Jatkoajan leffakerho

  • 2 409 430
  • 12 325

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Viestin lähetti vintsukka
Pekka Valkeejärvi?

Pekka Valkeejärvihän se..kiitos. Tuosta leffasta vielä sen verran että rupeaa jo tökkimään tuo Oiva Lohthanderin yksipuolisuus näyttelijänä. Raidin alussa se vielä jaksoi huvittaa nykyään lähinnä vituttaa.
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Re: Jatkoajan Leffakerho alkaa nyt!

Viestin lähetti Predator
Eli tähän ketjuun toivon arvosteluja ja muitakin kokemuksia elokuvien maailmasta. Tässä ketjussa voi ruotia ja arvostella vapaasti niin uusia, kuin vanhojakin leffoja ja KAIKKEA muutakin elokuvamaailmaan liittyvää sekoboltsisälää.

Sanomattakin linee (?) selvää, että niistä uusista leffoista ei sitten mennä täällä paljastamaan mitään juonenkäänteitä!


Laitanpa sanasen tähän, kun tarjoutui tilaisuus nähdä ennakkoon Kari Hotakaiseen tekstiin perustuva kotimainen elokuva "Juoksuhaudantie", ohj. Veikko Aaltonen.

Näistähän ollaan yleensä tasan kahta mieltä, eli olisiko pitänyt lukea kirja ensin vai ei. No, minä en ole lukenut ja uskoisin että sen takia pystyin katsomaan leffan loppuun saakka. Ei sillä, että leffa sinänsä kai huono olisi, mutta ehkä tyylilaji on sellainen ettei juuri kolahtanut. Suomalaisen miehen epätoivoa kun näkee päivittäin ihan livenäkin.

Jotain positiivista näen siinä, että oli ainakin erilainen elokuva Aleksi Mäkelän kohelluksiin, Timo Koivusalon pinnallisiin "elämäkertoihin" ja Pölösen tekeleisiin verrattuna. Mutta kun elokuvasta päällimmäisenä jää mieleen sivuosan esittäjä, loistava Kari Väänänen, niin silloin tuntuu että jotain jossain on mennyt toisin kuin on suunniteltu. Sinänsä pääosan esittäjät Eero Aho ja Tiina Lymi olivat ihan ok, mutta eivät vain saaneet henkeä elokuvaan.

Elokuvan genreksi mainitaan komedia ja kirjahan kuulema on hauska. Itse määrittelisin tämän leffan kuitenkin tragikomediaksi, paikoittain jopa tahattomaksi. Aihe on loppujen lopuksi aika arka ja vakava, eikä vähiten siksi että tarinassa on niin paljon totista ja jokapäiväistä totta.

Mielenkiintoisinta elokuvassa taisikin olla miettiä tutun oloisten kuvauspaikkojen sijaintia. Pari niistä tulikin heti mieleen, mutta eräs oleellinen tapahtumapaikka vasta seuraavana päivänä. Negatiivisena pidin pakollisia alastomuuskohtauksia, eivät oikein istuneet tarinaan ja olisi pärjätty ilmankin.

Kotimaisia elokuvia käyn katsomassa pääosin periaatteen vuoksi, eikä tämä ollut huonoimmasta päästä.

Meikäläisen rankingilla: ***
 

Unelma

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Titanic tuli tiistaina katottua ekaa kertaa monen vuoden jälkeen. Paska oli ei voi muuta sanoa. Oikein ällötti kattoo sellasta soopaa! Piti Jatkoaikaa tulla lukeen ettei taju menny...
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
HONGKONG movies

Nappasin eilen vuokraamosta kokeeksi "Alkuperäinen leikkaamaton Honkong versio" -elokuvan eli Big Bulletin. Ensimmäinen Suomessa katsomani (Aasiassa matkaillessa näitä on nähty enemmänkin) aito HK-elokuva olikin sitten riemastuttava tapaus, nauroimme tyttären kanssa välillä ihan kippurassa leffan tahatonta(?) huumoria, melkein kuin SF-filmiä pahimmillaan/parhaimmillaan...

