Jatkoajan leffakerho

[PJPT]

Nykyajan toimintaelokuvien alemmuustilaan on mielestäni kaksi isoa syytä. Uusi sukupolvi ei tosiaan ole hirveän korkeatasoinen, mutta Hollywoodin pehmentyneet arvot on ehkä se suurin syy. Nykyään on huomattu, että koko perheelle sopivat rymistelyt tuottavat helpohkosti suuren määrän rahaa, siksi suuren budjetin elokuvat ovat laidastaan k-13, riskejä ei oteta edes vahingossa. En tarkoita, että kaikkien elokuvien pitäisi olla Stallone-mättöä, mutta leffoista tulee yleisellä tasolla helposti särmättömiä kun käsikirjoittajat joutuvat tekemään elokuvansa käsijarru päällä, alhainen ikäraja rajoittaa monessa mielessä. Hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikka Nälkäpeliä. Minulla teki melkein pahaa katsoa elokuvaa, joka kertoo toisiaan Battle Royalen tapaan tappavista lapsista; jopa tästä aiheesta oli saatu lastenleffa aikaan! Viihteen pitäisi tosiaan kehittyä vuosi toisensa perään, siksi onkin surullista, että Hollywoodista tulee lähinnä laimeita uusioversioita ja lapsille suunnattuja ”isoja & hengettömiä efekti-elokuvia”. Ennen tehtiin sentään isot elokuvat erikseen sekä aikuisten että lasten makuun. Silloin molemmille kohderyhmille pystyttiin tekemään laadukasta viihdettä, eikä tarvinnut tehdä "Simpsoneita", miellytetään kaikkia antamalla vähän jokaiselle jotain mutta lopulta kaikki jää puolittaiseksi...



Toimintatähtien huono taso on oma lukunsa sinällään. Jos mietitään viimeisen 15 vuoden tähtiä kuten Mark Wahlberg, Vin Diesel, Paul Walker tai vaikka Keanu Reeves, niin he kaikki ovat Arskan, Stallonen, Willisin tai Kurt Russellin tapaan parhaimmillaan rajoittuneita näyttelijöitä, mutta ero karismassa on järkyttävän suuri! Ensin mainitut lepäävät täysin käsikirjoituksen varassa koska he eivät omaa vakuuttavaa presenssiä jolla ostetaan katsoja heidän puolelleen ja pystytään samalla kannattelemaan jopa vähän heikompaa leffaa käytännössä yksin! Ainoat ”uudet” tähdet, jotka ovat vakuuttaneet minut edes jollain tasolla ovat Jason Statham & The Rock. Heillä olisi mahdollisuus olla jotakin, jos toimintaleffoja tehtäisiin vielä isolla budjetilla. Heillä on sitä tarvittavaa karismaa eivätkä he ole pelkkiä HMV-steroidikasoja.



Nämä asiat eivät perustu pelkästään lapsuuden tottumuksiin. Ainakin minä olen löytänyt ”uusia” menneiden vuosikymmenien karismaattisia actiontähtiä vielä aikuisiällä. Tiesin kyllä esim. Kirk Douglasin, Burt Lancasterin & Charles Bronsonin olemassaolon, mutta tutustuin tarkemmin heidän leffoihinsa vasta 2000-luvun ollessa jo pitkällä. Tuossa on sellainen kolmikko, että jos joku Wahlberg tai Diesel saisi edes 10 % siitä presenssistä, joka noilla miehillä aikanaan oli, niin heidän leffansa paranisivat huomattavasti!



Näitä ns. ”syviä huippuelokuvia” on ollut aina ja ne tulevat varmasti elämään myös tulevaisuudessa. Arskan ja Stallonen aikaan näitä edustivat esim. De Niro & Pacino, he tekivät toiminnallisia draamoja/jännäreitä. Kyseessä on kuitenkin aivan eri genre, joten niiden vertailu puhtaisiin toimintaleffoihin on aivan turhaa. En myöskään kutsuisi Nolania tai Tarantinoa toimintaohjaajiksi, heidän suurimmat heikkoutensa ovat juuri toiminnassa. On jopa hieman noloa, että Nolanin Batmanien heikointa antia ovat juuri toimintakohtaukset, ne ovat kuitenkin iso osa supersankari-tarinoita. Tarantino taas tekee suuren budjetin komediallisia draamajännäreitä, joissa on paljon (teko)taiteellista dialogia. Esim. Django oli itsessään aivan hyvä leffa, mutta länkkärinä se oli suoraan sanoen heikko suoritus! Toisaalta jos teet länkkärin Jamie Foxxin kanssa, niin pakkohan se on heittää vitsiksi, ero Franco Neroon on aika iso...

 

[Ted Raikas]

Nyt huippuelokuvilta vaaditaan syvempää juonta, enemmän tunnetta ja aikaisempaa monipuolisempia rooleja. Enää hyvin vedettyyn rooliin ei riitä juustoinen tunnuslause, aseet ja räjähdykset, vaan kyseisten ympärille rakennetut elokuvat painuvat alelaariin erittäin ripeästi.

