinen tilanne. Edellisten kahden Bondin menestyksen huomioonottaen aika moni varmasti yhtyy mielipiteeseeni.Mielipide siinä missä minunkin. Olen samaa mieltä siitä että Brosnanin toistaiseksi viimeisin Bond-elokuva ei toiminut sitten yhtään. Olen kuitenkin sitä mieltä että totaalista muutosta ei olisi tarvittu vaan mennä muutama elokuva takaisin ja miettiä miten joku tarina toimisi sillä kaavalla. Nyt minun mielestäni on hankittu kottikärryllinen sontaa ja tarjottu gurmeena maksaville asiakkaille.
Viime aikoina olen kyllä jopa harvinaisen paljon katsellut elokuvia, enimmäkseen noita canal-plussalta tulleita melko tyypillisiä jenkkileffoja.
Olet ollut varmaankin jo liian "aikuinen" kun Transformersit oli Suomessa in. Tottahan se on, että lapsuuden suurilla jutuilla on tapana patinoitua ja luoda sellainen mystinen ilmapiiri ihmisen mieleen ja sitä kautta niillä on suuri nostalginen arvo myöhemmälläkin iällä, ainaskin useimmiten. Näin, vaikka aihe itsessään olisi tosi kökkö. Yleensä tietyssä iässä ihminen jollain tapaa palaa takaisin lapsuuteen ja alkaa ruusunpunaisesti muistelemaan sen ajan juttuja. Transformers on juuri tälläinen.Transformersista tjsp voisin jopa olla samaa mieltä kanssasi. Aika ontolta tuo leffan idea minun(kin) korvissani kuulostaa mutta makunsa kullakin ja tilaisuus leffalla ilmeisesti on koska joku haluaa katsella autoista roboteiksi muuttuvia härpäkkeitä.
Olet ollut varmaankin jo liian "aikuinen" kun Transformersit oli Suomessa in. Tottahan se on, että lapsuuden suurilla jutuilla on tapana patinoitua ja luoda sellainen mystinen ilmapiiri ihmisen mieleen ja sitä kautta niillä on suuri nostalginen arvo myöhemmälläkin iällä, ainaskin useimmiten. Näin, vaikka aihe itsessään olisi tosi kökkö. Yleensä tietyssä iässä ihminen jollain tapaa palaa takaisin lapsuuteen ja alkaa ruusunpunaisesti muistelemaan sen ajan juttuja. Transformers on juuri tälläinen.
Jep, kuten totesin, "useimmiten", eli ei suinkaan aina. Osa on sitä mieltä, että ne jutut olisi saanut jäädä sinne ja sarjakuvatasolle. Osassa kohtaa täysin tottakin kyllä. Nämä on usein näitä koulukuntaeroja ja muita vastaavia.Ehkäpä minä olen liian kalkkeutunut tai jotain mutta minuun ei kyllä ole pahemmin kolahtanut mikään sarja tai juttu joka oli lapsuudessani in ja jota lämmitettäisi uudelleen mitä erilaisimmin keinoin...
Kyllähän itsellenikin esim. oli Lord of the Rings -elokuvat aika vaikea pala, kun kirja oli monella tapaa uraauurtava ja elämää ravistellut teos aikanaan ja niistä tuotettiin tuollaiset varsin viihteelliset versiot kaikenlaisin ulkomuotoisin seikoin ja käsittämättömine piirteineen varustettuna. Katsottavia elokuvia toki, varsinkin kun pahin närkästys on laantunut, mutta olisin varmasti voinut ihan hyvin elää ilmankin noita tapauksia.
En katsellut Transformerssia, eikä mulla ollut mitään niin lapsellisia lelujakaan. Jo ihan pikkupoikana ihmettelin niiden realistisuutta.Ehkäpä et kakarana katsellut noita 80-luvun Transformers-piirrettyjä.
Siis miten esimerkiksi joihinkin itkeä pillittäviin miehiin voisi samaistua? Ja kaiken huippuna monissa hölmöissä leffoissa ihmiset ovat tyhmiä ja käyttäytyvät epäloogisesti. Sellaisia leffoja katsellessa vituttaa ja monesti jopa tunnen suurta raivoa. Miksi ihmeessä ihmiset kuvataan niin usein henkisesti äärimmäisen heikkoina? En mä nyt tietenkään tarkoita että kaikkien pitäisi olla mitään terminaattoreita, vaan että olisivat edes suunnilleen normaaleja.Kuvattujen ihmisten asemaan asettuminen ei liene se sun vahva juttu...
