Jatkoajan leffakerho

[Mr Scarface]

Manhunter on myös kyllä maininnan arvoinen Mannilta. Näyttelijät Manhunterissa eivät itseäni vakuuta samaan tapaan, kuin mestari Niro ja Pacino Heatissa tekevät, mutta Manhunterin värimaailma on kyllä häikäisevän hienoa seurattavaa. Rattnerin Red Dragon on jopa vaikeasti verrattavissa tähän Mannin ensin ohjaamaan teokseen, niin paljon elokuvat näyttävyydeltään eroavat toisistaan. Ja enpä olisi uskonut että joku Mann elokuva on vielä näkemättä, tai elokuva yleensäkään näkemättä, mutta Thief elokuvaa en ole vielä hyppysiini saanut haalittua. Täytyy näiden palan suositusten jälkeen hankkia myös Thief. Tiesittekö muuten, että Mann oli tuottamassa Scorsesen varsin onnistunutta The Aviatoria? Monelta on se informaatio nimittäin ohi mennyt. Tuntuu melko käsittämättömältä, että Mannin tapainen kontrollifriikki ja Scorsese tulisivat toimeen ensinnäkään keskenään, mutta rakkaudesta elokuvaan näemmä homma toimii.

 

[Meikku]

Romanttisesti usein hienosti ylilyövältä suosikiltani, Oliver Stonelta on nyt sitten saapumassa ensi kuussa se odotettu teos: World trade center. Lehdistön/kriitikoiden ennakkonäytöksissä elokuva on myynyt katsojat totaalisesti ällikällä. Kaikki odottavat näkevänsä tietysti kriittisen Oliver Stone elokuvan, mutta heidät tullaan myymään kuulemma pahemman kerran, kyseessä on epäStonemainen teos, joka on kriitikoiden mukaan patrioottisin ja USA.ta ylistävin elokuva koskaan. Elokuva on lukemani mukaan hienoimpia rohkeudesta tehtyjä elokuvia koskaan, ja sen autenttisuus hämmentää karaistuneemmatkin katsojat. Tämä on nähtävä. Stone itse toivoo, että elokuva vaikuttaa katsojaan emotionaalisesti, ei poliittisesti.

WTC oli leffana täysin paska. Emotionaalisesti tämä elokuva varmasti koskettaa monia, mutta itse lähinnä tyydyin haukotuksiin ja tylsistymisen hetkiin elokuvan parissa. Isolla kohulla tehty, ison budjetin leffa, jossa sankareista tehdään yli-ihmisiä. Ylitsevuotava jenkkihypetys siinä ohella kruunaa koko kauheuden.

Hattua nostan kaikille niille urhoollisille kavereille, jotka oikeasti menivät tuonne "helvettiin" 11.9.2001. Mutta tätä leffaa siitä ei olisi koskaan tarvinut tehdä.

 

[Vteich]

Samaan putkeen katsoin Lord of War:n. Viimeiset 40 min pikakelauksella.
Leffasta ei keksi juuri mitään hyvää sanottavaa.
Cage: alamäki Leaving Las Vegas ja The Rockin jälkeen jatkuu. Leffassa oli yksi hyvä kohtaus kun Cage jakoi aseet nuolenpää kansalle ettei jäänyt kiinni Interpolille.
Hawke: Olisi pitänyt jo tajuta Hyökkäys asemalle 13 jälkeen ettei tästä kauniista pojasta ole kovaksi poliisiksi.
Se nainen joka esitti mallia: --

No oho. Itse vuokrasin Lord of Warin juuri viime viikonloppuna, ja täysin eri mieltä olen siitä. Yksi parhaita uusia leffoja pitkään aikaan. Vähän puupölkkynä tutuksi tullut ja keskinkertaisissa toimintaleffoissa (The Rock, 8mm, Con Air, Snake Eyes, Face/Off) aikaisemmin näytellyt Cage veti ehkä uransa parhaan roolin Lord of Warissa. Hawke oli agentinroolissaan kieltämättä aika vaisu, mutta Cagen ohella myös Jared Leto teki hienon suorituksen leffassa. Jollain tapaa hyvin synkkä, karu ja ajatuksia herättävä leffa Lord of War oli, vaikka näennäisesti aika kepeällä tyylillä vieritti juonta eteenpäin. Loppukin oli harvinaisen vaikuttava kaikessa karuudessaan. Sanoisin, että ****. Aika hyvät ratingit saanut myös IMDB:ssä.

 

[JTX]

Vähän puupölkkynä tutuksi tullut ja keskinkertaisissa toimintaleffoissa (The Rock, 8mm, Con Air, Snake Eyes, Face/Off) aikaisemmin näytellyt Cage veti ehkä uransa parhaan roolin Lord of Warissa.

Tuota, Cagen leimaaminen noiden toimintapätkien perusteella ei kyllä ole kovin reilua kun uralta sentään löytyy lukuisia todella hyviä elokuvia & suorituksia. No, itse en kyllä pidä Cagesta henkilönä enkä hänen maneereistaan.