Juu, todetaan nyt tähän, että en ole jämähtänyt elokuvissa minnekään menneiden vuosikymmenten nostalgisointiin yksinomaan, vaan pidän kyllä ihan nykyleffoistakin, myös toimintapuolella, mutta vähän valjuiksi ne tahtoo nähdä.

Mustan Nuolen tapaan olen samaa mieltä, että ei nuo nykytoimintaleffat usein ole mitenkään sen syvällisempiä, harkittuja ja paremmin toteutettuja kuin joskus aikoinaankaan. Ehkä tämää menee sitten sen mainitsemani nostalgiankin piikkiin, mutta sanoisin, että esimerkiksi 80-luvun toimintaelokuvista monet oli huomattavasti särmikkäämpiä, rehellisempiä ja myös tehtiin vähemmän kompromisseja. Jotkut jutut ei nykypäivänä ehkä menisi läpi edes.

Supersankarielokuvia en sillä tapaa tosiaan laske mukaan, ne on vähän eri genre. Niissä on kyllä selkeästi viime vuosina päästy parempiin tuloksiin kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin ne oli ihan puhdasta campia. Burton toki onnistui Batmanien kanssa, mutta muutoin jouduttiin odottamaan, että elokuvatehosteet pääsisi tietyllä tasolle, että pystytään kunnolla toteuttamaan mm. Marvelin ajoin varsin korkealentoisia visioita. Eli jotkut asiat on paremmin nyt ja ainakin supersankarielokuvissa eletään ihan selkeätä kultakautta.

Tuli tässä mieleen, että yksi onnistuneimpia viime vuosien toimintaleffoista on Dredd, joka toki sekin on sarjakuvaan pohjautuva, mutta en sinänsä Judge Dreddiä minään supersankarina koe. Tuossa elokuvassa oli aika lailla kaikki osaset kohdallaan. Ei päälleliimattua nyyhkyä ja moralisointia, ei liikaa halvalta vaikuttavia tehosteita. Kunnon dystopista tylytystä, onnistuneita onelinereita ja kauttaaltaan tyylikäs suunnittelu. Mielestäni leffa tavoitti jotain alkuperäisen RoboCopin nihilistisestä maailmankuvasta, jos nyt ei yhtä satiirinen ollutkaan. RoboCop onkin juuri loistava esimerkki, miksi esim. 80-luvulla toimintaelokuvat oli asteen parempaa luokkaa kuin tänä päivänä.

 

[Jupe]

Supersankarielokuvia en sillä tapaa tosiaan laske mukaan, ne on vähän eri genre. Niissä on kyllä selkeästi viime vuosina päästy parempiin tuloksiin kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin ne oli ihan puhdasta campia. Burton toki onnistui Batmanien kanssa, mutta muutoin jouduttiin odottamaan, että elokuvatehosteet pääsisi tietyllä tasolle, että pystytään kunnolla toteuttamaan mm. Marvelin ajoin varsin korkealentoisia visioita. Eli jotkut asiat on paremmin nyt ja ainakin supersankarielokuvissa eletään ihan selkeätä kultakautta.

Näistä voi olla montaa eri mieltä. Mutta näkökulmana tähän asiaan voisi ottaa vaikkapa vuoden 1987 alkuperäisen Robocopin, sehän on loistava kasariaction ja supersankarielokuva. Mutta koska on supersankarielokuva niin ei myöskään nosta erityisesti Peter Welleriä toimintasankarien joukkoon, samaa on nykyään havaittavissa kaikkialla kun tehosteen nousseet toimintaleffoissa omiin sfääreihinsä niin näyttelijät kutistuu ja heidän panos kutistuu. Arskahan oli itse erikoistehoste aikana jolloin ei ollut tehosteita, näin kärjistetysti.

_

 

[Ted Raikas]

Joo, en minä tietenkään oleta ja vaadi, että kaikkien toimintaelokuvian tulisi kiteytyä johonkin ikoniseen näyttelijään ja sen onelinereihin. Muunlaisillekin, ei niin henkilökeskeisille toimintapläjäyksillekin on luonnollisestikin paikkansa ja tilausta. Lähinnä pohdiskelin, että samanlaisia "lapsuuden sankareita" ei ihan tahdo syntyä suoranaisesti näyttelijöistä enää. Tietty itse olen jo aika kaukana lapsuudesta ja ehken vaan kykene tarkastelemaan tätä päivää samanlaisella intensiteetillä.

Tämä on vissiin sitä pappautumista, kun ennen oli asiat paremmin jne.

 

[Jupe]

Laitetaan itsekin tänne pari viime viikkojen leffaa:

- Antichrist *****
trailer:Antichrist - Official Trailer - YouTube
Elokuvahistorian hienoimmat prologit ja epilogit. Upea klassinen ja välillä hyytäväkin score. Elokuvasta on hössötetty ihan liikaa, Von Trier pisti muutamat genitaalien lähikuvat eetteriin niin elokuvakansa sekoaa ja unohtaa olennaisen, kyseessä yksi nykyelokuvan merkkiteoksia. Kokonaisuutena mielenkiintoinen ja mystinen elokuva ihmismieleen. Tekikö se poika itsemurhan? Mielenkiintoinen kysymys kun kyseessä taapero.