Hämmästytti mistä elokuvatarkastamo oli keksinyt tälle huumoripläjäykselle K18 -ikärajan - no, eivät ne sielläkään varmaan jaksa kaikkia katsella.
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Viestin lähetti Sistis
Jos kelpaa, niin voisin heittää jotain kommenttia 'väärästä' Tuntemattomasta Sotilaasta, eli Mollbergin versiosta.

Meikällä on sen verran omakohtaistakin kokemusta tästä "väärästä" Tuntemattomasta, että raveista puolituttu Mollberg pyysi meitä kaverin kanssa mukaan joukkokohtausten kuvauksiin aikoinaan.

Samalla tuli Mollelta tämmöinen mieleen jäänyt lausahdus:"Susta tulis hyvä Rahikainen, mutta sä oot liian komee - sen pitää olla sellainen kaveri että se saa kyrvällä eikä naamalla!"
 

JLand

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, NY Yankees, NY Giants
Työpaikalla tarjottiin mahdollisuutta käydä katsomassa tämä uusi Exorcist: The Beginning ja tottakai olin kauhuelokuvien ystävänä ensimmäisenä menossa mukaan.

Voi perkele kun oli turha elokuva -- vain liian kovat äänitehosteet estivät nukahtamasta. Ainoa hyvä puoli oli, että elokuva oli suht lyhyt, huonoja puolia en jaksa edes listata -- kauhua oli vähän lopussa. Elokuva pilaa mielestäni alkuperäisen Exorcist-elokuvan maineen täydellisesti samalla tavalla kuin ne aiemmatkin jatko-osat. Yksi huonoimmista elokuvista yhdessä Van Helsingin kanssa mitä olen vähään aikaan nähnyt.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Viestin lähetti JLand
-- vain liian kovat äänitehosteet estivät nukahtamasta --
Tuntuu muuten nykyään että tällä kikalla yritetään
saada jos jonkinmoinen tekele näyttämään (tai kuulostamaan)
hyvältä valkokankaalla.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Hellboy

Katselinpa eilen kun ei muutakaan tekemistä ollut ja sattui sopivasti kyseinen pätkä olemaan katsottavana. Odotukset olivat alhaalla, sillä trailerin perusteella vaikutti aika paskalta perus-sarjis-cg-mätöltä.

Yllätys oli kuitenkin kova, kun havaitsin elokuvan puolessa välissä nauttivani siitä kovasti ja jopa nauravani vitseille.

Hellboy siis kertoo natsien toisessa maailmansodassa maan päälle kutsumasta demonista joka kääntyykin jenkkien avuksi pelastamaan maailmaa (heh, jenkit pelastaa maailmaa... mistä lähtien? jossain sarjistodellisuudessa kai) ja potkii työsuhde-etuna kaikkia yliluonnollisia pahiksia perseelle. Riemastuttavasti osa örkeistä näyttää vanhalla mallilla (nukeilla, roboteilla) toteutetuilta, eikä miltään the-day-after-tomorrow-susilta.

Huumori iski ainakin minuun, ja elokuvan katsoi mielellään loppuun asti vaikkei juoni tarjoakaan mitään erikoisuuksia. Taistelukohtauksissakaan ei ole mitään moittimista, vaikkeivat mihinkään eeppisiin kokoluokkiin yllykään.

Psychodadiin tämä elokuva ei varmasti uppoa, mutta hän ei tajuakaan elokuvista mitään.
 

lintu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Parin kuukauden kuluttua tulee mielenkiintoinen elokuva, nimittäin "Populärmusik från Vittula". Elokuva on Ruotsin ja Suomen yhteistyön tulos ja traileri vaikutti oikein hyvältä. Kirja perustuu siis Mikael Niemen menestysromaaniin ja se kannattaakin lukea ennen kuin elokuvan katsoo.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Katsoin eilen leffan nimeltä Irréversible (Ranska, 2002). Tässä joitain ajatuksia siitä.

Leffa etenee Mementon tapaan lopusta kohti alkua. Siinä, missä Memento onnistuu erinomaisesti, onnistuu Irréversible erinomaisen huonosti. Tässä elokuvassa tuloksena on sekava tarina, jota ei kunnolla pysty seuraamaan. Hyvä puoli asiassa tosin on se, että noin parinkymmenen minuutin jälkeen harvaa tuskin edes kiinnostaa, mitä leffassa oikein tapahtuu.