 

[Mr Scarface]

Meikku kirjoitti: WTC oli leffana täysin paska. Emotionaalisesti tämä elokuva varmasti koskettaa monia, mutta itse lähinnä tyydyin haukotuksiin ja tylsistymisen hetkiin elokuvan parissa. Isolla kohulla tehty, ison budjetin leffa, jossa sankareista tehdään yli-ihmisiä. Ylitsevuotava jenkkihypetys siinä ohella kruunaa koko kauheuden.

Hattua nostan kaikille niille urhoollisille kavereille, jotka oikeasti menivät tuonne "helvettiin" 11.9.2001. Mutta tätä leffaa siitä ei olisi koskaan tarvinut tehdä.

Katsoitko elokuvan WTC monikanavaäänellä 5.1 tyyliin, ja laajakuvalla tietysti? Nimittäin tällaisessa suurelokuvassa suosittelen aina volyymin asettamista aivan suurimpiin sfääreihinsä, katsomis/kuulemiskokemus paranee huomattavasti. Oliver Stonen elokuvista monia on lytätty useiden katsojien ja kriitikoiden toimesta rankalla kädellä ennenkin. Parhaana esimerkkinä mainitsen tietysti Aleksanterin. Itse pidän Aleksanteria aivan upeana elokuvana kaikin puolin. Aleksanteri on saanut esimerkiksi imdb sivustolla erittäin alhaiset 5.4 pistettä kymmenestä. On helppo mennä valtavirran mukana, ja vihata Stonen teoksia muiden ohella. Stonen Aleksanterissa on visuaalisesti loistavia kohtauksia, ja edes erittäin ylilyövä näyttelijätyö ei itseäni häiritse, se kuuluu tällaiseen elokuvaan, ihmiset Aleksanteri Suuren aikana ovat varmaan käyttäytyneet juuri niin maanisesti, kuin elokuvassa kuvataan. Aleksanteri sisältää melko lopussa kohtauksen, jossa taistelussa kuvataan mm. norsuja, Colin Farrellin esittämä Aleksanteri syöksyy taistelun aikana tavallaan viimeiseen hetkeensä ja elokuvan värit muuttuvat tämän aikana upealla tavalla, aivan kuin maailma ei koskaan olisi entisensä tuon jälkeen, kohtaus on omasta mielestäni yksi koko elokuvahistorian upeimmin tehtyjä, ja jo sen takia tämä pitkä leffa kannattaa katsoa, ai ai sitä eoforian tunnetta, jonka koin tämän nähtyäni. Katsokaa Aleksanteri kotiteatteristanne valtavilla volyymeillä, teidän on pakko katsoa se.

Ja tämän WTC.n katson myöhemmin myös erittäin suurella mielenkiinnolla, Oliver Stonella on tapana ja kykynä saada elokuviinsa aina unohtumattomia hetkiä ja kohtauksia, vaikka koko elokuva ei miellyttäisi kriittisintä katsojaa aina sataprosenttisesti. Olen elokuvan Nixon, suurin ihailija koko universumissa, Nixonia suosittelen myös kaikille voimakkaasti tunteileville ja reagoiville ihmisille. Sir Anthony Hopkins tekee rohkeimman roolinsa presidentti Nixonina upeasti eläytyen. Hopkins on aivan erituntuinen ihminen tässä roolissa, jos sitä vertaa muihin herran elokuviin. Citizen Kane kaavalla koottu Nixon on aliarvostetuimpia elokuvia ikinä, se on oikeasti Oliver Stonen paras elokuva. Oliver Stone näki Nixonin hahmossa paljon omaa isäänsä, ja se näkyy elokuvassa. WTC saattaa olla elokuvana myös sellainen, että se pitää katsoa tietyssä mielentilassa, aivan rauhassa keskustelematta tyttöystävän tai poikaystävän kanssa jatkuvalla syötöllä, sellainen pilaa usein katsomiskokemuksen, ja raiskaa elokuvaelämyksen. Stone tekee sellaisella tunteella niitä elokuviaan, että jokaisessa paistaa hänen mielenkiintonsa läpi upealla tavalla. Any given sunday on yksi ylivoimaisesti parhaita urheiluelokuvia, jos sen katsoo oikealla tavalla.

 

[Meikku]

Katsoitko elokuvan WTC monikanavaäänellä 5.1 tyyliin, ja laajakuvalla tietysti? Nimittäin tällaisessa suurelokuvassa suosittelen aina volyymin asettamista aivan suurimpiin sfääreihinsä, katsomis/kuulemiskokemus paranee huomattavasti.

En katsonut/kuunnellut leffaa 5.1:llä. Tuskin se olisi hirveesti elokuvan tasoa nostanut sen kummemmaksi vaikka olisin kuullut kaikki avunhuudot alamanhattanilta asti. Kaikki tositapahtumiin perustuvat elokuvat kiinnostaa minua kovasti, mutta tällainen jenkkiherkistely ei vaan nappaa.

Vastakohtana WTC elokuvan pettymykseen on pakko todeta, että München ylitti odotukseni ja reippaasti. Suosittelen kaikille lämpimästi, ketkä eivät ole moista vielä nähneet.