- Manhunter ****½
trailer:Manhunter Official Trailer #1 - Brian Cox Movie (1986) HD - YouTube
Paras Hannibal Lector tulkinta. Michaell Mannin loistava kasaritunnelmointi, syntsascore on timanttia ja viimeinen scene nostaa ihon kananlihalle.

- Valkoinen nauha (The White Ribbon) *****
trailer:The White Ribbon - Official Trailer - YouTube
Olen tykännyt Haneken leffoista ennenkin ja tässä Hanekea parhaimmillaan, upeasti tehty elokuva, miljöö, henkilöt jne. Tarinan aiheen ei tarvitse olla ihmeellinen, tämä oli lumoavaa katsottavaa. Haneke ei selittele eikä kerro liikoja, katsoja joutuu funtsimaan asioita vielä the endinkin jälkeen. Tämä on hävinnyt nykyleffoista ja kun lopussa tulee tunne että jää miettimään leffan asioita niin jotain hyvää on elokuva saavuttanut. Tässäkin huikea klassinen score ja elokuva itsessään menee nykyelokuvan kirkkaaseen kärkeen.

- Insiders **½
"musavideo":Insiders.avi - YouTube
Lauri Törhönen väitti mediassa vähän aikaa sitten että tästä tulee kulttileffa. En nyt ihan kulttiasemasta tiedä mutta ajankuvana tämä on loistava, tuon ajan juppikuvauksena toimii, bileitä, huumeita, alastomia naisia, kökköä juonittelua ja huonoa huumoria. Hauska suomalainen ajankuva, vähän kuin Turhapurot.

Charley Varrick ****
trailer:Charley Varrick (1973) Trailer (Walter Matthau, Joe Don Baker and Felicia Farr) - YouTube
- Don Siegelin terävää ja suoraviivaista 70-luvun takaa-ajotoimintaa. Walter Matthauta parhaimmillaan nerokkaana pankkiryöstäjänä joka selvittää asioita muillakin tavoin kuin pelkällä mutkalla. Joe Don Baker tekee myös vakuuttavan roolin mafian gorillana. Ja tämäkin leffa sisältää 70-luvun teeman mukaisesti paljon vinkuvia autonrenkaita hiekkatiellä. Lisätään vielä että tämä on yksi Q Tarantinon 70-luvun suosikeista ja tunnelman kannalta erittäin isossa osassa upea Lalo Schifrin score, meikäläisen ehdottomia suosikkeja 60-70-luvun leffascoren tekijöistä.

_

 

[fat of the land]

Eilen tuli telkkarista tv femiltä ruotsalaistuotantoa: Rahalla saa.

Aika kohtuullisen hyvä tulkinta Jens Lapiduksen timanttisen trologian ekasta osasta. Vähän ehkä ohkaista tarinankuljetusta, tai siis Lapiduksen kirjoissa kuvaillaan alamaailmaa sen verran tiukasti, että odotin vähän pidempää ja laajempaa pätkää. Mutta ei ollenkaan huono tekele, täytyypä väijyä tarkkaan että milloin jatko-osat tulee.

Lisäys. Kakkososa Rahalla saa 2 tulee ensi sunnuntaina samalta kanavalta ysin tienoilla.

 

[ms.qvist]

Ehkä tämää menee sitten sen mainitsemani nostalgiankin piikkiin, mutta sanoisin, että esimerkiksi 80-luvun toimintaelokuvista monet oli huomattavasti särmikkäämpiä, rehellisempiä ja myös tehtiin vähemmän kompromisseja. Jotkut jutut ei nykypäivänä ehkä menisi läpi edes.

PJPT puki hyvin sanoiksi erään syyn sille miksi ennen monet toimintaelokuvat olivat särmikkäämpiä ja rehellisempiä:

Nykyajan toimintaelokuvien alemmuustilaan on mielestäni kaksi isoa syytä. Uusi sukupolvi ei tosiaan ole hirveän korkeatasoinen, mutta Hollywoodin pehmentyneet arvot on ehkä se suurin syy. Nykyään on huomattu, että koko perheelle sopivat rymistelyt tuottavat helpohkosti suuren määrän rahaa, siksi suuren budjetin elokuvat ovat laidastaan k-13, riskejä ei oteta edes vahingossa. En tarkoita, että kaikkien elokuvien pitäisi olla Stallone-mättöä, mutta leffoista tulee yleisellä tasolla helposti särmättömiä kun käsikirjoittajat joutuvat tekemään elokuvansa käsijarru päällä, alhainen ikäraja rajoittaa monessa mielessä.

Onhan se aivan toista tehdä toimintaelokuva K-16 tai jopa K-18 leimalla varustettuna kuin tehdä toimintaelokuva joka on K-12 tavaraa. Ensinnä mainituissa ei tarvitse tehdä kompromisseja tiettyjen asioiden suhteen ja se väkivaltakin voi olla brutaalimpaa ja julmempaa kuin nuoremmille suunnatuissa toimintaelokuvissa.