Elokuva on ranskalainen, ja jotenkin siihen on saatu ranskalaisten elokuvien huonot puolet mukaan. Dialogi on joko äärimmäisen hidastempoista ja pitkäveteistä, tai sitten vähintään kaksi henkilöä huutavat toistensa päälle näkymättömiä herhiläisiä päidensä ympäriltä hätistellen. Kuvauksessa kamera on enimmäkseen paikallaan, tai sitten se sohii sinne tänne onnistuen välttämään kaikki olennaiset kuvauskohteet, kuten ihmiset tai esineet. Paljon värikkäitä seiniä ja katulamppuja kyllä nähdään.

Sekavaa alkupuolta selitetään loppuosassa hitaasti mutta sekavasti. Viimeisen vartin ajan kuvissa nähdään Monica Bellucci ja Vincent Cassel alastomina. Elokuvan traagisia tapahtumia alleviivataan aivan lopussa pitkäveteisesti.

Tätä elokuvaa ei ole tarkoitettu katsojille, joita kiinnostaa elokuvassa juoni, dialogi tai näyttelijäsuoritukset. Jos haluaa sekavaa huutoa, umpilevotonta kuvausta ja pitkäveteisiä paikallaanolevia kuvia, niin tässä on hyvä vaihtoehto.

Ainiin, yksi juttu vielä. Elokuvassa on muutama vastenmielisen väkivaltainen kohtaus. Tämä on yksi syy, miksi en suosittele elokuvan katsomista, mutta jotain kertoo se, ettei tämä suinkaan ole se suurin syy.

Paskaa.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Heh, näin ne mielipiteet eroaa.

Itse pidän Irréversiblea varsin erinomaisena elokuvana, joka ei toki mitään perjantai-illan huvia ole parin lievästi sanottuna järkyttävän kohtauksen takia. Mielestäni Irréversiblessa tuota epäkronologista kerrontaa on hyödynnetty loistavasti. Toki se on myönnettävä että ensimmäisen parinkymmenen minuutin aikana mietin, että mitäköhän paskaa sitä on tullut soittimeen työnnettyä, mutta kun homma lopulta avautui niin alkuakin (tai loppua, ihan miten vain) saattoi katsoa ihan uusin silmin. Tokihan se on, että jos elokuvan loppuosaan ei viitsi paneutua, niin elokuvan hahmot jäävät takuulla etäisiksi ja samalla koko leffan idea puolitiehen.

Siinä missä Memento on näppärä juonikikkailu, niin Irréversible vaikutti meikäläiseen paljon paljon enemmän. Tai ainakin se kertoi tästä meidän maailmastamme paljon enemmän.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Joo, tylsäähän se olisi jos kaikki olisivat samaa mieltä. Varmasti Irréversiblellekin löytyy se oma yleisönsä, mutta minä en tosiaankaan kuulu siihen ryhmään.

Ehkä en olisi pitänyt epäkronologisuutta niin suurena ongelmana tuossa elokuvassa, jos noita muita mainitsemiani epäkohtia ei olisi ollut. Noin etenevä elokuva vaatii melko tarkkaa keskittymistä, jotta siinä pysyy mukana, ja minulle riitti jo se meuhkaava "keskustelu" hajoittamaan pään. Todennäköisesti pitäisin elokuvasta huutamisesta huolimatta, jos sen tapahtumat näytettäisiin aikajärjestyksessä. Se on totta, että hahmoihin tutustuminen onnistui vasta leffan lopussa. Silloin myös tapahtumat ymmärsi, mutta jo mainituista syistä ne eivät enää säväyttäneet tai edes juuri kiinnostaneet.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Levottomat 3

No täytyi nyt tämäkin mennä katsomaan ja leffana ei juuri mitään kerrottavaa ole.
(siis kotona sen katsoin ja onneksi en mitään maksanut)

Hupaisaksi leffan (ja koko Suomen elokuvanäyttelijöiden tilan)
teki se seikka että elokuvassa kuin elokuvassa pyörii ilmeisesti
aina nämä samat naamat.
Tottakai salkkari-Pääkkönen oli mukana, sopi sitten leffaan tai ei.
Raja ylittyi kun ruusunaika-Jukka Puotila esitti taas jotain hieno
herraa (kuinka yllättävää).
Mutta kuin piste i:in päälle oli kun lopussa P-P Petelius esitti
jotain addiktia vieroituskokouksessa.
Ja tämä miespääosan esittäjä ei ollut sen vähemmän tuttu, nimi
nyt ei ole vaan muistissa.