 

[ms.qvist]

Oliver Stonen elokuvista monia on lytätty useiden katsojien ja kriitikoiden toimesta rankalla kädellä ennenkin. Parhaana esimerkkinä mainitsen tietysti Aleksanterin. Itse pidän Aleksanteria aivan upeana elokuvana kaikin puolin. Aleksanteri on saanut esimerkiksi imdb sivustolla erittäin alhaiset 5.4 pistettä kymmenestä. On helppo mennä valtavirran mukana, ja vihata Stonen teoksia muiden ohella. Stonen Aleksanterissa on visuaalisesti loistavia kohtauksia, ja edes erittäin ylilyövä näyttelijätyö ei itseäni häiritse, se kuuluu tällaiseen elokuvaan, ihmiset Aleksanteri Suuren aikana ovat varmaan käyttäytyneet juuri niin maanisesti, kuin elokuvassa kuvataan. Aleksanteri sisältää melko lopussa kohtauksen, jossa taistelussa kuvataan mm. norsuja, Colin Farrellin esittämä Aleksanteri syöksyy taistelun aikana tavallaan viimeiseen hetkeensä ja elokuvan värit muuttuvat tämän aikana upealla tavalla, aivan kuin maailma ei koskaan olisi entisensä tuon jälkeen, kohtaus on omasta mielestäni yksi koko elokuvahistorian upeimmin tehtyjä, ja jo sen takia tämä pitkä leffa kannattaa katsoa, ai ai sitä eoforian tunnetta, jonka koin tämän nähtyäni. Katsokaa Aleksanteri kotiteatteristanne valtavilla volyymeillä, teidän on pakko katsoa se.

Stonesta ohjaajana voidaan olla montaa mieltä, mielestäni hän on ohjannut lukuisia loistavia elokuvia mutta niiden joukkoon ei todellakaan kuulu "Aleksanteri", verrattuna vaikkapa Platooniin elokuva on kaikkea muuta kuin loistava ohjaukseltaan ja sisällöltään - mikä sinänsä harmi koska Aleksanteri Suuresta olisi epäilemättä saanut aikaan loistavan elokuvan, niin merkittävä henkilö hän on ollut - aikakautensa merkittävin kenties.

Kävin katsomassa Aleksanterin teatterissa joten ainakaan paikkaa ei voi syyttää siitä, että leffan loputtua tunsin kaikella tapaa tuhlanneeni elämästäni monta arvokasta minuuttia likimain täydelliseen mahalaskuun. Ei siinä mitään, olihan Aleksanterissa muutamia loistavia kohtauksia ja taistelukuvauksia mutta mielestäni ne eivät riittäneet kantamaan tarinaa juurikaan. Ollakseen loistava elokuva elokuvassa on oltava muutakin kuin muutama loistava kohtaus ja runsaasti värikkäitä yksittyiskohtia.

Mikäli Stonen leffat jatkavat samaa likilaskuisten tekeleiden sarjaa jatkossakin niin minun on vaikea kuvitella katsovani enää ainoatakaan Stonen uutuusleffaa - pidättäydyn mielummin vanhoissa leffoissa joissa on ideaa, taituruutta, hienoa henkilökuvausta etc. Sellaisia elementtejä jotka ohittavat minun arvoasteikossani kevyesti raiskyvät värit, erikoistehosteet sun muut epäolennaiset seikat joilla on helppo peittää alleen leffan onttous sisällöltään.

vlad.

 

[Mr Scarface]

vlad kirjoitti: Stonesta ohjaajana voidaan olla montaa mieltä, mielestäni hän on ohjannut lukuisia loistavia elokuvia mutta niiden joukkoon ei todellakaan kuulu "Aleksanteri", verrattuna vaikkapa Platooniin elokuva on kaikkea muuta kuin loistava ohjaukseltaan ja sisällöltään - mikä sinänsä harmi koska Aleksanteri Suuresta olisi epäilemättä saanut aikaan loistavan elokuvan, niin merkittävä henkilö hän on ollut - aikakautensa merkittävin kenties.

Stonen Platoonia on aivan turha verrata mihinkään muuhun miehen elokuvaan, sillä siitä aiheesta herra Stonella oli omakohtaisia ja dramaattisia kokemuksia. Tai muutenkaan mitään toista elokuvaa ei kannata verrata toiseen, Stonen omasta "sotatrilogiasta" Taivas ja maa, Platoon ja Syntynyt 4 heinäkuuta toimivat kaikki hienosti. 4 heinäkuuta on vaan niin yliromanttinen, jonka myös Stone itse myöntää, on hänenkin mielestään parempi lyödä todella paljon yli romantiikassa, kuin vaan tehdä siitä mukiin menevää, olen kanssaan samaa mieltä. Ja en ole samaa mieltä että Aleksanteri olisi sisällöltään ja ohjaukseltaan kaikkiea muuta kuin loistava, kuten vlad kirjoitti. Minusta Aleksanteri on aivan loistava ja onnistunut elokuva joka osa-alueella. Aleksanterin musiikit (Vangelis) jäävät niin pahasti soimaan mieleen elokuvan jälkeenkin, että sen pariin on pakko palata uudestaan ja uudestaan. Lisäksi Stone ohjasi tämänkin elokuvan kiihkolla ja vimmalla, katsokaa dokumentti elokuvan teosta, Stone uskoi jatkuvasti elokuvaansa. Guerilla film-making tyyli loisti tämänkin elokuvan teon aikana, Farrell laitettiin lujille pääroolissaan, Stone vaati jälleen näyttelijöiltään tarpeeksi. Taiteellisesti Aleksanteri poikkeaa jo niin monesta muusta suurtuotannosta, että se on senkin takia vaikuttava, moni muu ohjaaja ei olisi tehnyt Aleksanterista näin mieleen jäävää ja persoonallista katsomiskokemusta. Elokuva saattaa olla liian älykäs Yhdysvaltalaiseen mentaliteettiin, jossa se lytättiin oikein urakalla maan rakoon. Euroopassa Aleksanteri sai paremman vastaanoton.