Vaikka en katsokaan uusia toimintaelokuvia juurikaan niin toisinaan jos sellaisen katson niin kyllähän tuolloin kiinnitän hiukan huomiota myös siihen mikä on kohderyhmä. Jos haluan katsoa toimintaa, niin tuolloin filmin on oltava toiminnaltaan myös brutaali ja suora ja särmikäs - tietyssä mielessä ylivedetty ja kenties jopa hiukan komediallinen Machete käy esimerkkinä tällaisesta.

vlad.

 

[SamSpade]

Vaikka en katsokaan uusia toimintaelokuvia juurikaan niin toisinaan jos sellaisen katson niin kyllähän tuolloin kiinnitän hiukan huomiota myös siihen mikä on kohderyhmä. Jos haluan katsoa toimintaa, niin tuolloin filmin on oltava toiminnaltaan myös brutaali ja suora ja särmikäs - tietyssä mielessä ylivedetty ja kenties jopa hiukan komediallinen Machete käy esimerkkinä tällaisesta.

vlad.

Onko The Raid Redemption tuttu?
Halvalla tehty, Aasiassa, mutta toimintaa on, kovaa sellaista ja ainakin allekirjoittaneen yllätti positiivisesti.
The raid redemption (2011) - IMDb

 

[Käppyrä]

Onko The Raid Redemption tuttu?
Halvalla tehty, Aasiassa, mutta toimintaa on, kovaa sellaista ja ainakin allekirjoittaneen yllätti positiivisesti.
The raid redemption (2011) - IMDb

Soneran videovuokraamon kautta tuli tämä taannoin katsottua. Alku näytti suhteellisen lupaavalta ja muutenkin ajatus indonesialaisesta action-elokuvasta tuntui mielenkiintoiselta. Lässähti muistaakseni kuitenkin melko nopeasti vinhasti huitovien, potkivien ja huutavien aasialaisten rähinäksi. Tyypillistä kaksintaisteluille taisi useaan otteeseen olla se, että vastustaja hakattiin haudan partaalle ja sitten tämä nostettiin hakkaajan toimesta maasta jaloilleen, jolloin vastustaja saikin lisää virtaa ja aloitti vuorostaan hillittömän mättämisen. Iskunkestäviä kavereita kaiken kaikkiaan. Oli elokuvassa juonellisesti jotain päämäärääkin sekä jotain sivujuonteita, mutta jotain jäi kuitenkin kaipaamaan + em. kaksintaisteluihin meikäläinen väsyi aika nopeasti.

Sopinee tosiaan vladille, jos joskus kaipailee katsottavaksi melko brutaalia, suoraviivaista ja hieman "ylimenevää" toimintaelokuvaa.

---

Retrograde (2004) -elokuvan katsastin eilen. Pääosassa Dolph Lundgren. Muuten taisi olla nimettömämpää porukkaa. Foster (Lundgren) kumppaneidensa kera matkustaa aika-aluksella 200 vuoden päästä tulevaisuudesta takaisin "nykyaikaan" estääkseen ihmiskuntaa uhkaavan biologisen katastrofin (Antraktikselle pudonneiden meteoriittien sisällä muhii ulkoavaruuden mikrobi, joka alkaa harventamaan ihmiskuntaa reippaalla kädellä).

Luvassa oli melko jäykkää actionia ja köykäistä näyttelemistä, jossa Antarktiksella juostiin kumi-/nahkapuvut päällä. Juuri mitään en elokuvalta odottanut, joten en pettymäänkään joutunut.

 

[ms.qvist]

Onko The Raid Redemption tuttu?
Halvalla tehty, Aasiassa, mutta toimintaa on, kovaa sellaista ja ainakin allekirjoittaneen yllätti positiivisesti.
The raid redemption (2011) - IMDb

Sopinee tosiaan vladille, jos joskus kaipailee katsottavaksi melko brutaalia, suoraviivaista ja hieman "ylimenevää" toimintaelokuvaa.

Kyseistä leffaa en ole katsonut, oikeastaan osin niiden syiden tähden joita Käppyrä toi esille eli leffa alkoi lupaavasti mutta sitten lässähti kuin pannukakku. Pidän kyllä aasialaisista elokuvista, eikä sikäläinen taistelukulttuuri potkuineen ja lyönteineen ole vieras minulle, joten kenties leffan voisin tarkistaa joku päivä.

Katselen perinteisiä toimintaelokuvia todella harvoin - ehkäpä muutaman leffan vuodessa - mutta kun haluan katsoa toimintaa niin mitä brutaalimpaa sen parempi minulle. Siksipä teineille suunnattu toiminta ei saa hyväksyntää minulta vaikka muutoin en ole leffamakuni suhteen kahlittu mihinkään tiettyyn ikärajaan vaan piirretyistä lähtien kaikki uppoavat minuun - kunhan on, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, minua kiehtova aihe ja minusta riittävän laadukas tuotos.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Kyseistä leffaa en ole katsonut, oikeastaan osin niiden syiden tähden joita Käppyrä toi esille eli leffa alkoi lupaavasti mutta sitten lässähti kuin pannukakku. Pidän kyllä aasialaisista elokuvista, eikä sikäläinen taistelukulttuuri potkuineen ja lyönteineen ole vieras minulle, joten kenties leffan voisin tarkistaa joku päivä.