Ei helvetti. Sitten kun vielä huomasi kuinka iso osa
näyttelemisestä eli repliikeistä oli kuin suoraan käsikirjoituksesta
luettua, voi vaan ihmetellä Suomen näyttelijälahjoja...
Uskoisin jopa että tuntemattomilla nimillä
saataisiin "uskottavampi" ja miksei jopa paremmin suoritettu
lopputulos.

Petteri Summanen ja Vesa-Matti Loiri puuttuivat.
Why? Edes sivurooli seuraavaksi, jooko.
 

Claudius

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Umur

Tästä elokuvasta minulla ei juurikaan ollut ennakkoon minkäänlaista tietoa. Ainoa asia, jonka tiesin oli se, että se on Kai Lehtisen esikoisohjaus. Tämä seikka hieman arvelutti, mutta melko puhtaalta pöydältä pystyin elokuvaa alkaa katsoa.

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että elokuva vei mennessään. Voin rehellisesti sanoa, että Umur on mielestäni paras kotimainen elokuva moneen vuoteen. Eikä se kalpene yhtään ulkomaistenkaan elokuvien rinnalla. Niinpä voin hyvillä mielin suositella sitä kaikille elokuvien ystäville.

Umur on mitä kaunein rakkaustarina. Se sijoittuu Suomen Lapin henkeäsalpaaviin maisemiin. Luonto näytteleekin erittäin suurta osaa elokuvassa. Kuvaajat ovat tehneet loistavaa työtä ikuistaessaan Lapin maisemia kaikkina vuodenaikoina.
Umurin tarina kertoo rajavartija Pojasta(Heikki Rantanen), joka rakastuu salaperäiseen naiseen, Umuriin(Minna Turunen). Mutta rakkaushan ei oikeastaan koskaan ole yksioikoinen asia, eikä se ole sitä tässäkään tapauksessa. Sen enempää en halua juonesta paljastaa etten vain spoilaa kenenkään elokuvaelämystä.

Pääosien esittäjät suoriutuvat rooleistaan mainiosti. Molemmat ovat erittäin luonnollisen oloisia kameran edessä ja onnistuvat hyvin tuomaan esiin roolihahmojensa kokemat suuret tunnekuohut. Erityisesti täytyy kuitenkin myös mainita Esko Nikkarin suoritus sivuosassa. Jälleen kerran hän on aivan loistava jahkailevan Samanmoisen roolissa. Mutta kaikkein suurimmassa osassa on siis kuitenkin Lapin luonto, jonne Poika usein menee kokoamaan ajatuksiaan ja tunteitaan.

Umur on aika hidastempoinen elokuva. Siinä ei ole toimintaa Amerikan malliin vaan kerronta on pienimuotoista ja keskittyy ihmisten suhteisiin niin toisiaan kuin luontoakin kohtaan. Jos pidät vauhdista ja lukuisista juonenkäänteistä, ei Umur varmaankaan ole sinua varten. Mutta jos maltat rauhoittua elokuvan parissa ja keskittyä yksinkertaiseenkin tarinaan, tulet varmasti Umurista pitämään. Elämystä myös parantaa, jos olet edes hiukan romanttinen sielu. Omaa uskoani rakkauteen Umur ainakin vahvisti entisestään.
 
Suosikkijoukkue
Kerho & muut ostojoukkueet.
Kahden tornin piilorasistinen viesti

Päätin sitten lopulta katsoa tuon paljon puhutun elokuvan nimeltä Taru Sormusten Herrasta - Kaksi tornia. Sormusten herra elokuvia olisi näköjään ollut kolme, mutta niiden kaikkien ostaminen olisi maksanut aivan liikaa. Päädyin siis ostamaan keskimmäisen niistä, joka on varmasti niistä tasapainoisin koska ei sisällä alkua taikka sitten loppua ollenkaan. Suurimman osan ajasta tärisin raivosta sitä katsoessani. Elokuva oli niin läpi rasistinen ja sisältää väljästi verhottuja viittauksia "terrorismin" vastaiseen sotaan. Tuskin oli sattumaa, että herra Tolkien julkaisi elokuvansa kolme kuukautta ennen Irakin sotaa.