vlad kirjoitti: Kävin katsomassa Aleksanterin teatterissa joten ainakaan paikkaa ei voi syyttää siitä, että leffan loputtua tunsin kaikella tapaa tuhlanneeni elämästäni monta arvokasta minuuttia likimain täydelliseen mahalaskuun. Ei siinä mitään, olihan Aleksanterissa muutamia loistavia kohtauksia ja taistelukuvauksia mutta mielestäni ne eivät riittäneet kantamaan tarinaa juurikaan. Ollakseen loistava elokuva elokuvassa on oltava muutakin kuin muutama loistava kohtaus ja runsaasti värikkäitä yksittyiskohtia.

Mikäli Stonen leffat jatkavat samaa likilaskuisten tekeleiden sarjaa jatkossakin niin minun on vaikea kuvitella katsovani enää ainoatakaan Stonen uutuusleffaa - pidättäydyn mielummin vanhoissa leffoissa joissa on ideaa, taituruutta, hienoa henkilökuvausta etc. Sellaisia elementtejä jotka ohittavat minun arvoasteikossani kevyesti raiskyvät värit, erikoistehosteet sun muut epäolennaiset seikat joilla on helppo peittää alleen leffan onttous sisällöltään.

Hyvä että katsoit elokuvan teatterissa. Toivottavasti et keskustellut elokuvan aikana kenenkään kanssa, se on loukkaus ohjaajaa ja muita elokuvan tekijöitä kohtaan. Ja tässäkin asiassa olen eri mieltä, kirjoittamasi termit: ideaa, taituruutta, hienoa henkilöohjausta olivat läsnä tässäkin Oliver Stone elokuvassa. Stonen taituruus tulee esiin lähes joka ikisessä framessä, jos elokuvaa tulkitsee oikein. Ja henkilöohjausta kannattaa seurata elokuvan tupla dvd.n mukana tulevalta dokumentilta, sitä nimittäin löytyy maestro Stonelta enemmän kuin monilta muilta ohjaajilta. Aleksanterin suurin ongelma on ajoittain puuroileva dialogi, jonka kuuntelemisen aikana jopa minä pyörittelin päätäni elokuvaa katsoessa. Jolie ja Dawson selviävät naisosuuksien dialogista hienosti, mutta esimerkiksi Kilmerilla ja parissa kohtauksessa Farrelillä on probleemia, jo kirjoitetun tekstinkin takia. Dialogi ja kuvaustyyli naamoihin samaan aikaan ei muutamassa kohtauksessa toimi. Mutta lopun viimeisen (norsu taistelun) aikana tosiaan koin euforian tunnetta tämän Aleksanterin aikana, ja paljon muuta en voi joltain kirotulta elokuvalta pyytää. Erikoisefekteistä sen verran, joihin otit kantaa, ne toimivat aivan moitteettomasti tässä Aleksanterissa, silmiä hiveleviä kohtauksia ja värien käyttöä riittää useissa paikoissa. Olen nähnyt useita erikoistehoste-elokuvia, joiden tehosteita ei voi edes verrata vakuuttavaan Aleksanteriin. Loppuun on hyvä todeta, että en ole keksinyt koskaan, miten tästäkään Stone elokuvasta olisi saanut muka paremman teoksen, eikä ole neuvoja siihen luetellut missään kukaan muukaan. Elokuvasta on hauska keskustella, kun oikeita ja vääriä mielipiteitä ja vastauksia ei koskaan ole, jonkun silmät ja korvat pitävät toisesta, toisen toisesta. Tosin Japanissa myös jo nenäkin voi pitää elokuvasta, sillä siellä on esitetty teattereissa hajulla maustettuja teoksia. Uudessa Terence Malickin The New world elokuvassa pystyi haistelemaan erinäisten kohtausten aikana, miltä mikäkin tilanne sen aistin kautta tuntuu.

 

[calvin]

Kirjoittelenpa muutamia ajatuksia viime aikoina näkemistäni leffoista kun on ehtinyt taas pitkästä aikaa harrastamaan elokuvia.

Team America *½

Lyhyesti: Tuubaa tökkivällä huumorilla höystettynä.

