Tuonpa minäkin oman lusikkani tähän soppaan, lainasin sampiolta tämän viestin koska se mitä kirjoitan sivuaa tavalla tai toisessa asiaa - viestiäni ei ole tarkoitettu kritiikiksi sampion viestille.
Viestin lähetti sampio
Niin, no elokuvan idea oli seurata viimeistä kahtatoista tuntia, joten se siitä. Minulle ja usealle muulle elokuva Jeesuksen elämän loppuvaiheista on ideana ihan ok, mutta ymmärrän, etteivät kaikki innostu aiheesta.
Tarina on erällä tavalla lähes tuttu meille kaikille länsimaisille ihmisille, elokuvan lähestymistapa oli taasen sellainen jollaista ei ole aiemmin kuvattu. Kyse oli lähinnä käsimyksen maksimoinnista ja "ihmisen" kestokyvystä, lyhyesti sanoen. Moni on kaikesta huolimatta elänyt uskossa, että kuoleminen olisi ollut helppo ja tuskaton vaikka siihen ruoskintaa ja ristillenaulitsemista liittyikin muun muassa, elokuvan nähtyään tietämätön (käytän tarkoituksella tätä sanaa) näki sen ettei kuolema - ei edes jumalanpojan - ollut mikään kaunis poismeno vaan se oli "verensinfonia". Tässä suhteessa ymmärrän lähestymistavan ja elokuvan runsaan kidutuksen näytön. Itse olisin kaivannut kuitenkin enemmin syvällisyyttä vaikkapa sitten takaumien muodossa, muistikuvia menneestä, keskusteluja opetuslapsien kanssa etc. - nämä olisi voitu mahduttaa elokuvaan vaikka tarkoitus olikin kuvata Jeesuksen viimeisiä vaiheita.
Elokuva jätti monet mielenkiintoisetkin hahmot kovin ohuiksi, jopa Jeesus henkilönä oli hivenen ohut, opetuslapset olivat täysin statisteja vaikka heidän osuutta olisi voinut korostaa tarinan siitä vielä kärsimättä, roomalaiset muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käyttäytyivät kuin eläimet. Barabas oli kaikella tapaa korni esitys. Elokuvan eräs virheistä oli mielestäni se, että kaikki "pahat" tuotiin esille mahdollisimman rumina ja vastenmielisen näköisinä henkilöinä, aivan kuin ei olisi luotettu katsojaan vaan haluttiin alleviivaten kertoa se, että kyseinen henkilö on
paha.
Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että olisi todella mielenkiintoista, jos Jeesuksen elämästä kuvattaisiin vaikka sitten se trilogia arameaa, hepreaa ja latinaa kielenä käyttäen ja yhtä pikkutarkasti toteuttaen, kuin Passion. Ylipäätään olisi hienoa, jos elokuvissa käytettäisiin autenttisia kieliä enemmän.
Ongelmiakin tämä tällainen filmi sisältäisi, käsikirjoittajat joutuisivat pakostakin ottamaan "taiteellisia" vapauksia, mikä sitten ärsyttäisi useimpia tahoja, raamattuun tukeutuminenkaan ei tätä pelastaisi vaan jouduttaisi vain tukeutumaan palaan sieltä ja toiseen täältä tai sitten pitäisi tukeutua vain yhteen evankeliumiin, mikä taasen lisäisi ongelmia käsikirjoitukseen. Tarkoin lähinnä sitä, kun evankeliumit eroavat toisistaan huomattavasti niin mihin tukeutua, mitä pitää ykköslähteenä? Johannesta kenties? mikä taasen historiallisesti saattaa osua kauimmas totuudesta.
Itse näkisin parhaimpa rakennelmana elokuvaa mikä rakentuisi yhden teeman ympärille (kuten Passion), mutta jossa annettaisi tilaa ja aikaa takautumille ja muisteluille. Gibsonilla oli tilaisuus tehdä tällainen elokuva mutta hän valitsi tien joka kertoi vain suppea-alaisesti tapahtumista, ts. keskittyi liiaksi yhteen teemaan. Jos joku filmaa Jeesuksesta elokuvan hänen on lähestyttävä aihetta toiselta kantilta, Jeesuksen viimeiset hetket ovat jo luetut.
Itseasiassa jäljelle ei jää enää teemaa johon tukeutua jos halutaan kertoa Jeesuksen koko elämästä, tai sitten on kuvattava sama jonka Gibson kuvasi mutta uusin sanoin ja uusin näytöksin, jollei sitten tehdä trilogiaa (mitä itse en kannata) Jeesuksen elämästä.
vlad.