En suosittele Raid: The Redemptionia lainkaan. Surkeaa ja sielutonta putkijuoksumätkimistä, joka muistutti katselukokemuksena lähinnä sitä, että joku olisi pelannut tietokoneella räiskintäpeliä puolitoista tuntia ja itse olisi joutunut istumaan passiivisena vieressä. Raid on näennäisesti verinen, jos se nyt mikään meriitti on, mutta verikin on pitkälti digitaalista, eli tietokoneellahan tuohon on brutaaliutta lisätty, ja silloin se ei ole mielestäni brutaaliutta ollenkaan. Mitään kiinnekohtia päähenkilöihin ei ole, jolloin on aivan sama, miten heille käy.

Kyllä brutaaliin toimintaelokuvaan tarvitaan myös hahmoihin särmää sekä draaman kaarta, ei vain sitä, että kasvottoman koneen lailla mätkivä päähenkilö X menee putkijuoksua ja ampuu/mätkii loppumatonta konnalaumaa pinoon ja poikittain, kunnes tulee viimeisen tason level boss, jota sitten kurmotetaan vartti. Minulle tuli elokuvasta mieleen vanha 1980-luvun C-64:n pikselimöykkypeli Deathwish IV, joka tosin oli hauskempi, vaikkakin tasan yhtä aivoton. Sitä sai sentään ohjastaa itse.

Ei Raid: The Redemption ole hyvää toimintaa nähnytkään. Hajutonta, mautonta ja väritöntä digitaali- ja taistelubalettivyörytystä, jonka suosio saa epäilemään, ettei elokuvaa katsonut sukupolvi ole koskaan nähnytkään hyvin tehtyä toimintaelokuvaa tai edes hyvää aasialaista väkivaltaista elokuvaa.

Katso ennemmin vaikka japanilaisklassikko Battle Royale. Tai jos "kerros kerrokselta eteenpäin ruumisvanojen myötä"-aihepiiri kiinnostaa, niin katso Dredd, joka on konseptiltaan hieman samantapainen kuin Raid, mutta huomattavasti paremmalla juonella ja intensiteetillä varustettu dystopiatoimintaelokuva.

 

[alwahla]

Aloitin näin joulun kunniaksi mielenkiintoisen urakan eli rupesin katsomaan James Bond-filmejä ihan alusta. Neljä ensimmäistä leffaa on osoittaunut huomattavasti paremmiksi kuin olin muistanut niiden olevan. Ilmeisesti ikä on tehnyt tehtävänsä ja osaan arvostaa noiden Conneryn tähdittämien filmien tarjontaa.
Tänään aloin katselemaan On her Majesty's secret service-filmiä ja runsaan vartin ajan ihmeteltyäni George Lazenbyn touhua muistin, miksen pitänyt hänen Bond-tulkinnastaan. Katson kyllä leffan loppuun, mutta vasta huomenna.

 

[ms.qvist]

Katso ennemmin vaikka japanilaisklassikko Battle Royale. Tai jos "kerros kerrokselta eteenpäin ruumisvanojen myötä"-aihepiiri kiinnostaa, niin katso Dredd, joka on konseptiltaan hieman samantapainen kuin Raid, mutta huomattavasti paremmalla juonella ja intensiteetillä varustettu dystopiatoimintaelokuva.

Battle Royale on katsottu pariin kertaan vuosia sitten ja löytyy - tietenkin - kokoelmistani ja kuten voi olettaa, kun olen sen useamman kerran nähnyt, niin pidin elokuvasta todella paljon.

Tästä tuli mieleeni keskustelu viime viikolla töissä. Eräs työkaverini tuumasi katsovansa joku kerta Nälkäpelin ja kyseli, että millainen leffa kyseessä on. No kun en kyseistä elokuvaa ole nähnyt niin en tietty osannut sanoa siitä mitään mutta suosittelin häntä katsomaan juuri Battle Royalen, johon hän tuumasi: "Enkä katso, se on kammottava!" Keskustelu päättyi siihen ja katsoin parhaaksi olla ojentamatta häntä sanallisesti. Toiset meistä tykkäävät vesitetyistä versioista, toisille kelpaa aito ja alkuperäinen eikä mikään teineille tehty leffa.

Mutta kirjoittamasi perusteella hylkään kaikenmoiset Raidit. Epäilykseni leffan suhteen olivat jo kovat ja saivat nyt sen verran tiukkaa tukea sivustalta etten viitsi eurojani kyseiseen elokuvaan (Raid: The Redemptioniin) tuhlata lainkaan. Laitan sen sijaan korvani taa muhimaan ajatuksen Dreddistä.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Laitan sen sijaan korvani taa muhimaan ajatuksen Dreddistä.

Kannattaa. Mielestäni yksi parhaista sarjakuva-adaptaatioista tällä vuosikymmenellä Watchmenin ohella. Tämä Dredd -elokuva tosin ei taida ihan niin suoraan perustua mihinkään tiettyyn sarjakuvatarinaan? Korjatkoon joku jos olen väärässä.