En ole koskaan juurikaan pitänyt South Parkista joten odotukset eivät SP:n tekijöiden elokuvaa kohtaan olleet korkealla. Melkoista höttöähän tämä olikin, kevytmielistä irvailua vähän kaikille mutta itse olisin silti odottanut vähän enemmän (ja älykkäämpää) irvailua amerikkalaista maailmanpolitiikkaa kohtaan. Elokuvasta oli ilmeisesti tehty tarkoituksella varsin hölmö nukkehamojen liikkeitä myöten ja vitsailu oli varsin suoraviivaista alusta loppuun. ½ pistettä yhden tähden päälle allekirjoittaneeseen kolahtaneen vasara-jutun ansiosta.

The New World ***

Lyhyesti: Tunteita, tuoksuja ja maisemia Malickin ohjauksella.

Huh, tämä elokuva vetoaa tunteisiin todella vahvasti, ehkä aavistuksen verran liikaakin. Hidas tempo, dialogin runollisuus ja maalaileva kuvaus jättää katsojalle aikaa ja tilaa. Malickin ohjaus on taattua laatua ja päähenkilöiden näyttelijäntyö on vakuuttavaa. Elokuvan alkupuoli, varsinkin Smithin ja Pocahontasin yhteinen aika, toimii loistavasti ja on todella vaikuttavaa katsottavaa. Intiaanien näennäinen viattomuus ja todentuntuinen kunnioitus luontoa kohtaan herättää katsojassakin vahvoja tuntemuksia. Mutta mutta, loppuelokuvan tietynlainen neutraalius alkuperäisväestön ja englantilaisten välisiä tapahtumia kohtaan syö elokuvan vaikuttavuutta ja elokuva jää tuntumaan hieman pinnalliselta. Ehkä amerikkalaisten kansalliseepoksen tulkinnassa ei ole hyväksi osoitella sormella englantilaisten tekemiä vääryyksiä intiaaneja kohtaan vaan jättää tuomitseminen katsojalle.

Sin City ****

Lyhyesti: Toimivaa brutaalia väkivaltaa tuutin täydeltä.

Sarjakuvaa en ole koskaan lukenut enkä ole mikään väkivallan ystävä mutta jollain tavalla tämä elokuva iskee suoraan luihin ja ytimiin. Millerin ollessa toisena ohjaajana uskoisin sen olevan myös aika uskollinen sarjakuvalle. Elokuva on puristettu varsin tiukkaan muottiin kutoen yhteen muutaman erilliseltä vaikuttavan tarinan omalla järkyttävällä tavallaan. Päähenkilöiden taustoja ei juurikaan avata vaan väkivalta ottaa pääosan heti alusta alkaen. Toisaalta, kerrankin elokuvassa rikolliset saavat täysin ansionsa mukaan. Pelottavaa on että brutaali verenvuodatus ja kostaminen tuntuvat oikeudenmukaiselta ja hyvältä. Mustavalkoisuus ja yksityiskohtien väritehosteet toimivat tehokkaasti ja näyttelijätyö on vakuuttavaa kautta linjan.

 

[avatar]

Stonen taituruus tulee esiin lähes joka ikisessä framessä, jos elokuvaa tulkitsee oikein.

Siinä asia juurikin niin kiteytettynä kuin vain voi. "Jos elokuvaa tulkitsee oikein." Kyse onkin sitten siitä, että mikä on sitä oikeaa tulkintaa ja onko väärin tulkita asiaa eri tavalla kuin joku toinen. Toki kaikki kunnia Stonelle ja hänen erinomaisille elokuvilleen. Platoon on yksi aikojemme parhaista rainoista ikinä.

 

[Panzerfaust]

Team America *½

Lyhyesti: Tuubaa tökkivällä huumorilla höystettynä.

En ole koskaan juurikaan pitänyt South Parkista joten odotukset eivät SP:n tekijöiden elokuvaa kohtaan olleet korkealla. Melkoista höttöähän tämä olikin, kevytmielistä irvailua vähän kaikille mutta itse olisin silti odottanut vähän enemmän (ja älykkäämpää) irvailua amerikkalaista maailmanpolitiikkaa kohtaan.

Itse South Parkin ystävänä en yllättäen myöskään innostunut Team Americasta. Tosin leffan tunnaribiisi("America - FUCK YEAH!") jaksoi naurattaa koko seuruetta.

Jos joku ei pidä South Parkista tai varsinkaan Team Americasta sen takia, ettei niissä ole "enemmän älykästä irvailua amerikkalaista maailmanpolitiikkaa kohtaan" ei ole yllätys. Park & Stone vittuilevat vähintään yhtä paljon vasureille kuin oikeistolle. Jompi kumpi heistä totesikin: "I hate conservatives, but I fucking hate liberals!" Sen syvällisempää sanomaa SP tiimi ei yritäkään tarjota.

Muutenkin South Parkin tarkoituksena on vain vittuilla kaikelle mahdollisille arvoille ja tabuille. Sen sijaan Team America oli tehty ärsyttämään ennenkaikkea vasuri"liberaaleja"+ulkomailla jenkkivihaajia, joten ilmankos sen jaksoi katsoa, väsyttävästä ulostehuumorista huolimatta. Ainakin Sean Penniin osui ja upposi. Ihmettelen vaan miksi Michael Moorea ei teloitettu verisesti.