En siis katsonut sarjan ensimmäistä elokuvaa(kolmaskin tuli jo aikoja sitten), mutta tarina menee jotenkin näin: On nämä hobitit, jotka ovat erittäin kilttejä ja hyväsydämisiä otuksia. Hobbiteilla on voimakas sormus, jota he yrittävät viedä jonnekin. Heitä auttamassa on velho, mies, kääpiö ja keijumies. Kaikki he sattuvat olemaan valkoihoisia, ja velhoa vieläpä kutsutaan Gandalf Valkoiseksi. Hän jopa pukeutuu pelkästään valkoisiin vaatteisiin. Mies, Aragorn on jonkinlainen übermensch metsäläinen, joka kuuluu korkeampaan Dunedain "rotuun". Hän on 87 vuotias, mutta näyttää puolet nuoremmalta - Kiitos hänen "ylemmän rotunsa" geenien, ei epäillystäkään siitä.

Näiden kunnollisten valkoihoisten työtä vaikeuttavat "paha" Saruman ja vielä "pahempi" Sauron, jotka hallitsevat maita nimeltä Mordor ja Isengard. Molemmat esitetään lähes demonisina vihassaan meidän valkoisia sankareitamme kohtaan. Sauron on iso, punainen silmä, heilumassa ilmassa. Selvästi on pyritty tekemään hänet paholaismaiseksi. Kummallakin hallitsijalla on valtavat armeijat, jotka koostuvat likaisista, rumista hirviöistä, jotka sattuvat kaikki olemaan mustaihoisia, jokaikinen.

Myös Amerikan ristiretki Lähi-Itään tulee selvästi esille: Hyvä ja valkoinen maa(Israel) on saarrettu pahojen "mutiaisten"(arabien) toimesta. Rohan ja Gondor(kiiltävä Valkoinen kaupunki), pahojen Mordorin ja Isengardin välissä. Käytetään juuri samaa oikeutusta kuin Israelkin vallatessaan arabien alueet. Jokainen temppu elokuvassa on tehty luomaan epäinhimillinen kuva vihollisesta. Sarumanin joukkojen näytetään tekevän "terrorismia" pientä kylää kohtaan, ikään kuin se identifioisi pahuuden. Ja paras tapa on esittää vihollinen epäinhimillisenä näyttämällä etteivät he ole edes ole ihmisiä. Vihollisjoukot Kahdessa tornissa ovat kirjaimellisesti ali-ihmisiä ja suurin osa "sankareista" jopa yli-ihmisiä.

Sormus on selvä metafora ydinaseelle. Hyvillä tyypeillä on se ja silloin se on kaikille ok, mutta sitten kun "pahat tyypit" haluavat saman voiman, se jotenkin tekee heistä pahoja. Kaksinaismoraalia? Hmm. Irak? P-Korea?

Ja vielä pahenee. Kaikki elokuvan päähenkilöt ovat miespuolisia. Useimmat naiset kuvataan lapsellisiksi ja heikoiksi taustahenkilöiksi, joita sankarallisten valkoisten miesten pitää suojella rumilta ja "pahoilta" mustaihoisilta hirviöiltä.

Skeptinen lukijani sanoo: Se on vain elokuva. Ei sitä ole tarkoitus ottaa vakavasti. Pitääkö kaiken muka liittyä politiikkaan? Emmekö voisi katsoa elokuvan nauttimisen takia, neljä tuntia aivotonta viihdettä. Mutta tuo kaikki on naiivia. Nykyisessä maailmassamme ei ole elokuvia mitkä eivät jollain tasolla liittyisi politiikkaan. Politiikkaa on kaikkialla, ilmassa jota hengitämme, kaikessa mitä teemme ja sanomme. Esimerkiksi yhdessä kohtaukessa "pahat" diblomaatit Isengardistakutsuvat elokuvan hyviä tyyppejä "sodantahtoisiksi". Ja Rohanin hyvälle kuninkaalle, joka aiemmin neuvotteli "täysipahan" Sarumanin kanssa, sanottii hänen tullessaan järkiinsä(!?) että hän varmasti voi paremmin miekka kädessään. Modernisti ajateltuna: Lääkäri ojentaa pistoolin miehelle, joka parantui vakavasta psykologisesta traumasta ja sanoo "voit varmasti paremmin ase kädessäsi". Tolkien ei ole oikeiston asehullu, hän on oikeiston miekkahullu! Samaa paskaa, eri vuosisata.