Pidin kuitenkin elokuvassa erityisesti siitä, että se iskeytyi suoraan itse asiaan, eikä ollut esim. mitään turhaa Judge Dreddin syntytarinaa ympättynä, vaan Dredd oli ja toimi siinä dystopiayhteiskunnassa jo valmiiksi omalla konstailemattomalla ja tinkimättämällä asenteellaan eikä niitä motiiveja selitellä liikaa. Judge Anderson tavallaan toimii siinä roolissa keltanokkana jolle kaikki on uutta ja odottamatonta.

Muutenkin rautaista meininkiä ilman turhia lässytyksiä ja nyyhkyilyjä. Jotenkin selkeä sukulaissielu 80-luvun RoboCop filkan kanssa. Monia samoja piirteitä löydettävissä ja kuten aiemmin sanoin, myös liiallisten tietokonetehosteiden poissaolo miellytti. Orgaanisen oloinen elokuva, jossa puitteet on varsin uskottavat.

Lyhyesti: Kannattaa tarkistaa.

 

[Musta Nuoli]

Tästä tuli mieleeni keskustelu viime viikolla töissä. Eräs työkaverini tuumasi katsovansa joku kerta Nälkäpelin ja kyseli, että millainen leffa kyseessä on. No kun en kyseistä elokuvaa ole nähnyt niin en tietty osannut sanoa siitä mitään mutta suosittelin häntä katsomaan juuri Battle Royalen, johon hän tuumasi: "Enkä katso, se on kammottava!" Keskustelu päättyi siihen ja katsoin parhaaksi olla ojentamatta häntä sanallisesti. Toiset meistä tykkäävät vesitetyistä versioista, toisille kelpaa aito ja alkuperäinen eikä mikään teineille tehty leffa.

Nälkäpelistä sen verran, että vaikka elokuvasarja onkin lähtökohtaisesti suunnattu teineille ja ns. "nuorille aikuisille", niin se ei kuitenkaan ole mikään Battle Royalen hiilikopio, erityisesti (kirja)sarjan edetessä ensin kapinaksi ja sitten täysivaltaiseksi sisällissodaksi. Kirjoissa kuvataan varsin hyvin nuoren naisen mielenliikkeitä ja persoonan kehitystä tapahtumien myötä, ja sankari(tar) ei suinkaan selviä olkia kohauttamatta rajusta väkivallasta ja sotimisesta, kuten niin usein ns. nuorisolle suunnatussa viihteessä. Kirjasarjan lopussakaan ei saavuteta mitään autuasta onnelaa vaan realistisempi, lähempänä todellisuutta oleva "onnellinen loppu" eli tasaisempaa rauhanajan arkea ilman, että vanhat traumat katoaisivat.

Uusimman elokuvan Nälkäpeli-sarjaan eli Vihan liekit kävin viime viikolla katsomassa, ja siinä pohjustetaan entistä enemmän Nälkäpelin maailman häiriintynyttä dystopiaa, jossa rikas pääkaupunki rypee yltäkylläisyydessä ja jossa leipää ja sirkushuveja riittää, kun taas sorretuissa provinsseissa kohdellaan kansaa kuin karjaa. Lisäksi Jennifer Lawrencen näyttelemä Katniss-päähenkilö on tunteikas ja ilmeikäs hahmo, jota Lawrence tulkitsee varsin ilmeikkäästi ja sympaattisesti.

Kuten sanottua, niin Nälkäpeli-sarja on pohjimmiltaan kohdistettu ensisijaisesti teineille, mutta se on "teinielokuvaksi" melkoisen paljon laadukkaampi ja paremmin näytelty kuin yleensä, ja siinä ei ole vedetty mutkia suoriksi yhteiskunnallisen kuvauksenkaan suhteen. Päähenkilö on symboli kapinaliikkeelle, mutta samalla vain osanen koneistossa. Lisäksi elokuva on varsin hyvä allegoria nykyajan tv-viihteestä ja mediapelin hallitsemisesta, jossa tosi-teevee -ohjelmissa ja julkkistähtien talk show -ohjelmissa vierailuilla muokataan mielikuvia.

Battle Royaleen ei Nälkäpeli-tarinaa voi siksi mielestäni verrata eikä kannatakaan verrata ainakaan koko tarinan (kolme kirjaa, neljä elokuvaa joista kaksi on vielä tulossa) osalta. Tarinan alkuosa eli ensimmäinen kirja/elokuva on toki verrattavissa Battle Royaleen vähän suoremmin, ja PG13-ikärajalla varustettu "lapset tappavat lapsia"-konsepti on tietysti aina vesitetympi kuin Battle Royalen suora raakuus. Mutta tämä on Nälkäpeli-saagassa vain osa tarinaa ja sen alku, joka tosiaan laajenee isommaksi yhteiskunnalliseksi yhteenotoksi ja ideologioiden taisteluksi.

 

[Ted Raikas]

Tuosta Battle Royalesta sen verran, että vaikka se onkin parhaimmillaan todella intensiivinen ja tyylikäs elokuva ja karukin, niin se ei ihan kanna loppuun asti. En siis itse pidä elokuvan loppupuoliskosta oikeastaan yhtään. Olisin toivonut siihen paljon rankempaa ja yllättävämpää loppua. Vähän tuntuu kuin olisi toisaalta kekseliäisyys ja toisaalta rohkeus loppunut kesken.