 

[avatar]

Niin en itse ole ollut mikään South Parkin ylin ystävä vaikka aina silloin tällöin olen sitä katsellutkin. Ihan mikään mieletön "anaaliini on työnnetty kilometrin antenni" ja "laitetaan elintervikkeet perseeseen ja ulostetaan suun kautta"-jutut ei oikein nappaa. Poliittinen huumori on aina kivaa ja varsinkin toki jos siis vittuillaan jenkkien yltiökaksinaismoralistiselle elämäntavalle ja politiikalle.

Tästä vaan sen verran, että jos joku teistä ei ole nähnyt kyseisen poppoon tekemää elokuvaa Orgasmo - (Seksin supersankari?) niin suosittelen. On ihan viihdyttävä pätkä, vaikka toki ehkä sekin hieman välillä ainakin hiukan puutui. Siinä muuten on ihan ihka oikea Ron Jeremy näyttelijäkaartissa näytellen (yllätys yllätys) pornotähteä. :)

 

[Panzerfaust]

Ihan mikään mieletön "anaaliini on työnnetty kilometrin antenni" ja "laitetaan elintervikkeet perseeseen ja ulostetaan suun kautta"-jutut ei oikein nappaa.

SPllä on kieltämättä puuduttava ja pikkupoikamainen fiksaatio paskahuumoriin, siis ulosteisiin. Muuten kaikin puolin erinomaista komediaa ja parasta jenkkihuumoria Frasierin ohella. En oikein keksi mitään vähemmistöä, ilmiötä, yms. tabua mitä South Park ei olisi jo pilkannut.

 

[Mr Scarface]

Panzerfaust kirjoitti: En oikein keksi mitään vähemmistöä, ilmiötä, yms. tabua mitä South Park ei olisi jo pilkannut.

Mr. Scarfacea se ei ole vielä pilkannut.

calvin kirjoitti: The New World ***

Oletko calvin nähnyt Malickin elokuvan Veteen piirretty viiva? Jos olet, niin koitko saman Déjà Vu ilmiön kuin minä? Elokuva alkaa samaan tapaan veden alta, aivan kuten tämä The new world, olin äimän käkenä ensimmäisten minuuttien aikana.

 

[ms.qvist]

Hyvä että katsoit elokuvan teatterissa. Toivottavasti et keskustellut elokuvan aikana kenenkään kanssa, se on loukkaus ohjaajaa ja muita elokuvan tekijöitä kohtaan.

...

Elokuvasta on hauska keskustella, kun oikeita ja vääriä mielipiteitä ja vastauksia ei koskaan ole, jonkun silmät ja korvat pitävät toisesta, toisen toisesta.

Todettakoot alkuun se, että en yleensä leffoissa käydessäni keskustele kenenkään kanssa vaikka olisinkin kaveriporukalla liikenteessä (yleensä käyn leffoissa yksin syystä, että porukassa leffan katsominen häiritsee suunnattomasti katselunautintoa kun joku on aina kommentoimassa jotain tapahtumaa).

Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että leffoista on todellakin mukava keskustella kun ei löydy oikeita ja vääriä mielipiteitä. Tietty leffoja voidaan arvottaa kuvauksen, dialogin, efektien tarpeellisuuden tms. kriteereiden mukaan ja päätyä tulokseen, että joku leffa on parempi kuin toinen mutta kokonaisuudessa ja yleisesti tarkastellen ei voida välttämättä sanoa, että jonkun mielipide on se ehdottoman oikea.

Omalla kohdallani odotuksen Aleksanterin suhteen olivat suuret koska luotin ohjaajan kykyyn tehdä loistavan elokuvan (pidän muutamista Stonen ohjauksista todella paljon, kuten mainittu "Platoon" tai "JFK"). Näihin verrattuna (vaikka jätettäisi huomiotta Stonen omat kokemuksen Vietnamista ja kuinka ne vaikuttivat Platooniin tehden siitä taatusti entistäkin hienomman leffan) Aleksanteri oli minulle kaikella tapaa kokonaisuus huomioon ottaen pettymys, sitä ei voi kiistää, että olihan siinä muutamia loisteliaita kohtauksia - kuten "norsu-taistelu" mutta kokonaisuutta perään, odotuksiin verrattuna leffa oli minulle pettymys.

Toisaalta toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ja joku molemmista.

vlad.

 

[Ender00]

Lost In Translation ****+
http://www.imdb.com/title/tt0335266/

Amerikkalainen näyttelijä Bob on käymässä Japanissa mainoksen kuvauksissa. Hän asuu hotellissa ja elämä tuntuu tyhjältä, asiaa ei auta vieraskulttuuri, jonka kieltä hän ei ymmärrä.

Charlotte on miehensä seurana Japanissa. Mies käy töissä, Charlotella ei ole ihmeempää tekemistä. Hänenkään elämässään ei tunnu olevan sisältöä.

Kaksi tyhjää kuorta kohtaavat hotellissa ja yhdessä he löytävät hetkeksi toivoa ja iloa elämäänsä.