Noh, varmaankin eniten tykkään sellaisista vanhoista "klassikoista", kuten esimerkiksi hohto, taksikuski jne. Myös jotkut länkkärit ja sotaleffat ovat todella hyviä. Osassa suosikkileffoistani on varmaan käynyt niin, että olen nähnyt ne ollessani vielä melko nuori ja ne ovat silloin tehneet suuren vaikutuksen ja jääneet mieleeni. Toisaalta onhan se hieman sama juttu kuin jos on lapsena Transformerssia katsonut, mistä täällä on siis vähän puhuttu. Tykkään kyllä eri tyylisistä leffoista, esimerkiksi komediasta, seikkailusta, toiminnasta, draamoista jne, mutta scifiä tai fantasiaa en vaan jotenkin ymmärrä, enkä näistä nykyajan nörttimäisistä leffoista innostu yhtään. Itselleni ei ole niinkään väliä näenkö leffan heti sen ilmestyttyä teattereihin, vaiko esimerkiksi vasta muutaman vuoden päästä sen tullessa telkusta. Kotoa multa ei paljoakaan leffoja löydy, ellei lasketa vajaa satapäistä poke-dvd settiä.Vielä kun saisin lukea otoksen lempileffoistasi niin sepä se vasta olisikin jotain. Raotatko salaisuuksien verhoa meille uteliaille, vai löytyykö luurankoja kaapista?
Nehän ne vasta sitä realismia varmaan vastaakin.Kotoa multa ei paljoakaan leffoja löydy, ellei lasketa vajaa satapäistä poke-dvd settiä.
Aika harvassa vaan lienee ne ihmiset jotka olisivat "suunnilleen normaaleja" tuollaisessa paikassa mikä elokuvassa Sunshine kuvattiin. Jos "suunnilleen normaalilla" tarkoitetaan rauhallista, täysin järkiperäistä käytöstä. Ja eiköhän ne parhaat valioyksilöt valittu sille Icaros ykköselle. Tuntuu siltä kuin pitäisi selittää koko elokuva...Siis miten esimerkiksi joihinkin itkeä pillittäviin miehiin voisi samaistua? Ja kaiken huippuna monissa hölmöissä leffoissa ihmiset ovat tyhmiä ja käyttäytyvät epäloogisesti. Sellaisia leffoja katsellessa vituttaa ja monesti jopa tunnen suurta raivoa. Miksi ihmeessä ihmiset kuvataan niin usein henkisesti äärimmäisen heikkoina? En mä nyt tietenkään tarkoita että kaikkien pitäisi olla mitään terminaattoreita, vaan että olisivat edes suunnilleen normaaleja.
No joo, mutta mun mielestä niiden käyttäytyminen meni vähän överiksi, varsinkin ne äkkipikaisten ja lyhythermoisten jätkien pari tappelua siinä avaruussukkulassa ihmetytti suuresti. Ne kun eivät olleet mitään satunnaisesti valittuja ohikulkijoita tai kahdeksan viimeistä raunioista löytynyttä ihmistä, vaan ammattilaisia, jotka oletettavasti ovat tarkoin valittuja ja hyvin koulutettuja. Mielestäni leffan yleisjuoni oli kyllä ihan kelvollinen, se oli visuaalisesti moninpaikoin näyttävä, eikä näyttelijäsuorituksissakaan ollut valittamista, mutta juonenkäänteet olivat hieman kökköjä ja ihmisten käyttäytyminen välillä jopa häiritsevää. Elokuvasta tiesin etukäteen melko vähän, juonesta ehkä yhden lauseen verran, ja ihan positiivisin mielin lähdin leffaa katsomaan.Aika harvassa vaan lienee ne ihmiset jotka olisivat "suunnilleen normaaleja" tuollaisessa paikassa mikä elokuvassa Sunshine kuvattiin.
Noh, varmaankin eniten tykkään sellaisista vanhoista "klassikoista", kuten esimerkiksi hohto, taksikuski jne. Myös jotkut länkkärit ja sotaleffat ovat todella hyviä. Osassa suosikkileffoistani on varmaan käynyt niin, että olen nähnyt ne ollessani vielä melko nuori ja ne ovat silloin tehneet suuren vaikutuksen ja jääneet mieleeni. Toisaalta onhan se hieman sama juttu kuin jos on lapsena Transformerssia katsonut, mistä täällä on siis vähän puhuttu. Tykkään kyllä eri tyylisistä leffoista, esimerkiksi komediasta, seikkailusta, toiminnasta, draamoista jne, mutta scifiä tai fantasiaa en vaan jotenkin ymmärrä, enkä näistä nykyajan nörttimäisistä leffoista innostu yhtään. Itselleni ei ole niinkään väliä näenkö leffan heti sen ilmestyttyä teattereihin, vaiko esimerkiksi vasta muutaman vuoden päästä sen tullessa telkusta. Kotoa multa ei paljoakaan leffoja löydy, ellei lasketa vajaa satapäistä poke-dvd settiä.
Miksei olisi scifi-kauhu genreä? Onhan siihen tehty elokuvia etenkin Alienin jälkeen tasaiseen tahtiin, nimekkäimpiä esimerkkejä tietysti Alien, The Thing, Event Horizon, Species...