Ei siinä kyllä sen nyt mielellään katsoi, mutta harmitti vaan kun elokuvan alkupuolisko on todella huikeaa ja homma vaan lähtee latistumaan.

 

[MustatKortit]

Vilkaiskaa sellainen leffa, kuin Exam (2009), jos ette ole nähneet.

Mielestäni varsin hyvä pätkä: The final candidates for a highly desirable corporate job are locked together in an exam room and given a test so simple and confusing that tension begins to unravel.. Tämä lainaus imdb:stä.

Ihan mukavaa viihdettä, sopii vaikka perjantai-illan loikoiluhetkeen sohvanurkassa.

elokuva imdb:ssä:
Exam (2009) - IMDb

 

[Käppyrä]

Laitan sen sijaan korvani taa muhimaan ajatuksen Dreddistä.

Samaa mieltä nimimerkkien Musta Nuoli ja Ted Raikas kanssa. Katsomisen arvoinen leffa. Henkilökohtaisesti en ole välttämättä aina oikein syttynyt näille sarjakuvien filmatisoinneille, mutta tämä oli kyllä onnistunut tapaus. Hyllyyn tuli myöhemmin oma kappale ostettua. Raju, synkeä ja raaka. Kuitenkin ripaus mustaa huumoria joukossa.

Synkkä ja hyvä toimintaelokuva, jonka voi huoletta katsoa, vaikkei Judge Dredd olisi sen kummemmin tuttu aihe.

Melkoinen kontrasti vuoden 1995 Sylvester Stallonen tähdittämään leffaan, joka äkkiseltään muisteltuna tuntui hassutteluineen ja kirkkaan värimaailmansa kera enemmän "koko perheen action-elokuvalta" tähän huomattavasti tummempaan versioon verrattuna.

Kannattaa. Mielestäni yksi parhaista sarjakuva-adaptaatioista tällä vuosikymmenellä Watchmenin ohella. Tämä Dredd -elokuva tosin ei taida ihan niin suoraan perustua mihinkään tiettyyn sarjakuvatarinaan? Korjatkoon joku jos olen väärässä.

Pidin kuitenkin elokuvassa erityisesti siitä, että se iskeytyi suoraan itse asiaan, eikä ollut esim. mitään turhaa Judge Dreddin syntytarinaa ympättynä, vaan Dredd oli ja toimi siinä dystopiayhteiskunnassa jo valmiiksi omalla konstailemattomalla ja tinkimättämällä asenteellaan eikä niitä motiiveja selitellä liikaa. Judge Anderson tavallaan toimii siinä roolissa keltanokkana jolle kaikki on uutta ja odottamatonta...

Judge Dredd-sarjakuviin on tullut tutustuttua pääasiassa entisen kotikaupunkini kirjaston kautta, jonka Dredd-valikoima on tullut muutamaan otteeseen säännöllisin väliajoin kahlattua läpi. En minäkään muista tämmöistä tarinaa lukemieni joukossa - puutteita tosin on meikäläisen Dredd-sivistyksessä luonnollisesti runsaasti.

Muistan taannoin lukeneeni, että jatkoa tälle nykymuotoiselle Dredd-filmatisoinnille olisi ainakin suunnitteilla kahden osan verran. Ensimmäinen osa käsittelisi juurikin tuota Judge Dreddin "syntyhistoriaa" ja toisessa nähtäisiin vihulaiset rinnakkaisulottuvuudesta eli "Dark Judges" (Death, Mortis, Fire and Fear).

---

Tässä ketjussa useasti mainitun Battle Royal'en näin muistaakseni noin kymmenen vuotta sitten. Silloin se ei muistaakseni mitään kummepia tuntemuksia herättänyt - joskaan en juuri mitään enää elokuvasta muista. Pitänee yrittää löytää + katsoa se uudelleen.

 

[SamSpade]

Muistan taannoin lukeneeni, että jatkoa tälle nykymuotoiselle Dredd-filmatisoinnille olisi ainakin suunnitteilla kahden osan verran. Ensimmäinen osa käsittelisi juurikin tuota Judge Dreddin "syntyhistoriaa" ja toisessa nähtäisiin vihulaiset rinnakkaisulottuvuudesta eli "Dark Judges" (Death, Mortis, Fire and Fear).

Dredd on tosiaan erittäin onnistuneesti tavoittanut sarjakuvien hengen ja synkän huumoristisen sävyn.
Leffahan floppasi pahasti elokuvateattereissa, mutta myi hyvin vuokralla ja DVD/BluRay puolella.
Studio ilmoitti että jatkoa ei tule ja tämä keräsi melkoisen kansanliikkeen ja nettisivut.
Alla linkki facebookin ryhmään. Toivon tosiaan että fanien painostus ja hyvät myyntimäärät teatterin ulkopuolella saisivat päättäjät toisiin ajatuksiin.
https://www.facebook.com/MakeADreddSequel

 

[pernaveikko]

Vilkaiskaa sellainen leffa, kuin Exam (2009), jos ette ole nähneet.