Elokuvan käsikirjoitus ja ohjaus keskittyi tunnelmaan. Elokuva onkin tunnelmaltaan hyvin alakuloinen, vieraannuttava, mutta lopussaan kuitenkin hieman toivoa tuottava.

Lopun Bobin kuiskaus Charlotten korvaan, jota emme kuule, antaa katsojalle mahdollisuuden sovittaa elokuvalle haluamansa lopun.

Bill Murray on Bobina aivan loistava.

 

[Helmut Steiger]

No niin. Katselin eilen sellaisen suomalaisleffan kuin Lupaus. Olihan se vähän samaa sarjaa kuin Tuulen viemää, hempeän liikuttava rakkaustarina, mutta en silti pitänyt sitä kovin huonona. Vaikka nämä Tuulen viemää -leffat eivät kokonaisuudessaan suosikkejani olekaan.

Leffa kävi läpi aikalaisten aitoja tuntemuksia, niitä oli ekstrojen mukaan haalittukin kasaan vielä elävien lottien kokemuksista esim. ruumishuoneelta. Aidot tuntemukset oli leffan keskeisin sanoma.

Eikös tämän elokuvan käsikirjoitus ole Lottain perinneyhdistyksen tms. hyväksymä ellei peräti siivoama, eli mahdolliset "moraalittomuudet" on lakaistu maton alle "Sissiluutnantti"- tyyppisen kohun pelossa...?

 

[avatar]

Otto Wille Kuusinen

Tuli tuossa kolmessa osassa yleisradiolta dokumenttielokuva Otto Wille Kuusisen elämästä. Oli ihan mielenkiintoista matskua minkä olis voinut katsoa vaikka yhdessä pätkässäkin. Ei ollut ehkä ihan niin detaileja valoittava kuin olisi voinut toivoa vaan dokumentissa enemmän paneuduttiin syihin ja taustoihin eri asioille, kuten Kuusisen älyttömän suureen mieleniintoon Kalevalaa kohtaan. Onkohan täällä kellään mielipiteitä asiasta? Dokumenttihan kuitenkin käsitteli miestä, kellä on ehkä ollut reaalista valtaa enemmän kuin kenelläkään suomalaisella ikinä.

 

[sampio]

Yleistä löpinää

Leffatahti hiipui hiukan muuttojen sun muiden systeemeiden myötä loppukesästä ja alkusyksystä. Vieläkään en ole intoutunut lainailemaan elokuvia entiseen tahtiin, mutta joitakin on tullut katsottua, viimeksi ranskalainen "Kuoropojat" ja joku aika sitten "Hooligans", joka kertoi brittifutisjengeistä. Ihan ok-kamaa molemmat, mutta eivät mitään merkkipaaluja. Hulikaanien lisäksi Elijah Wood tähditti myös mainiota Everything is illuminated-leffaa, jonka myös katsoin jokusen aikaa taaksepäin.

Ostin viimein sotamies Ryanin kokoelmiini. Hankin omistukseeni vain leffoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen minuun, ja jotka haluan katsoa joskus uudelleen. No, on tuossa hyllyssä pari sellaista, joita en ole katsonut ollenkaan, mutta joiden oletan olevan omistuksen arvoisia. Elleivät ole, pistän ne kirpputorille. Ostoslistalla on ainakin "Tanssii susien kanssa" pitkänä versiona, josko tulisi joskus alennuksista vastaan, sekä muutama dokumentti.

9. komppania, München ja North Country odottavat vuokrausta, X-Men III julkaisua. Leffoissa en ole juurikaan käynyt, ja toisaalta muutaman kuukauden päästä voin katsoa puoleen hintaan kalsarit jalassa sohvalla maaten saman rainan kotona ~70" kuvana, joten ei paljon edes innosta. Ehkä tunnelman vuoksi tai jonkun kaverin seuraksi saatan mennä, tai sitten johonkin aivan satasella kiinnostavaan ensi-iltaan. Tiedä sitten, onko lähiaikoina edes tulossa mitään kiinnostavaa, kun suurin osa leffoista toistaa samaa kaavaa tai on muuten vain tyhjää täynnä. Nyt joku tietysti älähtää X-Menistä, mutta on niissä sentään viihdearvoa sellaiselle, jota aihepiiri kiinnostaa, tai nostalgia-arvoa, kuten minun tapauksessani.

Jaa. Tulipahan avauduttua.

 

[Ted Raikas]

Nyt joku tietysti älähtää X-Menistä, mutta on niissä sentään viihdearvoa sellaiselle, jota aihepiiri kiinnostaa, tai nostalgia-arvoa, kuten minun tapauksessani.

Itse en ainakaan älähdä, koska olen pitänyt kaikista kolmesta ja kaksi ekaa ovat jo hyllyssä ja kolmas löytää kyllä myös tiensä sinne piakkoin. Olen tietysti itsekin aikoinaan lueskellut X-Men sarjiksia ja Wolverine on yksi kovimmista Marvel-hahmoista ikinä. Jos leffat nyt sooloilee ja muutteleekin sarjakuvien asetelmia, niin se ei haittaa, koska ne on kuitenkin tehty tyylillä ja ajatuksen kanssa ja luotu todella toimiva eräänl. rinnakkaisulottuvuus ja mutantit ovat sopivan särmiä hahmoja vahvuuksine ja heikkouksineen, että juttu vaan toimii.