Elokuvassa jopa näkyy Amerikan käytäntö lähettää nuoret pojat taistelemaan presidentin likaisiin sotiin kaukaisiin maihin. Kahden tornin sankarit pakottavat jopa pikku pojat taistelemaan elokuvan viimeisessä taistelussa. Yksi lapsista saa miekkailuopetusta itseltään übermensch Aragornilta. Missään vaiheessa ei osoiteta, että lapsisotilaiden käyttäminen heidän tyrannijohtajiensa likaisissa sodissa olisi väärin. Huomatkaa myös ettei naiset taistele ollenkaan - Vain poikalapset. Tolkienin maailmassa jopa pikkuiset pojat ovat arvokkaampia kuin naiset taiselukentällä.

Eikä tietenkään ole vihjettäkään siitä, että voisi olla niin ettei "vihollinen" ole oikeasti paha ollenkaan ja että ehkä sillä on syynsä käyttäytyä valitsemallaan tavalla. Kokeiliko kukaan PUHUA Sauronille ja Sarumonnille? Ei. Ehkä heilläkin oli valittamisen aihetta? Jos kaikki olisivat vain istuneet pöytään ja jutelleet asiasta, niin ehkä olisi saatu kompromissi näiden valkoisten ja mustien henkilöiden välille. Ehkä he olisivat voineet jakaa sormuksen? Se on vähintään tarpeeksi voimakas yhden ryhmän yksin hallittavaksi. Mutta ei, konflikti voidaan ratkaista vain, kuten näkyy, teurastamalla kaikki mustaihoiset sankarillisen musiikin tulviessa kovaäänisistä.

Jos katsoo tämän sadun taakse, niin huomaa jokaisen kohtauksen huokuvan sitä, että maailmamme voidaan yksinkertaisesti jakaa selviin hyviin ihmisiin ja sitten pahoihin ihmisiin. Tyypillinen maailmankuva, jossa tosielämän Gandalf ja Aragorn - George W. Bush ja Tony Blair. Kaikki tämä kotimaan ja ulkomaiden Bushin vastustajille suunnattu propaganda. Ja eurooppalaiset, valitettavasti, lankeavat siihen. Huoh, taas yksi tappio pahoja uusimperialistisia joukkoja vastaan.
 

sweeney

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Re: Kahden tornin piilorasistinen viesti

Viestin lähetti Mayhem Lettuce
Skeptinen lukijani sanoo: Se on vain elokuva. Ei sitä ole tarkoitus ottaa vakavasti. Pitääkö kaiken muka liittyä politiikkaan?

Arvon herra Lettuce on osittain oikeassa. Piilo propaganda on kovin ilmeistä uusissa sotaelokuvissa. Näistä mainittakoon "Kuningas Arthur" ja jopa täysin runneltu klassikko teoksen filmatisointi "Troija". Kummatkin korostavat sodan oikeutusta ja sotilaiden jaloa taistelua pakanallisia vastustajia vastaan. Eritysesti Arthurista kertova filmi uhkui yltiöpatriotismia ja kristillisen ritarin voittokulkua pakanallisia kansoja vastaan.

Tosin näkemykseen Sormusten herra -trilogian yhtyvyydestä piilo propagandaan en allekirjoita. Suurin osa elokuvista oli kuvattu jo ennen Irakin operaation alkua ja tarina hahmoineen on kotoisin 1950-luvulta britanniasta. Jos jonkinlaista sotapropagandaa tarinasta lähtee hakemaan kannattaa asettaa kylmän sodan näyttämö vertailu kohdaksi sillä elokuvat ovat erittäin uskollisia kirjoille.
 