Katsoin juuri, ei nyt ehkä ihan parhaasta päästä, jollain tavalla ei mikään sen kummoisempi tai piinaavan jännittävä. Vartijan roolisuoritukselle toki täydet pisteet ja ihan katsottava leffa, mutta ei kyllä tarvitse uudelleen katsoa.

Ideana kuitenkin pidän erittäin paljon näistä pienessä tilassa tapahtuvista ongelmanratkaisuista missä alkaa luurankoja paljastumaan ja silti olisi yhdessä pärjättävä. Luonnollisesti kaveria ei aina tueta vaan uhrauksiakin tulee.

Elikä siis varsinkin ensimmäinen Saw. Mitä näitä olisi muita vastaavaan ideaan perustuvia?

 

[MustatKortit]

Katsoin juuri, ei nyt ehkä ihan parhaasta päästä, jollain tavalla ei mikään sen kummoisempi tai piinaavan jännittävä...

Ideana kuitenkin pidän erittäin paljon näistä pienessä tilassa tapahtuvista ongelmanratkaisuista missä alkaa luurankoja paljastumaan ja silti olisi yhdessä pärjättävä. Luonnollisesti kaveria ei aina tueta vaan uhrauksiakin tulee...

Niin, pahoittelut jos jäit edellisen viestini takia siihen käsitykseen, että kyseessä olisi joku kautta aikain paras elokuva. :)

Enemmän viittasin tuohon, mitä itsekin kirjoitit, että kiehtovia nämä ongelmanratkaisu-elokuvat, joissa pieni ihmisryhmä yrittää saada jotain aikaiseksi.

Kysyit vastaavan tyylisistä leffoista, niin omaan mieleeni tulee ainakin Cube-trilogia. Omaan makuun tosin ehkä hieman outoa science fictioniakin osittain, mutta eka leffa oli ihan katsottava.

Ja tätä tukee varsin mainiot pisteet myös imdb:n puolella tämän genren leffalle, eli 7,4: Cube - kuutio (1997) - IMDb

 

[Käppyrä]

Studio ilmoitti että jatkoa ei tule ja tämä keräsi melkoisen kansanliikkeen ja nettisivut.

Alla linkki facebookin ryhmään. Toivon tosiaan että fanien painostus ja hyvät myyntimäärät teatterin ulkopuolella saisivat päättäjät toisiin ajatuksiin.
https://www.facebook.com/MakeADreddSequel

Pahus.

Tämä olikin huono uutinen. Dredd oli minulle yksi niistä elokuvista, johon olisin jatko-osaa oikeasti innolla odotellut. Taisi lukemani juttu kahdesta jatko-osasta olla turhan kaukaista tai optimistista tietoa.

 

[Mr.Fox]

Vilkaiskaa sellainen leffa, kuin Exam (2009), jos ette ole nähneet.

Ideana kuitenkin pidän erittäin paljon näistä pienessä tilassa tapahtuvista ongelmanratkaisuista missä alkaa luurankoja paljastumaan ja silti olisi yhdessä pärjättävä. Luonnollisesti kaveria ei aina tueta vaan uhrauksiakin tulee.

Elikä siis varsinkin ensimmäinen Saw. Mitä näitä olisi muita vastaavaan ideaan perustuvia?

Enemmän viittasin tuohon, mitä itsekin kirjoitit, että kiehtovia nämä ongelmanratkaisu-elokuvat, joissa pieni ihmisryhmä yrittää saada jotain aikaiseksi.

Das Experiment

Tämä oli muistaakseni ensimmäinen saksalainen leffa, jonka katsoin pelkästään kuulopohjalta. Muistaakseni meillä oli DVD-versio, jossa ei ollut mitään tekstityksiä - tai sitten vaihtoehtoina oli joku ranska, italia tms. joista ei kuitenkaan olisi ollut mulle mitään hyötyä.

Suomi-wiki: "Sosiaalipsykologinen elokuva tarkastelee, miten erilaiset yksilöt vaikuttavat toisiinsa yksilöinä ja ryhminä. Ryhmä miehiä suostuu teljettäväksi vankilaan tutkimuksen ajaksi. Heidän on toteltava vartijoita ja kutsuttava toisiaan numeroilla, ei nimillä. Tutkiva journalisti (Moritz Bleibtreu) tekee aiheesta juttua."

 

[Tinke-80]

Don Jon tuli nähtyä ja hyväksi havaittua. Joseph Gordon-Levitt tekee erinomaisen roolin New Jerseyläisenä pinnallisena naistenmiehenä joka on koukussa pornoon. Käytännössä pinnan alta löytyy erinomainen rakkausdraama jota voi katsoa ilman että tykkää rakkausdraamoista. Suosittelen lämpimästi.

-Tinke

 

[pernaveikko]

Niin, pahoittelut jos jäit edellisen viestini takia siihen käsitykseen, että kyseessä olisi joku kautta aikain paras elokuva. :)

Ei tarvitse pahoitella, joskus on hyvä katsoa leffojakin, niin ei aina tarvitse tykittää kolmea tuntia samaa tv-sarjaa putkeen.

Tuo saksalainen varsinkin vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Se täytyy kaivaa jostain joulun ratoksi sitten, kun pakolliset sinkkujouluun kuuluvat jutut on hoidettu.