Wolverine-leffaa odotellessa...

 

[stiflat]

Klik!

(spoiler)



Luulisi että leffantekemisen ikuinen klisee "kaikki olikin vain unta" olisi jo tarpeeksi monesti toteutettu, ettei kukaan enää jaksaisi sitä käyttää... mutta ei näköjään.
Leffassa on paljon yksittäisiä hyviä vitsejä ja alku näyttääkin lupaavalta, mutta -niinkuin jossain lehdessä todettiinkin- sitten tuottajat rakastuvat liikaa kaukosäätimeensä.

Jackass Number Two oli ihan hauska pläjäys jälleen. Ehkäpä kuitenkin vieläkin vähemmän leffamainen kuin ykkönen, jossa sentään oli näitä pidempiäkin vitsejä jonkun verran. Mm. hulvaton Rent-a-car -autonvuokraus...

 

[Arnold]

Nyt joku tietysti älähtää X-Menistä, mutta on niissä sentään viihdearvoa sellaiselle, jota aihepiiri kiinnostaa, tai nostalgia-arvoa, kuten minun tapauksessani.

Edellispäivänä tuli katsottua X-Men III, joka mielestäni kohoaa koko trilogian suurimmaksi helmeksi. Näyttävyyttä piisasi runsaasti ja muutenkin selkeästi toimivin tästä kolmen elokuvan saagasta. Tuottajat ovat olleet jo perumassa päätöksiään, että X-Men III olisi ollut viimeinen, ja mahdollisesti saamme vielä nauttia toisen trilogian. No, ainakin neljännen osan noin alkajaiseksi, kuten he virallisesti asian ovat ilmaisseet.

Täydet viisi tähteä annan minä.

 

[Jakke Huuliparta]

Siitä vaan leffoja tunnistamaan:

http://us.mms.com/us/dark/index.jsp

Itse olen juuttunut 38:aan, pari päivää onkin jo tullut pähkäiltyä. Aiheuttaa addiktiota...

 

[Ted Raikas]

Tuottajat ovat olleet jo perumassa päätöksiään, että X-Men III olisi ollut viimeinen, ja mahdollisesti saamme vielä nauttia toisen trilogian. No, ainakin neljännen osan noin alkajaiseksi, kuten he virallisesti asian ovat ilmaisseet.

Onko missään mitään luotettavia lähteitä asian suhteen? Siis, että jatkoa olisi tulossa. Vaikea sanoa toivoisinko vai en. Tietysti puhtaasti kaupallisesti ajateltuna olisi haaskausta olla tekemättä jatkoa, tosin Wolverinesta ja Magnetosta on jo elokuvat tekeillä.

Oma kysymyksensä vielä sekin, että jos X-Men 4 tulisi, niin olisiko mukana samat näyttelijät. Osaltahan päättyi sopimukset kolmanteen osaan ja ei voi olla varmaa, olisiko monella halua palata samaan rooliin takaisin (mm. Hugh Jackman ja Halle Berry ei ole kaiketi erityisemmin innostuneita jatkamaan rooleissa, vaikkakin Jackman tosiaan on mukana Wolverine-leffassa). Minusta ainakin hivenen typerää usein katsella jotain toista näyttelijää samassa roolissa.

 

[sampio]

Minusta ainakin hivenen typerää usein katsella jotain toista näyttelijää samassa roolissa.

Minäkään en erityisemmin innostu ajatuksesta, että Wolverine olisi joku muu kuin Jackman. Vaihdokset keskeisten roolien näyttelijöissä ei kuulosta hyvältä, mutta joissain pikkurooleissa se ei niin pahalta kuulostaisi, oli leffa mikä tahansa. Joku Bond-saaga tms. on oma juttunsa, kun niitä tehdään kuitenkin vuosisadasta toiseen.

X-Men III olikin jo ilmestynyt, kun sitä viime viikolla haikailin. Pitänee käyttää ensi viikonloppu hyväkseen katsomattomien elokuvien suhteen, kun vaimo ja tytär lähtevät sukuloimaan. X-Menin voisi katsoa, samoin Münchenin.

Ostin Makuunin poistomyynnistä kolme leffaa kympillä: Hotelli Ruanda, Master and Commander ja TSH - Kuninkaan Paluu tulivat hyllyn täytteeksi. Samalla vuokrasin 9. Komppanian. Petyin. Alku oli lupaava, mutta jostain syystä fiilis läsähti loppua kohden. Sen olisi vielä kestänyt ilman erityistä harmistumista, mutta erikoistehosteet varmistivat sen, etten kokonaisuudesta pitänyt. Olenko käsittänyt kovastikin väärin, jos olen luullut, ettei kranaattitulesta synny kymmenmetrisiä tulipatsaita? Pikkujuttu ehkä jollekin, mutta minulle tulee auttamatta se tunne, että tällaisella visuaalisella karkilla kalastellaan vain katsojia, tai sitten tekijäryhmä on lievästi vajaa.