Tykki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Re: Re: Kahden tornin piilorasistinen viesti

Viestin lähetti sweeney
Jos jonkinlaista sotapropagandaa tarinasta lähtee hakemaan kannattaa asettaa kylmän sodan näyttämö vertailu kohdaksi sillä elokuvat ovat erittäin uskollisia kirjoille.
Nimeomaan näin. Tolkien aikoinaan kiisti tarinan yhteydet reaalimaailman tapahtumiin, mutta ainakin lukiessa kirjan lopussa olevaa Kontua kuvataan jaksoa, on vaikeaa olla vetämättä yhtäläisyysmerkkejä vaikkapa DDR:ään.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti sweeney
Jos jonkinlaista sotapropagandaa tarinasta lähtee hakemaan kannattaa asettaa kylmän sodan näyttämö vertailu kohdaksi sillä elokuvat ovat erittäin uskollisia kirjoille.

Kirjoitusprosessihan vei Tolkienilta muistaakseni 9 vuotta, se alkoi joskus 40-luvun alkupuolella WW II aikoihin, minusta kirjassa on nähtävissä viitteitä natsi-Saksaan kaiken kattavana vihollisena, tai vihollisyhdistelmänä jossa natsismi ja kommunismi ovat sulautuneet toisiinsa.

Rasistisia ja piiloseksuaalisia viitteitä kirjasta on löydettävissä vaikka kuinka, mitkä kertonevatkin enemmän kirjoittamishetkellä vallinneesta maailmankuvasta ja asenneilmastosta, ja noudattaessaan kirjan henkeä samaiset piirteet oli otettava mukaan elokuviin, näin minä asian näen.

vlad.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Vai on elokuvien katsominen vain viihteen vuoksi naiivia? Jaahas, no sitten minä olen todella lapsellinen tapaus. Rehellisesti sanottuna en kyllä yhtään harmittele sitä. Miksi jostain Sormusten Herrasta pitäisi etsiä piilomerkityksiä ja allegorioita, miksi sitä ei voisi katsoa vain viihteenä? Merkillistä, sanon minä. Tiesin ennen Troijan katsomista, että elokuvassa heijastellaan Irakin sotaa, mutta pidättäydyin tarkoituksellisesti kiinnittämästä huomiotani kyseisiin kohtiin. Ja katso: nautin elokuvasta! Uskon, ettei kokemus olisi ollut vastaava, jos olisin potenut maailmantuskaa leffan aikana pohdiskellen, onko Akilles Tony Blair vai Colin Powell.


Elokuvaa katsoessani haluan nimenomaan viihdettä. Pääsääntöisesti haluan naksauttaa aivot off-asentoon ja ihastella hienoja tehosteita, lavasteita, näyttelijäsuorituksia ja juonen koukeroita. Tottakai on olemassa elokuvia, joita joutuu seuraamaan suurella intensiteetillä ja aivoja peräti rasittaen, itsekin niitä joskus katselen. Enkä halua kieltää keneltäkään sitä tyydytystä (?), jonka saa pohtiessaan elokuvien poliittista tai ideologista sanomaa. Ihmettelen vain näin pienenä ihmisenä, että miksi jokaisesta eleestä, sanasta tai teosta pitäisi repiä jotain elämää suurempaa.

Toinen ihmettelyn aiheeni on seuraava: Jos elokuvan päähenkilö edustaa jotain tiettyä uskontoa/ihmisryhmää/ideologiaa tms, miksi sitä ei saisi tuoda esille? Ei syynä välttämättä ole se, että elokuvalla pyrittäisiin tietoisesti pönkittämään kyseessä olevan ryhmän asemaa, vaan se saattaa olla vilpittömästi vain tarinaan liittyvä tosiasia. Itseäni on toisinaan huvittanut suuresti jenkkien tekemien sotaelokuvien saama kritiikki, jossa amerikkalaisten teoksia haukutaan milloin mistäkin syystä. Ok, varmasti aihetta arvosteluille on olemassa, mutta tehköön kukin kansakunta oman versionsa vaikkapa Normandian maihinnousun tapahtumista, jos muiden versiot eivät kelpaa. Historialliset tosiasiat yleensä opitaan kuitenkin muista lähteistä kuin Hollywood-leffoista.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Toinen, selvempi, näkökanta elokuvaan on ollut teollistuneen Rautpihan taistelu luonnollisin voimin varustautuneita "hyviksiä" vastaan. Luonto voittaa tietenkin, koska teknologia on pahasta.

Toivottavasti ette kuitenkaan ole aivan tosissanne, muuten jää moni nautinto väliin elokuvasaleissa.

Nämä Tolkienin teoksissaan kuvaamat sankarihobitithan eivät ole mitään "pikkupoikia" vaikka niiltä näyttävät, vaan ovat fantasiamaailman puolituisia, joiden elämänkaari on ihmisten vastaavaa huomattavasti pidempi. Klassinen asetelma seikkailuteoksissa - fyysisesti vajavaisempi hahmo voittaa lopulta sinnikkyyden, kavereiden, onnen ja älykkyyden avulla.

Gandalf oli muuten siinä ensimmäisessä osassa vielä Harmaa. Ja Gandalf yritti samaisessa ensimmäisessä osassa jutella Sarumanille. Sauronin kanssa on hankalampi jutella, sillä hän tarvitsisi suun, kielen, kurkun ja äänijänteet jotta kyseinen tapahtuma onnistuisi.

Mitä naistaistelijoihin tulee, missaat taas kaiken kun et ensimmäistä ja kolmatta osaa ole ilmeisesti nähnyt.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Shrek 2

Animaatioiden ystäviä hemmotellaan nykyään runsaalla ja ennen kaikkea laadukkaalla tarjonnalla. Ensimmäinen Shrek keräsi aikanaan runsaasti kehuja, mutta minä pidin sitä lievästi yliarvostettuna satuna, jolla tosin on hetkensä. Kakkososassa on huomattavasti anarkistisempi ote. Ja se on pelkästään hyvä asia. Kertakatsomisen perusteella pidän sitä yhtenä hauskimmista koskaan näkemistä elokuvista. Herja lentää, viittauksia muihin leffoihin, kirjallisuuteen, historiallisiin ja ei niin historiallisiin tapahtumiin on niin paljon, että niitä jää vielä sylikaupalla DVD-katselua varten.

Varsinkin nuo viittaukset kaikkeen mahdolliseen ovat minulle kuin kissanminttu kissalle. En vain voi vastustaa niitä. On varsin palkitsevaa katsoa leffa kymmenettä kertaa ja löytää aina vain uusia juttuja, joita ei ole aiemmin huomannut. Ja varsinkin animaatio antaa lähes rajattomat mahdollisuudet tälle ideoiden lainaamiselle. Ja niitä mahdollisuuksia Shrek 2:ssa on tosiaan käytetty katsojan iloksi. Ensimmäistä kertaa jatko-osa on minun rankingissani näin selvästi ykköstä parempi. Tuskin maltan odottaa seuraavaa jatko-osaa, joka on tulossa, onhan!

Laitan nyt vielä loppuun henkilökohtaisen top-listani animaatioista:

1. Shrek 2
2. South Park: Bigger, Longer & Uncut
3. Monsters, Inc
4. Toy Story
5. Finding Nemo
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kysymys leffaniiloille:

Löytyykö Pasolinin "Saló" eli "Sodoman 120 päivää" suomalaisten leffaliikkeiden valikoimista, vai onko lähdettävä "metsälle" ulkomaille? Nettisaiteilta olen koettanut etsiä mutta vesiperän olen vetänyt.

vlad.
 
K

kangaroo

Arvauksena: kysäise Pienestä Leffakaupasta A. Kivenkadulta. Sieltä olen itse löytänyt yhtä ja toista, ainakin paremmin kuin Filmifriikistä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti kangaroo
Arvauksena: kysäise Pienestä Leffakaupasta A. Kivenkadulta. Sieltä olen itse löytänyt yhtä ja toista, ainakin paremmin kuin Filmifriikistä.

Kiitos!

Filmifriikistä näyttäisi löytyvän, joskin hinta on kohtalaisen suolainen - vajaat 30 euroa. Taidanpa katsella ulkomailta...

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös